Yleisöpuhe ja turvautumisseremonia 14.5.2011

How Taming the Mind can Enrich our Life (mp3 audiotiedosto)

Miten mielen kesyttäminen voi rikastaa elämäämme? Lama Yeshe Rinpochen puhe Helsingissä 14.5.2011. Tulkkaus Soili Takkala

Gelongma Ani Lhamo: Taking Refuge (mp3 audiotiedosto)

Turvautuminen. Gelongma Ani Lhamon turvautumiseen valmistava opetus Helsingissä 14.5.2011. Tulkkaus Soili Takkala

Osa kuulijoista osallistui Lama Yeshe Rinpochen johtamaan turvautumisseremoniaan. Kuva: Jani Zweygberg

Vartiosaari 15.5.2011

Aamupäivä

Yhteisen pöydän ääressä ekumeenisessa karmeliittaluostarissa. Kuva: Esa Ilmolahti

Uskontojen välinen kohtaaminen Vartiosaaren ekumeenisessa karmeliittaluostarissa

Sisar Hannele Kivinen de Fau:

Meillä on ollut yksi aikaisempi kohtaaminen Suomen buddhalaisten kanssa. Se oli hyvin lämmin ja rakkaudellinen kohtaaminen. Toivon, että kohtaisimme toisemme luonnollisella tasolla, menemättä pitkiin ja vaikeisiin oppirakennelmiin ja kysymyksiin. Annetaan tämän päivän edetä spontaanisti.

Ekumeenisen karmeliittaluostarin uskontojen välinen dialogi tarkoittaa meillä sitä, että me rukoilemme sanatonta, hiljaista rukousta, teemme meditaatiota ja kontemplaatiota, miten sitten näitä nimitämmekin. Joka tapauksessa olemme sanattomassa rukouksessa koko maailman kanssa; kaikkien uskontojen kanssa.

Emme pyri oppikeskusteluihin. Me edustamme mystiikkaa, joka tarkoittaa sitä, että meillä ei ole enää tarvetta oppikeskusteluihin. Ne ovat turhia, olemme saman asian edessä kukin omalla tavallamme, omasta lähtökohdastamme. Oppikeskustelut ovat hyviä tikapuita ja dogmit ja oppirakennelmat on hyvä tietää ja tuntea, mutta sitten kun edetään mystiikan tasolle, niin kaikkien uskontojen mystikot puhuvat hyvin pitkälle samaa kieltä ja me ymmärrämme toisiamme.

Niin toivon, että tässä tapahtuisi. Että tämä on kohtaaminen, ennen kaikkea yhteisten asioiden jakamista ja sitä riemua, että jokainen meistä etsii totuutta, lähestyy totuutta omalla tavallaan sellaisen dialogin hengessä, johon liittyy avoimuus ja ehdoton kunnioitus. Sanon aina, että tule tänne sellaisena kuin olet ja lähde täältä myös sellaisena kuin tulit. Täällä jokainen elää omaa Jumala-suhdettaan ja uskontoaan omalla tavallaan. Täällä ei rajoiteta eikä opeteta ketään eikä mitään.

Lama Yeshe Rinpoche:

Ensinnäkin haluan kiittää teitä siitä, että kutsuitte meidät tälle kauniille saarelle. Olen 100-prosenttisesti samaa mieltä Sisaren kanssa ja olemme toimineet samalla tavalla [Skotlannissa] viimeiset 30 vuotta. Jokaisessa uskonnossa on hyvää ja opettelemme saamaan kokemuksen siitä. Liika puhe johtaa eri kieliin ja erilaisiin mielipiteisiin. Itse asiassa paljosta puhumisesta seuraa paljon kaaosta ja väärinymmärrystä.

Olen siis tehnyt samaa kuin Sisar ja olen iloinen, että hän myös puhuu minun kieltäni (englantia). Aiomme kutsua hänet ensi vuonna Holy Islelle, kun järjestämme kristittyjen ja buddhalaisten tapaamisen. Meillä on kaksi henkilöä, joilla on kokemusta sekä kristittynä että buddhalaisena olemisesta, joten he kutsuvat ison joukon muita. Uskon että te tulette pitämään siitä, joten kutsu lähetetään myöhemmin.

Olen aina ollut sitä mieltä, että kristinuskon – Kristuksen opetusten ja Buddhan opetusten välillä ei ole suurta eroa. Puhuminen on aiheuttanut ongelmat! Yhdessä meitä henkisen tien harjoittajia on enemmän. Jos te kristityt sovellatte käytäntöön kymmentä käskyä ja saavutatte niiden päämäärän, ja buddhalaiset vastaavasti seuraavat kymmentä hyvettä, niin siinä on yhtymäkohta. Me puhumme siitä, miten kehon, puheen ja mielen tasolla tulisi välttää kymmentä huonoa tekoa ja soveltaa kymmentä hyvettä, teillä taas on kymmenen käskyä. Minusta näistä kahdesta koulukunnasta on hyötyä ihmisille. Ne kieltävät vahingoittamisen ja tappamisen, poistavat sen ongelman. Ajatuksena on elämän antaminen ja ihmiskunnan palveleminen.

Minusta tuntuu, että jos ihmiset tekevät harjoitusta ja kokevat mielessään kauneuden, se on kuin pääsisimme pilvien yläpuolelle. Siellä ei ole mitään rajoja. Mielestäni väittely ja eri mieltä oleminen tapahtuu kaikki pilvien alapuolella. Meidän täytyy päästä pilvien yläpuolelle oppimalla meditoimaan. Oppimalla kokemustasolla.

Voin hyvin rukoilla kirkossa, minulla ei ole mitään sitä vastaan. Minulla on ystävinä kardinaali ja piispoja. Itse asiassa järjestimme yhteisen hartaushetken vastikään Lontoossa benediktiinimunkki Isä Laurencen kanssa. Hän ohjaa 200,000 mietiskelijää kristityissä luostareissa. Hän pitää paljon kursseja ja keskustelee Hänen pyhyytensä Dalai Laman kanssa [kirja Dalai Lama: The Good Heart].

Haluaisin siis, että pääsisimme eroon raja-aidoista ja kulkisimme sitten yhdessä henkistä tietä. Minulle on tärkeää, että pysyn omassa uskossani ja myös se, että se mitä teemme, olisi ihmiskunnalle hyödyllistä. Jos toimimme niin, maaplaneetta varmasti hyötyy.

Jos uskon nimissä vain taistelemme, riitelemme, tapamme ja tuhoamme ympäristöä, emme ole parempia kuin maalliset poliittiset ryhmittymät. Henkisten ryhmien täytyy päästä sen yli. Uskon saman minkä tekin hyvillä mielin. Haluan kiittää Ani Sherabia kutsusta ja välittäjänä toimimisesta. Kun menen kotiin, minulle jää tunne, että eri puolilla maailmaa on paljon hyviä ihmisiä, jotka työskentelevät kovasti rauhan ja sopusoinnun eteen kummassakin uskontokunnassa.

Se ei tarkoita, että meidän täytyisi luopua omasta uskomusjärjestelmästämme. Meillä täytyy olla usko, emme joudu luopumaan mistään. Sen sijaan saamme lisää tietoa ja viisautta. Tapasin Amerikassa ollessani monia kristittyjä ja juutalaisia, jotka ovat nyt sitä mieltä, että he ovat aiempaa parempia kristittyjä ja juutalaisia nyt, kun ovat tavanneet buddhalaisia. Jos todella sovellamme harjoitusta käytäntöön, niin enpä ole kuullut Buddhan opetuksesta, jossa meitä määrättäisiin käännyttämään ketään meidän uskomusjärjestelmäämme.

Buddha sen sijaan toivoo, että voisimme olla juuri sitä, mitä haluamme olla. Meidän tulee kuitenkin varmistua, että siitä on ihmiskunnalle hyötyä. Itsekkyys pitäisi karistaa ja tuntea myötätuntoa kaikkia elämänmuotoja kohtaan. Joten luulisin, että kenenkään ei kannattaisi kuunnella lahkolaista ajattelua. Se synnyttää sodan ja siksi kuollaan. Mutta jos opetus koskee rakkautta, ystävällisyyttä ja anteeksiantoa, se on hyvin kaunista.

Toivon että tällä saarella elämä jatkuu tällaisena ja tämänpäiväinen on siitä hyvä osoitus: kaksi suurta uskomusjärjestelmää tekee yhteistyötä viisautensa kautta. Kuten sanotte: kun meditoimme, rajoja ei ole. Joten tästä tapaamisesta syntyy jotain hyvää ja haluan kiittää teitä vieraanvaraisuudestanne. Ja uskoakseni me kaikki haluamme muistoksi tunteen, että meillä on vastuumme ja haluamme tehdä jotain hyvää.

Sisar Hannele

Minä ajattelen lahkolaisuudesta niin, että jokainen, joka elää uskoaan – joka on sen syvästi kokenut – löytää Jumalan, joka on rakkaus ja ymmärtää ja kunnioittaa kaikkia ihmisiä samalla tavalla. Hän ymmärtää, että meidät on samalla rakkaudella luotu tähän maailmaan ja samalla rakkaudella meidät kerran otetaan vastaan. Eli ihminen, jolla on vihamielisiä puheita, hän ei ole varsinkaan kristinuskoa missään tapauksessa voinut elää syvästi, kristinuskoa, joka on rakkaus.

Monta kertaa ajattelen myös sitä, että maailmanrauha olisi varmasti aika paljon pidemmällä, jos poliitikkojen sijasta eri uskontojen mystikot kokoontuisivat. Maailma voisi olla aika erinäköinen, jos eri uskontokunnat, ja kristinuskon tapauksessa mystikot, jotka tosiaan puhuvat siellä pilvien yläpuolella, kokoontuisivat. Silloin ei enää tarvittaisi tätä taistelua täällä.

Jumala on rakkaus. Se on ihan ehdoton asia. Se on ainut asia, jonka Kristus ikään kuin käskynä antoi meille, oli rakastaa. Kaikki muu on toisarvoista. Kirkkoisä Augustinus sanoi: rakastakaa ja kaikki on teille luvallista. Se on ehdoton asia ja ainut asia. Se on myös Raamatun mukaan ainut asia, joka jää jäljelle. Kaikki profetoiminen, kaikki tieto katoaa, ainut, joka jää jäljelle on rakkaus. Jos sen on kristitty ymmärtänyt, hän ei yksinkertaisesti voi puhua kenestäkään eikä mistään muusta uskonnosta vihaiseen, halveksivaan sävyyn, se on mahdottomuus.

Uskontojen välinen dialogi on tulevaisuutta. Se on jo olemassa ja tulevaisuudessa se tulee yhä tärkeämmäksi globalisaation kautta. Tämä on oma teoriani, mutta näen 500 vuoden syklejä, kuinka Jumala ilmaisee itseänsä, kuinka Jumala poistaa verhoa edestään ja antaa meidän nähdä rakkaudelliset kasvonsa yhä enemmän. Olemme kulkemassa kohti rakkautta ja Jumalan suunnitelma vääjäämättömästi toteutuu siitä huolimatta, että meistä näyttää välillä siltä, että menemme huonompaan suuntaan. Mutta se toteutuu ja jokaisen meidän on tehtävä oma osuutemme auttaaksemme sitä lopullista tulosta, joka on rakkaus ja rauha.

Ajattelen, että tällä hetkellä meillä on Suomessa aika vähän uskontojen välistä dialogia. Minä olen ollut Espanjassa monta vuotta ja siellä ollaan hyvin eri tasolla jo. Meillä on esimerkiksi muslimien kanssa hyvin paljon yhteistä ja olemme käyneet Madridissa yli kymmenen vuoden ajan moskeijassa kerran viikossa rukoilemassa heidän kanssaan. He tulevat vuorostaan meidän nunnaluostariimme kerran kuussa rukoilemaan meidän kanssamme ja niin edelleen. Joten siellä ollaan hyvin paljon pidemmällä. Meidän Toledon luostarimme, kaikki jotka ovat siellä käyneet, tietävät, että se on ikään kuin suuri rakkauden tehdas. Siellä on yhdessä kappelissa katolinen messu, toisessa kappelissa on luterilainen messu, vieressä on taijin harjoittajia. Olemme kaikki yhdessä ilman mitään ongelmia keskenämme. Se on kaikki aivan luonnollista, jokainen kulkee omalla tavallaan kohti absoluuttista totuutta.

Myös katolinen kirkko jo Vatikaanin toisen konsiilin aikaan 1960-luvulla sanoi, että pelastuminen on mahdollista muistakin uskonnoista ja tiedetään, että edellinen paavi kokosi Assisiin kaikkien uskontokuntien edustajat rukoilemaan yhdessä. Ei ole mitään ongelmaa, päinvastoin, ongelma on ihan muualla, ongelma on rakkaudettomuus ja se, että ihmiset eivät ole syvästi ymmärtäneet oman uskontonsa sanomaa, takertuneet pikkuseikkoihin, ja siellä sitten ihan kuin verkossa, kalat pyydyksessä yrittävät rimpuilla.

Lama Yeshe:

Kiitos, arvostan syvästi sitä, mitä Sisar ja hänen uskontokuntansa tekee. Ehkä meidän ei nyt kannata puhua enempää, te kaikki vain katsotte ja kuuntelette. Se ei riitä, nyt on aika osallistua. Jos kaikki osallistuvat, tästä tulee monipuolisempaa. Yksi näkökulma ei riitä!

 --- [keskustelu] ---

Lama Yeshe:

Hienoa, nyt näemme, että meillä on kaikilla sama päämäärä. Tänään meidän on varmistettava, että pysymme läsnä, eivätkä ajatukset harhaile menneessä tai tulevassa. Puhumme siitä, miten tämä lyhyt tapaamisemme lähentää teitä Jumalaan, jos uskotte Häneen. Miten pääsette Jumalan lähelle nopeasti, niin ettei teidän tarvitse olla niin kaukana. Jos olette buddhalaisia, meille buddhaluonto on sisällämme, joten emme etsi sitä ulkoa.

Tänään me aiomme tosiaankin puhua ja vaihtaa mielipiteitä keskenämme. Olen avoin kaikelle, minua ei haittaa, jos teillä on vääriä näkemyksiä buddhalaisuudesta tai haluatte väitellä siitä, mikä siinä on oikein ja väärin. Jos mielestänne voin opettaa teille jotain, olen paikalla ja autan. Koska tavoitteemme on sama, varmistakaamme, että kokoontumisemme tuottaa hyviä tuloksia. Tiedän että niin voi olla, koska olen tehnyt työtä kristittyjen kanssa aiemmin ja opiskellutkin kristinuskoa. Jos ajattelemme, että Jumala on olento jossain ulkopuolellamme, niin vaikka Hän olisi ihan vieressä, heikolla uskolla Häntä on vaikea nähdä. Siksi ihmiset pettyvät.

Ihmiset tulevat retriiteille kitkemään mielenmyrkkyjään. Jos ajattelemme, että Jumala on jo meissä, kitkettyämme kykenemme näkemään ja tuntemaan Hänet. Sama pätee buddhalaisuuteen. Toivon että tämä keskustelu on oikein myönteinen ja hyödyksi. Tällä pienellä saarella on pieni asukasmäärä. On paljon mahdollista, että tänne tulisi jokin lahkolainen ryhmä kylvämään riitaa. Ihmisiä, joilla on väärä perimyslinja, opettamaan jotain, mikä on väärin eikä oikein.

Toivottavasti, jos hyvin käy, meillä on ensi vuonna meditatiivinen tapahtuma Holy Islandilla ja kutsumme teidät yhdessä, Ani Sherab ja Sisar Hannele. Buddhalainen ja kristitty nunna tältä saarelta Holy Islandille. Minusta näin tulisi olla.

En koskaan yritä tehdä kenestäkään buddhalaista. Olen ollut mukana monissa kokouksissa. Kuulun ryhmään Skotlannin uskonnollisia johtajia. Siellä ihmiset aina puhuvat seuraajien määrästä. Kristityillä on niin ja niin paljon, muslimeilla näin paljon. Lama Yeshe – montako sinulla on? Vastaan että ei aavistustakaan. En tiedä onko yhtäkään, en ole laskenut päitä. Numeroilla ei ole minulle merkitystä.

Haluan kylvää rakastavan ystävällisyyden ja anteeksiannon siemeniä jokaiseen ihmiseen. Ei siis ole väliä uskotteko vai ette. Se, uskotteko kristinoppiin tai buddhalaisuuteen ei ole oleellista.  Meillä täytyy olla erityinen ominaisuus, jota buddhalaisuudessa kutsumme ehdottomaksi rakastavaksi ystävällisyydeksi. Sitä sanotaan Jumalan rakkaudeksi. Jumalan rakkaus ei ole puolueellista, se on rakkautta ilman ehtoja. Jos Hän on luonut kaikki ihmiset, hän ei voi olla puolueellinen eri ryhmien välillä. Siksi buddhalaisuudessa puhutaan ehdottomasta rakastavasta ystävällisyydestä.

Moni teistä osanottajista sanoo kokeneensa sen Samye Lingissä. Meillä on joka viikonloppu neljä erilaista kurssia: buddhalainen, kristittyjen ja buddhalaisten välinen keskustelu, jooga, taiji, sitä kaikkea tapahtuu Samye Lingissä yhden katon alla. Keskuksemme ympäri maailmaa ovat nimeltään maailmanrauhan ja terveyden edistämisen keskuksia. Ne ovat aina avoinna teille kaikille. Ihmiset ovat näinä aikoina todellakin hukassa, vaihtoehdot ovat vähissä. Jos jotakin siis auttaa jooga, miksi emme opettaisi sitä? Tai jos joku saa apua taijistä, terapiasta, parantamisesta, hieronnasta tai meditaatiosta, se käy, kaikki hyvät asiat, joilla on hyvä perimyslinja.

Sellainen polku, joka haluaa vangita teidät uskomusjärjestelmään ja vie voimavaranne, rahanne, vapautenne, sitä ei voi sanoa itsestään vapauttavaksi poluksi, se on kaikkea muuta! Itsestään vapauttavalla tarkoitan, että ehtoja ei ole, ovi on avoin. Sanon aina ihmisille, että en välitä siitä uskovatko he johonkin vai eivät, minä olen tässä auttaakseni. Mielestäni voisimme kaikki työskennellä näin yhdessä.

Kun työskentelemme keskustelun kautta: te tuotte mukananne sen, mitä kristinuskossa on hyvää ja me sen, mikä buddhalaisuudessa on hyvää. Katsotaan miten se saa meidät kaikki mukana olevat avartamaan näkemystämme. Ellemme saa vaikutteita maailman muista uskomusjärjestelmistä, näkemyksemme muuttuu hyvin kapea-alaiseksi sen sijaan, että olisimme avarakatseisia. Kapeakatseisuuden huono puoli on siinä, että harjoituksemme ei juuri tuota tulosta. Katsotaan siis, miten onnistumme kohottamaan itseluottamusta yksilötasolla.

Niin kuin Sisar Hannele ja te kaikki sanotte, ilman tyyntä ja myönteistä mieltä Jumalaa ei voi todella kokea, olipa Hän ulkopuolellamme tai sisäpuolellamme. Siksi retriitillä oleminen ja mietiskely yksinäisyydessä on tarpeen. Ellemme mietiskele, ellemme ole retriiteillä ja yksinäisyydessä, niin sellaisetkin ihmiset, joilla on uskoa, kuolevat hyvin pettyneinä sanoen: “Uskoin siihen ja siihen uskontoon, mutta en koskaan kokenut sitä, mitä siinä luvattiin.”

Tulevaisuus on mietiskelijöiden ja uskonnonharjoittajien, jotka, kun kyseessä on kristitty, kokevat Kristuksen opetuksen. Buddhalaisena minä olen mietiskelijä. Buddhalaisuudessa on 84,000 erilaista opetusta – se tarkoittaa, että ellemme meditoi, hukumme niihin opetuksiin. Pelkät sanat eivät saa mitään aikaan. Mutta jos mietiskelemme, sovellamme käytäntöön opetuksia ja varmistumme niistä. Siitä syntyy varmuus tai itseluottamus, koska todellakin tiedän, mitä hän opetti meille. Voin kokea sen käytännössä. Sitä kutsutaan itseluottamukseksi.

Uskon että me kaikki tähän tapahtumaan osallistuvat työskentelemme yhdessä niin, että kohtaamisestamme tulee hyvin arvokas. Että saatte kotiin viemisiksi jotain työstettävää.

Sisar Hannele:

Kiitos. Minä jälleen kerran totean, että me puhumme täysin samaa kieltä ja samoista asioista. Tämän jälkeen, puolen päivän aikaan meillä on hetkirukous tässä talossa, meillä on neljä kertaa päivässä niin sanottu hetkirukous ja se perustuu hyvin vanhaan kristilliseen traditioon. Noin 500-luvulta lähtien luostareissa on harjoitettu hetkipalveluksia ja ne perustuvat pitkälti psalmeihin. Kristinuskon tietysti suurin opettaja, Jeesus, oli juutalainen ja luki psalmeja. Me luemme paljon psalmeja vuorolukuna.

Sitten tämä keskipäivän hetkipalvelus, johon me nyt menemme, siihen on keskiajalta lähtien kuulunut rauhan rukous, jonka me olemme ottaneet uudestaan käyttöön. Ja rauhan rukouksessa rukoillaan kaikkien niiden puolesta, joita vainotaan vakaumuksensa vuoksi. Me emme missään tapauksessa tarkoita tällä kristinuskon vainottuja, vaan jokaista ihmistä maailmassa, joka on vainon kohteena oman vakaumuksensa tähden.

Siirtyminen kappeliin.

Lounas.

Metsäretki luontopolkua pitkin metsäkirkkoon ja Vartiosaaren korkeimmalle paikalle.

Lama Yeshe vaeltaa Suomen keväisessä luonnossa. Kuva: Ani Sherab

Vartiosaari 15.5.2011

Iltapäivä

Yleisötilaisuus

Metsäretki tehtiin luontopolkua pitkin metsäkirkkoon ja Vartiosaaren korkeimmalle paikalle.

Vartiosaareen kokoontumistilaksi kunnostettu vanha lato toimi tunnelmallisena kohtaamispaikkana sunnuntai-iltapäivällä. Kuva: Esa Ilmolahti

Otsikkona oli:

Mitä yhteistä on kristillisellä ja buddhalaisella meditaatiolla?

Sisar Hannele:

Tervetuloa. Me olemme jo aloitelleet pienen ryhmän kanssa tänä aamuna ja nyt teitä on sitten liittynyt lisää tähän seurueeseen ilahduttavan paljon.

Meillä on ollut sellainen ajatus, että tämä ei ole akateeminen luento, eikä muutenkaan virallinen, vaan tämä on uskontojen välinen kohtaaminen. Olemme viettäneet aamupäivän hyvin spontaanisti. Toivon että jatkamme tällä uskontojen välisellä ja interaktiivisella tavalla.

Lama Yeshe:

Hyvää iltapäivää kaikille. Olen kovasti onnellinen täällä teidän kauniilla saarellanne. Eikä vain mitä kaunein saari, nyt meillä on täällä myös paljon kauniita ihmisiä! Yritämme tehdä yhteistyötä rikastuttaaksemme elämäämme ja tullaksemme hyviksi ihmisiksi.

Minun erikoisalaani on meditaatio. Olen omistanut sille noin 32 vuotta elämästäni. Siitä 12 vuotta olin yksinäisellä retriitillä. Olen tehnyt 49 päivää kestävän retriitin pimeydessä kolmeen kertaan. Ja joka päivä mietiskelen seitsemän tuntia. Aloitan aamulla klo 3.30.

Buddhalaisittain kysymme: miksi meditoida? Miksi haluatte mietiskellä ja seurata henkistä tietä? Jos samsara on mereen hukkumista siksi, että olemme kaaostilassa, meidän täytyy tietää, miten auttaa ihmistä, joka ei halua hukkua samsaraan. Se on syy mietiskellä. Mietiskelyyn tarvitaan aina oikea motivaatio.

Tarkoituksemme on muuttua mieleltämme vakaiksi ja ystävällisiksi ihmisiksi. Tarkoitus ei ole alkaa kritisoida muiden uskomuksia ja elämäntyylejä. Buddhalaisuudessa sanotaan: ”Älä pyydä muita mahtumaan omiin saappaisiisi vaan opi mahtumaan muiden saappaisiin.” Se on ykkösperiaate.

Haluamme siis oppia mietiskelemään hankkiaksemme viisautta. Sillä juuri nyt samsara on kovin houkutteleva. On niin paljon valinnanvaraa. Jokainen ihminen, erityisesti Euroopassa, elää vapaassa maailmassa ja vaihtoehtoja on paljon. Mutta ellei meillä ole viisautta, emme osaa tehdä valintoja. Vaikka onnistuisimmekin valitsemaan, emme pitäydy siinä. On kuin katselisi TV:n ostoskanavaa ja miettisi: ”Tuon hankin.” Mutta sitten seuraavana päivänä tulee jotain muuta. Koko ajan muutamme mieltämme sen suhteen, minkä ajattelemme tekevän meidät onnellisiksi ja tyytyväisiksi.

Monissa yliopistoissa Euroopassa ja Amerikassa tehdään paljon tutkimusta ja tulokset osoittavat, että jos ihmisillä on jokin uskomusjärjestelmä, uskoa ja hartautta, se on parempi kuin ettei ole minkäänlaista uskoa eikä hartautta.

Usko ja hartaus merkitsevät, että opimme luottamaan itseemme. Haluamme oppia luottamaan valintoihimme ja arvostelukykyymme. Jos on kristitty, ehdoton rakkaus, kunnioitus tai usko Kristukseen on aivan välttämätöntä. Jos sitä ei ole, rukous ei toimi, niin kuin sähkö ei kulje rikkonaista johtoa pitkin. Tarvitaan johdon kumpikin pää, jotta jotain tapahtuisi. Jos on Jumala tai Kristus, tarvitaan oma absoluuttinen usko ilman ehtoja, jotta saisimme täyden hyödyn siitä, mitä yritämme tehdä.

Buddhalaisuudessa tarvitaan samanlainen usko ja luottamus omaan buddhamieleen tai buddhaluontoon ilman epäilystä. Sitten voidaan edistyä. Monet ihmiset kohtaavat paljon vaikeuksia, ne voivat johtua kotikasvatuksen puutteesta tai erilaisista henkisistä koulukunnista, joiden opetus ei ole aitoa, rehellistä ja totta. Ihmiset kokevat paljon tuskaa ja kärsimystä. Siksi moni sanoo tänä päivänä, ettei halua olla tekemisissä järjestäytyneen uskomusjärjestelmän kanssa, koska ei ole hyötynyt siitä.

Ja toisinaan ihmisillä on vaikeuksia vanhempiensa kanssa. Nyt juuri teillä on suuria odotuksia tulevalle hallitukselle. Ellei se täytä odotuksiamme, syytämme kaikkia muita paitsi itseämme. Mietiskely tarkoittaa sitä, että opitaan ensin parantamaan oman mielen tilaa. Sitten tarvitaan tarpeeksi viisautta. Sen jälkeen syytämme ehkä vähemmän Jumalaa, yhteiskuntaa tai perhettä. Sitä kutsutaan itsensä parantamiseksi. Miten muuten voimme muuttua tervehenkisiksi, ellemme tällä tavalla paranna itseämme? Mikään ulkoinen rikkaus, mitkään valinnanmahdollisuudet eivät koskaan tyydytä ihmisten kaikkia tarpeita.

Opettelemme tässä meditoimaan, olemaan sopusoinnussa. Niityllä voi kasvaa mitä tahansa ja buddhalaisuuden mukaan kesyttämätön mieli on yhtä kuin paljon rikkaruohoja. Mietiskelijä joutuu kitkemishommiin. Meidän täytyy kitkeä heikkoutemme, halumme, ahdistuksemme, vihamme ja kateutemme. Kun jatkamme kitkemistä mietiskelyn ajan, pelto muuttuu oikein hyväksi.

Opetan nyt yksinkertaisen mietiskelymenetelmän. Sen jälkeen Sisar Hannele kertoo, miten hänen koulukunnassaan opetetaan, saatte kummatkin opetukset.

Tätä pidetään eräänä buddhalaisuuden korkeimmista meditaatiomenetelmistä, mutta siihen ei sisälly rukousten ääneen lausumista tms. Kun meditoitte minun kanssani, teidän ei tarvitse surra sitä, uskotteko johonkin vai ette.

Olemme oikeassa paikassa – tätä paikkaa missä olemme, käytetään meditaatioon – joten kehonne on läsnä. Mielen tulisi pysyä kehosta erottamattomana. Kun mietiskelette, älkää antako mielen hypätä pois kehosta. Tuokaa se takaisin, keho ja mieli ovat erottamattomat.

Rentoutukaa fyysisesti ja myös mielessänne. Näette ympäristön, missä olette, tarkoituksemme on olla tässä ja nyt. Tavallisesti istuessanne mielenne voi olla hyvin aktiivinen ja touhukas tai ikävystynyt. Niinpä useimmat ihmiset, jotka kohtaavat tunnetason vaikeuksia ja asioita, joita he eivät halua selvittää, alkavat ajatella mennyttä. Sanokaa silloin itsellenne: älä mene sinne. Ei edes yhtä tuntia taaksepäin. Ole vain tässä ja nyt.  Kertokaa se omalle mielellenne. Ei enää menneisyyteen. Nykyhetki, nykyhetki.

Mielellänne on ollut aina tapana takertua johonkin. Jotkut teistä onnistuivat eksymään tänään täällä saarella. Sillä sekunnilla kun onnistutte olemaan ajattelematta mitään, ajattelette: ”Olen hukassa.” Niinpä mieli karkaa tulevaisuuteen. Mietiskellessänne tulevaisuutta saatatte ajatella esimerkiksi sitä, mitä aiotte tehdä opetusten jälkeen tai tänä iltana. Jos annatte mielen mennä sinne, se on loputonta. Joten teidän täytyy ponnistella, että mielenne ei karkaisi tulevaisuuteen.

Älkää siis jääkö pohtimaan menneisyyttä sen enempää kuin tulevaisuuttakaan, muistakaa vain pysyä tyynenä ja rentoutuneena nykyhetkessä. Se on tervehenkistä. Nyt kehonne ja mielenne ovat toisistaan erottamattomat ja yhdessä. Muuten kehomme on täällä, mutta mieli on suurimman osan aikaa jossain muualla, ajatellen jotain, suunnitellen jotain. Se ei ole tervehenkistä, koska se ei tuo minkäänlaista täyttymystä.

Mitä mietiskellessä tapahtuu? Olen realisti ja tiedän, miten mieli toimii. Ensimmäistä kertaa elämässänne teille kerrotaan, että teidän ei tarvitse tehdä mitään. Ja huomaatte, että se on itse asiassa vaikeinta, mitä teille on ikinä opetettu. Kaikkein vaikeinta on olla tekemättä mitään! Luultavasti useimmat eivät pysty siihen viittä sekuntiakaan. Jos niin käy, joudutte ankkuroimaan mielenne johonkin. Koska hengittäminen on osa elämäänne, sulkekaa silmänne ja hengittäkää luonnolliseen tahtiin sisään ja ulos (yksi), sisään ja ulos (kaksi) jne. Teidän tulisi alkaa laskea hengityksiä.

Teemme 15 minuutin meditaation, oikein hienon hiljaisen meditaation. Teidän ei tarvitse tehdä mitään. Voimme aloittaa. Rentoutukaa vain.

Sisar Hannele:

Sovimme, että tätä minun osuuttani ei tarvitse kääntää, koska kaikki ymmärtävät. Kristityt puhuvat seitsemästä kuolemansynnistä. Minusta meidän tämän päivän kuolemansyntimme on ehdottomasti ahneus. Me haluamme niin paljon. Kaikesta, jokaisesta asiasta meidän pitää saada edes pieni pala, mitään ei voi jättää maistamatta ja minulla on hyvin samantapaisia ajatuksia tietysti siitä, että meiltä puuttuu kestävyys, sitoutuminen, me menemme asiasta toiseen ja kukasta kukkaan, samalla tavalla kaikki, koko ihmiskunta. Kaikkea pitää saada ja lyhyessä ajassa.

Mystiikka, kontemplatiivinen rukous, se on koko elämän pituinen matka, kukaan ei tule koskaan valmiiksi. Mikä meitä ajaa rukoukseen, kontemplaatioon? Kaipaus, joka pitää yllä meidän uskoamme, kaipaus löytää Jumala, tuntea hänet. Luostarissa me kaikki etsimme Jumalaa, mutta kukaan meistä ei ole Häntä löytänyt eikä voi löytää lopullisesti tässä maailmassa. Luterilainen kirkko on pitkälle menettänyt kontemplaation ja meditaation, koko ymmärryksen näistä asioista, koska meillä ei ole luostarilaitosta. Jonkin verran voidaan ajatella, että joissain herätysliikkeissä tunnetaan näitä asioita. Joka tapauksessa tänä päivänä retriittien kautta myös kristillinen kirkko on alkanut ymmärtää sitä aarretta, mikä sillä on kristillisessä mystiikassa.

Kaipaus ajaa meitä eteenpäin. Kaipaus, totuus, totuuden löytäminen. Meidän pitää olla hyvin rohkeita. Ihmiset voivat usein ajatella, että elämme pilvilinnoissa, mutta päinvastoin. Tie on pitkä, jotta löydämme puhtaan uskon Jumalaan sellaisena kuin Hän on, ilman jumalakuvia, itse rakentamiamme ajatuksia Jumalasta. Meidän pitää päästää irti… Jumala päästä meidät eroon Jumalasta, jotta voimme löytää sen Jumalan, jota voi sanoa Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaksi. Niin kuin Lama Yeshe sanoo, luottamuksen, uskon pitää olla puhdas.

Voidaan sanoa, että rukouksessa on kolme tasoa. Ensin tulee pyyntö ja kiitosrukous, joka on hyvin sanallista ja hyvin konkreettista. Kristinuskossa puhutaan meditaatiosta silloin kun se on vielä meidän itsemme työskentelyä. Ja kontemplaatio on meille sitten se syvin rukouksen taso, jossa ei ole enää sanoja, jossa ollaan todellakin läsnä siinä hetkessä.

Meidän sisällämme on Jumala, olemme Pyhän Hengen temppeli, Jumala asuu meissä ja tuntemalla itsemme pääsemme omaan sisimpäämme. Se on tosi pitkä matka, mutta sitä me harjoittelemme luostareissa päästäksemme kontemplaatioon.

Harjoitus, jonka tässä nyt esitän, on hyvin kristillinen. Jos ajattelemme harjoitusta ilman raamatuntekstejä ym., niin pääsemme sanallisesta rukouksesta meditatiiviseen rukoukseen, joka on vielä meidän omaa aktiivista ajatustyötämme. Ja sen jälkeen rukous hiljenee, hiljenee pikku hiljaa. Huomaamme, että sanat eivät enää kanna, sanat eivät enää merkitse, niillä ei ole enää voimaa eikä merkitystä. Rukous hiljenee itsestään. Sanotaan, että jokaisesta kristitystä, jos hän ei estä rukouksen normaalia kehitystä, vähitellen hänestä tulee mystikko.

Puhun nyt tietysti hyvin pitkälle karmeliittaspiritualiteetista, joka on sisäistämismystiikkaa, eli menemme itsemme sisään hyvin, hyvin syvälle ja uskomme, että Jumala on meissä, meidän sisällämme. Avilan Teresa, joka oli loistava rukouksen opettaja, on karmeliittojen suuri opettaja. Hän oli pedagogi. Sitten meillä on toinen opettaja, Ristin Johannes, joka taas oli teologi.

Otan nyt ihan konkreettisen harjoituksen, jota Avilan Teresa 1500-luvulla käytti nunniensa kanssa. Ihan samalla tavalla hiljennymme, koetamme elää hetken elämästämme niin kuin meillä ei olisi mitään suunnitelmia, ei ollut eikä tulossa. On vain tämä hetki. Ja me keskitymme Kristukseen. Toisaalta me haluamme tyhjentää itsemme, tyhjentyä kaikista häiritsevistä ajatuksista. Teresa sanoo, että toisaalta meidän ei tarvitse tehdä mitään. Sydämemme on kiinnittynyt rukoukseen. Vaikka ajatukset kulkevat, älkää välittäkö niistä, ne ovat kuin pikkulintuja, jotka lentelevät. Jumala tietää, jos jotain haluamme tehdä hyvin, se on rukous. Emme saisi kiinnittää liikaa huomiota ajatuksiin. Kristinuskossa on monia koulukuntia, joilla on selkeitä metodeja ajatuksen hiljentämiseen. Karmeliitoilla se on lähinnä sitä, että annamme ajatusten kulkea ja olemme välittämättä niistä. Sydän on keskittynyt rukoukseen. Hengitystä voi myös käyttää apuna.

Kristus on keskus, vaikka yritämme hiljentää kaikki aistimme. Voimme aloittaa sulkemalla silmät ja katsomalla Kristusta sisäisillä silmillä. Uskolla on omat silmänsä ja korvansa, ne ovat toisenlaiset kuin fyysiset aistit. Fyysiset aistit ja ajatukset pitäisi saada hiljentymään, ylkä voi saapua kun olemme täysin hiljaa. Voimme ajatella Kristusta, katsoa häntä sisäisillä silmillämme. Ei yritetä tehdä hänestä nyt kuvaa, oliko hänellä parta ja pitkä tukka ja minkä näköinen hän oli, vaan katsotaan sisäisillä silmillä Kristusta.

Sitten kun te olette sen tehneet, niin vähitellen antakaa katseen kääntyä, antakaa Kristuksen alkaa katsella teitä. Kristus katsoo teitä. Siinä vaiheessa kun katsojasta tulee katseltava, siinä vaiheessa olemme siirtyneet kontemplaatioon.

Harjoitus 15 min.

Haluaisitteko nyt kysyä asioista, keskustella?

Ani Sherab:

Minulla olisi kysymys. Mietiskelin, mikä vastaa buddhalaisuudessa sitä, että katsotaan Kristusta. Täytyisi olla jokin aika järeä vastaava asia, joka todella toimii. Meille buddhalaisille minun kokemukseni mukaan toimii se, jos Buddhalta tuleva perinne on säilynyt rikkomattomana. Jos opettajilla on todella jotain sellaista viisautta vielä tänä päivänä tarjota, mitä Buddha omasta oivalluksestaan tälle maailmalle antoi. Meillä on nämä ihmishahmossa olevat epätäydelliset opettajat, mutta he edustavat sitä, mitä sanomme perimyslinjaksi ja se inspiroi meitä samalla tavalla kuin kristinuskossa Kristus inspiroi kristittyjä.

Lama Yeshe:

On tietenkin niin, että kun meillä on yhteen kokoontuneena ryhmä ihmisiä, joista toisilla on jokin uskomusjärjestelmä ja toisilla ei, meditaatio on oikeastaan todella kaunis tie. Kristinusko on hyvin samanlaista kuin buddhalaisuus, sillä Sisar sanoo Kristuksen rakastavan meitä. Buddhalaisuudessa on myös visualisaatiomenetelmiä, kutsumme ns. bodhisattvoja eteemme. Jos luotat henkiseen hahmoosi, jos olet tarpeeksi puhdas ottaaksesi bodhisattvat vastaan itsestäsi, he voivat tulla valohahmoisina ja sulautua sinuun. Ja sinusta ja bodhisattvasta tulee yhtä. Tässä on paljon samankaltaisuutta ja se on kaunis menetelmä. Ellei halua tehdä asioita monimutkaisesti, niin minä opetan dzogpachenpoa tai mahamudraa, jossa ei tarvitse tehdä mitään. Jos tarvitset hartautta muodostaaksesi yhteyden, buddhalaisuudessa voit visualisoida Laman tai Gurun. Jos sinulla ei ole senkaltaista uskoa ja hartautta, kutsut bodhisattvat. Se on hyvin samanlaista.

Sisar Hannele:

Tämä oli yksi mahdollinen harjoitus, niitä on tietysti paljon muitakin. Voitaisiin myös ajatella niin, että ennen kuin me etenemme tässä kontemplatiivisessa elämässä, niin ensin tulee se vaihe, jossa minä puhun, ja Jumala kuuntelee. Sitten tulee vaihe, jossa Jumala puhuu ja minä kuuntelen. Sitä seuraa vaihe, jossa kumpikaan ei puhu. Mutta vielä senkin jälkeen on jotain syvempää. – Ei mitään muuta kuin hiljaisuus.

Tämä äskeinen mielikuvaharjoitus on kuitenkin sisäistämismystiikkaa, tarkoitan sillä sitä, että sielun silmät näkevät toisella tavalla. Esimerkiksi jesuiitoilla on tie, joka on paljon konkreettisempi, heillä on paljon enemmän metodeja ja he saattavat kuvitella Raamatun-kohtauksen ja itsensä sinne mukaan tai muuta sellaista. He käyttävät paljon visualisoimista, mutta meillä visualisointi on hyvin käsitteellistä ja abstraktia. Niin kuin sanoin, emme kuvittele Kristuksen ulkonäköä, vaan on kysymyksessä sisäinen Kristus, näemme sisäisillä silmillä. Sielun kaikkein sisimmässä on Kristus. Olemme Pyhän Hengen temppeli ja se on se paikka, johon pääsemme, jossa kaikki on ehjää, jossa ei ole kipua eikä tuskaa, ei ikäviä mielikuvia tms. Se on paikka, jossa on absoluuttinen rauha ja eheys.

Tässä on tietenkin hyvin vähän aikaa selittää niin valtavan suuria kokonaisuuksia. Varmasti tässäkin on hyvin paljon yhtäläisyyttä.

Ani Sherab:

Minusta olisi arvokasta, jos Sisar Hannelen sanat käännettäisiin englanniksi, sillä hän puhuu syvällisistä asioista.

Lama Yeshe:

Ei, luulen että…

Ani Sherab:

…ymmärrät??

Lama Yeshe:

Kyllä, minä ymmärrän... (naurua). Tämä kaikki on minulle hyvin tuttua, joten ei tarvitse kääntää, jos yleisölle suomen kieli on helpoin. Haluan, että näette, miten paljon yhtäläisyyksiä on, että meillä on sama tavoite ja päämäärä.  

Voitte kysyä minulta mitä vain buddhalaisuuteen liittyvää. Jos vaikka olette kuulleet jotain muuta kuin mitä minä sanon tai epäilette tätä Lamaa. Vaikka haluaisitte loukata Buddhaa, sekin sopii. Ette ole nyt lukemassa pelkkää kirjaa, vaan paikalla on elävä Lama ja voi olla, että vastaan teille hyvin onnistuneestikin.

Kysymys:

Miten te vietätte Vesak-juhlia?

Lama Yeshe:

Buddhalaisuudessa monia eri koulukuntia ja Vesak kuuluu itse asiassa theravada-perinteeseen. Me kuitenkin juhlimme sitä myös iloitsemalla muiden mukana. Juhla merkitsee iloa, varmistamme, että meidän on mahdollista iloita ja kehittyä. Buddhalaisuuden mukaan meidän täytyy päästä syyllisyyden tunteesta eroon. Miten voimme iloita, jos tunnemme niin paljon syyllisyyttä? Syyllisyydestä on luovuttava, että voi kehittyä.

Kysymys:

Olen meditoinut ja mitä enemmän meditoin, sitä enemmän minusta tuntuu, että ympärilläni on puskurivyöhyke. Kun ihmiset kohtelevat minua jotenkin tai minä heitä, alan nähdä, mitä taustalla tapahtuu. Näen motivaatiomme ja puutun asioihin yhä vähemmän. Kristittynä se alkoi pelottaa minua, koska kristinusko on hyvin ulospäin suuntautuvaa, muiden auttamista, tehdään aloitteita. Ja se sai minut hiukan pelkäämään.

Lama Yeshe:

Tässä on suuri ero. Meistä tulee pelottomia. Ellei ole “minua”, ellei ole buddhaa, sitten ei ole mitään pelättävää. Koska meillä on jähmettynyt käsitys jostakin henkilöstä tai itsestämme, jähmettyminen siihen saa aikaan pelon. Jos kovasti haluat olla yhteydessä Kristukseen, et halua että yhteys katkeaa ja alat pelätä.

Buddhalaisuudessa on enemmän jumalia kuin kristinuskossa. Meillä on satoja erilaisia jumalia. Mutta loppujen lopuksi ne eivät ole opetusten mukaan olemassa. Koska kyseessä on oma mielemme – sanomme, että kaikki on mieltä – mieli ajattelee, että jumala on olemassa tai ei ole olemassa. Mielestänne jumala sanoi, että jumala on olemassa, minä olen jokin jumala. Uskotte siihen absoluuttisen varmasti. Buddha sanoo: “Todellisuudessa en ole tehnyt niitä, en ole nähnyt niitä.” Siksi mitään sellaista kuin buddha ei ole. Buddhalaisittain minä ja sinä ovat olemassa suhteellisesti. Minä visualisoin bodhisattvat, minä visualisoin Jumalan. Mutta kun olen saavuttanut bodhisattvatasot, päästän irti. Se on kuin alus, joka vie meidät avaruuteen. Sitten päästämme irti aluksesta, emme tarvitse sitä enää, olemme avaruudessa. Jähmettyminen merkitsee, että emme voi päästää irti, koska luulemme putoavamme.

Buddhalaisittain voimme tarkastella tuota pelokasta hahmoa. Ketä oikein pelkään? Pelkäänkö menettäväni jumalayhteyteni? Jos Jumala on kaikkialla, ette pääse Hänestä eroon. Teidän ei tarvitse pelätä meditaatiota.

Sisar Hannele:

Periaatteessa kristittyinä meidät on kasteessa liitetty Kristukseen, elämään ja kuolemaan, eikä meitä voi mikään Hänestä erottaa. Emmekä me myöskään voi ajatella, että rukoilisimme jonkin tunteen tai mielihyvän vuoksi, eikä Kristuksen läsnäoloa voi mitenkään mitata meidän tunteellamme hänen läsnäolostaan. Se ei ole mittari, eikä mikään voi erottaa meitä Kristuksen rakkaudesta. Joten ei meidänkään pitäisi tuntea minkäänlaista pelkoa, koska nämä eivät ole lainkaan tunteen asioita.

Kysymys:

Olin 40 vuotta kristitty ja tavallaan buddhalaisuuden kautta löysin Jeesuksen. Lähinnä sillä tavalla, että jos Jeesus olisi kirjoittanut Raamatun, olisin varmasti kristitty edelleenkin. Raamattu on minusta tavallaan sumuverho siinä välissä. Buddhalaisuuden kautta ymmärsin sen, että Jeesus ja Buddha edustavat rakkauden energiaa. Tavallaan kyse on ihan samasta asiasta, niillä on vain eri nimet. Viime kädessä kyse on täysin samasta asiasta. Kävin lapsuudessa paljon kirkossa ja minulla on kristillistä taustaa. Tässä kontemplaatiossa käsitin sen, että ei ole näkijää ja… ei ole subjektia ja objektia, vaan kun me olemme kaikki sen ison rakkauden sisällä, niin olemme tavallaan sitä samaa kuin Jeesus tai Buddha. Sanoit myös, että Kristus on meissä jokaisessa ja buddhalaiset taas sanovat, että meissä jokaisessa on buddhaluonto. Tavallaan tämä oli erittäin hyvä harjoitus siinä mielessä, että taas näin sen, kuinka lähellä kristinusko ja buddhalaisuus ovat toisiaan. On vain vähän erilaisia nimiä, vähän erilaisia käsityksiä. Mutta lähinnä kysyisin sitä, että miten sinä näet Raamatun roolin, koska se herättää niin paljon ristiriitoja, mikä johtuu osittain siitä yhteiskunnallisesta tilanteesta, jossa Raamattu on kirjoitettu. Mikä on Raamatun rooli ja Jeesuksen kaikenkattava rakkaus?

Sisar Hannele:

Haluaisin vastata, että Jumalan rakkaus. Aamupäivällä puhuimme siitä, että kaikki katoaa, profetoiminen, tieto, kaikki katoaa. Jäljelle jää rakkaus, rakkaus on ainut asia joka kestää ja jää jäljelle. Augustinus sanoi: ”Rakastakaa.” ”Rakasta ja tee mitä haluat.” Se riittää meille. Jeesuksen ainut varsinainen käsky koskee rakastamista. Rakastakaa toisianne, rakastakaa Jumalaa. Se on oikeastaan se ydin, siihen pyritään. Kristityn rukous on minun pyyntöäni ja minun kiitostani, mutta kristitty ei voi koskaan rukoilla yksin. Kun rukous kehittyy, tarkoitus on, että me näemme Jumalan kaikkialla, kaikessa, ja myöskin se, että rukouksesta tulee yhteistä rukousta; ei pelkästään kaikkien kristittyjen kanssa, vaan kaikkien ihmisten kanssa, eikä edes ihmisten, vaan koko luomakunnan kanssa. Eli kyllä se laajenee, kristityn rukous varsinkin siihen nimenomaan, että ymmärrämme paikkamme maailmankaikkeudessa ja koko luomakunnassa. Koko luomakunta huokailee ja odottaa loppumista, rakkauden tiivistymistä.

Sama kysyjä:

Tässä ei ole juurikaan eroa.

Kysymys (alun perin englanniksi):

Edellä on jo sanottu suurin piirtein se, mitä halusin sanoa. Kun olemme lähellä Jumalaa, Jumalassa, pelkoa ei ole. Jumala on rakkaus, eikä rakkaudessa ole pelkoa. Mitä Jumalan lähelle pääsemiseen tulee, luulen että buddhalaisuudessa on jotain, mistä meidän täytyy päästä eroon, nimittäin egosta. Se on valheellinen ego, itsemme rakentama. Sitä ei ole olemassa ja meidän täytyy päästä siitä eroon. Sitten todellinen, Jumalan tekemä Itse tulee näkyviin. Ei ole helppoa siirtää syrjään asioita, joita olemme tehneet itse itsellemme, ja se pelottaa vähän. Mutta ei ole mitään pelättävää, koska Jumala on rakkaus. Meidän tarvitsee vain päästää irti ja ottaa vastaan se, mikä on vastaanotettavissa. Ja sen kaiken kauneus on, että voimme tuntea sen täällä, kun rukoilemme tai meditoimme yhdessä, ikään kuin olisimme tavanneet toisemme jo kauan sitten. Olemme erossa toisistamme fyysisinä ihmisinä mutta jotenkin yhtä.

Lama Yeshe:

Luulen että ymmärsin täysin, mitä sanoit. Minusta sinun pitäisi kuitenkin varmistaa, että muutkin ymmärtävät! Kyllä, sovellan tätä käytäntöön.

Sama kysyjä:

En ole varma, miten onnistuin ilmaisemaan itseäni englanniksi.

Lama Yeshe:

No niin, seuraavaksi sinun täytyy mielestäni varmistaa, mitä muiden täytyy käydä läpi. Samalla kun sanomme “yhtä Jumalan kanssa,” on muistettava, että viljan ja rikkaruohon siemeniä ei pidä sekoittaa. Buddhalaisittain meidän täytyy puhdistautua päästäksemme egosta eroon. Sitten olemme buddha tai meistä tulee buddha. Sinä ja buddha ovat täsmälleen sama asia. Voit olla Jumala tai Jumala voi olla sinä, koska hän on Luoja, mutta ego on välissä. Meidän täytyy siis ratkaista egomme aiheuttama ongelma.

Useimmiten samsarassa ajatellaan kuitenkin toisin. Siellä ihmiset eivät sano: ”Minun täytyy raivata egoni,” vaan hyökätään muiden ihmisten egon kimppuun! Siitä koko ongelma alkaa. Meidän täytyy kohdata haaste ja ymmärtää, että me kaikki olemme henkisen tien kulkijoita, emmekä tee mitään taltuttaaksemme tai vahingoittaaksemme muita, muiden egoja. Meidän pitää taltuttaa ensin oma egomme. Sitten muut voivat hyötyä.

Sisar Hannele:

Tämä on juuri se, mihin me pyrimme: “Enää en elä minä, vaan Kristus minussa.” Eli Jumala on luonut meidät kuvakseen, jotta me voisimme tulla Kristuksen kaltaisiksi, antaa Kristuksen enentyä meissä ja meidän oma itsemme pienenee. Pyrimme tilaan, jossa en enää elä minä vaan Kristus minussa.

Lama Yeshe:

Jos kristitty, kuten aikaisempi kysyjä, ajattelee olevansa syntinen, hän alkaa pelätä ja sen myötä tuntee itsensä syylliseksi. On avuksi, jos sanomme, ettei Jumala ole tehnyt meistä sellaisia. Minusta apu on tarpeen.

Kysymys:

Haluaisin kysyä sellaista asiaa, kun buddhalaisuudessa sanotaan, että kaikki asiat tai maailmankaikkeus on aina ollut olemassa, eikä sillä ole alkua eikä loppua, mutta sitten kuitenkin puhutaan mielenvirroista ja on jotenkin kaikenkattava ykseys. Ja on olemassa paljon olentoja, joilla on mielenvirtoja ja sitten kukin niistä pystyisi jotenkin tekemään matkaa, puhdistautumaan ja pyrkimään kohti buddhaluontoa. Ovatko mielenvirrat aina olleet, vai ovatko ne tälläkin hetkellä ykseys ja mikä on se tulos? En osaa muotoilla tätä paremmin.

Lama Yeshe:

Ensinnäkin meidän ei pitäisi missään tapauksessa ajatella niin, että maailmankaikkeus on aina ollut olemassa. On tutkittu ja saatu selville, että miljardeja vuosia sitten Maapalloa ei ollut olemassa, se muodostui vähitellen. Siksi Buddha sanoi: täällä ei ollut mitään. Kun hän puhuu mielestä, hän tarkoittaa tätä mieltä, joka on täällä ja tuolla ja kaikkialla olemisen ulottumattomissa. Se ei synny eikä kuole. Se on jatkumo. Kristinusko kutsuu sitä Jumalaksi. Se ei ole Maa-planeetta, se ei ole puu eikä se ole meidän kehomme. Tieteen tutkimustulosten mukaan erittäin kiinteästä kehostakin 75 % on vettä.

Emmekä me koskaan tahdo muistaa sitä, että muutumme joka sekunti. Buddhan mukaan kaikki on luonteeltaan muuttuvaa. Ennen kuin sikiämme, ei ole mitään. Sitten meistä tulee pieni möykky äidin vatsassa ja myöhemmin taapero. Muutumme joka sekunti, mikään ei pysy samana. Ellei ole muutosta, on ns. kaikenkattavan jatkumo. Buddhalaiset siis varoittavat meitä jähmettämästä itseämme mihinkään, koska kaikki muuttuu. Jos sopeudumme muutokseen, vapaudumme, olemme enemmän vapaita.

Buddhalaisuus tulee siihen johtopäätökseen, että perusolemus on kaikkialla. Vaikka pidämme puuta todella kiinteänä kappaleena, se kuitenkin kasvoi puuksi tyhjästä ja eräänä päivänä se hajoaa tyhjyyteen. Se koskee Buddhan opetusten mukaan kaikkea, jopa Maa-planeettaa, joka on kaikkein kiintein kappale, mikä meillä on. Se sulautuu tyhjyyteen. Tietyn ajan kuluttua tuli ja vesi tuhoavat sen. Maa ei jää olemaan ikuisesti. Mutta mieltä ei voi tuhota, siksi että sillä ei ole muotoa eikä väriä. Miten sellaisen voisi tuhota, jolla ei ole muotoa eikä väriä? Ellei muotoa ja väriä ole, miten voimme sanoa jonkin olevan olemassa? Buddhalaisuudessa tullaan siihen johtopäätökseen, että emme näe mitään, kuule mitään, tunne mitään, eikä meitä voi millään mitata. Jos meistä ei voi sanoa mitään, mitä voimme sanoa?

Sisar Hannele:
Kristinuskossakin ajatellaan että meidän päämäärämme on yhtyä Kolmiyhteisen Jumalan elämään. Eli me käymme samalla läpi purifikaation, illuminaation ja sitten tapahtuu union, jossa me yhdymme Jumalaan. Eli tämäkin voidaan pitkälle ajatella samalla tavalla. Ensin on puhdistuminen ja sen jälkeen tulee valaistuminen ja sen jälkeen yhtyminen Jumalaan. Ihan käytännön tasolla jos ajatellaan esimerkiksi messua, kristillistä messua, siinä aloitetaan messu purifikaatiolla eli synnintunnustuksella. Sen jälkeen ollaan vapaita kuuntelemaan Jumalan sanaa, jonka kautta meille pitäisi syntyä illuminaatio, valaistuminen. Ja sitten ehtoollisyhteydessä me yhdymme Jumalaan, Kristukseen. Siis ihan pienessäkin mittakaavassa tämä toteutuu tällä tavalla, puhumattakaan siitä, mitä se tarkoittaa lopullisesti.

Lama Yeshe:
Mieli ratkaisee. Ellei mielesi ole hyvä, vahva ja myönteinen, miten voisit saada yhteyden Kristukseen? Siihen tarvitaan uskoa. Tehkää mielestänne vahva ja myönteinen. Buddhan mukaan meillä kaikilla on mieli. Mieli on ainoa keino päästä yhteyteen Kristuksen tai buddhaluonnon kanssa, mikä se sitten onkaan. Työstämme mieltä.

Meidän täytyy jatkaa mietiskelyn opettelemista. Kyllä, menkää syvemmälle mieleenne, joogin mieleen. Puhun mielenlaadusta. Laulussa joogin mielestä sanotaan: “Vaikkei mielellä ole siipiä, se ehtii joka paikkaan. Vaikka emme voi sanoa, että sillä olisi silmät, se näyttää näkevän kaiken.” Jos istumme alas ja pyydämme, että mieli istuisi kanssamme, se tahtoo mennä pois. Jos istumme tässä ja pyydämme: ”Mieli, mene pois,” se ei mene. Joten mieli on ihan mahdoton, ellemme tunne keinoja, joilla työstää sitä.

Olennaista on, että työstätte mieltänne. Jos olette kristittyjä, jos teillä on hyvin harras usko Kristukseen, se tyynnyttää vahvan kielteisen, epäilevän energian. Hävittäkää sellainen. Jos olette buddhalaisia, mieli on vahva ja hyvä työskentelykenttä. Buddha sanoo, että hänellä ja meillä on samanlainen mieli. Menkää siis ja etsikää itse, missä se buddhamieli on. Ei tarvitse epäillä eikä etsiä mitään muualta kuin itsestänne. Tähän tarvitaan meditaatiota, tyyntymistä, myönteistä osallistumista ja uskoa siihen, mitä olemme tekemässä.

Työkaluiksi käyvät mm. rukous ja meditaatio. Ellei mielemme ole puhdas, vaikka Jumala olisi edessämme, emme voi millään löytää Häntä. Tarvitaan puhdas mieli. Ilman silmiä ei voi nähdä Jumalaa. Näön täytyy olla puhdas. Buddhalaisuudessa samoin, ellei motivaatio ole puhdas, ei voi nähdä.

Haluan kiittää teitä ja toivon, että kaikki opitte jotain tai tästä oli teille hyötyä. Kiitos.

Yleisö:

Kiitos!

Meeting of Faiths

The Abbot of Kagyu Samye Ling Monastery,

Lama Yeshe Losal Rinpoche

visited a small Carmelite Monastery

on the island Vartiosaari

near Helsinki, Finland, in 2011.

[Sister Hannele's welcoming speech for the morning participants.]

Lama Yeshe Rinpoche:

First of all I want to thank you for inviting us here to this beautiful island.

I completely agree with Sister Hannele that this inter-faith work is what I’ve been doing for the last 30 years. Every faith has goodness in it and we should start to experience this quality in whatever we are learning.  There can be too much talking, in different languages and about different ideas.  A lot of talking creates a lot of chaos and misunderstandings.

So, I’ve been doing exactly what the Sister was saying, and I’m also glad that she speaks my language. We are going to invite her to Holy Island next year – we are having Christian and Buddhist dialogue there.  We have two people who have experience of being Christian as well as Buddhist and they are inviting a big group of people so I think you will enjoy it.

I always think that Christianity, the teaching of the Christ, and the teachings of the Buddha are not really that different. Too much talking has been causing all the problems!  If you are Christian you have the Ten Commandments, and aim to live your life by these values.  In Buddhism we say Ten Virtues, so you actually have a similarity there. We talk about avoiding the ten negative acts with body, speech and mind and cultivating their opposites, the ten virtues.  I think these two schools both have value for people. They don’t accept hurting others or taking life; that is the answer to our problems. Our idea is giving life and serving humanity.

I feel that in the long run, if people practise more and experience on a mind level how beautiful life is, it is like we are able to go above the clouds.  When you reach above the clouds there is no limit.  I think arguments and disagreements all happen under the clouds.  So we have to get above the clouds by learning to meditate.

I have no problem going to church, actually some of my friends are Christians – I have friends who are Cardinals and Bishops.  I have just come from London where I gave a sermon with Father Laurence, one of the most important men in the Benedict School.  He has been talking with His Holiness Dalai Lama and they have written books together. [HH Dalai Lama: The Good Heart]

He has been giving many courses and is in charge of 200,000 meditators’ in Christian monasteries.  I would like to see this opening up and somehow getting rid of these boundaries of division so we can walk the spiritual path together. Number one, we want to be close to what we believe and number two, we want to engage everything we say, think or do for the benefit of humanity.  I think then there will be a very big benefit to this planet.

If we have nothing but sectarian fighting, arguing, killing, destroying the environment in the name of our belief, then I think we are no better than just worldly political groups.  Spiritual groups must go beyond this. I believe what you believe and I am very happy. I want to thank Ani Sherab for arranging this for me. Then when I go home I’m thinking: maybe in every corner of the world there are a lot of decent human beings, both schools working very hard to bring peace and harmony together.

It doesn’t mean we have to give up our belief system.  We have to have a belief.  It’s not a matter of one is giving up something, no.  One is accumulating more wisdom, more knowledge.  When I was in America, I met many Christian people and many Jewish people from around the world, they now say: “We are better Christians now than before we met Buddhists” or “we are better Jews now than before we met Buddhists”.  

I have never seen any Buddha’s teachings saying we have to convert or make people believe in my system.  Buddha is saying may we all be able to be whoever we want to be, but we must make sure it is for the benefit of all humanity. We have to give up this selfishness; we have to have feeling for all life forms. So, I think people like you and me, and everybody else, if someone is talking sectarian, we should never listen or follow those people, because that is how war is forged, that is why life is lost. But if everything is teaching loving kindness and forgiveness then this is very beautiful.

So I hope this will continue on this island and it will be today very good to see it: two major belief systems working together with their wisdom. As you say, when we meditate, there is no boundary. So something good will come out from this meeting and I want to thank you for receiving us here. And I think we want everybody to go back thinking: we all have responsibility, we will all do something good.

[Sister Hannele]

Lama Yeshe:

Thank you. I appreciate very much what she and her belief system are doing. Maybe there is no use to talk more, all of you just watching and listening. That’s not good enough, so we have time to participate. If everybody participates, then there is more value. Just two points of view are not good enough! (Laughs) [discussion]

Lama Yeshe:

I think I understood! I think this is very wonderful, now we can see we all have same goal.  We all have to be here today, not in the past, not in the future. We will talk about how our short meeting together is going to benefit us.  If you believe in God, it’s going to make you very close to Him very quickly and fast, so that you will not be so in the distance, far away. If you are Buddhist we say you have Buddha-nature within you, then we don’t have to seek something out there.

Today we are really going to talk and share – I’ll be very open. It doesn’t matter if you have wrong views about Buddhism, or if you want to debate about rights and wrongs of Buddhism, doesn’t matter, I’ll be very open.  If you think I can teach you, I will help. So, we will make sure this meeting is a very positive one. Because the goal is same.  I know it, I have worked with Christians before and I also studied. When we think God is some being out there, if our mind is diluted, even if the God is right here, we will never be able to see Him. That’s why people become disillusioned.  When you come into retreat and meditate you weed out your poisons. Then if you say the God is already there, you will be able to see Him and feel Him. Same in Buddhism.

So I hope that this discussion will be very, very positive and of use to your tiny island here. The population is very small, there are a lot of chances for the wrong groups to come here and plant the wrong seeds, sectarianism, people who have wrong lineage, teaching something that is wrong and not right. So hopefully, if something useful will come out from here, next year when we have this meditative experience on Holy Island, we’ll invite both Ani Sherab and you Sister Hannele together. So you two come as Buddhist nun and Christian nun from this island to Holy Island because I think this is how it should be.

I never try to make anybody to become a Buddhist. I have been to many meetings. I’m part of a group called Scottish Heads of Religion. People always say, Christians say: we have these hundreds of millions of followers; Muslims say we have all this. This is Lama Yeshe – how many Buddhists do you have? I said I have no clue. I don’t even know whether I have one or none, I have never counted heads. Number is not a big deal for me.

I want to plant seeds of loving-kindness and forgiveness in every human being. So it doesn’t matter whether you have faith or you don’t have faith, whether you are believers of Buddhism or Christianity, it doesn’t make a difference. We must have this superior quality which we in Buddhism call unconditional loving-kindness. That’s called God’s love.  God doesn’t have biased love, it’s unconditional. If all human beings are made by God, He or She should not have favouritism, this group or that group. That’s why Buddhism says: unconditional loving-kindness.

Many of you say this is what happens in Samye Ling. We have every weekend four different courses. Buddhist, Christian Buddhist Dialogue, yoga, tai-chi, everything happens in Samye Ling under one roof. I have centres around the world called Centres for World Peace and Health. Their doors are always open for all of you.  Human beings are really this time out of choices, we are lost. So, if somebody can be helped through yoga, why not teach yoga? Or if somebody can be helped through tai-chi, or for that matter, through therapy, healing, massage or meditation, whatever has a good lineage, really good lineage, we can teach.

A path which wants to imprison you, a belief system which want to take your resources, money, freedom, that’s not called a liberating self-freeing path, it’s worse than that!  Liberating, self-freeing means there is no condition, the door is open.  I say to many people, I don’t mind whether you have belief or not, I’m always there to help you. So I think this is why we should all work like-minded.

Working with dialogue: you bring in what is good in Christianity; we bring in what is good in Buddhism. See how it’s going to make everybody who is working together have a wider vision, because if we are not exposed to other belief-systems of the world, we become very narrow-minded. We don’t have a big view. A very narrow view means there is not much benefit we can gain through practicing. So see how we are going to really give the individual people the confidence they need to have.

So, as you Sister and all of you are saying, you cannot actually experience, even if you are a Christian person, God within you or where-ever, outer or inner, without having a calmer, more positive mind. That is why retreat, meditation and solitude are necessary. Otherwise, if there is no meditation, there is no retreat, there is no solitude, then even people who have faith, they die very disillusioned, saying: “I was a believer of this religion or that religion, but I have never experienced what they say one is going to experience.”

The future is for meditators, practitioners, experiencing this authentic sort of teachings of… if Christian, Christ’s teaching. As Buddhist like I am a meditator, in Buddhism there are so many teaching, there are 84,000 types of teaching – it means, if I don’t meditate I just get lost of what Buddha has taught. In the words no useful purpose will come. But if I am a meditator, I’m practitioner, I have confidence, because then I know what he has taught to us. I can experience it. So that’s called self-confidence.

And I think in this our gathering today we will make sure we can discuss how we can all help each other to make this meeting a very valuable one. Then when you go home you have really something to work on.

What is Common to Christian and Buddhist Meditation?

[Sister Hannele welcoming everyone]

Lama Yeshe:

Good afternoon, everybody. I’m very, very happy to be on this beautiful island of yours. Not only do you have a most beautiful island, now we have many beautiful people here! We will try to work together so that we can enrich our life and become a wholesome human being.

My specialty is meditation. I dedicated 32 years of my life to it. Out of this, 12 years have been in solitary retreat. I did three 49-day dark retreats. And every day of my schedule is 7 hours of meditation. My meditation starts at 3.30 in the morning.

Buddhist principle is: what is your motivation to meditate? Why do you want to meditate, why do you want to follow a spiritual path? For example, one motivation could be that if samsara means drowning in a sea, because of all the different workings, different chaoses we have, we need to know how to help any human beings who wish to be helped, by not letting them to sink into samsara. So, in meditation we always need to have a proper motivation.

The proper motivation is: how to become a stable and kind person, how not to become a judgmental or critical person, how not to criticize or judge other people’s beliefs or other people’s ways of life. In Buddhism we say: “Don’t ask everybody fit in your shoes but you learn to fit in everybody’s shoes.” That is the principle number one.

So, we want to learn to meditate in order to gain wisdom. Because samsara right now is very tempting, we have so many choices.  Every human being, especially in Europe, lives in free world and we have lots of choices. But if you have no wisdom, you don’t actually know what kind of choice you want to make. Even if you do succeed and make a choice, your choice doesn’t stick with you. It’s like you are watching consumer’s TV and you think: “I’ll get that”, but then next day something else comes. We keep on changing what we think we need to have to be happy and fulfilled.

In many universities in Europe and America people are doing lots of research, and they are finding that if you have some form of a belief system and if you have faith or devotion, it’s much better than if you have no faith, devotion or belief.

Faith, devotion and belief are like learning to trust in yourself. So we want to learn increase our trust in our own choices, our own judgment. Then, if you are from Christian background, it’s absolutely necessary to have unconditional loving-kindness, respect or faith to Christ. If you don’t have that, your prayer will not make it happen. It’s like electricity. There has to be both. If there is God or Christ, there must be you to make this happen by absolutely unconditional belief or trust. It is necessary to gain fullest benefit of what you want to do.

According to our belief system we have to have also similar belief and trust in our own – we call Buddha mind or Buddha- nature, without doubting. Then we can make progress. Otherwise many people, because of their upbringing, go through lots of hardship, lots of people experience not being able to be brought up properly by their parents. And also there are many different [spiritual] schools. The teaching has not been authentic, honest and always true. People experience lot of pain and suffering. Due to these reasons so many people around the world right now, they say: “We don’t want to have anything to do with established belief system, because they did not fulfil our needs.”

Then also you have a difficulty sometimes with your own parents. Also the great expectation you have for your choosing government. When they are not able to fulfil your expectation, we manage to blame everybody else except ourselves. Meditation means: we first learn to improve our state of mind. Then we have enough wisdom. Maybe then we can reduce the blame for God or civilization or family. It’s called self-healing. How can we become wholesome unless we are able to do this self-healing? No outer wealth or choice will ever make you fully satisfied human being.

That is learning how to meditate. Harmony. On a meadow anything can grow, an untamed mind according to Buddhism means lot of weeds. Meditation means we do lots of weeding. We have to weed out our weakness, our poisons, our desire, our anxiety, our anger, our jealousy. So, when you keep on weeding through this meditation, then the field out there will be very healthy and wholesome.

I’ll give a very simple meditation technique. After that we talk about how she in her school teach, we will have both school’s type of teaching.

This technique is seen in Buddhism as one of the highest form of meditation, but because it doesn’t involve any chanting or reciting, the mind is yours. Your meditation with me means whether you believe or not, you never need to worry about anything.

Because we are in the right place, this place where we are now is used for meditation, so your body is here. Your mind should be inseparable from your body. When we meditate, don’t allow your mind jump out from the body. Bring it back, it’s called “inseparable”.

Physically relax, mentally relax. Our idea is to be here now. Normally when you sit here, because your mind has been very active, very busy, you never know what to do, so most people who have some emotional disturbance or things they don’t want to deal with, you go back to the past. So what you need to say is: no, stop going there. Not even one hour before. Just be here now. That’s what you have to tell to your mind. Not in the past any more. Present, present.

Your mind has been always grasping, holding onto something. It’s like today some you managed to get lost [walking on the island]. If you manage to get lost without thinking something, you start immediately thinking: “Now I’m lost.” So your mind wants to lead to the future. It means, if you meditate on the future, you might think: “What am I doing after the talk?” or “What am I going to do this evening?” If you let your mind go to the future, it’s never ending. So you need to make an effort to stop leading the future.

So, you should never stay with the past, never lead to the future, just remember to be calm, relaxed and present here. That’s called wholesome. Now your mind and body are inseparable, together. Otherwise, most of the time, even if our body is here, mind is always somewhere up there doing something, thinking something, planning something. That’s why there is no wholesome, there is no fulfilment.

What happens [in meditation] – I’m realistic and I know how mind works. For the first time in your life you are told there is nothing you have to do and you will find this is the most difficult thing you actually have been taught. The most difficult thing is to ask you do nothing! I think most of you won’t be able to stay there for five seconds. But if that happens then you have to anchor your mind into something. So, because breathing is part of your life, close your eyes and then start breathing normally in, out (one), in, out (two). You should start counting the breath.

We do 15 minutes meditation. We will go into real beautiful silent meditation. You need to do nothing. You can start. Just relax.

[Sister Hannele guides Christian meditation]

Questions and Answers

Lama Yeshe:

Of course, when we have a gathering of people with different belief systems or no belief, then meditation actually is very beautiful. Christianity in a way is very similar, because Sister is now saying Christ loves you. We also have visualization, we invite so called bodhisattvas in front of us. You trust in your spiritual form, so you are pure enough to receive the bodhisattvas from you. Then the bodhisattvas can come in a light form and dissolve into you. And you and the bodhisattva become one. So, this is very much the same, it is very nice. If you don’t want to do a complicated way, then my way is dzogchen or mahamudra talk, because it doesn’t require anything.  You need devotion and to make the connection, then in Buddhism you can visualize the Lama or Guru. But if you don’t have that sort of belief, faith and devotion, then you invoke the bodhisattvas. This is very, very similar.

[Sister Hannele]

Lama Yeshe:

What I want is all of you to see there is so much similarity. Our aim and goal is same. If people want they can ask me anything to do with Buddhism. Whether you have heard something different from what I’m saying or you have doubts about this Lama. Even if you want to insult Buddha, that’s fine. I’m here to clarify things - you should not have the wrong information, you should have the right information. We are not reading a book. Since I am a live Lama here, I could answer you very successfully.

Question:

How you celebrate Wesak?

Lama Yeshe:

In Buddhism we have many different schools, Wesak is actually Theravada tradition, but we also celebrate by rejoicing. Celebration is rejoicing, make sure we are really able to rejoice and move forward. According to Buddhism we must renounce the so called feeling of guilt. We must weed out the feeling of guilt. How are we able to rejoice if we have so much feeling of guilt? We must renounce the guilt-business and move forward.

Question:

I’ve been meditating and the more I meditated the more I felt I’ve got a buffer zone around me, so when people did something to me or I did something to them I started to see what was going on behind, our motivations. And I started interfering less and less and then, as a Christian, I got afraid, because Christianity is very much going out, helping people, starting things, and that made me little bit afraid.

Lama Yeshe:

There is a big difference in this. We become fearless. If there is no “me”, if there is no Buddha, then we are not afraid of anything. Because when we have so called solidification of somebody, of yourself, then through the solidification fear comes. If you really want to be connected to Christ, then you don’t want to become cut off from this connection, so the fear comes.

In Buddhism we actually have more gods than in Christianity, we have hundreds of different gods. But ultimately we say they don’t exist. Because it is our mind – we say everything is mind – mind thinks there is god and mind doesn’t think there is god. According to your mind god said there is god, I’m some god. You have absolute belief in this. Buddha says: “Actually I haven’t made them, I haven’t seen them.” Therefore I found nothing called buddha. In Buddhism relatively there is me, you, I visualize bodhisattvas, I visualize gods. But once I reach the bodhisattva levels, I let go. It’s like a plane that takes you to space. Then you let go of the plane. You don’t need the plane, you’ll be in space. Solidification means you can’t let it go, because you think you are going to fall out.

If you are a Buddhist, you should look at this fearful form, who is the one I am afraid of? Am I afraid of losing the connection to God? If God is something all-pervading, you can’t cut God off. You should not be fearful of meditating.

Question:

The thoughts I’d like to share with you were said more or less. When we are near God, in God, there is no fear. God is Love and there is no fear in love. And when I think meditating and going near to God I think in Buddhism there is something in us, we have to get rid of the ego. Which is a false ego, built by us. It doesn’t exist and we have to get rid of it. And then there is the real Self, which God has made. It’s not so easy to put away the things you have made for you, it makes you a little bit afraid. But there is nothing to be afraid, because God is Love, and we just have to let go and receive what there is to get. And the beauty of it all, you can feel it here when we pray together or we meditate together as if we had met each other already long time ago. We are separated as physical persons, but kind of one.

Lama Yeshe:

I think I have fully understood what you are saying. I think you have to make sure they understand! I have understood, this is what I practice.

Question:

I think you understood, I’m not sure how I chose the English language.

Lama Yeshe:

Yes, then now I think what you need to do is to make sure you understand what they have to go through. Because we say, ‘one with God’ means weed and pure seed can’t mix together. We say in Buddhism we have to do cleansing, purification to get rid of this ego. So then we are the Buddha or we become Buddha. You are exactly the same. You could be God or God could be you, because He is the Creator, but ego is in between. So we need to deal with ego.

But mostly in samsara, they think differently. They don’t say: “I have to deal with my ego,” they attack other people’s egos! That’s the way the whole difficulty starts. So we have to take the challenge and say: we are all practitioners, that means we do nothing to pacify or hurt you, other people’s egos. We first pacify our ego. Then other people can benefit.

[Sister Hannele]

Lama Yeshe:

Many people who are Christian, people like her [the one making a former question], when they think they are sinners, they get afraid, that’s why the so called guilt comes. If you can reassure them saying: God hasn’t made you to be that person. I think help is necessary.

[Question]

Lama Yeshe:

Number one, we should never think the universe has always been. You can look to [science], many, many milliards of years ago there wasn’t a so called Earth, it gradually transformed. That’s why Buddha said: there wasn’t something that is here. When he is talking about continuation, it means this mind, which is beyond here or there or everywhere. It has no birth and no death. It is a continuation.  In Christianity it is called God. It’s not the Planet Earth, it’s not a tree, it’s not our body. Even our most solid body – your scientists are now saying 75% of our body is nothing more than water.

And we never remember that every second we are changing. We say: the nature of everything is change. We conceive from nothing. And we become a little thing in mom’s belly. Then a toddler. Just every second we are changing. Nothing remains same. If there is no change, there is a continuation of so called All-Pervading. So what Buddhists are saying is: we should never solidify ourselves to anything, because it keeps on changing. Weather keeps on changing, climate keeps on changing, our views keep on changing. If we are adaptable for the change, we are freed, we are more liberated.

Buddhism comes to a conclusion that essence is everywhere. It means we take tree as a real solid object, but actually it started from nothing growing into tree. One day it will dissolve into nothing. Everything is just like this, even the Planet of Earth, which is the most solid object we have, according to Buddha’s teaching, it is going to dissolve into emptiness. Within a certain period of time it will be destroyed by fire and water. The Earth will not exist forever. But this mind cannot be destroyed, because it hasn’t got shape, colour or form. When there is no shape, colour or form, how can you destroy it?  If there is no shape, no colour, no form, how can we say something exists?  So Buddhism comes to a conclusion: we see nothing, we hear nothing, we feel nothing, we measure nothing. If we can’t say anything, what can we say?

[Sister Hannele]

Lama Yeshe:
Your mind is it. If you don’t have a good, strong positive mind, how you actually make connection to the Christ, if you have no belief and faith? Acquire this strong and positive mind. According to Buddhism we all have a mind.  Mind is the only thing, which allows us to be connected to the Christ or connected to Buddha-nature, whatever it is. It is the mind we work with. We need to keep on learning to meditate. Yes, go deeper into the mind, the yogi’s mind. I talk about quality of mind. Read Yogi’s mind, it says: “Even though we can never say mind has wings, it is all over the place. Even though we can’t say mind has eyes, it seems to see everything.” If we sit and say: “Mind, please stay with us,” mind wants to go away. If we sit here and say: “Mind, please go away,” mind won’t go. So mind is most unworkable, if we don’t know how to work with it.

The essence of working with the mind is, if you are Christian: you have strong, strong devotion to Christ, so it pacifies this negative, strong doubtful energy. Get rid of that. If you are Buddhist, it’s very strong and good battlefield. Because Buddha is saying: what I have got, you all have got. You just follow or find yourself, where the Buddha mind is. So there is nothing we need to doubt or look for anything elsewhere, than looking into yourself. This all requires meditation, calming mind, positive engagement, believing in what we are doing.

Prayer, meditation, whatever. If we don’t have pure mind, even if God is in front of you, you will never find Him. You need to have this pure mind, it’s like people with no eyes can’t see God. You have to have pure eyesight. Buddhism is same. If you don’t have pure motivation, you can’t see.

I want to thank you and I hope you all learned something or gained something. Thank you.

Audience: Thank you!

© Rokpa Finland ry 2011

Kotisivu / Homepage