Khenpo Damcho Dawa           

Kallisarvoinen ihmiselämä

Ote ‘'Vuoriston dharma''’ -opetuksista, jotka Khenpo Damcho Dawa antoi Samye Lingissä toukokuussa 2011. Hän on ROKPAn tukeman Yushun tulkujen koulun apotti Tiibetissä ja toimii Samye Lingissä vierailevana opettajana. Bio 1  Bio 2 . Tiibetistä englanniksi kääntänyt Ken Holmes, suomennos Ani Sherab.

In English    MP3 set     CD set

Tämän luvun päätarkoitus on kuvailla sitä, millaista on kaikkein kallisarvoisin tai hyödyllisin olemassaolo. Se määritellään sutrissa oikein hyvin luettelemalla tietyt tekijät, jotka tarvitaan, jotta olemassaolo olisi kallisarvoista. Niihin kuuluu vapaus kahdeksasta epäedullisesta olemassaolon muodosta ja kymmenen etua tai myönteistä piirrettä elämässä. Tarvitaan myös kyky uskoa. Kolme hyvin tunnettua esimerkkiä kuvaa, miten harvinainen ja arvokas tällainen olemassaolon tila on.

Jos olemme buddhalaisia, dharmaihmisiä, teemme todennäköisesti jonkin verran dharmaharjoitusta, haluamme sitä. Mutta ongelma on siinä, että ajattelemme ihan varmasti harjoittavamme dharmaa – joskus myöhemmin. Olemme siihen sitoutuneita, mutta jotenkin aloittamisella ei tunnu olevan kiire. Mitä vikaa siinä on? –No, kun ajattelemme todellakin tekevämme harjoitusta myöhemmin, niin myöhemmin tarkoittaa huomista. Tänään suunnittelevamme aloittavamme keskeiset dharmaharjoitukset huomenna ja kun huominen tulee, se on uusi tänään ja mietimme edelleen aloittamista huomenna. Seuraava päivä on taas tänään ja me todellakin aiomme aloittaa huomenna.

Rinpoche poimii käteensä paperipinon ja lehteilee sitä. Niin päivät, kuukaudet ja vuodet kuluvat kuin kirjan lehdet ja me aiomme aina vain tehdä tärkeät asiat myöhemmin. Sitten kuolemme ja kaikki loppuu. Se ei ehkä haittaa, jos kuoleman jälkeen saamme uuden yhtä arvokkaan ihmiselämän, mutta kun emme saa. Jos emme käytä tätä elämää kunnolla, uutta ei tule, koska kallisarvoinen ihmiselämä on äärettömän harvinainen. Sitä on todella vaikea saavuttaa. Se on niin harvinainen, että jos emme käytä tämän elämän tarjoamia mahdollisuuksia täysin hyväksi, ei tule sellaista seuraavaa elämää, jossa voisimme todella tehdä sitä mitä haluamme.

Asioiden myöhemmäksi lykkäämisellä on muitakin seurauksia. Jos siirrämme tärkeän ja totisen dharmaharjoituksen huomiseen, kysykäämme miksi teemme niin. Mitä oikein haluamme tehdä tänään dharmaharjoituksen sijaan? Usein syynä ovat maalliset asiat ja usein niiden tekeminen aiheuttaa vahinkoa, josta on karmiset seuraukset. Se merkitsee, että se mitä teemme tänään, ei ole pelkästään dharmaharjoituksen tekemättä jättämistä vaan myös alempiin maailmoihin syntymiseen johtavien syiden luomista.

Kun siis kuvittelemme kallisarvoisen ihmiselämämme kestävän kauan aikaa, että omassa elämässämme on paljon aikaa ja tilaa toimia, elämän kallisarvoisuus jää pelkäksi käsitteeksi. Todellisuudessa ihmiselämän kallisarvoisuus merkitsee tässä hetkessä elämistä, juuri nyt, kuluvalla hetkellä meillä on mahdollisuus käyttää se hyväksemme. Kuluva hetki on se, mikä tulee ottaa käyttöön. Laaja yleiskäsite ”arvokas ihmiselämä” viittaa nykyhetkeen. Nuo hetket meidän tarvitsee käyttää dharmaan. Ellemme tee niin, toista sellaista tilaisuutta on käytännöllisesti katsoen mahdoton saada, koska kuten sanottu, se on niin harvinainen tilaisuus.

[Shantidevan] Bodhicharyavatarassa ja [Nagarjunan] Kirjeessä ystävälle on tunnettu esimerkki suuresta valtamerestä, jonka pinnalla kelluu puinen ies. Meren syvyyksissä on kilpikonna, joka tulee pinnalle kerran tuhannessa vuodessa. Kallisarvoisen ihmiselämän saavuttaminen on yhtä harvinaista kuin se, että kilpikonna pistäisi päänsä ikeeseen meren pinnalle tullessaan. Tai jos avaruuteen heitettäisiin pienen pieni esine, miten epätodennäköistä on, että törmäisimme siihen. Kallisarvoinen ihmiselämä on uskomattoman harvinainen, ei pelkästään melko harvinainen. Sitä on hyvin, hyvin vaikea saavuttaa seuraavissa elämissä.

Tavallaan emme tiedä menneistä ja tulevasta elämästämme. Mutta jos haluamme tietää menneestä ja tulevasta, voimme itse asiassa oppia paljon tarkastelemalla itseämme sellaisina kuin nyt olemme. Se että meillä nyt on ihmiselämä, että olemme kohdanneet dharman, meillä on uskoa ja dharmaominaisuuksia, on varmasti tulosta entisissä elämissä tehdyistä hyvistä teoista. Sitä voi arvostaa. Mutta katsokaamme myös miten nopeasti omaksumme dharmaa, miten hyvin pystymme meditoimaan ja saavuttamaan meditaatiotuloksia. Ne asiat voivat olla joskus hankalia. Toisaalta meillä on siis hyvin hyvää karmaa ja ymmärrämme, että meidän on täytynyt tehdä hyvää saadaksemme sen, mitä meillä nyt on, mutta toisaalta se on rajallista. Ja kun tutkimme mieltämme, huomaamme, että meillä on edelleen paljon taipumusta takertua, itsekkäitä haluja, vihaa ja kaikkia mielenmyrkkyjä. Tällainen sekoitus on tulosta siitä, mitä aiemmin teimme ja miten toimimme. Voimme ymmärtää paljon menneestä sitä kautta.

Jos haluamme nykyhetkellä tietää, millainen tulevaisuutemme on, meidän täytyy tarkastella, mitä nyt teemme niillä eduilla ja pääomalla, jotka olemme saaneet menneisyyden perusteella. Huomaamme, että kyse on totutuista tavoista. Jos joku esimerkiksi on paljon tekemisissä taiteen kanssa, siitä tulee tapa. Tällainen henkilö arvostaa taidetta kovasti ja heti taideteoksen nähdessään hän ymmärtää sen ja arvostaa sitä. Se on vain yksi esimerkki siitä, että mieli on luova tapa. Jos tässä elämässä vaalimme dharmaan liittyviä tapoja ja teemme todella parhaamme nyt, se johtaa tapojamme myönteiseen suuntaan ja auttaa takaamaan tulevan olemassaolon ihmisenä. Jos taas seuraamme huonoja tapojamme ja ruokimme niitä hyvien sijaan, sekin antaa selvän viiteen siitä, mihin ollaan menossa. Kielteiset asiat ovat hyvin voimakkaita ja vetävät meitä kovasti alaspäin.

Ihmiseksi syntyminen on hyvin harvinaista, mutta meillä voi olla sellainen tunne, että kaiken aikaisemmissa elämissä tekemämme hyvän johdosta meillä on varmaankin varastossa muutama kallisarvoinen ihmiselämä. Niin sanotusti hyvää pääomaa. Meillä on nyt tämä elämä, mutta menneisyyden tapahtumien takia seuraava ja sitä seuraava ihmiselämä on jo ansaittu ja varastoitu. Jos niin olisi, niin koska sellaisia puhtaita olentoja tosiaankin on, joilla on valtava henkinen pääoma, kyllä sellainen pääoma näkyisi myös meidän nykyisessä mielentilassamme. Pystyisimme käyttäytymään erittäin puhtaalla tavalla; luopuisimme samsarasta spontaanisti. Säteilisimme rakkautta ja myötätuntoa sydämestämme kaikkia olentoja kohtaan jatkuvasti. Luonnollisen dharmanmukaisuuden merkit olisivat vahvasti esillä. Jos niin ei ole, sitten meillä ei ole menneisyydessä luotuja syitä, jotka varmasti johtaisivat uuteen kallisarvoiseen ihmiselämään.

Katsokaamme sitten tekojamme tässä nykyisessä elämässä. Mitä tulee tehdä saavuttaakseen kallisarvoisen ihmiselämän seuraavassa elämässä? Se on täysin selvää. Meidän täytyy elää puhtaasti ja eettisesti, harjoittaa oikeaa käytöstä. Meidän tulee pitää ottamamme henkiset valat, kehittää myötätuntoa, harjoittaa kuutta paramitaa ynnä muuta. Ne ovat syitä, jotka johtavat jälleensyntymään ihmisenä. Jos meillä ei siis ole valtavaa henkistä pääomaa emmekä tee nyt sitä suurta työtä, joka pääoman kerryttämiseen tarvitaan, mistä se oletettu tuleva olemassaolo ihmisenä oikein tulee? Mistä? Sen takia meidän täytyy elää ihmiselämämme hyvin tarkoituksenmukaisesti. Saavuttaa tavoitteet. Kuten aiemmin mainittu, se pitää tehdä nyt eikä kuvitella, että on paljon ylimääräistä aikaa. Kukaan ei tiedä, milloin heidän hetkensä koittaa. Meillä ei ole ennalta määrätyn pituista elinaikaa, emme voi suunnitella edes loppupäivän ohjelmaa. Että teen tämän nyt ja tuon myöhemmin. Rinpoche poimii taas paperipinon sanoen, että jos tietäisimme, että elämässämme on 60 sivua, niin sitten tietäisimme. Mutta kun emme tiedä. Emme tiedä milloin kuolemme ja meidän tulee tarkastella sitä, miten olemme käyttäneet tähänastisen elämän. Mitä sillä on tehty.

Motivaatiota koskevissa opetuksissa sanottiin, että opetuksia vastaanottaessamme meidän tulisi nähdä itsemme potilaana, sairaana joka tarvitsee lääkettä ja lääkärin neuvoja. Itse asiassa, kun tutkimme sitä, kuka ja millainen olemme, löydämme itsestämme edelleen paljon pimeyttä ja kielteisyyttä. Elämän merkitykselliseksi tekeminen merkitsee todellakin sitä, että teemme tästä päivästä merkityksellisen, tästä kuluvasta hetkestä.

Kallisarvoinen ihmiselämä ei merkitse mitä tahansa ihmiselämää. Se, että on ihminen, ei merkitse sitä, että on mahdollisuus harjoittaa dharmaa ym. On niin monia maailmoja ja aikoja, joissa ei ole Buddhaa eikä dharmaa. Olennot ovat ihmisiä, mutta se ei ole kallisarvoinen mahdollisuus. Kallisarvoisesta ihmiselämästä tulisi olla hyvin iloinen, aivan riemuissaan. Lukuisat ihmiset elävät aikoina, jolloin buddhia ei ole tai buddhat eivät ole opettaneet. He ovat kyllä ihmisiä, mutta melkein ei-ihmisiä, me taas olemme ihmisiä, joilla on itsessämme jotain hyvin erityistä. Se on niin erityistä, että se on kuin toiveet täyttävä jalokivi.

Ihmiskehomme fyysisyydessään sisältää toiveet täyttävän jalokiven, joka tekee meistä kallisarvoisia ihmisiä. Kallisarvoisia tuon arvokkaan jalokiven takia. Olemme täällä maailmassa, johon Buddha on tullut, eikä vain tullut vaan myös opettanut dharman kokonaisuudessaan. Eikä vain opettanut, dharma on myös säilynyt hyvin elävänä ja totuudenmukaisena nykypäivään saakka. Dharma on paitsi säilynyt elävänä, myös läsnä omassa todellisuudessamme. On dharmakeskuksia, ystäviä ja opettajia, jotka tekevät dharmasta täydellisen mahdollisuuden elämässämme. Lisäksi meillä on taipumuksia dharman suuntaan ja yhteys uskon kolmeen aspektiin. Luotamme dharmaan älyllisesti, pyrimme sitä kohti ja meillä on jonkin verran kokemusta sen totuudenmukaisuudesta. Sen valossa meillä on jotain hyvin erityistä, mitä muilla ihmisolennoilla ei ole. Se on tämä hyvin arvokas jalokivi, kuin dharman toiveet täyttävä jalokivi ja se on se, mikä voi tehdä elämästämme ja nykyhetkestä hyvin merkityksellisen.

Mahdollisuus käytännön harjoitukseen on se, mikä todella tekee elämästä arvokkaan. Mahdollisuus soveltaa dharmaa käytäntöön, saada se toimimaan. Pystymme siihen, koska meillä on kaikki siihen tarvittavat aistit. Joskus ihmisillä voi olla kuuloaisti, mutta ei kykyä kuunnella, silmät, mutta ei kykyä nähdä olennaista. Voi olla aivot, mutta niissä on jotain vikaa, niin että ei kykene ajattelemaan kunnolla. Meillä on kaikki aistit, pystymme oppimaan ja soveltamaan opetuksia käytäntöön hyvin tehokkaasti. Se on kallisarvoisen ihmiselämän arvokkain ominaisuus.

Kun oikein ajattelemme, meillä on kaikki tarvittava: olemme ihmisiä, olemme elossa dharma-aikana, olemme dharma-myönteisiä, meillä on tarvittavat aistit ja mahdollisuus. Se on kuin kultainen astia. Jos meillä on niin arvokas astia, se täytyy täyttää jollain hyvin arvokkaalla.  Meidän tulee täyttää se dharman nektarilla. Jos mahdollisuuksien kultainen astia täytetään roskilla, jätteillä ja myrkyillä, se on hyvin sääli.

Avainasia tänään on siis ihmiselämämme kallisarvoisuus tällä kuluvalla hetkellä. Emme tiedä paljonko elämästämme on jäljellä, joten kyse on nykyhetken arvokkuudesta ja siitä, että käytämme tarjoutuneen mahdollisuuden niin hyvin kuin voimme hukkaamatta hetkeäkään siitä arvokkaasta elämästä, joka meillä vielä on edessä.

Kotisivu