12. Kenting Tai Situpa

Valaistuminen

Maitreya Instituutti, San Francisco, Marraskuu 1989    In Englsh

Hyvää iltaa kaikille. Aiheenamme tänä iltana on valaistuminen. Uskokaa tai älkää, mutta puhumme valaistumisesta! Valaistuminen on buddhalaisuuden tärkein aihe, sillä jokaisen tekemämme teon tavoitteena on valaistuminen. Itse asiassa buddhalaisille valaistumisen saavuttaminen on elämän tarkoitus.

Vaikka voin kuvailla valaistumista yksinkertaisin sanoin, se ei anna oikeaa kuvaa. Sen avulla voimme kuitenkin vetää muutamia nopeita johtopäätöksiä, ja useimmat meistä pitävät nopeista johtopäätöksistä, koska ne vievät aikaa ja voimia vain vähän. Yksinkertaisin tapa määritellä valaistuminen on sanoa, että tulemme siksi, mitä pohjimmiltaan olemme. Saavutamme kaukaisimman tavoitteen, mikä saavutettavissa on. Tai vapaudumme lopullisesti. Mutta tehdäksemme tälle aiheelle oikeutta tarvitsemme enemmän kuin nopean määritelmän.

Haluaisin tänä iltana antaa tästä aiheesta hieman taustatietoja ja tarkastella sitä yksityiskohtaisemmin. Se on vähän niin kuin palapelin kokoamista – koko kuva on tässä tapauksessa oikea ymmärrys valaistumisesta.

Täydellisen ihmisolennon ja valaistuneen olennon välinen ero

Valaistuminen ja oivallus ovat kaksi sanaa, joita useimmiten käytetään tarkoittamaan lopullista vapautumista, joskus käytetään sanaa buddhuus. Kun pohdiskelemme tai mietiskelemme valaistumista, siihen liittyy oletus, että valaistunut ihmisolento on täydellinen ihmisolento. Se riippuu siitä, mitä täydellisellä ihmisolennolla tarkoitetaan, mutta minun ymmärtääkseni täydellisen ihmisolennon ja valaistuneen henkilön välillä on ero. Kun sanon valaistunut ihmisolento, puhun olennosta, josta on tullut buddha. Kun sanon täydellinen ihmisolento, puhun jostakusta, joka on täydellistänyt shamata- ja vipashyana-meditaation, kehittänyt tyyneyden, vakauden ja rauhan, joista mielen selkeys ilmaantuu.

Tätä prosessia kuvataan kahdella tiibetinkielisellä termillä: dod-sems-tse-chig-pa ja lus-sems-shin-tu-jem-wa. Dod-sems-tse-chig-pa on sisältörikas käsite. Dod-pa tarkoittaa halua, sems on mieli. Tse-chig-pa tarkoittaa yksipisteistä. Tämä liittyy suoraan ihmisolentoihin ihmisten maailmassa. Kun Buddha opetti tuntevista olennoista, hän kuvasi kuusi pääpiirteistä maailmaa – ihmiset, eläimet, helvettiolennot, henget, jumalat ja puolijumalat. Jumalat ovat korkeimmalla, puolijumalat heidän alapuolellaan, ihmiset niiden alapuolella, sitten eläimet, nälkäiset henget ja helvettiolennot.

Noiden kuuden maailman puitteissa me olemme maaplaneetan ihmisolentoja. Ihmisten maailmaa pidetään halun maailmana, koska ihmiset käyttävät aikansa pääasiassa halujen, kunnianhimon, mieltymysten ja intohimojen tyydyttämiseen. Se on ihmisolennon ensisijainen fyysinen ja psyykkinen rakenne.

Dod-sems, halun maailman mieli, on ihmismieli. Heti kun tuntevan olennon mieli menee sisään ihmisolentoon, huolimatta siitä mistä tuo mieli tulee – tulipa se jumalten maailmasta, helvettimaailmasta, eläinten maailmasta tai muualta – tuosta mielestä tulee ihmisolennon mieli. Mieli on aina sama, mutta ihmisruumin ja inhimillisen ympäristön takia ihmismielestä tulee ainutlaatuinen, se joutuu vahvasti mieltymysten ja kaikkien halun eri puolien valtaan.

Se, miten yksipisteiseksi, vakaaksi, jatkuvaksi ja tervejärkiseksi voimme yltää ihmisolentojen ulottuvuudessa tai maailmassa, on dod-sems-tse-chig-pa. meillä on edelleen mieltymyksiä, halua ja kaikkea, mutta olemme täydellinen ihmisolento. Se on dod-sems-tse-chig-pa. Mutta se ei ole lopullinen valaistuminen, buddhuus.

Lus-sems-shin-tu-jen-wa tekee dod-sems-tse-chig-pasta selkeämmän, täydellisemmän ja paremman. Lus tarkoittaa kehoa, sems on mieli. Shin-tu-jen-wa tarkoittaa kokonaan kehittynyt, täysin puhdistunut ja aikuistunut. Aikuinen mieli aikuisessa kehossa. Se on mielen korkeinta yksipisteisyyttä ihmisten maailmassa, halu-mielessä. Se on mieli ja keho, jotka ovat täysin kehittyneet ja puhtaat.

Toinen tapa tarkastella tätä on katsoa asiaa vastakkaisesta suunnasta: kehoa ja mieltä, jotka eivät ole puhdistuneet, mieltä joka ei ole yksipisteinen. Millainen mieli se olisi? Mieli joka ei ole yksipisteinen on hämmentynyt mieli, vaikutuksille altis mieli, epävakaa mieli, mieli joka muuttuu helposti ulkoisten olosuhteiden vaikutuksesta. Neuroosi määritellään sen mukaan, miten helposti mieli muuttuu ja miten paljon vaikutteita otetaan vastaan.

Kun sanomme: ”Tunnen olevani neuroottinen,” mitä se tarkoittaa? Kun sanon niin, tarkoitan henkilökohtaisesti, että tilanne ei ole lainkaan hallinnassani. Kadotan perspektiivin. En pysty enää ajattelemaan. En voi odottaa näkeväni tosiasioita. Kaikki vaikuttaa mieleeni kuin hyökyaalto. Sellainen on hämmentynyt mieli. Se on dod-sems-tse-chig-pan täydellinen vastakohta.

Lus-sems-shin-to-jen-wan vastakohta on, että on helppo tehdä vahingollisia asioita, helppo langeta kielteisiin tekoihin ajatuksiin. Esimerkiksi useimpien meistä täytyy ponnistella tehdäksemme jotain hyvää, kun taas ei niin hyvien asioiden tekeminen on helppoa, siis sellaisten joita meidän ei pitäisi tehdä. Tämä on se, mitä tarkoitan lus-sems-shin-to-jen-wa, vastakohdalla. Näin ollen dod-sems-tse-chig-pa on hämmentyneen mielen vastakohta ja lus-sem-shin-to-jen-wa on vastakohta sille, että on vaikeaa tehdä oikein ja helppo tehdä väärin. Toisin sanoen lus-sems-shin-to-jen-wa on sitä että tekee automaattisesti oikein ja on melkein mahdotonta tehdä väärin.

Näin ollen määritelmäni täydellisestä ihmisolennosta on ihmisolento, joka saavuttaa dod-sems-tse-chig-pan ja lus-sem-shin-to-jen-wan. Ja jos kysytte minulta henkilökohtaisesti, olen siitä hyvin kaukana. Mutta tätä tarkoitan täydellisellä ihmisolennolla. Kun puhumme valaistumisesta, se on paljon enemmän kuin pelkkä täydellinen ihmisolento. Valaistuminen on paljon enemmän, syvällisempää ja rajatonta. Täydellinen ihmisolento, sellaisena kuin hänet juuri kuvasimme, on rajallinen.

Näin määritellen meillä on toivottavasti entistä tarkempi käsitys valaistumisesta. En tarkoita, ettei kannattaisi pyrkiä tulemaan täydelliseksi ihmisolennoksi. Meidän on tultava täydelliseksi ihmisolennoksi ennen kuin voimme saavuttaa valaistumisen. Meidän täytyy tulla siksi mitä ihmisolennon tulisi olla – ihmisolennoksi jolla on tunteet, haluja, joka tahtoo parhaan mahdollisen tuloksen parhaista mahdollisista lähtökohdista ja myös huonoimmista mahdollisista lähtökohdista. Ihmisolennoksi joka voi kohdata tosiasiat häpeilemättä ja salailematta mitään, keksimättä hätävalheita, ihmiseksi joka voi käsitellä mitä tahansa sitten tapahtuukin ilman että se vaikuttaa häneen. Meidän ei tarvitse aivopestä itseämme. Kohtaamme todellisuuden, selviämme sen kanssa emmekä joudu sen vallan alle. Sellainen täydellinen ihmisolento tämän määritelmän mukaan on.

Valaistuminen on jatkoa sille. Täydellinen ihmisolento on kuin rakennuksen perusta. Sille perustalle pohjautuu valaistuminen, buddhuus eli oivaltaminen. Kuten jo sanoin, oivallus, valaistuminen ja buddhuus tarkoittaa rajoittamattomuutta. Siihen sisältyvät kaikki mahdolliset rajoitukset, joita voimme ajatella. Se tarkoittaa vapautta kaikista rajoista.

Kolme kayaa

Valaistuminen voidaan selittää usealla eri tavalla, niistä yksinkertaisin on kolme kayaa. Sanskritiksi ne ovat dharmakaya, sambhogakaya ja nirmanakaya. Käyn läpi niiden määritelmät lyhyesti.

Dharmakaya: dharma tarkoittaa kaikkea – kaikkia ilmiöitä. Kaya on keho. Dharmakaya on kaiken ruumiillistuma.

Sambhogakaya: sambhoga tarkoittaa täydellistä, mikään ei jää sen ulkopuolelle. Se on niin kuin henkilö, joka on pukeutunut kokonaan päästä varpaisiin, Sambhoga on siis täysi ja kaya on keho ja sambhogakaya on täydellisesti kehittynyt, täysi kokonaisuus.

Nirmanakaya: nirmana tarkoittaa ilmestystä tai ilmentymää. Jokin saa ilmestymaan kaksi, kolme tai lukemattomia ilmentymiä. Kaya on keho tai ruumiillistuma, joka on tuo ilmentymä.

Kun meidän kaltaisemme henkilö valaistuu, kun meistä tulee Buddha, mielemme on dharmakaya, kehomme on nirmanakaya ja energiamme, puheemme ja ilmaisumme on sambhogakaya.

Katsokaamme näitä nyt tarkemmin.

Dharmakaya

Nykytilassaan mielemme oppii, ajattelee, ymmärtää ja hämmentyy. Se on mielemme luonto. Jos kysymme, kumpi on rajoittuneempi, mielemme vai kehomme, niin kehomme on varmasti rajoittuneempi. Nyt juuri voimme laajentaa mieltämme. Sillä ei ole rajoja. Voimme mielessämme ajatella koko maailmankaikkeutta. Mielemme voi ulottua rajattomaan avaruuteen. Rajattomat mahdollisuudet ovat olemassa. Mutta käytännössä mielemme on rajallinen yhden asian – ”minän” – takia. Se ei ole paha asia, mutta niin juuri nyt on. Ja siten mielestä, joka on rajaton, tulee rajallinen.

Rukoilemme siis: ”Pyydän kymmenen ilmansuunnan buddhia, jotka ovat saavuttaneet valaistumisen, opettamaan syvällisiä opetuksia kaikkien tuntevien hyödyksi.” Se on yksi monista rukouksistamme. Ja Buddhan opetusten mukaan on taattua, että jokaisen päivän jokaisena sekuntina lukemattomat tuntevat olennot saavuttavat valaistumisen kaikissa ilmansuunnissa. Ei ole niin, että perinteinen buddhalaisuutemme tai tiibetinbuddhalaisuus olisi ainoa tie valaistumiseen. Oikea menetelmä, oikea tie voi olla mikä tahansa. Ja kun sitä käytetään, olennot saavuttavat valaistumisen. Se on yksi tie tutkia dharmakayan rajattomia ominaisuuksia. Ja siksi mielemme muuttuu kun saavutamme valaistumisen.

Sambhogakaya

Kun sanomme tai ilmaisemme asioita, tarvitaan joku älykäs henkilö ymmärtämään meitä. Korkeasti valaistuneet olennot, joiden viisaus ja mielen selkeys on pitkälle kehittynyt, ilmentävät sambhogakayaa. Dharmakaya koetaan vasta sitten kun saavutamme valaistumisen tai buddhuuden, sambhogakaya on sitä, miten muut kokevat meidät kun meistä tulee buddha. Ilmestymme pitkälle kehittyneille olennoille sambhogakayana.

Dharmakayan, sambhogakayan ja nirmanakayan kuvaamiseen on monia keinoja, ja se tekee selityksistä monimutkaisia, joten en mene yksityiskohtiin. Mutta jos kuvailen sambhogakayaa viidellä tavalla, se ei ehkä ole liian monimutkaista, ja jos onnistun selittämään kaikki viisi oikein, se voi hyvinkin auttaa meitä ymmärtämään tätä paremmin.

Ensinnäkin, miten sambhogakaya ilmenee niille, jotka ovat kehittyneet korkealle? – Mikään ei muodostu syyksi eikä olosuhteeksi väärin tekemiselle. Millään ei ole kielteisiä syitä eikä olosuhteita. Mikään ei saa meitä tekemään väärin. Mikään ei lisää vihaamme, haluamme, kateuttamme tai egoamme. Se merkitsee sitä, että ympäristö muuttuu täydelliseksi, samanlaiseksi kuin kuvauksemme täydellisestä ihmisolennosta. Sambhogakaya-ilmentymässä ympäristöstä tulee täydellinen. Se saa aikaan pelkkää hyvää.

Sama koskee aikaa. Tekstissä sanotaan: ”Sambhogakaya on kaikkien rajoitusten tuolla puolen.” Juuri nyt unohdamme menneen, tulevaisuus on tuntematon ja enimmäkseen kadotamme nykyhetkenkin. Mutta tuolloin aika ilmenee rajattomana. Meistä tulee tietoisia kaikesta – tunnemme tulevaisuuden ja menneisyyden. Sillä tavalla aika ilmentyy sambhogakayassa.

Kolmanneksi, ajan ja ympäristön lisäksi, miten me buddhana ilmestymme pitkälle kehittyneille olennoille? Ilmestymme jonakin, jolla on kaikki – kaikki viisaus, inspiraatio, hyvät ominaisuudet – kaiken ruumiillistumana. Mitään ei puutu. Meistä tulee siunauksen lähde, viisauden lähde, kaiken sen lähde, mikä on rajatonta ja loputonta. Siten ilmestymme heille.

Neljänneksi, kuka sen kokee? Tuon valaistumisen tason, buddhan tason kokevat vain ne, joilla on korkea oivalluksen taso, korkea kehitystaso.

Viidenneksi, miten ilmennämme itseämme ja miten vaikutamme? Tähän asti sanottu kuulostaa siltä, että täydellisessä ympäristössä täydellisesti ajoitettuna täydelliset olennot kokevat sen. Tästä täydellisyydestä syntyvä toiminta on de pu chos, mikä tarkoittaa opetusta toteutuneesta tuloksesta. Siitä muodostuu perimmäinen opetus, joka ylentää muut olennot, jo aika pitkälle kehittyneet, heidän nykytasoltaan buddhiksi. Se johtaa meidät buddhuuteen. De pu chos on siis lopullinen opetus tuloksesta.

Nämä ovat sambhogakayan viisi ominaispiirrettä.

Nirmanakaya

Kun meistä tulee Buddha, mielemme on dharmakaya, hienovarainen puolemme on sambhogakaya ja fyysinen kehomme on nirmanakaya. Kaikki tuntevat olennot kokevat nirmanakayan. Sellaiset ihmiset, jotka eivät ole kehittyneet pitkälle – tavalliset ihmisolennot, eläimet, henget, joka ikinen tuntevien olentojen luokka – näkee ja kuulee nirmanakayan, ilmestyskehon, emanaation, ja kokee sen merkityksen yksilöllisesti.

On monia tapoja, joilla buddha ilmentyy tavallisille tunteville olennoille. Buddha ilmestyy ystävänä, inspiraationa, opettajana, syinä ja olosuhteina, jotka edistävät henkilön kehitystä ja tulemista paremmaksi ihmiseksi. Ja buddhan opetuksista tulee oikeat sanat. Se tarkoittaa sitä, että mitä sitten sanonkin tässä toistan sanoja, jotka Buddha opetti, joten tämä on osa Buddhan nirmanakayaa, joka jatkuu edelleen 2500 vuoden jälkeen. Tämäkin on osa buddhan nirmanakayaa.

Kun katsomme näitä kolmea [kayaa], näemme selvästi eron täydellisen ihmisolennon ja valaistuneen olennon eli buddhan välillä. Niiden kahden välillä on valtava ero.

Yhteenveto

Kaikissa vajrayanaopetuksissaan ja monissa sutraopetuksissa Buddha sanoi hyvin selvästi, että juuri nyt kehomme on nirmanakayan siemen, puheemme on sambhogakayan siemen ja mielemme on dharmakayan siemen. Jos siis teemme tästä kehosta, puheesta ja mielestä täydellisen täydellisten tekojen kautta tietoisin aikein sopivilla menetelmillä kuten mietiskelemällä, tuo aines, siemen, vapautuu täysin. Siksi jokaisella tuntevalla olennolla on dharmakayan, sambhogakayaa ja nirmanakayan mahdollisuus. Ei pelkästään ihmisolennoilla vaan kaikilla tuntevilla olennoilla on nuo piilevät kyvyt, vaikkakin monet sutrat puhuvat ihmiskehosta parhaana välineenä valaistumiseen. En tahdo epäillä sitä, koska olen ihminen ja haluaisin että minulla on tuo suuri etuoikeus. Mutta jokainen tunteva olento voi saavuttaa valaistumisen, jokaisesta tuntevasta olennosta voi tulla buddha.

Yksi asia vielä. Sana valaistuminen ei merkinnyt minulle paljoakaan, varsinkaan aluksi, mutta käytettyäni sitä viimeiset kymmenen vuotta olen alkanut tuntea jotain sitä kohtaan. Mutta alussa sana olisi voinut olla koira, tuoli tai mikä tahansa muu sana. Se on vain sanastoa. Tiibetiksi asia on hiukan toisin. Tiibetin kielellä sana buddha on sangye. Ja tuo sana sanoo kaiken sanottavissa olevan buddhuuden lopullisesta oivalluksesta eli valaistumisesta.

Sang tarkoittaa hereillä olemista. Jos joku kaataa päähäsi ämpärillisen jääkylmää vettä kello seitsemän aamulla, kun tuntuu siltä, että et halua nousta ylös, miltä tuntuu? Täysin heränneeltä! Tai jos nenämme on tukossa, olo on tukala. Kun sitten käytämme nenäsuihketta tuntuu hyvältä, nenäontelot aukenevat kokonaan. Kolmas esimerkki on, että otan pois silmälasini, jolloin voin tuskin erottaa oletteko ihmisiä vai mallinukkeja. Kun laitan lasit takaisin, näen kasvonne, silmänne, tukkanne. Alan nähdä teidät aivan selvästi. Sitä on sang, herännyt.

Gye merkitsee täysin kehittynyttä. Siemen on vain pieni, kuiva, merkityksetön murunen, mutta kun laitamme sen hyvään maahan ja pidämme siitä hyvää huolta, siitä kasvaa kaunis isohko pensas. Lisäksi siihen muodostuu kaunis kukkanen, joka kukkii. Se on gye. Yksi siemen voi gye kukoistavaksi pensaaksi, niin että se on täysin kehittynyt.

Sangye on jokaisen tuntevan olennon olemus. Se on niin kuin siemen, joka on täysin sang ja täysin gye. Tiibetiläisenä tämä on yksinkertainen mutta suora tapa muistuttaa itselleni mitä buddha tarkoittaa, joka kerran kun sanon sen. Kun sanon: ”Turvaudun Buddhaan” sanon: "Sangye la chap su chio.” Kun sanon sangye ja turvaudun, siinä on järkeä. Mutta jos minun täytyy sanoa ”Turvaudun valaistumiseen”, siinä ei ole paljon järkeä, koska minulla ei ole tunteita sitä sanaa kohtaan.

Olen tehnyt parhaani selittääkseni valaistumisen kykyjeni asettamissa rajoissa. Toivon että se auttaa teitä ymmärtämään buddhalaisuutta entistä paremmin, koska buddhalaisuus koskee yksinomaan valaistumista. Se on jokaisen buddhalaisen päämäärä, koska jos meistä tulee buddha, nirmanakayamme on rajaton. Buddhan nirmanakaya on olemassa ikuisesti. Buddhan puolelta rajoituksia ei ole. Jos jokainen viidestä miljardista ihmisolennosta tällä planeetalla rukoilisi buddhaa vilpittömästi yhtä aikaa, buddhan siunaus yltäisi samalla tavalla kaikille viidelle miljardille. Ja jos rajattoman avaruuden tuntevat olennot, joita on rajattomasti, rukoilisivat yhtä aikaa buddhaa mitä suurimmalla hartaudella ja myötätunnolla, siunaus saavuttaisi heidät samalla tavalla, ilman rajoja. Niin nirmanakaya toimii. Siksi jokainen buddhalainen haluaa tulla buddhaksi, auttaakseen tuntevia olentoja. Se on ehdottoman olennaista buddhalaisille.

Toivon että jotkin asiat selkenivät teille, niin että harjoituksenne ja opiskelunne helpottuu hieman tai tarkentuu. Olen uskalias, mutta toivon sitä kovasti.

Meillä on hiukan aikaa kysymyksille.

Olen hämmentynyt kun kuulen ihmisten puhuvan valaistumisen eri tasoista, että on bhumeja ja että sana ”lama” tarkoittaa oivaltanutta olentoa. Voisitteko puhua siitä?

Tämä on hyvin laaja aihe, enkä haluaisi olla monisanainen, mutta pelkään että joudun olemaan hiukan monisanainen, joten antakaa anteeksi. Käsittelen ensin sanaa lama. La tarkoittaa yläpuolella, ma tarkoittaa äitiä. Lama merkitsee siis vain jotakuta, jolla on enemmän tietoa, viisautta ja sisäistä näkemystä kuin tavallisilla ihmisillä ja jonka työnä on käyttää tuota näkemystä muiden auttamiseen aivan niin kuin äiti auttaisi lastaan. Perinteisesti tiibetiläisten keskuudessa sanaa lama käytetään, kun munkki tulee ulos kolmen vuoden retriitiltä. Siitä tulee eräänlainen arvonimi. Lama-sana laitetaan hänen nimensä eteen. Jos henkilö Paavo tekee kolmen vuoden retriitin, hän on ulos tullessaan Lama Paavo.

Mitä oivalluksen eri tasoihin tulee, en usko että niitä on vaikea ymmärtää. Älä loukkaannu vaikka annan sinulle nyt hyvin yksinkertaisen esimerkin. Oppiaksemme lukemaan meidän täytyy ensin oppia aakkoset. Lapsille se on vaikeaa. Heiltä kuluu aikaa oppia erottamaan a ja b toisistaan, vaikka kirjaimet ovat muodoltaan aivan erilaiset. Sitten kun olemme oppineet aakkoset, meidän täytyy oppia miten niitä yhdistetään sanoiksi. Sitten täytyy oppia kielioppi. Niin opetellaan lukemaan. Se on kaiken kaikkiaan hidas prosessi. Sama koskee valaistumista, sekin on asteittaista. Ei ole niin, että ensin emme ole valaistuneita ja sitten yhtäkkiä valaistumme. Vaikka niin tapahtuisikin, siihen kuitenkin kuluisi muutama sekunti.

Prosessin aikana opimme ensin jotakin, opiskelemme siitä lisää, sitten tiedämme siitä aika lailla ja lopuksi olemme täysin valaistuneet. Se on asteittaista. Mutta opetuksissa, pelkän käytännön selityksen vuoksi se on jaettu tiettyihin tasoihin. Tämä on ihan niin kuin koulussa: menemme esikouluun, ala-asteelle, yläasteelle jne. Koulu voi olla jaettuna kuuteen eri asteeseen, mutta se ei tarkoita, että oppimisessa olisi kuusi erillistä vaihetta. Se on vain käytännöllinen tapa luoda kouluun järjestys. Todellisuudessa aloitamme esikoulusta ja jatkamme oppimista kunnes pääsemme viimeiselle asteelle. Samalla tavalla bodhisattvatasot eli bhumit on luokiteltu kymmeneen, mutta niin on tehty pelkästään käytännön syistä, jotta voisimme kuvata asioiden kulkua.

Rinpoche, liittyykö buddhaluonto ainoastaan tunteviin olentoihin?

Kaikkeen, millä on mieli – en tiedä miten sen määrittelisi tieteellisesti, mutta kaikella, millä on mieli, on buddhaluonto. Kyseessä ei tarvitse olla kaikki millä on verta tai mikä hengittää. Se ei lopu siihen. Kaikki, millä on mieli. Buddhaluonto on mielen olemus.

Kun olento valaistuu, muuttuuko silloin pelkkä mieli, vai liittyykö muutos myös fyysiseen kehoon?

Fyysinen keho muuttuu ehdottomasti myös. Ehkä jotain jäi sanomatta. Nirmanakaya on buddhan fyysinen ilmentymä. Miten monta fyysistä kehoa buddha voi ilmentää? – Jos on sellaiset olosuhteet, että jokainen ihminen tällä planeetalla voi kokea buddhan ruumiillisen ilmestyksen yhtä aikaa, niin tapahtuu. Buddha ei ole rajoittunut pelkästään yhteen fyysiseen ilmentymään. Kun meistä tulee buddha, emme rajoitu edes sataan, tuhanteen, miljoonaan tai miljardiin ruumiillistumaan. Mitään rajoja ei ole. Onko siinä sinusta järkeä?

On siinä järkeä – ja mietin myös että…

Hieno juttu, siinä on järkeä ja – pidän tuosta!

Mietin onko ruumiillistumia, joita voisimme etsiä itsestämme tai toisista?

Kun kykenemme suhtautumaan kaikkeen puhtaalla tai hyödyllisellä tavalla, sitä tulisi pitää buddhan kehon ilmentymänä. Milloin vain kykenemme tekemään jotain myönteistä ja hyödyllistä muille, se on buddhan kehon ilmentymä. Ei vain jo valaistuneen buddhan, vaan meistä jokaisen, koska perimmäinen olemuksemme on aina täydellinen, aina buddha. Kutsumme sitä buddhaluonnoksi. Kuulin uutisissa, että monet ihmiset ryhtyivät auttamaan niitä, jotka loukkaantuivat tai menettivät kotinsa maanjäristyksessä. Meidän tulisi pitää sitä buddhan ilmentymänä.

Kun Dalai lama oli täällä, kuulin usein lauseen: ”Kehon ominaisuudet ovat arvokkaita.” Liittyykö se tietämiseen, tuntevien olentojen mieleen?

Yleisesti sanottuna luulen niin. Se, mitä kannamme tällä hetkellä kehossamme, on mielemme, jonka olemus on arvokas buddhaluonto. Siihen yleensä viitataan. Mutta sanon hiukan enemmän, jotta saat toisen näkökulman. Tantrassa buddhaluonnon lisäksi kehoa sinänsä pidetään pyhänä. Kehon jokainen nivel, jokainen hermo, energiavirta on pyhä, mukaan lukien energian hienovarainen aspekti fyysisen ruumiinrakenteen lisäksi. Jokaisella aspektilla on oma pyhä ominaisuutensa. Keho kuvataan yleensä sadan jumaluuden temppelinä. Tuo tietty opetus on osa tantrasta nimeltä shitrol, mikä tarkoittaa rauhallista ja raivokasta. Shi-wa merkitsee rauhallista ja trol raivokasta. Se voi liittyä jotenkin siihen.

Hindu-kosmologiassa sanotaan, että jokainen olento valaistuu ja että universaali kehitysprosessi on käynnissä. Onko niin buddhalaisuuden mukaan?

Minun täytyy sanoa, että en tiedä mitä tuo nimenomainen selitys hindulaisuudessa merkitsee. Minulla ei ole tarpeeksi tietoa hindulaisuudesta edes arvatakseni. Mutta mitä buddhalaisuuteen tulee, joka ikinen  buddhalainen rukous sisältää toiveen: ”Saavuttakoot kaikki tuntevat olennot valaistumisen.” Se ei ole epäkäytännöllinen rukous. Siihen voi kulua kauan aikaa, mutta jokaisella tuntevalla olennolla on buddhaluonto, buddhan olemus, siksi jokainen tunteva olento voi valaistua. Sitä toivomme ja siihen uskomme.

Kun kuulen sellaisia ilmaisuja kuin ”kymmenen ilmansuunnan buddhat”, se kuulostaa minusta jumaluusopilliselta. Kuulostaako se siltä teistä?

Ei. Minusta se ei kuulosta jumaluusopilliselta.

Mutta kuulostaa siltä kuin Buddha olisi Jumala, suuri olento.

No, buddha on suuri olento, tietenkin!

Mutta buddhalaisuushan ei ole jumaluusoppi, vai mitä?

Yleisesti sanottuna olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että maallikon ei ole hyvä kaivella harrasta uskoa ja kallisarvoista sisäistä viisautta. Jokin tunne ja tunteellisuutta siihen liittyy tietenkin ja jonkinlaista epätäydellisyyttä. Mutta siinä on valtava hyve. Kun pidämme buddhaa jonakuna, joka on valaistunut, inspiraationamme, opettajana ja voimanlähteenä, jotta selviämme siitä mistä haluamme selvitä ja joka voimistaa omaa voimaamme, siitä on ehdottomasti apua. Ja sillä tavalla se toimii. En usko että siitä tulee jumaluusopillista. Käytän sanaa ikuisuusoppi, joka on hiukan pysyvämpi ja kiinteämpi ilmaus. Käytän termejä ikuisuusoppi ja kielteisyysoppi (eternalismi ja nihilismi). Ikuisuusoppi merkitsee, että tuolla ulkona on jotain, ja kielteisyysoppi merkitsee, että mitään ei ole.

Luvallasi käyttäisin sanaa ikuisuusoppi jumaluusopin sijaan. Siitä ei tule ikuisuusoppia, koska buddha on rajaton. Buddha ei ole rajoittunut mihinkään, joten siitä ei tule eternalistista. Mutta ideologia ei ole olennaista kun yritämme kasvaa ja kehittyä ja työskennellä. Jos huolehdimme ikuisuus- ja kielteisyysopista liikaa, siitä voi tulla este. Siksi suuret mestarit kuten Milarepa vähättelivät ja ivasivat ihmisiä, joiden pää oli liian täynnä filosofiaa. He sanoivat, että nämä vain käyttivät kaiken aikansa kiistelemällä keskenään ja kun he kuolevat, mikään ei muutu. Joten voimme olla hiukan ikuisuusopillisia tai kielteisyysopillisia joissain asioissa, mutta mitä hyötyä siitä on kehityksemme kannalta?

On eräs tarina. Olipa kerran yksinkertainen kaveri, jolla oli luja usko, hän asui jossain Keski-Tiibetissä. Kerran hän meni pyhimpään paikkaamme, jossa kaikki tiibetiläiset vierailevat ainakin kerran elämässään. He uhraavat paljon siellä käydäkseen, osoittaakseen kunnioitusta ja koskettaakseen paikkaa. Tarinan mies oli aivan köyhä ja oppimaton eikä tiennyt mitään käytössäännöistä. Kun menemme temppeliin, emme saa pitää kenkiä jalassa, joten mies, jolla oli tiibetiläiset saappaat mukanaan, asetti ne patsaan syliin ja sanoi: ”Haluaisin tehdä kunniakierroksen temppelisi ympäri osoittaakseni kunnioitusta. Ole hyvä ja pidä huolta kengistäni.”

Alttareilla on aina ainakin yksi huoltaja. Tuhansittain ihmisiä vierailee siellä päivittäin, joten he ovat yleensä loppuun väsyneitä. Heistä tulee hyvin ilkeitä. Kun alttarin huoltaja näki saappaat patsaan sylissä hän sieppasi ne ja aikoi heittää ne pois. Mutta patsas ojensi kätensä ja sanoi huoltajalle: ”Ei, älä heitä niitä pois. Minun täytyy vartioida niitä.”

Kun mies oli kiertänyt temppelin ympäri useaan kertaan hän meni hakemaan kenkiään. Kuten tiedätte, tiibetiläisissä alttarihuoneissa on voilamppuja, joissa käytetään puhdasta voita, ja tormia, jotka ovat eräänlaisia voista ja ohrajauhoista tehtyjä kakkuja. Ne ovat syötäviä. Mies huomasi olevansa nälkäinen ja kysyi tyhmyyksissään patsaalta: ”Voinko syödä hiukan?” Patsas ei vastustanut, joten hän otti hiukan ohrajauhoa, kastoi sen voihin ja söi.

Sitten hän katsoi patsasta ja sanoi: ”Söin ruokasi ja sinä vain hymyilet.” Sitten hän lisäsi: ”Minun täytyy mennä kotiin. Ensi vuonna sinä ja sinä päivänä olet tervetullut meille. Teen viiniä ja valmistan hyvää ruokaa sinulle.” Sitten hän selitti missä päin asui.

Vuotta myöhemmin tuona päivänä miehen vaimo meni hakemaan vettä kaivosta. Kun hän kumartui, hän näki ihmeellisen kuvan heijastuvan veden pinnassa. Hän pelästyi ja meni kertomaan siitä miehelleen. Mies juoksi kaivolle. Hän oli oikein onnellinen, koska vedessä oli patsaan kuva. Hän vei ruoan kaivolle ja istui siinä. Patsas tuli ulos vedestä ja liittyi hänen seuraansa jakaen ruoan ja viinin. Tuosta kaivosta tuli pyhä paikka. Vielä nykyisinkin ihmiset käyvät siellä. He kutsuvat sitä nimellä  gompo cho, Gompon alueen vesi. Joskus se toimii.

Eilen puhuimme tunteiden muuntamisesta ja toivoin, että kertoisitte siitä lisää.

Tämä on itse asiassa toinen laaja aihe. Viisi pääheikkoutta ovat tietämättömyys, halu, viha, kateus ja ego eli ylpeys. Yleisten tantraopetusten mukaan halu on oikeastaan tyydyttymättömyyden tunne. Emme ole tyytyväisiä, joten etsimme jotain lisää tyydyttääksemme halumme. Halu jatkuu, kunnes olemme täysin tyytyväisiä. Milloin se tapahtuu? – Halumme tyydyttyy vasta sitten, kun saavutamme valaistumisen. Siihen asti halut ja mieltymykset ahdistavat meitä.

Kun sanomme, että tuntevat olennot kärsivät samsarassa, tarkoitamme että halumme aivan vääristynyttä. Emme tiedä tarkkaan mitä tahdomme tai mikä on meille hyväksi ja miellymme asioihin, jotka ovat meille vahingollisia. Analysoimme sitä ja löydämme paljon tekosyitä ja yritämme jatkuvasti aivopestä itseämme, mutta lopulta oivallamme totuuden. Sen seurauksena petymme ja harhakuvitelmat häipyvät ja syntyy paljon kärsimystä, esimerkiksi vihaa, kateutta ja ahneutta.

Vihan kohdalla on samoin. Kunnes saavutamme korkean oivalluksen tason, meillä on vihaa. Kun kadotamme sen, mitä meillä on, syntyy suuttumusta, samoin jos joku estää meitä pääsemästä tavoitteeseemme, saamasta sitä mitä haluamme ja mitä pidämme arvokkaana. Kateus on myös samanlaista. Jos jollakulla on jotain, mitä haluaisimme, tulemme kateellisiksi. Se kaikki vain kuvaa sitä, että emme kykene kokemaan sitä, mitä olemme emmekä voi tulla siksi mitä olemme. Yllä olevan valaistumista koskevan selityksen kautta luulisin, että ymmärrämme tätä paljon paremmin.

Mitä muutokseen tulee, tantrisessa harjoituksessa on viisi buddhaperhettä. Ei ole kyse tavallisesta perheestä, jossa on isäbuddha, äitibuddha, poikabuddha ja tytärbuddha. Viisi buddhaperhettä tarkoittaa buddhan ilmentymän viittä aspektia. Tavallisesti kyseessä on sambhogakaya-ilmentymä. Opetus, harjoitus, mantra ja koko aihe, joka liittyy kuhunkin näistä viidestä perheestä edustaa tiettyä heikkoutta, kuten halua, vihaa tai tietämättömyyttä. Tässä menetelmässä harjoitukseen kuuluu noiden negatiivisuuksien muuttaminen joksikin myönteiseksi, heikkouksien muuttaminen viisaudeksi. Niin että se on aika laaja aihe. Jos haluat tietää yksityiskohdista, tehokkainta voisi olla lukea aihetta koskevia kirjoja. Olen nähnyt lukuisia englanninkielisiä kirjoja, joissa kuvataan viisi buddhaperhettä.

Myötätunnon kehittämiseksi meille on annettu harjoitus, jossa kuvittelemme kaikki olennot äideiksemme. Voimme tehdä niin, koska mielellämme ei ole alkua eikä loppua ja se on jatkumo, jossa aina vain synnymme ja kuolemme, synnymme uudestaan ja kuolemme. Jos niin tapahtuu yhä uudelleen, jokainen on ollut joskus äitimme. Mutta jos niin on, eikö mielien lukumäärä ole rajallinen? Vai kuinka?

Ensinnäkin olipa mielien määrä rajaton tai ei, on varmaa, että me kaikki olemme pyörineet ympäriinsä. Minusta dharman sisältämistä tiedoista avuliain saattaa olla se suhteellinen totuus, että olemme syntyneet yhä uudelleen ihmisenä, eläimenä ja kaikenlaisena ikiajat. Teemme niin kunnes saavutamme valaistumisen. Se on suhteellinen totuus, joka on meille oleellinen siihen asti kunnes saavutamme valaistumisen. Mutta hetkellä jolloin saavutamme valaistumisen, suhteellisesta totuudesta tulee meidän kannaltamme epäolennaista, koska valaistuminen on perimmäinen totuus.

Sekä perimmäinen totuus että suhteellinen totuus ovat totta, mutta mitä meihin tulee, koska emme ole valaistuneita, perimmäinen totuus ei ole olennainen ja suhteellinen totuus on. Niin se toimii. Mutta suhteellisen totuuden sisin on perimmäinen totuus, juuri niin kuin mielemme sisin on buddha, vaikka juuri nyt se toisinaan hämmentyy. Toivon että tästä on apua.

Olette puhunut valaistumisesta ja oivalluksesta. Voisitteko sanoa jotain äkillisestä valaistumisesta, kuten silloin kun Naropa saavutti valaistumisen sekunnissa Tilopan läimäyttäessä häntä sandaalilla poskelle?

Se oli viimeinen hetki. En sanoisi että se oli ensimmäinen ja viimeinen hetki. Henkilökohtaisesti en usko, että kestäisin kaikki ne koettelemukset, jotka Tilopa asetti Naropalle. Tilopa teki hänen elämästään äärettömän vaikeaa. En usko että kestäisin sitä. Kaikki se, mikä sai Naropan jatkamaan kunnes hän sai Tilopalta läimäyksen poskelleen niin lujaa että menetti tajuntansa – se itsessään on kehitystä, oivallus. Mutta älkää ymmärtäkö minua väärin. Kaikki valaistumiset eivät tapahdu niin, että joku läimäyttää toista poskelle kengällä. Olet oikeassa, se tapahtui Naropalle. Se toimi hänen kohdallaan.

Kuten eilen mainitsin, uskon että maanjäristyksen seurauksista kärsivät ihmiset tarvitsevat rukouksiamme varmasti, joten muistattehan heitä. En tee tänään erityistä rukousta, koska teimme sen eilen, mutta meidän tulisi aina liittää heidät rukouksiimme.

[Omistusrukous]

Enlightenment

Maitreya Institute, San Francisco, November 1989. Transcribed and edited by Stephanie Harolde

Good evening ladies and gentlemen. Our subject tonight is enlightenment. Believe it or not, we’re talking about enlightenment! Enlightenment is the most important subject for Buddhism, because the purpose and intention of every action is enlightenment. In fact, for Buddhists, attaining enlightenment is the purpose of life itself.

Although we can describe enlightenment in very simple terms, this won’t give us a complete understanding. It does allow us to draw a number of quick conclusions, however, and most of us like quick conclusions because they usually take less time and effort. The simplest way of defining enlightenment is that we become what we ultimately are. We achieve the ultimate goal that is there to be achieved. Or, we are liberated ultimately. But to do justice to this subject, we need more than just a quick definition.

Tonight I would like to give some background on this subject and look into it in more detail. It will be a little like putting together the pieces of a puzzle to arrive at the whole image—which, in this case, is a wholesome understanding of enlightenment.

Distinguishing Between a Perfect Human Being and an Enlightened Being

Enlightenment and realization are the two English words most often used to denote ultimate liberation. Sometimes the word buddhahood is used. When we contemplate or meditate on enlightenment, there is, in addition, the presumption that an enlightened human being is a perfect human being. While that depends on what we mean by a perfect human being, to my understanding there is a difference between a perfect human being and an enlightened person. When I say enlightened human being, I’m talking about a being who has become a Buddha. When I say perfect human being, I’m talking about one who is accomplished in the practice of shamata and vipassana meditation. As you know, shamata and vipassana meditation develop calmness, stability and peacefulness, and from that calmness, stability and peacefulness, clarity will emerge.

Two Tibetan terms describe this process: dod-sems-tse-chig-pa and lus-sems-shin-tu-jem-wa. Dod-sems-tse-chig-pa is rich in meaning. Dod-pa means desire. Sems means mind. Tse-chig-pa means one-pointed. This is directly related to human beings of the human realm. When Buddha taught about sentient beings, he described six major realms—human beings, animals, hell beings, ghosts, gods and semi-gods. The gods are the highest. Semi-gods are below them. Human is below them, then animal, then hungry ghost, then hell beings.

Within those six realms, we are human beings of the planet earth. The human realm is considered to be the desire realm, because human beings are primarily occupied with fulfilling their desires, ambitions, attachments, and passions. That is the primary physical and mental structure of the human being.

Dod-sems, the mind of the desire realm, is the human mind. As soon as the mind of a sentient being enters the body of a human being, no matter where that mind comes from—whether it comes from the god realm, the hell realm, the animal realm, or any other—that mind becomes the mind of a human being. Mind is always the same, but because of the human body and human environment, the human mind becomes a unique mind, strongly preoccupied with attachment and all aspects of desire. That is dod-sems, the human mind, which, again, means one-pointed.

Within the dimension or realm of human beings, how one-pointed, stable, consistent and sane we can achieve is dod-sems-tse-chig-pa. We still have attachment, desire, everything, but we’re a perfect human being. That is dod-sems-tse-chig-pa. But this not ultimate enlightenment, buddhahood.

Lus-sem . . . shin-to-jen-wa makes the dod-sems-tse-chig-pa more clear, complete and wholesome. Lus means body, sems means mind. Shin-to-jen-wa means totally developed, totally purified, totally mature. A mature mind and a mature body. So, it is the highest of one-pointedness of the mind of the human realm, the desire mind. It is mind and body that are fully developed and pure.

One way to describe this is by looking into the opposite—the body and mind which is not purified, the mind which is not one-pointed. What kind of mind would that be? Mind that is not one-pointed is confused mind. It is influenced mind. It is mind that is unstable, mind that can be easily changed by outer circum­stances. Neurosis is determined by how easily the mind changes and how much influence occurs.

When we say “I feel neurotic,” what does it mean? When I say it, I person­ally mean that I am totally overwhelmed by the situation. I lose my perspective. I can’t think anymore. I can’t expect myself to get the truth straight. My mind will be totally influenced by everything. This is the confused mind. It is the total opposite of dod-sems-tse-chig-pa.

Then, the opposite of lus-sems-shin-to-jen-wa is that it’s very easy to do harmful things, easy to fall into negative actions and thoughts. For example, most of us have to exert effort to do something good, but we find that it’s quite easy to do something not so good, to do things we’re not supposed to do. That’s what I mean by the opposite of lus-sems-shin-to-jen-wa. So therefore, the dod-sems-tse-chig-pa  is the opposite of that confused mind, and lus-sem-shin-to-jen-wa is the opposite of having a difficult time doing the right thing and finding it much easier to do the wrong thing. In other words, lus-sems-shin-to-jen-wa is when doing the right thing is automatic and doing the wrong thing is almost impossible.

So, my definition of a perfect human being is a human being who achieves dod-sems-tse-chig-pa and lus-sem-shin-to-jen-wa. And if you ask me personally, I’m very far away from it. But that is what I mean by perfect human being. When we talk about enlightenment, it is more than just a perfect human being. Enlightenment is much more than that. It is much deeper, and limitless. The perfect human being, as we just described him here, is limited.

With these two definitions, we will hopefully have a more accurate perspec­tive about enlightenment. This doesn’t mean a perfect human being is not worth aspiring to. We have to become a perfect human being before we can achieve enlightenment. We have to become what a human being should be—a human being who has feeling, who has desire, who wants to get the best out of the best as well as out of the worst, a human being who can go through all the realities without having to make excuses or ignore things, without having to make up things, who is able to handle whatever is going on without becoming affected by it. We don’t have to brainwash ourselves. We face the reality, we handle it and we don’t get affected by it. That’s what a perfect human being is according to this definition.

Enlightenment is a continuation of this. The perfect human being is like the foundation of a building. Upon that foundation, enlightenment, or buddhahood, or realization, is based. As I said earlier, realization, enlightenment and buddhahood mean beyond any limitation or boundary. That includes any limitation we can think of. It means free of every aspect of limitation.

The Three Kayas

There are several ways to describe enlightenment, but the simplest way is through the principle of the three kayas. In Sanskrit, this is dharmakaya, sambhogakaya and nirmanakaya. I’ll go through each of these definitions briefly.

Dharmakaya: Dharma means everything—all phenomena, everything. Kaya means body. Dharmakaya means the body which is the embodi­ment of everything.

Sambhogakaya: Sambhoga means complete, nothing is left out, nothing is excluded. It is like a person who is fully dressed, from head to toe. So sambhoga means the total. Kaya means the body. So, sambhogakaya is the body which is the total development, the total everything.

Nirmanakaya: Nirmana means emanation, manifestation. One emanates two, three, to numberless manifestations. Kaya means the body, or embodiment, which is the manifestation.

When a person like ourselves becomes enlightened, when we become Buddha, our mind is dharmakaya, our body is nirmanakaya, and our energy, speech, and expression is sambhogakaya.

Now let’s look more deeply into each of these.

Dharmakaya

The mind, in its current condition, learns, thinks, understands, gets confused. This is the nature of our mind. If we ask, which is more limited, our mind or our body? Definitely our body is more limited. Right now we can expand our mind. It is limitless. Our mind can think about the whole universe. Our mind can reach out to the limitless space. The limitless potential is there. But practically, our mind is limited because of one thing—the “I.” We constantly limit the limitless potential of our mind by putting it into a small box called “I.” It is not negative, but that’s the way it is right now. And that’s how mind, which is limitless, becomes limited.

One of the sacred Mahamudra prayers mentions very clearly that we constantly encounter the limitless essence of ourselves but we constantly misunder­stand it as I. Dharmakaya means that the ultimate limitless quality, the potential of the mind, is totally liberated. Therefore there’s no relative limitation as far as we’re concerned. We become the embodiment of everything. Because of that, if a sentient being ten billion galaxies to the east prays to a buddha who is here on this planet, Buddha’s compassion, Buddha’s blessing will reach that person even while he is still praying. That’s how prayer works. In our prayers it is written very clearly “the buddhas of the ten directions.” This is just a way to describe it. Instead of saying four directions or eight directions, it becomes ten. It simply means the buddhas of all directions.

So we pray, “I request the buddhas of the ten directions who have attained enlightenment to teach the profound teachings for the benefit of all sentient beings.” That is one of our many prayers. And it is guaranteed, according to the teaching of Buddha that, in every second of every day, numberless sentient beings attain enlightenment in all directions. It is not that our traditional Buddhism or Tibetan Buddhism is the only way to attain enlightenment. The right method, the right path, can be anywhere. And when that is pursued, beings attain enlightenment. That is one way to look at the limitless quality of dharmakaya. And that is what our mind becomes when we obtain enlightenment.

Sambhogakaya

When we say things, when we express things, there also needs to be a partially intelligent person to understand us. Those beings who are quite highly enlightened, and whose wisdom and clarity is highly perfected, will manifest as sambhogakaya. Dharmakaya is only experienced when we attain enlightenment or when we achieve buddhahood, but sambhogakaya is how others will experience us when we become Buddha. Sambhogakaya is how we’ll appear and manifest to the others who are highly developed.

There are many principles that describe dharmakaya, sambhogakaya and nirmanakaya, which can make any explanation quite complicated, so I’m not going to go through those details. But I thought the five principles that describe sambhogakaya might not be too complicated, and if I manage to explain them correctly, it can be quite helpful for our understanding.

First, how does the sambhogakaya manifestation manifest to those who are highly developed? Nothing will have the cause and condition of wrongdoing. Nothing will have the cause and condition of negativity. Nothing will make us do wrong. Nothing will increase our anger, attachment, jealousy, ego. That means the environment becomes perfect, similar to our description of a perfect human being. With the sambhogakaya manifestation, the external environment becomes the perfect environment. It does nothing but good.

It is the same with time. It says, “The time of the sambhogakaya is beyond any limitation.” Right now, as it is, we forget the past, the future is unknown, and, most of the time, we even miss the present. But at this point, time will manifest as limitless. We become omniscient—knowing the future, knowing the past. That’s how the sambhogakaya time manifests.

Third, besides time and the environment, how do we, who are Buddha, manifest to those who are highly developed? We manifest as having everything—all the wisdom, all the inspiration, all the quality, the embodiment of everything. Nothing is missing. We become the source of blessing, we become the source of wisdom, we become the source of everything that is limitless and ultimate. That is how we manifest to that being.

The fourth is, who will experience that? That level of enlightenment, or that level of Buddha, is only experienced by those who have a higher level of realiza­tion, a higher level of development.

The last one is how you will express yourself, how you will have an influence. Up to now, it sounds like a perfect surrounding, perfect time, perfect person, and perfect beings to experience it. The activity that generates from this perfection is de pu chos, which means the teaching of the fruition, the teaching of the result. It becomes the ultimate teaching, the ultimate manifestation, that will upgrade other beings from their level, which is already quite highly developed, to becoming Buddha. It will lead us to the Buddha. Everything that manifests from this will make those who experience it become what it is, to become Buddha. So de pu chos, the final teaching, the fruition teaching.

Those are the five characteristics that describe sambhogakaya.

Nirmanakaya

When we become Buddha, our mind is dharmakaya, our subtle aspect is sambhogakaya, and the physical body aspect is nirmanakaya. The nirmanakaya is experienced by all sentient beings. The way human beings who are not highly developed—like ordinary human beings, animals, spirits, every single category of sentient being—will see and hear us, and what we mean to them, is nirmanakaya, the emanation body, the manifestation body.

There are several ways Buddha will manifest to ordinary sentient beings. Buddha will manifest as a friend, as an inspiration, as a teacher, as a cause and condition for making that person develop, making that person become a better person. And Buddha’s teaching will become the right word. This means that whatever I’m saying here is repeating the words that were taught by Buddha, so this is part of the Buddha’s nirmanakaya, which still continues after 2,500 years. So this is part of the Buddha nirmanakaya as well.

When we look into these three, we clearly see the differences between a perfect human being and an enlightened one, or Buddha. There are tremendous differences between these two.

Conclusion

 In every aspect of Vajrayana teaching, and in many of the sutra teachings, Lord Buddha very clearly said that right now our body is the seed of nirmanakaya, our speech is the seed of sambhogakaya, and our mind is the seed of dharmakaya. Therefore, if we perfect this body, speech and mind through perfect action and perfect intention, and with appropriate methods such as meditation, that essence, that seed, becomes fully liberated. That is why every sentient being has that potential of dharmakaya, sambhogakaya and nirmanakaya. Not only every human being, but every sentient being, has that potential, although in many sutras the human body is described as the best vehicle for enlightenment. I don’t want to entertain any doubt about it, because I’m a human being and I would like to have that great privilege. But every sentient being can attain enlightenment, every sentient being can become Buddha.

One last thing. The word enlightenment did not mean very much to me, especially in the beginning, but after using it for the past ten years, I have acquired some feelings about it. But in the beginning, the word could have been dog, chair or any other word. It was just vocabulary. In Tibetan it is a little different. In Tibetan, the word for Buddha is sangye. And this word says everything that is there to say about the final realization or enlightenment of buddhahood.

Sang means awake. If somebody spills a bucket of ice cold water on our head at 7 a.m., when we’re feeling like we don’t want to get out of bed, how do we feel? Wide awake! Totally awake! Another meaning of this word is, if we have a stuffed nose, we feel terrible. Then we put some of those chemical drops in our nose and we feel good, totally clear. It’s like that. Another example is that when I take off my glasses I can hardly tell if you’re a real person or one of those store mannequins used in displays. When I put my glasses back on, I can see your eyes, your faces, your hair. I start to see that quite clearly. That is sang, awakened.

Gye means fully developed. A seed is just a small, dry insignificant thing, but when we put it in good soil and take good care of it, it will grow into a beautiful bush that grows quite big. On top of that, out of this seed, a beautiful flower blooms. That is gye. One seed can gye into a fully flowering bush, so it’s totally developed.

Sangye is the essence of every sentient being. It is like a seed that is fully sang and fully gye. This is a simple but direct way to remind me, as a Tibetan, of what Buddha means each time I say it. When I say “I take refuge in the Buddha,” I say “Sangye la chap su chio.” When I say sangye, and then I take refuge, it makes perfect sense. But if I have to say “I take refuge to enlightenment,” it doesn’t make much sense, because I don’t have the same feelings about this word.

I’ve done my best to explain enlightenment within my limited ability. I hope it will contribute something to your understanding of Buddhism, because Buddhism is all about enlightenment. That is the aim for every Buddhist, because if we become Buddha, our nirmanakaya is limitless. Buddha’s nirmanakaya will be there forever. There is no limitation from the Buddha’s side. If every one of the five billion human beings on this planet prayed sincerely to Buddha at the same time, Buddha’s blessing would reach all five billion people equally. And if the limitless sentient beings of the endless space all pray at the same time to Buddha, with the most sincere devotion and compassion, the blessing will be received equally. No limitation. That is how the nirmanakaya works. That is why every Buddhist wants to become buddha, in order to help all sentient beings. This is absolutely essential as a Buddhist.

I hope this made a few things clearer for you so that your practice, your study, will become slightly easier or more accurate. I’m being very presumptuous, but I sincerely hope for it.

We have some time for questions.

I’m confused when I hear people talk about the different levels of enlightenment, that there are bhumis, that the word lama means a realized being. Could you please talk about that?

This is a very big subject and I don’t want to be wordy, but I’m afraid I have to be slightly wordy, so forgive me. First I’ll talk about lama. La means above, ma means mother. So, lama simply means somebody who has more knowledge, more wisdom, more insight than ordinary people and whose job it is to use that insight to assist others, just as a mother would assist her child. Traditionally, among Tibetans the word lama is used when a monk completes a three-year retreat. It becomes something like a title. His given name would come after the word lama. So if a person named Bill does a three-year retreat, when he comes out he becomes Lama Bill.

And about the different levels of realization, I don’t think it is that difficult to understand. I’ll give you a very simple example, so please don’t take offense. To learn how to read, first we have to learn the alphabet, the shape of every letter. For children, this is a complicated process. It takes time for them to learn to distinguish the difference between “a” and “b,” for example, even though the shape of the letters is totally different. Then, once we learn the individual letters of the alphabet, we have to know how to put them together to make a word. Then we have to learn grammar. That’s how we learn how to read. But all of this is a gradual learning process. It is the same with enlightenment. It is a gradual process. It’s not like one day we’re not enlightened and all of a sudden we become enlightened. But even if that were to happen, it would still take a few seconds.

So, in this process, first we learn something, then we study more about it, then we become quite knowledgeable about it, and then we become fully enlightened. It’s gradual. But in the teaching, just for the sake of practical explana­tion, it is divided into specific levels. It’s just like school. We go to kindergarten, then Grade 1, Grade 2, Grade 3, and so on. The school may be divided into six consecutive grades, but that’s not because there are six actual stages of learning. It’s just the practical way we set up the school. But in actuality, we start learning from kindergarten and we keep learning until we get to the top. In the same way, the bodhisattva levels, or bhumis, are categorized as ten, but this is just for practical reasons, so that we can describe the process.

Rinpoche, does buddha nature apply only to sentient beings?

Everything that has mind—I don’t know how to define that scientifically, but everything that has mind has buddha nature. It doesn’t have to be everything that has blood, or everything that breathes. It does not stop there. Everything that has mind. The essence of mind is buddha nature.

When a being becomes enlightened, is the change only in the mind? Or is there also a change in the physical body?

Definitely there is a change in the physical body as well. Maybe I left out something. Nirmanakaya is the physical manifestation of the Buddha. How many physical bodies can Buddha manifest? If there is a condition for every human being on this planet to experience the physical manifestation of Buddha at the same time, then that is what will happen. Buddha is not limited to just one physical manifestation. When we become Buddha, our physical manifestation is not limited to even a hundred or thousand or million or billion. There is no physical limitation. Does that make sense?

It makes sense—and I was also wondering...

That’s great, it means sense and—I like that!

I was wondering if there are physical manifestations that we could look for in ourselves or others?

When we are able to see or relate to anything in a pure and beneficial way, that should be considered a manifestation of the body of the Buddha. Any time we’re able to do something positive and beneficial for others, that is a manifestation of the body of the Buddha. But not only the Buddha who is already enlightened, but also each one of us, since our ultimate essence is always perfect, always Buddha. We call it buddha nature. I heard on the news that many people turned out to help those who were injured or lost their homes in the earthquake. I think we should consider that as the manifestation of the Buddha.

When the Dalai Lama was here I often heard the sentence repeated “the qualities of the body are precious.” Does that refer to the knowing, to the mind of sentient beings?

Generally speaking, I think so. What we host in our body right now is our mind, the essence of which is precious, the buddha nature. That would be the usual connotation. But let me say a little more, so that you get some perspective on the other side. In tantra, beside the buddha nature, the body itself is considered sacred. Then, each joint of the body, each nerve, each flow of the energy, including not only the physical anatomy but also the subtle aspect of energy, is sacred. Each aspect has its own sacred quality. The body is usually described as the temple of one hundred deities. That particular teaching is part of a tantra which is called shitrol, which means peaceful and wrathful. Shi-wa means peaceful, and trol means wrathful. It might have some relation to that.

In Hindu cosmology it is said that every being is going to become enlightened and that there is a universal process going on. Is that the same as in Buddhism?

I must say that I don’t know what that particular explanation means in Hinduism. I don’t have enough knowledge about Hinduism to even speculate about it. But as far as the principle is concerned, every Buddhist’s prayer is “May all sentient beings attain enlightenment.” It is not an impractical prayer. It might take a long time, but every sentient being has buddha nature, every sentient being has buddha essence, therefore every sentient being can be enlightened. That is what we hope for, and that is what we believe.

When I hear expressions like “the buddhas of the ten directions,” it sounds theistic to me. Does it sound that way to you?

No. It doesn’t sound theistic to me.

But it sounds like Buddha is a God, like a great being.

Well, Buddha is a great being, of course!

But Buddhism is non-theistic, right?

As a general rule, I personally don’t feel it is at all helpful to the layman to complicate the pure, devotional faith and precious insight. Some sensation is there, of course, some emotion is there, of course, and some imperfection is there. But there is tremendous virtue in it. Relating to Buddha as someone who is enlightened, and as an inspiration, as a teacher, as a source of power to help us manage what we want to manage, and to reinforce our strength, is absolutely helpful. And that is the way it works. I don’t think it will become theistic. I use the word eternalism, which is a little more permanent, solid, out there. I use the words eternalism and nihilism. Eternalism means something is there, and nihilism means nothing is there.

With your permission, I would like to use the word eternalism instead of theism. It will not become eternalism because Buddha is limitless. Buddha is not limited to anything, so it will not become eternalistic. But the ideology is not relevant when we’re trying to grow and develop and work. If we worry about eternalism and nihilism too much, it can become an obstacle. That’s why great masters like Milarepa discouraged or ridiculed people whose heads were too filled with philosophy. He said they just spend all their time arguing with each other and, when they die, nothing changes. So we can be a little bit eternalistic or nihilistic about certain things, but what benefit comes from it as far as our development is concerned?

We have a story. There was a fool of very strong faith who lived somewhere in Central Tibet. On one occasion, he went to our most important holy place, which all Tibetans visit at least once in their life. They make a great sacrifice to go there and pay homage and touch it. The fool was quite poor and uneducated and he didn’t know what was appropriate and what was not appropriate. When we go into the temple, we’re not allowed to wear shoes, so the fool, who had his Tibetan boots with him, put them on the lap of the statue, and said, “I would like to circumambulate your temple to pay my respects. Please look after my shoes.”

Now, each shrine has at least one caretaker. Every day thousands and thousands of people come, so the caretakers are always exhausted. They become very nasty. When the caretaker of this shrine saw the boots on the lap of the statue, he grabbed them and started to throw them away. But the statue stretched its hand to the caretaker’s hand and said, “No, don’t throw them away. I have to watch them.”

After the man circumambulated the temple several times, he went back for his boots. As you know, in a Tibetan-style shrine room we have butter lamps, which use pure butter, and torma, which is like a cake and is made with butter and tsampa. It is very edible. Realizing he was hungry, the fool asked the chowa, “May I eat some?” The statue didn’t object, so he took some of the tsampa and put it in the butter and ate it.

Then he looked at the statue and said, “I ate your food and you’re still smiling.” Then he told the statue: “I have to go home. Next year on such and such day, please come to my house. I will make some wine and prepare some good food for you.” Then the fool gave the statue directions to his house.

On that date, one year later, the fool’s wife went to fetch water from the well. As she knelt down, she saw an amazing figure reflected back to her in the water. She was frightened, so she ran to her husband. The husband ran to the well. He was so happy because the reflection of the statue was in the water. He took his food to the well and sat there. The chowa came out of the water and joined him, sharing his food and wine. That well became a holy place. Even now people go there. They call it gompo cho, water cho in the Gompo area. So, sometimes it works.

Yesterday we were talking about the transformation of feelings, and I was hoping you would say more about that.

Actually, this is another vast subject. The five major defilements are ignorance, desire, anger, jealousy and ego, or pride. According to the common tantric teaching, attachment is actually a sense of dissatisfaction. We’re not satisfied, so we look for more to fulfil our satisfaction. Attachment continues until we’re fully satisfied. When will that happen? Only when we attain enlightenment is our attachment fulfilled. Until then, we will be assailed by desire and attachment.

When we say sentient beings are suffering in samsara, we mean that our attachment is quite confused. We don’t know exactly what we want, or what is good for us, and we get attached to things that are harmful to us. We go through it, and we come up with lots of excuses and try to brainwash ourselves constantly, but in the end, we realize the truth. Consequently we become totally disappointed and disillusioned and lots of suffering develops, such as anger, jealousy, and greed.

It is the same with anger. Until we attain a great level of realization, we will have anger. Anger arises when we lose what we have, or someone is interrupting our attainment, our desire, something that we hold precious. Jealousy is also similar. Someone has what we wish to have, so we get jealous. All of this is just a reflection that we are not able to experience what we are, and we’re not able to become what we are. With the background of our previous explanation of enlightenment, I think we can relate to this much better.

Now, concerning transformation, in the tantric practice there are five buddha families. This isn’t like an ordinary family, with a Buddha father, Buddha mother, Buddha son and Buddha daughter. The five buddha families means five aspects of the manifestation of the Buddha. Usually it is sambhogakaya manifesta­tion. The teaching, the practice, the mantra, the entire subject that is involved with each one of these five families represents a particular defilement, such as attachment, desire, anger and ignorance. The practice of that particular method is to transform these negativities into something positive, transform the defilements into wisdom. So it is quite a big subject. If you want details, the most effective way might be read some books about it. I’ve seen a number of good ones describing the five Buddha families in English.

In trying to generate compassion, the exercise given is to imagine all beings as our mother. How we can imagine each being as the mother is that our mind has no beginning and no end and it is a continuum, so we are always being reborn and dying and reborn and dying. And if that happens over and over again, each person will have been our mother. But if that is the case, it means there are finite number of minds? Isn’t that so?

First of all, whether there are an infinite number of minds or not, we have all been shuffling around, for sure. I think the most helpful information from the dharma might be that, as a relative truth, we have been reborn again and again as a human, as an animal, as everything, since ever. We’ll be doing that until we attain enlightenment. That is relative truth, which is relevant to us until we attain enlightenment. But at the moment of our enlightenment, that relative truth is irrelevant, because enlightenment is ultimate truth.

Both ultimate truth and relative truth are truth, but as far as we are concerned, because we are not enlightened, ultimate truth is not relevant and relative truth is. That’s how it works. But the essence of relative truth is ultimate truth, just as the essence of our mind is Buddha, even though right now it sometimes gets confused. I hope this is helpful.

You have spoken about enlightenment and realization. Would you say something about instant enlightenment, as in when Naropa, who was slapped by Tilopa, attained enlightenment in that second?

But that was the last moment. I wouldn’t say that was the first moment and the last moment. I don’t think I, personally, could stand all of those things that Tilopa did to Naropa. Tilopa gave him an ultimately difficult time. I don’t think I could stand that. Everything that enabled Naropa to carry on until he got slapped with Tilopa’s shoe on his cheek so hard that it knocked him out—that, itself, is progress, that, itself, is a realization. But don’t misunderstand. Every enlightenment did not take place by someone hitting somebody else on the cheek with a shoe. It happened to Naropa, you’re right. It worked for him.

As I mentioned yesterday, I think the people who are suffering as a result of the earthquake definitely need our prayers, so I urge you to remember them. I will not do a particular prayer today because we did it yesterday, but we should always include them in our prayers.

[Dedication] 

Tantrinen tiede

Kotisivu / Home