|
Holy Islen historia
Arran ja Holy Isle
Arranin saari ja Holy Isle ovat osa tämän päivän Skotlantia, mutta niin ei ole aina ollut. Kristillisen ajan alussa sekä Arran että Holy Isle kuuluivat Dalriadan kuningaskuntaan, joka oli itse asiassa irlantilainen. Se käsitti alueen, jota nykyisin kutsutaan Ulsteriksi.
Dalriadassa puhuttiin gaelin kielen vanhaa muotoa, joka oli yhteinen sekä irlantilaisille että Skotlannin länsiosan asukkaille, ja näin ollen näiden kahden kansan välillä oli paljon kanssakäymistä. Toisella puolella Clyden vuonoa, nykyisessä Ayshiressä Skotlannin pääsaarella ihmiset eivät puhuneet gaelia vaan kieltä, joka oli samanlaista kuin walesin kieli nykyisin. Tästä syystä arranilaisilla oli enemmän yhteyksiä Irlantiin kuin Skotlannin pääsaaren asukkaisiin.
Arranin vanha irlantilainen nimi oli Eamhain Abhlach (lausutaan evian avaloch), mikä tarkoittaa Omenapuiden pyhää paikkaa. Koska ei-gaelinkieliset eivät osanneet lausua ch-äännettä oikein, nimi muuttui Avaloniksi. Avalon on se legendaarinen saari, jonne kuningas Arthur vietiin hänen haavoituttuaan kuolettavasti. Muinaiset Irlannin keltit uskoivat, että Eamhain Ablach oli tuonpuoleisen maailman fyysinen ilmentymä, paikka minne kuolematon sielu meni kuoleman jälkeen. Kristillisin termein se oli kelttiläinen taivas. Irlannin kelteille sielun vertauskuva oli omena, josta johtui nimi Omenapuiden pyhä paikka.
Tämä on syy, miksi Arran mainitaan monta monituista kertaa niissä muinaisissa kelttiläisissä legendoissa, jotka ovat säilyneet tähän päivään, sitä pidettiin todellakin hyvin merkittävänä paikkana. Esimerkiksi suuri irlantilais-kelttiläinen jumala Lugh koulutettiin kaikissa taiteen ja käsityön maallisissa taidoissa Arranilla, ennen kuin hän matkusti Irlantiin ja tuli siellä Korkeaksi kuninkaaksi.
Manannan macLir, yksi muinaisista jumaluuksista, jota kutsuttiin yhteisnimellä Tuatha De Danann, yhdistetään Man-saareen ja Arraniin. Hän oli merenjumala, jolla oli taikavaunut. Niillä voi ajaa aaltojen halki yhtä helposti kuin kuivalla maalla. Kaunis eeppinen runoelma ”Feabhailin pojan Branin matka”, joka on säilynyt, kuvaa Manannin ja Branin keskustelua. He tapaavat aivan Arranin rannikolla: Bran veneessään ja Manannan vaunuissaan. Tämä runo on itse asiassa vertauskuva sielun matkasta Tiibetiläisen ja Egyptiläisen kuolleiden kirjan tapaan. ”Branin matkassa”, joka on todennäköisesti syntynyt 600-luvulla, Manannan matkustaa vaunuissaan meren yli osoittaen sanansa kuolevaiselle matkalaiselle Branille. Hän näyttää elävästi todellisuuden kääntöpuolen, mikä luonnehtii tuonpuoleisen maailman näkemystä asioista:
Hiukan myöhemmin Arranista tuli legendaarisen Fionn macCumhaillin ja hänen Fiannaksi kutsutun taistelijajoukkionsa mieluisin oleskelupaikka. Tavallaan he olivat muinainen kelttiläinen poliisi, jonka tehtävänä oli suojella tavallista kansaa yliluonnollisilta ja luonnollisilta uhkilta, mm. viikinkien hyökkäyksiltä. He toimivat tässä tehtävässään keväästä talven tuloon saakka, ja sitten ikään kuin maksuksi tehtävästään he majoittivat itsensä talvikuukausiksi niiden kansalaisten luokse, joita he olivat kesällä suojelleet. Milloin vain mahdollista, he tulivat Arranille, se oli heidän mielipaikkansa metsästykseen ja rentoutumiseen. Vielä nykyisinkin useat paikat saarella kantavat Fionn-nimeä, esimerkiksi Machrie Moorin kivikehä, joka tunnetaan Fionnin kattilanpaikkana, sekä hänen poikansa Ossianin luola Lochranzassa ja Ossianin valli Slidderyssä.
Holy Isle Arranin itäpuolella oli osa Eamhain Ablachia, ja sitä pidettiin siksi osana eteerisen tuonpuoleisen maailman maallista ilmentymää. Irlannin alkukristityt kehittivät kristillisyyden lajin, joka oli erikoinen sekoitus alkuperäisiä kelttiläisiä uskonnollisia käsityksiä ja uusia kristittyjä uskomuksia, ja milloin vain mahdollista, he noudattivat samoja juhlapäiviä ja tunnustivat samat pyhät paikat, kuin heidän esikristilliset vanhempansa. Tämä johtui siitä ikivanhasta ja syvään juurtuneesta uskomuksesta, että maa itse on tärkeää osa henkistä maailmaa ja että sitä tulee kunnioittaa ja arvostaa. Alkukristityillä ei siten ollut tunnonvaivoja heidän hyväksyessään Arranin ja Holy Islen erittäin vahvoiksi henkisiksi keskuksiksi.
Arranilla on mielenkiintoisia, jopa 8000 vuotta vanhoja esihistoriallisia löydöksiä, ja on mahdollista, että Holy Islellä on kerrottavanaan yhtä vanha tarina. Näin on päätelty, että Arran todella olisi muinaisten kelttien tuntema näyttämö autuaalliselle tuonpuoleisen maailman saarelle, jonka gaelinkieliset tunsivat nimellä Eamhain Abhlach (Omenapuiden saari) ja britonit Avalonina. On mahdollista, että Arthur todellakin oli brittiläisten johtaja 400-luvun jälkipuoliskolla. Hänen nimensä ympärille kietoutuneet perinteet kuuluvat kuitenkin saarten mytologiaan, mistä nousi myös Fionn macCumhaillin legenda.
Buddhalaisuus ei ehkä ole niin täysin tuntematonta muinaiselle Pohjolalle, kuin saattaisi kuvitella. Ruotsin Birkassa tutkimuksia tehneet arkeologit löysivät pienen buddhapatsaan haudasta, johon oli haudattu esineistöä vuoden 900 tienoilla kuolleen henkilön mukana. Birka oli balttien tärkeä kauppapaikka, jolla oli vahvat siteet itään, siitä todistavat sieltä löydetyt itämaiset kolikot ja kiinalainen silkki. Uskonnollinen matkamuisto on kuitenkin merkittävä toisessa mielessä. Birkasta löydetty kristillinen ja pakanaesineistö viittaavat siihen, että mitä henkisiin asioihin tulee, viikingit olivat kokeiluasteella. Koska esineistö oli näin valittu, voidaan kysyä olivatko he oppineet jotakin buddhalaisilta niin aineellisella kuin henkiselläkin puolella? On varmaa että 900-luvulla viikinkien vaikutus ulottui Arranille ja Holy Islelle. Heillä oli myös vahvat kauppasuhteet islamilaiseen maailmaan, ja 8. – 9. vuosisadalla Arabiasta Skandinaviaan tulleet matkustavaiset olivat ne, jotka kirjasivat ylös viikinkien historiaa.
Holy Islen kristilliset ja esikristilliset perinteet
Holy Islen nimeksi on muinaisilta ajoilta kirjattu Inis Shroin, mikä on vanhaa gaelinkieltä ja tarkoittaa Vedenhengen saarta. Sen jälkeen saarta kutsuttiin nimellä Eilean M’Laise siellä asuneen kelttiläisen kirkon pyhimyksen mukaan. Pyhä Laisren asui luolassa saarella erakkona 500-luvun lopulla. Nimi Laisren tarkoittaa ”liekkiä” tai ”valoa”. Saarta kutsuttiin myös Mo-Laisen saareksi. Etuliite Mo- on hänen gaelinkielisten seuraajiensa käyttämä affektiivinen liite ”minun”.
Kun Laisren täytti 14 vuotta, kuningas Aidan lähetti hänet Etelä-Irlantiin Pyhän Finbarin luostariin täydentämään opintojaan. Erään tarun mukaan Laisrenin siellä ollessa merirosvot piirittivät luostarin. Kerrotaan, että poika rukoili läpi yön, ja rukouksen voimasta näytti siltä, että armeija puolustaa luostaria. Merirosvot pakenivat kauhuissaan kuviteltua armeijaa.
Laisren palasi Ulsteriin. Kansan suuresti rakastamalle prinssille tarjottiin kuninkuutta heti, kun hän saavutti 20 vuoden iän. Laisren oli kuitenkin suuntautunut uskonnolliselle tielle, ja kun häneltä kysyttiin, minne hän aikoi, hän vastasi: ”On eräs tietty saari, jonne minun täytyy mennä.” Näin hän luopui kruunusta ja valitsi Holy Islen vetäytyen erakkona luolaan asumaan. Siitä lähtien saari tunnettiin nimellä Eilan nam Molaise, Molaisen saari. Gaelinkielinen Molaise muuttui aikojen kuluessa Lamlashiksi, millä nimellä Holy Isleä vastapäätä sijaitsevaa kylää Arranilla nykyisin kutsutaan. 1900-luvun alussa Holy Isle -nimi vakiintui myös.
Alkuperäinen polku luolaan kulki hiukan yläviistoon rannalta ohi lähteen ja suuren neliskulmaisen kiven, jota kutsuttiin Tuomiokiveksi. Pyhä Molios saarnasi kiven päältä ihmisjoukoille, jotka tulivat Arranilta kuuntelemaan häntä. Kiven edessä on maljamaisesti uurtunut pienempi kivi, jota käytettiin kastemaljana. Alkuperäinen malja on tosin nykyisin Arranilla. Tuomiokivi on lähes kaksi ja puoli metriä korkea ja päältä tasainen. Sen sivuille on kaiverrettu useita istuimia. Niitä käytettiin silloin, kun kansa pyysi pyhimystä ratkaisemaan jonkin erimielisyyden.
Tuomarin apuna olleet ”lautamiehet” istuivat eri suuntiin katsellen, jotta he eivät olisi vaikuttaneet toistensa mielipiteisiin kulloinkin käsiteltävästä asiasta.
Kerrotaan Pyhän Molioksen joutuneen myös henkiseen mittelöön Fionn macCumhaillin kanssa, jonka sanotaan koettaneen peitota pyhimyksen magian avulla. Pyhä Molios joutui moneen koitokseen ja väittelyyn, joissa kärjistyivät pakanalliset oikeuskäsitykset ja kristinuskon tuoma moraalin, anteeksiannon ja kärsivällisyyden ihanne. Pyhimystä kehotettiin esimerkiksi testaamaan vilpittömyytensä näyttämällä, pysyykö hän tynnyrissä veden pinnalla.
Pyhimyksellä oli pieni vihannesmaa ja kivestä tehty tuoli luolan lähellä, ja ylhäältä virtaava puro leveni hitaasti altaaksi, jossa saattoi kylpeä. Aina 1800-luvun lopulle asti purossa virtaavaa lähdevettä käytettiin sen parantavien ominaisuuksien tähden. Nykyisin puro kulkee kapeana nauhana rantaa myötäilevän polun poikki. Se on lähes umpeen kasvanut, mutta vielä siitä voi ottaa hörppäyksen vettä puron viereen asetetulla kauhalla.
Ei tiedetä tarkkaan, kuinka monta vuotta Pyhä Molios vietti Holy Islellä. Tiedossa on kuitenkin, että hän matkusti Roomaan kahdesti, ja paavi Gregorius Suuri vihki hänet papiksi. Hän toimi Leithglinnin apottina Leinsterissä luostarissa, jossa oli noin 1500 munkkia ja kuoli 18. huhtikuuta, noin vuonna 640. Huhtikuun 18. on edelleen pyhäpäivä niin Irlannissa kuin Skotlannissakin.
Pyhän Molioksen muistoksi saarelle rakennettiin 1200-luvulla luostari. Ajat olivat levottomat, ja mm. viikingit käyttivät luostaria majapaikkanaan ennen Largsin taistelua vuonna 1263. Norjan kuningas Haakon pakeni skotteja silloin Lamlashin satamaan ja eräs hänen marsalkoistaan, Vigleikr, kävi Holy Islellä kirjoittaen riimuilla nimensä luolaan. Jotkut risteistä on ilmeisesti kaiverrettu samoihin aikoihin, joten viikingeillä saattoi olla pyhiinvaelluksen kaltainen tarkoitus. Taistelun jälkeen kuningas Haakon lahjoitti Arranin eräälle tukijalleen, mutta sillä ei ollut käytännön merkitystä, koska norjalaiset lähtivät pois.
Aikakirjojen mukaan luostari oli raunioina jo ennen 1500-luvun puoliväliä. Asutusta saarella on ollut vain vähän sen tähänastisen historian aikana. Viime vuosisadalle asti arranilaiset käyttivät saarta hautausmaana. Tarkoitukseen käytettiin saaren luoteisosassa sijaitsevaa rantaniittyä, kunnes eräs hautajaissaattue vainajineen upposi Holy Islen ja Arranin väliseen salmeen kenenkään pelastumatta.
1700-luvun matkailija merkitsi muistiin, että pieni alue Holy Islen pohjoispäässä oli viljelyksenä. Hän kirjoitti: ”Täällä on yksi perhe, joka huolehtii muutamasta lampaasta, vuohesta ja lehmästä… Tämä saari on hyvin kasteltu. Yhtä kaivoa erityisesti kutsutaan Pyhän Molioksen kaivoksi kylpylammikkoineen. Paikallisilla on tapana juoda siitä, siinä kylvetään ja haetaan apua kaikkiin vaivoihin. Sen sanotaan olevan erityisen hyvä vatsa- ja sydänvaivoihin sekä diureettinen.”
Robertson-niminen tutkija kävi Holy Islellä vuonna 1768 ja pani merkille suo-orvokkien runsauden ja orapihlajat. Hän näki myös suuren määrän kyyhkysiä, naakkoja ja laulurastaita. Hän havaitsi kaksi eri kotkalajia, jotka pesivät Holy Islellä ja metsästivät Arranilla tai päinvastoin. Lisäksi hän näki käärmeitä.
Uskottavasti Holy Islellä on myös esikristillisiä pyhiä paikkoja, mm. kaivo, joka kerran oli pyhitetty kelttiläiselle Bride jumalattarelle, jonka legenda liittyy käärmeisiin. Missä häntä palvottiinkaan, siellä paloi sammumaton tuli hänen kunniakseen, ja on mielenkiintoista, että myös nimi Laisren merkitsee liekkiä vanhalla kelttiläisellä kielellä.
Leinsterin apottina Pyhän Molioksen vaiheet yhdistyvät Pyhään Brighidiin ja pakanallisiin irlantilaisiin jumalattariin, joita kutsuttiin Brighid-nimellä. Vaikkei Brighid-pyhimyksestä ole jäänyt paljon tietoa jälkipolville, hänen pakanallisen kaimansa tarusto on laaja, ja selvästikin pyhimyksen nimeen on liitetty paljon jumalattaren roolista ja mytologisesta perinteestä. Brighid oli Leinsteriä suojeleva jumalatar.
Brighidin pyhimystaru yhdistää hänet oppimiseen, käsityötaitoihin ja parantamiseen sekä synnyttämiseen, karjaan ja viljaan. Pyhimyksen juhlapäivä käy sopivasti yksiin 1. helmikuuta vietettävän pakanallisen keväänjuhlan kanssa. Sanotaan Brighidin syntyneen auringon noustessa; ei talon sisällä eikä myöskään ulkona, häntä ruokitaan valkoisen punakorvaisen lehmän maidolla (yliluonnollinen lehmä irlantilaisen merkityksen mukaan), hän ripustaa märän takkinsa auringonsäteisiin ja talo, missä hän on, näyttää katsojista olevan liekeissä.
Brighid ja 19 hänen nunnistaan vartioivat vuorotellen pyhää tulta, joka paloi jatkuvasti ja jota ympäröi pensasaita, jonka sisään kukaan miespuolinen ei saanut astua. Tässä hän on yhtä Caesarin Minerva-jumalattaren kanssa. Minervan pyhäkkö Britanniassa on myös paikka, missä palaa sammumaton pyhä tuli.
Hamiltonin herttuat
Vuodesta 1488 Holy Islen omisti John Hunter -niminen mies, jonka jälkeen, vuonna 1527 omistusoikeus siirtyi Arranin jaarlille. Hamiltonin suku omisti saaren 1900-luvulle asti ja he vuokrasivat sen maita muille. 1800-luvulla kapteeni James Hamilton (ei sukua Hamiltonin herttuoille) teki pitkän vuokrasopimuksen ja rakensi saaren pohjoispäähän maalaistalon. Se on nykyisen rauhan ja hyvinvoinnin keskuksen sydän, jota kutsutaan nimellä Harmonian siipi.
Majakat
Arranin puoleinen majakka rakennettiin vuonna 1877 insinöörien David ja Thomas Stevensonin johdolla. Sitä kutsutaan paikallisesti nimellä Wee Donald (”Pikku-Aku”), vaikkei kukaan enää muista miksi. Ulompi majakka, Pillar Rock eli ”kalliopylväs” rakennettiin itärannalle vuonna 1905. Siinä oli sumutorvi ja pyörivä valo, joka sytytettiin parafiiniöljyllä.
Pillar Rock oli ensimmäinen majakka, josta tehtiin neliskulmainen ja siellä oli useita asuinhuoneita työmiehille. Majakanvartijoiden perheille rakennettiin talot, joihin mahtui neljä perhettä ja heille tehtiin kiviaidalla ympäröity keittiöpuutarha. Majakat automatisoitiin vuonna 1977 ja nykyisin niitä huolletaan joka toinen viikko Arranilta käsin.
“Rikas Amerikkalainen"
Montrosen herttuatar kuoli vuonna 1957, ja hautajaiskulut olivat niin suuret, että Arranin tila piti jakaa. Osa siitä joutui metsänhoidon toimikunnalle ja kansalliselle säätiölle, osa meni yksityisomistukseen. Holy Isle joutui vuonna 1958 amerikkalaisen, Pensylvaniasta kotoisin olevan Stewart Hustonin elinikäiseksi vuokramaaksi. Hän oli miljonääri, joka polveutui Gershom Stuartista, Kilbriden kirkkoherrasta Lamlashissa 1747 – 1796. Hän ei kuitenkaan vieraillut usein, ja paikalliset Arranin lammaspaimenet jatkoivat lampaiden paimennusta saarella.
Yliopistojen liitto eläinten hyvinvoinnin puolesta
Vuonna 1968 UFAW (Universities Federation for Animal Welfare) sai pyynnön, että se ottaisi hoitaakseen saaren eläimistön, johon kuului tuolloin lampaita ja vuohia. He rakensivat keskuksen kenttäkokeita varten, ja kun Stewart Huston kuoli, he ostivat saaren vuonna 1971. Myöhemmin he toivat saareen 25 soay-lammasta, 5 ylämaan karjaan kuuluvaa lehmää ja muutama vuosi myöhemmin viisi eriskay-ponia. Kun toiminta kävi liian kalliiksi, UFAW joutui myymään saaren eteenpäin.
Morrisin perhe
Saari oli myynnissä 20 kuukautta, kunnes James ja Catherine Morris ostivat sen vuonna 1984 £120,000:lla. He muuttivat maalaistaloon seuraavana kesänä kahden nuoren poikansa kanssa. Heidän ansiostaan sähkölinja vedettiin saaren eteläpäästä pohjoispäähän, ja maalaistalo muuttui paljon mukavammaksi asuinpaikaksi. Vuonna 1990 ylämaan karja ja seitsemän ponia vietiin pois saarelta. Jäljelle jäivät saanen-vuohet, soyay-lampaat ja viisi eriskay-ponia.
Vuonna 1987 perhe päätti laittaa saaren myyntiin miljoonalla punnalla. Se ei mennyt kaupaksi, ja syksyllä 1990 rva Morris tiedusteli Lama Yesheltä olisivatko Samye Lingin buddhalaiset kiinnostuneita paikasta. Hän uskoi, että buddhalaiset voivat pitää saaresta hyvää huolta. Lama Yeshe vieraili siellä ensimmäisen kerran talvipäivän seisauksen aikaan samana vuonna, ja päätti ostaa saaren. Pitkällisten neuvottelujen jälkeen hinta putosi £350,000:een, jonka Lama Yeshe sai kerättyä kokoon huhtikuuhun 1992 mennessä.
Lähteet: Holy Island Newsletter 1992 ja 1993 © Holy Isle Project 2008 | ||||||||||||||||||
