Kaikki me yritämme tehdä elämästämme merkityksellistä ja hyödyllistä. Ihmiselämämme on melko lyhyt, emme lainkaan tiedä, miten pitkään elämme ja milloin kuolemme. Ja on monia seikkoja, jotka voivat tuhota elämämme, kuten sairaudet ja elementit. Elämämme on niin hauras. Sen tähden on tärkeää, että yritämme tehdä elämästämme merkityksellisen ja hyödyllisen lyhyenä elinaikanamme. Miten teemme elämästä merkityksellisen?
Emme tarvitse paljon aineellista omaisuutta, eikä meidän tarvitse aloittaa tai lopettaa monia projekteja, jotta elämästämme tulisi merkityksekäs. Mielestäni riittää, kun olemme yhteiskunnalle hyödyksi ja autamme kaikkia olentoja miten ikinä pystymme. Jotkut ajattelevat, että omistamalla koko elämänsä toiselle ihmiselle he voivat tehdä omastaan parhaiten merkityksellistä. Elämä on hyvin tärkeää, mutta pelkästään se, että antaa sen jollekulle muulle, ei johda kärsimyksestä vapautumiseen. On tärkeä muistaa, että elämämme on kallisarvoinen, ja vaikka kyky omistaa se jollekulle muulle on jalo ele, lahjamme ei vapauta meitä samsaran kärsimyksestä. Esimerkiksi karja, jakit ja muut eläimet palvelevat ihmisiä koko elämänsä ja joskus niitä tapetaan ruuaksi. Se on totta, olen nähnyt sen Tiibetissä ja tekin olette varmasti nähneet, miten ihmiset pitävät kotieläimiä saadakseen maitoa ja ruokaa. Näiden eläinten elämänmittainen palvelu ei tuo niille onnea eikä vapautusta, ei vaikka ne uhraavat henkensä. Niiden omistajat saavat tietenkin jonkinlaisen väliaikaisen helpotuksen nälkäänsä ja sen sellaista, mutta siinä kaikki.
Mutta jos opettaisimme maailman ihmisille, miten viisautta ja tietoa kasvatetaan, se terävöittäisi älyämme. Sellaisesta lahjasta olisi mielestäni ikuista hyötyä koko maailmalle yleensä ja yksilöille erikseen. Ei ole mitään rajoja: sellainen hyöty on rajaton, eikä siitä seuraa mitään kielteistä.
Monet suuret olennot ovat olleet valtavan suureksi hyödyksi maailmallemme ja sen kansoille keksinnöillään, oivalluksillaan ja viisautensa kautta. Mielestäni hyöty on sanoin kuvaamaton, kun joku tekee uuden keksinnön ja tuo sen julkisuuteen.
Kun joku kertoo keksinnöistään muille, siitä on olennoille aivan rajattomasti hyötyä. Eräs esimerkki tällaisesta jalosta olennosta on Tilopa, joka opetti viisaudestaan ja oivalluksestaan auttaen lukemattomia olentoja. Tietoa tai muita hyviä ominaisuuksia ei pitäisi pitää salaisuutena. Ne tulisi saattaa kaikkien ulottuville. Sillä tavoin niistä on hyötyä. Kun taitava lääkäri löytää uuden lääkkeen, joka parantaa parantumattoman sairauden, tuota lääkettä ei tulisi jättää salaisuudeksi laatikkoon talon sisälle. Se pitäisi saattaa koko maailman tietoon. Kun lääke on saatavilla, se pelastaa monien olentojen hengen ja auttaa jatkossa lukemattomia muita.
Minusta on tärkeää, että opimme Tilopan elämästä, tiedämme mitä koettelemuksia hän kohtasi ja miten ahkera hän oli oivallusta tavoitellessaan. On myös tärkeä tuntea kaikki hänen myötätuntoiset tekonsa, jotka ovat edelleen hyödyksi olennoille, joita on rajattomasti. Ilman että opiskelemme ja saamme käsityksen hänen viisaudestaan ja hänen kaikkia olentoja koskevasta rakkaudestaan ja myötätunnostaan, ei ole mahdollista arvostaa sitä mitä Tilopa antoi tälle maailmalle, eikä sen hyötyä.
Niin kuin aiemmin sanoin, Tilopan elämäkerta on kirjoitettu vanhanaikaisella tiibetin kielellä, jota kääntäjien on vaikea kääntää muille kielille. Nykyajan tiibetiläistenkin on vaikea ymmärtää sitä. Siksi en käy läpi yksityiskohtaista elämäkertaa, vaan otan esiin muutamia kirjan kuvaamia tapahtumia Tilopan elämästä.
Mahasiddha Tilopa syntyi bramiini-kastin perheeseen Bengan kaupungissa Itä-Intiassa. On kirjoitettu, että hän pysytteli äitinsä kohdussa kolmetoista kuukautta. Hän syntyi aamun koitteessa, kuukalenterin mukaan 12. kuukauden toisena päivänä maarotan vuonna.
Intialaisessa kulttuurissa oli tapana, varsinkin bramiiniperheessä – korkeimmassa intialaisessa kastissa – kutsua asiantuntija, esimerkiksi kädestäennustaja, astrologi tai muu viisas henkilö katsomaan lasta ja kertomaan vauvan tulevaisuus, onni ja mahdollisuudet.
Kun ensimmäinen kädestäennustaja tuli ja näki Tilopan, hän hämmentyi lapsen erityislaatuisten ominaisuuksien ääressä. Tilopan ominaisuuksia ei voinut ihminen käsittää, ennustaja ei käsittänyt niitä, eikä hän tiennyt miten sanoa se perheelle. Niinpä hän pakeni paikalta kiireesti sanoen vain, että hän ei mitenkään voinut tulkita tämän lapsen upeita ominaisuuksia. Perhe toi sitten paikalle toisen asiantuntijan ennustamaan lapsen tulevaisuutta. Hänkin pyyteli hyvin kohteliaasti anteeksi ja lähti kiireesti sanoen, että lapsen ominaisuudet menivät hänen käsityskykynsä yli ja että hän oli pahoillaan, ettei voinut kuvailla niitä ihmisten kielellä. (”Tämä tarina Tilopasta alkaa käydä aika monimutkaiseksi, ja minunkin täytyy ehkä häipyä kiireesti,” Hänen Pyhyytensä vitsaili.)
Tilopan vanhemmat havaitsivat, että heidän poikansa oli erikoislaatuinen ja epätavallinen lapsi, niin kuin asiantuntijat olivat sanoneet. Vanhemmat pitivät Tilopasta hyvin hyvää huolta ja kasvattivat hänet erityisenä, rakkaudella ja suojattuna. He eivät antaneet häntä muiden huostaan tai leikkiä muiden lasten kanssa, vaan katsoivat hänen peräänsä itse tarkkaavaisesti.
Kun Tilopan oli aika lähteä dharman opiskeluun, sattui kummallinen tapaus. Eräänä päivänä Tilopan äiti katsoi, kun hänen poikansa leikki ulkona ja hän puheli pojalleen rakastavasti auringossa istuskellessaan. Yhtäkkiä äiti näki poikansa yllä suuren varjon. Hän katsoi pikaisesti ylös ja näki kaamean ruman eukon edessään. Niin kamalan olennon näkeminen oli pelottavaa, ja Tilopan äiti huusi eukkoa menemään matkoihinsa heti paikalla.
Eukko varoitti Tilopan äitiä sanoen, että huolimatta siitä miten paljon äiti poikaansa rakasti ja varjeli, hän ei voisi suojella tätä ennenaikaiselta kuolemalta. Se sai Tilopan äidin kiinnostumaan, ja hän kysyi, mitä hän voisi tehdä estääkseen pojan ennenaikaisen kuoleman. Eukko neuvoi äitiä lähettämään pojan kouluun, ja sitten hän hävisi avaruuteen.
Kun vanha nainen oli hävinnyt, Tilopan äiti puhui tapahtumasta miehelleen, joka oli ollut poissa kotoa. Tilopan vanhemmat eivät antaneet ennustukselle suurta arvoa. Oli joka tapauksessa tapana, että bramiinilapset lähetettiin opiskelemaan ja saamaan hyvä koulutus. Tavan mukaan he lähettivät Tilopan kouluun. Hän sai koulunsa päätökseen ja hallitsi bramiinikulttuurin ja -filosofian. Hänestä tuli suuri bramiinioppinut.
Kun Tilopa oli noin 20-vuotias, vanha nainen ilmestyi uudelleen. Hän näytti entistä kauhistuttavammalta. Hän kertoi Tilopan vanhemmille, että heidän tulisi lähettää poika metsään paimentamaan buffalohärkiä, ja dakinit siunaisivat hänet. Tilopan vanhemmat hämmästyivät niin, että eivät osanneet sanoa eukolle mitään. Tämä kääntyi Tilopan puoleen ja kysyi: ”Oletko valmis lähtemään metsään buffaloita paimentamaan?” Tilopa vastasi: ”Olen minä.” Ja niin vanha nainen taas katosi.
Tämän ennustuksen jälkeen Tilopan vanhemmat tekivät juuri niin kuin hän oli pyytänyt. He ostivat muutamia buffaloita ja lähettivät Tilopan metsään. Siellä härkiä paimentaessaan hänellä oli yllin kyllin aikaa lueskella buddhalaisia kirjoituksia ja oppia dharmaa.
Eräänä päivänä, kun Tilopa paimensi karjaansa, hän tapasi kauniin nuoren neidon, joka kysyi, mistä hän tuli ja keitä hänen vanhempansa olivat. Kun Tilopa oli kertonut tarinansa tytölle, tämä antoi hänelle monia arvokkaita lahjoja, muun muassa jalokivin koristetun kruunun. Hän sanoi, että Tilopan pitäisi nyt mennä Uddiyanan maahan saadakseen salaisia tantrisia opetuksia.
Uddiyana ei ole näkymätön taivaallinen buddhakenttä, jonne ihmiset eivät voi mennä. Se on buddhakenttä, jossa onnekkaat ihmiset voivat käydä. Itse asiassa tällaisia pyhä paikkoja on viisi nimeltään ”Viisi vajrayanan tai tantrayanan lähdettä”, paikkoja joissa vajrayana-opetuksia pidetään yllä ja opetetaan. Uddiyana on yksi sellainen paikka, ja sanotaan, että se sijaitsee jossakin nykyisen Pakistanin alueella. Monet Tiibetin suurista mestareista, kuten myös Kiinan ja Intian oppineet ovat vierailleet Uddiyanassa, tantrayana-opetusten alkulähteellä.
Tiibetissä on sanonta: “Opettajalla on täysi valta siihen, miten hän esittää opetukset.” Siksi käytän valtaa ja teen pitkästä tarinasta lyhyen.
Kun Tilopa meni Uddiyanaan, hän kohtasi dakinien aiheuttamia koettelemuksia ja esteitä. Yleisesti ottaen uskomme, että dakinit ovat jaloja olentoja, mutta se ei välttämättä ole totta. Eräiden intialaisten mukaan dakinit ovat lihaa syöviä verenhimoisia naisia, jotka vahingoittavat ihmisiä. Ne voivat kirota ihmisiä ja kaikkea sellaista, mikä ei välttämättä ole hyvä. Jos Intiassa kutsuu naista dakiniksi, hän ei ihastu, koska se on sama kuin kutsuisi häntä noidaksi.
Tilopa voitti kaikki vaikeudet ja esteet matkallaan Uddiyanaan, ja kun hän saapui sinne, hän sai salaiset dakiniopetukset suoraan Vajrajooginilta. Ei ole kerrottu näkikö hän puhtaan näyn jidam Vajrajooginista vai näkikö hän tämän ihmishahmoisena. Joka tapauksessa, vastaanotettuaan opetukset suoraan jidam Vajrajooginilta, Tilopa saavutti hetkessä absoluuttisen oivalluksen. Siitä syystä myöhemmin opettaessaan Tilopa sanoi oppilailleen: ”Minulla, Tilopalla ei ole ihmisgurua. Guruni on suuri Vajradhara.” Tämä on merkki siitä, että Tilopa saavutti täydellisen oivalluksen niin kuin Buddha Shakyamuni, ja hän saavutti sen turvautumatta ihmisopettajiin.
Ulkomuodon perusteella oli vaikea päätellä, että Tilopa oli buddhalaisuuden harjoittaja, puhumattakaan panditasta tai mahasiddhasta. Mutta kun kuulemme hänen tarinansa ja sen miten hän sai tantriset opetukset suoraan jidam Vajrajooginilta Uddiyanan maassa, ei ole ihme, että häntä pidetään yhtenä kaikkein tärkeimmistä mestareista joka on opettanut Buddan opetuksia, sekä sutrayanaa että tantrayanaa. Siksi pandita Naropa otti hänen omaksi gurukseen.
Niin kuin aiemmin on sanottu, Tilopan elämäkerrasta ei käy tarkasti ilmi mitä hän teki, missä kävi ja kuoliko hän vai ei. Ei ole selvästi sanottu vierailiko Tilopa tässä luolassa Tilokpurissa. Voin vahvistaa että kävi tai yhtä hyvin olla vahvistamatta. Sillä ei ole väliä. Olen iloinen, että voin vierailla täällä ja opettaa mahasiddha Tilopan elämästä.
Loogisesti ajateltuna tämä alue on suhteellisen lähellä Zalandraksi kutsuttua erityistä paikkaa, se on toinen pyhä maa, josta tantrayana-opetukset ovat lähtöisin. Se on myös Uddiyanan lähellä. Yksi yhteinen piirre mahasiddhojen ja länsimaisten ihmisten välillä on, että kummatkin matkustelevat mielellään ja tutkivat eri paikkoja. Tilopa on siis voinut matkustaa täällä käydessään Uddiyanassa ja hän on voinut viipyä tässä luolassa.
Pääasia on, että jalot nunnat ovat perustaneet buddhalaisen instituutin opiskellakseen ja harjoittaakseen Tilopan opetuksia, pitääkseen niitä yllä. Tilopa voi olla missä tahansa missä hänen opetuksiaan ja perinnettään harjoitetaan. Se mikä on tärkeää, on harras asenteemme ja uskomme. Tilopan fyysinen luola voi olla missä tahansa. On esimerkiksi useita Potalan palatseja: Avalokiteshvaran puhdas maa, Tiibetin Potala, yksi Kiinassa ja toinen Koreassa. On myös useampi paikka, joita kutsutaan nimellä Jago Phunpo Ri, paikka missä Buddha opetti Prajnaparamitan. Yksi on Rajgrissa Intiassa ja toinen Kiinassa. Se mikä on tärkeää, on siis vilpitön hartautemme ja uskomme. Valaistuneet olennot kuten Tilopa voivat ilmestyä ja antaa siunauksensa siellä missä ikinä on olentoja, joilla on hartautta ja uskoa.
Sillä tavoin tämä todellakin on pyhä paikka, enkä pidä sitä vääränä, jos sanomme, että tämä on paikka, missä Tilopa asui. On selvää, että tämä on paikka, missä Tilopan opetuksia opetetaan, ja henkisestä näkökulmasta katsottuna, jopa maalliselta näkökannalta tämä on mitä suurimmassa määrin Tilopan luola. Varmuus siitä ratkaisee. Niinpä, täydellisellä varmuudella, ilman epäluuloja meidän tulisi pitää tätä Tilopan luolana.
Haluaisin kiittää Tilokpurin jaloja nunnia vielä uudelleen heidän kovasta työstään tämän vierailun järjestämiseksi sekä buddhalaisen nunnaluostarin rakentamisesta Tilokpurin luolan luokse. Haluaisin myös toivottaa tervetulleiksi ja kiittää kaikkia vieraita, jotka ovat taittaneet vaikean matkan ja tulleet kaukaakin rahaa säästämättä. Haluaisin esittää rukouksen sen puolesta, että te kaikki saatte perimyslinjan siunaukset ja löydätte elämänne olennaisen tarkoituksen.
Tilokpurin nunnien uusi luostari
Vuonna 1962 rouva Bedi, Bhikshuni Karma Khechok Palmo, perusti intialaiseen Tilokpurin kylään, Dharamsalan lähelle nunnaluostarin. Hän lahjoitti sen 16. Gyalwa Karmapalle. Koska Hänen pyhyytensä eli Sikkimissä, hän pyysi Jamgon Tai Situ Rinpochea, Palpung Sherab Lingin luostarin apottia huolehtimaan Tilokpurista. Tai Situ Rinpoche myöntyi tähän ystävällisesti, ja vuodesta 1978 lähtien hän on ollut Tilokpurin nunnien hengellinen ohjaaja.
Luostari rakennettiin 50 nunnaa varten, mutta siellä asui lähes 90 henkilöä. Jokin aika sitten nunnat lähestyivät Tai Situ Rinpochea ja pyysivät häntä auttamaan heitä rakentamaan uudet asuinrakennukset vanhojen tilalle ja laajentamaan rakennuksia, jotta monet paikkaa odottavat kokelaat mahtuisivat mukaan. Päätettiin, että uusi luostari rakennetaan 200 nunnalle ja lisäksi tehdään uusi temppeli ja vierastalo. Kustannusarvioksi tuli US$ 850,000.
Projektit ovat loppusuoralla. Nunnien asuinrakennusta on tarkoitus vielä täydentää ja koko rakennuskompleksi kaipaa maalausta ja kalusteita. Nunnat pyysivät 17. Karmapalta apua kerätäkseen puuttuvat US$ 200,000, ja tämä on myös luvannut osallistua keräykseen. Tilokpur on pyhä paikka, missä suuri intialainen mahasiddha Tilopa asui. Hänen luolansa on luostarin lähellä. Luostarissa säilytetään Tilopan pyhää seesamin siemenien jauhamiseen käytettyä myllyä.
Lähteet: |
