Arhatit ja bodhisattvat

Ken Holmes maaliskuussa 2002 Kagyu Samye Lingissä.  The Ways of the Arhat and of the Bodhisattva

Esipuhe

Opiskeltaessa on tärkeää pysyä mieleltään avoimena, objektiivisena ja kriittisenä. Ennen kuin syvennymme aiheeseen, haluaisin selventää muutamaa buddhalaisuuteen liittyvää seikkaa:

Buddhalaisuus on kehittynyt viimeisten 2500 vuoden aikana. Useimmat tänä päivänä olemassa olevat perinteet saivat alkunsa sieltä luettuna ensimmäisten 1700 vuoden aikana. Jokainen näistä suurista traditioista tuntee luonnollisesti omaavansa Buddhan "oikean sanoman" ja näkee historiansa sen mukaan. Kaikkiin väitteisiin "alkuperäisestä todenperäisyydestä" tulisi suhtautua varauksella, sillä varsinaiset historialliset todisteet ovat monisyisiä. Olet onnekas, ellei sinun tarvitse pohdiskella sitä, mikä oli alkuperäinen muoto. Voit oppia kunkin perinteen pääkohdat ja tietää, että niistä jokainen pitää itseään vilpittömästi kaikkein todenperäisimpänä. Muista myös, että uskonto on elävä asia. Alkuperä on tietenkin hyvin tärkeä, mutta tärkeää on sekin, mitä tapahtuu, kun vuosisadat kuluvat.

Kannattaa muistaa, että kaikkien buddhalaisten perinteiden opit kehittyivät ja pysyivät olemassa vieri vieressä Intiassa yli tuhannen vuoden ajan. 1000- ja 1100-luvuilla buddhalaisuus ajettiin sieltä kuitenkin pois ja se jäi perinteenä eloon vain niissä maissa, joihin se oli levinnyt. Vaikka mahayana-buddhalaisuutta kutsutaan oikeutetusti "pohjoisen buddhalaisuudeksi", koska se kukoisti Tiibetissä, Kiinassa, Japanissa ja Koreassa, se sai alkunsa Intiasta aivan kuten "eteläinen" theravada-buddhalaisuuskin, jota on Sri Lankassa, Myanmarissa ja Thaimaassa.

Tiibetinbuddhalaisuutta pidetään toisinaan melkeinpä kolmannenlaisena buddhalaisuuden muotona: lamalaisuutena, jonka oletetaan poikkeavan mahayanasta ja hinayanasta. Se on väärin, ja tunnen velvollisuudekseni puolustaa tiibetinbuddhalaisuutta. Buddhalaisuus levisi Tiibetiin 700 – 1100 -luvuilla, aikana, jolloin kaikki perinteet vielä kukoistivat Intiassa. Hinayana- ja mahayanaopetukset sekä eräät vajrayanaksi kutsutut opetukset siirrettiin kaikki sinne pikkutarkasti yli Intian rajan, joka on tuhansia kilometrejä pitkä. Intian kautta opetuksia saatiin myös Kashmirin, Biharin ja Bengalin suurista buddhalaisista luostariyliopistoista. Itse asiassa tiibetinbuddhalaisuus sisältää buddhalaiset opetukset täydellisimpänä kaikista nykyisin elossa olevista perinteistä. Siihen sisältyy kaikki ne opetukset ja menetelmät, jotka löytyvät theravadasta, zenistä, chanista, puhtaan maan buddhalaisuudesta jne. Näitä opetuksia käytetään päivittäin dharmanharjoittajien yksilöllisten tarpeiden mukaan.

***

Olen iloinen, että minua on pyydetty puhumaan teille tänään buddhalaisuuden kahdesta pääperinteestä, hinayanasta ja mahayanasta, pienemmästä ja suuremmasta tiestä, siitä, miten sravakasta tulee arhat ja bodhisattvasta buddha.

Olipas siinä monta vierasta sanaa; puoli minuuttia on kulunut ja te ehkä alatte jo kaivata kotiin!

Yritän selittää nimitykset ensin yksinkertaisesti, ennen kuin menen yksityiskohtiin. Useimmat uskonnot koskevat yksilön ja Jumalan välistä suhdetta, tai joissakin uskonnoissa yksilön ja useiden Jumalien. Jumalan tai Jumalten uskotaan oleva hallitseva voima maailmankaikkeudessa: maailmankaikkeuden luoja. Buddhalaisuus on erilaista. Siinä ei ole minkäänlaista uskoa Luojajumalaan.

Buddhalaisuus koskee vain ja ainoastaan sitä, miten työstetään inhimillisen mielen tarjoamia mahdollisuuksia. Siihen ei liity suhdetta toiseen olentoon, vaan itsensä ymmärtäminen ja muuttaminen. Sen avulla herätään näkemään elämän tarjoamat mahdollisuudet ja erityisesti opitaan käyttämään tätä ihmeellistä asiaa – omaa mieltä – täydellisesti: tulemaan entistä viisaammaksi, ystävällisemmäksi ja rauhanomaisemmaksi henkilöksi. Buddhalaisuudessa uskotaan, että on olemassa ajaton, täydellinen puhtaus ja syvä rakkaus, joka koskettaa jokaista olentoa, täydellinen rauha ja häikäisevä viisaus syvällä meissä jokaisessa. Elämän tarkoitus on löytää se.

Buddha opetti laajasti elämästä ja inhimillisistä mahdollisuuksistamme. Hän opetti tuhansia ihmisiä 45 vuoden aikana. Jokainen sai opetusta omien tarpeidensa ja vastaanottokykynsä mukaan. Noista ajoista alkaen yli 2500 vuoden kuluessa kaikki Buddhan opetukset ovat muodostaneet kaksi päätapaa työstää omaa elämää, ne ovat suurempi ja pienempi tie.

He, jotka seuraavat pienempää hinayanan tietä tahtovat löytää täydellisen sisäisen rauhan ja elää maailmassa lempeällä, totuudenmukaisella ja anteliaalla tavalla. Toisinaan heitä kutsutaan shravakoiksi: shravaka on opin kuuntelija tai seuraaja. Heillä on maailman nautinnoista enimmäkseen sellainen tunne, että he ovat "jo kokeneet ne", eivätkä ne liikuta heitä enää hiukkaakaan. Tiedättehän, mikä hullutus kolme vuotta sitten olikaan meneillään – sillä ei enää kerta kaikkiaan ole vetovoimaa. Nämä sravakat näkevät maailman etsivän onnea pakkomielteen vallassa aisteja tyydyttämällä – kauniita asioita nähdään, miellyttäviä ääniä kuullaan, hyviä tuoksuja haistellaan, hyvää ruokaa maistetaan ja miellyttäviä kosketusaistimuksia tavoitellaan. He pitävät sellaista onnea onttona ja liian hauraana ja vaihtavat sen mietiskelyyn, josta he löytävät paljon sisäistä voimaa. Heidän matkansa loppu, heidän unelmansa tai päämääränsä – täydellinen sisäinen rauha – on nimeltään arhatin tila. Joskus sen voi saavuttaa yhdessä elämässä voimallisesti mietiskellen, joskus siihen kuluu monta elämää.

Suurempaa mahayanan tietä kulkevia kutsutaan bodhisattvoiksi. Bodhi-sattva tarkoittaa mieleltään buddhaa. He ovat ihmisiä, joille elämän hauras onni ja se, miten enemmistö ihmisistä kärsii, on ilmiselvää. Muiden kärsimys liikuttaa heitä niin paljon, että he lupaavat sydämensä pohjasta omistaa tämän ja kaikki tulevat elämänsä muista olennoista huolehtimiselle. Heistä tuntuu, että parhaiten he pystyvät huolehtimaan toisista, jos heistä tulee juuri niin kuin buddha. Buddhuus on tila kaukana arhatiuden tuolla puolen. Sen saavuttamiseen kuluu satoja elämiä, satoja jälleensyntymiä. Bodhisattvan elämä perustuu totuudellisuuteen, rauhaan ja väkivallattomuuteen, mutta sen pääpiirre ei ole vetäytyminen pois maailmasta sisäiseen rauhaan. Se on aktiivisesti tekemisissä maailman kanssa ja sen myötä kehittyy uskomattoman syvä lähimmäisenrakkaus, myötätunto ja huoli muista olennoista. Itse asiassa, bodhisattvan tie on alusta loppuun myötätuntoisen huolenpidon tie.

Jotta ymmärtäisitte taustani, kerron että kuulun mahayana-perinteeseen ja opetan tämänpäiväisestä aiheesta sillä tavoin kuin se mahayanassa esitetään.

Pyydän että tutkiskelette näitä termejä kunnolla, käytän niitä jatkossa. Huomatkaa, että shravakat ja bodhisattvat ovat henkisen tien kulkijoita ja noiden teiden päätepiste on arhatin tila ja buddhuus. Esiteltyäni nämä buddhalaisuuden kaksi valtavirtaa täten lyhyesti haluaisin syventyä niihin paremmin puhumalla kolmesta arvokkaasta ihmistyypistä, jotka Intiassa tunnettiin laajalti 1000-luvulla. Niitä kutsutaan arvokkaiksi, koska buddhalaisen arvokäsityksen mukaan niihin kuuluvat yksilöt tekevät elämällään jotain arvokasta: muuttavat itseään päättäväisesti parempaan suuntaan ja vaikuttavat ehkä muihinkin. Tavallaan heitä voidaan pitää buddhalaisten opetusten kolmenlaisena kohdeyleisönä. Arhatit ja bodhisattvat kuuluvat toiseen ja kolmanteen luokkaan kolmesta arvokkaasta ihmistyypistä, jotka myös määrittelevät hinayanaa ja mahayanaa.

Ensimmäinen arvokas ihmistyppi: henkilö, joka elää maailmassa viisaasti

Suuri enemmistö buddalaisista kuuluu ensimmäiseen kategoriaan. He eivät vielä seuraa arhatin tai bodhisattvan tietä, se olisi liian aikaista. He ovat kuin kävelemään opettelevia lapsia. Shravakat ja bodhisattvat ovat kuin aikuisia, jotka ohjaavat autoa tai lentokonetta. Toisin kuin shravakat ja bodhisattvat, tämä ensimmäiseen luokkaan kuuluva arvokas ihmistyyppi ei ole vielä valmis luopumaan kiintymyksestään maallisiin asioihin etsiäkseen hengellistä rauhaa. Buddhan opetukset voivat siitä huolimatta auttaa heitä suuresti. Otsikkonamme voisi siis hyvin olla kolme tietä, maallisen buddhalaisen, arhatin ja bodhisattvan tiet.

Miten buddha auttaa ensimmäistä arvokasta ihmistyyppiä, maallista buddhalaista? Auttamalla heitä elämään karman lakien mukaan. Karma tarkoittaa toimintaa ja karman lait selittävät tapahtumien syitä ja sen, miten ihmisen teot määräävät hänen tulevaisuutensa. Me kaikki ihmettelemme sitä, miksi asiat tapahtuvat niin kuin ne tapahtuvat. Olet varmasti miettinyt joskus, miksi olet juuri sinä ja erilainen kuin vierustoverisi. Mistä johtuu elämän ihastuttava kauneus? Miksi elämässä on julmia kauheuksia? Useimmat uskonnot selittävät nämä asiat Jumalan tarkoituksella: jumalalliset voimat vetelevät elämän naruista ja painelevat nappuloita. Buddhismi taas väittää, ettei Jumala ole luonut tapahtumia, vaan ne ovat pitkällä tähtäyksellä seurausta omista teoistamme: teoistamme yksiöinä ja ryhminä. Tekomme muovaavat meitä ja maailmaa.

Buddha opetti, että melkein kaikella sillä, mitä teemme, sanomme ja ajattelemme, on tekijälleen seurauksia pitkällä aikavälillä. Se mitä teemme nyt, muovaa tulevaisuuttamme tässä ja tulevissa elämissä. Se millaisia olemme nyt, muotoutui sen mukaan miten toimimme ja reagoimme menneisyydessä. Muistakaamme, että buddhalaiset uskovat tämän elämän olevan vain yksi pitkässä elämien ketjussa, syntyessämme yhä uudelleen. Tässä elämässä tekemämme teot määräävät kaikki tulevan elämän yksityiskohdat: keitä tapaamme, miten ympäristö muuttuu, terveytemme, ilomme ja surumme. Jos elämme sopusoinnussa muiden kanssa ja olemme auttavaisia ja viisaita nyt, se tuottaa onnea tulevaisuudessa. Jos taas elämme itsekkäiden ristiriitojen keskellä epäviisaasti nyt, siitä syntyy itsellemme kärsimyksiä myöhemmin.

Kun siis suojelemme muiden elämää tässä elämässä, synnymme tietenkin pitkäikäiseksi ja terveeksi seuraavalla kerralla. Jos olemme anteliaita ja huolehtivaisia nyt, seuraavassa elämässä olemme tyytyväisiä siihen, mitä meillä on ja muut pitävät meistä huolta. Jos olemme vastuullisia seksuaalisissa suhteissamme, löydämme rakastavan ja itsellemme sopivan puolison, joka välittää meistä seuraavassa elämässä jne.

Buddha opetti paljon tekoihin liittyviä asioita, eräs hyvin hyödyllinen lista on kymmenen tekoa, joita tulee välttää ja kymmenen tekoa, joita tulee vaalia. Ne muodostavat buddhalaisen moraalin pohjan, kuten juutalais-kristillisen perinteen kymmenen käskyä. Akong Tulku Rinpochen kirjassa Kuinka tiikeri kesytetään tämä lista esitellään seuraavasti:

Meitä kehotetaan sinnikkäästi välttämään taitamattomia tekoja. Niistä kolme liittyy ruumiiseen, neljä puheeseen ja kolme mieleen.

Ruumiiseen liittyvät taitamattomat teot ovat

– elävän olennon tappaminen

– varastaminen tai sellaisen ottaminen, mitä ei ole vapaaehtoisesti annettu 

– seksuaalinen väärinkäytös; seksuaalista väärinkäytöstä on jonkun pakottaminen vastoin tämän omaa tahtoa tai mieltymystä, eikä myöskään pidä houkutella ketään rikkomaan uskonnollista valaa tai parisuhteeseen liittyvää sitoumusta.

Seuraavat taitamattomat teot liittyvät puheeseen:

– on vahingollista johtaa ihmisiä harhaan tai valehdella tai sanoa tietoisesti jotain, mikä ei ole totta

– ei pidä puhua erottaakseen ystävät tai kumppanukset toisistaan tai aiheuttaakseen riitaa heidän välilleen

– ei pidä puhua pahaa muista, panetella tai loukata heitä tai heidän tunteitaan paljastamalla julmasti heidän virheensä

– tulee välttää sanomasta tarpeetonta.

Mieli on kaikkein tärkein. Se on kaiken toimintamme lähde. Jos nyt annamme kielteisen ajatuksen juurtua, niin myöhemmin, kun se on kypsynyt teoksi ja löytänyt ilmentymistavan, kärsimys seuraa varmasti. Mielen kolmea huonoa taipumusta on vältettävä tiukasti.

– Ensimmäinen on halu. Se viittaa muiden ihmisten omaisuuden ja puolison himoitsemiseen;

– toinen on pahantahtoisuus muita olentoja kohtaan tai halu toivoa heille vahinkoa;

– kolmas on syyn ja seurauksen lain totuudellisuuden epäileminen; tähän kuuluu kaikki toiminta, sekä taitava että taitamaton.

On selvää, että pahat teot saavat aikaan pelkkää kärsimystä ja estävät saavuttamasta rauhaa ja onnea. Meidän ei tarvitse olla uskonnollisia ymmärtääksemme tämän. Jos kylvämme auringonkukkia, auringonkukat kasvavat. Jos vahingoitamme muita ihmisiä, heidän onnensa vähenee heti ja lopulta vähenee myös oma onnemme. Kymmenen taitamattoman teon välttäminen tuottaa automaattisesti hyötyä. Menneisyydessä kukaan meistä ei ole kyennyt niitä täysin välttämään. Sen takia meidän täytyy olla varovaisia siinä mitä teemme, sanomme tai ajattelemme.

Meidän tulee harjoittaa kymmentä hyveellistä tekoa, joista jokainen on lääke vastakohdalleen. Sen vuoksi meidän pitää tappamisen sijasta vaalia ja suojella elämää kaikissa muodoissaan. Sen sijaan että ottaisimme mitä meille ei ole vapaasti annettu, meidän tulisi jakaa oma varallisuutemme, onpa se miten vähäinen tahansa. Meidän pitäisi myös aina ponnistella, jotta ihmissuhteissamme säilyisi moraalisesti oikea käytös.

Puheen tasolla meidän tulisi aina olla totuudellisia ja rehellisiä. Meidän pitäisi tehdä kaikki mitä voimme sovittaaksemme riitoja ja ihmisten välisiä erimielisyyksiä. Meidän olisi hyvä puhua hyvää toisista, jos meidän on jotain heistä sanottava. Yleensäkin meidän tulisi käyttää puhettamme auttavaisesti ja arvokkaisiin päämääriin.

Mielessämme meidän tulisi iloita muiden hyvästä onnesta mieluummin kuin kadehtia heitä. Meidän tulisi aina olla hyväntahtoisia ihmisiä kohtaan ja toivoa heidän onneaan. Lisäksi meidän tulisi selvästi ymmärtää ja hyväksyä syyn ja seurauksen laki.

Ensimmäisen tason buddhalaisella on tietenkin paljolti vielä tavoitteenaan oma etu: hyvä maallinen tulevaisuus. Nämä buddhalaiset eivät ole niitä, jotka yrittävät epätoivoisesti jättää kaiken maallisen ja löytää nirvanan pysyvän rauhan. Shakespearea lainaten "Ollako vai eikö olla…" – he eivät varmasti ole valmiita vaihtoehtoon ei olla. Tällainen henkilö pitää elämästä ja haluaa olla joku ja jossain tässä maailmassa, mutta mieluummin terveempi, onnellisempi, rikkaampi ja paremmasta perheestä kuin nykyisin. Vaikka sen saavuttaminen ei näyttäisi todennäköiseltä tässä elämässä, he kuitenkin yrittävät elää sen mukaan, mitä Buddha opetti karmasta, jotta seuraava elämä olisi parempi.

Opettaessaan karman lait – tekojemme aiheuttamat syyt ja seuraukset – Buddha ei ainoastaan yrittänyt auttaa ihmisiä auttamaan itseään, hän pyrki tekemään yhteiskunnasta vähemmän väkivaltaisen, rehellisemmän ja lisäämään ihmisten kunnioitusta toisiaan kohtaan.

Lisäksi on niin, että kaksi muuta arvokasta ihmistyyppiä, he, jotka seuraavat arhatin tai bodhisattvan tietä, syntyvät edellä kuvatun kaltaisista hyvistä ihmisistä. Sanotaan, että eräänä päivänä, jossain elämässä heidän mielessään sarastaa syvällinen tietoisuus sen kärsimyksen laajuudesta, jota maailmassa ja heidän omassa mielessään on; silloin heistä tulee arhat- tai bodhisattva-ehdokkaita.

Toinen arvokas ihmistyyppi: shravaka, joka karttaa maailmallisuutta saavuttaakseen nirvanan; arhatin nirvanan

Shravakat ovat ihmisiä, jotka Shakespearea mukaillen eivät enää halua "olla" joku jossain. He ovat ymmärtäneet, että on olemassa syvällinen hengellinen tyyneyden ja rauhan tila, joka on paljon tyydyttävämpi kuin mikään, mitä tällä maailmalla on tarjottavanaan. Tunne on samanlainen kuin olisi ollut koko elämänsä suljettuna tunkkaiseen huoneeseen äänekkään ihmisjoukon mukana ja äkkiä löytäisi luonnon tarjoamat puhtaat, laajat ja avoimet niityt. Tunkkainen ahdas huone on kiireinen maallinen mieli. Puhtaus ja raikkaus löydetään meditaation sisäisessä tilassa. Se on rauhallinen, lopullinen tila, joka ylittää persoonallisuuden ja siihen liittyvän kultin. Tarkoitan kultilla ajattelutapaa, jossa minä on aina etusijalla ja jossa sille on löydettävä elintilaa, sen on oltava kaunis, älykäs jne. Minän täytyy aina olla jotain.

Nämä kakkostyypin arvokkaat ihmisolennot ovat saaneet tarpeekseen aistinautinnoista ja siitä, että onni riippuu aina ulkoisista asioista: muista ihmisistä, säästä, ruoasta, maisemista, äänistä, uralla menestymisestä, läheisistä ihmissuhteista ym. Heitä järkyttää sellaisen onnen hauraus ja pysymättömyys (anicca) ja kärsimyksen (dukha) hinta, jonka siitä joutuu maksamaan. He tietävät, että Buddha ja arhatit menneinä aikoina onnistuivat pysäyttämään jälleensyntymisen onnen ja kärsimyksen sekoituksen värittämään elämään. Miten he sen tekivät? – Lakkaamalla tekemästä vahinkoa tuottavia tekoja, sitä karmaa, joka jälleensyntymät luo. Miten vahingolliset teot saadaan lakkaamaan? – Poistamalla niiden syyt: viha, kateus, ylpeys, tietämättömyys ja halu. Miten niistä päästään eroon? – Tuhoamalla niiden syy: illuusio itsestä, minästä.

Nämä pyhimysten kaltaiset olennot puhdistivat mielestään kaikki sellaiset tunteet ja harhakäsitykset, joista oli vaivaa, ja vaalivat sijaan hyvin luonnollista sisäisen rauhan ja sopusoinnun tilaa itsessään. Sisäisen onnen etuna on, että se ei ole riippuvainen muista ihmisistä eikä mistään ulkoisesta. Se on jatkuvaa hyvinvointia, johon persoonallisuuksien ja tunteiden vuoristorata ei vaikuta. Se on omavarainen ja vapaa kärsimyksestä. Kun se kerran on täydellistetty, se pysyy ikuisesti. Sitä kutsutaan nirvanaksi. Sen shravakat toivovat saavuttavansa.

Tässä kohtaa tahtoisin tarkentaa sanan nirvana merkitystä. Nirvana ei ole mitään erityistä, se ei ole mitään olemassa olevaa vaan se merkitsee, että kärsimys on voitettu. Toisin se sanoen se määritellään sen mukaan mitä se ei ole: se ei ole kärsimystä. Se merkitsee ikuista kärsimyksestä vapaana pysymistä. On kuin olisi "päässyt pois tulesta". Elämän kärsimykset eivät enää polta. Jää kuitenkin epäselväksi, missä olemme: uima-altaassa, vuorella vai avaruusaluksella? Määritelmä sanoo vain, että on päästy pois tulesta. Se jättää monia mahdollisuuksia. Tällä on merkitystä sitten, kun tutkimme bodhisattvan tietä Huomaamme, että bodhisattva yrittää saavuttaa paljon korkeampaa nirvanaa kuin arhat. Kumpikin on nirvana sikäli, että on päästy maallisen kärsimyksen yli, koska kumpikin on lakannut luomasta kärsimystä aiheuttavaa karmaa. Mutta bodhisattvan tavoitteena on saavuttaa buddhuus, ja buddhalla on paljon enemmän hyviä ominaisuuksia kuin arhatilla, hän on myös poistanut mielestä enemmän sitä verhoavia esteitä.

 Vertauskuvallisesti voidaan sanoa, että arhat on voittanut painovoiman ja leijuu avaruudessa, kun taas buddha on sekä voittanut painovoiman että saavuttanut viisauden auringon ytimen.

Palatkaamme arhateihin. Heidän polkuunsa kuuluu kolme osaa: käytös, mietiskely ja viisaus. Ehkä tunnettekin ne jo. Arhatin polun perusta kohti arhatin nirvanaa on erittäin puhdas eettinen ja moraalinen käytös sekä puheen, tekojen että elinkeinon alueilla. Tavallaan se on samanlaista varuillaan oloa kuin ensimmäinen arvokas ihmistyyppi harjoittaa. Mutta motivaatiossa on eroa. Tässä puhtaan käytöksen tarkoituksena on sammuttaa elämän videot, eikä muuttaa filmiä paremmaksi! Erilainen motivaatio kanavoi asioita eri tavoin. Se on sama kuin ansaitsisi tietyn summan, mutta päättäisi sijoittaa sen toisin. Arhatin hyvällä karmalla ei makseta asuntolainaa vaan sijoitetaan pysyvään eläkerahastoon. Puhtaan käytöksen johdosta nirvana saavutetaan kahden tekijän, mietiskelyn ja viisauden yhdistelmällä. Tutkikaamme ensin mietiskelyä.

Keskittymismeditaatio on tapa, jolla arhatiksi pyrkivät voittavat intohimonsa, vihansa ja muun mielen levottomuuden. Keskittymismietiskely kehittää sisäistä rauhaa. Sitä mukaa kun rauha kehittyy, halut, ärtymys ym. vähenee luonnollisesti. Rauhan kasvaessa maailmallisuus vähenee. Se on kuin meri, ajatelkaamme sitä hetkisen. Koettakaa kuvitella ärjyvät aallot, voimakas harmaansininen vyöryvä vesi. Hrrr! Sen läpi ei näe, se liikkuu nopeasti, se on vaarallinen, eikä heijasta mitään selkeästi. Sellainen on maallinen mieli, levoton, kiireinen, lyhytnäköinen ja erittäin loputon. Ajatelkaa sitten tyyntä lahdelmaa. Kun vesi rauhoittuu, aallot väistyvät ja näkee pohjaan asti. Se heijastaa taivaan päivällä ja tähdet yöllä. Meditatiivinen mieli on hyvin hiljaa, kirkas ja kaunis, kuin tyyni meri. Se sisältää kauas näkevää viisautta.

Kun viha, halut ym. heikkenevät mietiskelyn kautta, rauha muuttuu kestävämmäksi ja vakaammaksi. Se paljastaa ajatustasoja ja alitajuista toimintaa, josta emme olleet aikaisemmin tietoisia. Uudestaan ja uudestaan mietiskelijä jalostaa sisäistä rauhaansa, kunnes mieli on erittäin kirkas ja puhdas, eikä siinä ole muuta kuin onnea ja tyyneyttä. Kuin suuri rauhan meri. Mietiskely vaatii paljon harjoitusta tarkkaavaisuudessa, keskittymisessä ja ponnistusten ohjaamista oikein.

Tutkikaamme sitten viisautta. Kun mietiskely paranee, mielen hiljaisuus ja selkeys saa mielen tuntemaan itsensä varsin tarkasti. Aivan niin kuin nykytiede tunkeutuu aineellisen maailmankaikkeuden salaisuuksiin tutkimalla atomeja ja ihmisgeenejä, keskittymismeditaation tiede tutkii ihmismielen monimutkaista toimintaa, ja tuosta tiedosta on paljon apua, kun mieltä tasapainotetaan ja muutetaan viisaammaksi. Viisaus on loppujen lopuksi Neljän jalon totuuden syvällistä ymmärtämistä, se on Buddhan opetusten keskeinen ydin. Syvällinen ymmärtäminen tarkoittaa sitä, että Neljä jaloa totuutta eivät enää ole pelkkää teoriaa, vaan ne koetaan suoraan elävänä ja totuutena, ne ovat ymmärrystä elämästä itsestään ilman tarvetta ajatella. Siitä syntyy "oikea näkemys" asioista – oikea näkökulma – ja oikea aikomus ohjata muita.

En aio nyt syventyä teknisiin yksityiskohtiin. Buddhan omat opetuksen, joita kutsutaan sutriksi, sisältävät kymmeniä teoksia arhatien vaiheista. Voisimme esimerkiksi syventyä kahdeksanosaiseen polkuun, jota yllä sivusimme. Jos aika antaisi myöden, voisimme myös tutkia sitä, miten mietiskely varsinaisesti muuttaa mieltä ja tuo vapauden ja rauhan sekä pyhimyksiin liitetyt ominaisuudet, jotka ovat hyvin epätavallisia, ihmeenomaisia.

Voisimme tarkastella tällä polulla syntyvän viisauden luonnetta ja nähdä, miten se on anatta – kaikkien kuviteltavissa olevien itseä koskevien harhakäsitysten poistamista, olipa kyseessä henkilökohtainen itse tai kosminen itse Jumalan tai jumalten muodossa. Tämä viisaus tunnistaa myös aniccan – aineen ja mielen maailmojen erilaisten ilmiöiden ohikiitävän ja kokonaan pysymättömän luonteen. Se ymmärtää yksityiskohtaisesti, miten ilmiöt syntyvät toinen toisistaan ja saavat aikaan tapahtumat, jotka havainnoimme elämänä kaikkine kärsimyksineen (dukkha).

Hinayanan mielen puhdistaminen on matka syvään sisäiseen rauhaan. Matkaan kuuluu neljä vaihetta ja arhat on sen viimeinen vaihe.

1. Virtaan astunut tarkoittaa henkilöä, jolla on väkevä usko siihen mitä hän tekee, koska tuloksia tulee ja prosessi on ilmeinen. Jos mietiskelyä verrataan tukkeutuneen putken avaamiseen, tökittyämme putkeen juuttunutta likaa pitkän aikaa se lopulta irtoaa ja vesi alkaa juosta.

2. Kerran palaava tarkoittaa henkilöä, joka on puhdistanut mieltään ja karmaansa siinä määrin, että hän syntyy maailmaan enää yhden kerran.

3. Palaamaton tarkoittaa henkilöä, joka elää viimeistä elämäänsä ennen kuin hänestä tulee arhat.

4. Arhat on lopullinen saavutus, jossa ego-harhan kaikki häivähdykset, niin ilmeiset kuin piilevätkin ja niistä seuraava halu, viha, kateus, ylpeys ja sekaannus on lopullisesti poistettu mielestä ja mieli lepää jatkuvasti syvässä meditaatiotilassa.

Olemme nyt tutkineet kahta arvokasta ihmistyyppiä. Yhdessä ne muodostavat hinayanan, vähäisemmän tien. Selvyyden vuoksi sanottakoon, että hinayana ei viittaa minkään tietyn maan buddhalaisuuteen. Se viittaa tiettyyn buddhalaisuuden muotoon, joka soveltuu tietynlaisella psykologisella näkökulmalla varustetuille henkilöille: heille, jotka työskentelevät ensisijaisesti oman hyvinvointinsa eteen. Heitä voi olla Tiibetissä, Sri Lankassa tai Suomessa ja he voivat seurata mitä tahansa buddhalaista koulukuntaa. Nämä henkilöt eivät toki ole ilman rakkautta ja myötätuntoa, on vain niin, että he ovat jokseenkin pragmaattisia. Heistä tuntuu, että loppujen lopuksi emme voi muuttaa muita kovinkaan paljon, mutta itseämme voimme, ja itsemme muuttaminen on ensisijainen velvollisuutemme ihmisinä. Syntyyhän suuri osa maailman ongelmista juuri siitä, että yritetään muuttaa muita, kun ei itse tahdota muuttua tai pystytä muuttumaan.

Hina merkitsee pienempää tai vähäisempää ja yana tarkoittaa voimaa kantaa. Koska nämä kaksi ensimmäisen tyypin arvokkaat ihmiset voivat parhaimmillaankin vapauttaa vain yhden henkilön – itsensä – heidän tietään kutsutaan pienemmäksi. Se on kuin auto, jossa on vain yksi istuin. Jatkossa näemme, että suurempi tie pyrkii viemään monia henkilöitä vapauteen. Se on niin kuin jumbojet.

Kolmas arvokas ihmistyyppi: bodhisattva, joka työskentelee maailmassa saavuttaakseen "paikantamattoman" buddhan Nirvanan

Bodhisattvalla on kaikki hinayanan harjoittajan hyvät puolet: hän tunnistaa maailman turhuuden ja kärsimyksen (samsaran) ja hän tietää, että on paljon ylevöityneempi tila, jonka voi saavuttaa.

Mutta sen sijaan, että hän tahtoisi matkata arhatin tavoin mielen rauhallisiin syvyyksiin, hän tahtookin tulla buddhaksi; bodhisattva tahtoo tulla buddhaksi voidakseen auttaa tuhansia muita ihmisiä vapauttamaan itsensä kärsimyksestä. Buddha ei ole pelkästään elävien olentojen suuri ystävä ja opas: buddhan Nirvana on paljon puhtaampi kuin arhatin. Vain ymmärtämällä näiden kahden nirvanan eron voi todella ymmärtää eron sravakan ja bodhisattvan polkujen välillä.

Buddhan Nirvanaa kutsutaan paikantamattomaksi, koska sitä ei voi paikantaa sen enempää samsaraan (maailmaan) kuin arhatin syvällisen sisäisen rauhan nirvanaan. Siksi sanotaan, että buddhan Nirvana ei ole samsara eikä nirvana (pienellä n:llä). Muistuttaisin tässä aikaisemmin sanotusta: nirvana tarkoittaa yksinkertaisesti kaiken kärsimyksen loppumista, mutta kaikki nirvanat eivät ole samanlaisia.

Kaikkien nirvanoiden tavoin buddhan Nirvana on maallisen kärsimyksen ulottumattomissa eikä sitä koske tarve syntyä jonakin jonnekin. Se on paljon enemmän kuin arhatin syvällinen rauhantila. Buddhan Nirvana on maailmankaikkeuden ajattoman ja täydellisen olemuksen kokonaisoivallus. Se on kaikkialla, kaikessa ja kaikissa. Se on luonnollinen ja loistava rauhan maailma, joka on läsnä joka paikassa (kun sen on oppinut tunnistamaan), se ei ole sisäiseen rauhan pyhäkköön vetäytymistä. Se on jotain itsessään pyhää, lopullisen puhdasta ja säteilevää, ja se sisältää universaalin rakkauden, myötätunnon ja käsittämättömän laajuuden mittaamattomat ominaisuudet ja auttaa olentoja maailman ääriin asti. Koska se on niin hienovaraista, niin kauaskantavaa ja niin käsittämätöntä, kutsumme sitä määrittelemättömäksi tai paikantamattomaksi Nirvanaksi, jota ei voi sijoittaa sen enempää tämän maailman asioihin kuin arhatin nirvanan rauhalliseen mietiskelyyn. Arhatin nirvanan voimme sitä vastoin määritellä selkeästi keskittymismietiskelyn termein.

Toivon, että ymmärrätte näiden kahden nirvanan eron, sillä se auttaa ymmärtämään buddhalaisia kirjoituksia, joissa sanotaan, että bodhisattva hylkää nirvanan auttaakseen muita olentoja. Se kuulostaa siltä, kuin joku luopuisi lomastaan ja jäisi kotiin auttamaan perhettä. Tai niin kuin vapautuvan vangin pitäisi tehdä lisää rikoksia, jotta hän voisi jäädä vankilaan auttamaan vankitovereitaan. Se on todella väärinkäsitys. On totta, että bodhisattva hylkää hinayana-polun nirvanan – sisäisen rauhan, mutta se johtuu siitä, että hän lähtee toiselle tielle kohti erilaista Nirvanaa, buddhan Nirvanaa, joka merkitsee myötätuntoisen, läpeensä viisaan mielen rauhaa.

Ainoa tapa saavuttaa buddhan Nirvana, jota usein kutsutaan buddhaluonnoksi, on täydellisen myötätunnon kautta. Myötätuntoon kuuluu elävä yhteys maailman kärsimyksiin, niiden kohtaaminen ja se, että tekee kaikkensa poistaakseen ne. Lisäksi tässä ei suljeta aisteja vaan vapautetaan ne. Kristinuskossa on erinomainen ilmaisu sille, mitä bodhisattva tekee: olla maailmassa mutta ei maailmasta. Ajatelkaamme esimerkiksi ala-asteen opettajia. Heidän täytyy päästä sisään 5 – 6 -vuotiaiden maailmaan. He opettavat näille pienille lapsille upeat luku- ja laskutaidot. Heidän ei tarvitse muuttua itse lapsellisiksi eikä hylätä aikuisuuttaan. He työskentelevät pikkulasten maailmassa kuulumatta siihen itse.

Henkilöä, joka omistaa tämän elämän ja tulevat elämänsä universaalin ytimen, buddhuuden saavuttamiseen ja auttaa miljoonia olentoja heidän kärsimyksissään, kutsutaan bodhisattvaksi. Bodhi tarkoittaa buddhaa ja sattva mieltä, päättäväistä ja rohkeaa mieltä. Bodhisattva on siis joku, jolla on rohkeutta ja päättäväisyyttä tulla buddhaksi. Arhat tarkoittaa "vihollisen voittanutta", ja vihollinen on tässä harhakuva persoonallisuudesta ja sen luomista haluista ja vastoinkäymisistä.

Mitä bodhisattvan tiehen kuuluu? Ensinnäkin siihen kuuluu samanlainen mielen puhdistustyö kuin hinayana-polkuunkin. Seurasipa mitä tahansa buddhalaista tietä, jokainen merkki itsekkäistä haluista, vihasta, kateudesta, ylpeydestä ja väärinkäsityksistä täytyy poistaa mielestä. Hinayanan tiellä ne poistetaan jalostamalla meditatiivista tilaa yhä tyynemmäksi, mutta bodhisattvat poistavat ne eri tavalla. Bodhisattvojen ei tarvitse vetää mieltään sisäänpäin pois aistikohteista ja kaikesta, mikä on maallista vaan he päinvastoin kohtaavat maailman ja oppivat siitä ja suhteestaan siihen. Kyse ei ole niinkään paosta kuin muutoksesta. Viha muutetaan rakkaudeksi. Kateus muutetaan vilpittömäksi iloksi muiden saavutuksista. Ylpeys muutetaan tietoisuudeksi siitä, miten kaikki olemme tasa-arvoisia sen edessä, mikä on ikuista ja niin edelleen.

Tunteiden muokkaaminen onnistuu vain mietiskelyn kautta, sillä se on ainoa tapa saada selkeä kuva siitä, miten mieli toimii. Tiedättehän, jos haluatte korjata jotakin, teidän on ensin tiedettävä miten se toimii. Mietiskely auttaa tutkimaan ihmismielen toimintatapoja. Bodhisattvan harjoitukset ovat erilaisia kuin hinayana-harjoitukset. Niitä on myös paljon enemmän. Kuten jo aikaisemmin on mainittu, bodhisattva varoo vetäytymistä meditatiivisen tyyneyden ihanaan rauhaan, hinayana-nirvanaan. Yksi päätyökaluista, jolla se vältetään, on oikea ajattelu eli rukoileminen.

Muissa uskonnoissa ihmiset rukoilevat yhtä tai useampia Jumalia avukseen. Buddhalaisuudessa rukousta ei osoiteta ulkoiselle kohteelle, toiselle olennolle. Rukous on järjestelmä jolla muutetaan mieltä. Toistamalla hyviä ajatuksia vilpittömästi ja sydämen pohjasta yhä uudelleen, niistä tulee totuttuja ajatusmalleja. Ne muuttavat mieltä. Jatkuvan rukoilemisen ansiosta ihminen reagoi elämäntilanteisiinsa eri tavalla kuin ilman sitä.

Bodhisattvan pääsitoumus on auttaa kaikkia olentoja saavuttamalla buddhuus. Miksi? Buddha oli vain yksi henkilö. Hänellä oli vain kolme vaatekappaletta, kerjuukulho ja pari pikkuesinettä. Kuitenkin, puhtautensa ja syvällisen viisautensa avulla hän pystyi auttamaan kymmeniätuhansia ihmisiä henkilökohtaisesti omana elinaikanaan ja tuhansia miljoonia kuolemansa jälkeen laajojen opetustensa kautta osoittamalla ihmisille, miten he voivat auttaa itse itseään. Bodhisattva muistelee tätä yhä uudelleen. Yksi ihminen auttoi miljoonia ihan vain kehittämällä mielestään täydellisen. Bodhisattva tietää, että paras keino auttaa muita on tulla itse kokonaan puhtaaksi, viisaaksi ja taitavaksi muiden ohjaamisessa, aivan kuten Buddha. Päivittäin, useita kertoja päivässä bodhisattva omistaa elämänsä sille rukouksin ja yrittää tehdä jokaisen päivittäisen askareen, jopa teekupillisen, mieli täynnä myötätuntoista rakkautta kaikkia muita olentoja kohtaan kaivaten buddhuutta syvästi.

Jonkin kaipaaminen ei kuitenkaan riitä. On myös tehtävä työtä saavutuksen eteen. Vaikka istuisin tässä vuosia Havaijille kaivaten, en etenisi senttiäkään siihen suuntaan. On ansaittava rahaa, ostettava matkalippu ja shortsit, mentävä lentokentälle ja ehdittävä koneeseen. Se mitä bodhisattvan täytyy tehdä saavuttaakseen buddhuuden, kuvataan tavallisesti kuudella asialla. Ne ovat kuin kuusi palapelin palasta. Kun ne ovat kasassa, buddhuuden palapeli on koottu. Ne ovat kuusi paramitaa:

Näitä kutsutaan kuudeksi paramitaksi tai kuudeksi tuonpuoleiseksi täydellisyydeksi. Olen yrittänyt välttää käyttämästä palinkielisiä tai muita vieraita sanoja. Käytän niitä vain silloin, kun sopivaa käännöstä ei löydy. Olen perehtynyt tähän kääntäjänä. Oppineet ohjaajanne tahtoisivat teidän ehkä käyttävän sellaisia sanoja kuin anicca tai dukkha, mutta en oikein näe miksi. Meillä on selkeät vastineet, pysymättömyys ja kärsimys, miksi siis oppia palia, sanskritia, japania tai tiibetiä? Paramita on kuitenkin sana, jolle ei ole suoraa vastinetta, joten voimme käyttää sanskritinkielistä sanaa. Se tarkoittaa kirjaimellisesti "tuolle puolen mennyttä". Se johtuu siitä, että jokainen kuudesta ominaisuudesta on jalostettu absoluuttisen täydelliseksi, olemassaolon meri (samsara) on ylitetty ja buddhuuden toinen ranta on saavutettu. Voimme myös katsoa asiaa myös toiselta kannalta. Mikä buddha on? – Joku, jonka mielessä nämä kuusi ovat kokonaan tahrattomat ja täydelliset.

Miksi bodhisattva työskentelee mielensä kanssa eri tavoin kuin hinayanan seuraaja? Verratkaamme tätä universaalia rakkauden, myötätunnon ja viisauden olemusta – joka on kaikkialla ja jota kutsumme buddhaluonnoksi – kirkkaaseen valoon. Vaikka se onkin meissä jokaisessa, se ei voi säteillä, koska se on peitettynä. Peittoja on kaksi kerrosta:

Ensimmäinen peitto on sanskritiksi nimeltään klesha. Se käännetään usein sanoilla mielen myrkyt, turmeltuneisuus tai heikkoudet. Olen maininnut sen jo aiemmin: siihen sisältyvät itsekkäät halut, aggressio, kateus, ylpeys ja tietämättömyys. Kaikki nämä tunteet syntyvät persoonallisuuteen liittyvistä kielteisistä harhakäsityksistä – vahingollisista tavoista määrittää itseä – minun täytyy saada, minä en kestä, minulla pitäisi olla se mikä hänellä on, olen parempi kuin hän jne. Hinayanan polulla kaikki sellaiset väärinkäsitykset itsestä poistetaan ja se poistaa totuuden valon edestä ensimmäisen verhon. Enää ei tarvitse käyttäytyä itsekkäästi, siksi ei ole pahaa karmaa ja jälleensyntymien kierto maallisessa olemassaolon tilassa (samsarassa) päättyy. Lopulta tulee arhatiksi.

Toinen peitto tai verho on hienovaraisempi. Kutsukaamme sitä yksinkertaisuuden vuoksi dualismiksi. Se on sekunti sekunnilta jatkuvaa mielen toimintaa, joka määrittelee jatkuvasti ei vain meitä itseämme, vaan myös maailmaa ympärillämme. On kuin mieli olisi ohjelmoitu tuottamaan kaksinaista elokuvaa hetki hetkeltä: minä ja sinä, itse ja toinen, meidän ja teidän, minun kehoni ja maailma, joka pyörii, mieleni ja kehoni jne. Näiden tietoisten ja alitajuisten prosessien kautta määrittelemme itsemme ja maailman: vanhempamme, ystävämme, vihollisemme, jokaisen elämän yksityiskohdan.

Meistä jokaisella on ainutlaatuinen tapa nähdä maailma. Liikumme kukin omassa ainutlaatuisessa maailmankaikkeudessamme. Mahayanan polulla tulee käsittää anatta – se, että itseä koskevissa harhakäsityksissämme ei ole totuuden häivää ja sen lisäksi se, miten käsityksemme muista olennoista ja asioista ovat epätodenmukaisia. Illuusioiden romuttamista ja raa'an totuuden näkemistä kosmoksesta kutsutaan kosmoksen tyhjyyden (sunyatan) havaitsemiseksi. Tyhjyys tarkoittaa sen havaitsemista, että muut ihmiset ja asiat ovat tyhjiä illuusioista, joita meillä on niistä ollut. On kuin yhtäkkiä huomaisi, että kangastus oli optinen harha, eikä tiellä oikeasti ole vettä, tai kuin huomaisi, että henkilö, jota piti ikävystyttävänä onkin mielenkiintoinen. Osa tyhjyyden löytämisestä liittyy ei-egoon (anatta), joka löytyy hinayanan tiellä. Se on kuitenkin vain osa totuudesta. Paljastamalla anattan ihmisestä tulee arhat. Paljastamalla totuuden kaikesta, sunyatan, hänestä tulee buddha.

Asiaa voisi ehkä yksinkertaistaa sanomalla, että arhat voittaa itseään koskevat harhakäsitykset ja on siksi solminut rauhan itsensä kanssa. Bodhisattva voittaa harhakäsitykset sekä itsestään että kaikista muista ihmisistä ja koko maailmankaikkeudesta ja hän on siksi solminut rauhan kaiken kanssa. Tuhoamalla kaikki illuusiot bodhisattvasta tulee buddha ja hän tietää kaiken tiedettävän. Buddha tietää kaiken. Arhat on erittäin viisas, muttei tietoinen kaikesta.

Kuuteen paramitaan liittyen päätyö tyhjyyden löytämiseksi tehdään yhdistämällä mietiskelyn ja viisauden paramitat. Viisauden paramitaa kutsutaan sanskritiksi prajnaparamitaksi. Se on äärimmäisen tärkeä mahayana-buddhalaisuudessa, ja tyhjyyden merkityksestä on olemassa monia järkälemäisiä filosofisia teoksia. Vaikka tekstejä on paljon, tyhjyyden totuus voidaan havaita vain suoraan mietiskelyssä, sillä se ylittää sanallisen ajattelun ja filosofiat.

Kun kuusi paramitaa – anteliaisuus, oikea käytös, kärsivällisyys, ahkeruus, mietiskely ja viisaus täydellistyvät, Buddhan opetusten todellinen merkitys käy ilmeiseksi.

Ensin Buddha merkitsee vain tiettyä henkilöä, historiallista hahmoa, joka opetti buddhalaisuutta. Sitten oivalletaan, että historiallinen Buddha Shakyamuni saavutti yksinkertaisesti vain sen, minkä jokainen jonain päivänä, jossain elämässä saavuttaa. Se, minkä hän löysi, on meidän jokaisen sisimmässä. Se on todellinen luontomme, buddhaluonto. Se ei tarkoita sitä, että jokainen meistä on sisimmässään intialainen prinssi! Se tarkoittaa, että jokaisessa on täydellinen rakkaus, täydellinen myötätunto, loputon viisaus ja suuri kyky auttaa ja ohjata muita. Se on sisäinen valomme. Meidän täytyy vain löytää se ja siirtää syrjään kaikki harhan verhot, jotka vievät sen voiman.

Tämä ajaton valo, universaali rauha tai kosminen viisaus ilmenee kolmella tavalla, joita kutsutaan kolmeksi kayaksi:

1. Buddhaluonto sellaisena kuin ainoastaan buddha voi sen tuntea on nimeltään dharmakaya. Dharmakaya on ilman muotoa, väriä, ääntä ja tuoksua. Se on suurta kosmista viisautta, tyhjyyden viisautta.

2. Pyhimysmäiset bodhisattvat, jotka eivät enää synny ihmisten maailmoissa ja joilla on valokehot, kokevat tämän buddhaluonnon aistiensa suodattamana. Vaikka se on ilman muotoa, he näkevät tuhansia erilaisia buddhia erilaisissa puhtaissa paratiiseissa. He kuulevat sen ikään kuin syvällisinä ja koskettavina opetuksina, jotka ilmaisevat totuuden universaaleja lakeja. Heidän aistiensa kokemus on tuonpuoleisen täydellisyyden jatkuvaa mentaalista "elokuvaa". Sitä, miten buddhaluonto ilmenee näiden bodhisattvojen mielissä, kutsutaan sambhogakayaksi: nautintokehoksi, mikä tarkoittaa puhtaita näkyjä ja kokemuksia, joista pyhimyksen kaltaiset bodhisattvat nauttivat.

3. Tavallisemmat olennot, jotka ovat vielä jälleensyntymän ja kärsimyksen maailmoissa, saavat myös kokemuksia buddhaluonnosta. Heillä on uskonnollisia kokemuksia, he saattavat nähdä buddhan tai valo-olennon näyssä tms. Se tapahtuu hetkellä, kun heidän mielensä on puhdas ja avoin. Kokemus ei kestä pitkään eikä se ole läheskään niin puhdas tai tarkka kuin bodhisattvojen. Bodhisattvojen kokemus on jatkuva eikä sitä keskeytä mikään. Siitä huolimatta, kun maalliset olennot kokevat buddhaluonnon, se on yleensä huomattava hetki ja muuttaa koko heidän elämäänsä. Tätä buddhaluonnon tai buddhamielen aspektia kutsutaan nirmanakayaksi.

***

Olen tänään puhunut lyhyesti kolmesta arvokkaasta ihmistyypistä. Se ei missään tapauksessa tarkoita sitä, että muut olennot olisivat arvottomia. On vain niin, että nämä olennot elävät sellaista elämää, joka auttaa heitä tulemaan kypsemmiksi ja he ovat avuksi maailmassa. Kun buddha tuli planeetallemme, hän tuli niin kuin kaikki suuret henkiset opettajat auttamaan jokaista, ei vain buddhalaisia. Hän ymmärsi, että jokainen on ainutlaatuinen ja siksi hän opetti jokaista tapaamaansa yksilöä tämän omien tarpeiden mukaan. Yleisesti ottaen hän auttoi kolmea psykologista ihmistyyppiä, joista olen puhunut. Ne eivät ole arvoasteikolla toistaan parempia vaan pelkästään erilaisia teitä, jotka sopivat erilaisille ihmisille.

En ole puuttunut nyt buddhalaisuuden sosiologiseen puoleen: temppeleihin, häätapoihin ym. Ne ovat vain uskon ulkoinen kuori. Ne ovat vaatteet, joita se kantaa. Todellinen usko liittyy uskomusjärjestelmään ja elämänasenteeseen, siihen miten näkee itsensä ja muut ihmiset. Ne muodostavat uskonnon todellisen ytimen. On totta, että jotkut buddhalaiset maat painottavat tiettyjä muotoseikkoja kun taas toiset niistä ovat jääneet taustalle tai hävinneet kokonaan. Buddhalaisuuden maantieteelliseen ja historialliseen kehitykseen voisi käyttää kokonaisen luennon, mutta tahdoin piirtää kuvan sen psykologisista valtavirroista ja selittää, miten Buddha yritti auttaa jokaista näiden lähestymistapojen kautta.

Buddha vertasi itseään usein lääkäriin. Hänen opetuksensa ovat kuin lääke ja mielemme epäpuhtaudet ja karma ovat sairaus. Nämä kolme lähestymistapaa sopivat erilaisille ihmistyypeille niin kuin eri lääkkeet sopivat eri sairauksiin. Voidaanko sanoa, että sydänlääke on reumalääkettä parempi? Ei tietenkään. Olisiko järkeä antaa reumalääkettä sydänpotilaalle? Ei tietenkään. Kolme erilaista tapaa elää ja meditoida sopivat erityyppisille ihmisille. Kagyu Samye Lingin luostarissa käytämme näitä kaikkia kolmea harjoitusmenetelmää yksilöistä riippuen.

Itse asiassa, lähemmin tarkasteltuna huomaamme, että paitsi ihmisiä erottelevina merkkeinä nämä kolme psykologista tyyppiä löytyvät lähes jokaisesta. Yksi puoli meissä tahtoo kovasti olla olemassa, toinen puoli etsii rauhaa tämän maailman haihtuvien nautintojen tuolla puolen ja meissä on myös puoli, joka tahtoo aidosti palvella ja auttaa muita löytämään tien vapauteen. Haluaisin päättää luentoni ilmaisemalla syvän kunnioitukseni kaikkea sitä hyvää kohtaan, jonka kolme arvokasta ihmistyyppiä ovat saaneet aikaan ja sanomalla, että mielestäni Buddha oli erittäin viisas ja laajakatseinen antamalla niin monipuolisia neuvoja näitä kolmea polkua silmälläpitäen. Hänen 45 vuoden aikana antamansa opetukset täyttävät yli sata teosta.

Kotisivu