|
Opetuksia Gampopan Kallisarvoisesta vapautuksen ornamentista Lyhennelmä 17. Karmapa Ogyen Trinley Dorjen opetuksista Bodhgayassa Intiassa 30.12.2003 – 4.1.2004
Dakpon alueelle levisi sitten kulkutauti, johon lapset menehtyivät, ja vaimokin tuli kuolemansairaaksi. Vaikka Dakpo Rinpoche oli lääkäri, hän ei voinut mitään, ja vaimo kitui sairaana pitkän aikaa. Hänen voimansa olivat hiipuneet, mutta kuolema ei tullut.
Dakpo Rinpoche päätteli, että vaimon täytyi olla valtavan kiintynyt johonkin maalliseen, koska hän sinnitteli hengissä, ja hän rauhoitti tätä sanomalla, että kaikki hänen omaisuutensa annettaisiin hengellisiin tarkoituksiin ja ansio siitä omistettaisiin vaimolle itselleen. Vaimo vastasi, ettei hän ollut kiintynyt omaisuuteen; hän oli kiintynyt mieheensä. Silloin Dakpo Rinpoche sanoi, että hän oli jo kauan aikaa sitten kehittänyt bodhimielen ja mietiskellyt sitä herkeämättä. Hän ottaisi munkin valan ja luopuisi talollisen elämästä ja maallisista yhteyksistä kokonaan. Hän tahtoi vahvasti sitoutua puhtaaseen dharmaan ja tehdä elämästään henkisesti merkityksekkään. Näin hän sanoi, ja vaimo vastasi. "Olet hyvin rehellinen mies, mutta tässä on kyseessä lupaus tärkeällä hetkellä. Siksi arvostaisin, jos joku olisi todistamassa rehellisyyttäsi ja pientä lupaustasi…" Täti ja setä tulivat paikalle todistajiksi, ja heidän kuultensa Dakpo Lharje lupasi pyhästi luopua maallisesta. Sitten vaimo kuoli. Sanotaan, että vaimolla oli tärkeä osa miehensä päätöksessä lähteä henkiselle tielle lopullisesti.
Kuten Gampopa oli luvannut, hän otti täyden munkin valan ja opiskeli sitten keskeisiä buddhalaisia oppiaineita: madhyamakaa, abhidharmaa, vinayaa ym. Hän pyysi opetuksia kuuluisalta kadampa-mestarilta nimeltä Potowa, mutta ilmeisesti heillä ei ollut täydellistä karmista yhteyttä. Gampopa jatkoi opettajan etsimistä, ja kerran hän kuuli jonkun mainitsevan nimen Milarepa. Nimi sai hänessä aikaan epätavallisia tuntemuksia. Hänen meditatiivinen syventymisen tilansa oli jo kohtuullisen hyvä, mutta mitä enemmän hän mietiskeli tätä nimeä, joka tuntui tulevan hänen mieleensä yhä uudelleen, sitä syvemmäksi samadhin tila muuttui.
Gampopa sai selville, että Milarepa oli Lhadön-nimisellä alueella, ja lähti sinne. Milarepa oli taitavin keinoin järjestänyt muutamia ilmestyksiä ja merkkejä Gampopan tielle – dakinit olivat ennustaneet, että tulossa oli erinomainen oppilas, josta olisi vielä suunnatonta hyötyä tunteville olennoille. Gampopa lähestyi merkkien avulla, ja kuuli joltakulta, että Milarepa odotti parasta oppilastaan. "Minä varmaankin olen se onnenpekka," mietti Gampopa, jolloin ylpeys hiukan heikensi hänen samadhiaan. Hän tapasi Milarepan muutamia päiviä aiottua myöhemmin, mutta sitten Gampopa opetti hänelle opetusten ytimen. Gampopa viipyi Milarepan luona kuusi vuotta ja sai kaikki ohjeet. Kun heidän oli aika erota, Milarepa kertoi Gampopalle, miten paljon hän oli kestänyt opetusten tähden ja kehotti Gampopaa samaan.
Milarepa joutui Marpan opissa ollessaan kestämään ankaria fyysisiä koettelemuksia. Vaikka Milarepa oli korkeasti oivaltanut olento, hän oli tappanut monia ihmisiä ja hänen täytyi käydä läpi ruumiillisia koettelemuksia kuten rakentaa taloja. Gampopa ponnisteli harjoituksissaan, mutta ei samalla tavalla fyysisesti kuin Milarepa. Milarepan kerrotaan myös sanoneen, että tulevina huonoina aikoina oppilailla ei ole sellaista kestävyyttä, he ovat heikompia, ja jos he kohtaavat liian suuria vaikeuksia, he voivat kääntyä hyvää vastaan. Koettelemukset eivät silloin palvelisi tarkoitustaan. Kiitos Milarepan meillä kagyu-perinteessä on tuskin mitään koettelemuksia!
Gampopan lähdettyä Milarepa sanoi muille oppilailleen, että oli merkityksellistä, että Gampopa ei ollut maallikkoharjoittaja, repa tai joogi vaan munkki. Hän olisi kagyu-linjan perustaja; perinnettä ei kutsuttaisi Milarepan linjaksi vaan Dakpo Kagyu -linjaksi. Siinä ei olisi pelkkiä joogeja tai maallikkoharjoittajia, vaan suuri osa sen seuraajista olisi luostarivihkimyksen ottanutta sanghaa, ja he pitäisivät perimyslinjaa yllä.
Gampopan opetukset on koottu neliosaiseen kirjasarjaan nimeltä Dakpo Kumbum. Polun vaiheet esitellään Kallisarvoisessa vapautuksen ornamentissa (Jewel Ornament of Liberation) ja teoksessa Kallisarvoisen rukousnauhan kaltainen ylevä polku (Precious Garland of the Supreme Path). Gampopa itse sanoi, että nämä kaksi teosta ovat hänen opetuksensa ydin. Jos joku tulevissa sukupolvissa kaipaisi Gampopaa, näiden teosten opiskeleminen olisi sama, kuin että tapaisi hänet henkilökohtaisesti.
Huomenna syvennymme Kallisarvoiseen vapautuksen ornamenttiin. Siinä käydään läpi polun vaiheet aina valaistumiseen saakka. Kaikissa opetustilanteissa opettajalla ja oppilailla tulisi olla hyvä motivaatio ja hyvä käytös. Motivaatio on tärkein, sillä käytös on sen mukaista. Motivaation täytyy olla puhdas, se ei saa olla maallinen; ts. opettaja ja oppilaat eivät saa olla opetuksissa saadakseen mainetta tai aineellisia palkintoja, kerätäkseen jäseniä tai kehuakseen tekemillään harjoituksilla. Sellainen on maallista käytöstä dharman nimissä. Ei myöskään pidä tähdätä hyvään jälleensyntymään, jos uskoo jälleensyntymään, sillä vapautumisen kannalta olennaista on oppia luopumista. Olemassaolon kiertokulku on kaiken kaikkiaan rajallista, ja sen seikan täytyy tulla meille selväksi, jotta syntyy todellinen kaipaus vapautua sen kärsimyksistä.
Mielen täytyy olla kunnolla kääntynyt kohti dharmaa, se merkitsee, että arvostaa bodhimieltä. On huomattava, että kaikki väliaikainen onni mitä ikinä koemmekaan, on kaukana vakaasta, täysin tyydyttävästä onnesta. Tulee nähdä, että kaikki olennot kaipaavat onnea, eikä kukaan tahdo kärsiä. Voi ajatella kaikkia olentoja vanhempinaan, tai voi toivoa vain yleisesti kaikille hyvää. Ajatelkaamme bodhimielellä kaikkia olentoja, joita on loputtomasti. Tällä tavoin opetusten alussa on tarkoitus antaa ajattelun aihetta niin opettajalle kuin oppilaille.
31.12.2004
Puhuimme eilen siitä, millaisella motivaatiolla opetuksia tulisi lähestyä. Olette varmaankin pohdiskelleet aihetta ja olen itsekin tehnyt niin. Tärkeää on, että käännämme mielen kohti dharmaa.
Kallisarvoinen vapautuksen ornamentti koskee samsaraa ja nirvanaa, jotka määritellään aluksi. Ilmiömaailma kattaa sekä samsaran että nirvanan. Yleensä dharma määrittelee ja luokittelee asioita sen mukaan ovatko ne esimerkiksi pysyviä vai pysymättömiä. Tässä määrittely tehdään käytännön harjoituksen kannalta. Mielen todelliseen luontoon kuuluu sen kyky nähdä ja kokea itsensä. Itsensä kokeva ominaisuus voi ilmentyä ajatuksina ja tunteina, ja näin saavat alkunsa esimerkiksi kivun tunne ja halu olla onnellinen.
Koska mieli ei tahdo kärsiä vaan toivoo onnea, mieltä täytyy tutkia, jotta onni saavutettaisiin. On selvää, että hyvinvoinnin saavuttamiseksi tarvitaan jotain sellaista, joka tuottaa onnea, jotain hyödyllistä ja hyvää. Vahingolliset asiat taas tuottavat kärsimystä. Tämä on perustason ymmärrystä. Sitä, mikä tuottaa pysyvää hyvinvointia tulee vaalia ja vahingollisia asioita on vältettävä. Vahingollisia ovat ristiriitaiset tunteet, jotka syntyvät totuttujen reagoimistapojen seurauksena. Ne määräävät elämää ja estävät olemasta onnellinen, siksi niistä täytyy päästä eroon. Maailmassa, jossa asiat riippuvat toisistaan, se, mikä tuottaa kärsimystä luokitellaan samsariseksi, ja siitä pitää sen tähden luopua. Se, mikä tuottaa onnea, kuuluu nirvanan piiriin ja siihen pyritään.
Samsara on olemassaolon kiertokulkua, tiibetiksi korwa, ja kiertokulkuun liittyy 12 keskinäisen riippuvuuden kautta toisiinsa yhteydessä olevaa linkkiä. Asiat saavat alkunsa tässä ketjussa ja siihen sisältyy koko olemassaolon kiertokulku. Olemassaolon syynä on asioiden keskinäinen riippuvuus, eikä mikään muu, ja siksi samsaralla ei ole sellaista totuusarvoa, jonka olemme taipuvaisia sille antamaan.
Ei ole tarpeen pitää samsaraa kauheana, sillä se on luonteeltaan tyhjyyttä ilman viitekohtaa aivan niin kuin nirvanakin. Jos samsaran olemuksen ymmärtää, siitä ei tarvitse päästä eroon. Meidän kohdallamme niin ei selvästikään ole, emme koe samsaraa siitä näkökulmasta, vaan koemme jatkuvia kärsimyksiä. Se on viisauden puutetta, sillä kirjoitukset kuvaavat samsaran luonnetta harhanomaiseksi. Samsara on pelkkä väärinkäsitys. Ilmiömaailma harhauttaa meitä niin, että emme näe asioiden todellista laitaa. Meitä hämmentää havainto vanhemmista, jotka meillä on, emmekä huomaa, etteivät vanhemmat ja asioiden todellinen luonto välttämättä ole erilaisia.
Näkemyksemme voi vääristyä eri tavoin. Voimme pitää pysyvinä ilmiöitä, joiden luonto on pysymätön. Voimme myös erehtyä pitämään onnea tuottavana sitä, mikä luonnoltaan on kärsimyksen lähde, koska tuo asia näyttää onnen lähteeltä. Havaintojen pohja, samsara, on pysymätön, mutta näemme harhan jonakin pysyvänä, ja samsaralle on tyypillistä, että kärsimyksen lähdettä pidetään onnen lähteenä. Onni on väärinkäsitystä. Harhaa luullaan todellisuudeksi eri tavoin.
Kirjoituksissa mainitaan, että samsaran luonne on ilmentyä kärsimyksenä. Karman ja ristiriitaisten tunteiden muokatessa karmisia syitä ja olosuhteita on ilmeistä, että kaikki mikä ilmenee, on pelkkää kärsimystä. Samsara siis ilmenee kärsimyksenä karman ja ristiriitaisten tunteiden takia.
Buddhalaisten opetusten mukaan on tärkeää, että saamme oikeaa tietoa samsaran ja nirvanan luonteesta. Parhaiten se onnistuu tutustumalla Neljään jaloon totuuteen. Ensimmäinen jalo totuus on totuus kärsimyksestä, toinen jalo totuus on totuus kärsimyksen syistä. Kärsimys merkitsee vikaa, tuskan tunnetta. Muut mahdolliset tunteet on neutraali tunne ja onnen tunne. On kuitenkin niin, että mikä tahansa kokemus, joka syntyy osatekijöiden summana, haihtuu aikanaan. Onni haihtuu pois, ja siitä seuraa kärsimystä. Se on kärsimystä, joka alun perin käsitettiin väärin, kun sitä luultiin onneksi. Se on muutoksen kärsimystä. Näin ollen tavallisesti onnellisuutena pitämämme asiat voidaan asettaa kyseenalaisiksi.
Kärsimyksen syyhyn liittyy kaksi puolta: karma ja ristiriitaiset tunteet tai taipumukset. Niihin kuuluvat mm. halu, viha ja tietämättömyys. Kun sanomme, että joku on hyvin aggressiivinen, kateellinen tai täynnä intohimoa, kyse on näistä mielen heikkouksista (sanskritiksi klesa). Klesa on pohjimmiltaan ajatus, jonka valtaan mieli joutuu. Kun ajatus ilmestyy, se luo kärsimystä. Mielen heikkoudet ovat siis kärsimyksen syy. Kuka tahansa, joka on heikkouksien vallassa, on onneton, levoton ja tasapainoton, hän kärsii. Omien ristiriitaisten tunteidensa uhrina ihmisen kärsimys on väistämätöntä, nämä heikkoudet ovat jatkuva kärsimyksen lähde ja suurin vihollisemme.
Mitä on pahinta, mitä tämä vihollinen voi tehdä meille? Tappaminen on paha, mutta vielä pahempaa on viedä meiltä kaikki onni ja hyvinvointi tässä ja tulevissa elämissä. Siihen kuiluun heikkoudet meidät heittävät.
Niistä eroon pääsemisen tiellä on suuri este, sillä meillä on vahva taipumus pitää mielen heikkouksia itsellemme luonteenomaisina. Ajattelemme, että mielen myllerrykset kuuluvat persoonallisuuteemme. Hyväksymme kärsimyksen syitä – erilaisia heikkouksia – tarpeettomasti itsellemme, koska pidämme niitä osana yksilöllisiä ominaisuuksiamme.
Kun kohtaamme vihollisen tai meitä kiusataan, puolustaudumme vihastumalla, sillä muuten tunnemme itsemme avuttomaksi. Viha on siinä tilanteessa ystävämme, josta saamme tukea. Mukaan sekoittuu ylpeyttä, halua ym., jotka vyöryttävät esiin lisää mielen heikkouksia.
Buddhalaisuuden erityisominaisuus on opettaa, että pintapuolista syntipukkia ongelmiin ei tarvitse etsiä ulkopuolelta. Ratkaisu kaikkiin tilanteisiin löytyy omasta mielestä, meillä on kullakin itsellämme voimavarat, joilla ongelmat voitetaan.
1.1.2004
Kehittäkäämme taas hyvä motivaatio ja sen mukainen käytös. Kuten eilen sanottiin, buddhalaisuuden ainutlaatuisuus on tässä: virheistä ei tarvitse yrittää päästä eroon ulkoisesti, sen sijaan tunnistamme virheet ja rajoitukset itsessämme ja ratkaisemme ne sisäisesti. Se ei saa rajoittua pelkästään rukoilemiseen, vaan parannuskeinoja on käytettävä tehokkaasti. Lääke löytyy sisältämme, mutta ei riitä, että se on olemassa; sitä on käytettävä.
Meidän pitäisi muistaa, että buddhadharman jaloihin ominaisuuksiin kuuluu sen kyky vapauttaa meidät nirvanan tilaan. Se, mikä johtaa ja ohjaa meitä vapautumisen kokemukseen, on dharma, vaikka se ei suoraan saa sitä aikaiseksi. Buddhadharma on lääke mielen heikkouksiin; sen avulla heikkouksista päästään eroon. Jos rukoilee, suorittaa rituaaleja, tekee kumarruksia ja antaa uhrilahjoja, mutta se ei vähennä mielen heikkouksia, niin silloin dharma ei toimi; jalot ominaisuudet eivät paljastu.
Puhumme vapautumisesta. Voisi kuvitella, että vapauduttaessa siirrytään jonnekin muualle, toiseen paikkaan, mutta buddhalainen vapautuminen tarkoittaa sisäistä muutosta, läpimurtoa viisaudessa. Vapautuminen koetaan siis mielessä. Sitä voidaan pitää heikkouksien, ajatustason esteiden ja totunnaisten taipumusten täydellisenä hävittämisenä. Kun ne poistuvat, niin hyvät ominaisuudet, mielen luonnolliset voimavarat ilmentyvät kaikessa rikkaudessaan. Vapautuessamme kykymme heräävät. Emme löydä mitään uutta, mutta sisäiset ominaisuutemme ilmaisevat itsensä. Ne ovat meissä ominaisuuksina, kuten tulen ominaisuus on kuumuus.
Aikaisemmin emme ole tunnistaneet vapautumisen tuloksena syntyviä hyviä ominaisuuksia, jotka meillä luontaisesti on. Mielellä on tapana nähdä asiat dualistisesti: erottaa subjekti eli muoto ja objekti eli viitekohta ja pitää niitä yhtä aikaa olemassa olevina. Tämä tapa on äkillinen, ts. se ei ole mieleen kuuluva luonnollinen piirre. Se varjostaa itsestään olemassa olevaa vapautumista, joka jää havaitsematta. On kuin kärsisi talossaan nälästä tietämättä, että talon alle on haudattu aarre. Koska aarretta ei voi käyttää, elää kurjuudessa.
Vapautumisen ja jalojen ominaisuuksien esiintulon mahdollisuus on kaikilla olennoilla poikkeuksetta; huolimatta asemasta, rodusta, sukupuolesta, pahojen tekojen määrästä tai muista pinnallisista eroista. Tätä mahdollisuutta ei mikään voi tuhota. Täydellisen heräämisen mahdollisuus täytyy tunnistaa henkilökohtaisten ponnistusten kautta, sitä ei voi kukaan antaa meille ulkopuolelta. Tunnistamalla omat mahdollisuutemme voimme herätä. Buddhan siunauskaan ei voi meitä vapauttaa, mutta Buddha on näyttänyt meille tien vapautumista kohti. Kun käytämme hänen neuvomiaan menetelmiä, mahdollisuutemme tulevat meille yhä selvemmiksi ja elävämmiksi, kunnes tunnistamme ne itse. Se täytyy ansaita, jokaisen täytyy tehdä se itse. Buddha sanoi: "Minä olen näyttänyt tien vapauteen, vapautumisenne riippuu teistä itsestänne." Jos siis toivotte ja odotatte, että noin vain jotenkin valaistutte Kolmen jalokiven siunauksella, niin ette tiedä asioiden todellista laitaa. Omaa sisua ja ahkeruutta tarvitaan. Niiden avulla on mahdollista löytää omat mahdollisuutensa vapautumiseen.
Mitä vapautumiseen liittyviin hyviin ominaisuuksiin tulee, buddhalaisittain ajatellen on hyvinkin mahdollista saavuttaa ne, sillä emme puhu jostakin, mitä pitäisi etsiä ulkopuoleltamme. Vapautumisen mahdollisuus on sisäpuolellamme koko ajan. Kyse on vain itsetutkiskelusta, joten voimme olla itsevarmoja ja inspiroitua siitä, että hyvät ominaisuudet ovat saavutettavissamme.
Käytännössä tässä sovelletaan Neljästä jalosta totuudesta kolmatta ja neljättä: lakkaamisen totuus ja polun totuus. Polkua käyttämällä kärsimyksen lakkaaminen koetaan. Lakkaaminen on yhtä kuin vapautuminen, nirvana. Se on luonteeltaan tyhjyyttä, se ilmenee harhan loppumisena ja sen piirteenä on olla kärsimyksestä vapaa. Lopullinen totuus on, että sekä samsara että nirvana ovat tyhjyyttä, mutta tyhjyyden luonteen oivaltaminen on vapautuminen, joka koetaan omassa mielessä. Se on mielen tyhjyyden oivaltamista, vapautuminen harhakäsityksistä ja kaikesta keinotekoisesta. Samalla loppuvat karma ja ristiriitaiset tunteet ja sen myötä kärsimyskin lakkaa. Silloin koetaan hyvinvointia, joka on todellista onnea. Sellainen on vapautumisen tai nirvanan kokemus, ja se riippuu yksilöstä itsestään.
Vapautuminen on yksilön omalla vastuulla. Lama on varsin tärkeä, ja häntä pitäisi kunnioittaa henkilönä, joka näyttää tien ja ohjaa erottamaan hyvän pahasta. Itseään ei kuitenkaan pidä aliarvioida. On ymmärrettävä, että itsekin on kallisarvoinen, on kunnioitettava itseään, sillä jokaisen vapautuminen riippuu hänen omista ponnistuksistaan. Jos annamme itsemme joutua heikkouksien valtaan, annamme heikkouksiemme käyttää itseämme hyväksi, se on suuressa ristiriidassa sen kanssa, mitkä ovat kasvumahdollisuutemme. Harhan vallassa ihmiset käyttävät itse itseään hyväksi ja aliarvostavat itseään, tekevät itsestään uhrin ja luovat uusia kärsimyksen syitä itselleen. Sitä pitäisi tarkasti välttää. Kun laskeudun alas ja nousen ylös, kumarran. Jos voisit tehdä sen itseäsi kohtaan, vilpittömästi ja arvostaen omia mahdollisuuksiasi, jos voit tehdä itsesi oikeasti onnelliseksi, miten ihmeellistä ja kaunista.
2.1.2004
Jotta voisimme vapauttaa kaikki lukemattomat olennot, dharmaopetuksia on kuunneltava hyvän käytöksen ja motivaation kera. Kehittäkäämme siis ensin kunnollinen motivaatio.
Olemme tutkineet samsaran ja nirvanan luonnetta, ja keskitymme nyt tekstin pääsisältöön. Se jaetaan kuuteen kohtaan. 1. Syy: buddhaluonto. 2. Tuki: olemassaolo ihmisenä. 3. Olosuhde: henkinen ystävä. 4. Taitavat keinot: syvälliset ohjeet. 5. Tulos: täydellisen vapautumisen kokemus, buddhuus. 6. Toiminta: tuntevien olentojen hyödyksi tehdyt teot.
Tavalliset olennot kuten me, olemme heikkouksien vallassa, eksyksissä samsarassa. Onko meidän mahdollista kokea vapautuminen? Ellei se ole mahdollista, kaikki yritykset siihen suuntaan johtavat vain jonkinlaiseen väliaikaiseen hyvinvointiin. Jos vapautuminen voidaan saavuttaa, meidän täytyy pystyä poistamaan kärsimyksen lisäksi myös sen syyt.
Se on mahdollista meille kaikille, jos vain olemme kärsivällisiä ja ahkeria, koska jokaisessa tuntevassa olennossa on vapautumisen ominaispiirteet, jotka tulevat esiin niille suotuisissa olosuhteissa. Taitavin keinoin saavutetaan tulos: pysyvä vapautuminen kärsimyksestä, eikä se ole pelkkä uskon asia. Tässäkin tekstissä (Kallisarvoinen vapautuksen ornamentti) on lainauksia ylevien olentojen sanoista, joita tukevat logiikka ja esimerkit: todellinen vapautuminen on mahdollista.
Tutkimme ensin näistä kolmesta todistuskappaleesta ensimmäistä, ylevien olentojen sanoja. On sanottu, että oivaltamattomille olennoille valaistumisen mahdollisuus pysyy piilossa, se jää abstraktiksi. Se on piilotettu hyvin syvälle ja siksi meidän on nojauduttava oivaltaneiden, jalojen olentojen viisauteen. Heistä tärkeimpiä ovat ne, joilla on täydellisen valaistumisen kokemus, kuten historiallisella Buddhalla. Heidän mielensä viisaus on ilmeinen, joten se on tukenamme. Tukena on esimerkiksi se, mitä Buddha korosti Samadhirajasutrassa: valastumisen mahdollisuus, buddhaluonto, on kaikissa olennoissa ilman poikkeusta.
Maitreya osoittaa Uttaratantra-shastrassa logiikan keinoin, että dharmakayan kirkkaus ja tyhjyys on kaikissa olennoissa. Buddhaluonnon antamat mahdollisuudet löytyvät niin tuntevista olennoista kuin buddhistakin; tuntevien olentojen ja buddhien buddhaluonto on samanlainen: se on tyhjyyttä, se on aito ja tasa-arvoinen ilman pinnallisia eroja. Asia todistetaan logiikan keinoin, sillä jos tukeudumme pelkästään valaistuneiden olentojen sanoihin, saatamme kallistua liikaa sokean uskon suuntaan. Kaikki asiat johtuvat syistä ja olosuhteista ja syntyvät ja tuhoutuvat toisistaan riippuvina. Siksi kaikkien asioiden ja olentojen perusluonto on tyhjyyttä. Tämä tyhjyys on dharmakayan tyhjyyttä, se tarkoittaa, että kaikella on mahdollisuus ilmentyä eri tavoin. Koska tuntevissa olennoissa on dharmakaya, heillä on mahdollisuudet vapautumiseen. Tämä koskee kaikkia huolimatta siitä, seuraavatko he hinayanaa vai mahayanaa, ja miten paljon heissä on rakkautta ja myötätuntoa.
Meillä on mahdollisuus aiheuttaa kärsimystä, mutta meillä on myös mahdollisuudet hävittää heikkoutemme ja kehittää oivalluksen siementä. Siitä on annettu seuraavat esimerkit. Niin kuin voi on maidossa tai öljy sinapinsiemenessä, buddhaluonto on kaikissa olennoissa huolimatta siitä, että he ovat ulkomuodoltaan erilaisia. Voi voidaan erottaa maidosta ja öljy siemenestä, ja buddhaluonto voidaan saada näkyviin tuntevissa olennoissa. Tässä on olennaista se, että syyn täytyy kyetä tuottamaan tulos. Ellei sellaista syytä alun perin ole, tulosta ei tule, vaikka kuinka ponnistelisi. Tulos ei nimittäin riipu ponnisteluista vaan tuloksen tuottavasta alkuperäisestä syystä. Esimerkiksi voimme musertaa hiekanjyviä, mutta niistä ei millään puristu yhtään öljyä. Sinapinsiemenissä sen sijaan on syyt ja olosuhteet valmiina tuottaa sellainen tulos, jos niitä puristetaan. Puhumme tässä siis esimerkkien valossa valaistumisen syystä, siitä, että kaikilla olennoilla on buddhaluonto.
Jos opetuksia kuunnellessanne inspiroidutte ja saatte suoran ja selkeän oivalluksen, se on hyvä, mutta ei haittaa, vaikkei niin tapahtuisikaan. Vähitellen opetuksilla on kuitenkin vaikutusta tulevissa elämissä ja mikä tärkeintä, niillä on hyvä vaikutus tähän elämään. On selvää, että meillä on kallisarvoinen elämä, ja se kannattaa käyttää hyvin. Siinä hengessä olen puhunut teille ajatuksistani ja toivon että siitä on hyötyä.
Kysymys: Jos oppilas kunnioittaa opettajaa suuresti, ja toiset puhuvat hänestä halventavasti, jolloin oppilas pahastuu, miten hänen tulisi selvittää tilanne?
Vastaus: Jos opettajalla on todella valmiudet johtaa oppilas vapautumiseen, kiintymyksellä ja vastenmielisyydellä ei ole siinä sijaa. Vastenmielisyyden yli pääseminen on vapautumista. Jos oppilas on kehittänyt horjumattoman uskon opettajaan, aidon varmuuden, niin kiintymyksen ja vastenmielisyyden tunteiden sijalle tulee myötätunnon tunne yksilöitä kohtaan. Vastenmielisyys on päämäärän vastainen, mutta myötätunto tukee sitä.
Kysymys: Jos kagyu-linjan seuraajalla ei ole opettajaa lähettyvillään, voiko hän kääntyä esimerkiksi sakya- tai nyingma-lamojen puoleen?
Vastaus: Koska kagyu-lamojenkin välillä on eroja, on löydettävä oikea kagyu-lama. Kyse ei ole niin nimityksistä kuin siitä, että lamalla on aidon opettajan ominaisuudet. Toisinaan karminen yhteys on myös hyvin tärkeä. Jos laman läheisyydessä tuntee jotain erityistä, yllätyksenä itselleenkin, se voi olla hyvä merkki. Historiassa on tapauksia, jolloin jonkin perinteen hyväkään opettaja ei ole saanut kipinää syttymään oppilaassa, ja kun hän on mennyt toisen linjan laman luo, yhteys on syntynyt. Tätä sanotaan hyväenteiseksi yhteydeksi. Laman ei tarvitse välttämättä olla korkeassa asemassa. Opettajia voi myös olla monia. Kolmannella Karmapalla Rangjung Dorjella oli noin sata opettajaa, ja Jamgon Kongtrul Lodro Thayen kerrotaan käyneen kolmensadan opettajan luona.
Mitä kysymykseen tulee, kun tuntee kuuluvansa kagyu-linjaan, ei tarvitse etsiä muita. Muita linjoja: sakya, gendyn (geluk) ja nyingma-linjoja voi lähestyä, pitäen mielessä olennaisen – mitä kysyä. Perustarkoitus tulee muistaa, ja se on täydellisen valaistumisen kaikkitietoisen tilan oivaltaminen. Mitä siihen liittyen on käytännöllisintä kysyä sillä hetkellä henkilöltä, joka voi ohjata itseä siihen suuntaan, sitä pitäisi kysyä. Ja itseltään voi kysyä, miksi on ryhtynyt seuraamaan juuri kagyu-linjaa.
3.1.2004
Kun tiedämme kaiken pysymättömyyden hetkestä toiseen, on itse asiassa ihme, että näemme toisemme taas. Tervehdin teitä sen ihmeen hengessä. Tarkoitukseni on, että näistä opetuksista olisi teille hyötyä teille sekä välittömästi että pitkällä aikavälillä. Pyydän, että muistaisitte kuunnella oikealla motivaatiolla ja käytöksellä.
Puhumme tänään kallisarvoisesta ihmiselämästä. Käytämme taas logiikkaa ja esimerkkejä. Vaikka kaikilla olennoilla on valaistumisen mahdollisuus, kaikille ei välttämättä tule tilaisuutta tunnistaa tätä mahdollisuutta tai kehittää sitä. Näin on eläinten kohdalla ja myös muissa olemassaolon kuudesta maailmasta ihmisiä lukuun ottamatta. Alemmissa maailmoissa syntyneitä olentoja kiduttavat kaikenlaiset kärsimykset, eikä koskaan tule tilaisuutta vaalia vapautumisen mahdollisuutta. Jumalten maailmassa olennot ovat karmansa takia hyvin rikkaita ja myös erittäin kiintyneitä omaisuuteensa. He ovat siihen niin syventyneitä, ettei vapautumisen ajatus juolahda heidän mieleensä. Dharmaharjoitukseen yarvitaan oikeanlainen kulkuneuvo, ja se on inhimillinen kulkuneuvo.
Pelkkä ihmiseksi syntyminen ei riitä; tekstissä sanotaan hyvin selvästi, että vapautumista kohti kulkeakseen ihminen tarvitsee syntyessään tietyt olosuhteet, kuten kahdeksan vapautta ja kymmenen etua. Kahdeksan vapautta merkitsee vapautta kahdeksasta epäedullisesta tilasta. Emme puutu niihin nyt yksityiskohtaisesti, mutta olennaista on, että niiden avulla meillä on aikaa harjoittaa dharmaa. Tässä ei tarkoiteta, että nykyajan kiire ja länsimainen elämäntapa olisi dharmaharjoituksen este, tosin se rajoittaa vapautta jonkin verran. Vaikka olisimmekin kiireisiä eri tehtävien ja harrastusten parissa, emme ole täysin voimattomia tilanteen suhteen. Voimme asettaa asiat tärkeysjärjestykseen.
Arvokkaaseen ihmiselämään, jossa on mahdollisuus harjoittaa dharmaa, kuuluu kymmenen siunausta tai hyvää asiaa, joista viisi tulee itseltä ja viisi saadaan muilta. Ensimmäinen dharman harjoittamiselle suotuisa olosuhde on ihmiskeho, ja sitten tarvitaan vapaudet, aikaa harjoitukseen, hyvät olosuhteet.
Toiseksi mielessä täytyy olla kolmenlainen usko tai varmuus: a) varmuuden usko, b) kaipauksen usko ja c) kirkkauden usko.
Varmuuden usko tarkoittaa, että on kokenut, miten hyvistä teoista tulee hyviä seurauksia ja miten pahat teot johtavat kärsimykseen ja on asiasta aivan varma. Varmistuu Buddhan opetuksista.
Kaipauksen usko syntyy, kun kuulee täydellisestä vapautumisesta ja oivaltaa, miten ihanaa olisi saavuttaa mielessään puhdas vapautuksen näkökulma.
Kirkkauden usko syntyy, kun vierailee jossakin hengellisesti inspiroivassa paikassa, vaikkapa luostarissa, ja kokee ylevöityvänsä siellä. Kokemus on kirkastava.
Jotta voisi aktiivisesti kulkea kohti vapautumista fyysisesti, tarvitaan vapauden ja mahdollisuuksien kaksi olosuhdetta sekä mielen tasolla kolmenlainen usko.
Sitten tarvitaan henkinen ystävä. On mahdollista, että on saavuttanut kaikki tarvittavat olosuhteet henkisen tien kulkemiseen, mutta ei välitä lähteä sille tielle, kuluttaa aikaa hukkaan. Sitten on mahdollista, että kaipaus on syntynyt, mutta puuttuu ohjeet siitä, miten edetä. Henkinen ystävä, opas tai opettaja onkin ehdottoman tarpeellinen, ja hänen täytyy tietenkin tietää asioista enemmän kuin oppilas itse tietää. Henkisistä opettajista korkeimpia ovat ylevät ja jalot aryat, mutta meitä lähimpinä ovat ihmisyksilöt, jotka toimivat henkisinä ystävinä ja opettajina. Heihin saamme yhteyden, ja siksi heistä on meille eniten hyötyä silloin, kun vasta-alkajina emme heikkouksiemme takia voi kommunikoida suoraan aryoiden kanssa. Alussa tarvitaan siis ihmisopettaja oppaaksi tiellä, ja vapautumisen oivallusta lähestyttäessä on mahdollista saada yhteys yleviin henkisiin ystäviin.
Koska ihmisopettaja on olennaisen tärkeä, hänen ominaisuuksiinsa tulee kiinnittää huomiota. Vaikka hänellä olisi pelkästään turvautumisvala, on tärkeää, että hän on pitänyt valansa kunnolla. Kaikki otetut lupaukset on pidettävä rikkomattomina. Opettajalla täytyy olla tietoa polun eri asteista, pienemmästä ja suuremmasta kulkuneuvosta ja siitä, miten asteelta toiselle edetään. Se lisäksi, että osaa puhua dharmasta, täytyy myös olla omakohtaista kokemusta; ei oivallusta, mutta väläyksenomainen kokemus, lämpöä, joka syntyy siitä, että on omaksunut opetukset jossain määrin. Opettajan täytyy välittää oppilaistaan aidosti, hänen tulee olla vilpitön ja ystävällinen. Jos häntä panetellaan tai kritisoidaan, hän ei saa hautoa mielessään kostoa; hänen tulee ainoastaan tuntea myötätuntoa vastustajiaan kohtaan. Hänellä täytyy olla aito kaipaus ja halu auttaa muita kaikissa olosuhteissa, millä hinnalla hyvänsä.
Näiden ominaisuuksien tulee olla pysyviä. Ei voida ajatella, että riittää, kun opettajan hyvät ominaisuudet säilyvät retriiteillä ja luostarissa, mutta sen ulkopuolella ne saattavat heikentyä. Opettajan hyvät ominaisuudet eivät saa riippua olosuhteista, ne eivät saa heikentyä milloinkaan. Jos sinulla on opettajan ominaisuuksia, niiden on oltava näkyvillä joka hetki, sillä ihmiset ovat riippuvaisia siitä, mitä he näkevät. Ja kun sinua moititaan, sinun on todistettava, että et lankea suuttumukseen. Yksinäisyydessä se oli ehkä helppoa, kukaan ei häirinnyt, istuit ja näytit hyvältä – mitä muuta olisit tehnyt? Kun laskeudut sieltä ihmisten keskuuteen, kun sinun täytyy alkaa toimia, kohtaat monenlaista. Missä hyvät ominaisuutesi ovat silloin? Se on otettava huomioon, haasteita tulee. Minäkin kohtaan niitä ja joskus mietin, mikä ihme niiden tarkoitus mahtaa olla.
Kysymys: Mikä ero on polun syyn ja polun hedelmän välillä ja mitä siitä seuraa? Vastaus: Yleisesti ottaen meissä on jo polun tulos tai hedelmä. On olemassa onnellisuus tuloksena, ja kärsimys tuloksena on se, mitä me koemme. Yritämme jatkuvasti kokea enemmän onnea ja vapautua kärsimyksestä, työskentelemme siis tuloksen kanssa, mutta se ei ratkaise ongelmaa. Meidän tulisi saada yhteys kärsimyksen syyhyn ja onnen syyhyn. Mielen heikkoudet, kielteiset teot ovat kärsimyksen syy, jota emme ole onnistuneet poistamaan. Hyvät teot ovat onnen syy, sitä emme ole onnistuneet tuottamaan. Jos vain yrittää päästä eroon kärsimyksestä ja tulla onnellisemmaksi, se on työskentelyä tuloksen kanssa, pinnallista, eikä se toimi.
Kysyjä puhuu syystä ja tuloksesta buddhalaisen polun kannalta. Vajrayana on tulokseen liittyvä polku. Pelkkä sutrayana ei voi tuottaa täydellistä valaistumista, vapautumista tai oivallusta, siihen tarvitaan vajrayanaa.
4.1.2004 Puhuimme eilen hengellisen ystävän merkityksestä, henkisen opettajan ominaisuuksista ja eritasoisista opettajista. Opettajaa tulee lähestyä kunnioittavasti ja opetuksia täytyy kaivata kovasti. Se on edellytys sille, että opettajan ja oppilaan välinen suhde muodostuu hyväksi. Ulkopuolellamme oleva opettaja antaa ohjeita ja opastaa. Sen lisäksi meillä on oma sisäinen opettajamme, eli olemme itse vastuussa siitä, että sovellamme ohjeita oikein. Silloin oppilas on kelvollinen ja opettaja hyödyllinen – se tässä on ajatuksena.
Opettajan tehtävä on välittää ohjeet, jotka sisältävät ns. taitavat keinot. Niihin kuuluu mm. opetuksia todellisuuden luonteesta, pysymättömyydestä, maallisen olemassaolon turhuudesta jne. Taitavien keinojen ydin on talonpoikaisjärkeä: jos vahingoittaa muita, se aiheuttaa heille kärsimystä. Vaikka tiedämme sen, meillä on silti taipumus vahingoittaa muita yhä uudelleen. Me ihmiset saatamme vahingoittaa esimerkiksi eläimiä aivan huvin vuoksi – meistä muiden vahingoittaminen on hyvin hauskaa. Se osoittaa, ettei mieleen ole juolahtanut ensimmäistäkään hengellistä ajatusta. Silloin tulisi ryhtyä miettimään miltä tuntuisi olla itse uhrina, asettaa itsensä toisten sijaan. Tulee miettiä olisiko hauskaa, jos joku vahingoittaisi itseä. Vaikka et olisi itse uhri, voit kuvitella, miltä tuska tuntuu uhrin eleistä, ilmeistä ja kivunhuudoista. On mahdollista, että sitten huomaa, että voisi toimia toisin.
Yleensä ottaen eläimet ja ihmiset kokevat tuskan ja onnen tunteet eri tavoin. Eläimet eivät ole niin herkkiä kuin ihmiset. On kuitenkin päivänselvää, että eläimet haluavat myös onnea: ne hakevat itselleen sopivaa ruokaa ym. Eläinten ja ihmisten välillä on enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroja, mitä onnen hakemiseen ja kärsimyksen välttämiseen tulee. Kun ajattelemattomuuttamme tai omien etujemme nimissä vahingoitamme muita, esimerkiksi eläimiä, riistämme niiltä vapauden ja onnen.
Meitä rohkaistaan olemaan ystävällisiä ja myötätuntoisia tuntevia olentoja kohtaa; heitä kohtaan, joilla on mieli ja jotka voivat kokea onnea ja kärsimystä. Niin tulisi tietenkin tehdä. Itse tunnen, että juuri nyt on tärkeä aika tuntea suurta huolta myös ympäristöstämme. On selviä merkkejä siitä, että se voi pahoin ja kärsii. Se ei puhu eikä kirjoita kirjeitä, mutta sen ilmaisut ovat aivan selviä ja äänekkäitä. On meidän vastuullamme suojella sitä ympäristöä, jossa olemme, rakastavalla myötätunnolla. Ympäristön hyvinvointi on tärkeää meille sekä nyt että tulevaisuudessa. Ympäristö ei saastu ilman vaihtoehtoja, emme ole täysin avuttomia. Ympäristö ei myöskään itse vahingoita itseään. On selvää, että he, jotka käyttävät ympäristöä eniten hyväkseen, väärinkäyttävät sitä eniten. Ympäristön pilaantumisen, tuskan ja kärsimyksen keskellä on tarpeen miettiä asioita uudelleen ja huolehtia ympäristöstämme rakkaudella.
Opettajan välittämiin taitaviin menetelmiin kuuluvat myös kuusi tuonpuoleista täydellisyyttä (paramitaa) ja neljä ajatusta, jotka kääntävät mielen kohti dharmaa. Emme ehdi puhua niistä nyt, ja jos puhuisinkin neljästä ajatuksesta, jotka kääntävät mielen kohti dharmaa, saattaisitte valittaa, että buddhalaisuus on aika synkkää. Haluan, että viihdytte Bodhgayassa, joten ei puhuta siitä!
Kun kaikki suotuisat olosuhteet: valaistumisen mahdollisuus, ihmiskeho, henkinen opettaja ja dharman harjoitusohjeet ovat koossa, ja kun ne otetaan kunnolla käyttöön, koetaan täydellinen valaistuminen. Buddhasta puheen ollen ajattelemme yleensä Buddhaa, joka syntyi 2500 vuotta sitten ja saavutti valaistumisen. Niin tapahtui, mutta buddha ei viittaa yksilöön vaan ominaisuuksiin, jotka ovat tulleet täysin näkyville, kun heikkoudet on kokonaan poistettu. Se on buddhuus, eikä se koske pelkästään ihmisolentoja. Buddhuuden saavuttaneen yksilön valaistunut toiminta tapahtuu itsestään, spontaanisti.
Toiminta ei kuitenkaan tapahdu ilman mitään syytä, valaistunut toiminta tapahtuu, koska siitä lähtien kun buddha kehitti valaistumismielen (bodhicitta) hän on matkansa varrella, siihen saakka kunnes valaistuminen on saavutettu, esittänyt jaloja toiveita. Hänen jalot pyrkimyksensä ilmentyvät sitten toimintana. Tähän päättyy Kallisarvoinen vapautuksen ornamentti! Tämä on paksu kirja, se tuntuu käyvän yhä lyhyemmäksi. En tiedä mitä tästä kostuitte, mutta koska tulitte niin kaukaa Bodhgayaan saakka, tahdoin antaa teille lahjan ja toivon, että siitä on hyötyä. Mitä saitte, sitä en tiedä. Hymyistänne päätellen, luulen että jotkin asiat jäivät puutteellisiksi. Minulla ei ole lisättävää tähän nyt, ja olen iloinen, että pääsitte tulemaan. Näissä opetustilaisuuksissa välillemme on kasvanut luja yhteys, jonka toivon kestävän pitkään.
Kysymys: Koska opetukset Gampopan laajasta teoksesta olivat suppeita, kysyisin, miten helvettiolennot kokevat oman maailmansa. Kokevatko he sen yhtä todellisena kuin me koemme tämän maailman? Ja miten todellisina he kokevat kärsimyksensä? Voimmeko me tuntea tarpeeksi myötätuntoa niin suurissa kärsimyksissä?
Vastaus: Buddha opetti erilaisista helvettimaailmoista, on kylmiä ja kuumia helvettejä. Kuumat helvetit jaotellaan sijainnin mukaan, alueen keskellä on valtava laavakraatteri. Ehkä opetus on tämä: olennot, joilla on sellainen tajunta, kokevat nuo kärsimykset tietyllä tavalla. Sanotaan, että kärsimykset siellä ovat moninkertaisia verrattuina siihen, mitä voimme edes kuvitella omien kärsimyksiemme pohjalta, se on tuskallisen käsittämätöntä. Jos ihmisinä joutuisimme noihin koettelemuksiin, emme kestäisi hetkeäkään, vaan tuhoutuisimme välittömästi. Se merkitsee, että helvettiolennoilla on karman suoma kyky kestää kidutusta, joka kaiken lisäksi kestää uskomattoman pitkään. Voimme kehittää myötätuntoa sellaisissa maailmoissa olevia olentoja kohtaan kuvittelemalla millaista siellä olisi, miten haavoittuvaisia siellä olisimme.
Kysymys: Mitä pidätte länsimaalaisten dharmanharjoittajien suurimpina esteinä?
Vastaus En ole käynyt vielä lännessä, joten en voi puhua omasta kokemuksestani, ja erityisesti tässä tilanteessa se on este. Yleisesti ajatellen ns. kehittyneiden maiden kansalaiset ovat alttiita kehityksen sivuvaikutuksille. Kun jotain uutta keksitään, ensin se ei vaikuta teihin. Sitten tulee taas jotain uutta ja tyyneytenne horjuu hieman. Kun kolmas uusi keksintö ilmestyy, haluatte sen. Teiltä puuttuu vakaus, ja joudutte erilaisten asioiden pyydyksiin. Monien seikkojen joukossa halu on yksi, johon tulee kiinnittää huomiota. Kun tulen länteen, tutkin asiaa tarkemmin ja kerron sitten.
Kysymys: Onko totta, että kaikki olennot valaistuvat?
Vastaus. Ehkä kaikkien ei ole tarpeen valaistua. Keskeistä on, että kaikilla on mahdollisuudet kokea valaistuminen. Jos kaikki valaistuisivat, buddhien toimintaa ei enää tarvittaisi. Joissakin vajrayana-opetuksissa sanotaan, että kun kaikki olennot ovat valaistuneet, ilmestyy uusia olentoja! Riippuu omasta katsantokannasta; joidenkin mielestä kaikki saattavat vaikuttaa valaistuneilta ja toisten mielestä kaikilla on mahdollisuus valaistua. Jos kuulut heihin, joiden mielestä kaikki ovat valaistuneita, toivotan sinulle kaikkea hyvää…
Kysymys: Jos harjoittaa kehittelyvaiheen joogaa, jossa käytetään energiakanavia, onko lihansyönti este?
Vastaus: Ruoka-aineet kuten liha koostuvat atomeista ja niiden hiukkasissa voi olla jäänteitä aineista, jotka vaikuttavat tällaisiin harjoituksiin haitallisesti. Jos pystyy välttämään lihansyöntiä, se on paras vaihtoehto.
Kysymys: Gampopan mukaan… [kuulumattomissa].
Vastaus: Sutrissa puhutaan kymmenestä bodhisattvatasosta ja yhdestoista taso on buddhuus. Vajrayanassa (tantroissa) puhutaan 13 tasosta. Kyse näyttäisi olevan enemmän toimintoihin perustuvista jakoeroista tasojen välillä kuin eroista oivalluksen suuruudessa. Kun buddhuus koetaan, se on täydellinen valaistuminen, johon ei tarvitse lisätä korkeampia tai syvällisempiä tasoja. Olentojen ohjaamiseksi polulla voi olla tarpeen luoda tasoja valaistuneiden toimintojen ilmaisemiseksi. Tasot voidaan esittää eri tavoin myös opetustarkoituksissa, mutta buddhuudesta ei ole variaatioita.
Kysymys: Antaisitteko meille neuvoja siitä, miten kehittää bodhimieltä?
Vastaus: Se on selitetty selkeästi Kallisarvoisessa vapautuksen ornamentissa. Ensinnäkin on kehitettävä lähimmäisenrakkautta. Se on aitoa hyvän toivomista muille. Toivoessaan muille onnea ja hyvinvointia tulee tekemisiin muiden kärsimyksen kanssa ja kun toivoo, että he vapautuisivat kärsimyksistään, tuntee myötätuntoa. Suhteellinen bodhimieli syntyy lähimmäisenrakkauden ja myötätunnon tuloksena, ja sitä kautta voi kehittää sen kahta aspektia: pyrkimyksellistä ja käytäntöön soveltavaa bodhimieltä.
Joku kysyi myös, että jos buddhuudessa ei ole itseä, kuka toimii. Kysymys: Miten voi kokea onnea, ellei buddhuudessa ole itseä sitä kokemassa. Miten voi kokea mitään?
Vastaus: Ensinnäkin opetukset voidaan selittää ja ymmärtää monella eri tasolla. Sutrissa sanotaan toisinaan, että itseä ei ole ja toisinaan, että se on. Egottomuus ei tarkoita viestivää ja toimivaa osaa minusta ja sinusta. Viestivä osa voi säilyä viitteellisenä. Buddhalaiset opetukset osoittavat, että olemme väärässä luullessamme, että itse on olemassa muutenkin kuin viitekohtana, että se on pysyvä, itsenäinen olemassa oleva kokonaisuus. Sellaista itseä ei ole. Jos joku kokee todellisen egottomuuden, niin siihen liittyy sellainen spontaani onnentunne ja hyvinvointi, jota dualistinen mielemme ei tällä hetkellä voi edes kuvitella. Jopa kysymys on esitetty ikään kuin egottomuus olisi jossain kysyjän sisällä. Kysymys on epäoleellinen, koska egottomuus on spontaanisuuden osatekijä. Ongelmamme on siinä, että emme koe onnea, koska takerrumme egoon. Jos egon poissaolo koetaan, onni seuraa välittömästi.
|
