|
Buddhalainen maailmankäsitys hinayana- ja mahayanaopetusten mukaan
Miten maailmankaikkeudet syntyvät ja häviävät Kertomus onnekkaan aionin tuhannesta buddhasta Kertomus 1005 buddhasta Karunāpundarīka-sūtran mukaan Eritasoiset buddhalaiset opettajat
Miten maailmankaikkeudet syntyvät ja häviävät
Buddha Shakyamuni on muistiin kirjoitettujen ja suullisesti välitettyjen dharmaopetusten lähde. Nykyistä aikaa sanotaan onnekkaaksi aikakaudeksi (aioni), jonka aikana ilmestyy tuhat buddhaa. Heistä Buddha Shakyamuni oli neljäs. Hän opetti maan päällä noin 2500 vuotta sitten; opetukset jaetaan hinayanaan, mahayanaan ja vajrayanaan.
Todellisuudessa Buddhan viisauskeho on ajan ja paikan tuolla puolen, se on mittaamaton ja ilman itseä. Koska se ylittää aineen ja ajan asettamat rajoitukset, kaikkien maailmankaikkeuksien hiukkaset voivat mahtua yhteen hiukkaseen ja kaikki aionit yhteen sekuntiin.
Sekä hinayana- että mahayana-opetusten mukaan mittaamattomien pitkien ajanjaksojen aikana kehittyy lukemattomia maailmankaikkeuksia. Aikaa, joka kuluu yhden maailmankaikkeuden kehittymiseen, pysymiseen, tuhoutumiseen ja tyhjyyden tilassa olemiseen tuhon jälkeen, kutsutaan "suureksi maailmankaudeksi" eli "suureksi aioniksi" (sanskritiksi suuri kalpa).
Neljää vaihetta, joita kutsutaan myös aioneiksi, sanotaan kehittymisen aikakaudeksi, pysymisen aikakaudeksi, tuhoutumisen aikakaudeksi, ja tyhjyyden aikakaudeksi. Niistä jokainen jakaantuu 20 välivaiheeseen. Yhteen "suureen maailmankauteen" sisältyy siis 80 välivaihetta.
Pysymisen aikakauden 20 vaihetta jakaantuvat kolmeen kokonaisuuteen: yksi alkuvaihe, keskivaihe (jossa on 18 välivaihetta) ja yksi loppuvaihe. Alkuvaiheessa ihmiselämän pituus on mittaamattoman pitkä. Pysymisen vaiheeseen syntyminen alkaa syntymisenä 'kirkkaan valon' jumalaksi. Buddhalaisen kosmologian mukaan halut ja himot rappeuttavat olennot vähitellen tuosta ylevästä tilasta. Ruumiinrakenne huonontuu ja elinikä lyhenee mittaamattoman pitkästä 80 000 vuoteen. Lopulta se on enää kymmenen vuotta. Degeneraation kausi päättyy nälänhätään, kulkutauteihin ja sotaan.
Opetuksissa mainitaan erikseen, että kun ihmisten elinikä on 30 vuotta, tulee nälänhätä, joka kestää seitsemän vuotta, seitsemän kuukautta ja seitsemän päivää. Kun elinikä on 20 vuotta, kulkutautiepidemia kestää seitsemän kuukautta ja seitsemän päivää. Kun elinikä on lyhentynyt kymmeneen vuoteen, olennot kohtaavat seitsemän päivää kestävän sodan aseineen.
Tämän alkuvaiheen jälkeen alkaa keskivaihe, jossa on 18 nousu- ja laskuvaihetta. Niiden aikana olentojen elinikä kohoaa 10 vuodesta 80 000 vuoteen, ja rapistuu taas takaisin 10 vuoteen. Jokainen niistä päättyy nälänhätään, kulkutauteihin ja sotaan.
Pysymisen aikakauden loppuvaihe tulee sitten, kun on koettu 18 nousu- ja laskukautta. Olentojen elinikä alkaa taas pidentyä 10 vuodesta ja lopulta se on mittaamattoman pitkä. Alku- ja loppuvaiheet erotetaan erillisiksi välivaiheiksi, koska alussa rappeutuminen ja lopussa rappiosta nouseminen kestävät ajallisesti kauan. Yleisesti ottaen pysymisen aikakauden 20 välivaiheen aikana eliniän pituus sekä ruumiin ja omaisuuden koko ja laatu vaihtelevat jaksoittain.
Buddha ilmestyy vain pysymisen aikakautena, ja vain silloin, kun olentojen elinikä lyhenee, ansiot vähenevät ja he ovat säälittävässä tilassa. Lisäksi olentojen on täytynyt ponnistella yhteisen hyvän eteen tarpeeksi. Tämä tarkoittaa sitä, että buddha ilmestyy silloin, kun buddhan toive auttaa muita ja tuntevien olentojen hyvät pyrkimykset kohtaavat toisensa.
Buddha on joku, joka on täydellistänyt hyvät pyrkimyksensä sekä ansion ja viisauden kaksi kertymää. Pyrkimystensä voimalla hän valitsee tietyn ajanjakson, jolloin ilmestyy buddhana. Buddha ilmestyy erityisesti silloin, kun olentojen elinikä lyhenee ja ansiot vähenevät, koska sellaisena aikana olennot ovat taipuvaisempia luopumaan maallisesta kuin hyvinä aikoina.
Eräissä maailmankaikkeuksissa ei niiden olemassaolon aikana ilmesty yhtään buddhaa. Sellaista sanotaan pimeäksi aioniksi. Opetusten mukaan niitä varsin monia verrattuna hyvin harvoihin valoisiin aioneihin, jolloin buddha ilmestyy.
On kuin luonnonlaki, että kerrallaan yhdessä maailmankaikkeudessa ilmestyy vain yksi täysin valaistunut buddha, korkein nirmanakaya. Täysin valaistuneen buddhan toimintakenttänä on universumi, johon kuuluu miljardi maailmankaikkeutta. Niissä hän ilmestyy lukemattomilla tavoilla olentojen hyödyksi.
[Buddhalaisessa kosmologiassa Meru-vuori, sen yläpuoliset aistimaailman jumaluuksien asuinsijat ja Brahman maailma, aurinko ja kuu, sekä neljä maanosaa muodostaa yhden maailman järjestelmän. Tuhat niitä muodostaa ´yksi tuhat´ -järjestelmän. Tuhat näitä muodostaa 'kaksi tuhatta' -järjestelmän (miljoona maailmaa). Tuhat näitä muodostaa 'kolme tuhatta' -järjestelmän (miljardi maailmaa). Tuhat miljoonaa näitä muodostaa 'loputtoman rajan' järjestelmän, Tuhat miljoonaa näitä muodostaa 'loputtoman jatkuvuuden' järjestelmän ja Tuhat miljoonaa näitä muodostaa 'loputtoman valtameren' järjestelmän.]
Jokainen onnekkaan aikakauden tuhannesta buddhasta ilmestyy aikana, jolloin ihmisten elinikä on vähenemässä 80 000 vuodesta sataan. Yksikään heistä ei ilmesty silloin, kun elinikä on yli 80 000 tai alle sata vuotta. Tämä sääntö pätee vain meidän maailmamme järjestelmään onnekkaan aionin aikana. Muiden aionien aikana ja muissa maailmanjärjestelmissä buddhat ilmestyvät vaihtelevasti.
Abhidharma-kosha-kārikān mukaan kaikkien buddhien hyveen ja viisauden kertymät ovat yhtä suuret, heidän dharmakayansa yhteneväinen ja heidän tekonsa elävien olentojen hyväksi samanveroisia. Heidän elämänsä pituus, kasti ja fyysinen koko vaihtelevat. Kun oppilaat epäilivät ja ajattelivat, että Buddha Shakyamuni on muita buddhia huonompi, koska muina aikoina ilmestyneillä buddhilla oli pitempi elinikä ja suurempikokoinen keho, Buddha Shakyamuni sanoi: "Tuolloin minusta tuli Buddha Vairocana." Se viittaa sambhogakaya buddha Vairocanaan nimeltä "Suuren jäisen meren Vairocana".
Buddha Shakyamuni ilmestyy sambhogakaya-tasolla Buddha Vairocanana nimeltä Suuri jäinen meri, joka on erottamaton kaikista muista buddhista. Hänen jokaisessa ihohuokosessaan ilmestyy loputtomia maailmanjärjestelmiä, ja näiden maailmanjärjestelmien jokaisessa hiukkasessa on loputon määrä maailmoja, joissa on loputon määrä Vairocanan muotoja. Jokaisessa näistä Vairocanan muodoista on lukemattomia buddhia ja buddhakenttiä. Vairocana kattaa kaikki maailmanjärjestelmät ja maailmanjärjestelmistä muodostuu Vairocana.
Meidän järjestelmämme nimeltä 'kestävyyden maailmanjärjestelmä', on häviävän pieni osa tätä valtavaa kokonaisuutta. Pelkästään Vairocanan kämmenellä on 25 päällekkäistä lootusta, joista jokaisessa on miljardeja 'kolme tuhatta -järjestelmiä' (se on yhden buddhan toimintakenttä, miljardi maailmaa).
Kolmannessatoista lootuksessa, siis keskimmäisessä noista kahdestakymmenestäviidestä, on meidän 'kolme tuhat' -järjestelmämme yhtenä miljardeista muista. Yksi 'kolme tuhat ' -järjestelmä on yhden nirmanakayan, meidän tapauksessamme Buddha Shakyamunin, toimintakenttä. Kun Buddha Shakyamuni julisti tulleensa Suuren jäisen meren Vairocanaksi, hän poisti epäilyt siitä, että olisi muita buddhia huonompi elinikänsä pituuden tai fyysisen kokonsa takia. Kaikki buddhat ovat samanarvoisia mitä tulee ansion ja viisauden kertymiin. He ovat myös oivaltaneet dharmakayan samalla tavoin ja he ovat hyödyksi tunteville olennoille yhtä tehokkaasti. Heidän elinikänsä, kastinsa ja fyysinen kokonsa vaihtelevat.
Kertomus onnekkaan aionin tuhannesta buddhasta
Tieto tämän aionin Buddhien lukumäärästä vaihtelee. Yleisin käsitys on, että heitä on 1002. Buddha Shakyamuni on neljäs niistä, jotka on nimetty kirjoituksissa, mutta kunakin väliaikana ilmestyi yksi täydellinen Buddha, joka oli vähemmän tunnettu ja täten Buddha Shakyamuni on itse asiassa seitsemäs.
Karunāpundarīka-sūtran mukaan 1005 buddhaa ilmestyy täällä, Tathāgatācintya-guhya-nirdeśa-sūtran mukaan 1000. Seuraava kertomus perustuu Tathāgatācintya-guhya-nirdeśa-sūtraan:
Kauan sitten, "täysin koristellun" aionin aikana ilmestyi Buddha Ananta-gunanānāratnavyāharāja. Tuolloin eli Dhrtarāstra-niminen maailmanhallitsija, joka hallitsi neljää maanosaa. Hänellä oli 7000 kuningatarta, jotka synnyttivät hänelle tuhat poikaa. Sen jälkeen kuningattaret Aninditā ja Anupamā saivat vielä pojat nimeltä Dharmacetas ja Dharmamati.
Maailmanhallitsija sai kerran harvinaisen ajatuksen: "Kaikki poikani, prinssit, tavoittelevat valaistumista yksipisteisesti. Tahdon tietää, kuka heistä saavuttaa sen ensimmäisenä." Niinpä hän kirjoitutti prinssien nimet kortteihin, jotka laitettiin uurnaan. Kuningas antoi suuria uhrilahjoja rituaalissa, joka kesti seitsemän päivää. Kun uurnasta sitten nostettiin kortti, siinä oli prinssi Viśuddhamatin nimi. Ennustettiin, että hänestä tulisi Buddha Krakucchanda. Prinssi Vijayasanasta tulisi Buddha Kanakamuni, prinssi Śāntendriyasta tulisi Kāśyapa, prinssi Savārthasiddhasta Shakyamuni, prinssi Mekhalinista tulisi Buddha Maitreya jne.
Viimeinen tuhannesta pojasta oli Anantamati. Hän esitti erityistoivomuksen, että edellisten 999 buddhan eliniät ja toiminta yhdistyisivät hänen omaan ikäänsä ja toimintaansa. Näin viimeiseksi buddhaksi ennustettiin tulevan Buddha Rocana, "Buddha-toive". Erityistoivomuksen ansiosta hänen elinikänsä on mittaamaton, kun häntä edeltävien buddhien ei ole.
Viimeisimpinä syntyneet pojat, Dharmacetas ja Dharmamati, esittivät myös toivomukset. Dharmacetas toivoi saavansa kaikkien tuhannen buddhan opetukset ja tulevansa vajra-tietäjäksi, buddhien opetusten suojelijaksi ja vartijaksi. Näin ennustettiin, että hänestä tulisi bodhisattva Vajrapani, josta myöhemmän aionin aikana tulisi Buddha Vajravikrāma.
Viimeinen poika, Dharmamati toivoi olevansa se, joka pyytäisi kaikkia tuhatta buddhaa kääntämään dharman pyörää (opettamaan). Sen tähden hänestä myöhemmin tuli Brahma-jumala. 1002 pojan isästä, maailmanhallitsija Dhrtarāstrasta tuli Buddha Dīpamkara monta aionia ennen meidän onnekasta aikakauttamme.
Buddhalaisessa kosmologiassa Intiaa kutsutaan eteläiseksi ruusuomenapuun maanosaksi (Jambudvīpa). Jokainen tuhannesta onnekkaan aionin aikana ilmestyvästä buddhasta syntyy Intiassa, saavuttaa täydellisen valaistumisen vajra-istuimella Bodhgayassa, ja kääntää sitten dharman pyörää.
Tuhat buddhaa ilmestyvät eri ajanjaksoina. Ruusuomenapuun maanosa käy läpi neljä erillistä jaksoa: "täydellisyyden aika", "kolmen neljäsosan aika", "kahden neljäsosan aika" ja "taistelun aika" (sanskritiksi kaliyuga).
Ensimmäistä kutsutaan täydellisyyden ajaksi, koska loistokkuus ja nautinnot ovat täysin läsnä ja saatavilla. Seuraavaa kutsutaan kolmen neljäsosan ajaksi, koska varkaudet ja seksuaaliset väärinkäytökset vähentävät ympäristön ja sen asukkaiden loistokkuutta ja omaisuutta neljänneksellä. Sitten valehteleminen saa loiston nautinnot vähenemään puoleen entisestä, ja siksi kolmatta kautta kutsutaan nimellä kaksi neljännestä. Viimeisinä taistelun aikoina viimeinenkin neljännes alkuperäisistä rikkauksista ja loistosta vähitellen pienenee, koska tuntevat olennot murhaavat toisiaan ja tekevät muita häpeämättömiä tekoja toisiaan kohtaan.
Buddha Krakucchanda, ensimmäinen tuhannesta buddhasta tällä onnekkaalla aikakaudella, ilmestyi maailmaan täydellisyyden ajan loppupuolella. Toinen, Buddha Kanakamuni, ilmestyi kolmen neljäsosan ajanjaksolla. Kahden neljäsosan aikana ilmestyi kolmas, Buddha Kāśyapa. Neljäs, Buddha Shakyamuni, ilmestyi taistelun ajan loppupuolella, jolloin kaikki olennot kiistelevät keskenään.
Vaikka jokainen tuhannesta buddhasta voi ilmestyä milloin vain näiden neljän ajanjakson kuluessa, Buddha Shakyamuni on ainoa, joka ilmestyy taistelun ajanjakson lopulla, silloin, kun viisi rappiota on levinnyt laajalti. Sellainen on aika, jona elämme.
Viisi rappiota ovat ajan rappio, tuntevien olentojen rappio, eliniän rappio, tekojen rappio ja heikkouksien rappio. Joskus tekojen rappion sijaan puhutaan näkemysten rappiosta.
"Ajan rappio" viittaa aikakauden loppujakson taisteluun, jolloin olentoja kiusaavat nälänhädät, sairaudet ja sodat. "Tuntevien olentojen rappio" koskee taistelun aikakaudella syntyneitä olentoja, joiden luonne on tullut aikojen myötä yhä heikommaksi. "Eliniän rappio" tarkoittaa sitä, että taistelujen aikakaudella olentojen keskimääräinen elinikä lyhenee sadasta kymmeneen vuoteen. Huomaa, että Buddha Shakyamuni ilmestyi aikana, jolloin elinaika oli lyhentynyt sataan vuoteen. Onnekkaan aionin kuluessa yksikään Buddha ei ilmesty, kun elinikä on alle sata vuotta.
"Tekojen rappio" merkitsee, että taistelujen aikakaudella kaikki tuntevat olennot tekevät huonoja tekoja. "Heikkouksien rappio" taistelun ajalla tarkoittaa, että tietämättömyys, halu, viha, kateus ja ylpeys voimistuvat niin, etteivät maalliset keinot enää riitä voittamaan niitä. "Näkemysten rappeutuminen" tarkoittaa sitä, että oikeat näkemykset vähenevät ja ikuisuusopin ja kielteisyysopin (nihilismi) näkemykset kukoistavat.
Kun onnekkaan aionin tuhannesta buddhasta ensimmäinen, Buddha Krakucchanda ilmestyi, olentojen keskimääräinen elinikä oli 40 000 vuotta. Buddha Kanakamunin aikana olennot elivät 30 000 vuotta ja Buddha Kasyapan aikana 20 000 vuotta, mutta kun neljäs buddha, Buddha Shakyamuni ilmestyi, elinikä oli laskenut sataan vuoteen. Viides Buddha on Buddha Maitreya, joka asustaa nyt Tushitan taivaassa. Kaikkien kirjoitusten mukaan silloin, kun Maitreya ilmestyy, olentojen elinikä on taas kasvanut 80 000 vuoteen. Viimeistä buddhaa lukuun ottamatta kaikki ilmestyvät silloin, kun olentojen elinaika on lyhentymään päin. Viimeinen, Buddha Rocana, ilmestyy erityistoiveensa takia silloin, kun olentojen elinikä on mittaamattoman pitkä.
Pratyekabuddhat sen sijaan ilmestyvät aikakausien kaikissa kehitysvaiheissa, koska he ilmestyvät pääasiassa oman henkilökohtaisen oivalluksensa vuoksi, eivätkä kaikkien muiden tuntevien olentojen takia. Tunteva olento kykenee pratyekabuddhan saavutukseen kerättyään ansion ja viisauden kertymiä sadan suuren aionin ajan. Kun pratyekabuddha lopulta päätyy nirvanaansa, hän pysyy keskeytyksettä tyynessä lakkaamisen tilassa, kunnes buddhan kirkas säteily herättää hänet tästä rauhasta inspiroiden ja rohkaisten häntä astumaan bodhisattvan tielle, joka johtaa täydelliseen valaistumiseen.
Universumin suvereeni hallitsija ilmestyy maailmanjärjestelmässämme vain aikoina, jolloin olennot elävät keskimäärin vähemmän kuin 80 000 vuotta. Sanotaan, että häntä koristavat buddhuuden 32 päätunnusta. Koska hän on valinnut universumin hallitsijan tien, nuo kehossa olevat merkit eivät ole täysin näkyvillä, toisin kuin täysin valaistuneilla buddhilla.
Bhadrakalpika-sūtran mukaan onnekkaan aionin kaikki tuhat buddhaa voidaan tunnistaa tietyin kriteerein. Niitä ovat syntymämaa, kasti, perheen nimi, ihmeellinen valokehä (aura) kehon ympärillä; jokaisella buddhalla on isä ja äiti ja jokainen saa lapsen. Jokaisella buddhalla on yksi pääasiallinen palvelija, ja kaksi oppilasta, joista toinen ylittää muut viisaudessa ja toinen ihmeiden tekokyvyissä. Jokaisella on seurue, sangha. Jokaisella buddhalla on tietyn pituinen elinaika, jokaisen opetukset jäävät elämään määrätyksi ajaksi ja jokainen jättää jälkeensä erityisiä pyhäinjäännöksiä.
Sen jälkeen kun buddhan ruumis on krematoitu, pyhäinjäännökset saattavat jatkaa moninkertaistumista. Buddha voi myös jättää koko ruumiinsa yhtenä pyhäinjäännöksenä. Esimerkiksi Buddha Shakyamunin maalliset jäänteet kuten luut ja hampaat tuottavat uusia pyhäinjäännöksiä, jotka edelleen moninkertaistuvat. Joidenkin buddhien ruumis pysyy kremaatiossa yhtenä pyhäinjäännöksenä, jota sanotaan tuhoutumattomaksi.
Nykyajan buddhasta, Shakyamunista sutrissa kerrotaan näin: 1. hänen maansa oli Shakya klaanin maa 2. hän kuului kuninkaalliseen kastiin 3. perheen nimi oli Gautama 4. aura hänen kehonsa ympärillä oli sylin mittainen 5. hänen isänsä oli Suddodana 6. hänen äitinsä oli Māyādevī 7. hänen poikansa oli Rahula 8. hänen lähin palvelijansa oli Ananda 9. hänen oppilaistaan Upatissalla oli suurin tieto ja Kolikalla suurimmat kyvyt tehdä ihmeitä 10. hänen seurueeseensa kuului 2500 munkkia alkuperäistä sanghaa 11. hänen elinikänsä pituus oli 80 vuotta 12. hänen opetuksensa pysyvät maailmassa 5000 vuotta ja 13. hänen pyhäinjäännöksensä ovat sellaisia, jotka jatkuvasti moninkertaistuvat.
Buddha Shakyamunilla on neljä erityispiirrettä, jotka erottavat hänet muista onnekkaan aikakauden buddhista. Ensinnäkin hän huolehtii olennoista taistelun ajalla, jolloin viisi rappiota on levinnyt laajalle. Muut buddhat eivät ilmesty niin huonoina aikoina.
Toiseksi, bodhisattvan tietä kulkiessaan jokainen tuleva buddha tekee valaistumisensa jälkeistä toimintaa koskevia lupauksia. Buddha Shakyamuni esitti 500 suurta toivetta auttaa olentoja nimenomaan rappion aikoina.
Kaikki muut onnekkaan aikakauden buddhat päätyivät siihen tulokseen, että niin huonoina aikoina olennot eivät pysty ottamaan dharmaa vastaan. Siksi Buddha Shakyamunia pidetään rohkeampana kuin muut onnekkaan aikakauden oppaat. 500 suuren toiveen ja erityisen myötätuntoisen bodhimielen takia muut buddhat ylistivät Buddha Shakyamunia kutsuen häntä Valkoiseksi Lootukseksi. Tämä on kolmas erityispiirre.
Neljänneksi Buddha Shakyamunin nimellä on valtava siunauksen voima. Kuka vain kuulee hänen nimensä, ei palaa samsaraan. Niin kuin pyydykseen joutunut kala mikä tahansa olento, joka joutuu minkälaiseen yhteyteen tahansa Buddha Shakyamunin kanssa, on joutunut hänen myötätuntonsa verkkoon. Hänestä säteilevä valtava siunaus syntyy hänen mittaamattomista hyvistä ominaisuuksistaan ja hänen aiempien toiveidensa voimasta. Hänen myötätuntonsa on käsittämätön ja kohdistuu kaikkiin olentoihin ilman minkäänlaista puolueellisuutta.
Aiemmin kerrottiin, että jokaisella tuhannesta buddhasta on kaksi avustajaa. Yksi on bodhisattva Vajrapani, joka suojelee ja säilyttää opetukset täydellisinä. Hän pystyy kuulemaan he ja muistamaan ne kaikki. Toinen avustaja on Brahma, jumala, joka pyytää jokaista buddhaa kääntämään dharman pyörää. Kun puhutaan "tuhannesta ja kahdesta", tarkoitetaan tuhatta buddhaa ja näitä kahta avustajaa.
Kertomus 1005 buddhasta Karunāpundarīka-sūtran mukaan
Kauan sitten meidän nykyisessä maailmanjärjestelmässämme, Dhārana-aionin aikana oli Aranemi-niminen maailmanhallitsija, joka hallitsi neljää maanosaa ja jolla oli tuhat poikaa. Hänen pääpapillaan bramiini Samudrarenulla oli 80 poikaa ja tuhat bramiini-oppilasta. Yksi pojista, bramiini Samudragarbha luopui maallisesta elämästä, ryhtyi kodittomaksi ja saavutti täydellisen valaistumisen. Hänet tunnettiin nimellä Buddha Ratnagarbha.
Kaikki maailmanhallitsijan pojat sekä bramiini Samudrarenun pojat ja oppilaat kehittivät kallisarvoisen bodhimielen. Se johdosta Buddha Ratnagarbha ennusti, että he kaikki saavuttaisivat buddhuuden. Sen jälkeen heistä jokainen toivoi syntyvänsä puhtaissa maissa.
Lopulta bramaani Samudrarenu, joka myötätuntoisena katsoi, miten lukemattomat olennot olivat hajallaan epäpuhtaissa maailmoissa, teki viisi suurta lupausta. Hän näki, että tuntevat olennot vääjäämättä ryhtyvät kymmeneen huonoon tekoon ja syyllistyvät viiteen kauheaan rikokseen. Heidän olosuhteitaan pohtien hän toivoi tulevansa epäpuhtaan maailman buddhaksi aikana, jolloin viisi rappiota riehuvat valtoiminaan.
Kun Buddha Ratnagarbha, tuon aikakauden buddha, kuuli tämän jalon toiveen, hän sanoi: "Sinä olet valkoisen lootuksen kaltainen bodhisattva, muut bodhisattvat muistuttavat vain tavallisia kukkia." Näin Buddha Ratnagarbha ylisti häntä ja ennusti, että hänestä tulisi Buddha Shakyamuni, neljäs niistä 1005 buddhasta, jotka ilmestyvät onnekkaan aionin aikana.
Etsittyään hengellistä totuutta kuusi vuotta ja tehtyään henkisiä harjoituksia, Buddha Shakyamuni valaistui 35-vuotiaana bodhipuun alla Bodhgayassa Intiassa. Valaistumistaan edeltävänä iltana Buddha Shakyamuni oli päättänyt, ettei nouse mietiskelyistuimeltaan, ellei hän saavuta täydellistä valaistumista. Hän syventyi vajrankaltaiseen samadhiin ja voitti kaikki ulkopuolelta tulevat kiusaukset. Sisäisesti hän puhdisti viimeisetkin jäänteet tiedollisista esteistä ja saavutti täyden valaistumisen aamunkoitteessa, juuri silloin kun aurinko nousi.
Shakyamunin valaistumista kutsutaan täysin ilmentyneeksi, koska se tuotti kolme kāyaa (kāya on sanskritia ja tarkoittaa kehoa) ja niistä kaksi oli ns. muotokayoja, jotka olennot voivat kykyjensä mukaan nähdä. Niin puhtaat kuin epäpuhtaat tavalliset olennot pystyivät näkemään Buddha Shakyamunin nirmanakayan. Bodhisattvatasoille yltäneet pystyivät tapaamaan hänen sambhogakaya-muotonsa. Edes kymmenennen tason bodhisattvat eivät kuitenkaan voineet nähdä hänen dharmakayaansa.
Buddha Shakyamunin henkisellä saavutuksella ei ollut vertaa koko universumissa; hänestä oli tullut vertaansa vailla oleva opettaja niin jumalille kuin ihmisille. Koska hän syntyi Shakya-klaaniin ja oli hengenlahjoiltaan voimakas kuin leijona, häntä kutsuttiin Shakyoiden leijonaksi.
Ajita, voittamaton, on eräs bodhisattva Maitreyan lisänimistä. Sanotaan, että hän asuu parhaillaan Tushitan taivaassa ja syntyy aikanaan viidenneksi buddhaksi. Maitreya kuuluu kahdeksan bodhisattvan ryhmään, joiden hallussa on kaikkien Buddhan mahayana-opetusten perimyslinja.
Buddhan lukemattomista hyvistä ominaisuuksista kahdeksan tärkeintä ilmentyy kahdeksana bodhisattvana: 1. Bodhisattva Manjushri on Buddhan viisaus henkilöityneenä. 2. Bodhisattva Avalokiteshvara on Buddhan myötätunto henkilöityneenä. 3. Bodhisattva Vajrapani on Buddhan kyvyt tai voima henkilöityneenä. 4. Bodhisattva Maitreya on Buddha toiminta henkilöityneenä. 5. Bodhisattva Ksitigarbha on Buddhan ansioiden henkilöitymä. 6. Bodhisattva Sarvanīvaranavishkambhī on Buddhan hyvien ominaisuuksien henkilöitymä. 7. Bodhisattva Ākāśagarbha on Buddhan siunausten henkilöitymä. 8. Bodhisattva Samantabhadra on Buddhan pyrkimysten henkilöitymä.
Mahayana-buddhalaisuuden harjoittajalla tulee olla erityinen mietiskelyjumaluus harjoituksensa kohteena. Se voi olla Buddha Shakyamuni tai mikä tahansa bodhisattva, esimerkiksi yksi kahdeksasta bodhisattvasta. Samalla tulee ymmärtää, että kahdeksan bodhisattvaa ovat Buddha Shakyamunin kahdeksan aspektia, jotka ilmentävät Buddhan erityisominaisuuksia. Buddha on dharmakayan viisautta, joka ilmentyy sambhogakaya-tasolla Buddhan viisauden kahdeksana ominaisuutena kahdeksan bodhisattvan muodossa.
Bodhisattvat ovat kuin portteja, joiden kautta Buddhan viisautta voi lähestyä. Siksi heitä kutsutaan Buddhan läheisiksi pojiksi. Kuusitoista vanhinta tulee ymmärtää samalla tavalla Buddhan viisauden luonnollisina ilmentyminä. Siksi heitä kutsutaan "kuudeksitoista ilmestyneeksi vanhemmaksi".
Dharmanharjoittaja voi ottaa Buddha Shakyamunin keskeiseksi mietiskelyjumaluudekseen. Jos tuntee erityistä mieltymystä johonkin edellä mainituista ominaisuuksista, voi valita vastaavan bodhisattvan mietiskelyjumaluudekseen herättääkseen tuon valaistuneen ominaisuuden itsessään.
Esimerkiksi Bodhisattva Maitreya mietiskeli lakkaamatta lähimmäisenrakkautta ja sai siitä nimensä. Hänen ennustettiin olevan viides onnekkaan aikakauden tuhannesta buddhasta, nimeltään Buddha Maitreya. Kun hän oli lähestulkoon saanut kokoon ansion ja viisauden kertymät, kolmen ajan buddhat antoivat hänelle "valon suuren säteilyn vihkimyksen".
Buddha Kāśyapan aikaan Buddha Shakyamuni syntyi Tushitan taivaassa ja jäi sinne jumalten seuraan opettamaan heitä. Kun hänen oli aika ilmestyä meidän maailmaamme, Shakyamuni asetti kruunun Maitreyan päähän ja antoi hänelle vallan hallita sijaisenaan. Bodhisattva Maitreya visualisoi Buddha Shakyamunin aina päänsä päällä. Muut näkevät Maitreyan pään päällä sen takia valaistumisen stupan. Kuviin hänen päälakikohoumansa päälle piirretään valaistumisen stupa.
On sanottu, että Buddha Shakyamunin opetukset häviävät maailmasta, kun on kulunut viisituhatta vuotta hänen ensimmäisestä saarnastaan. Koska hän ilmestyi niin lähellä huononevan aikakauden loppua, olennot tekevät paljon pahaa ja vahingoittavat toisiaan. Lopulta täällä elävien tuntevien olentojen hyvä karma on niin vähäistä, että elinikä lyhenee 30, 20 ja lopulta 10 vuoteen. Kehot pienenevät peukalon kokoisiksi. Nälänhätä, kulkutaudit ja sodat kiduttavat eläviä olentoja armotta. Se on suora seuraus kymmenestä huonosta teosta, joihin sorrutaan toistuvasti.
Kun olentojen elinikä on lyhentymässä 30 vuodesta 10 vuoteen, tulee kolme välijaksoa. Ne tulevat kaikkien aionien laskuvaiheen lopussa. Ne ovat nälänhädän, kulkutautien ja aseiden aika. Tuolloin meidän ihmisten maailma on kurja kuin itse helvetti.
1. Kun elinikä on lyhentynyt 30 vuoteen, kohdataan nälänhätä, joka kestää 7 vuotta 7 kuukautta ja 7 päivää. Koska olennot tekevät paljon pahaa, nagat suuttuvat ja sateet lakkaavat. Tulee kato ja seurauksena on kolme erilaista nälänhätää. Ihmisiä kuvataan sanoilla "piilosyöjät", "lusikalla syöjät" ja "pelkkien luiden syöjät".
"Piilosyöjien" ajalla ruokaa on hyvin vaikea saada, ja ihmiset elävät vanhojen varastojen turvin. Pienikin määrä huonolaatuista viljaa on suuri aarre, sitä säilytetään ja vartioidaan mustasukkaisesti. Ihmiset pelkäävät toisten varastavan ruokansa ja pitävät sen piilossa. Nälkä tekee ihmisistä niin heikkoja, että jos joku kaatuu, hän ei pysty nousemaan ylös. Muut ovat liian heikkoja auttaakseen, ja se, joka kaatuu maahan, kuolee siihen.
"Lusikalla syöjien" ajalla ruokaa ei löydy kuin sen verran, että kerrallaan voidaan syödä muutamia lusikallisia. Jauhoja jatketaan vedellä, ja jokainen saa muutaman lusikallisen tätä keittoa. Kaikki ovat kateellisia toisilleen ja vahtivat, ettei kukaan saa enemmän kuin muut.
Kun tullaan ajalle, jota kuvataan sanoilla "pelkkien luiden syöjät", ei jäljellä ole muuta ruokaa kuin kuolleiden lajitoverien ruumiiden luut. Ihmiset syövät ihmisten luista tehtyä keittoa, eikä luissa ole jäljellä yhtään lihaa, sillä kaikki ovat laihtuneet luurangoiksi. "Pelkkien luiden syöjät" jälleensyntyvät välittömästi nälkäisten henkien maailmaan.
2. Kun elinikä on pudonnut 20 vuoteen, tulee kulkutautien aika. Se kestää 7 kuukautta ja 7 päivää. Tarttuvat taudit riehuvat ja ilmestyy kaikenlaisia sairauksia, joihin ihmisten maailmassa ei tunneta parannuskeinoja. Se johtuu siitä, että puolijumalat ovat voittaneet taivaallisen sodan jumalia vastaan.
Huomaamme, että maailmanjärjestelmässämme järjestelmän osien karmat vaikuttavat toisiinsa. Kun ihmiset tekevät kymmenen hyvän teon kaltaisia tekoja, heidän ansionsa takaa jumalten voiton. Kun ihmiset tekevät pahaa, puolijumalat (ns. kateelliset jumalat eli asurat) ovat voitokkaita. Voimme täten helposti ymmärtää, miksi jumalat suojelevat heitä, jotka elävät ansiokasta elämää.
Buddhalaisissa kirjoituksissa selitetään, että ihmisten huono käytös lisää suoraviivaisesti paholaisten ja pahantahtoisten henkien läsnäoloa, kunnes pahat voimat saavat yliotteen ihmismaailmasta. Se tuottaa sairauksia, ja koska niistä useimmat ovat parantumattomia, suurin osa ihmisistä kuolee niihin, vain syntyäkseen heti helvetissä.
3. Kun elinikä on lyhentynyt pahaiseen kymmeneen vuoteen, seuraa aseiden aika. Silloin alkaa seitsemän päivää kestävä sota, jonka aikana ihmisten mieli on hallitsemattomien vihantunteiden vallassa. Ihmiset eivät elä dharman mukaan, vaan keskittyvät vahingontekoon. Kaikki mihin he tarttuvat, muuttuu aseeksi; he loukkaavat ja murhaavat muita ensi näkemältä. Heti kuoltuaan he jälleensyntyvät helvettimaailmoissa, jotka täyttyvät entisistä ihmisistä.
Sodan loputtua eloonjääneet pyrkivät metsistä ja vuorilta takaisin kyliin ja kaupunkeihin. Nähdessään toisensa he ensimmäistä kertaa eläessään kokevat iloa ja ystävällisyyttä. On sanottu, että aseiden ajan jälkeen Bodhisattva Maitreya ilmestyy tässä maailmassa. Eloonjääneet ihmiset ovat hyvin pienikokoisia, ja Maitreyan keho on jonkin verran suurempi. Hänen karismansa säteilee ja hän on pukeutunut sahramilla värjättyihin vaatteisiin. Maitreyan nähdessään ihmiset ovat hämmästyksissään, miten hän on niin paljon heitä pidempi. Maitreya vastaa, että se johtuu siitä, että hän on ollut kärsivällinen ja pidättäytynyt tappamasta muita. Sen kuullessaan ihmiset seuraavat hänen esimerkkiään ja lakkaavat tappamasta lähimmäisiään järjettömästi. Sen ansiosta heidän jälkeläisensä elävät kaksikymmenvuotiaiksi. Maitreyan ilmestys ihmisille on merkki siitä, että aionin laskusuuntaus on päättynyt ja nousukausi alkaa.
Maitreyan ensimmäinen ilmestys opettaa ihmiset välttämään tappamista. Toinen ilmestys opettaa välttämään toista huonoa tekoa, varkautta. Kun varastamisesta luovutaan, ihmisten seuraavan sukupolven elinikä pitenee 30 vuoteen. Näin Maitreya ilmestyy ja opettaa ihmisiä vähitellen välttämään kymmentä huonoa tekoa. Sen seurauksena elinikä pitenee, kunnes se on lopulta taas 80 000 vuotta.
Siinä vaiheessa, kun ihmisten elinikä on kohonnut 700 vuoteen, 16 vanhinta ilmestyy kokoamaan Buddha Shakyamunin opetusten rippeet. He asettavat ne seitsemästä kallisarvoisesta kivestä tehtyyn stupaan. 16 vanhinta istuu sitten stupan ympärillä ja osoittaa kunnioitusta Buddha Shakyamunille. He siirtyvät nirvanaan ilman, että heistä jäisi mitään jäljelle. Siihen päättyvät Buddha Shakyamunin opetukset maailmassamme.
Maitreya ilmestyy tähän maailmaan täysin valaistuneena Buddhana vasta sitten, kun ihmisten elinikä on 80 000 vuotta. Monia pratyekabuddhia ilmestyy nousukaudella. Ennen kuin Maitreya laskeutuu alas Tushitan taivaasta, hän katsoo maailmaa ja tutkii sitä viidellä eri tavalla. Kaikkien muiden buddhien tavoin hän valitsee sopivan syntymäajan, sopivan maan ja kastin, sopivan perheen ja äidin. Kun hän löytää täydelliset olosuhteet, hän syntyy tämän onnekkaan aikakauden viidenneksi buddhaksi.
Nämä tarinat kertovat buddhien henkisen historian. Ne alkavat siitä, miten kukin buddha ensimmäisen kerran kehitti valaistumiseen johtavan ajatuksen eli bodhimielen (sanskritiksi bodhicitta). Ne kuvaavat sitä, miten he keräsivät ansion ja viisauden kertymiä vähintään kolmen mittaamattoman pitkän ajanjakson ajan. Ne päättyvät siihen, miten he saavuttivat valaistumisen. Tarinat löytyvät sekä hinayana- että mahayanasutrista, eikä niiden totuusarvo ole lopullinen. Ne edustavat opetuksen välivaihetta, josta on hyötyä silloin, kun lopullista totuutta ei vielä voida ymmärtää.
Lopullinen totuus paljastetaan ainoastaan mahayanasutrissa. Sen mukaan kaikki buddhat ovat alun perin valaistuneita ja kulkevat valaistumiseen johtavaa polkua vain näyttääkseen esimerkkiä ja inspiroidakseen olentoja seuraamaan tuota tietä. Todellisuudessa buddha on alkuperäistä viisautta syntymän ja kuoleman tuolla puolen. Se, minkä havaitsemme buddhana, joka syntyy ja kuolee maailmassa, on ainoastaan tämän viisauden ilmentymä. Vaikka kaikki buddhat jakavat saman viisauden, he ovat yksilöllisesti erilaisia aivan kuten tuhat voilamppua jakaa valon samalla, kun jokainen niistä loistaa itsekseen.
Perinteensiirto
Seuraavaksi kuvataan kahdeksan läheistä poikaa, kuusitoista vanhempaa, opin perijöiden seitsemän sukupolvea, Jambudvīpan kuusi koristetta ja kaksi korkeinta.
Kahdeksan läheistä poikaa: Buddhan lukemattomien bodhisattva-oppilaiden joukossa ovat kahdeksan suurta bodhisattvaa, jotka on jo mainittu. Mañjuśrī, Vajrapāni, Avalokiteśvara, Ksitigarbha, Sarvanīvaranavishkambhī, Ākāśagarbha, Maitreya ja Samantabhadra, he elivät Buddhan kanssa koko ajan. Heitä kutsutaan läheisiksi pojiksi, koska he saavuttivat kymmenennen bodhisattvatason ja olivat siten lähellä Buddhan oivalluksen tasoa. Heitä kutsutaan myös Voittajan pojiksi, Buddhan sydänpojiksi.
Kuusitoista vanhinta ovat vanhempia munkkeja, jotka saavuttivat arhatin tilan. He ovat Buddhan oppilaiden joukossa olleiden tuhansien muiden arhatien johtajia. 'Vanhin' tarkoittaa vanhempaa munkkia, ja jokainen arhat ei ollut vanhin, sillä lapsetkin saattoivat yltää arhatin henkiseen saavutukseen. Kuusitoista vanhinta ja hinayana-opetusten perimyslinjan haltijoiden seitsemän sukupolvea muodostavat sravakayanan, kuulijoiden kulkuneuvon. Nämä opetukset kuuluvat dharman pyörän kääntämisen ensimmäiseen kierrokseen, ensimmäisiin opetuksiin neljästä jalosta totuudesta. Monet sravakat olivat läsnä myös silloin, kun Buddha käänsi dharman pyörää toisen ja kolmannen kerran, mutta heistä ei tullut näiden opetusten perimyslinjan haltijoita.
Kuusitoista vanhinta ovat 1. Angaja, 2. Ajita, 3. Vanavāsin, 4. Mahākālika, 5. Vajrīputra, 6. Śrībhadra, 7. Kanakavatsa, 8. Kanakabharadvāja, 9. Bakula, 10. Rāhula, 11. Cūdapanthaka, 12. Pindola Bharadvāja 13. Panthaka, 14. Nāgasena, 15. Gopaka ja 16. Abheda.
Opin perijöiden seitsemän sukupolvea säilyttivät opetuksia ja pitivät yllä sanghaa sen jälkeen, kun Buddha oli siirtynyt pois. Buddha itse luovutti opin ja sanghan kummatkin Kāśyapan huostaan. Juuri ennen kuolemaansa Kāśyapa siirsi tehtävän Ānandalle.
Opin perijöiden seitsemän sukupolvea ovat 1. Mahākāśyapa, 2. Ānanda, 3. Śānavāsika, 4. Upagupta, 5. Dhītika, 6. Krsna ja 7. Mahāsudarśana. Nämä arhat-patriarkat siirsivät Buddhan opetukset toisilleen vuoron perään.
Vuosi sen jälkeen, kun Buddha oli siirtynyt nirvanaan, sangha piti ensimmäisen neuvoston kokouksen. Viisisataa arhatia kokoontui banian-puu -luolaan Rājagrhassa Magadhan kuninkaan, kuningas Bimbisāran pojan Ajātaśatrun suojeluksessa. Kokouksen aikana Ānanda lausui ääneen sūtra pitakan, Upāli lausui vinaya pitakan ja Mahākāśyapa lausui abhidharma pitakan. He lausuivat ne ulkomuistista viidensadan arhatin edessä.
Satakymmenen vuotta Buddhan kuoleman jälkeen toiseen neuvoston kokoukseen Vaiśālīssa kokoontui 700 arhatia dharmakuningas Aśokan suojeluksessa. Neuvoston kokous pidettiin, jotta poistettaisiin kymmenen sanghan keskuuteen pesiytynyttä rikkomusta. Kokouksessa rikkomukset torjuttiin dharmanvastaisina ja 700 arhatia lausui yhdessä ääneen sūtra, vinaya, ja abhidharma pitakat palauttaen sopusoinnun sanghaan.
Kolmas neuvoston kokous pidettiin viisisataa vuotta Buddhan kuoleman jälkeen. Itsekuria koskevissa säännöksissä (Prātimokshasūtrassa) oli monia epäselvyyksiä ja buddhalainen perinne oli jakautunut 18 koulukuntaan. Kerrotaan, että toisen neuvoston kokouksen jälkeen munkit olivat ryhtyneet kirjoittamaan opetuksia muistiin. Kolmannen kokouksen aikana ja sen jälkeen vinaya pitaka ja muut jäljellä olevat opetukset kirjattiin ylös. Tämän kokouksen pitopaikka ja tarkka päivämäärä eivät ole selvillä.
Jambudvīpan kuusi koristetta ovat kuuluisia panditoja, Intian oppineita. Nämä kuusi esitellään pareittain: Nāgārjunaa ja Āryadevaa kutustaan nimellä 'madhyamakan koristeet'. He kuuluvat myös 84 mahasiddhan joukkoon, jotka taas olivat sekä suhteellisen että absoluuttisen oivaltaneita joogeja. Toinen pari on Asanga ja Vasubandhu, 'abhidharman koristeet'. Dignāga ja Dharmakīrti ovat 'johdonmukaisen päättelyn koristeet'. Nāgārjuna, Asanga ja Dignāga tunnustivat toisensa 'kolmeksi perimmäisten kirjoitusten laatijaksi' ja Āryadeva, Vasubandhu ja Dharmakīrti muodostavat 'kolmen kommentaattorin' ryhmän, joka kommentoi edellisten kirjoituksia.
Kaksi korkeinta ovat Gunaprabha ja Śākyaprabha. Joskus myös Nāgārjunaa ja Asangaa kutsutaan tällä nimellä.
Kallisarvoinen bodhimieli
Kuuden maailman olennoista bodhimieli on helpointa kehittää ihmisenä. Jotkut kuitenkin ovat kehittäneet sen muissa olotiloissa, esimerkiksi Buddha Shakyamunin sanotaan tunteneen lähimmäisenrakkautta (ei vielä varsinaista bodhimieltä) ensimmäisen kerran helvetissä. Ratna-kūta kertoo tarinan näin:
Eräässä aikaisemmassa elämässään, ennen kuin Buddha Shakyamunista tuli bodhisattva, hän syntyi helvetissä, jonka asukkaiden oli pakko vetää raskaita vankkureita. Hänet oli valjastettu vankkurien eteen yhdessä toisen helvettiolennon kanssa, mutta kumpikin oli liian heikko vetämään niitä. Vartijat pieksivät heitä punahehkuisella raudalla ja kipu oli kauhea. Tuleva Buddha ajatteli: "Edes me kaksi yhdessä emme saa vankkureita liikkeelle, mutta kummankin täytyy kärsiä lyönneistä." Hän sanoi vartijoille: "Vapauttakaa toverini, niin vedän yksinäni." Vartijat kirosivat ja huusivat, kuinka joku voi estää toista kärsimästä tämän omien tekojen seurauksia, mutta tuo hyvä ajatus vapautti opettajamme juuri sillä hetkellä helvetistä ja hän jälleensyntyi taivasmaailmoissa.
Sen jälkeen hän jälleensyntyi ihmisenä Prabhāsa-nimisen köyhän savenvalajan poikana. Se tapahtui kolme mittaamattoman pitkää aionia sitten, aikakautena nimeltä "Kaunis ulkomuodoltaan", jolloin buddha nimeltä Suuri Shakyamuni eli Varunan kaupungissa. Hän näytti täsmälleen samanlaiselta kuin meidän Buddha Shakyamunimme ja opetti dharmaa kaupungin keskustassa. Koska oli aika, jolloin viisi rappiota riehuvat valtoiminaan, ihmiset elivät satavuotiaiksi ja olivat pienikokoisia, tämä buddha oli ilmestynyt sen mukaisesti pienikokoisena ja lyhytikäisenä.
Hänen seurueensa ensimmäinen munkki oli "dharmaopettajien kuningas", hänellä oli samadhin voima ja myöhemmin hänestä tuli bodhisattva Mañjuśrī. Samadhissaan hän näki selvänäköisesti, mikä olento oli kehittymässä hyvään suuntaan, kuka rappeutumassa, kenestä voisi tulla buddha ja kuka joutuisi helvettimaailmoihin. Hän näki, että Prabhāsa-nimisen savenvalajan poika, joka eli kaupungin laitamilla, voisi tulla buddhaksi.
Kesyttääkseen hänet munkki meni almukierrokselle kerjuukulhoineen ja täytti sen riisillä. Hän vaelsi savenvalajan talolle, mutta isä ja äiti olivat ulkona. Vain poika oli kotona leikkimässä ja nähdessään munkin hän tuli tämän luo ja kysyi, mitähän kantoi kädessään. "Dharmaopettajien kuningas" vastasi, että hänellä oli kulhossaan ruokaa, jossa on sata eri makua. "Jos niin on, anna se minulle!" poika huudahti. Munkki siunasi ruoan ja antoi kulhon hänelle. Poika ihastui ruoan makuun ja nälkäisenä hän lähti seuraamaan munkkia. "Dharmaopettajien kuninkaan" ihmeellisten voimien ja lapsen puhtaan karman avulla he saapuivat hetkessä kaupungin keskustaan. Kun poika näki Buddhan, hän kysyi munkilta ihmeissään: "Kuka tuo on?" "Tämä on Buddha." "Miten hänestä tuli sellainen?" poika kysyi edelleen. Munkki selitti, että hän oli kehittänyt bodhimielen ja kerännyt ansion ja viisauden kertymät. "Voiko minusta tulla tuollainen?" "Jos kehität bodhimielen, sinusta voi tulla." Sillä hetkellä lapsi uskoi, hän tarjosi koko kerjuukulhollisen riisiä Buddhalle ja kehitti bodhimielen.
Savenvalaja ja hänen vaimonsa olivat lähteneet etsimään kadonnutta poikaansa. Lopulta he löysivät hänet kaupungin keskustasta. Poika pyysi heiltä lupaa ruveta munkiksi ja he antoivat siihen luvan. Bhadrakalpika-sūtran mukaan poika toivoi seuraavasti: "Herra Buddha, aivan kuten sinun kehosi, elinaikasi, kokosi, toimintakenttäsi, juuri niin kuin sinun jalot ja ylhäiset merkkisi, tulkoon minusta ja kaikista olennoista täsmälleen sinun kaltaisiasi."
Sen jälkeen Suuri Buddha Shakyamuni asetti oikean kätensä pojan pään päälle ja ennusti: "Tulkoon sinusta täysin valaistunut Buddha, loistava Shakyamuni." Pyrkimystensä mukaisesti ja Buddhan siunauksella meidän Buddhastamme todella tuli juuri samanlainen ja samanniminen buddha.
Buddha Shakyamuni astui siis henkiselle tielle Suuren Buddha Shakyamunin aikana. Sitten hän palveli 75 000 buddhaa aina Buddha Rāstrapālan aikaan asti. Tuona aikana hän kokosi ansion kertymän ja saattoi loppuun ensimmäisen 'mittaamattoman pitkistä aioneista' valaistumisen polullaan. Sitten hän palveli 76 000 buddhaa alkaen Buddha Sādhukarasta ja päättyen Buddha Indradhvajaan. Tämä edustaa toista 'mittaamattoman pitkää aionia' Shakyamunin tiellä bodhisattvana. Sitten, alkaen Buddha Dīpamkarasta aina meidän aionimme Buddha Kāśyapan aikaan asti, hän palveli 77 000 buddhaa. Silloin hän saattoi loppuun kolmannen 'mittaamattoman pitkän aionin' hyveen kokoamisessa. Buddha Kāśyapan aikana, kun ihmisten elinikä oli 20 000 vuotta, opettajamme jälleensyntyi bramiinin poikana nimeltään Guru. Kun hän kuoli, hän jälleensyntyi Tushitan taivaassa Bodhisattva Svetaketuna ja opetti dharmaa jumalille. Tushitasta hän ilmestyi meidän maailmanjärjestelmäämme Buddha Shakyamunina, tämän onnekkaan aikakauden neljäntenä buddhana, ja suoritti kaksitoista tekoa. Kirjoitukset mainitsevat myös sen, että ensimmäisen mittaamattoman aionin aikana Buddha Shakyamuni enimmäkseen vain keräsi ansioita, toisen aionin aikana hän eteni ensimmäiseltä seitsemännelle bodhisattvatasolle ja kolmannen aionin aikana hän jatkoi tietään kahdeksannelta bodhisattvatasolta täydelliseen valaistumiseen.
Buddha Shakyamunin hengellinen historia alkoi juuri sillä hetkellä, kun hän kehitti bodhimielen ensimmäistä kertaa. Siitä lähtien hän jatkoi ansion ja viisauden keräämistä kolmen mittaamattoman pitkän aionin ajan, kunnes vihdoin valaistui Bodhgayassa.
Vain yksi buddha ilmestyy tässä maailmassa kerrallaan. Siksi buddha on maailman ainoa opas, joka voi johtaa olennot vapauteen kärsimyksestä. Ainoastaan buddha pystyy opettamaan tien täydelliseen valaistumiseen. Jopa korkeiden bodhisattvojen täytyy luottaa buddhaan opettajanaan. Kaikista opettajista, jotka opettavat tietä valaistumiseen buddha on korkein, vain hän voi näyttää sen tien kokonaisuudessaan. Buddha on itse tutkinut hyvin pitkän ajan kuluessa kaikki mahdolliset tiet, menetelmät ja mietiskelytekniikat etsiessään tietä valaistumiseen. Hän havaitsi, että bodhimieli on ainoa keino voittaa kärsimys ja saavuttaa valaistuminen. Tutkimalla bodhimieltä tarkkaan hän näki, ettei ole mitään sitä korkeampaa. Hän käsitti, että suhteellinen ja absoluuttinen bodhimieli kattavat kaikki dharmat ja että sen seurauksena kaikkien, jotka tahtovat vapautua samsarisista tiloista, pitäisi tarttua tiukasti kallisarvoiseen bodhimieleen.
Buddha Shakyamuni ennusti, että dharma leviäisi lumen maahan, Tiibetiin. Intialainen oppinut Śāntarakshita tuli Tiibetiin ja vihki ensimmäiset tiibetiläiset munkit Samyen luostarissa. Se oli Tiibetin ensimmäinen virallisesti perustettu luostari. Intialainen tantranharjoittaja ja henkinen opettaja Padmasambhava kesytti kaikki paikalliset henget ja opetti laajasti ja monipuolisesti tantrisesta buddhalaisuudesta. Śāntarakshita ja Padmasambhava tulivat Tiibetiin dharmakuningas Trison Detsenin hallitusaikana ja buddhalaisuus juurtui sinne hyvin. Kuningas kutsui monia intialaisia panditoja Tiibetiin ja lähetti tiibetiläisnuoria Intiaan oppimaan sanskritia ja opiskelemaan suurten mestareiden ohjauksessa, jotta he voisivat kääntää sūtrat ja tantrat Tiibetin kielelle mahdollisimman tarkasti.
Kaikkia näitä mestareita pidetään buddhien ja bodhisattvojen ilmestyksinä. Ilman heitä dharma ei olisi koskaan juurtunut Tiibetiin ja maa olisi jäänyt henkiseen pimeyteen.
Bodhisattva Mañjuśrīa, Avalokiteśvaraa ja Vajrapānia kutsutaan 'kolmen perheen herroiksi'. Mañjuśrīssa ruumiillistuu kaikkien buddhien kaikentietävä aspekti, Avalokiteśvara edustaa myötätuntoa ja Vajrapāni voimaa. Kaikentietävä aspekti viittaa siihen, että buddha tietää kaiken kolmessa ajassa (menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus) ja kymmenessä ilmansuunnassa (so. joka suunnassa). Häneltä ei mikään ole salassa. Buddhan myötätunto ja rakkaus on puolueetonta ja voima viittaa siunaukseen, jonka hän jatkuvasti vuodattaa tuntevien olentojen päälle. Buddha ja tuntevat olennot eivät ole hetkeäkään erossa toisistaan, ja buddhan siunaukset vaikuttavat tuntevien olentojen mielissä aina, tiesivätpä he siitä tai eivät. Buddha toimii olentojen hyödyksi ja heidän onnensa vuoksi, sitä kutsutaan 'salatuksi' toiminnaksi. Se merkitsee, että buddha on onnen todellinen syy ja jokainen kokemamme onnen hetki on buddhan siunausta. Kaikki tilanteet, joista onni seuraa, ovat myös siunauksia.
Bodhisattva Mañjuśrī on kaikkien buddhien kehon ruumiillistuma, Bodhisattva Avalokiteśvara on puheen ilmennys ja Bodhisattva Vajrapāni on mielen ilmennys. Buddhan keho, puhe ja mieli ovat toisistaan erottamattomat, hän on pelkkää viisautta, ei muuta. 'Keho' viittaa ilmiömaailmaan, 'puhe' värähtelevään aspektiin ja 'mieli' on se aspekti, joka on olennoille hyödyksi, se viittaa siis voimavaroihin.
Kun puhutaan kolmen ajan buddhista, tarkoitetaan menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden buddhia. Kaikki ennen Buddha Shakyamunia olleet buddhat ovat menneisyyden buddhia. Heistä huomattavin on Buddha Dīpamkara. Tarinassa onnekkaan aikakauden tuhannesta buddhasta maailmanhallitsija Dhrtarāstran sanottiin olleen omaamme edeltävän aionin aikana buddhaksi tullut Dīpamkara. Buddha Shakyamuni ja hänen työkenttänsä ulkopuolella nyt työskentelevät buddhat ovat nykyisyyden buddhia. Meidän maailmanjärjestelmämme on vain pieni osa Buddha Shakyamunin työkentästä, johon kuuluu miljardi sellaista järjestelmää. Sen lisäksi lukemattomat buddhat ilmestyvät samanaikaisesti sen ulkopuolella samanlaisella kapasiteetilla. Tulevaisuuden buddhia ovat esimerkiksi Maitreya ja kaikki hänen jälkeensä tulevat.
Kirjoitukset mainitsevat seitsemän buddhaa, seitsemän sankarillista buddhaa ja seitsemän buddha-sukupolvea. He ovat 1. Buddha Vipaśyin, joka ilmestyi onnekasta aikakautta edeltävässä aionissa silloin, kun ihmisten elinikä oli 80 000 vuotta, 2. Buddha Śikhin, joka ilmestyi myös erään aiemman aionin aikana, kun ihmisten elinikä oli 70 000 vuotta, 3. Buddha Viśvabhukra, joka ilmestyi samaten toisessa aionissa, kun ihmiset elivät 60 000 vuotta 4. Buddha Krakucchanda, meidän aionimme ensimmäinen buddha, joka ilmestyi silloin, kun ihmisten elinikä oli 40 000 vuotta, 5. Buddha Kanakamuni, joka ilmestyi meidän aionimme aikana silloin, kun ihmiset elivät 30 000 vuotta, 6. Buddha Kāśyapa, kolmas tämän onnekkaan aionin buddha, joka ilmestyi ihmisten eliniän ollessa 20 000 vuotta ja seitsemäntenä Buddha Shakyamuni, aionimme neljäs buddha, joka ilmestyi silloin, kun ihmiset elivät keskimäärin vain sata vuotta.
Kallisarvoinen bodhimieli on se suurenmoinen polku, jota kaikki buddhat kulkevat kohti valaistumista. Se on ainoa tapa kerätä hyveen kertymä, jonka avulla luodaan maallinen hyvinvointi ja onni sekä saavutetaan nirvanan rauha. Bodhimieli on toive siitä, että kaikki olennot saavuttaisivat buddhuuden, täydellisen valaistumisen. Se on kaikista asenteista ja motiiveista jaloin, sillä sen suurempaa saavutusta ei ole. Se on kallisarvoinen, sillä se koskee mitä kallisarvoisinta saavutusta, valaistumista.
Jos meillä on muille hyvää toivova asenne, mutta takerrumme minä-tunteeseen, niin seurauksena on onnelliset maalliset olosuhteet samsarassa. Jos pidämme myötätuntoa yllä samalla kun lakkaamme takertumasta minään, saavutamme nirvanan rauhan ja vapaudumme kärsimyksestä. Tämä rauhan tila vastaa śrāvaka arhatien ja pratyekabuddhien oivalluksen tasoa. Kummatkin ovat oivaltaneet lakkaamisen totuuden ja voittaneet omat heikkoutensa. Täydelliseen valaistumiseen tarvitaan enemmän kuin myönteinen hyvä asenne. Siihen tarvitaan enemmän bodhimieltä.
Śrāvakat ja pratyekabuddhat ovat jättäneet murheet taakseen ikiajoiksi, mutta he eivät ole pystyneet saavuttamaan tilaa, joka on pelkän 'kärsimyksen poissaolon' tuolla puolen. Vaikka heidän asenteensa on epäilemättä hyödyksi muille olennoille, he eivät ole kehittäneet todellista bodhimieltä. Śrāvaka- ja pratyekabuddha-poluilla harjoitetaan myötätuntoa ja lähimmäisenrakkautta ilman, että onnistuttaisiin kehittämään bodhimieltä, joka sisältää muutakin kuin toiveen siitä, että kaikki olennot olisivat onnellisia ja vapaat kärsimyksestä. Se on rohkea ja syvällinen sitoumus: "Vapautan kaikki tuntevat olennot kärsimyksestä ja saatan heidät täydelliseen valaistumiseen."
Ymmärtääksemme bodhimielen kunnolla meidän täytyy katsoa sitä kahdelta eri puolelta: myötätunnon ja tiedon kannalta. Millaista on se myötätunto, joka on niin ainutlaatuista bodhicitta-motivaatiolle? – Siinä keskitytään olemaan hyödyksi muille vakaan päättäväisenä: "Minä vapautan kaikki olennot kärsimyksestä." Mikä on bodhicitta-motivaation tiedollinen aspekti? – Tiedon avulla keskitytään täydelliseen valaistumiseen ja päätetään: "Minä saatan kaikki olennot täydellisen valaistumisen tasolle."
Bodhisattvat ponnistelevat kohti buddhuutta, täydellistä valaistumista, ja lisäksi he ovat täysin sitoutuneita saattamaan kaikki tuntevat olennot samalle tasolle. Henkilökohtainen pyrkimys kohti arhatin tai pratyekabuddhan oivallusta ei sisällä minkäänlaista bodhicitta-motivaatiota, joka itse asiassa on itsekeskeisen motivaation vastakohta. Bodhimielen avulla voitetaan kaikki mahdolliset itsekeskeisyyden muodot.
Buddha opettaa, että hyvyyden täytyy pulputa hyveen lähteestä; kaiken hyvyyden paras lähde on kallisarvoinen bodhimieli. Bodhimieltä ylistetään arvokkaammaksi kuin toiveet täyttävä jalokivi. Se onkin, koska toiveet täyttävä jalokivi voi tuottaa aineellista onnea, mutta se ei voi taata meille valaistumista. Bodhimieli voi täyttää toiveemme sekä suhteellisella että absoluuttisella tasolla ja se on ainoa keino saavuttaa onni, jolla ei ole loppua: täydellinen valaistuminen.
On olemassa suhteellinen ja absoluuttinen bodhimieli. Suhteellinen bodhimieli merkitsee sitä, että sitoutuu myötätuntoisesti ohjaamaan kaikki olennot pois samsarasta. Absoluuttinen bodhimieli on tyhjyyttä, jonka olemus on myötätuntoa. Aloittelija pystyy kehittämään vain suhteellisen bodhimielen. Kun se on syntynyt omassa mielessä sen tietää yhtä varmasti kuin tietää, osaako lukea vai ei. Hetkellä, jolloin bodhimieli jossakussa herää, hänestä tulee 'tavallinen bodhisattva'. Vasta kun oivaltaa egottomuuden viisauden, muuttuu 'jaloksi bodhisattvaksi'.
Jokainen, jolla on bodhimieli, on bodhisattva, mutta vain niin kauan kuin bodhicitta on läsnä mielessä. Kun sen unohtaa ja viisi heikkoutta valtaa mielen, ei ole enää bodhisattva. Alussa bodhimieltä muistaa harjoittaa ehkä viisi minuuttia. Niin kauan kuin ajatus "Toivon vapauttavani kaikki olennot kärsimyksestä ja saattavani heidät täydellisen valaistumisen tasolle" on mielessäsi, sinulla on pyrkimyksellinen bodhimieli.
Pyrkimyksellinen bodhimieli kestää vain niin kauan kuin sen pitää mielessä. Se on vain pyrkimystä, niin kauan kuin buddhaluontoa ei ole oivallettu. Ensimmäisellä bodhisattvatasolla siitä ei enää erkaannuta ja siitä tulee pysyvä sitoumus. Käytäntöön soveltava bodhimieli sen sijaan säilyy tehtävän alusta siihen saakka, kunnes se on suoritettu loppuun. Koska kärsiviä olentoja on rajattomasti, tehtävä kestää ikuisuuden; bodhisattvan työ on loputon. Käytäntöön soveltava bodhimieli tarkoittaa sitä, että kuvitellaan tehtävän laajuus ja sitoudutaan suorittamaan se. Kaikissa käytännön töissä tavallinen bodhisattva voi soveltaa päämääräänsä vapauttaa kaikki olennot kärsimyksestä ja saattaa heidät valaistumiseen. Yhdistä tämä ajatus pieniinkin hyviin töihin. Jos vaikkapa annat ruokaa kerjäläiselle, kun teet sen sitoumuksella vapauttaa kaikki loputtomat olennot kärsimyksestä, niin anteliaisuutesi ansioista tulee loppumattomat. Jos harjoitat näin päivin ja öin, käytännön bodhicitta-sitoumus ei katkea edes nukkuessasi. Tiskatessasi voit ajatella. "Kuten puhdistan astioita, puhdistan tuntevien olentojen esteet, niin että he vapautuvat kärsimyksestä ja saavuttavat täydellisen valaistumisen." Bodhimieli on taika, joka tekee kaikista teoista ansiokkaita.
Koska bodhisattvan vala rikkoontuu helposti, sen rikkominen tunnustetaan iltaisin ja uusi vala otetaan uudelleen aamuisin. Bodhimieli on alussa hyvin heiveröinen, ja hengellinen opas tai mestari on tarpeen. Vasta ensimmäisellä bodhisattvatasolla valan pystyy pitämään rikkomattomana. Ensimmäisen bodhisattvatason saavutettuaan bodhisattva on oivaltanut egottomuuden ja silloin hän voi todella suoraan auttaa tuntevia olentoja. Hän tietää tarkalleen mitä opettaa ja miten. Tavallisella bodhisattvalla on vain vähän mahdollisuuksia olla olennoille suoraan hyödyksi, sillä hän ei tunne yhdenkään olennon mieltä, kykyjä ja piileviä taipumuksia. Tavallinen bodhisattva saattaa opettaa sataa oppilasta, mutta on todella hyödyksi vain yhdelle. Hän on kuin yleislääkäri, jonka täytyy lähettää kaikki erikoistapaukset spesialisteille. Tästä syystä jotkut korkeatkin Rinpochet Tiibetissä ovat suostuneet opettamaan vain yhtä oppilasta kerrallaan. He tietävät, että jokainen tarvitsee erilaista opetusta.
Tavallisen bodhisattvan ja jalon bodhisattvan ero on samanlainen kuin tavallisen olennon ja jalon olennon välinen ero; se riippuu edistymisestä viidellä polulla. Ne ovat keräämisen, soveltamisen, näkemisen ja meditaation polut sekä polku, jolla ei enää ole opittavaa. Hinayana-perinteen mukaan arhatit ja pratyekabuddhat ja buddhat ovat saavuttaneet polun viimeisen asteen ja uhrilahjojen arvoisia. Näkemisen polulla ovat virtaan astuneet, kerran palaavat ja ei-palaavat, heitä pidetään myös jaloina olentoina.
Mahayana-perinteen mukaan ainoastaan buddha on polulla, jolla ei enää ole opittavaa ja oppimisen polulla ovat 1. – 10. tason bodhisattvat. Ensimmäiseltä bodhisattvatasolta eli näkemisen polulta eteenpäin bodhisattvaa pidetään jalona olentona. Kun absoluuttinen bodhimieli on syntynyt bodhisattvassa, ensimmäinen bodhisattvataso saavutetaan. Bodhisattva jatkaa kuitenkin ansioiden keräämistä, jotta hänen kykynsä auttaa kasvavat. Auttamiskapasiteetti jakaantuu viiteen osa-alueeseen: usko, ahkeruus, muisti, mietiskely ja tieto.
Asangan Sūtrālamkārassa Maitreya sanoo: "Kun täydellinen buddha on mielissään, kun ansion ja viisauden kertymät ovat hyvin koossa, kun ilmiöitä koskeva ei-käsitteellinen viisaus on syntynyt, se on se, mitä ymmärretään absoluuttisella (bodhicittalla)."
Juurigurun siunaus on välttämätön absoluutisen bodhimielen oivaltamiseksi, sillä ei-käsitteellinen viisaus syntyy ainoastaan mestarin avulla. Buddhaa tai opettajaa voi miellyttää kolmella tavalla. Paras tapa on miellyttää häntä meditoimalla, toiseksi paras on kehon ja puheen kautta ja kolmas on aineelliset lahjat. Sen lisäksi ansion ja viisauden kertymät täytyy koota. Ansioita kerätään seitsenosaisella rukouksella tai muilla ruumiillisilla, sanallisilla ja ajatustason teoilla. Viisauden kertymä kootaan tunnistamalla mielen olemus.
Buddha Shakyamunikin palveli ja oli ansioita kerätessään mieliksi sadoille buddhille, joilta hän sai opetusta. Kun hän sitten eli Buddhana maan päällä bodhisattvat palvelivat häntä suurella hartaudella.
Absoluuttisen bodhimielen oivaltaneet jalot bodhisattvat muodostavat jalon sanghan, johon turvaudutaan. Sangha on nimitys henkilöille, joiden mieli on koko ajan keskittynyt dharmaan. Vähintään neljä täysinvihittyä munkkia tai nunnaa muodostaa luostarisanghan. Ennen kuin he saavuttavat näkemisen polun he kuitenkin kuuluvat tavalliseen sanghaan.
Ne, jotka ovat keräämisen tai soveltamisen poluilla, ovat tavallisia olentoja. Tämä koskee yhtä hyvin heitä, jotka lukevat, opiskelevat ja pohdiskelevat opetuksia kuin heitä jotka harjoittavat mietiskelyä yksinäisyydessä ja heitä, jotka seuraavat dharman hyväksi työskentelemisen perinnettä.
Aloittelijalle teoriaa käytäntöön soveltavan bodhimielen kehittäminen on eittämättä vaikeaa, koska valtava sitoumus vaatii rohkeutta. Jo se, että jollakin on hyvä onni kehittää bodhicitta-pyrkimys ja muuttua sen myötä tavalliseksi bodhisattvaksi, on äärimmäisen ihailtavaa.
Bodhisattva ei pelkää työn laajuutta eikä sen pitkää kestoaikaa. Hän sitoutuu olemaan lukemattomille olennoille hyödyksi ikuisesti. Häntä ei pelota edes työn vaikeus, esimerkiksi se, että voi joutua uhraamaan fyysisen kehonsa kerta toisensa jälkeen. Koska hän sitoutuu loputtomaksi ajaksi, loputtomiin olentoihin ja loputtomiin koettelemuksiin, hänen keräämänsä ansiot kestävät loputtomiin.
Alussa tarvitaan ponnisteluja ja tarkkaavaisuutta, jotta bodhimieli säilyy kaikissa toimissa. Kunnes bodhimieli on muuttunut pysyväksi mielentilaksi, se täytyy tietoisesti kehittää yhä uudelleen. Ammoisista ajoista alkaen mielemme on ollut itsekäs motivaatiossaan, tavoitteissa ja teoissa. Itsekäs reaktio eri tilanteissa on ollut luonnollisin vaihtoehto. Tästä lähtien meidän täytyy harjoitella bodhimieltä, kunnes luonnostamme olemme muille hyödyksi. Harjoita pyrkimyksellistä ja käytäntöön soveltavaa bodhimieltä kumpaakin keskeytyksettä.
Jotkut, jotka ovat kulkeneet bodhisattvan tietä edellisissä elämissä, saattavat kehittää bodhimielen itsestään karmisena jäänteenä. Toisten mielissä sen herättää henkinen opettaja. Sen voi myös kehittää opiskelemalla buddhalaisia kirjoituksia intensiivisesti. Joissakin bodhimieli syntyy henkisten ansioiden avulla, toisissa myötätuntoa ja lähimmäisenrakkautta harjoittamalla. Myötätunto ja lähimmäisenrakkaus ovat kuin bodhimielen vanhempia.
Bodhimieli on hyvin voimakas ajatus. Jos voit pitää sen mielessä aivan sydämesi pohjasta silloin, kun joku vihastuksissaan solvaa sinua, toinen lauhtuu pian. Se on bodhimielen voima; kaikista toiveista parhaimpana se voittaa kaikki pahat ajatukset. Bodhimieleen sitoutununeella henkilöllä on voima rauhoittaa toisten ihmisten mieli. Se tekee heidän vihastaan voimattoman.
Alussa bodhimieli kehitetään keinotekoisesti mietiskelemällä sitä. Se on suhteellista bodhimieltä, ja kun siihen tottuu, se syntyy itsestään. Absoluuttista bodhimieltä ei voi teeskennellä, se voidaan vain tunnistaa. Kun sen tunnistamiseen on tottunut, sekin syntyy itsestään.
Jotta voisi muuttaa luonteensa, täytyy tietää, että kaikissa tuntevissa olennoissa on aina ollut buddhaluonto. Se on kaikkien olentojen olemus, sinänsä täydellinen, viisas, ystävällinen ja myötätuntoinen. Siksi kaikki voivat saavuttaa valaistumisen. Aloittelija voi ammentaa voimaa ja itseluottamusta tästä alkuperäisestä hyvyydestä.
Buddhan tunnusmerkit Katso myös Ken Holmesin kääntämät opetukset tunnusmerkeistä
Buddha opettaa kolmella ihmeenomaisella tavalla kehonsa, puheensa ja mielensä kautta. Buddhan tekemät ihmeet ovat varsin erilaisia ja paljon suurempia kuin arhatien tekemät. Opetuksen alussa buddha istuu hetken hiljaa ja lähettää sitten lukuisia valonsäteitä hiuskiehkurasta kulmakarvojensa välissä, suustaan tai sydämestään. Mahāyāna sūtrissa, mm. Ratna-kūta ja Avatamsaka sutrissa on kuvattu näitä säteitä yksityiskohtaisesti; satoja eri säteitä on mainittu nimeltä. Valonsäteet kattavat buddhan koko toimintakentän, miljardi maailmaa. (Yhteen maailmaan kuuluu Meru-vuori, aurinko ja kuu, neljä maanosaa, aistimaailman jumalat ja brahma-maailma.) Valonsäteet kutsuvat tällä alueella kaikkia niitä olentoja, joilla on aiemman karman tai pyrkimysten kautta yhteys buddhaan.
Tällä tavoin buddha valmistautuu opettamaan säteillen valoa, joka kutsuu kaikki ne paikalle, jotka kuuluvat hänen yleisöönsä. Joskus buddha lähettää valonsäteitä erityisesti joillekin olennoille, toisinaan loputtomat valonsäteet pyyhkivät läpi maailmankaikkeuden kutsuen kaikkia yleisöksi sopivia tulemaan buddhan luo. Tällainen on buddhan kehon ihmeellinen voima hänen opettaessaan dharmaa.
Kun yleisö on koottu paikalle, buddha tekee ihmeen puheensa kautta inspiroimalla uskoa ja luottamusta uusissa kuulijoissa. Se on yksi hänen puheensa erityisominaisuuksista, jotka hän on hankkinut pidättäytymällä valehtelemisesta lukemattomien jälleensyntymien ajan bodhisattvan tietä kulkiessaan. Yleisesti ottaen buddhalla on 32 päätunnusmerkkiä ja 80 pienempää tunnusmerkkiä. Kaikkein arvokkainta on buddhan puhe, jossa on 60 erilaista ominaisuutta.
Buddhan hyvät ominaisuudet ilmentyvät erilaisina tunnusmerkkeinä, koska hän on kerännyt niin paljon ansioita pitkän ajan kuluessa harjoittaessaan kuutta tuonpuoleista täydellisyyttä. Dharmanharjoittajan on hyvä tuntea nämä tunnusmerkit, koska niitä mietiskellään eri harjoituksissa samadhin (meditatiivisen syventymisen tilan) ominaisuuksien kehittämiseksi.
Täysin valaistuneen buddhan kolmekymmentäkaksi tunnusmerkkiä ovat seuraavat: 1. Buddhan kämmenissä ja jalkapohjissa on tuhatpuolainen pyörä. 2. Buddhan jalkapohjat ovat litteät ja tasaiset. 3. Buddhan sormien ja varpaiden välissä on valon muodostama verkko. 4. Buddhan kädet ja jalat ovat pehmeät ja hienot. 5. Buddhan kehossa seitsemän on kohoutumaa: käsien ja jalkaterien selkämykset, olkapäät ja takaraivo. 6. Buddhan sormet ja varpaat ovat hienostuneet ja pitkät. 7. Buddhan kantapäät ovat leveät ja pyöreät. 8. Buddhan keho on pitkä ja suora. 9. Buddhan nilkat ja polvilumpiot eivät työnny esiin. 10. Buddhan pehmeät ja ohuet ihokarvat kiertyvät myötäpäivään ja kasvavat pystysuuntaan. 11. Buddhan pohkeet ovat pyöreät ja täyteläiset. 12. Buddhan käsivarret ovat pitkät ja kauniit ja ulottuvat polviin asti. 13. Buddhan sukupuolielin on vetäytynyt piiloon niin kuin norsulla. 14. Buddhan iho on kullanvärinen, puhdas ja kirkas ja säteilee kiehtovasti. 15. Buddhan iho on ohut ja pehmeä. 16. Buddhan ihokarvat ovat ohuet ja pehmeät ja kiertyvät myötäpäivään. 17. Buddhalla on kulmakarvojen välissä yksi valkoinen ja pehmeä myötäpäivään kiertyvä ihokarva. 18. Buddhan rintakehä on leveä kuin leijonalla. 19. Buddhan olkapäät ovat pyöreät. 20. Buddhan selkä on tasainen ilman syvennystä lapaluiden välissä. 21. Buddhan kielellä on kyky kokea kaikki mitä hän syö hienostuneesti maustetuksi. 22. Buddhan keho on symmetrinen kuin banyan-puu; kehon pituus on sama kuin sylin leveys. 23. Buddhan päälaella on kohouma, ns. usnīsa, joka on pyöreä, syvän tummansininen ja myötäpäivään kiertyvien kiharoiden peitossa. Se säteilee niin kirkasta valoa, että sitä on mahdoton katsoa. 24. Buddhan kieli on pitkä ja kaunis ja ylettyy kaikkialle hänen kasvoillaan. 25. Buddhan äänessä on Brahman puheen 60 sointuisaa sävyä. 26. Buddhan leuat ovat kauniit, pyöreät ja täyteläiset niin kuin leijonan leuat. 27. Buddhan hampaat ovat täysin valkoiset. 28. Buddhan hampaat ovat leveydeltään ja korkeudeltaan samanmittaiset. 29. Buddhan hammasrivistö on kaunis ja aukoton. 30. Buddhalla on 40 hammasta, 20 yläleuassa ja 20 alaleuassa. 31. Buddhan silmät ovat kauniin siniset, kuin jalokivet, ja niillä on seuraavat ominaisuudet: 1) pupillit ovat mustat 2) silmänvalkuaiset ovat valkoiset 3) silmäkulmissa on häivähdys punaista 4) iirikset ovat reunoilta siniset ja keskeltä keltaiset 32. Buddhan ylä- ja alaluomet ovat erillään toisistaan.
Kahdeksankymmentä pienempää tunnusmerkkiä ovat: – kolme merkkiä kynsissä 1. Buddhan kynnet ovat punertavat kuin kupari. 2. Buddhan kynnet kiiltävät. 3. Buddhan kynnet ovat kauniin kuperat, eivät tasaiset eivätkä koverat. – kolme merkkiä sormissa 4. Buddhan sormet ovat pyöreät. 5. Buddhan sormet ovat leveät. 6. Buddhan sormet ovat suipot. – kaksi merkkiä suonissa 7. Buddhan suonet eivät ole näkyvillä. 8. Buddhan suonissa ei ole kohjuja. – kolme merkkiä jaloissa 9. Buddhan nilkkaluut eivät pistä esiin. 10. Buddhan jalkaterät ovat samanpituiset. 11. Buddhan askel on tasainen. – seitsemän kävelytapaan liittyvää merkkiä 12. Buddha kävelee kuin leijona, komeammin kuin kukaan ihminen. 13. Buddha kävelee kuin elefantti, komeammin kuin yksikään naga. 14. Buddha liikkuu kuin lentävä joutsen. 15. Buddha kävelee kuin johtaja, joka vie joukkonsa sinne, minne tahtoo. 16. Buddha kävelee luonnostaan oikealle ympäri kiertäessään ja pitää muut aina oikealla puolellaan. 17. Buddhan kävely on kaunista ja viehättävää. 18. Buddha kävelee vakaasti pystyssä, ei kumarassa eikä horjuen. – kolme päähän liittyvää merkkiä 19. Buddhan pää on pyöreä ja leveä kuin päivänvarjo. 20. Buddhan hiusraja erottuu selvästi ja tukka kasvaa tasaisesti ilman kaljua. 21. Buddhan otsa on korkea. – kuusi tukkaan liittyvää merkkiä 22. Buddhan tukka on hyvin tummansininen, lähes musta. 23. Buddhan tukka on kaunis. 24. Buddhan tukka on pehmeä. 25. Buddhan tukka ei roiku alaspäin sotkussa. 26. Buddhan tukka ei ole vanunut eikä karkea. 27. Buddhan tukka tuoksuu hyvältä. – viisi silmiin liittyvää merkkiä 28. Buddhan silmät ovat pitkänomaiset ja avoimet. 29. Buddhan silmät ovat kauniit, valkuaiset ja mustuaiset selvästi toisistaan erillään. 30. Buddhan silmät ovat virheettömät, ilman mitään vikoja tai epäsäännöllisiä viivoja. 31. Buddhan silmät ovat aivan kirkkaat ja näkökyky täydellinen. 32. Buddhan silmät ovat viehättävät ja silmäluomet kauniit. – neljä kulmakarvoihin liittyvää merkkiä 33. Buddhan kulmakarvat ovat pitkät. 34. Buddhan kulmakarvat ovat pehmeät. 35. Buddhan kulmakarvat kiiltävät. 36. Buddhan kulmakarvat ovat samanmittaisia. – kaksi merkkiä korvissa 37. Buddhan korvat ovat yhtä pitkät ja samankokoiset. 38. Buddhan kuulo ei koskaan heikenny. – kaksi merkkiä nenässä 39. Buddhalla on suuri nenä. 40. Buddhan nenä on täysin puhdas. – kaksi merkkiä kasvoissa 41. Buddhan kasvot ovat sopusuhtaiset. 42. Buddhan huulet ovat punaiset ja täyteläiset. – kolme merkkiä kielessä 43. Buddhan kieli venyy. 44. Buddhan kieli on ohut. 45. Buddhan kieli on punainen. – viisi merkkiä hampaissa 46. Buddhan kulmahampaat ovat pyöreät. 47. Buddhan hampaat ovat terävät. 48. Buddhan hampaat ovat valkoiset. 49. Buddhan hampaat ovat samankokoiset. 50. Buddhan hampaat ovat suipot. – kaksi ääneen liittyvää merkkiä 51. Buddhan ääni on miellyttävä. 52. Buddhan ääni on lempeä ja hiljainen, eikä hän änkytä. – kaksi merkkiä käsivarsissa 53. Buddhan käsivarret ovat pitkät ja täyteläiset. 54. Buddhan käsivarret ovat pehmeät. – kolme merkkiä kämmenten viivoissa 55. Buddhan kämmenten viivat ovat kirkkaat ja loistavat. 56. Buddhan kämmenten viivat ovat syviä. 57. Buddhan kämmenten viivat ovat pitkiä ja katkeamattomia. – kymmenen yleisiin ruumiillisiin ominaisuuksiin liittyvää merkkiä 58. Buddhan käynti on joustavaa ja ylevää. 59. Buddhan keho on sopusuhtainen, ei liian pitkä eikä liian lyhyt, ei liian lihava tai laiha. 60. Buddhan kehossa on kaikki 32 merkkiä selkeinä ja täydellisinä. 61. Buddhalla on pitkässä kehossaan pitkät ja kauniit raajat. 62. Buddhan keho on hyvin nuorekas. 63. Buddhan keho on pehmeä ja tahraton. 64. Buddhan kehossa ei ole virheitä, kuten laihuus. 65. Buddhan keho on täyteläisen pyöreä. 66. Buddhan keho ei ole veltto, vaan ryhdikäs. 67. Buddhan kehon osat ovat selkeästi erillään, koska se on sopusuhtainen. – neljä virheettömän kehon hyviin ominaisuuksiin viittaavaa merkkiä 68. Buddhan kehossa ei ole luomia eikä ihomatoja. 69. Buddhan keho on äärettömän puhdas, siinä ei ole jälkeäkään epämiellyttävyydestä. 70. Buddhan keho on ilman sellaisia tahroja kuin silmien rähmä, hampaiden plakki ym. 71. Buddhan keho on luonnostaan puhdas, jopa kylpemättä. – neljä alaruumiiseen liittyvää merkkiä 72. Buddhan vyötärö, pakarat ja lanteet ovat pyöreät. 73. Buddhan kapea vyötärö korostaa hänen kehoaan. 74. Buddhan vyötärö ei ole venytetty. 75. Buddhan vatsa on tasainen, ilman eroa ala- ja yläosan välillä. – kaksi vatsaan liittyvää merkkiä 76. Buddhan napa on syvä. 77. Buddhan napa kiertyy myötäpäivään. – kolme käytökseen liittyvää merkkiä 78. Buddhan kehon, puheen ja mielen käytös on puhdasta. 79. Buddhan käyttäytyminen on aina kaunista katsella. 80. Buddha viehättää jokaista, joka vain näkee nämä 80 merkkiä tai hyväenteiset kuviot hänen kehossaan.
32 päätunnuksen ja 80 sivutunnuksen lisäksi on olemassa 80 hyväenteistä kuviota, jotka näkyvät Buddhan iholla. Niihin kuuluu ääretön solmu, svastika, neliö, vajra, lootus, kotilonkuori, hevonen, viirit ym.
Aikaisemmissa elämissään Buddha Shakyamuni vältti tekemästä yhtään neljästä puheeseen liittyvistä huonoista teoista, joita ovat valehteleminen, riidan kylväminen, kovat sanat ja hyödytön jutustelu. Bodhisattvan tietä kulkiessaan Shakyamuni puhui aina totta, sovitti riitoja, käytti lempeitä sanoja ja puhui siitä, millä on merkitystä. Sen seurauksena hän kehitti 'soinnukkaan puheen, jossa on 60 hyvää ominaisuutta'. Nuo ominaisuudet ovat Brahmankin puhetta loistokkaampia, vaikka hänenkin puheessaan sanotaan olevan 60 hyvää ominaisuutta.
Buddhan puheen 60 hyvää ominaisuutta: 1. Buddhan puhe inspiroi hyviin tekoihin kaikkia, jotka sen kuulevat. 2. Buddhan lempeä puhe luo autuuden tunteen kaikissa kuulijoissa. 3. Buddhan puhe on vetoavaa opettaessaan mitä hyväksyä ja mitä hylätä. 4. Buddhan puhe on viehättävää, koska hän lausuu sanat täydellisesti. 5. Buddhan puhe on puhdasta, koska hänen motivaationsa on hyveellinen. 6. Buddhan puhe on virheetöntä, koska hänen motivaatiossaan ei ole heikkouksia. 7. Buddha ääntää sanat ja tavut selvästi erillisinä. 8. Buddhan puhe on kiehtovaa, koska se karkottaa väärät näkemykset. 9. Buddhan puhe on arvokasta näyttäessään tien kohti luopumista. 10. Buddhan puhe hävittää sopimattoman puheen vääjäämättä. 11. Buddhan puhe on miellyttävää ja ilostuttaa kaikki kuulijansa. 12. Buddhan puhe rauhoittaa näyttäessään kuinka takertuva kiintymys voitetaan. 13. Buddhan puhe on hienostunutta, koska se ei väsytä eikä ole pitkäveteistä. 14. Buddhan puhe ei ole karkeaa, vaan opettaa miellyttävällä tavalla, miten välttää virheitä. 15. Buddhan puhe kesyttää mielen, sillä hän opettaa kolme kulkuneuvoa. 16. Buddhan puhe on sopivaa, koska se poistaa esteet ja häiriintymisen. 17. Buddhan puhe tyydyttää kehon hänen puhtaan śamathā ja vipaśyanā -harjoituksensa kautta. 18. Buddhan puhe tyydyttää mielen hänen puhtaan śamathā ja vipaśyanā -harjoituksensa kautta. 19. Buddhan puhe ilostuttaa ja karkottaa epäilyt. 20. Buddhan puhe luo onnen hävittämällä väärät näkemykset ja epävarmuuden. 21. Buddhan puhe on surutonta ja vapauttaa katumuksesta. 22. Buddhan puhe auttaa viisautta syntymään kehittämällä kuultuna täydellisen tiedon. 23. Buddhan puhe on ymmärrettävää ja tukee pohdiskelun avulla hankittavaa täydellistä tietoa. 24. Buddhan puhe on valaisevaa, sillä hän opettaa olematta sulkeutunut. 25. Buddhan puhe saa aikaan iloa täsmentäessään ja laajentaessaan jo saavutettuja hyviä ominaisuuksia. 26. Buddhan puhe on hyvin miellyttävää, koska se kehittää uusia hyviä ominaisuuksia. 27. Buddhan puhe saa ymmärtämään asian, koska hän opettaa syvällisellä tavalla. 28. Buddhan puhe johtaa täyteen ymmärrykseen, koska hän selittää asiat laajasti. 29. Buddhan puhe on järkeenkäypää, koska hän puhuu johdonmukaisesti. 30. Buddha puhuu olennaisista asioista, sillä hän on yhteydessä oppilaittensa mieleen. 31. Buddha ei toista asioita sanomalla asiat uudelleen samalla tavalla. 32. Buddhan puhe on kuin leijonan karjaisu, koska se pelottaa niitä, jotka väittävät häntä vastaan. 33. Buddhan puhe on kuin elefantin törähdys, sillä se kantaa kaikille kuulijoille. 34. Buddhan puhe on kuin lohikäärmeen ääni syvältä värähtelevä. 35. Buddhan puhe on kuin nagakuninkaan ääni, sillä se ei ole kiistanalaista ja se kannattaa muistaa. 36. Buddhan puhe on kuin gandharvojen (taivaallisten musikanttien) ääni, sillä se on miellyttävää ja kiehtovaa. 37. Buddhan puhe on kuin kalapinga-linnun ääni, sillä se virtaa vuolaasti eikä sitä voi voittaa väittelyssä. 38. Buddhan puhe on kuin Brahman soinnukas ääni, joka kaikuu kaukaisuuteen. 39. Buddhan puhe on kuin shangshang-linnun hyväenteinen ääni muuttaen kaikki hankkeet hyviksi enteiksi. 40. Buddhan puhe on kuin Devendran ääni, sillä hänen sanansa ovat jaloja. 41. Buddhan puhe muistuttaa taivaallisen rummun ääntä, koska se voittaa kaikki mārat (kielteiset voimat). 42. Buddhan puheessa ei ole kerskailua, sillä hän ei ylpisty edes silloin, kun häntä ylistetään. 43. Buddhan puhe ei lannistu silloin, kun häntä panetellaan. 44. Buddhan puheen kaikki ilmaisut ovat oikein, virheettömiä ja kieliopin mukaisia. 45. Buddhan puhe on vilpitöntä, sillä hän on lakkaamattoman tarkkaavainen. 46. Buddhan puheesta ei koskaan puutu mitään, koska aina ja kaikissa olosuhteissa hän on olennoille hyödyksi ja täyttää heidän toiveensa. 47. Buddhan puheessa ei ole imartelua, koska hän ei halua valtaa eikä kunniaa. 48. Buddhan puhe ei ole ujoa, sillä hän ei pelkää tulevansa nolatuksi yleisönsä edessä. 49. Buddhan puhe on äärettömän riemuisaa, sillä hän saarnaa dharmaa väsymättä. 50. Buddhan puhe kattaa kaikki aiheet, koska hän on oppinut kaikilla aloilla. 51. Buddha puhe on vapaa jäykkyydestä, sillä ystävällisyydessään hän opettaa kaikkia olentoja ja huolehtii jopa niistä, joilla ei ole mitään hyveitä. 52. Buddhan puhe on katkeamatonta, sillä hän opettaa jatkuvasti. 53. Buddhan puhe on rikasta ja majesteettista, koska hän valaa ymmärrystä moniin asioihin. 54. Buddhan puheessa ovat kaikki kielet täydellisinä, koska jokainen hänen sanansa ilmestyy kuulijan omalla kielellä, olivatpa nämä ihmisiä tai muita olentoja. 55. Buddhan puhe tyydyttää aistit, koska hän selventää kunkin haluamia asioita. 56. Buddhan puhe ei ole vähäpätöistä, koska kaikki mitä hän sanoo, on virheetöntä. 57. Buddhan puhe on muuttumatonta, sillä hän opettaa muiden hyödyksi, ei koskaan väärällä hetkellä, vaan aina oikeaan aikaan. 58. Buddha ei kiirehdi puheessaan, sillä hänellä ei ole koskaan kiire, eikä hän hyppää sanojen yli puhumalla liian nopeasti. 59. Buddhan puhe kuuluu täydellisenä kaikille kuulijoille, jokainen kuulee yhtä selvästi riippumatta kuinka lähellä tai kaukana hänestä on. 60. Buddhan puheeseen kuuluu ominaisuuksista paras, hän voi keskustella mistä tahansa täydellisesti fyysisestä maailmasta otetuin vertauksin.
Seuraava esimerkki kuvaa sitä käsittämätöntä ansioituneisuutta, joka buddhan puheeseen sisältyy. Jos yhdistäisimme kaikkien tuntevien olentojen, śrāvakoiden ja pratyekabuddhien ansiot ja kertoisimme sen kymmenellä, se vastaisi ansion määrää buddhan kehon yhdessä ihokarvassa. Jos yhdistäisimme näiden ihokarvojen ansion, niin satakertainen määrä vastaisi ansiota, joka tarvitaan ilmentämään yksi täysin valaistuneen buddhan kehon pienemmistä tunnusmerkeistä. Jos yhdistäisimme kaikkien pienempien tunnusmerkkien ansion ja kertoisimme sen tuhannella, se kuvaisi sitä valtavaa ansion määrää, joka tarvitaan 32 päätunnusmerkin ilmentämiseen lukuun ottamatta hiuskiehkuraa kulmakarvojen välissä, päälakikohoumaa ja dharman kotilonkuorta.
Kun nuo kolme viimeistä merkkiä jätetään pois ja yhdistetään 29 muuhun tunnusmerkkiin sisältyvä ansio ja kerrotaan se kymmenellätuhannella, se riittäisi kulmakarvojen välissä olevan kiehkuran ilmentämiseen. Jos sen sisältämä ansio kerrotaan sadallatuhannella, se riittäisi kohoumaan Buddhan päälaella. Tämä ansio kerrottuna triljoonalla ilmentää dharman kotilonkuoren, joka symbolisoi Buddhan puheetta.
Jokainen tunteva olento ymmärtää hänen puhettaan. Jokainen kuulija kuulee sanat omalla kielellään. Buddha opettaa täsmälleen kunkin olennon mielentilan ja vastaanottokyvyn mukaisesti. Hän lausuu sanat selkeästi ja hänen puheensa on lempeää ja miellyttävää. Buddhan ääneen sisältyy "valtameren mitalta" erilaisia sävyjä.
Koska Buddhan keho on täydellinen, kaikki mitä hän tekee – käveleminen, istuminen, pitkällään makaaminen, jokainen liike mukaan lukien pienikin ihokarvan värähdys – on aina olennoille hyödyksi. Sanotaan, että Buddha on aina täydellisessä sopusoinnussa kenen tahansa häntä kuuntelemaan ryhtyneen olennon luonteen, ymmärryskyvyn ja ajatusten kanssa. Muille olennoille Buddha voi puhua vain välillisesti, epäsuorasti johdattelun kautta.
Ainoastaan toinen buddha voi ymmärtää buddhan mieltä suoraan. Buddha Shakyamuni sanoi: "Lukuun ottamatta niitä, jotka ovat kuten minä, olentojen ei tulisi yrittää saada selville toistensa henkistä tasoa." Ei siis pitäisi yrittää mitata muita olentoja, puhumattakaan siitä, että tutkisi buddhan mieltä.
Damamāko-sūtrassa buddha vertasi dharmanharjoittajia mango-puun hedelmiin: 1. Jotkut ovat kuin päältä kypsät mutta sisältä raa'at hedelmät; he näyttävät ulkoa päin esimerkillisiltä munkeilta ja bodhisattvolta, vaikka heikkoudet vaivaavat heitä sisäisesti. 2. Jotkut ovat sisältä kypsiä, mutta eivät ole vielä kypsyneet pinnalta; he näyttävät aivan tavallisilta, vaikka ovatkin todellisuudessa suuria bodhisattvoja lukemattomine hyvine ominaisuuksineen. 3. Jotkut ovat kokonaan raakoja hedelmiä; valeharjoittajia, jotka käyttäytyvät karkeasti ja ovat heikkouksien kuten vihan, kateuden ja ahneuden vallassa. He eivät näytä dharmanharjoittajilta eivätkä myöskään ole sitä. 4. Eräät ovat kypsiä hedelmiä; he elävät ulospäin hyveelliseltä näyttävää elämää ja käyttäytyvät munkin tai bodhisattvan tavoin. Sisäisesti nämä mestarit hallitsevat itsekurin ja samadhin ja heillä on laaja tietämys dharmasta. Koska he ovat sekä käytökseltään että ominaisuuksiltaan täydellisiä, ihmiset kunnioittavat heitä automaattisesti.
Tämä osoittaa, että meillä ei ole keinoja mitata toisen olennon henkisen kehityksen tasoa. On parempi jättää arviointi sikseen ja pyrkiä näkemään kaikki puhtaana.
Täysin valaistuneen buddhan mieli on aivan puolueeton. Hän ei tee subjektiivista eroa paholaisen ja jumalan tai uskottoman ja hartaan henkilön välillä. Buddha tietää kaiken lähellä ja kaukana. Hän tietää aina, mitä kukin yksittäinen olento on tekemässä, sanomassa ja ajattelemassa menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa. Buddha on kirjaimellisesti kaiken tietävä.
Buddha tekee ihmeitä kehon, puheen ja mielen kautta. Kehon ja puheen kautta tehtyjä ihmeitä ovat esimerkiksi hänen kielestään sinkoavat moniväriset sateenkaaret.
Buddha opettaa dharmaa kuulijoittensa kapasiteetin mukaan. Olennon kyky ymmärtää riippuu hänen hengellisestä ansioituneisuudestaan; ansioista, jotka on koottu tai jätetty keräämättä edellisissä elämissä. Kapasiteetti jakaantuu viiteen osa-tekijään: 1. kyky uskoa 2. ahkeruus 3. muisti 4. kyky mietiskellä 5. tiedon taso.
Yksilön kyky tehdä hyvää riippuu näistä viidestä tekijästä. Jos ne ovat koossa, se on suuri saavutus ja osoittaa, että henkilö on harjoittanut dharmaa paljon edellisissä elämissä. Jos esimerkiksi on mietiskellyt aiemmin, on mahdollista, että oivaltaa dharmakayan heti, kun kuulee buddhan opetukset, tai jopa hetkellä, kun muistaa buddhan. Henkilö, jolla on vähemmän kykyjä, tarvitsee enemmän aikaa oivaltaakseen ja vapautuu jälleensyntymien kierrosta asteittain.
Kapasiteetti voi viitata myös ruumiilliseen ja henkiseen tilaan yleisellä tasolla, erityisesti aistielinten toimintaan. Jopa hyönteinen hyötyy jonkin verran siitä, että kuulee buddhan opetukset. Toisaalta, jos aisteissa on vikaa, jos on esimerkiksi kuuro tai sokea, jotkin buddhan tekemät ihmeet jäävät havaitsematta. Se johtuu aikaisemmista huonoista teoista. On sanottu, että buddhan opetukset voi omaksua sitä paremmin, mitä tarkemmin aistit toimivat.
Meillä on piileviä taipumuksia, joista emme aina itsekään tiedä. Saatamme esimerkiksi käyttäytyä ikään kuin olisimme halun vallassa, vaikka taustalla on viha, tai vaikuttaa vihaiselta, vaikka mieli on täynnä halua. Piilevät taipumukset poikkeavat usein ulkoisesta käytöksestä, eikä niitä havaitse helposti. Tästä on kyse myös silloin, kun emme tiedä, mikä pakottaa meidät reagoimaan tietyllä tavalla. Joskus nämä taipumukset, hyvät tai huonot, ovat toisten nähtävissä, vaikka itse emme niistä tiedä. Tai voi käydä niin, että näyttää ulospäin hyviä ominaisuuksia, ja piilottelee huonoja taipumuksia ja käytösmallejaan muilta.
Tuntevilla olennoilla on tällaisia esteitä, mutta buddha tuntee kaikkien oppilaittensa taipumukset ja kyvyt niin ajatustasolla kuin fyysiselläkin tasolla. Buddhan viisaudelta ei voi salata mitään. Yhden opetuksen aikana hän valottaa dharman eri kulkuneuvoja monenlaisille olennoille. Buddha ei koskaan saarnaa erikseen hinayanaa heille, joilla on vähemmän lahjoja, mahayanaa keskinkertaisille ja vajrayanaa korkeimmilla kyvyillä varustetuille.
Toinen buddhan syvällinen ominaisuus liittyy siihen, että hän ei koskaan ole erossa tuntevista olennoista. Näin on, koska täysin valaistuneen buddhan viisausmieli kattaa kaikkien tuntevien olentojen mielet kolmessa ajassa ilman poikkeusta. Se on tulosta buddhaluonnon täydellisestä oivaltamisesta.
Tuntevien olentojen dualistinen mieli ei itse asiassa koskaan ole ollut hetkeäkään erossa heidän omasta sisäisestä buddhaluonnostaan, joka on dualistisen mielen ydin. Buddha on joku, joka on oivaltanut tuon luonnon suoraan ja täydellisesti. Valaistunut tila toimii vääjäämättä siten, että niin kauan kuin tuntevia olentoja on olemassa jossakin loputtomista maailmanjärjestelmistä, buddhat jatkavat ilmestymistään heidän takiaan.
Vaikka buddhan kehon, puheen ja mielen ominaisuudet ovat tunteville olennoille käsittämättömät, heidän takiaan hänen opetuksensa ilmentyvät olennoille sanojen ja kirjainten kautta. Kuulijana olevan yksilön kyvyt on ainoa tekijä, joka rajoittaa opetusten vaikutusta. Voimme ehkä kuvitella, miten paljon syvällisemmin kymmenennen tason bodhisattva ymmärtää buddhan opetukset kuin tavallinen olento.
Yleisesti sanottuna opetuksia voi kuunnella kahdella tavalla: voi yrittää ymmärtää sanat ja niiden merkityksen tai voi pohtia, miten opetuksilla käytännössä muutetaan omaa mieltä. Ensimmäinen tapa on kuin rikas joka laskee rahojaan. Toinen tapa on kuin rikas, joka pohtii miten käyttäisi rahansa hyödyllisesti. Ensimmäinen tapa oppia luonnehtii älykköä, toinen aitoa dharmanharjoittajaa.
Buddha tekee ihmeitä kehittääkseen uskoa ja luottamusta yleisössään. Vasta sitten kuulijat voivat vastaanottaa opetukset avoimin mielin. Jos kuuntelee ilman uskoa, monia tärkeitä kohtia jää ymmärtämättä.
Jokainen kuulija ymmärtää buddhan puheen omalla kielellään: nagat, jumalat ja ihmiset. Ääni kuuluu korkeana heille, jotka pitävät korkeasta äänestä ja matalana heille, jotka pitävät matalasta äänestä. Buddha ei tarvitse kääntäjää, hän puhuu kunkin olennon kieltä tämän oman kulttuurin, vastaanottokyvyn ja tarpeiden ehdoilla. Buddhan viisauden perusteella sopiva dharma-ääni, sanat ja kirjaimet ilmestyvät luonnostaan jokaisen kuulijan mielessä. Hetkellä, jolloin yksilö tulee buddhan luo, dharma ilmestyy itsestään hänen mieleensä. Buddhan ei tarvitse tehdä sen eteen mitään; dharma vain ilmestyy luonnostaan jokaisen hänen yleisöönsä lukeutuvan olennon mielen virtaan.
Sen lisäksi, kun yksilöt tapaavat buddhan, hän näyttää aina tapaavan jokaisen tämän omasta näkökulmasta. Vaikka ihmiset istuisivat hänen ympärillään, jokainen tuntisi olevansa hänen edessään. Näin on, koska buddha ilmestyy häntä lähestyvien olentojen toiveiden ja odotusten mukaan. Täten, jos haluamme nähdä hänen kasvonsa, näemme kasvot, ja jos joku haluaa nähdä buddhan selän, hän varmasti näkee sen.
Koska buddha kommunikoi eri olentojen kanssa eri tasoilla yhtä aikaa, buddhan elämästä ja opetuksista on erilaisia tarinoita. Jokainen pystyi näkemään valon buddhan ympärillä hänen eläessään, mutta jotkut näkivät hänen myös vanhenevan ja sairastuvan. Tuo vaikutelma ei ollut muuta kuin noiden olentojen epäpuhdas havainto. Mahayana-perinne ymmärtää buddhan kokonaan muuttumattomana viisautena, eivätkä mahayanan harjoittajat pidä buddhan fyysistä kehoa sairauksille ja vanhenemiselle alttiina. Kaikki havaitut muutokset tapahtuvat havaitsijan subjektiivisissa havainnoissa; buddhan viisauskeho ei koskaan muutu.
Edelleen, buddha ilmestyy vain hänen omien toiveidensa yhtyessä olentojen pyrkimyksiin ja heidän onnekkaaseen karmaansa. Tämä buddhan pelkkä ilmentymä ei ole se, mitä mahayanassa buddhalla tarkoitetaan. Mahayanan mukaan buddha on muuttumatonta viisautta. Tämän viisauden perustalla hän ilmestyy olentojen havaintokentässä. Kun buddha ilmestyy tavallisen olennon mielessä, se on tuon olennon henkilökohtainen havainto. Todellinen buddha on käsitteellisen mielen ulottumattomissa, ja käsitteellistä mieltä pidetään kokonaan harhana. Mitä harhainen mieli sitten havaitseekin, olkoon se vaikka buddha, se on harhainen havainto.
Kuten sanottu, buddha ilmestyy harhan vallassa olevien olentojen olevana havaintona, koska hänen mittaamattomat toiveensa yhdistyvät harhan vallassa olevien olentojen henkilökohtaiseen hyveeseen, henkisiin ansioihin ja pyrkimyksiin. Jos olennoilla ei ole hyvistä teoista syntynyttä vankkaa syytä havaita buddhaa, he eivät havaitse häntä missään olosuhteissa. Jokainen olento, joka havaitsee buddhan, näkee hänet omalla tavallaan. Ensimmäisen asteen bodhisattvat näkevät hänet täysin eri tavalla kuin toisen asteen bodhisattvat.
Sanotaan, että kaikki olennot pystyvät havaitsemaan buddhan dharmakayan. "Vaikka buddha on siirtynyt nirvanaan, kuka vain opiskelee, pohdiskelee ja mietiskelee ylevää dharmaa, havaitsee buddhan dharmakayan." Tässä sanonnassa dharmakaya viittaa buddhan opetuksiin eli dharmaan.
Kun buddha opetti tiettynä aikana tietyssä paikassa tietylle yleisölle, vaikka samaa opetusta kuulemassa oli paljon oppilaita, jotkut vastaanottivat ja ymmärsivät hinayana-opetuksia, toiset mahayana-, ja jotkut jopa vajrayana-opetuksia. Käsittämättömien ominaisuuksiensa tähden buddha pystyi kääntämään dharman kaikkia kolmea pyörää samanaikaisesti.
Hänellä on viidenlainen yliluonnollinen havaintokyky: 1. taivaallinen silmä (selvänäköisyys), 2. taivaallinen korva (selväkuuloisuus), 3. hän tuntee muiden olentojen mielen, 4. hän muistaa entiset elämät ja 5. hän pystyy ihmeisiin.
Lisäksi hän vetää oppilaita puoleensa neljällä keinolla: 1. anteliaisuus, 2. miellyttävä puhetapa, 3. merkityksellinen toiminta ja 4) johdonmukaisuus sanoissa ja teoissa.
Meidän ei koskaan pitäisi ajatella, että buddhaa voi jotenkin verrata ihmisiin. Mahayanan näkökulmasta tärkeintä on ymmärtää, että hän on ikuista viisautta. Hänellä on viisauskeho, viisausääni ja viisausmieli. Muuta todellista viisautta kuin buddha ei ole. Täysin valaistunut buddha on kokonaan ylittänyt päähänpinttymän itsestä. Heikkoudet syntyvät ainoastaan takerruttaessa itsen käsitteeseen.
Kolme jalokiveä
Buddha, dharma ja sangha ovat 'Kolme jalokiveä'. Sangha tarkoittaa heitä, jotka pyrkivät hyvään, joiden mieli ei erkane hyvistä teoista. Buddhan poika Rahula on hänen kehonsa sangha. Kun Buddha Shakyamuni oli nuori prinssi Siddharta, hänellä oli kolme vaimoa: Yaśodharā, Gopā ja Mrigaja. Heistä Gopa synnytti Rahulan. Śrāvakat ja pratyekabuddhat (hinayana sangha) ovat Buddhan puheen sangha, koska he vapautuivat kuuntelemalla tämän opetuksia ja harjoittamalla niitä. Bodhisattvat (mahayana sangha) ovat Buddhan mielen sangha, sillä he ovat opin todelliset perijät, heistä tulee lopulta myös buddhia, jotka johtavat muita kohti valaistumista.
Dharma tarkoittaa Buddhan opetuksia. Ne jaetaan kolmeen koriin (sanskritiksi tripitaka): 1) itsekurin kori (vinaya pitaka), 2) saarnojen kori (sutra pitaka), 3) opin kori (abhidharma pitaka). Kirjoitukset voidaan jakaa myös 12 luokkaan: sutrat, aforismit, ennustukset, runot, merkittävät ilmaukset, kertomukset, vertaukset, legendat, kertomukset menneistä elämistä, laajat opetukset, ihmeet ja ohjeet. Oivallukseen johtavat opetukset ovat kolme harjoitusta: harjoitus itsekurissa, samadhissa ja tiedossa. Todellinen dharma on viisauden oivaltanut mieli, kirjoitukset ovat sen kopioita.
Jalokivi on käännös tiibetinkielisestä sanasta könchok ("harvinainen ja korkein") ja sanskritinkielisestä sanansta ratna, joka merkitsee jalokiveä. Tiibetiläiset kääntäjät käyttivät sanaa könchok jalokiveä merkitsevän rinchen-sanan sijaan, sillä he ajattelivat että se kuvaa asiaa paremmin kuin pelkkä jalokivi.
Kolmella jalokivellä on kuusi ominaisuutta: 1. Ne ilmestyvät harvoin, vai silloin, kun olennot ovat keränneet tarpeeksi ansioita. Kuten jalokiviä, niitä on vaikea löytää. Buddhan ilmestyminen on varsin harvinaista. Buddha Shakyamunikin keräsi ansioita ja puhdisti esteitä kolmen mittaamattoman pitkän aionin ajan, ennen kuin hänestä tuli Buddha. Elleivät olennot ole tarpeeksi ansioituneita, buddha ei ilmesty. Ilman buddhaa ei ole dharmaa eikä sanghaa. Buddha Shakyamuni on ainoa buddha, joka ilmestyi aikana, jolloin viisi rappiota (aikojen, tuntevien olentojen, elinajan, tekojen ja tunteiden, joskus myös näkemysten huonontuminen) on levinnyt laajalle. Hän esitti viisisataa suurta toivetta olla hyödyksi vähän ansioituneille olennoille nimenomaan huonoina aikoina. Ellei hän olisi toivonut sitä, Kolmen jalokiven nimeäkään ei olisi mainittu. 2. Kolme jalokiveä ovat täydelliset ja tahrattomat, luontaisesti ilman epäpuhtauksia, niin kuin jalokivi on virheetön. Buddhan keho, puhe ja mieli ovat kokonaan virheettömät, samoin dharman kolme koria ja kolme harjoitusta. Sangha ei ole kokonaan virheetön, mutta sen jäsenet ovat tulossa virheettömiksi. 3. Kolme jalokiveä ovat voimakkaita, sillä ne ovat hyödyksi itselleen ja muille. Niitä verrataan toiveet täyttävään taikakiveen. Buddha on voimakas, koska hän on saavuttanut dharmakayan omaksi hyödykseen ja ilmentää muotokayat muiden hyödyksi. Dharma on voimakas, koska se johtaa vapautumiseen ja valaistumiseen. Sangha on voimakas, koska sillä on tieto vapautukseen johtavasta tiestä ja se ohjaa muita sillä tiellä. 4. Kolme jalokiveä ovat maailman koristeet; ne saavat olennot ajattelemaan hyveellisesti ja kaunistavat siten maailmaa, niin kuin jalokivikoru kaunistaa kantajaansa. Dharma kaunistaa maailmaa menetelmänä saavuttaa valaistuminen, ja sangha kaunistaa sitä inspiroimalla muita hyviin tekoihin. 5. Kolme jalokiveä ovat korkeimpia, sillä tässä maailmassa ei ole mitään niiden veroista. Jalokiviä pidetään myös muita maallisia esineitä parempina. Buddha on maallisuuden yläpuolella, dharma on korkein täydellisen vapautumisen polkuna ja sangha on korkein tätä polkua kulkiessaan. 6. Kolme jalokiveä ovat muuttumattomia kuin jalokivet. Ne ovat luonnostaan muuttumattomia, ne eivät ole pysymättömyyden alaisuudessa. Buddha on saavuttanut muuttumattoman viisauden ja dharma on muuttumaton opettaessaan neljä jaloa totuutta. Sangha on muuttumaton, koska silloin, kun sen jäsen on saavuttanut ylevän tason, hän etenee vääjäämättä valaistumiseen.
Miksi tiibetiläiset kääntäjät korostivat kuudesta ominaisuudesta kahta: harvinainen ja korkein? −Koska valaistumisen syitä on vaikea kehittää. Ihmisillä on paljon kielteisiä ajatuksia. Myönteiset ajatukset, tunteet ja teot, jotka vievät valaistumiseen, ovat harvinaisia. Vielä harvinaisempi on valaistumisen varsinainen saavuttaminen. Buddha on virheetön ja hänellä on kaikki hyvät ominaisuudet, siksi hän on korkein tässä maailmassa. Nämä ovat Kolmen jalokiven ominaisuuksista tärkeimmät.
Dharmateksteissä ja harjoituksissa osoitetaan usein kunnioitusta Kolmelle jalokivelle ja turvaudutaan niihin. Mahayana-opetuksiin kuuluvan Uttara-tantran mukaan niistä kullakin on kahdeksan ominaisuutta.
1. Buddhan ominaisuudet, jotka ovat hänen omaksi hyödykseen: 2. ei osista koottu, ei syiden ja olosuhteiden aikaansaama, 3. itsestään läsnä, 4. ei oivallettu ulkoisten olosuhteiden avulla vaan sisäisellä tietoisuudella. 5. Buddhan ominaisuudet, joista on hyötyä muille: 6. hän näkee buddhaluonnon sellaisena kuin se on ja tietää kaiken, mikä on tiedettävissä, 7. hän näyttää polun muille suurella myötätunnolla ja ei-käsitteellisellä rakkaudella, 8. ja hänellä on voima voittaa kärsimys ja kaikki heikkoudet.
1. Dharmaan liittyy halusta vapaan lakkaamisen totuuden kolme kohtaa: 2. sitä ei voi ymmärtää ajatuksin, se on käsittämätön, 3. siinä ei ole karmaa eikä heikkouksia, 4. se on ei-käsitteellinen; 5. ja dharmaan liittyy kolme halusta vapauttavaa kohtaa, jotka koskevat polun totuutta: 6. se on puhdas ja tahraton, 7. se havaitsee totuuden kirkkaasti 8. ja sen voima parantaa kaikki heikkoudet.
1. Sanghalla on kolme tietoon liittyvää ominaisuutta: 2. luonnollisen tilan suora oivallus sellaisena kuin se on, on buddhaluonnon tuntevaa viisautta, 3. viisaus, joka tietää kaiken mitä on, havaitsee, että tuntevilla olennoilla on buddhaluonto 4. ja kahden edellisen ykseys on sisäistä yksilöllistä viisautta. 5. Sanghalla on myös kolme vapautumiseen liittyvää ominaisuutta: 6. vapautuminen heikkouksista, so. halusta, 7. vapautuminen käsityskyvyn rajoituksista, 8. vapautuminen itsekkäästä motivaatiosta.
Aloittelijan todellinen turva on dharma. Dharmaa harjoittamalla tuntevat olennot voivat suojella itseään kärsimykseltä ja samsaran alemmilta maailmoilta. Buddha ja sangha eivät siihen pysty. Buddha ei voi noin vain vapauttaa ketään kärsimyksistä, sillä vapautuminen riippuu olentojen omasta ahkeruudesta. Lopullinen turva on kuitenkin ainoastaan Buddha, sillä hän opettaa sen luonnollisen tilan rauhaa koskevan dharman, jonka kautta tuntevat olennot vapautuvat. Sangha on turva niille olennoille, joilla ei ole onnea tavata buddhaa kasvoista kasvoihin.
Sutrat tunnistavat vain kolme jalokiveä: opettajan, opetuksen ja sen seuraajat. Sen useampi ei ole tarpeen; Kolme jalokiveä riittää valaistumisen tien loppuun kulkemiseen.
Eritasoiset buddhalaiset opettajat
Olemme jo jonkin verran tutkineet Buddhan kykyjä opettaa olentoja. Seuraavaksi katsomme, miten arhat opettaa dharmaa.
Srāvakat ja pratyekabuddhat ovat periaatteessa aidon myötätuntoisia opettajia. He ovat oivaltaneet sen, että henkilökohtaisessa identiteetissä ei ole egoa ja sen lisäksi pratyekabuddhat ovat osittain oivaltaneet ulkoisten ilmiöiden egottomuuden. He tuntevat luonnostaan myötätuntoa kaikkia niitä olentoja kohtaan, jotka edelleen takertuvat olemattomaan itseen ja elävät harhan vallassa. Niin śrāvakat kuin pratyekabuddhatkin ymmärtävät, että kärsimys johtuu heikkouksistamme ja heikkoudet johtuvat egoon takertumisesta. Vaikka he ovat myötätuntoisia, heiltä puuttuu bodhicitta: he eivät tee harjoitusta motivaationaan ohjata kaikki olennot valaistumiseen. He näkevät selvästi samsaran heikkoudet ja nirvanan hyvät ominaisuudet, ja tähtäävät siihen, että heistä itsestään tulee arhateja. Koska he eivät itsekään pyri täydelliseen valaistumiseen, he eivät varmastikaan pyri saattamaan muita täydellisen valaistumisen tasolle.
Pratyekabuddhia kutsutaan 'itsestään ilmestyneiksi buddhiksi'. Pratyekabuddhat eivät käytännössä opeta ketään, he ovat keränneet tarpeeksi ansioita ja viisautta nirvanaa varten ilman kenenkään buddhan opetuksia. Heitä kutsutaan siksi myös 'yksinäisiksi buddhiksi'. Verrattuna buddhan rajattomaan nirvanaan heidän nirvanansa on vähäinen kuin sinapinsiemen.
Srāvaka-arhatin opetukset ovat riippuvaisia kolminkertaisesta puhtaudesta: kuulijan kyvystä kuulla puhtaasti, opettajan kyvystä puhua puhtaasti ja puheenaiheen puhtaudesta.
Kuulijan puhtaus tarkoittaa sitä, että ellei oppilas ole sopiva, arhat ei opeta. Oppilaalla täytyy olla kyky ymmärtää se, mitä opetetaan. Arhat tutkii oppilaaksi pyrkivät henkilöt ennen kuin ryhtyy opettamaan heitä ja tietää tarkkaan, mikä opetus on oppilaalle tarkoituksenmukaisin. Arhat näkee muiden mieliin yliluonnollisten kykyjensä ansiosta. Tämä selvänäköisyys on korkein tapa tutkia. Toiseksi paras keino on tutkia oppilaiden käytöstä. Kolmas ja vähiten tehokas on tehdä heille kysymyksiä. Vaikka arhat-opettaja näkeekin toisten mieliin, se ei ole buddhan viisauden vertaista. Arhatin täytyy esimerkiksi ensin syventyä mietiskelyyn ja vasta sitten hän pystyy tutkimaan muiden mieltä. Buddhan rajaton viisaus tietää aina kaiken.
Arhatin kyky puhua puhtaasti tarkoittaa, että hänen sanoihinsa eivät vaikuta mitkään heikkoudet. Arhat on voittanut heikkoutensa oivaltamalla henkilökohtaisen yksilöllisyyden puuttumisen. Hän on vapaa tietämättömyydestä, halusta, vihasta, ylpeydestä ja kateudesta. Arhat puhuu ainoastaan dharmasta, eikä edes pyydettäessä osallistu maallisiin keskusteluihin. Hän ei kuitenkaan ole saanut tietämättömyyttä täysin loppumaan. Niin kauan kuin hän ei ole oivaltanut sitä, että ulkoisissa ilmiöissä ei ole itseä, hänessä on hiukan tietämättömyyttä jäljellä.
Arhatin puheenaihe on puhdas, sillä hän muistaa Buddhan opetukset sana sanalta. Hän ei lisää niihin mitään eikä jätä mitään pois siitä, minkä on kuullut. Hän ei myöskään vääristele opetusta eikä ymmärrä mitään väärin. Arhatia kuunnellessa kuuntelee niitä autenttisia sanoja, jotka arhat itse kuuli Buddhalta. Opetukset säilyvät puhtaina, kun arhat siirtää ne seuraavan sukupolven arhateille.
Arhateja kutsutaan nimellä 'kuuntelija' eli śrāvaka, koska he kuuntelevat Buddhan opetuksia. Kuunneltuaan he julistavat opetuksia muille, siksi heitä kutsutaan myös 'julistajiksi'. Arhatit vain toistavat Buddhan sanoja, joten ne pysyvät muuttumattomina. Perinteisesti arhatit ovat lausuneet Buddhan sanoja yhä uudelleen itsekseen sisäistääkseen ne, samalla kun pohdiskelevat niiden merkitystä. Buddhan opetukset ovat heillä aina mielessä ja he ovat tulleet läpikotaisin tutuiksi näiden opetusten kanssa. Tätä opetusten omaksumista sanotaan kuuntelemiseksi, pohdiskelemiseksi ja mietiskelemiseksi. Mietiskely tarkoittaa tässä opetuksiin tutustumista. Näin arhatit saavuttavat oivalluksen ja siirtävät opetukset eteenpäin muuttumattomina.
Ankaran harjoittelun perinne on luonut buddhalaisen akateemisen perinteen, joka on vallalla nykyisinkin. Buddhalaisten odotetaan seuraavan arhatien esimerkkiä opettaessaan. Se on mitä kunnioittavin tapa esittää Buddhan opetukset; ne pysyvät koskemattomina ja autenttisina, mitään ei lisätä niihin eikä mitään yksityiskohtia unohdeta.
Dharman pyörän kääntäminen tarkoittaa sekä Buddhan opetuksia dharmasta että menetelmää, joilla opetukset on siirretty aitoina eteenpäin muille. Buddhan elinaikana niitä ei kirjoitettu ylös, vaan ne siirtyivät eteenpäin suullisesti muistin varassa. Buddha opetti kokonaista kolme koria eli pitakaa: sutra pitakan, vinaya pitakan ja abhidharma pitakan, ja arhat-oppilaat pitivät kaiken muistissaan. Opetukset ovat siirtyneet kallisarvoisena suullisena perinteensiirtona mestareilta oppilaille rikkoutumattomassa linjassa.
Arhatit eivät voi opettaa sellaisten ihmeiden avulla kuin Buddha. Arhatien opetus ei yllä Buddhan tasolle neljästä syystä.
1. Arhat ei tiedä, mitä tapahtuu hyvin kaukana, hänen havaintokykynsä rajoittuu miljoonaan maailmanjärjestelmään. Pratyekabuddha voi havaita tapahtumia miljardissa maailmanjärjestelmässä, joka on yhden buddhan toimintakenttä. Buddhat voivat kuitenkin havaita jokaisen yksityiskohdan lukemattomissa maailmanjärjestelmissä menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa. Esimerkiksi kun Shakyamuni Buddhan oppilaan Maudgalyāyanan äiti kuoli, hän yritti paikallistaa äitinsä selvänäköisesti. Koska hän ei voinut nähdä, missä äiti oli jälleensyntynyt, hän kysyi asiaa Buddhalta, joka kertoi äidin syntyneen kaukaisella buddhakentällä nimeltä Mārīci. 2. Arhat ei tiedä kaukaisista ajoista. Esimerkiksi Śāriputra ei löytänyt mitään ansioita, ei minkäänlaista vapautumisen siementä perheellisen Śrījan mielessä, mutta Buddha selitti, että monta aionia aikaisemmin tämä oli kerännyt hiukan ansioita. 3. Arhatit eivät ymmärrä syyn ja seurauksen lakia täysin. He eivät pysty määrittelemään tarkasti esimerkiksi sellaisia pikkuriikkisiä asioita kuin yhden ihokarvan atomien olemassaoloon johtavat syyt ja olosuhteet. He eivät käsitä sitä loputtomien syiden ja seurausten ketjua, joka johtaa ihokarvan olemassaoloon eivätkä he tiedä, mitä sille tulevaisuudessa tapahtuu puhumattakaan sen atomeista, mitä kullekin atomille tapahtuu sen jälkeen, kun karva on hajonnut. Sekä syiden että seurausten todellinen luonto jää arhateille käsittämättömäksi. Vain buddha pystyy näkemään selkeästi jokaisen erillisen syyn, jonka vaikutuksesta esimerkiksi riikinkukon sulassa on tietynmuotoinen väriläiskä. Kerrotaan, että ihmiset toivat Shakyamuni Buddhalle kerran poltetun kankaan tuhkaa. Tuhkan perusteella Buddha kuvaili kankaan ja sen omistajan. Toisen kerran Buddhalle tuotiin erilaatuisia riisinjyviä, ja hän kertoi ihmisille, mistä jyvät olivat peräisin ja kenelle ne kuuluivat. 4. Neljänneksi arhatien opetus ei yllä buddhan tasolle, koska arhateilta itse asiassa puuttuu melkein kaikki buddhan ominaisuudet, mm. kymmenen voimaa, neljänlainen pelottomuus, 18 liittymätöntä ominaisuutta ym. (ks. alla). Ne ovat viisauden ominaisuuksia, eivät fyysisiä voimia ja ne erottavat buddhan arhateista. Edes kymmenennen tason bodhisattvoilla ei ole liittymättömiä ominaisuuksia.
Dharmakaya-buddhan viisaus jakaantuu on 21 luokkaan tahrattomia ominaisuuksia, Tathagatan kymmenen voimaa on niiden joukossa: 1. Voima tietää mikä on oikein ja väärin. Buddha tietää erilaisiin tuloksiin johtavat syyt, että hyvistä teoista seuraa onnea, eikä kärsimystä. Buddha tietää kaiken, kaikkialla ja aina, hän tietää sen heti, ilman viivytyksiä ja tieto on selkeä. Buddha tietää täsmälleen, mikä syy johtaa mihinkin seuraukseen. Mitä tiedettävää onkin, eri paikoissa ja eri aikoina, buddha tietää sen välittömästi ja kirkkaasti. 2. Voima tuntea kypsyvä karma. Buddha tietää yksilöiden hyvän ja pahan karman ja sen, miten se kypsyy. 3. Voima tuntea olentojen erilaiset taipumukset ja luonteenpiirteet. 4. Voima tuntea olentojen erilaiset mieltymykset. Buddha tietää, mistä kukin yksilö pitää ja mistä ei. 5. Voima tuntea yksilöiden kyvyt ja lahjakkuus tai sen puute. 6. Voima tietää, minne erilaiset henkiset tiet johtavat. Buddha tietää, mikä tie vie korkeampaan jälleensyntymään ja mikä vapautumiseen ja kaikkitietoisuuteen. Hän tietää, mitä syitä tarvitaan eri teiden kulkemiseen ja menetelmät, joiden avulla niitä kuljetaan. 7. Voima tietää kaikki eri keskittymisen muodot. Buddha tuntee niiden tavan keskittyä, jotka ovat vielä heikkouksien vallassa ja niiden, jotka ovat vapautuneet heikkouksista. 8. Voima muistaa omat ja muiden aikaisemmat olemassaolon muodot. Buddha tietää tuntevien olentojen aikaisemmat elämät. 9. Voima tietää taivaallisen silmän kautta missä kukin olento on kuollut ja jälleensyntynyt menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa. 10. Voima tuntea tie, joka johtaa heikkouksien lakkaamiseen. Ainoastaan buddha on oivaltanut lopullisen päämäärän, hän on poistanut kaikki esteet, niin heikkouksiin kuin tietoon liittyvät. Hän pystyy myös johtamaan muita sillä tiellä.
Kahteenkymmeneenyhteen luokkaan tahrattomia ominaisuuksia kuuluu myös neljänlainen pelottomuus. Kun Buddha oli saavuttanut valaistumisen, Māra eli pahuus nosti päätään ja epäili hänen valaistumistaan. Buddha kosketti maata oikean kätensä sormenpäillä. Se oli pelottomuuden ele (mudra) jolla hän kutsui maan jumalattaren todistajakseen ja julisti niin kuin leijona karjaisee: "Olen saavuttanut täydellisen valaistumisen!"
Neljä pelottomuutta ovat seuraavat: 1. Buddha on peloton julistaessaan täydellistä oivallustaan, joka on hyödyksi hänelle itselleen. "Olen oivaltanut täysin kaiken tiedettävän." 2. Buddha on peloton julistaessaan voittoa omista heikkouksistaan, mistä on hyötyä hänelle itselleen. "Olen voittanut kaiken sen, mikä oli voitettava, mm. kaksi estettä ja niihin liittyvät totunnaiset taipumukset." Nämä kaksi julistusta koskevat sitä, miten buddha on hyödyksi itselleen. 3. Buddha on peloton osoittaessaan luopumisen ja vapautuksen tietä muille sanomalla: "Oivaltamalla itsen poissaolon ym. oppilaani voivat saavuttaa vapautumisen tason." 4. Buddha on peloton osoittaessaan polulla olevia esteitä ja sanoessaan: "Heikkoudet kuten takertuva kiintymys ym. ovat esteitä polulla." Nämä kaksi julistusta osoittavat, miten buddha on hyödyksi muille.
Kukaan ei voi kiistää näitä julistuksia. Koska Buddha on kiistelyn yläpuolella, hän julisti näin yleisölleen pelottomasti kuin leijona. Totuudenmukaisesti Buddha määritteli: 1) "Olen saavuttanut kaikkitietoisuuden." 2) "Olen virheetön." 3) "Polku, jota opetan, johtaa vapauteen." 4) "Heikkoudet ovat vapautumisen este." Koska Buddha on saavuttanut varmuuden asiasta, hän ei epäröi puhua totuutta julki ja opettaa dharmaa sen mukaan.
18 liittymätöntä ominaisuutta kuuluvat myös 21 luokkaan tahrattomia ominaisuuksia. Kuusi liittymätöntä ominaisuutta koskee buddhan käytöstä: 1. Tathagatan fyysinen käytös on ilman harhaa. 2. Tathagatan puhe on ilman tarpeettomia ääniä. 3. Tathagatan muisti ei petä. 4. Tathagatan mieli on aina tasapainoinen. 5. Tathagata on ilman erilaisia käsitteitä. 6. Tathagata ei ole valikoimattoman tasapuolinen.
Kuusi liittymätöntä ominaisuutta koskee hänen oivallustaan: 7. Tathagatan pyrkimykset eivät heikkene. Hänen pyrkimyksensä tukea dharman perinteestä vastuussa olevia ja olla hyödyksi kaikille tunteville olennoille pysyvät aina vakaina. 8. Tathagata ahkeroi aina iloisesti muiden hyödyksi. 9. Tathagatan tietoisuus ei himmene, hän näkee aina ilmiöt sellaisina kuin ne ovat. 10. Tathagatan viisaus ei vähene, hän pystyy näkemään kaikki asiat selkeästi. 11. Tathagatan samadhi ei heikkene. 12. Tathagatan täydellinen vapautuminen on pysyvä ja hän on kokonaan vapaa kaikista esteistä.
Kolme liittymätöntä ominaisuutta koskee hänen toimintaansa: 13. Kaikkia Tathagatan ruumiillisia tekoja edeltää viisaus ja niistä seuraa viisautta. 14. Kaikkia Tathagatan sanallisia tekoja edeltää viisaus ja niistä seuraa viisautta. 15. Kaikkia Tathagatan mielen tekoja edeltää viisaus ja niistä seuraa viisautta.
Täten hänen kehonsa, puheensa ja mielensä toiminta on aina ja kaikissa olosuhteissa merkityksellistä.
Kolme liittymätöntä ominaisuutta koskee aikaa: 16. Tathagata näkee menneisyyden esteettömällä viisaudella. 17. Tathagata näkee tulevaisuuden esteettömällä viisaudella. 18. Tathagata näkee nykyisyyden esteettömällä viisaudella.
Täten hän tietää aina kaiken.
Buddhan ylevät ominaisuudet ja oivallus ovat paljon suurempia kuin arhatien. Buddha on täydellistänyt joka ikisen ominaisuuden, joka on tarpeen täydellistää, hän on voittanut kaikki virheet, jotka tulee voittaa ja hän on oivaltanut kaiken mahdollisen kokonaan. Buddha on täydellistänyt kehon, puheen, mielen, ominaisuuksien ja toiminnan kaikki aspektit kokonaan. Hän on saavuttanut päätepisteen, sillä buddhalla ei ole mitään saavutettavaa jäljellä. Buddha on kuin malja täpötäynnä nektaria. Nämä esimerkit osoittavat, miten buddhan oivallukset ja ominaisuudet ylittävät śrāvakoiden, pratyekabuddhien ja bodhisattvojen saavutukset, jotka nekin ovat ihailun arvoisia. He eivät kuitenkaan ole täysin oivaltaneet kaikkea oivallettavissa olevaa, eivätkä he ole voittaneet kaikkea, mikä on voitettavissa.
Sitten tarkastelemme oppinutta panditaa opettajana. Entisaikojen buddhalaisessa Intiassa panditat olivat buddhalaisuuden suurten opinahjojen tuote; kaksi kuuluisinta buddhalaista yliopistoa olivat Nālandā ja Vikramaśīla.
Nālandān kasvatteja olivat mm. sellaiset panditat kuin Nāgārjuna, Śāntarakshita ja Guru Rinpoche. Nālandān panditoilla oli tietty tapa selittää Buddhan autenttisia sanoja ns. viisinkertaisella erinomaisuudella. Viisinkertainen erinomaisuus tarkoittaa 1) erinomaista opetusta, 2) erinomaista opettajaa, 3) erinomaista paikkaa, 4) erinomaista yleisöä ja 5) erinomaista aikaa. Kun dharmaa opetetaan näiden viiden erinomaisuuden mukaan, se on tae sen aitoudesta. Panditoilla oli myös ainutlaatuinen analyysimenetelmä Buddhan opetuksista kirjoitettuja kommentaareja varten. Se tunnettiin nimellä viisi alkuarviontia.
Myös Vikramaśīlan panditat olivat kuuluisia menetelmästään selittää Buddhan sanoja. Heidän menetelmänsä ensimmäinen askel liittyi siihen, miten kuulijat muutettiin vastaanottavaisiksi. He antoivat opetuksen alussa ohjeita, jotka valmistivat kuulijoita vastaanottamaan opetukset oikealla tavalla. Sitten todistettiin, että se, mitä opetettiin, oli Buddhan sanomaa ja aitoa dharmaa. Opettajan ja opin aitous siis todistettiin. Nālandān menetelmät ovat käytössä tänäkin päivänä, Vikramaśīlan opetustyyli ei sisälly tiibetinbuddhalaiseen perinteeseen.
Nālandāssa kehittyi myös tapa analysoida Buddhan opetusten kommentaareja. Kun joku kirjoitti teoksen tai opetti toisen kommentaarista, se alistettiin tarkastelun alle seuraavasti: 1. Kuka teoksen on kirjoittanut? 2. Mitkä ovat sen lähdeteoksia? 3. Mihin luokkaan se kuuluu? 4. Mikä on teoksen sanoma lyhyesti sanottuna alusta loppuun asti? 5. Keitä varten teos on tehty ja miksi?
1. Kuka teoksen on kirjoittanut? Ensimmäiseen kysymykseen liittyen kirjoittajan täytyy olla pätevä. Parhaimmillaan hän on joku, joka on oivaltanut näkemyksen luonnollisesta tilasta, tai ainakin hänellä pitäisi olla näky henkilökohtaisesta mietiskelyjumaluudestaan. Vähintäänkin kirjoittajan täytyisi olla oppinut viidellä tai kymmenellä tiedonalalla.
Esimerkiksi Nāgārjuna and Asanga ovat korkeimman luokan opettajia, jotka oivalsivat luonnollisen tilan. Sellaiset mestarit kuin Dignāga and Candragomin kuuluvat keskinkertaisiin, he olivat saaneet luvan kirjoittaa teoksia suoraan omilta mietiskelyjumaluuksiltaan. Pienemmät mestarit, kuten Śrīgupta ja Śākyamati opiskelivat viittä tiedonalaa ja saivat ohjeita perimyslinjojensa opettajilta.
Kymmeneen tiedonalaan kuuluu viisi suurempaa ja viisi vähäisempää tiedettä. Viisi suurempaa tiedettä ovat neljä tavallista tiedettä: 1) taiteet, 2) lääketiede, 3) kielitiede, 4) logiikka, sekä 5) sisäisen merkityksen tiede (buddhalainen filosofia Tripitakan mukaan). Viisi pienempää tiedettä ovat 1) runous, 2)synonyymioppi, 2) riimittely, 4) teatteritaide 5) astrologia.
Opiskelun tavoitteena buddhalaisessa Intiassa oli kyky auttaa sekä itseä että kaikkia muita tuntevia olentoja kaikilla tiedonaloilla, ja jokainen oppinut intialainen prinssejä ja prinsessoja myöten pyrki hallitsemaan ne.
Jos joku ei täytä näitä vaatimuksia, mutta kirjoittaa silti dharmakirjoja, sitä pidetään myrkyllisenä; se vahingoittaa tuntevia olentoja sen sijaan että olisi näille hyödyksi. Jos siis tapaat jonkun, joka kirjoittaa Buddhan opetuksista, kysy onko hän opiskellut viittä tiedonalaa, sutria ja tantroja. Jos hän on, tiedustele onko hän nähnyt vision jidamistaan. Jos hän on, se on merkki siitä, että hän on harjoittanut mietiskelyä intensiivisesti. Jos hän on sen lisäksi oivaltanut luonnollisen tilan, hän on sekä todellinen mestari että varsin oppinut. Luonnollisen tilan oivaltaminen merkitsee, että henkilö on vähintäänkin ensimmäisellä bodhisattvatasolla.
Sellaisen henkilön kirjoittama teksti on todella hyödyksi muille. Jos hän täyttää vaatimuksista kaksi, kirjoituksesta on hyötyä, mutta se ei vaikuta niin paljon ihmisten käytökseen. Älyllisin perustein laaditut tekstit ovat nimittäin kuivia. Todella hyödyllisessä tekstissä on luonnollisen tilan suoma voima, se on Buddhan siunausten lähde, joka on olennoille hyödyksi. Näinä aikoina näyttää ikävä kyllä siltä, että länsimaissa kirjoitetaan massoittain kirjoja, joiden kirjoittajat eivät täytä näistä vaatimuksista yhtäkään. Sellaiset kirjat eivät palvele dharmaa, ne voivat vain tehdä kirjailijasta kuuluisan.
Edes Nālandān yliopistossa kaikki oppineet eivät kirjoittaneet teoksia buddhalaisuudesta, ei edes mistään viiteen tiedonalaan kuuluvasta. Jos hän kirjoitti, hän joutui puolustamaan sitä tiedeyhteisön edessä. Jos kirjoitus läpäisi kriittisen arvostelun, hänen tekstinsä asetettiin elefantin selkään ja sitä kuljetettiin arvokkaassa kulkueessa, mutta jos se hylättiin, sanottiin, että se voitaisiin "sitoa koiran häntään ja polttaa".
2. Mitkä ovat sen lähdeteoksia? Kaikkien dharmakirjoitusten tulee olla Buddhan opetusten mukaisia, sillä ainoastaan Buddha on täysin vapaa egoon takertumisesta. Ellei teos perustu Buddhan opetuksiin, sanotaan, että se on ilman pohjaa, eikä siitä ole apua vapautumiseen ja kaikenkattavaan tietoon johtavalla polulla. Eräs oppinut sanoi: "Kaikki mikä on totta ja hyödyksi, on Buddhan opetusta." Buddhan opetukset ovat hyödyksi niin ajallisesti kuin ikuisuudessa. Ne ovat totta sekä suhteellisesti että absoluuttisesti. Buddhan opetus osoittaa aidot tien vapauteen ja kaikenkattavaan tietoon.
3. Mihin luokkaan se kuuluu? Kirjoituksen täytyy kuulua joko hinayanaan tai mahayanaan. Mahayana sisältä sutra- ja mantraopetukset ja mantrayana on yhtä kuin vajrayana. Sutrien asteittaista polkua ja salaisen mantran välittömään tulokseen johtavaa polkua voidaan harjoittaa saumattomasti yhdessä. Samalla kun sellaiset vajrayana-opetukset kuin mahamudra tai dzochen harjaannuttavat täydelliseen näkemykseen sutrayanan kuusi paramitaa kouluttavat hyvään käytökseen.
Sutrayanaa kutsutaan kuuden paramitan syy-yhteydelliseksi kulkuneuvoksi ja tantrayanaa kutsutaan tuloksena olevaksi mantra-kulkuneuvoksi. Syy-yhteydellinen kulkuneuvo jakaantuu śrāvakayānaan, pratyekabuddhayānaan ja bodhisattvayānaan. Niiden seuraajat harjoittavat kuutta tuonpuoleista täydellisyyttä (paramitaa), ja harjoituksen aikaansaama hyveen kertymä johtaa nirvanaan. Tuloksena olevan salaisen mantra-kulkuneuvon seuraajat harjoittavat tulosta (oivallusta) polkuna. Sen mukaan viisaus ja kayat kuuluvat mielen luontoon, ja kun se oivalletaan, ajalliset tahrat häviävät.
Buddhan opetukset jaetaan nousevassa järjestyksessä yhdeksään kulkuneuvoon sen mukaan, mitä ne opettavat näkemyksestä, mietiskelystä, käytöksestä ja tuloksesta: 1) śrāvakayāna, 2) pratyekabuddhayāna, 3) bodhisattvayāna, 4) kriyatantra, 5) upatantra, 6) joogatantra, 7) mahājooga 8) anujooga ja 9) atijooga. Viisi viimeistä kuuluvat mantra-kulkuneuvoon.
Kuutta tuonpuoleista täydellisyyttä harjoittava syy-yhteydellinen kulkuneuvo on äärettömän pitkä tie valaistumiseen. Sanotaan, että mahayanan harjoittajalta kuluu kolme mittaamattoman pitkää aionia valaistumisen saavuttamiseen. Tuloksena oleva mantra-kulkuneuvo on hyvin nopea; kyvykäs harjoittaja valaistuu täysin tässä elämässä, keskinkertainen bardossa kuoleman jälkeen ja vähälahjaisinkin 13 – 16 elämässä. Sutrayana on siis asteittainen lähestymistapa ja mantra-vajrayana välitön lähestymistapa. Sutrayanan opiskelijan ja harjoittajan tulee tietää, minkä asteen hän on saavuttanut.
Hinayana ja mahayana erotetaan toisistaan motivaation laajuuden puolesta. Hinayanan harjoittaja ponnistelee vapauttaakseen vain itsensä, mahayanan harjoittaja pyrkii saattamaan kaikki tuntevat olennot täydellisen valaistumisen tasolle. Hinayanan harjoittajan luonne, pyrkimykset ja motivaatio ovat rajoittuneita. Hän ymmärtää samsaran heikkoudet ja nirvanan hyvät ominaisuudet, mutta pyrkii vain itse rauhan tilaan muita ajattelematta.
Siihen verrattuna mahayanan harjoittajan motivaatio on laaja ja hänen toiveensa suuret. Hän kehittää jalon toiveen valaistua kaikkien tuntevien olentojen takia. Sellainen henkilö ei välitä, vaikka joutuisi työstämään itseään lukemattomien aikakausien kuluessa. Hän pyrkii täydellistämään kaksi kertymää: ansion ja viisauden ja toivoo tavallisen kehonsa, puheensa ja mielensä muuttuvan buddhan kolmeksi kayaksi. Hän puhdistaa pois heikkouksiin ja tietoon liittyvät esteet. Mahayanan polkua pidetään syvällisenä, sillä sen avulla oivalletaan kahdenlainen egottomuus. Sitä pidetään laajana, sillä siihen sisältyy kymmenen bodhisattvatason, viiden polun ja kuuden tuonpuoleisen täydellisyyden rajattomat harjoitukset. Toisin sanoen siinä harjoitetaan syvällisen tiedon ja laajojen taitavien keinojen ykseyttä.
Todellinen mahayanan harjoittaja ei lannistu maallisen olemassaolon ja samsaran kolmen maailman vajavuuksien edessä. Hän ei myöskään pyri saavuttamaan rauhan tilaa, lakkaamisen totuutta. Sen sijaan hän pyrkii tyyneyteen toiveiden ja pelkojen edessä, hylkäämisten ja odotusten yli, vastemielisyyden ja kiintymyksen ulottumattomiin; toisin sanoen hän pyrkii saavuttamaan todellisen ja täydellisen buddhuuden: nirvanan olemisen tuolla puolen. Se merkitsee sitä, että ei pysy samsarisen olemassaolon äärimmäisyydessä eikä myöskään nirvanan rauhan äärimmäisyydessä. Nirvanan rauha on hinayanan saavutus, mahayanan nirvana on äärimmäisyyksien ulottumattomissa. Lisäksi mahayana on hinayanaa korkeampi seitsemällä eri tavalla:
1. Mahayana ylittää hinayanan opetustensa ja aiheidensa puolesta. Opetuksiin sisältyvät kaikki Buddhan opetukset mukaan lukien mittaamaton bodhisattva-pitaka. Aiheet ovat syvällisiä ja laajoja. Mahayana on syvällinen, koska siinä oivalletaan kumpikin egottomuuden laji. Se on laaja, koska siihen kuuluvat 10 bodhisattvatasoa, 5 polkua ja 6 täydellisyyttä. 2. Mahayana ylittää hinayanan harjoituksen puolesta, koska siinä tehdään harjoitusta kaikkien tuntevien olentojen hyvinvoinnin puolesta, niin oman kuin muidenkin. Hinayana opettaa, miten itse vapaudutaan, mahayana opettaa, miten saavutetaan sekä ajallinen että pysyvä onni kaikille tunteville olennoille. 3. Mahayana ylittää hinayanan viisaudessa. Oivaltamalla kaksi egottomuuden lajia saavutetaan henkilökohtainen ei-käsitteellinen oivallus, jossa tyhjyys ja myötätunto ovat yhtä. 4. Mahayana ylittää hinayanan ahkeruudessa, koska siinä ryhdytään täydellistämis-, kypsyttämis- ja puhdistustyöhön, joka kestää kolme mittaamattoman pitkää aionia. 5. Mahayana ylittää hinayanan taitavissa keinoissa. Polkua kuljettaessa ei asusteta sen enempää maailmallisessa olemassaolossa kuin nirvanan rauhassa, sen sijaan oma tie täydellistetään hylkäämättä yhtäkään tuntevaa olentoa. 6. Mahayana ylittää hinayanan saavutuksen suhteen. Sen avulla saavutetaan buddhan mittaamattomat ominaisuudet kuten kymmenen voimaa, neljänlainen pelottomuus, 18 liittymätöntä ominaisuutta ym. 7. Mahayana ylittää hinayanan valaistuneessa toiminnassa. Niin kauan kuin samsara on olemassa, tuntevien olentojen hyväksi toimitaan lakkaamatta.
Buddhatilassa ei ole samsaran eikä nirvanan vikoja. Samsaran vikana on kolmenlainen kärsimys; se on tavallisten olentojen olotila. Nirvanan rauhan vikana on kykenemättömyys olla hyödyksi muille. Se on tila, jossa śrāvaka-arhatit ja pratyekabuddha-arhatit ovat. Vaikka he eivät kärsi samsarassa, heidän rauhansa muodostaa esteen. Se on este heille itselleen, sillä he eivät saavuta buddhuutta ja he ovat myös estyneitä olemasta hyödyksi muille. Tällaisella lakkaamisen tilalla on kestoaika. Arhat saattaa olla siinä tilassa jopa sata aionia. Kestoaika riippuu heidän samadhinsa voimasta. Kun he heräävät tästä tilasta, heillä on voima mennä siihen heti uudelleen, mutta esteet tai heikkoudet eivät poistu. Lakkaamisen tilassa ei voi auttaa muita, eikä valaistumista ole vielä saavutettu. Arhat ei putoa samsaraan, mutta sitä tietä ei pääse pidemmälle. Kun arhatin ansiot ovat kuluneet loppuun, buddhan kehosta säteilee valoa. Buddha ohjaa arhatin mahayanan tielle ja sitä kautta hän etenee valaistumiseen. Dharmanharjoittajan kannattaa välttää hinayana-polun rauhan päämäärää alusta lähtien ja pyrkiä valaistumiseen kehittämällä bodhicitta-motivaatio.
Ansioita on kolmenlaisia. Tavalliset maalliset ihmiset keräävät maallisia ansioita. Śrāvakat ja pratyekabuddhat (hinayana-buddhalaiset) keräävät ansioita, joilla he itse vapautuvat kärsimyksestä. Buddhat ja bodhisattvat (mahayanan seuraajat) keräävät ansioita kaikkien olentojen vapauttamiseksi.
Hyvän tekemiseen liittyy aina jokin toive. Jos toivoo maallista menestystä tai parempaa jälleensyntymää, tulokset ovat väliaikaisia. Vaikka toivoisi vapautumista, kuten śrāvakat ja pratyekabuddhat, karma loppuu aikanaan. Kun śrāvaka- tai pratyekabuddha-arhat on saavuttanut nirvanan ilman jäänteitä, hänen hyvien tekojensa vaikutus lakkaa. Hän on kyllä vapaa kärsimyksestä kärsimyksen perään ja muutoksen kärsimyksestä, koska hän on voittanut henkilökohtaiseen itseen takertumisen. Arhat voi hävittää oman kehonsa; nousta taivaalle ja hälvetä pois niin kuin sateenkaari. Joskus heidän kehonsa syttyy liekkeihin ja häviää siten. Arhatit kuolevat tehden ihmetekoja, mutta he ovat voittaneet vain puolet esteistä: heikkouksien esteet. He eivät ole voittaneet tiedollisia esteitä, joten he eivät voi hävittää atomeja tai saavuttaa sellaista sateenkaarikehoa kuin suuret mahamudra- ja dzogchen-mestarit.
Kun arhatit saivat tietää, että Buddha oli siirtymässä nirvanaan, sadattuhannet arhatit valitsivat kuolla ennen häntä. Koska monet heistä kuolivat ihmeiden keskellä, eivätkä he jättäneet ruumista jälkeensä, heidän nirvanaansa kutsutaan nirvanaksi ilman jäänteitä.
4. Mikä on teoksen sanoma lyhyesti sanottuna alusta loppuun asti? Kirjailijan tulee esittää lyhyt yhteenveto ja kertoa kenelle teos on suunnattu ja mikä on sen tarkoitus. Ellei sitä voida määritellä, teosta ei olisi kannattanut kirjoittaa ollenkaan.
5. Keitä varten teos on tehty ja miksi? Ihmisillä voi olla hyvinkin erilaisia syitä kirjoittaa kirjoja ja artikkeleja. Buddhalaisen teoksen tarkoituksena pitäisi olla kaikkien olentojen hyöty. Ei riitä, että osaa käyttää sanoja, täytyy tuntea niiden merkitys.
Kun nämä tekijät ovat koossa, oppilas voi luottaa opetukseen, ja hän pystyy ottamaan opetuksen vastaan.
Dharman opettaminen muille on hyödyksi paitsi kuulijoille myös opettajan omalle mielelle. Buddhalaisilla oppineilla on kolme velvollisuutta: opettaa, keskustella/väitellä toisten oppineiden kanssa ja kirjoittaa kirjoja ja kommentaareja. Kirjallista työtä pidetään niistä tärkeimpänä dharman leviämisen kannalta. Kirjalliseen työhön paneuduttaessa tehdään myös vähemmän virheitä kuin puhuessa.
Opettajan tulee pysyä nöyränä, muuten hänen opetuksistaan ei ole hyötyä kovin monille. Mitä oppineempi on, sitä vaatimattomampi pitäisi olla ja näyttää näin esimerkkiä tuleville oppineitten sukupolville.
Buddha on vapaa harhasta ja peloton, siksi hänen sanaansa voi luottaa. Ihmiset valehtelevat heikkouttaan; jos joku on kokonaan vapaa tietämättömyydestä, halusta, vihasta, kateudesta ja saituudesta, hän ei voi valehdella vaikka yrittäisi.
Buddhan oivallusta kuvataan päättymättömällä solmulla hänen sydämessään. Se on runollinen tapa kuvata hänen mieltään. Hänen kurkkuaan verrataan ylitsevuotavaan maljaan, kieltä lootukseen ja hampaita kotilonkuoriin. Hänen sanansa ovat 'opin dharmakaya'.
Dharma koostuu Buddhan sanoista ja Buddhan seuraajien kirjoittamista teoksista. Buddhan itsensä julistamia opetuksia ovat esimerkiksi Prajñāpāramitā-sañcaya-gāthā ja Mañjuśrīnāma-samgīti.
Siunauksen kautta julistettuja ovat suurten seuraajien kuten arhatien ja bodhisattvojen antamat opetukset, Buddhan siunaus vaikuttaa heidän opetuksissaan. Vajragarbha ja Vimukticandra opettivat Daśabhumika-sūtran Buddhan kehon siunauksella sen jälkeen, kun Buddha oli asettanut kätensä heidän päänsä päälle. Subhūti opetti Asta-sāhasrikā-prajñā-pāramitān Buddhan puheen siunauksella, sen jälkeen kun Buddha oli rohkaissut häntä sanoillaan. Bhagavatī-prajñā-pāramitā-hridaya opetettiin Buddhan mielen siunauksella Śāriputran ja Avalokiteśvaran käymänä keskusteluna samalla, kun Buddha viipyi syventyneenä samadhiin.
Lisäksi on valtuutuksen turvin julistettuja opetuksia, joita antavat ne, jotka Buddha tai heidän oma mestarinsa on valtuuttanut opettamaan dharmaa. Ānandan, Mahākāśyapan ja muiden tähän luokkaan kuuluvien opettajien opetukset alkavat sanoilla: "Näin olen kuullut…"
Suuret intialaiset panditat selittivät sutria viidestä näkökulmasta: 1. sutran tarkoitus 2. tiivistelmä 3. merkitys sana sanalta 4. epäselvien kohtien selventäminen 5. vastaväitteiden kumoaminen.
Tantroja selitettiin kuudella parametrilla ja neljällä eri tyylillä. Kuusi parametria ovat: 1. väliaikainen merkitys 2. lopullinen merkitys 3. merkitys, johon viitataan 4. merkitys, johon ei ole viitattu 5. kirjaimellinen ilmaisu 6. kuvaannollinen ilmaisu.
Neljä tyyliä ovat: 1. kirjaimellinen merkitys 2. yleinen merkitys 3. salattu merkitys 4. ääretön merkitys.
Väliaikainen ja lopullinen totuus erotetaan buddhalaisuudessa toisistaan. Kaikkien ilmiöiden todellisuus, se mikä on, kirkas oivallus mielen luonnosta puhtaana ja muuttumattomana, syntymisen, pysymisen ja lakkaamisen ulottumattomissa, tämä avaruuden kaltainen olemus on lopullinen merkitys. Kaikki sen paljastavat opetukset ja teokset luokitellaan lopulliseksi totuudeksi. Kaikki todellisuuden unenkaltaiset ilmiöt, jotka syntyvät ja lakkaavat, tulevat ja menevät, puhtaus ja epäpuhtaus, aggregaatit, elementit ja aistit, joita arvioidaan ja osoitetaan sanaketjujen muodostamin lausein, ajatuksin ja elein, ovat merkitykseltään väliaikaisia, ja niistä kertovat opetukset ja kirjat kuuluvat suhteelliseen totuuteen.
Ne sutrat, jotka on opetettu, jotta kuulija astuisi polulle, sisältävät väliaikaisen totuuden, ja ne sutrat, jotka on opetettu, jotta kuulija valaistuisi, sisältävät lopullisen totuuden. Sutrat, joissa puhutaan itsestä, tuntevista olennoista, elämästä, luontokappaleista, yksilöistä, persoonallisuudesta, henkilökohtaisesta itsestä, tekijästä, aistimusten kokijasta, omistajasta ja siitä, millä ei ole omistajaa, kuuluvat väliaikaiseen totuuteen. Sutrat, joissa puhutaan tyhjyydestä, siitä, mikä on ilman mitään merkkiä ja pyrkimyksiä, ei-ehdollinen, ei-luotu, ilman alkuperää ja aineeton, ilman itseä ja tuntevia olentoja, ilman yksilöitä, ilman omistajaa ja ominaisuuksia, puhuvat lopullisesta totuudesta. Väliaikainen totuus johdattelee tuntevat olennot heidän omassa tahdissaan lopullisen totuuden äärelle.
Yleisesti uskotaan, että vanhassa Intiassa oli 340 eri kieltä, ja niiden joukossa neljä erityistä uskonnollista kieltä, joilla sutrat ja niiden kommentaarit kirjoitettiin. Sanskrit oli niistä yksi. Tiibetiläiset käännökset tehtiin sanskritinkielisistä kirjoituksista. Sanskritia pidetään pyhänä kielenä, jota kaikki buddhat ovat puhuneet menneisyydessä ja jota myös tulevat buddhat käyttävät. Se on tiibetiläinen uskomus, buddhien kieltä ei pitäisi rajoittaa pelkästään sanskritiin, koska kaikki olennot kuulevat buddhan opetukset omalla kielellään. Tiibetiläisiin teksteihin jätetään aina joitakin sanskritinkielisiä sanoja. Se muistuttaa lukijoita kääntäjistä, joiden ystävällisyyttä on, että dharma tuli Tiibetiin.
Kun buddhan opetukset käännettiin tiibetiksi, kääntäjinä ilmestyneet valaistuneet olennot tekivät työn virheettömästi. Nykyajan kääntäjät uudistavat usein vanhoja käännöksiä ja "parantavat" niitä ottaen kunnian itselleen. Sellaiset huijarit esittelevät omia oppejaan, ja virheet kasaantuvat.
Jokaisen aitoon dharmaopetukseen sisältyy neljä sinettiä: 1. Kaikki osista kootut asiat ovat pysymättömiä. 2. Kaikkeen tahrattuun liittyy kärsimys. 3. Nirvana on rauha. 4. Kaikki ilmiöt ovat tyhjiä ja ilman itseä.
Sana 'buddha' merkitsee puhdistunutta ja täydellistä. Huonot ominaisuudet ovat puhdistuneet pois ja hyvät ominaisuudet ovat kehittyneet täydellisiksi. Bodhi ja buddha ovat lopulliseen päämäärään viittaavia sanoja. Sattva merkitsee rohkeaa mieltä, sen kehittämiseksi täytyy tehdä hyviä tekoja aionien ajan. Bodhisattva ei pelkää ryhtyä tähän vaativaan tehtävään, eikä hän pelkää tyhjyyttä, buddhaluonnon oivaltamista. Kun se on oivallettu, ensimmäinen bodhisattvataso on saavutettu, ja siitä lähtien yksilö ei pelkää uhrata elämäänsä, jos se on tarpeen valaistumisen saavuttamiseksi. Varmuus tyhjyydestä synnyttää 'sisäisen sankarin'. Sen perusteella voi kohdata haasteet, jopa uhrata oman kehonsa. Tästä syystä Buddhalla oli bodhisattvan tietä kulkiessaan rohkeutta kohdata valtavia koettelemuksia saadakseen dharmaopetuksia.
Bodhisattvalla on 'sankarillinen samadhi' eli oivallus tyhjyydestä ensimmäiseltä bodhisattvatasolta eteenpäin. Siksi hän voi kestää koettelemuksia hyvin pitkään. Kun Buddha Shakyamuni vielä oli bodhisattva, hän piti ruumistaan, terveyttään ja henkilökohtaista hyvinvointiaan täysin merkityksettöminä verrattuna valaistumisen päämäärään. Koska bodhisattva tietää eläneensä lukemattomia kertoja aiemmin, hän ei ole kiintynyt nykyiseen kehoonsa. Hän pyrkii ainoastaan tyhjyyden täydelliseen oivallukseen. Bodhisattvan rohkeus ja varmuus tyhjyydestä näkyvät hänen käytöksessään.
Dharmanharjoittaja, joka uskaltaa pyrkiä valaistumisen ja tyhjyyden oivaltamiseen, on todellinen bodhisattva. Uskallusta tarvitaan, jotta elämän haasteet voidaan kohdata rohkeudella. Sitoumus olla avuksi myös kaikille muille olennoille ei bodhisattvaa lannista. Todellisen bodhimielen kehittämiseksi on tyhjyys oivallettava ainakin jossain määrin, muuten sellaista rohkeutta ei kerta kaikkiaan ole. Bodhisattva pysyy lupauksessaan vakaasti, mikään tai kukaan ei saa häntä muuttamaan mieltään.
Avatamsaka-sūtrassa kuvataan śrāvakan ja bodhisattvan eroa näin: jos lapsi putoaa likakaivoon, ihmiset lähistöllä ovat hyvin huolissaan, mutta eivät välttämättä uskalla sukeltaa perään. Lapsen vanhemmat sen sijaan eivät epäröisi hetkeäkään hypätä likaiseen veteen. He rakastavat lasta enemmän kuin omaa hyvinvointiaan. Bodhisattva tuntee tällaista myötätuntoa kaikkia olentoja kohtaan. Śrāvakat ovat kuin ihmiset kaivon ympärillä, heillä on myötätuntoa, mutta ei rohkeutta, heidän myötätuntonsa ei näy käytännön teoissa. Rohkeutta puuttuu, koska he ovat oivaltaneet vain egonsa olevan tyhjä itsestä, mutta eivät sitä, että kaikki ilmiöt ovat samalla tavoin itsestä tyhjiä. Bodhisattvat ovat sen oivaltaneet, siksi heillä on enemmän myötätuntoa. He eivät epäröi syöksyä tilanteeseen, jos siitä on jollekulle hyötyä.
Tämän rohkeuden ja myötätunnon juuret ovat absoluuttisessa bodhimielessä. Se on ei-kaksinaista viisautta: syntymättömän tyhjyyden ja kaikkia olentoja kohtaan tunnetun ei-käsitteellisen myötätunnon ykseyttä, ja se tekee bodhisattvasta sankarin.
Tyhjyys ja myötätunto kasvattavat toisiaan. Kun ymmärtää kaikkien ilmiöiden alkuperäisen tyhjyyden, mielessä syntyy luonnollisesti syvä myötätunto tuntevia olentoja kohtaan. Myötätunnon tunne taas kehittää ymmärrystä tyhjyydestä. Mitä syvemmin tyhjyyden ymmärtää, sitä suuremmalla voimalla myötätunto ilmenee. Tyhjyys ja myötätunto inspiroivat toisiaan ja auttavat etenemään polulla kohti valaistumista. Se on dharman pyörän lakkaamatonta liikettä.
Bodhimieli on autuuden syntymisen syy. Autuuden tie on bodhisattvojen kulkuneuvo. Siihen liittyy bodhimieli ja kuusi paramitaa. Bodhisattvalle korkein ilo on kaikkien olentojen vapauttaminen kärsimyksestä ja heidän saattamisensa täydelliseen valaistumiseen. Bodhisattva kokee sen autuutena. Valaistuminen on suurinta autuutta, jonka bodhisattva saavuttaa kulkemalla tiensä loppuun. Sanskritinkielinen termi sugata tarkoittaa 'autuuteen mennyt'. Autuus on tässä synonyymi nirvanalle, rauhan tilalle.
Buddhaa ei koske kärsimys eivätkä sen syyt, jotka kuuluvat samsaraan, karman vallassa olevaan heikkouksien maailmaan. Karmaa syntyy kehon, puheen ja mielen toiminnan kautta.
Heikkoudet voidaan luokitella eri tavoin. Kolme heikkoutta ovat tietämättömyys, viha ja halu. Viisi heikkoutta ovat halu, viha, tietämättömyys, ylpeys ja kateus. Kuusi heikkoutta ovat tietämättömyys, halu, viha, ylpeys, epäilyt ja väärät näkemykset. 20 toissijaista heikkoutta ovat viha, kostonhalu, salaaminen, halveksunta, kateus, saituus, tekopyhyys, mahtailu, kopeus, kaunan kantaminen, häpeämättömyys, röyhkeys, hidasjärkisyys, levottomuus, uskon puute, laiskuus, välinpitämättömyys, huonomuistisuus, kiihtymys ja itsetutkiskelun puute.
Buddha on mennyt autuuteen, hän on voittanut heikkouksien esteet ja tietoon liittyvät esteet. Tietoon liittyen oivallettavana on kaksi asiaa, tieto siitä, miten asiat ovat ja mitä tiedettävää on. Vaikka olisikin oivaltanut luonnollisen tilan eli sen, miten asiat ovat, mutta ei näe kaikkea, mikä voidaan tietää, ei ole valaistunut. Buddha on saavuttanut äärimmäisen viisauden: kaikkitietoisuuden.
Buddhan keho on komea, hän on täysin puhdistunut ja kärsimyksestä vapaa. Häneen verrattuina olennot samsaran kolmessa maailmassa ovat maallisia. Koska he eivät ole oivaltaneet egottomuutta, he ovat heikkouksien vallassa ja luovat jatkuvasti karmaa, kärsimyksen syitä, joiden takia he sitten kokevat kärsimyksiä.
Sugata tarkoittaa 'kokonaan mennyttä'; hän on mennyt autuuteen kokonaan, ilman, että hänen tarvitsee palata kärsimyksen pariin. Hän on poistanut yksilöllisyyden siemenet eikä palaa samsaraan. On kuin polttopuu olisi palanut loppuun, liekit eivät leimahda enää uudelleen, tai niin kuin olisi sairastanut vakavan taudin ja tullut sille immuuniksi.
Buddha päihittää vääräoppiset eli tīrthikat. Vaikka he voivat päästä maallisen olemassaolon huipulle, he eivät ylitä sitä, koska heillä ei ole egottomuuden viisautta. Tīrthika-mestarit voivat vain voittaa karkeat heikkoudet väliaikaisesti ja jälleensyntyä muodottomissa maailmoissa. Niitä ovat loputon avaruus, loputon tajunta, ei kerrassaan mitään ja ei havaintoa eikä sen poissaoloa. Ne ovat samsaran hienovaraisia ulottuvuuksia, jonne ylletään maallisen meditaation kautta. Buddha on mennyt kokonaan samsarisen olemassaolon ulottumattomiin, eikä siksi vaivu sinne takaisin.
Buddha on voittanut kärsimyksen ja sen syyt ja hän on oivaltanut sekä suhteellisen että absoluuttisen totuuden. Jäljellä ei ole mitään voitettavaa eikä oivallettavaa, siksi hän on kuin piripintaan täytetty malja. Häneen verrattuina śrāvakat ja pratyekabuddhat ovat vain osittain oivaltaneita.
Buddhilla on kolme kehoa eli kayaa: dharmakaya, sambhogakaya ja nirmanakaya. Lakkaamisen totuus, dharmakaya, saavutetaan ei-kaksinaisella viisaudella. Buddhan dharmakaya on jotain, mitä ei voi nähdä. Dharma viittaa viisauteen ja kaya merkitsee kirjaimellisesti kehoa. Tämä 'viisauskeho' ilmenee vain buddhalle ja siihen sisältyy kaksi aspektia: sen olemus on tyhjyyttä ja se on luonnoltaan tietoinen.
Sambhogakaya, jonka bodhisattvat näkevät, tukee suuren autuuden viisautta. Siihen liittyy viisi varmuutta: 1) varmuus paikasta; sambhogakaya-buddhat asuvat ainoastaan Akanisthassa, 2) varmuus ajasta; he pysyvät, kunnes samsara on tyhjennetty, 3) varmuus kehosta; heidän kehoissaan ovat selvästi näkyvillä pää- ja sivutunnukset, 4) varmuus seurueesta; heitä ympäröivät mahayanaa seuraavat jalot olennot, 5) varmuus opetuksista; he antavat laajoja opetuksia mahayana-dharmasta näille jaloille olennoille.
Ihmistenkin havaittavissa oleva nirmanakaya tuottaa lukemattomia ilmestyskehoja. Erilaisia nirmanakayoja ovat korkein nirmanakaya, luotu nirmanakaya, jälleensyntynyt nirmanakaya ja monenlainen nirmanakaya. Buddha Shakyamuni kutsui itseään korkeimmaksi nirmanakayaksi. Hänen kehonsa, puheensa ja mielensä ovat vertaansa vailla eikä hänen ominaisuuksiaan voi edes kuvitella. Korkein nirmanakaya kuten hän, opettaa tuntevia olentoja 12 suuren teon kautta. Luotu nirmanakaya näyttää samanlaiselta kuin korkein nirmanakaya ja opettaa myös. Esimerkiksi kuusi munia, joista jokainen ilmestyy jossain samsaran kuudesta maailmasta, ovat luotuja nirmanakayoja. Ihmisten luomat patsaat ja thangkamaalaukset nirmanakayoista taas kuuluvat monenlaisiin nirmanakayoihin. Niitä ovat myös buddhan kehon pyhäinjäännökset ja mikä vain, mikä on tunteville olennoille hyödyksi: lootuksen kukat, jalokivet, lääkkeet, ruoka, vaatteet, kulkuneuvot, tiet ja sillat jne. Jälleensyntynyt nirmanakaya on tulos siitä, kun edistynyt dharmanharjoittaja vastaanottaa buddhan siunauksen kuolemansa jälkeen bardossa. Kun hän syntyy uudelleen, hän on ns. tulku.
Ainoastaan buddha on kokonaan pysymättömyyden tuolla puolen, ainoastaan buddhan viisaus on täysin pysyvää ja tuhoutumatonta. Arhatien ja bodhisattvojen viisaus on osista koottua, joten se vaihtelee.
1. - 10. tason bodhisattvat havaitsevat ja oivaltavat sambhogakayan eri tasoja. Hetkellä, kun harjoittaja oivaltaa sambhogakayan, hänestä tulee aito bodhisattva. Kymmenenen tason bodhisattvasta tulee täysin valaistunut buddha siinä vaiheessa, kun hän oivaltaa buddhan dharmakayan.
Tahraton dharmadhatu viittaa dharmakayan oivallukseen. Dharmadhatu on erottamaton viisaudesta ja viisaus on se, mikä tunnistaa dharmadhatun sellaisena kuin se on. Sen takia buddhalla on voima antaa syvällisiä ja monipuolisia opetuksia.
Bodhisattva ei ole täydellinen, vain buddha on täydellinen. Näin ollen bodhisattvoista voi löytää vikoja, mutta ne ovat väliaikaisia ja häviävät lopulta bodhisattvan mietiskelyn voimasta. Siksi on tärkeä ajatella puhtaasti ja välttää osoittamasta toisten virheitä. Ainoastaan äärimmäisissä tapauksissa harkinnan jälkeen virheestä voi mainita.
Bodhisattva on kuin toiveet täyttävä jalokivi, joka on osittain mudan peitossa. Mutainen toiveet täyttävä jalokivi ei ole sinänsä huono, se täytyy vain puhdistaa. Bodhisattvan esteet ja heikkoudet puhdistuvat vähitellen ja sitten buddhaluonto tulee näkyviin.
Bodhisattvan tavoite on valaistua mahdollisimman pian. Mitä enemmän hän etenee viidellä polulla ja kymmenellä tasolla, sitä enemmän hän voi auttaa tuntevia olentoja. Ahkeruuden tuonpuoleinen täydellisyys merkitsee sitä, että pyrkii valaistumaan kaikin voimin. Buddha voi auttaa eniten, hän on hyödyksi olennoille hyvin monissa maailmanjärjestelmissä. Hänen vaikutuksensa ulottuu kaikkiin kolmeen kayaan. Bodhisattvat eivät voi auttaa olentoja syntymään dharmakaya budhakentälle tai sambhogakaya buddhakentille. He voivat auttaa olentoja syntymään vain nirmanakaya buddhakentille.
Täysin valaistuneen buddhan nirvana ei lopeta hänen toimintaansa tuntevien olentojen hyödyksi. Kun arhat vaipuu nirvanaan, hän ei voi auttaa ketään, sillä hän ei ole intensiivisesti toivonut voivansa vapauttaa kaikkia olentoja. Hän on ollut lähinnä huolissaan omasta vapautumisestaan, joten hän ei ole luonut hyväenteistä yhteyttä muihin. Arhat voi olla onnen ja rauhan tilassa 10 – 100 aionia, kunnes hänen ansionsa loppuvat ja buddhasta tuleva valo herättää hänet. Arhatista itsestään sata aionia ei tunnu pitkältä ajalta, hänellä ei ole ajantajua siinä tilassa. Bodhisattva ei koskaan pyrkisi sellaiseen rajoitettuun nirvanaan.
Kruununprinssiä kunnioitetaan, koska hänestä tulee kuningas, bodhisattvaa kunnioitetaan, koska hänestä tulee buddha. Bodhimielen harjoitus on syy buddhaksi tulemiseen ja aloittelevat bodhisattvat ovat kuin buddhia lapsenkengissä. Aivan niin kuin autamme ja tuemme lasta, meidän tulee tukea bodhisattvoja.
Ennen kuin mestari opettaa, hän kumartaa kolmesti kohti valtaistuinta, dharmakirjoja ja patsaita. Se poistaa mahdollisen ylpeyden tunteen, joka opettajalla voi olla. Istuminen korkealla opettaen suurta määrää ihmisiä voi tehdä ylpeäksi. Jotkut mestarit eivät istuudu, vaan seisovat istuimen päällä, kunnes yleisö on tehnyt kumarruksensa heille. Kun mestari on istuutunut, yleisö istuu. Opetustilanteita lukuun ottamatta mestarit usein kieltäytyvät ottamasta kumarruksia vastaan ja neuvovat oppilaita kumartamaan dharmakirjoja ja buddhapatsaita heidän itsensä sijasta.
Buddha itse aloitti kumartamisen perinteen opettaessaan Prajñāpāramitā-sutran ensimmäistä kertaa. Hän rakensi oman istuimensa ja kumarsi sen edessä ennen kuin istuutui. Se oli hänen tapansa tunnustaa opetuksen suuruus. Prajñāpāramitā-opetukset ovat hyvin syvällisiä ja niitä on vaikea ymmärtää. Siitä lähtien intialaiset ja tiibetiläiset ovat kumartaneet istuimen edessä, ennen kuin ryhtyvät opettamaan. Istuin ei osoita opettajan vaan dharman suuruutta. Pitāputra-samāgamana-sūtra kertoo tarinan siitä, miten Buddha Shakyamuni saattoi isänsä, kuningas Suddhodanan dharman tielle. Suddhodhana oli sekä kuningas että Buddhan isä, joten hän ei pitänyt sopivana kumartaa poikaansa. Erään kerran hän kuitenkin lähti opetustilaisuuteen. Hän näki, miten neljän ilmansuunnan suojelijat vartioivat aluetta. Nämä kertoivat kuninkaalle: "Tänään Buddha opettaa meitä ja jumalten maailman asukkaita. Ihmiset eivät saa tulla kuuntelemaan." Suddhodhana itse palvoi jumalia, ja huomasi, miten ylpeä hän oli. Hän kykeni vihdoin kumartamaan Buddhalle, ja tämä opetti hänelle dharmaa.
Millainen on hyvä oppilas
Oppilaan tulee kuunnella dharmaopetuksia oikealla motivaatiolla, muuten niistä ei ole hyötyä. Opetuksen tarkoitus on saada aikaan muutos kuuntelijan mielessä. Yksikin opetus voi muuttaa meitä, jos asenteemme on oikea. Ilman sitä ahkerakaan opiskelu ei tuota tulosta.
Motivaatio tarkoittaa jonkin tekemisen syytä tai tarkoitusta. On selvitettävä itselleen, miksi opiskelee dharmaa. Tahdonko opettajaksi, tahdonko kuuluisuutta, yliopistouran tai elinkeinon? Menenkö buddhalaisiin tilaisuuksiin viihtymään muiden seurassa? Sellaiset syyt ovat huonoja, ja parhaassakin tapauksessa sinusta tulee pelkkä kirjanoppinut.
Jaloin motivaatio on bodhicitta; myötätunto ja viisaus saavat mielen avautumaan opetuksille. Kehitä seuraava asenne: "Kuuntelen opetuksia vapauttaakseni kaikki tuntevat olennot heidän kärsimyksestään ja saattaakseni heidät täydellisen valaistumisen tasolle." Keskity olemaan muille hyödyksi myötätunnolla: "Kuuntelen dharmaa vapauttaakseni kaikki olennot kärsimyksestä." Käytä hyödyksi tietoasi valaistumisesta ja päätä: "Kuuntelen dharmaa saattaakseni kaikki olennot täydelliseen valaistumiseen." Myötätunto ja viisautta sisältävä tieto ovat bodhicittan osatekijät.
Jos yksikin dharman säe uppoaa sydämeesi todella, se pysyy mielessäsi tämän elämän ja myös seuraavissa elämissä, eikä koskaan katoa. Yhden ainoan opetuksen kuunteleminen koko sydämellä on hyödyllisempää kuin se, että istuisi viikko- ja kuukausikaupalla retriitillä mieli poissaolevana.
Tunne iloa, kun saat mahdollisuuden kuunnella, opiskella tai harjoittaa dharmaa. Ajattele, miten olet saavuttanut kallisarvoisen ihmiselämän, jossa on kahdeksan vapautta ja kymmenen etua. Jos sinulla on hyvä opettaja ja mahdollisuus saada opetusta, se on todellinen siunaus.
Bodhimieli on sekä keino koota henkisiä ansioita että ansioiden lähde. On muistettava, että lukemattomissa menneissä elämissä kaikki tuntevat olennot ovat joskus olleet omia vanhempiamme. Jotta voisi muistaa jotain noista ajoista, täytyy ensin pohtia tämän elämän vanhempien ystävällisyyttä itseämme kohtaan. Erityisesti äiti on ollut keskeinen, sillä hän on kantanut meitä kohdussa, ruokkinut maidolla, opettanut puhumaan, kävelemään ja kommunikoimaan muiden kanssa. Hän suojeli vaaroilta ja hoiti sairaana. Hän valvoi vuoksemme monina öinä. Vanhemmat huolehtivat lapsesta vuosien ajan ja kantavat häntä ympäriinsä hänen ollessaan pieni. He arvostavat lapsen elämää enemmän kuin omaansa ruokkien, vaatettaen ja kouluttaen tätä. Lopulta he jättävät perinnön, jotta lapsi voi elää huoletta. Kaiken sen he tekevät lasta kohtaan tuntemansa rakkauden tähden.
On tärkeä tietää, että kaikki olennot ovat jossain vaiheessa olleet vanhempiamme ja huolehtineet meistä samalla tavalla kuin nykyiset vanhempamme. Siksi kiitollisuutta voi tuntea kaikkia kohtaan. Koska emme ole selvänäköisiä, emme näe yhteyksiämme kaikkiin olentoihin. Tässä on vain luotettava Buddhan sanaan, hän sanoi erittäin selvästi, että kaikki olennot ovat olleet vanhempiamme.
Koska emme ole tietoisia näistä läheisistä suhteista, olemme muita kohtaan epäystävällisiä. Kaikki tahtoisivat olla onnellisia, mutta monet luovat kärsimyksen syitä toimimalla taitamattomasti. He eivät tiedä, että dharman mukainen käytös luo aitoa onnea. Kun pohdimme kurjuutta, jota tuntevat olennot - entiset äitimme - ympärilleen luovat, myötätunto kehittyy meissä.
Tarvitsemme henkistä ystävää, joka kertoo, mitä meidän on tehtävä ja mistä luovuttava saavuttaaksemme onnen, vapauden ja tietoisuuden kaikesta. Kun meillä kerran on suotuisa jälleensyntymä, dharmaopetukset ja hyvä opettaja, meidän pitäisi ponnistella vapauttaaksemme kaikki olennot kärsimyksistä ja saattaaksemme heidät buddhuuteen.
Buddha opettaa, että tuntevien olentojen mielen virtaa vaivaa kuusi pääkoettelemusta. Se, mikä näistä kuudesta tunteesta on tiettynä aikana voimakkain, määrää sen, mihin samsaran kuudesta maailmasta olento jälleensyntyy.
Kaikki tuntevat olennot ovat kokonaan kuutta maailmaa koskevien yksilöllisten karmisten havaintojensa varassa. Samassa maailmassa olevilla olennoilla on yhteinen karminen havainto ja lisäksi kullakin on yksilöllisiä kokemuksia: omat toiveensa ja pelkonsa, iloja ja suruja. Kuusi heikkoutta on suora syy siihen, että yksilö jälleensyntyy jossakin kuudesta maailmasta.
Helvetti, nälkäisten henkien maailma ja eläinten maailma ovat kolme alempaa maailmaa. Pääsyy helvetissä syntymiseen on viha, ahneus johtaa syntymään nälkäisenä henkenä (preta) ja tietämättömyys tai harha johtaa eläinten maailmaan. Kolmeen ylempään maailmaan kuuluu ihmisten maailma, puolijumalten (asuroiden) maailma ja jumalten taivaallinen maailma. Ihmiseksi jälleensyntymisen syynä on halu, kateus vie puolijumalten maailmaan ja jos ylpeys on voimakkain tunne, se johtaa jumalten maailmaan.
Tuntevat olennot kokevat täten kuudenlaisia karmisia havaintoja, ja jokaisessa näistä maailmoista on erilaisia kärsimyksiä. Helvettiolentoja kiusaa kuumuus ja kylmyys, pretoja nälkä ja jano. Eläimet ovat toisten orjina tai syövät toisiaan ja ihmisten täytyy kestää syntyminen, vanheneminen, sairaudet ja kuolema, sekä kiireen ja turhautumisen kärsimykset. Asurat taistelevat ja riitelevät ja jumalat kärsivät valtavasti kuoleman lähestyessä, kun he menettävät asemansa.
Yksilölliset karmiset havainnot kuudessa maailmassa saavat aikaan myös sen, että eri maailmojen olennot kokevat saman tilanteen eri tavoin. Siinä missä ihminen näkee lasillisen vettä, helvettiolento näkee sulaa metallia. Pretat näkevät verta ja mätää ja jumalat kulhon täynnä kuolemattomuuden nektaria. Jotkut eläimistä kokevat veden elinympäristönään.
Bodhisattvalla on kylliksi rohkeutta sitoutua vapauttamaan kaikki olennot heidän yksilöllisistä karmisista havainnoistaan, kärsimyksestä ja totutuista taipumuksista kuudessa maailmassa. Hänellä on myös rohkeutta luvata, että saattaa heidät täydelliseen buddhuuteen.
Ellei ole tunnistanut oman mielensä ydintä: ei-kaksinaista viisautta, syvällistä tyhjyyttä, ei voi kehittää todellista varmuutta eikä luvata sellaista. Kunnes mielen ydin on aidosti tunnistettu ja horjumaton varmuus saavutettu, bodhimielen kehittäminen jää lähinnä pyrkimykseksi, se ei ole vielä sitoumus.
Dharmaa harjoitetaan yhdistämällä mieli neljään toiveeseen: 1. "Olkoot kaikki tuntevat olennot vapaita kärsimyksestä ja sen syistä." 2. "Olisipa hienoa, jos kaikki olennot olisivat vapaita kärsimyksestä." 3. "Minä vapautan kaikki tuntevat olennot kärsimyksistään." 4. "Vapauttakaa omat äitini, kaikki tuntevat olennot heidän kärsimyksestään ja sen syistä. Vapauttakaa heidät välittömästi, heti paikalla." Rukoile näin Buddhaa, Dharmaa ja Sanghaa, pettämätöntä turvaa, joka on vapaa sekä kärsimyksestä että sen syistä.
Aloittelijaa ajatuksen suuruus saattaa lannistaa. "Kuinka joku kuten minä ikinä pystyisi saattamaan kaikki olennot valaistumiseen? En ole mitenkään valaistunut, minulla ei ole voimia eikä taitoa tähän tehtävään. En pysty tuottamaan edes muutamille ihmisille väliaikaista onnea, miten sitten kaikille pysyvän onnen? Koska rehellinen aloittelija tietää puutteensa, hän voi harjoittaa bodhimieltä ainoastaan pyrkimyksen tasolla. Sen sijaan, että sitoutuisi tehtävään, hän vain toivoo vapauttavansa kaikki olennot kärsimyksestä ja saattavansa heidät täydelliseen valaistumiseen.
Dharmanharjoittaja ryhtyy sitten keräämään ansioita ja pyytää mestareilta ohjeita mielen ytimen, ei-käsitteellisen viisauden eli buddhaluonnon tunnistamiseen. Kun hän on tunnistanut oman mielensä olemuksen, bodhimielen harjoituksesta tulee sitoumus. Sitoumus vahvistaa edelleen tietopuolisen viisauden kehittymistä, eli buddhaluonnon tunnistamista. Kehittyvä viisaus (tiibetiksi sherab) ja myötätunto ruokkivat toisiaan, ja se saa dharman pyörän liikkeelle.
Kaikki Buddhan opetukset osoittavat kohti tyhjyyttä, ja tyhjyys tunnistetaan ikuisen viisauden (tiibetiksi yeshe) avulla. Tässä tunnistamisessa ei ole kohdetta eikä tekijää, se on ei-kaksinaista viisautta.
On tärkeää löytää itselleen hyvä opettaja. Sanotan, ettei kukaan ole koskaan saavuttanut täydellistä buddhuutta ilman, että olisi seurannut henkistä opettajaa. Ennen kuin pyytää dharmaopetuksia keneltäkään, täytyy kuitenkin varmistua opettajan pätevyydestä. Se on tärkeää varsinkin nykyisin, kun monet ovat pettyneet opettajiinsa. Pettyä voi, ellei ole tutkinut opettajaansa. Pahaa karmaa ja pettymyksiä välttääksemme meidän täytyy oppia käsikirjoista mitkä ovat hyvän opettajan ominaisuuksia ja mistä epäpätevän tuntee. Usko ilman kykyä erottaa huonoa hyvästä on vaarallista.
Sutria ja tantroja opettavalla mestarilla pitää olla monenlaisia ominaisuuksia; hänen tulee olla hyvin ystävällinen, myötätuntoinen ja viisas. Hänen tulisi tuntea Tripitaka ja tantran neljä osa-aluetta. Hänen pitäisi olla itse oivaltanut opetusten merkitys kokemuksen kautta. Aito opettaja on antelias, hän puhuu miellyttävällä tavalla ja opettaa kutakin oppilasta tämän omien tarpeiden mukaan. Erityisen tärkeää on, että hän itse toimii niin kun opettaa. Hänen tulisi pystyä välittämään syvällisen tyhjyyden merkitys oppilailleen sekä elää itse yksinkertaisesti ilman kahdeksaa maallista huolta, joita ovat kiintymys omaisuuden haalimiseen ja nautintoihin, halu saada ylistystä ja kuuluisuutta sekä tappion, tuskan, itseen kohdistuvien syytösten ja maineen menetyksen pelko. Nämä ovat maallisen ihmisen itsekeskeisiä tavoitteita ja pelkoja. Jos joku ajattelee ja toimii itsekeskeisesti, hän ei seuraa Buddhan opetuksia. Olipa opettajalla millainen ulkokuori tahansa, jos henkilökohtainen maine ja kunnia ohjaavat häntä sisältä päin, hän on sisäpuolelta tavallinen ihminen. Kahdeksan maallista huolta vievät kauas mahayanan tieltä, vajrayanasta puhumattakaan. Vähimmäisvaatimus jokaiselle, joka väittää opettavansa mahayana-buddhalaisuutta on bodhimieli.
Buddhalaiset oppilaitokset eli shedrat eivät ole maallisia laitoksia. Niiden pätevät opettajat ovat henkilöitä, jotka ovat muuttaneet omia luonteenpiirteitään ja mieltään; oppilaat taas pyrkivät tähän muutokseen. Opettajilla on vastuu oppilaittensa henkisestä kehityksestä ja hyvä oppilas kunnioittaa opettajaa henkilönä, joka näyttää tien valaistumiseen. Opettajaa ja dharmaa kohdellaan hyvin kunnioittavasti. Uuden tulokkaan täytyy shedrassa ensitöikseen oppia, miten dharma vastaanotetaan sen ansaitsemalla arvokkaalla tavalla. Opettaja-oppilassuhde kestää monen elämän ajan.
Buddhalaisuuden opiskelu shedrassa on täten hyvin erilaista kuin buddhalaisuuden opiskelu tavallisessa yliopistossa. Siellä opettajan ja oppilaan kummankaan ei tarvitse olla buddhalaisia, eikä dharmaa tarvitse välttämättä pitää pyhänä. Dharmasta tulee kiinnostava tutkimusaihe, sen avulla voi saada oppiarvon ja henkilökohtaista menestystä. Tavallisen yliopiston professorilla on vastuu tehdä oppilaistaan oppineita. Häneltä puuttuu kyky kantaa vastuuta oppilaan eettisestä ja henkisestä kehityksestä. Opettaja-oppilassuhde on lyhytaikainen.
Kun oikea mestari opettaa aitoa dharmaa kyvykkäälle oppilaalle, oppilaan mielessä pitäisi sarastaa oivallus. Siksi ylevä dharma, Buddhan opetus, on maailman kallisarvoisin asia. Dharmaopetuksen ydin on viisautta. Kuka sitten antaakin sinulle viisauden lahjan sutra- ja tantraopetusten kautta, hänestä tulee opettajasi ja hän on kunnioituksen arvoinen. Jos kohtelet tällaista henkilöä tavallisena ihmisenä, se on väärä asenne. Koska oppilaiden on alussa hyvin vaikea erottaa aidot opettajat muista, buddhalaisissa opetuksissa on paljon ohjeita opettajan arviointiin. Yleisesti ottaen oppilas voi panna merkille, miten opetukset vaikuttavat hänen mielentilaansa. Kun hän soveltaa opetusta käytäntöön, hänen on tutkittava, vähenevätkö heikkoudet ja vahvistuuko myönteinen ja hyveellinen mieli. Jos niin käy, opettajan ystävällisyys tulee myöntää. Aito opettaja on aidon dharman kanava.
Myönteinen mieli tarkoittaa sitä, että pidämme itseämme ylempinä jokaista henkilöä, joka saa mielessämme syntymään jonkin hyvän ominaisuuden. Vanhempamme ovat itseämme ylempiä, koska he ovat antaneet meille elämän, vaatettaneet ja ravinneet meitä. Mestari, guru, vanhin ja henkinen ystävä viittaavat heihin, joilta saamme tietoa ja hyviä vaikutteita. Kun tällainen henkilö on vaikuttanut meihin niin, että henkiset ominaisuutemme heräävät, meidän tulisi pitää häntä itseämme ylempänä. Jos opettaja on esimerkiksi saanut bodhicittan heräämään oppilaassa, tämän tulee heti tunnistaa, että bodhicitta on herännyt hänessä kiitos opettajan ystävällisyyden. Oppilaan tulee ajatella edelleen: "Koska bodhicitta selvästikin on suureksi hyödyksi minulle, voin luottaa buddhadharmaan ja tähän opettajaan." Tämä on perustason uskoa ja sitoutumista. Dharma ei ole sieltä täältä kerättyjä tiedonsiruja ilman syvällistä kunnioituksen ja kiitollisuuden tunnetta pyhän tiedon lähdettä kohtaan.
Oppilaan tulee erottaa toisistaan opettajan persoonallisuus ja hänen kykynsä opettaa dharmaa muille. Täydellistä opettajaa, joka on täydellinen sekä yksilönä että opettajana, on hyvin vaikea löytää. Buddhan kaltaisen opettajan tavatakseen oppilaalla täytyy olla uskomaton määrä ansioita ja hyviä pyrkimyksiä. Opetustapahtuma perustuu sekä opettajan että oppilaan ansioihin ja pyrkimyksiin. Oppilaat, joilla on vähän ansioita, tapaavat vain huonoja opettajia. Jos he tapaavat hyvän, he eivät luota tähän. Ellei oma opettajasi ole "täydellinen" ihmisenä ja opettajana, älä keskity opettajan persoonaan, vaan hänen opettamaansa dharmaan. Jätä opettajan persoonallisuuden virheet huomiotta ja keskity niihin hyviin ominaisuuksiin, joita hänellä dharmaopettajana on. Jos kuitenkin huomaat, että hänen opetuksensa vääristävät dharmaa, hylkää hänet ja toivo väkevästi, että löytäisit aidon mestarin.
Miten dharmaa pitäisi kuunnella? On tiettyjä virheitä, joita tulee välttää; oppilasta verrataan tässä ruukkuun, ja dharmaa nektariin, jota opettaja kaataa ruukkuun. Ohje kuuluu näin: "Kuuntele tarkkaan ja kunnolla ja pidä opetukset mielessäsi!"
Kuuntele tarkkaan merkitsee, että keskittyy opetukseen. Oppilas, joka ajattelee muita asioita, on kuin ylösalaisin oleva ruukku, nektari valuu sen yli, eikä lainkaan ruukkuun. Pidä opetukset mielessäsi tarkoittaa, että muistaa ne. Muuten oppilas on kuin ruukku, jonka pohjassa on reikä, nektari valuu siitä ulos. Viisi väärää tapaa pitää asiat mielessä ovat: muistaa sanat, muttei niiden merkitystä; muistaa merkityksen, mutta ei sanoja; muistaa kummatkin; mutta ei ymmärrä sisältöä; muistaa kummatkin, mutta ymmärtää sisällön väärin; muistaa asiat väärässä järjestyksessä.
Kuuntele kunnolla merkitsee, että kuuntelee bodhimielen oikealla motivaatiolla. Muuten oppilas on kuin ruukku, jossa on myrkkyä, se pilaa nektarin. Jos esimerkiksi käy kuuntelemassa dharmaopetuksia tullakseen oppineeksi ja kuuluisaksi, harjoitus ei enää ole dharmaa. Dharman opiskelun ei pitäisi perustua haluun tms. ja oikea motivaatio kehitetään siksi joka kerran tietoisesti, kun dharmaa opiskellaan tai harjoitetaan. Suuri Gampopa lausui: "Ellet harjoita dharmaa dharman mukaisesti, dharmasta itsestään tulee syy syntyä alempiin maailmoihin." Pelkkä yritys harjoittaa dharmaa ei riitä alkuunkaan, vaan on tärkeä tietää, miten sitä harjoitetaan kunnolla.
On neljä lyhyttä neuvoa: 1) Älä luota sanoihin vaan niiden merkitykseen. 2) Älä luota tajuntaan vaan viisauteen. 3) Älä luota väliaikaiseen vaan lopulliseen totuuteen. 4) Älä luota henkilöön, luota opetukseen.
Oppilaan tulee välttää kuutta tahraa, muuten hän ei pysty mietiskelemään Buddhan sanoja eikä ymmärrä niitä. Kuusi tahraa ovat ylimielisyys, uskon puute, kiinnostuksen puute, ulkoisten häiriöiden valtaan joutuminen, sisäinen jännittyneisyys ja rohkeuden puute. Ellei vältä näitä, ei vapaudu heikkouksistaan ja jää samsaran noidankehään.
Oppilaan tulisi nähdä itsensä heikkona ja sairaana, dharma lääkkeenä, harjoitus parannuskeinona ja henkinen opettaja lääkärinä. Monet eivät edes tiedä olevansa "sairaita", joten kärsimys on ensin tunnistettava. On olemassa muutoksen kärsimys, kärsimys toisensa perään ja kaikenkattava kärsimys. Muutoksesta kärsitään silloin, kun onni vaihtuu äkkiä suruun, menetetään oma terveys tai omaisuus, läheisiä kohtaa epäonni tms. Kärsimys toisensa perään tarkoittaa, että sairaus seuraa toista, perheenjäsenet kuolevat peräjälkeen, viholliset vaanivat ja samalla rakastettu kuolee tai huono onni muuten kasautuu.
Kaikenkattava kärsimys vaivaa kaikkia, jotka ovat samsaran kolmessa maailmassa (aistimaailma, muodon maailma ja muodoton maailma). Vaikka emme kärsisi juuri nyt, valmistelemme koko ajan tulevaa kärsimystämme luomalla sen syitä. Ruokamme ja vaatteemme, kotimme, juhlamme, koristeet ja elämäntapa, kaikki mistä nautimme, tapahtuu muiden olentojen kustannuksella. Jossain vaiheessa siitä on maksettava, se ei voi johtaa muuhun kuin kärsimykseen.
Lisäksi edessämme on kuoleman kärsimys, kärsimys bardossa kuoleman jälkeen ja jälleensyntymä alemmissa maailmoissa. Syntyminen on kärsimystä, samoin vanheneminen, sairastuminen ja kuolema. Kärsimme kun menetämme rakkaamme ja kohtaamme viholliset, kärsimme kun emme saa sitä, mitä haluaisimme ja joudumme tekemisiin vastenmielisten asioiden kanssa. Kuudessa maailmassa on kussakin myös erityiskärsimyksiä: helveteissä kuumuus ja kylmyys, nälkäisten henkien maailmassa nälkä ja jano, eläinten maailmassa orjuus ja pelko tulla syödyksi, ihmisten maailmassa kiire ja turhautuminen, puolijumalilla riitely ja sotiminen ja jumalilla huono jälleensyntymä.
Tämäntyyppinen karma johtuu heikkouksistamme ja heikkouksien syy on egoon takertuminen. On tärkeää ymmärtää, että oma mieli on sairas, koska se sisältää kärsimyksen syyn. Kun vapaudumme egoon takertumisesta ja heikkouksista, mielessämme ei ole enää kärsimyksen syitä, eikä meidän tarvitse pitää itseämme sairaana.
Dharma on lääke, jalo asenne, myönteinen tapa ajatella. Kielteisyys ei ole dharman mukaista. Monet ns. buddhalaiset keskittyvät liikaa ulkoisiin asioihin: ripustamaan rukouslippuja, lausumaan tekstejä ja suorittamaan rituaaleja ymmärtämättä, että niiden voima on myönteisessä ajattelussa. Pidä dharmaa lääkkeenä kärsimyksen syihin. Se on menetelmä, jonka intensiivinen soveltaminen vapauttaa harjoittajansa kärsimyksen syistä. Pelkkä dharmasta tietäminen ei riitä, dharmaa on sovellettava omaan elämään päivin ja öin. Voit edistyä tässä elämässä vain siten, että omistat itsesi kokonaan valaistumisen tielle. Älä tuhlaa arvokasta mahdollisuutta, kun olet löytänyt aidon dharman, aidon opettajan ja ihanneolosuhteet dharmaharjoitukseen.
Henkistä mestaria verrataan hyvään lääkäriin. Häntä tulisi pitää Buddhan veroisena ja luottaa häneen. Ellet luota lääkäriin, et luota hänen lääkkeisiinsä, eikä hän voi parantaa sairauttasi.
Sa shi pö tsu tsju shing me-tok dram / ri-rab ling shi nji de tsjen-pa di. Kukkasten peittämä maa, tuoksuvesin pirskotettuna, vuorista mahtavin, neljä maanosaa, aurinko ja kuu sitä kaunistaen,
San-dze shing-du mi-te phul-va ji / dro kyn nam dag shing-la tsjö-par sho. kuvitellen sen olevan buddhakenttä ja uhraten sen, nauttikoot kaikki olennot täydellisen puhtaista maailmoista.
Idam ratna mandala kam niryātayāmī.
2. Itsekurin harjoituksena oppilaat puhdistavat tarkoin koko opetuspaikan. Se koristellaan ja siellä poltetaan sutsuketta. Oppilaiden tulee huolehtia omasta puhtaudestaan, pukeutua hyvin ja käyttäytyä opetuksissa hillitysti.
3. Kärsivällisyyden harjoituksena oppilaiden tulee kestää hyönteisten puremat opetusten aikana, eivätkä he saa muutenkaan tappaa hyönteisiä. Heidän tulee istua tyynesti, eivätkä he saa kiistellä muiden oppilaiden kanssa.
4. Ahkeruuden harjoituksena oppilaiden tulee yhä uudelleen pyytää mestaria opettamaan dharmaa. Joskus oppilaiden on pyydettävä monta kertaa, ennen kuin opettaja suostuu. Oppilaiden tulee pyytää opetuksia myös yksityisesti. Kun opettaja opettaa, oppilaat kuuntelevat ja soveltavat oppimaansa käytäntöön ahkerasti. Oppilaiden tulee keskittyä opettajan sanoihin kääntämättä katsettaan opettajasta. Heidän tulee välttää kaikkia häiriöitä kehon, puheen ja mielen tasoilla. Oppilaat eivät saa jutella keskenään opetuksen aikana, eivät edes lausua mantroja tai käyttää rukousnauhaa.
5. ja 6. Mietiskelyn ja viisauden kehittämisen harjoituksena oppilaiden tulee kuunnella, pohdiskella ja mietiskellä opettajan antamia opetuksia. Heidän tulee selvittää epäselviksi jääneet kohdat kysymällä, jotta heille ei jää epäilyksiä sen suhteen, mitä on puhuttu.
Myös opettaja harjoittaa opetustilanteessa kuutta paramitaa. Anteliaisuuden paramita täyttyy antamalla opetusta. Dharman lahja on kaikista lahjoista arvokkain. Opettaja harjoittaa itsekuria varomalla, ettei joudu heikkouksien valtaan. On tärkeää, ettei hän vihastu, ole pahantahtoinen eikä kateellinen tai ylpeä. Opettaja ei saa vahingoittaa ketään. Kolmanneksi hän on kärsivällinen ja opettaa dharmaa väsymättä fyysisesti tai henkisesti. Hän on myös kärsivällinen oppilaitaan kohtaan, jos nämä eivät ymmärrä opetettuja asioita oikein. Hän opettaa ilolla, tämä vastaa ahkeruuden paramitaa. Viidenneksi hän keskittyy aiheeseen ja kuudenneksi hän ymmärtää sekä sanat että niiden merkityksen.
Suuri anteliaisuus merkitsee, että antaa pois jotakin, mikä on itselle merkityksellistä ja arvokasta: autonsa, talonsa, jopa koko omaisuuden. Erityisen suurta anteliaisuutta voivat harjoittaa jalot bodhisattvat antamalla pois ruumiinsa osia. Buddhan kerrotaan aiemmassa elämässä antaneen ruumiinsa nälkäiselle tiikeriemolle ja tämän pennuille ruoaksi.
Dharman antaminen tarkoittaa initiaatioiden antamista, opettamista, tekstien välittämistä jne. Jotta voisi opettaa muita, itsellä täytyy kuitenkin olla tietty määrä kokemusta ja oivallusta. Muuten opettaminen vain suurentaa egoa. Joku kysyi Atishalta kerran, milloin hän voi työskennellä muiden hyväksi opettamalla ja suorittaa tajunnan siirron (powa) äskettäin kuolleille.
Atisha vastasi: "Voit ohjata muita kun olet oivaltanut tyhjyyden ja kehittänyt selvänäkökyvyn. Voit työskennellä heidän hyväkseen, kun et enää ajattele omaa etuasi. Voit suorittaa tajunnan siirron, kun olet saavuttanut näkemisen polun (ensimmäisen bodhisattvatason)".
Jalot bodhisattvat ovat kuin ruukkuja, joista riittää nektaria kaadettavaksi ilman, että ne tyhjenevät. Jos ihminen, jolla on pyrkimystä, mutta jonka oivallus ei ole vakiintunut, yrittää siunata muita, hän tekee niin tyhjentämällä omia voimavarojaan. Hän on kuin lamppu, jota siirretään kädestä käteen - antaja itse jää pimeään. Häneen verrattuna jalo bodhisattva on kuin kynttilä, josta muut sytyttävät omat liekkinsä.
Näinä rappion aikoina tavallisten olentojen ei ole aika auttaa muita ulkoisesti. Heidän on aika elää yksinäisyydessä ja harjoittaa omaa mieltään lähimmäisenrakkaudessa ja myötätunnossa. On aika pysyä erossa heikkouksista.
Yleisesti ottaen dharmaa ei pidä opettaa niille, jotka eivät usko siihen, muuten dharman suuruus katoaa. Dharma on polku korkeimpaan saavutukseen, valaistumiseen, eikä sitä pidä kohdella tavallisena tietona tai pelkkänä kiinnostavana tarinana. Heidän, jotka suhtautuvat opettajaan epäkunnioittavasti, ei pidä saada ohjeita, sillä he eivät niistä hyödy. Dharman muutosvoima häviää, ja opetusten tarkoituksenahan on muuttaa kuuntelijaa henkilönä. Opettaja on kunnioituksen arvoinen, koska hän on muuttanut tai muuttaa itseään opetusten kautta.
Uskoa on neljänlaista: 1. Ihastunut usko syntyy, kun oppilas on hämmästynyt ja iloitsee Kolmen jalokiven ominaisuuksista. 2. Inspiroitunut usko syntyy pyrkimyksistä tulla valaistuneiden olentojen kaltaiseksi. 3. Vakaumuksellinen usko on vakaumusta syyn ja seurauksen laista sekä Kolmen jalokiven ominaisuuksista. 4. Vääjäämätön usko syntyy mietiskelyn kautta. Sitä ei voi tuhota millään.
Usko ja hartaus ovat ajatustason tekoja, kunnioitusta taas osoitetaan lähinnä kehon ja puheen kautta. Usko ja hartaus puhdistavat mielen; usko on puhdas ajatus. Usko, hartaus ja hyveellinen mieli ovat kaikkien parantamiskykyjen lähde. Hyve viittaa myönteisiin tekoihin kehon, puheen ja mielen kautta. Jos elät buddhalaisten hyviä tekoja koskevien opetusten mukaisesti, fyysinen kehosi ja mielesi tuntevat autuutta jatkuvasti. Hyvät teot ovat myös yhteiskunnallisen rauhan avain.
Hyvä opettaja ei tieten tahtoen opeta ketään, joka ei kunnioita opetuksia, koska sellainen yleisö voi kerätä itselleen huonoa karmaa ja kehittää vääriä näkemyksiä dharmasta tai hylätä sen. Se taas saa aikaan jälleensyntymän alemmissa maailmoissa.
Sääntönä on, että oppilas kunnioittaa opettajaa, vaikka tämä olisi opettanut hänelle vain yhden lauseen. Sellainen epäkunnioittava asenne, joka usein vallitsee tämän päivän koululuokissa, on täysin poissuljettu.
Dharmaa kuunneltaessa pää tulisi pitää paljaana kunnioituksen merkkinä. Ainoastaan jos aurinko porottaa tai sataa, pää voidaan peittää viitalla ja käyttää päivänvarjoa tai sateenvarjoa. Kävelykeppiä käytetään vain jos on sairas tai ikääntynyt. Aseita ei koskaan tuoda opetustilaisuuksiin.
Oppilaat istuvat opettajaa alemmilla istuimilla. Jos opettaja seisoo, oppilaat eivät saa istua. Opettaja ei saa opettaa dharmaa seisoallaan oppilaille, jotka istuvat. Jos opettaja opettaa kävellessään, oppilaiden tulee kävellä hänen vasemmalla puolellaan kasvojen oikea puoli opettajaan päin käännettyinä. Kääntäjä istuu opettajan vasemmalla puolella. Oppilaat eivät saa ojentaa jalkojaan opettajaa kohti maassa istuessaan eivätkä kääntää hänelle selkäänsä, se on hyvin epäkohteliasta.
Perinteisesti oppilaat tekevät opettajalle kolme kumarrusta, ennen kuin istuutuvat. Sen jälkeen opettaja ja oppilaat tekevät yhdessä erilaisia alkurukouksia. Istunnon lopussa opettaja ja oppilaat omistavat opettamisesta ja opetusten kuuntelemisesta koituneen ansion kaikkien olentojen hyödyksi.
Harjoitukseen on annettu neljä neuvoa: 1) osoita kunnioitusta, 2) tee vakaa päätös, 3) älä mene äärimmäisyyksiin ja 4) tee harjoituksesi ilolla ja innostuneesti.
Mieli muutetaan osoittamalla harjoituksen aluksi kunnioitusta Kolmelle jalokivelle ja turvautumalla buddhiin, bodhisattvoihin ja perimyslinjan mestareihin. Sen avulla mieleen virtaa energiaa. Rukoile heiltä siunausta, joka saa mielesi muuttumaan ja pyydä, että kallisarvoinen bodhimieli kehittyy sinussa. Ilman siunauksia mieli ei muutu.
Buddhalaiset osoittavat kunnioitusta Buddhaa kohtaan, koska hän kehitti valaistumiseen johtavan bodhimielen täydellisyyteen asti. Buddhaa ei kunnioiteta kuuluisana intialaisena kuninkaanpoikana. Jos hänellä ei olisi ollut bodhimieltä, meillä ei olisi mitään syytä kumartaa hänen edessään.
Tee sitten päätös, että opiskelet, pohdiskelet ja mietiskelet dharmaa istunnon ajan antamatta minkään häiritä; päätös tekee mielestä vakaan.
Kolmanneksi tulee välttää äärimmäisyyksiä: ylpeyttä ja ujoutta. Harjoitus täytyy tehdä nöyrin mielin, mutta ei pidä ajatella, että se on liian vaikeaa sellaiselle kuin itse on: "Miten ihmeessä joku minun kaltaiseni voisi kehittää bodhimielen?" Tulee kehittää varmuus, että pystyy mietiskelemään bodhimieltä. Näkemyksen suhteen on vältettävä ikuisuusopin ja kielteisyysopin äärimmäisyyksiä ja mietiskelyn suhteen uneliaisuutta ja kiihtymystä. Käytöksen suhteen on myös pysyttävä keskitiellä ilman ylenpalttista nautiskelua ja itsekidutusta.
Neljänneksi mietiskele ja harjoita dharmaa ylitsevuotava ilo sydämessäsi.
Mietiskely on sanskritiksi bhāvanāmarga, tiibetiläiset kääntäjät käyttivät sanaa sgom pa, tutustuminen. Se tarkoittaa mielen kohdistamista uudelleen ja uudelleen kohti myönteisiä ajatuksia. Mietiskelyssä "viljellään" myötätuntoa tms. Miksi mieli pitää totuttaa hyviin ajatuksiin? Vastaus on, että ikiajoista lähtien emme ole hallinneet mieltämme. Mielemme ajavat jatkuvasti takaa haluun, vihaan ja muihin heikkouksiin perustuvia ajatuksia, ja se johtaa moniin virheisiin. Mietiskely, hyvyyden viljeleminen, saa mielen hallintaan, jonka jälkeen sen voi suunnata mihin tahansa toivomaansa myönteiseen ajatukseen.
Pintapuolinen dharman opiskelu ei riitä, sillä luetun unohtaa helposti. Sellaiset aiheet kuin kallisarvoinen ihmiselämä ja bodhimielestä koituva hyöty on tuotava mieleen yhä uudelleen, kunnes niistä on täysin vakuuttunut. Usko dharmaan ja kyky tehdä hyvää kasvavat vai sitä kautta, että tulee asian kanssa tutuksi. Sen myötä bodhimielen todellinen merkitys kirkastuu.
Dharmanharjoittajan pitäisi tietää mitä Buddha, dharma ja sangha ovat ja miten harjoittaa bodhimieltä ja kuutta tuonpuoleista täydellisyyttä. Opetusten älyllisen ymmärtämisen pitää johtaa omakohtaiseen kokemukseen näistä asioista ja lopulta niiden suoraan oivaltamiseen. Mitä enemmän ihminen lukee, opiskelee ja harjoittaa dharmaa, sitä paremmin hän ymmärtää asiat; väärät näkemykset, epäilyt ja väärinkäsitykset haihtuvat ja varmuus dharmasta sarastaa.
Tiibetinbuddhalaisissa harjoituksissa bodhimieli kehitetään aina alussa. Harjoitusta painottavissa koulukunnissa (nyingma- ja kagyu –perinteet) vasta-alkajan ei tarvitse tietää paljon teoriasta ja rituaaleista, tärkeintä on pitää yllä oikea motivaatio. Kun motivaationa on bodhicitta, kaikki harjoitukset onnistuvat.
Vanhassa Intiassa alkemistit ilmeisesti onnistuivat muuttamaan tavallista metallia kullaksi 'alkemistisillä eliksiireillä'. Voimakkaimman luokan eliksiiri oli niin voimakasta, että 30 grammaa sitä saattoi muuttaa kullaksi 30 kiloa rautaa. Bodhimieltä pidetään tällaisena eliksiirinä, jolla on voima muuttaa jokin kielteinen joksikin jaloksi. Sillä on ainutlaatuinen voima muuttaa tavalliset tuntevat olennot bodhisattvoiksi ja buddhiksi, se voi valaista meidät.
Kehomme koostuu erilaisista epäpuhtaista aineksista kuten virtsa, uloste, veri, lima ym. Hinayana-buddhalaisuuden mukaisesti harjoitusta tekevät śrāvakat pyrkivät sen takia hylkäämään kiintymyksen epäpuhtaaseen kehoon. He mietiskelevät ilman intohimoa ihmiskehon 36 epäpuhdasta ainesosaa: 1) tukka, 2) parta ja kulmakarvat, 3) hampaat, 4) kynnet, 5) uloste, 6) virtsa, 7) hiki, 8) räkä, 9) kyyneleet, 10) sylki, 11) rähmä, vaikku, plakki yms. jäte, 12) iho, 13) liha, 14) veri, 15) luut, 16) rasva, 17) luuydin, 18) hermot, 19) jänteet, 20) keuhkot, 21) sydän, 22) maksa, 23) perna, 24) munuaiset, 25) vatsa, 26) ohutsuoli, 27) paksusuoli, 28) peräsuoli, 29) virtsarakko, 30) ihon öljy, 31) lymfaneste, 32) märkä, 33) lima, 34) sappi, 35) aivot ja 36) aivojen neste.
Śrāvakat pitävät kehoa tuloksena kärsimyksen totuudesta ja he yrittävät keskeyttää jälleensyntymien kiertokulun. He uskovat, että hylkäämällä kehonsa ja vapauttamalla itsensä jällensyntymien ketjusta he saavuttavat onnen tilan. He pitävät kehoa yhtä vaarallisena kuin myrkkykäärme, koska se johtaa haluun.
Mahayana-buddhalaiset bodhisattvat pitävät fyysistä kehoa äärettömän arvokkaana sen jälkeen, kun bodhimieli on alkanut innoittaa mielen virtaa. He vannovat käyttävänsä fyysistä kehoa monien elämien ajan ollakseen muille hyödyksi. He jatkavat mittaamattomien pitkien aionien ajan ansion ja viisauden keräämistä, mietiskellen bodhimieltä ja harjaantuen bodhisattvan tavassa käyttäytyä. He pyrkivät muuttamaan epäpuhtaan kehonsa buddhan kehoksi, jossa on valaistuneen olennon 32 päätunnusta ja 80 pienempää tunnusmerkkiä.
Buddhan keho, puhe ja mieli ovat erottamattomat ja ne saavutetaan kerralla. Buddha voi havaita kaiken, mitä on ja tapahtuu menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa. Tuntevien olentojen voi olla vaikea ymmärtää, että buddha on pelkästään viisautta, he eivät välttämättä tiedä, miten tätä viisautta harjoitetaan ja miten se oivalletaan. Tuntevien olentojen avuksi Buddha ilmensi nirmanakayan. Siten ihmiset pystyivät kohtaamaan hänet, puhumaan hänelle, saamaan opetuksia ja tekemään harjoituksia. Tämä viestinnän taso on 'totuuden esiaste' ja se johtaa aloittelijan vähitellen lopulliseen totuuteen, buddhaluonnon oivaltamiseen. Kaikilla suhteellisilla opetuksilla on yksi päämäärä: opettaa dharmanharjoittajalle, miten päästää irti harhaluuloista ja oivaltaa buddhuus.
Buddhan kolmen kayan toiminnat ilmentyvät lakkaamatta buddhan siunauksella. Siksi harjoittajan tulisi kehittää horjumaton usko Buddhan hyviin ominaisuuksiin. Lopullinen turva on ymmärtää, että kaikkien ilmiöiden tasa-arvoisuus ja ajattomuus on erottamaton kaikkien buddhien viisauskehosta. Buddhan ajaton viisauskeho on siis lopullinen turva. Sitä ei voi ymmärtää sanoin tai käsittein, sitä ei voi analysoida. Se on identtinen tuntevien olentojen buddhaluonnon kanssa. Tunnistamalla buddhaluontosi oivallat buddhan dharmakayan. Se on sama, kuin että tunnistaa oman mielensä luonnon. Aidon joogin, joka tahtoo nähdä oikean buddhan, täytyy tunnistaa luonnollinen tila, oman mielensä olemus.
Valaistuneen mielen, puheen ja kehon ykseys voidaan saavuttaa harjoittamalla bodhimieltä kaikissa toisiaan seuraavissa elämissä, kunnes valaistuminen on saavutettu. Seuraa opettajasi ohjeita siitä, mitä tulee harjoittaa ja mitä välttää. Opi, miten bodhimieltä kehitetään, suojellaan, voimistetaan ja sovelletaan käytäntöön.
Jos jollakin olisi raudan kullaksi muuttavaa ihmeainetta, hän varmasti varjelisi sitä tarkoin. Bodhimieli ei tunnu niin vaikuttavalta, kun sitä ryhtyy harjoittamaan, mutta se muuttaa epäpuhtaan kehosi buddhan puhtaaksi kehoksi. Se muuttaa puheesi buddhan puheeksi, jossa on 60 erityisominaisuutta, ja se muuttaa harhan vallassa olevan mielesi buddhan viisaudeksi, jonka ominaisuuksia ei voi edes kuvitella. Siksi sitä täytyy varjella ja harjoittaa kunnolla.
Dharmanharjoittajan ensimmäinen tehtävä on voittaa vaarallisimmat vikansa, kuten viha, kateus ja ylpeys. Vähitellen siirrytään hienovaraisempiin heikkouksiin ja lopulta on voitettava jopa myönteiset takertumisen kohteet, kuten takertuminen buddhaan. On erittäin tärkeää edetä tässä järjestyksessä. Viha ja kateus ovat vaarallisimpia myrkkyjä. Viha on suora tie helvettiin. Kateuden vaarallisin aspekti on pahantahtoisuus, aikomus tuhota toisten onni. Jos viha ja kateus vähenevät, mieli muuttuu onnelliseksi ja tyytyväiseksi.
Jos vuosien harjoituksen jälkeen näitä heikkouksia ei ole voitettu, dharma ei ole kyllästänyt harjoittajan mieltä, hänestä ei ole tullut oikeaa dharmanharjoittajaa. Dharma on luonteeltaan myönteistä ajattelua. Sen väliaikainen päämäärä on muuttaa luonnetta ja lopullinen päämäärä on valaistumisen saavuttaminen.
Useimmat ihmiset, joilta puuttuu ansioita, eivät kohtaa dharmaa lainkaan. Ellei ole toivonut sitä edellisissä elämissä, on melkein mahdoton saada yhteyttä Kolmeen jalokiveen. Jotkut eivät hyödy silloinkaan, kun tapaavat aitoja buddhalaisia mestareita, vaan etsivät alempitasoisia opettajia. Se on oppilaan karmaa ja hänen toiveidensa vaikutusta. Opettaja ja oppilas kohtaavat vain karmisen yhteyden kautta.
Buddhalainen kosmologia jaottelee samsaran kolmeen maailmaan. Brahma-jumala elää ensimmäisessä dhyana-tilassa, kolmessa ensimmäisessä muodon jumalten seitsemällätoista eri tasolla olevasta maailmasta. Lukemattomat olennot ovat yltäneet ensimmäisen dhyanan tasolle ja jälleensyntyneet brahma-jumalina. Heillä ei ole aavistustakaan bodhimielestä; heidän olosuhteensa ovat tulosta vain keskittymisharjoituksista.
Brahma-jumala uskoo, että kaikki hänen maailmassaan jälleensyntyneet taivaalliset olennot ovat olemassa hänen voimiensa ansiosta. Hän pitää heitä lapsinaan ja suhtautuu heihin ystävällisyydellä, myötätunnolla, myötäelävällä ilolla ja puolueettomuudella.
Buddha opetti neljä rajatonta mietiskelyä: rajaton lähimmäisenrakkaus, rajaton myötätunto, rajaton myötäelävä ilo ja rajaton puolueettomuus. Nämä neljä rajatonta ajatusta ovat: Olkoot kaikki olennot onnellisia ja olkoon heillä onnen syyt Olkoot he vapaita kärsimyksestä ja kärsimyksen syistä Älkööt he koskaan olko erossa todellisesta onnesta, jossa kärsimystä ei ole Ja toimikoot he aina viisaasti ja oikeudenmukaisesti ilman halua omistaa läheisensä ja ilman vihaa muita kohtaan.
Mahayana opettaa näin, kun hinayana taas opettaa neljä brahma-tilaa (brahma vihara). Neljä Brahma-tilaa ovat neljä meditatiivista syventymisen tilaa. Niissä syvennytään lähimmäisenrakkauteen, myötätuntoon, myötäelävään iloon ja tasapuolisuuteen. Neljä brahmatilaa ovat mitattavissa, sillä brahma-jumalan rakkaus ja myötätunto kohdistuvat vain niihin olentoihin, jotka ovat syntyneet hänen maailmassaan. Rajattomat ominaisuudet ovat mittaamattomia, sillä ne kohdistuvat kaikkiin tunteviin olentoihin.
Brahma-jumalalla ei ole buddhan rajattomia ominaisuuksia. Neljästä syystä neljää brahma-tilaa ei sanota rajattomiksi: 1) niihin ei liity luopumisen aikomusta, 2) niihin ei liity bodhimieltä, 3) niihin ei liity tyhjyyden näkemystä, 4) niihin ei liity egon poissaolon oivaltanutta viisautta.
Jokaisen buddhalaisen tulisi harjoittaa neljää rajatonta mietiskelyä päivittäin. Laajenna mieltäsi kaikkiin suuntiin, niin että toiveesi koskee kaikkia olentoja. Muodosta yhteys jokaiseen lukemattomista tuntevista olennoista. Tunkeudu avaruuden loputtomuuteen viisauden silmin ja katsele kaikkia maailmanjärjestelmiä. Kehitä vilpitön rakkaus, myötätunto, ilo ja puolueettomuus.
Tämä on voimakas harjoitus, joka johtaa nopeasti egottomuuden oivaltamiseen. Kun kehittää suuren hartauden, rakkauden tai myötätunnon, dualistinen mieli lakkaa automaattisesti ja tulee tilaisuus tunnistaa mielen luonto. Jos kuitenkin tekee harjoitusta ilman bodhimieltä, voi jälleensyntyä ensimmäisessä dhyana-tilassa brahma-maailmoissa tai sen yläpuolella olevissa muodon jumalten maailmoissa yhdessä kolmesta muusta dhyanatilasta tai harjoituksesta riippuen jossakin neljästä muodottomasta maailmasta. Ne ovat kaikki samsarisia.
Mahayanan harjoittajan kannalta on siis ratkaisevan tärkeää olla sekoittamatta neljää rajatonta ajatusta neljään brahma-viharaan. Neljä rajatonta ajatusta synnyttävät bodhimielen helposti, ne ovat sen syy. Vaikka jumalilla ja Intian suurilla pyhimyksillä oli selvänäkökykyä ja he olivat saattaneet kuulla bodhimielestä, he takertuivat itsen käsitteeseen siinä määrin, etteivät he edes unissaan kuvitelleet voivansa vapauttaa kaikkia olentoja kärsimyksestä ja saattavansa heitä buddhuuteen. Miten he olisivat voineet, kun he eivät pyrkineet valaistumaan edes itsensä takia.
Yksi brahma-jumalista yhdessä bodhisattva Vajrapanin kanssa auttaa kaikkia tämän onnekkaan aionin tuhatta buddhaa. Tämä brahma-jumala on bodhisattva ja tietää bodhimielestä. Hän on se, joka pyytää jokaista buddhaa kääntämään dharman pyörää.
Harjoituksen hyvä alku on turvautuminen Kolmeen jalokiveen ja bodhicitta-motivaation kehittäminen. Hyvä keskiosa tarkoittaa sitä, että harjoitus tehdään tyhjyyden viisaudella. Esimerkiksi kumarrettaessa tulisi ymmärtää, että loppujen lopuksi ei ole ketään, jolle kumarretaan, ei kumarrusta eikä kumartajaa. Näin kumartamisen suhteellinen harjoitus yhdistyy tyhjyyden absoluuttiseen harjoitukseen.
Syvällinen tyhjyys on hienovarainen aihe, ja aloittelija tutustutetaan siihen esimerkein ja vertauksin. Kaikki ilmiöt ovat kuin harhakuva, kuun kuvajainen veden pinnalla, optinen vääristymä, kangastus, uni, kaiku, taivaallisten musikanttien kaupunki, taikatemppu, sateenkaari, vesikupla, peilikuva jne. Myöhemmässä vaiheessa tulee hankkia ohjeet tyhjyyden tunnistamiseen pätevältä mestarilta.
Istunnon hyväksi lopuksi omista siitä syntynyt ansio kaikkien olentojen hyväksi. Istuntojen väliajalla pidä bodhicitta keskeytyksettä mielessäsi, niin kuin olisit siinä köydellä kiinni. Suojele sitä tutkiskelemalla ja analysoimalla mieltäsi. Näin vaalit bodhimieltä oikealla tavalla.
Buddhalaiset käytössäännöt
Buddhalaisten käytössääntöjen tarkoitus on suojella yksilöä hänen omilta kielteisiltä taipumuksiltaan. Kirjaimellisesti tarkoitus on "sulkea kaikki kolme paheen porttia" (keho, puhe ja mieli). Valojen tai lupausten pitäminen varjelee siis ihmistä tekemästä pahaa.
Bodhisattvalla on kolme sitoumusta: 1) välttää huonoa käytöstä, 2) tehdä hyvää ja opiskella sitä, mikä johtaa valaistumiseen, esimerkiksi kuutta paramitaa ja 3) olla hyödyksi tunteville olennoille.
Bodhisattva välttää kymmentä huonoa tekoa kuin myrkkyä ja harjoittaa niiden vastakohtaa, kymmentä hyvää tekoa.
Viisi rikosta, josta seuraa välitön rangaistus (helvetissä heti kuoleman jälkeen ilman bardoa): 1. isänmurha, 2. äidin murha, 3. arhatin murha, 4. eripuran aiheuttaminen sanghassa Buddhan elinaikana ja 5. Buddhan haavoittaminen (Buddhan murhaaminen on mahdotonta).
Karma voi kypsyä eri tavoin: tässä elämässä, seuraavassa elämässä tai joskus myöhemmin. Jos teko täyttää viisi ehtoa, sanotaan, että seuraukset tulevat varmasti. Bodhicitta on kuitenkin sellainen voima, että se voi puhdistaa pahimmatkin teot.
Viisi melkein yhtä suurta rikosta: 1. naispuolisen arhatin lähenteleminen, 2. bodhisattvan tappaminen, 3. oppimisen polulla olevan sanghan jäsenen tappaminen, 4. sanghan elintarpeiden varastaminen ja 5. stupan tuhoaminen.
Pelkkä bodhisattvan ihaileminen kehittää mittaamattoman paljon ansioita. Bodhisattvan vahingoittaminen, jopa tappaminen on varsin kauheaa. Bodhisattva ei kuitenkaan kosta tekoa eikä tee itse mitään pahaa. Kaikki, mitä bodhisattvalle tapahtuu, muuttuu hyveen harjoitukseksi. Siksi hyvät seuraukset häntä kohtaan tunnetusta hartaudesta ovat voimakkaampia kuin huonot seuraukset kielteisestä asenteesta häntä kohtaan. Kielteinenkin yhteys on yhteys, ja seurauksista kärsittyään pahantekijä astuu dharman polulle bodhisattvan toivomusrukousten voimasta. Koska emme voi erottaa sitä, kuka on jalo bodhisattva, meidän tulee pitää kaikkia olentoja puhtaina. Ainoastaan buddha ja 10. tason bodhisattvat erottavat tuntevien olentojen oivalluksen tason.
Kahdeksan turmeltunutta tekoa: 1. hyvyyden arvosteleminen, 2. pahuuden ylistäminen, 3. hyväntekijän ansion keräämisen keskeyttäminen, 4. hartaiden ihmisten mielen häiritseminen, 5. oman dharmaopettajan hylkääminen, 6. oman mietiskelyjumaluuden hylkääminen, 7. omien vajrasiskojen ja -veljien hylkääminen, 8. mandalan häpäiseminen.
Viisi väärää elinkeinoa ovat aineellisen hyvän hankkiminen 1. teeskentelemällä olevansa valaistunut mestari, 2. imartelemalla sponsoria, 3. vihjaamalla siihen mitä haluaa ylistämällä sitä, 4. varkaudella, 5. laskelmoimalla, että antamalla pienen lahjan sponsorille voi saada tältä suuren avustuksen.
Harjoita hyvyyttä neljällä tavalla: Vaikka sinua syytetään, älä vastaa syytöksin. Vaikka kimppuusi hyökätään, älä reagoi väkivaltaisesti. Vaikka sinua lyödään, älä lyö takaisin. Vaikka vikasi paljastetaan, älä osoita muiden virheitä.
Voi olla, että joudut syyttömänä syytetyksi jostain kauheasta teosta tai sinun väitetään sanoneen jotain, mitä et ole sanonut. Joogi ei vastaa sanomalla: "En tehnyt sitä." Hän ei kosta syyttämällä muita. Jos häntä kohdellaan vihamielisesti, hän ei koskaan vastaa suuttumalla, olivatpa sanat miten loukkaavia tahansa. Vaikka hänen kimppuunsa hyökättäisiin, hän ei lyö takaisin vaan istuu paikallaan ja kestää iskut hiljaa. Niin kauan kuin joogi vielä on polulla, hän ei ole heikkouksista vapaa. Kun joku siis paljastaa hänen vikansa, hän ei suutu eikä puolustaudu. Hän voi myöntää virheensä sanomalla: "Olet oikeassa, vika on minussa."
Onnellisen elämän perusta on kehittää tämän verran kärsivällisyyttä ja välttää tekemästä kielteisiä tekoja. Ei ole väliä, onko buddhalainen vai ei, tämä on onnen perusta.
Buddhalaisuuden opiskelijoiden tulee tietää eräs tärkeä seikka. Jos tahtoo hankkia tietoa ja viisautta, täytyy muuttua sellaiseksi astiaksi, jossa tieto ja viisaus pysyvät. Astia muodostuu itsekuriin liittyvistä sitoumuksista. Vähimmäisvaatimus on, että lupaa elää välttäen kymmentä huonoa tekoa ja toimien kymmenen hyvän teon mukaisesti vaikka henkensä uhalla. Muistuta lupaus mieleesi muutaman kerran päivittäin. Sellaisessa astiassa samadhiin johtava tieto ja viisaus pysyy, dharmaopintosi edistyvät ja olemuksesi muuttuu kokonaan.
Opiskele Buddhan opetuksia, luota henkiseen ystävään opettajana ja etsi jalojen ystävien seuraa. Elä rehellisesti. Jos olet turhan vaatimaton ja ajattelet: "Tämä on minulle liian vaikeaa," se on todellinen dharmaharjoituksen este, sillä se estää sinua kehittämästä hyviä ominaisuuksiasi. Dharman opiskelijan tulee luoda innostunut ja rohkea asenne harjoitukseensa. Kun mielessäsi syntyy hyvä ajatus, esimerkiksi: "Tahdon harjoittaa dharmaa, tahdon saavuttaa valaistumisen," se on kuin lehmän häntä – siihen on tartuttava niin kuin sokea, joka on harhaillut autiomaassa kauan aikaa.
Kaikilla tekemillämme teoilla on vaikutuksia ja seuraukset tulevat itsemme koettaviksi ennemmin tai myöhemmin. Kun seuraukset on koettu, karma lakkaa. Jokainen yksilöllinen karma on pysymätön ja lakkaa aikanaan.
Hyvä tai huono teko johtaa seurauksiin, jos viisi ehtoa täyttyy: 1) kohde, 2) aikomus tai motivaatio, 3) teko, 4) heikkous kuten viha, halu tms. ja 5) teko johtaa tulokseen. Esimerkiksi ihmisen tappaminen toteutuu, jos läsnä on kohde (ihminen), aikomus tappaa hänet, teko tapahtuu (hänet tapetaan), tekoon liittyy vihaa ja tuloksena ihminen kuolee.
Hyvistä ja huonoista teoista on kolmenlaisia seurauksia: 1) kokonaan kypsyneitä, 2) syyn kaltaisia ja 3) seurauksia ympäristössä: 1) Jos edellä mainitut viisi tekijää ovat läsnä, teon tekijä on luonut voimakkaan karmisen syyn, joka johtaa täysin kypsyneeseen seuraukseen. Syyn ja seurauksen välistä suhdetta on kuitenkin varsin vaikea määritellä tarkasti. Pieni syy voi johtaa valtaviin seurauksiin kuten puun siemenestä kasvaa suuri puu. Aikomus tai motivaatio on tärkein seurausten laajuuteen vaikuttava seikka. 2) Syyn kaltainen seuraus syntyy suhteessa käytökseen tai kokemukseen. a) Syyn kaltainen seuraus suhteessa käytökseen tarkoittaa, että käytös edellisissä elämissä määrää yksilön käytöstä tässä elämässä. Menneiden tekojen tähden hänellä on taipumusta käyttäytyä samoin tässä elämässä. Esimerkiksi metsästäjillä on lapsesta lähtien taipumusta vahingoittaa tuntevia olentoja. Ystävälliset ja avuliaat ihmiset ovat tässäkin elämässä hyväsydämisiä. Jopa unet seuraavat aikaisemmissa elämissä opittuja käyttäytymismalleja. b) Syyn kaltainen seuraus suhteessa kokemukseen tarkoittaa, että se mitä on tehty edellisissä elämissä, koetaan silloin kerääntyneiden syiden mukaisina seurauksina. Jos on esimerkiksi tappanut olentoja, on lyhytikäinen ja sairastaa paljon. Jos on aikaisemmin suojellut elämää, saa nyt pitkän iän ja pysyy terveenä. Jos on varastanut, on tässä elämässä köyhä, jos on ollut antelias, nauttii tässä elämässä rikkauksista. 3) Seuraukset ympäristössä tarkoittavat esimerkiksi sitä, että pahojen tekojen takia syntyy epämiellyttävässä paikassa, siellä ei kasva lääkeyrttejä ja sadot ovat huonoja. On pulaa ruoasta ja vedestä. Hyvien tekojen seurauksena syntyy miellyttäviin ja rikkaisiin olosuhteisiin.
Nämä karmiset seuraukset ovat yhteydessä toisiinsa. Jos vaikkapa tappaa jonkun niin, että viisi ehtoa täyttyvät, syntyy helvettiin. Se on täysin kypsynyt tulos. Kun tämä henkilö sitten vapautuu helvetistä ja syntyy ihmisenä, hänellä on synnynnäinen metsästysvaisto. Siksi hänellä on lyhyt elämä ja paljon sairauksia. Tämä on syyn kaltainen seuraus suhteessa käytökseen. Pahojen tekojen takia hän syntyy epämiellyttävällä alueella, se on seuraus ympäristössä.
Buddhan kehon ja puheen ominaisuudet johtuvat hyvistä teoista, joita hän harjoitti. Ne synnyttivät ne suuret ansiot, joista buddhan viisauskeho koostuu. Buddha Shakyamunin keho, puhe ja mieli ovat viisauden jatkumo, jota aika ja paikka eivät rajoita. Se kattaa kaikki kolme ulottuvuutta (aistimaailma, muodon maailma ja muodoton maailma) ja kolme aikaa (menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus). Buddhan viisauskeho ulottuu avaruuden ääriin, eikä se ole syntymän ja kuoleman alainen. Suurella viisaudellaan Buddha huolehtii jatkuvasti kaikista tuntevista olennoista ilman puolueellisuutta.
Buddhan viisaus ei hylkää tai unohda yhtään olentoa hetkeksikään. Täysin valaistunut olento tietää kaiken, mitä tapahtuu ja hänen viisauskehonsa on luonasi heti, kun ajattelet häntä. "Missä on vettä, siellä aurinko heijastuu veden pintaan." Missä vain joku kehittää uskon Buddhaan, hänen viisautensa ja myötätuntonsa on siellä. Kuinka suuressa määrin ihminen voi vastaanottaa Buddhan siunauksen, riippuu hänen uskostaan. Hetkellä, jolla ajattelet häntä, avaudut siunauksille, joita hän jatkuvasti vuodattaa tunteville olennoille huolimatta siitä ajattelevatko nämä häntä vai eivät.
Sutraperinteen mukaan kaikilla, jotka kulkevat keräämisen ja soveltamisen polkuja, tulee olemaan hyvä onni tavata Buddhan nirmanakaya. Kaikilla, jotka ovat saavuttaneet bodhisattvatasot yhdestä kymmeneen, on hyvä onni tavata Buddhan sambhogakaya, ja yhdennellätoista tasolla meillä on hyvä onni nähdä Buddhan dharmakaya. Buddhan eri aspektit voidaan tavata viisauskehon takia. Se ilmestyy tunteville olennoille heidän karmansa ja kykyjensä mukaan. Buddhaluonto on läsnä jokaisen tuntevan olennon mielessä; jos uskomme Buddhaan puhtaalla ja avoimella mielellä, Buddhan viisauskeho on välittömästi läsnä, sillä Buddha ei koskaan unohda ketään. Hetkellä, jolloin ajattelet häntä, hän on kanssasi.
Hyvät teot voivat olla tahrattuja tai tahrattomia. Tahrattu hyvä teko tarkoittaa tavallisen dualistisesti ajattelevan ihmisen tekemää hyvää tekoa. Tahraton hyvä teko syntyy niiden tekemänä, jotka ovat oivaltaneet absoluuttisen bodhimielen. Hyvät teot ilman bodhimieltä tuottavat tavallisia ansioita: seurauksena on vain syntymä samsaran korkeampiin maailmoihin (ihmiseksi, asuraksi tai jumalten maailmaan). Kun ansio lakkaa, yksilö syntyy alemmissa maailmoissa (eläinten tai nälkäisten henkien maailmassa tai helvetissä). Tällä tavoin rajoittunutta hyvän tekemistä verrataan banaanipuuhun, joka kantaa hedelmää vain kerran ja sitten kuolee. Bodhimieltä taas verrataan toiveet täyttävään puuhun; sen ansiot ovat loppumattomia.
Bodhimielellä tehdyt hyvät teot tuottavat hyviä tuloksia valaistumiseen saakka. Vaikka tehty teko on suhteellinen ja osista koottu, bodhicitta muuttaa sen ei osista kootuksi hyveeksi, joka säilyy, kunnes kaikki olennot ovat saavuttaneet valaistumisen.
Tekstin on laatinut Ani Sherab pääasiallisena lähteenä Khenpo Chögan kommentaari Khenpo Kunpalin opetuksiin.
|
