|
Näin Milarepa lauloi
Jalokivilaakson punaisen kallion tarina Paldar Bum pyytää mietiskelyohjeita
Mitä hyötyä on anteliaisuudesta, jos ei kitke pois itsekkyyttä mielestään? Kuinka voisi johtaa suurta luostaria, jos ei rakasta kaikkia kuin omia vanhempiaan?
Mitä hyötyä on muistomerkeistä, jollei tunne luottamusta? Miksi valaa patsaita, jollei mietiskele neljästi päivässä?
Miksi viettää muistojuhlaa ilman sydämestä kumpuavaa kaipausta? Miksi surra kuolemaani, jos ei kuitenkaan seuraa ohjeitani? Miksi tulla katsomaan vainajaa, jos ei arvostanut häntä hänen eläessään? Miksi ryhtyä munkiksi, jollei kavahda samsaraa ja kaipaa vapautusta? Mitä hyödyttävät suloiset säälin sanat, jollei rakasta toista enemmän kuin itseään?
Miksi palvella gurua, jollei luovu tyhmyydestään ja intohimoistaan? Mitä merkitystä on lukuisilla oppilailla, jolleivät he paina mieleensä sanojani?
Luovu hyödyttömistä teoista, ne ovat vain haitaksi. Tehtävälleen omistautuneella joogilla ei ole paljon huolia."
Milarepa syntyi varakkaaseen perheeseen, joka isän kuoleman jälkeen joutui ahneiden sukulaisten orjuuttamaksi. Äiti turvautui mustaan magiaan ja kehotti aikuistuvaa poikaansa taikurin oppiin. Ellei Milarepa oppisi kirouksia äiti uhkasi tehdä itsemurhan. Milarepa täytti äitinsä toiveet ja demonit tuhosivat sedän ja tädin talon tappaen 25 ihmistä. Milarepa uhkasi, että hän aiheuttaa lisää vahinkoa, ellei perintöä palauteta. Ihmisten vihan tähden Milarepa palasi opettajansa luo, joka oli alkanut katua pahoja tekojaan ja lähetti Milarepan dharmaopettajan luokse. Lopulta Milarepa tapasi gurunsa Marpan.
Marpa aiheutti katuvalle rikolliselle paljon hankaluuksia. Hän vaati, että Milarepa rakentaa tornin, ja käski sitten repiä sen alas. Eri muotoisia torneja rakennettiin ja revittiin näin useita ja lopuksi Marpa tahtoi suuren kahdeksan kerrosta korkean tornin, ennen kuin suostuisi opettamaan. Se tuntui julmalta, mutta tarkoituksena oli auttaa Milarepaa puhdistamaan karmaansa. Hän joutui rakentamaan kaikki ilman apua paljain käsin, ja se mursi hänet niin ruumiillisesti kuin henkisesti. Hän pakeni työmaalta, mutta ei menettänyt uskoaan. Kun viimeinen torni oli melkein valmis, hänet lopulta hyväksyttiin Marpan oppilaiden joukkoon. Hän mietiskeli sitten retriitillä eristyksissä voilamppu päänsä päällä, eikä liikahtanut, ennen kuin lamppu sammui. Hyviä tuloksia saavutettuaan hän lähti vuorille ja luoliin harjoitusta jatkamaan.
Milarepan ahkeruus ja usko olivat vertaansa vailla. Niiden kautta hän saavutti jotakin ainutlaatuista: valaistumisen yhdessä elämässä. Hän hallitsi Naropan kuusi joogaa ja teki monia ihmeitä. Hän pystyi lentämään ja menemään kallion läpi. Hän eli lumirajan yläpuolella 5000 metrin korkeudessa ja eli ilmasta elonvoimaa hengittämällä. Hän hallitsi kehonsa lämpötilaa ja piti vain ohutta puuvillakauhtanaa. Repa hänen nimessään tarkoittaa puuvillaan pukeutunutta. Hän oli erakko ja buddhalainen askeettijoogi. Hänen valaistuneita laulujaan, kagyu-opetusten aarteita, on käännetty englanniksi ja ne inspiroivat monia edelleen. Hänellä oli yksi auringon kaltainen oppilas: Gampopa, kuun kaltainen: Rechungpa, ja kaksikymmentäviisi tähtien kaltaista sekä tuhansia muita.
Otteita teoksesta The Hundred Thousand Songs of Milarepa (Garma C.C. Chang):
Jalokivilaakson punaisen kallion tarina
Osoitan kunnioitusta kaikille guruille.
Erään kerran suuri joogi Milarepa oleskeli Jalokivilaakson Kotka-linnakkeessa syventyneenä mahamudra-mietiskelyharjoitukseen. Hänelle tuli nälkä, ja niinpä hän päätti valmistaa ruokaa, mutta etsittyään hän huomasi, ettei luolassa ollut jäljellä mitään, ei vettä eikä polttoainetta puhumattakaan suolasta, öljystä tai jauhoista. ”Näyttää siltä, että olen laiminlyönyt asioita liikaa”, hän sanoi, ”minun täytyy lähteä ulos keräämään polttopuita.”
Hän meni ulos, mutta kun hän oli kerännyt kourallisen risuja, nousi äkkiä myrsky ja tuuli oli niin voimakas että se lennätti puunpalaset pois ja repi hänen kuluneet vaatteensa. Kun hän yritti pidellä pukuaan, puut lensivät. Kun hän koetti tarttua puihin, puku lepatti avonaisena. Milarepa pohti itsekseen: ”Vaikka olen harjoittanut dharmaa ja elänyt yksinäisyydessä niin pitkään, en vieläkään ole päässyt eroon egoon takertumisesta! Mitä hyödyttää harjoittaa dharmaa, ellei voi lannistaa egoon takertumista? Puhaltakoon tuuli puut pois jos tahtoo. Repiköön se vaatteeni jos sitä huvittaa!” Näin ajatellen hän lakkasi vastustelemasta. Mutta ruuan puutteesta heikkona hän ei voinut enää kestää myrskytuulta vaan kaatui pyörtyneenä.
Kun hän virkosi myrsky oli ohi. Korkealla oksanhaarukassa liehui vaateriekale hänen puvustaan. Tämän maailman ja kaikkien sen asioiden äärimmäinen turhuus iski Milarepaa vasten kasvoja ja suuri luopumisen tunne sai hänet valtoihinsa. Istahtaen kivelle hän mietiskeli uudelleen.
Pian kaukaa idästä, Dro Wo laakson suunnasta nousi valkoinen pilvimuodostelma. ”Tämän pilvimuodostelman alapuolella on guruni, Marpa Kielenkääntäjän temppeli”, Milarepa mietti. Tälläkin hetkellä hän ja hänen vaimonsa Dagmema saarnaavat tantran oppeja ja antavat ohjeita ja initiaatioita veljilleni. Kyllä, guruni on siellä. Jos voisin mennä sinne nyt, niin näkisin hänet.” Mittaamaton ja tuskallinen kaipaus opettajaa kohti virisi hänen sydämessään ja hän ajatteli epätoivoisena guruaan. Hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä ja hän alkoi laulaa laulua ”Ajatuksia gurustani”:
Ajatuksissa sinusta, Isä Marpa, oloni helpottuu; minä kerjäläismunkki laulan sinulle nyt kiihkeästi.
Idässä Jalokivilaakson punaisen kallion yllä lipuvat valkoiset pilvikerrostumat; niiden alla, kuin takajaloilleen noussut kiivastunut elefantti, valtavan vuoren tornit; sen alla, kuin hyppäävä leijona, siintää seuraava huippu.
Dro Wo -laakson temppelissä on suuri kivinen istuin; kuka siellä nyt kruunataan? Marpa Kielenkääntäjäkö? Jos se olisit sinä, olisin iloinen ja onnellinen. Vaikka kykyni osoittaa kunnioitusta on rajoittunut, toivon näkeväni sinut; vaikka uskoni on heikko, tahtoisin liittyä seuraasi. Mitä enemmän mietiskelen, sitä enemmän kaipaan guruani.
Asuuko vaimosi Dagmema vielä kanssasi? Olen hänelle kiitollisempi kuin äidilleni. Jos hän on siellä, olen iloinen ja onnellinen. Vaikka matka on pitkä toivon näkeväni hänet, vaikka tie on vaarallinen, tahtoisin liittyä hänen seuraansa. Mitä enemmän pohdiskelen, sitä enemmän ajattelen teitä; mitä enemmän mietiskelen, sitä enemmän ajattelen guruani. Miten iloinen olisinkaan jos voisin liittyä joukkoonne, puhutte siellä varmaan Hevajra-tantrasta. Vaikka mieleni on yksinkertainen, tahdon oppia. Vaikka olen tietämätön, kaipaan resitoida. Mitä enemmän pohdiskelen, sitä enemmän ajattelen teitä; mitä enemmän mietiskelen, sitä enemmän ajattelen guruani.
Ehkäpä annatte juuri suullisen perinteensiirron neljä symbolista initiaatiota; jos voisin liittyä joukkoonne, olisin iloinen ja onnellinen. Vaikka minulta puuttuu ansioita, tahtoisin tulla vihityksi – vaikka liian köyhä uhratakseni paljoa, haluaisin initiaation. Mitä enemmän pohdiskelen, sitä enemmän ajattelen teitä; mitä enemmän mietiskelen, sitä enemmän ajattelen guruani.
Ehkäpä opetat parhaillaan Naropan kuutta joogaa; jos voisin olla siellä, olisin iloinen ja onnellinen. Vaikka ahkeruuteni loppuu lyhyeen, minulla on tarve oppia; vaikka minulta puuttuu sinnikkyyttä, tahtoisin harjoittaa. Mitä enemmän pohdiskelen, sitä enemmän ajattelen teitä; mitä enemmän mietiskelen, sitä enemmän ajattelen guruani.
Veljet U:sta ja Tsangista saattavat olla siellä. Jos niin, olen iloinen ja onnellinen. Vaikka kokemukseni ja oivallukseni on huononpuoleinen, tahtoisin verrata omaani ja teidän. Vaikka syvimmiltäni uskossani ja kunnioituksessani en ole koskaan ollut teistä erossa, minua kiduttaa nyt tarpeeni tavata teidät. Tämä kiihkeä kaipaus korventaa minua tämä suuri kärsimys tukehduttaa minut. Pyydän, armollinen guru, vapahda minut tästä tuskasta.
Heti kun Milarepa oli lopettanut, kunnioitettu Jetsun Marpa ilmestyi viidenväristä vaatetta muistuttavan helmiäispilviröykkiön päällä. Hän lähestyi Milarepaa taivaallista valoa säteillen, ratsastaen leijonalla, jolla oli koristeelliset valjaat.
”Suuri Taikuri, poikani, mikä mieltäsi painaa”, hän kysyi, ”Miksi kutsuit minua niin epätoivoisesti? Miksi ponnistelet niin? Eikö sinulla ole pysyvää uskoa isäntäbuddhaasi?” Vietteleekö ulkomaailma sinua häiritsevin ajatuksin? Ujeltavatko kahdeksan maallista tuulta luolassasi? Vievätkö pelko ja kaipaus voimasi? Etkö olekin jatkuvasti palvellut guruasi ja Kolmea Kallisarvoista yläpuolellasi? Etkö olekin omistanut ansioitasi kaikille kuuden maailman tunteville olennoille? Etkö olekin itse saavuttanut armoitetun tason, jolla voit puhdistaa syntisi ja tehdä hyviä tekoja? Olipa syy mikä tahansa, voit olla varma, että me emme koskaan ole erossa toisistamme. Dharman ja olentojen hyvinvoinnin tähden, jatka mietiskelyäsi.”
Tämän valtavan riemullisen näyn inspiroimana Milarepa lauloi vastaukseksi:
Kun näen guruni muodon ja kuulen hänen äänensä, elämänvoima liikuttaa minun, kerjäläismunkin, sydäntä. Muistan guruni opetukset, kunnioitus ja arvostus nousevat sydämessäni. Hänen myötätuntoiset siunauksensa saavuttavat minut; kaikki tuhoisat ajatukset karkottuvat. Täytyy olla niin, että innokas lauluni nimeltä ”Ajatuksia gurustani” kiiri opettajani korviin; olen silti edelleen pimeydessä. Pyydän, sääli minua ja anna suojeluksesi!
Lannistumaton sitkeys on suurin lahja gurulleni. Paras tapa miellyttää häntä on kestää mietiskelyn koettelemukset! Tässä luolassa yksin asuminen on jalointa palvelusta dakineille! Pyhälle dharmalle omistautuminen on paras palvelus buddhalaisuudelle – omistaa elämäni mietiskelylle, auttaakseni näin avuttomia tuntevia lähimmäisiäni! Rakastaa kuolemaa ja sairautta siunauksena, joiden kautta puhdistuu synneistään, kieltäytyä kielletyistä ruuista; ne auttavat saavuttamaan oivalluksen ja valaistumisen; maksaakseni takaisin isäguruni anteliaisuuden mietiskelen mietiskelemästä päästyäni.
Rakas guru, anna minulle suojasi! Auta tätä kerjäläismunkkia pysyttelemään erakkomajassaan ikuisesti.
Voimistuneena Milarepa suoristi vaatteensa ja vei kourallisen polttopuuta takaisin luolaansa. Sisällä hän hätkähti huomatessaan viisi intialaista paholaista, joilla oli teevadin kokoiset silmät. Yksi istui hänen vuoteellaan saarnaten, kaksi kuunteli saarnaa, yksi valmisti ja tarjoili ruokaa ja viimeinen tutki Milarepan kirjoja.
Selvittyään alkuhämmästyksestä Miarepa ajatteli: ”Nämä ovat varmasti taiottuja ilmestyksiä, joita minulle vihamieliset paikalliset jumalat ovat saaneet aikaan. Vaikka olen viipynyt täällä kauan, en ole koskaan uhrannut heille mitään enkä osoittanut kohteliaisuutta.” Hän alkoi laulaa Tervehdyslaulua Jalokivilaakson punaisen kallion jumaluuksille:
Tämä yksinäinen paikka, missä mökkini seisoo, on paikka joka miellyttää buddhia, paikka jossa oivaltaneet olennot asuvat, turvapaikka jossa asun yksin.
Jalokivilaakson punaisen kallion yllä lipuvat valkoiset pilvet; alapuolella virtaa Tsang joki hiljakseen; villit korppikotkat kaartelevat niiden välissä.
Mehiläiset surisevat kukissa niiden tuoksusta humaltuneina; linnut pyrähtelevät puissa täyttäen ilman laulullaan.
Punaisen kallion jalokivilaaksossa nuoret varpuset oppivat lentämään, apinat kernaasti hyppelevät ja keinuvat, ja eläimet kirmaavat, minä taas harjoitan kahta bodhimieltä ja kernaasti meditoin.
Te paikalliset demonit, haamut ja jumalat, kaikki Milarepan ystävät, juokaa myötätunnon ja ystävällisyyden nektaria, palatkaa sitten asuinsijoillenne.
Mutta intialaiset pahat henget eivät hävinneet vaan tuijottivat Milarepaa murhaavasti. Kaksi niistä lähestyi, toinen irvistäen ja alahuultaan purren, toinen narskuttaen hampaitaan kaameasti. Kolmas kiersi taakse ja huusi kovaa sekä nauroi pahanilkisesti ja rajusti. Samalla ne kaikki yrittivät pelottaa Milarepaa kauhistuttavilla irvistyksillä ja eleillä.
Milarepa ymmärsi niiden pahat aikeet ja aloitti Raivoisan Buddhan mietiskelyn lausuen voimallisen loitsun. Demonit eivät vain lähteneet. Sitten hän saarnasi niille pyhää dharmaa suurella myötätunnolla, mutta ne pysyttelivät edelleen paikallaan.
Vihdoin Milarepa julisti: ”Kiitos armollisen Marpan olen jo täysin oivaltanut sen, että kaikki olennot ja kaikki ilmiöt ovat omaa mieltämme. Mieli itse on läpikuultavaa tyhjyyttä. Mitä tämä kaikki siis hyödyttää ja miten typerä olenkaan yrittäessäni karkottaa nämä ilmestykset fyysisesti.”
Tyynenä Milarepa lauloi ”Oivalluksen laulun”:
Isä-guru, joka voitit Neljä demonia, kumarran sinulle Marpa Kielenkääntäjä.
Se, jonka näette tässä, mies nimeltä Dharsen Gharmon poika, kasvoi äitinsä kohdussa ja rakensi kolme kanavaa. Vauvana nukuin kehdossani; nuorukaisena vartioin ovea; miehenä elin korkealla vuoristossa.
Vaikka myrsky lumihuipuilla on kauhistuttava, en pelkää. Vaikka jyrkänne on jyrkkä ja vaarallinen, minua se ei pelota!
Se, jonka näette tässä, mies jolla on nimi, olen Kultaisen kotkan poika; kasvatin siivet ja höyhenet jo munassa. Lapsena nukuin kehdossani; nuorukaisena vartioin ovea; miehuudessa lensin taivaalla. Vaikka taivas on korkea ja avara, en pelkää; vaikka tie jyrkkä ja kapea, minua ei pelota.
Se, jonka näette, mies jolla on nimi, olen Njatshen Jormo, kalojen kuningas. Äitini kohdussa pyörittelin kultaisia silmiäni: lapsena nukuin kehdossani; nuorukaisena opettelin uimaan; miehuudessa uin suuressa valtameressä. Vaikka jyrisevät aallot ovat pelottavia, en pelkää; vaikka kalastuskoukkuja on joka puolella, minua ei pelota.
Se, jonka näette, mies jolla on nimi, olen kagyu-lamojen poika. Usko kasvoi äitini kohdussa. Lapsena astuin sisään dharman ovesta; nuorukaisena opiskelin Buddhan opetuksia; miehuudessa elin yksin luolissa. Vaikka demonit, haamut ja paholaiset moninkertaistuvat, minä en pelkää.
Lumileijonan käpälät eivät koskaan jäädy, miten sitä muuten kutsuttaisiin leijonakuninkaaksi jolla on kolme täydellistä voimaa.
Kotka ei koskaan putoa taivaalta; jos niin kävisi, eikö se olisi hullua? Rautaharkkoa ei voi halkaista kivellä; jos voisi, miksi rautamalmia jalostettaisiin? Minä, Milarepa en pelkää demoneita enkä paholaisia; Jos ne pelottaisivat Milarepaa, mitä hyötyä olisi hänen oivalluksestaan ja valaistumisestaan?
Te demonit, dharman viholliset, toivotan teidät tänään tervetulleiksi! On ilo ottaa teidät vastaan! Pyydän, jääkää, älkää kiirehtikö pois; keskustelemme ja seurustelemme yhdessä. Vaikka lähtisittekin, jääkää yöksi; panemme mustan ja valkean dharman toisiaan vastaan ja katsomme kumpi voittaa.
Ennen kuin tulitte, vannoitte vahingoittavanne minua, häpeä seuraa, jos palaatte valaa täyttämättä.
Milarepa nousi varmana ja ryntäsi suoraan demoneja kohti luolassaan. Peloissaan ne kutistuivat pyörittäen silmiään epätoivoisesti ja vapisten kuin horkassa. Sitten ne pyörivät yhteen kuin pyörre, sulautuivat kaikki yhteen ja hävisivät.
”Tämä oli demonikuningas Vinajaka, esteiden tuoja joka haki mahdollisuutta pahuuteen”, ajatteli Milarepa. ”Myrskykin oli epäilemättä hänen aikaansaannostaan. Kiitos armollisen gurun hänellä ei ollut mitään mahdollisuutta vahingoittaa minua.”
Tämän jälkeen Milarepan hengellinen kehitys eteni valtavasti.
Tämä tarina kertoo demonikuningas Vinajakan hyökkäyksestä. Sillä on kolme eri merkitystä ja näin ollen sitä voi kutsua joko Kuudeksi tavaksi ajatella guruani, Jalokivilaakson punaisen kallion tarinaksi tai Kertomukseksi Milarepan puunhakumatkasta.
Paimen etsii mieltään
Eräänä päivänä kaksi nuorta paimenta tuli Milarepan luo kaukana vuorilla. Nuorempi heistä kysyi: ”Onko sinulla täällä seuraa vai oletko yksinäsi?” Milarepa vastasi, että hänellä oli seuraa. ”Kuka?”, paimen tiedusteli. ”Hän on ystäväni Bodhisydän”. ”Missä hän on?” ”Hän on universaalin siementajunnan talossa,” Milarepa sanoi. ”Mitä sinä sillä tarkoitat?” ”Omaa kehoani.”
Vanhempi paimenista sanoi silloin: ”Lama, on parasta että lähdemme, koska et voi ohjata meitä. ”Nuorempi kuitenkin kysyi: ”Lama, tarkoitatko että tämä tajunta on mieli itse ja että keho on mielen talo?” ”Kyllä”, Milarepa vastasi. Poika jatkoi: ”Vaikka tiedämme, että talo yleensä kuuluu yhdelle henkilölle, monet voivat mennä sinne sisään ja yleensä yhdessä talossa asuu monia ihmisiä. Onko kehossa sitten vain yksi mieli vai onko niitä useita? Jos on useita, miten ne asuvat yhdessä?”
”Mitä siihen tulee, onko kehossa yksi mieli vai useampia, sinun on parasta ottaa itse selvää”, Milarepa vastasi.
”Teen parhaani”, poika lupasi ja lähti kotiin. Seuraavana aamuna hän palasi ja sanoi: ”Yritin viime yönä saada selville mikä mieleni on ja miten se toimii. Huolellisesti tutkittuani päädyin siihen, että minulla on vain yksi mieli. Miten paljon sitä yrittäisikin ajaa pois, se ei mene. Jos sitä koettaa saada kiinni, se ei pysy. Jos haluan, että se on paikallaan, se ei jää paikalleen; jos päästän sen vapaaksi, se ei lähde minnekään. Kun koetan poimia sen, en saa siitä kiinni. Jos koetan nähdä sen, sitä ei voi nähdä. Jos sitä yrittää ymmärtää, sitä ei voi tuntea. Jos sitä pitää olemassa olevana ja yrittää heittää sen menemään, se ei lähde. Jos pitää sitä olemattomana, tuntee miten se virtaa. Se on jotain valaisevaa, tietoista, silti käsittämätöntä. Lyhyesti, on vaikea sanoa, mikä mieli todella on. Ole hyvä, selitä minulle mielen merkitys.”
Vastauksena Milarepa lauloi: Kuuntele rakas paimen, lampaiden suojelija! Ainoastaan kuulemalla sokerin mausta, makeutta ei voi kokea; vaikka mielesi voi ymmärtää, mitä makeus on se ei voi kokea sitä suoraan; ainoastaan kieli voi tietää ja tuntea sen. Niin myöskään mielen luontoa ei voi täysin nähdä, vaikka siitä voi olla aavistus, jos muut ovat osoittaneet sen itselle. Kun ei jää tämän aavistuksen varaan vaan jatkaa etsintäänsä löytääkseen mielen luonnon, se nähdään lopussa täydellisesti. Rakas paimenpoika, näin sinun tulisi tarkkailla mieltäsi.
Paimen sanoi: ”Siinä tapauksessa, antakaa minulle osoittavat ohjeet, niin tutkin asiaa tänä iltana ja palaan huomenna kertomaan tuloksista.” Milarepa myöntyi: ”Kun pääset kotiin, koeta saada selville, minkä värinen mieli on. Onko se valkoinen, punainen tai muun värinen? Minkä muotoinen se on, pyöreä, soikea vai mikä? Ja koeta myös paikallistaa missä kohtaa kehoasi se on.”
Aamulla poika toi lampaat Milarepan asumuksen liepeille. Joogi kysyi, oliko hän koettanut saada selville mielen luonnon. ”Kyllä yritin”, tämä vastasi. ”No miltä se näyttää?”
”Se on läpikuultava ja kirkas, se liikkuu, se on yllätyksellinen eikä siihen voi takertua, sillä ei ole väriä eikä muotoa. Kun se liittyy silmiin, se näkee, kun korviin se kuulee, nenään se haistaa ja kieleen se maistaa ja puhuu. Kun se liittyy jalkoihin, se kävelee. Jos keho on levoton, mielikin hämmentyy. Yleensä mieli johtaa kehoa, kun keho on hyvässä kunnossa mieli voi käskeä sitä tahdollaan, mutta kun keho muuttuu vanhaksi, rapistuu tai sitä riistetään, mieli jättää sen taakseen uhraamatta sille enää ajatustakaan. Mieli on hyvin realistinen ja joustava. Toisaalta keho ei pysy hiljaa ja alistuvana vaan aiheuttaa usein huolia mielelle. Se aiheuttaa kärsimystä ja tuskaa kunnes mieli menettää itsekontrollin. Unitilassa yöllä mieli menee pois; se on todella varsin kiireinen ja työskentelee kovasti. Minulle on aivan selvää, että kaikki kärsimykseni ovat mielen aiheuttamia.”
Jetsun lauloi: Kuuntele minua nuori paimenpoika. Keho on tietoisen ja tiedottoman tilan välillä ja mieli on ratkaiseva tekijä! Hän joka tuntee alempien maailmoiden kärsimykset on samsaran vanki, mutta mieli on se mikä voi vapauttaa samsarasta. Tahdot kai päästä toiselle rannalle? Kaivannet hyvinvoinnin ja vapautuksen kaupunkia? Jos haluat mennä sinne lapseni, voin näyttää sinulle tien ja antaa ohjeet.
Paimen vastasi: ”Varmasti rakas Lama, olen päättänyt etsiä sitä.” Milarepa kysyi silloin: ”Mikä on nimesi?” ”Sanje Jhap” ”Miten vanha olet?” ”Kuusitoista.” Sen jälkeen Jetsun antoi hänelle opetuksen turvautumisesta ja selitti lyhyesti sen hyödyt ja merkityksen. Sitten hän sanoi: ”Kun palaat kotiin tänä iltana, älä lakkaa lausumasta rukousta ja koeta samalla saada selville mikä turvautuu, mieli vai keho. Kerro tulos minulle huomenna.”
Seuraavana aamuna paimen palasi ja sanoi Milarepalle: ”Rakas Lama, eilisiltana koetin saada selville kumpi näistä kahdesta turvautuu, keho vai mieli. Huomasin, ettei se ole niistä kumpikaan. [Havainnoin ensin kehoa.] Jokainen osa päästä varpaisiin on nimetty. Kysyin itseltäni, turvautuuko keho kokonaisuudessaan? Ei voi olla niin, sillä kun mieli jättää kehon viimeksi mainittu lakkaa olemasta. Ihmiset kutsuvat sitä ‘ruumiiksi’, eikä se mitenkään voi olla turvan etsijä. Kun se hajoaa, se sitä paitsi lakkaa olemasta ruumis; näin ollen keho ei voi olla se mikä turvautuu Buddhaan. Kysyin sitten itseltäni: Onko mieli se joka turvautuu? Mutta turvan etsijä ei voi olla mieli, sehän on vain mieli, ei muuta. Jos sanoo, että nykyinen mieli on [todellinen] mieli ja sitä seuraava on se, joka turvautuu, on kaksi mieltä ja kummallekin tulee antaa nimi, esimerkiksi nykyinen ja tuleva mieli. Lisäksi, kun turvaa etsitään, sekä nykyinen että tuleva mieli ovat hävinneet! Jos väittää, että kumpikin turvautuu, mieli muuttuu [joksikin muuttumattomaksi,] joka ei koskaan [kasva] eikä lakkaa olemasta. Jos niin on, niin kaikissa menneissä ja nykyisissä elämissä samsaran kuudessa maailmassa emme tarvitse mitään muuta kuin tämän ”turvan etsijän”. Mutta en voi muistaa mitään edellisestä elämästäni enkä myöskään tiedä missä seuraavaksi synnyn. Viimevuotinen ja eilinen mieli ovat menneet; huomisen mieli ei ole vielä tullut; nykyinen virtaava mieli ei pysy. Rukoilen sinua opettajani, selitä tämä minulle! Olen alaisuudessasi täydellisesti; sinä tiedät kaiken, tiedät mitä tarvitsen.
Vastauksena hänen pyyntöönsä Milarepa lauloi:
Rukoilen Guruani vilpittömästi, häntä joka oivalsi egottomuuden totuuden, rukoilen kehollani, sanoin ja mieleni kautta; rukoilen suurella uskolla ja hartaudella. Pyydän siunaa minut ja oppilaani, auta meitä oivaltamaan egottomuuden totuus! Sääli meitä ja vapauta meidät egoon takertumisen ikeestä!
Kuuntele huolella hyvä paimen. Ego-huomioon takertuminen on luonteenomaista tälle tajunnalle. Jos tutkii itse tajuntaa, ei löydä egoa, siitä ei näy häivääkään!
Jos pystyy harjoittamaan mahamudra-opetusta, ja tietää miten nähdä ei mitään, jotain nähdään.
Mahamudra-opetusta harjoittaakseen tarvitsee suuren uskon, nöyryyttä ja tarmoa perustukseksi. Tulee ymmärtää karman totuus ja syy ja seuraus polkuna. Saavuttaakseen päämäärän täytyy tukeutua guruun, niin että saa initiaation, ohjeet ja sisäisen opetuksen.
Siihen tarvitaan oppilas jolla on ansioita ottaa opetus vastaan; siihen tarvitaan ihminen joka ei välitä epämukavuudesta eikä kärsimyksistä; siihen tarvitaan pelottomuuden rohkeutta, kuoleman uhmaamista! Hyvä paimen, selviydytkö sinä siitä? Jos, niin kohtalosi on hyvä; ellet, parempi olla puhumatta näistä asioista. Kysy tätä itseltäsi ja mieti tarkkaan.
Kun etsit ”minää” [viime yönä], et voinut löytää sitä. Tämä on persoonallisuuden egottomuuden harjoitus. Jos tahdot harjoittaa olemassaolon egottomuutta, seuraa esimerkkiäni ja mietiskele kaksitoista vuotta. Sitten ymmärrät mielen luonnon. Mieti tätä tarkkaan rakas lapsi.
Paimen sanoi: ”Tarjoan kehoni ja pääni. Auta minua ymmärtämään oma mieleni selkeästi ja tarkasti, ole hyvä.” Jetsun ajatteli: ”Otan selville osaako tämä lapsi todella tehdä harjoitusta”, ja sitten hän sanoi: ”Rukoile ensin Kolmea Kallisarvoista ja visualisoi sitten Buddhan kuva nenäsi edessä.” Näin Milarepa antoi paimenelle keskittymisohjeet ja lähetti hänet pois.
Pojasta ei kuulunut mitään seitsemään päivään. Seitsemäntenä päivänä hänen isänsä tuli Milarepan luo ja kertoi: ”Lama hyvä, poikani ei ole tullut kotiin seitsemään päivään. Tämä on hyvin epätavallista. Pohdin oliko hän kadonnut ja kysyin asiaa muilta, hänen kanssaan olleilta paimenilta. He sanoivat kaikki, että hän oli tullut luoksesi dharman vuoksi ja he luulivat, että hän oli sitten mennyt kotiin. Mutta missä hän on? ”Hän oli täällä”, Milarepa vastasi, ”mutta ei ole palannut seitsemään päivään.”
Isä oli syvästi huolissaan ja itki katkerasti lähtiessään Milarepan luota. Monet lähtivät etsimään poikaa. Lopulta he löysivät hänet savikuopasta istumassa pystyasennossa silmät selällään tuijottaen suoraan eteensä. He kysyivät häneltä: ”Mitä sinä täällä teet?” Hän vastasi: ”Harjoitan mietiskelyä jonka guruni opetti minulle.” ”Mikset sitten ole palannut kotiin seitsemään päivään?” ”Olen mietiskellyt vain hetken aikaa, huiputatteko minua!” Niin sanoessaan hän katsoi aurinkoon ja huomasi että oli aikaisempi kuin silloin kun hän alkoi mietiskellä. Hämmentyneenä hän kysyi: ”Mitä on tapahtunut?”
Siitä päivästä lähtien pojan perheellä oli suuria vaikeuksia hänen kanssaan, koska hän oli menettänyt ajantajunsa lähes kokonaan. Mikä hänestä näytti päivältä, oli neljä tai viisi päivää muille. Monta kertaa hänen vanhempansa lähettivät väkeä etsimään häntä. Niinpä sekä poika että he alkoivat tuskastua. Siinä vaiheessa he kysyivät pojaltaan, haluaisiko tämä elää Milarepan kanssa loppuelämänsä. Hän vastasi, ettei mikään ollut hänelle mieluisampaa. Niinpä he valmistivat evästä ja lähettivät hänet Opettajan luo.
Milarepa antoi hänelle ensin viiden hyveen valat, saarnasi dharmaa ja antoi sitten sisäsyntyisen viisauden opetuksen. Harjoituksen kautta poika vähitellen saavutti hyviä mietiskelykokemuksia ja Milarepa oli kovin mielissään. [Selventääkseen pojan värinymmärrystä todellisen oivalluksen luonteesta] hän lauloi [kuitenkin]:
Kumarran Marpan jalkojen juuressa, hänen, joka vastaanotti Naropan ja Maitripan armon. He, jotka harjoittavat Dharmaa suullaan, puhuvat paljon ja näyttävät tuntevan monia opetuksia, mutta kun tulee aika jolloin havaitsija jättää kuolleen ruumiin, suuhun sidottu saarnaaja lennähtää avaruuteen.
Kun Kirkas Valo loistaa, sokeus verhoaa sen: mahdollisuus nähdä dharmakaya kuoleman hetkellä menetetään pelossa ja hämmingissä.
Vaikka viettäisi koko elämänsä kirjoituksia tutkimalla, se ei auta mielen lähdön hetkellä.
Voi! Nuo pätevät joogit, jotka ovat pitkään harjoittaneet meditaatiota, erehtyvät pitämään valaistumisen psyykkistä kokemusta transsendentaalisena viisautena ja tyytyvät itsepetoksen siihen muotoon. Sen tähden, kun dharmakayan transsendenttinen viisaus loistaa kuoleman hetkellä, nämä joogit eivät pysty yhdistämään äiti- ja lapsivaloa toisiinsa. Koska mietiskelystä ei ole heille apua kuolemassa, he ovat edelleen vaarassa jälleensyntyä alempiin maailmoihin.
Rakas poikani, maallikoista paras, kuuntele minua huolella!
Kun kehosi on oikeassa asennossa ja mielesi syventynyt meditaatioon, saatat tuntea että ajatus ja mieli kumpikin häviävät; mutta se ole muuta kuin pinnallinen dhyanakokemus. Siitä lähtien jatkuvan harjoituksen ja tarkkaavaisuuden avulla tuntee säteilevän itsetietoisuuden loistavan kuin kirkas lamppu. Se on puhdas ja kirkas kuin kukka, se on kuin avaralle ja tyhjälle taivaalle tuijottamisen tunne. Tyhjyyden tietoisuus on kuultava ja läpinäkyvä, silti eloisa.
Tämä ajatuksettomuus, tämä säteilevä ja läpikuultava kokemus ei ole muuta kuin dhyanan tunne. Tällä hyvällä perustalla tulisi rukoilla edelleen Kolmea Kallisarvoista, ja tunkeutua Todellisuuteen syvällisellä ajattelulla ja pohdiskelulla. Näin voi solmia egottomuuden viisauden syvän dhyanan hyödyllisellä elämänlangalla. Ystävällisyyden ja myötätunnon voimalla, ja bodhisydämen epäitsekkäällä valalla voi nähdä suoraan ja selkeästi valaistuneen polun totuuden, josta mitään ei voi nähdä, mutta kaikki kuvitellaan selkeästi. Näkee miten väärin olivat oman mielen pelot ja toiveet. Saapumatta hän saapuu Buddhan sijoille; näkemättä hän visioi dharmakayan; ponnistuksetta hän tekee kaiken luonnollisesti. Hyvä lapsi, hyveen etsijä, pidä tämä ohje mielessäsi.
Milarepa antoi pojalle sitten täydellisen initiaation ja sanalliset ohjeet. Harjoitettuaan niitä poika saavutti korkeimman kokemuksen ja oivalluksen. Hänet tunnettiin yhtenä Jetsunin ”sydänpojista”, Repa Sanje Jhap.
Paldar Bum pyytää mietiskelyohjeita
Milarepan oppilaaksi ryhtynyt nuori nainen nimeltä Paldar Bum sanoi: "Hyvä Lama, en ole tehnyt vielä mitään valmisteluja seuraavaa elämää varten, mutta teen niin nyt. Ole hyvä ja opeta minulle mietiskelyä." Hän pyysi sitä vilpittömästi, ja Milarepa ilahtui. "Olen iloinen, että haluat hartaasti harjoittaa uskontoa. Minun perimyslinjassani ei tarvitse muuttaa nimeään eikä leikata tukkaansa. Buddhuuden voi saavuttaa joko maallikkona tai luostarissa. Asemaansa muuttamatta voi olla hyvä buddhalainen." Hän lauloi sitten laulun nimeltä Viisi vertausta ja niiden merkitys, siihen sisältyvät mielen harjoittamisen ohjeet.
Kuuntele, onnekas tyttö, sinä, joka olet rikas sekä maallisesti että henkisesti!
Taivaan laajuutta ajatellessasi mietiskele avaruutta, jolla ei ole keskusta eikä reunoja. Aurinkoa ja kuuta ajatellessasi mietiskele valoa, jossa ei ole pimeyttä eikä varjoja. Sinun tulee mietiskellä vakaasti kuin edessäsi kohoava muuttumaton vuori. Uppoudu pohdiskeluun kuin mittaamattomiin meren syvyyksiin, mietiskele omaa mieltäsi tällä tavoin, tee harjoitusta ilman virheitä ja epäilyksiä.
Milarepa antoi tytölle fyysisten ja mieltä koskevien harjoitusten ohjeet ja lähetti hänet mietiskelemään. Myöhemmin Paldar Bum palasi Milarepan luo kysyäkseen lisäohjeita. Hän lauloi:
Oi Jetsun, kallisarvoinen opettaja, huipun saavuttanut mies, Buddhan ilmestyskeho!
Mietiskelin mielelläni taivasta, mutta sitten taivaalle ilmestyi pilviä. Miten suhtautuisin niihin? Mietiskelin mielelläni aurinkoa ja kuuta, mutta mitä ajatella tähdistä ja planeetoista? Kuinka niitä mietiskellään? Mietiskelin mielelläni suurta vuorta, mutta puut ja pensaat vaivasivat mieltäni. Kuinka niitä mietiskellään? Mietiskelin mielelläni suurta valtamerta, mutta aallot vaikeuttivat harjoitusta. Kuinka aaltoja mietiskellään? Mietiskelin mielelläni mieleni luontoa, mutta ei ollut helppoa kohdata ajatusten jatkuvaa virtaa. Miten mietiskellä ajatuksia?
Laulu miellytti Milarepaa ja hän ymmärsi oppilaansa mietiskelykokemukset aidoiksi. Hän antoi nämä lisäohjeet:
Kuuntele, onnekas tyttö, sinä, joka olet rikas sekä maallisesti että henkisesti!
Jos voit mietiskellä taivasta, voit mietiskellä pilviäkin; pilvet ovat taivaan tapa näkyä. Lepää siis keskellä avaruutta. Tähdet ovat auringon ja kuun heijastuksia; jos voit mietiskellä aurinkoa ja kuuta, mikset tähtiäkin? Kylve siis auringon ja kuun valossa. Pensaat ja puut ovat osa vuoresta; jos voit mietiskellä vuorta, mietiskele pensaita ja puitakin. Pysy siis vakaana kuin vuori. Aallot ovat meren liikettä; jos voit mietiskellä merta, mikset aaltojakin? Sulaudu meren aaltoihin. Mieli ilmenee ristiriitaisten ajatusten virtana; jos voit mietiskellä mieltä helposti, voit mietiskellä ajatuksiakin. Yhdy mielen olemukseen.
Siitä lähtien Paldar Bum ponnisteli ymmärtääkseen mielen todellisen luonnon ja lopulta hän oivalsi sen täysin yhden elämän kuluessa. Kuollessaan hän lensi dakinien Puhtaaseen maahan ihmiskehossaan. Ihmiset kuulivat sen pienen rummun kaiun, jota hän silloin kantoi mukanaan.
Tämä oli tarina siitä, miten Jetsun Milarepa kohtasi yhden neljästä tärkeimmästä naisoppilaastaan Jungissa, Gebha Lesum -nimisessä paikassa.
Samsaran meri
Vertaansa vailla oleva guru istuu aina pääni päällä. Voi, eikö samsara olekin kuin meri?
Ammensipa siitä miten paljon vettä tahansa, se pysyy samana vähenemättä.
Eivätkö Kolme Kallisarvoista olekin kuin Sumeru-vuori, jota kukaan ei pysty järkyttämään?
Eikö samaya olekin kuin höyhen, joka putosi ja josta kukaan ei välitä?
Eivätkö puhtaat papilliset säännöt ole hylätyt kuin spitaalisen ruumis tien viereen, kenenkään koskematta?
Eivätkö mäyrännahat istuinten verhona olekin täynnä piikkejä, jotka pistävät ylhäisten pappien takamuksia?
Eikö olekin totta, että monet ajattelevat papillisten sääntöjen noudattamisen olevan merkityksetöntä?
Eikö olekin totta, että moni munkki ei välitä itsekurista?
Mongolirosvotko valtasivat joogien kammiot, vai miksi suuret joogit pysyvät kylissä ja kaupungeissa?
Jälleensyntymää ja bardoako ihmiset kaipaavat, vai miksi he tarrautuvat oppilaisiinsa?
Ovatko villavaatteet seuraavassa elämässä kalliimpia, vai miksi naiset kutovat niitä niin paljon täällä?
Pelkäävätkö ihmiset, että samsara tyhjenee, vai miksi papit ja maallikot kaipaavat lapsia?
Seuraavaa elämää vartenko ruokaa ja juomaa säästetään, vai mikseivät miehet ja naiset anna hyväntekeväisyyteen?
Onko ylhäällä taivaassa mitään kurjuutta? Miksi sitten niin harva suunnittelee sinne menoa?
Onko alhaalla helvetissä mitään iloa? Miksi sitten niin moni valmistelee vierailua siellä?
Etkö tiedä, että kaikki kärsimykset ja alemmat maailmat ovat syntiesi seuraamus?
Tottahan tiedät, että jos nyt harjoitat hyvettä, kuoleman koittaessa sinulla on mielenrauha, eikä mitään kaduttavaa.
Otteet teoksesta The Hundred Thousand Songs of Milarepa (Garma C.C. Chang). Suomennokset Ani Sherab © Rokpa Finland ry
Linkit Karmapan opetuksia Milarepasta kagyu monlamin yhteydessä Life of Milarepa Part 1 Part 2 (näytelmä, tekstitys englanniksi, käsikirjoitus 17. Karmapa, 2010) Milarepan laulu - ohjeita Gampopalle (17.Karmapan opetus) |
