|
Vajradhara (sanskrit), tiibetiksi Dorje Chang, on alkubuddha. Kunnianarvoisa Khenpo Karthar Rinpoche antoi tämän opetuksen Karma Triana Dharmachakrassa Woodstokcissa maaliskuussa 1986. Tiibetistä englanniksi kääntänyt Chojor Radha ja toimittanut Tina Armond.
Teimmepä mitä tahansa, maallista tai henkistä, on syytä kehittää myönteinen asenne. Asenne on tapa ajatella. Se, ajatellaanko oikein vai väärin määrää sen, onko kyseessä hengellisyys vai materialismi. Materialistisessa maailmassa opiskelemme ja teemme työtä itsekkäistä syistä ja kuuluisuuden tähden. Olemme aina asennoituneet asioihin itsekkäästi ja siksi koemme kärsimystä kuudessa olemassaolon tilassa voimatta vapautua samsarasta.
Mutta kun kuuntelemme Dharmaa ja harjoitamme sitä, meidän täytyy kehittää puhdas asenne ja haluta olla hyödyksi kaikille eläville olennoille, ei vain ajallisesti vaan pysyvästi vapauttamalla kaikki kuuden maailman olennot kärsimyksestä. Tämä on myönteinen asenne.
Mietiskelyharjoituksen tarkoituksena on vapautuminen ehdollisesta olemassaolosta ja äärimmäisen autuuden kokeminen. Johtaako mietiskely siihen vai ei, riippuu harjoittajan asenteesta. Jos asenteemme on epäpuhdas, on kuin sekoittaisi ruokaan myrkkyä. Tiedämme että ruoka on terveellistä, mutta jos siinä on myrkkyä, se muuttuu vaaralliseksi. Dharmakin on hyödyllistä, mutta harjoituksen tehokkuus riippuu asenteestamme. Opettajan antama harjoitus voi johtaa eri tuloksiin riippuen oppilaiden mielenlaadusta. Myönteisesti asennoituva oppilas saa parhaat tulokset; toinen, joka ei pysty suhtautumaan lainkaan myönteisesti, ei hyödy harjoituksestaan hiukkaakaan. Päinvastoin, vahvistaessaan kielteisiä ajatuksiaan tämä oppilas kokee, että hänen ristiriitaiset tunteensa voimistuvat. Se on todiste asenteen merkityksestä.
Opetuksia kuunnellessa, niitä pohdiskellessa ja mietiskellessä tarvitaan epäitsekäs asenne, jotta saisi kaiken hyödyn harjoituksestaan. Ensinnäkin tullaan tietoiseksi siitä, että tuntevat olennot eivät kärsi ainoastaan tällä hetkellä vaan ovat kärsineet aina, aluttoman ajan alusta lähtien. Syy tähän loputtomaan kärsimykseen on, että tähän hetkeen saakka olentojen tavoitteet ovat olleet itsekkäitä. He tahtovat itsekkäitä nautintoja ja niitä saadakseen käyttävät välineinä suuttumusta, kateutta, ylpeyttä ym.
Sellaisten tunteiden aikaansaama huono karma saa heidät sitten kokemaan lisää kärsimystä onnellisuuden sijasta. Siksi meidän täytyy toivoa vapauttavamme kaikki olennot ikuisiksi ajoiksi kärsimyksen syistä. Tätä altruistista asennetta kutsutaan valaistuneeksi mieleksi, bodhichittaksi. Bodhichitta on hyvin syvällinen asenne, ja jos pitää yllä tämän valaistuneen mielentilan, siitä tulee myös hyvin tehokas.
Sen kehitettyänne, kuunnelkaa tarkkaavaisesti. Puhumme tällä planeetalla eläneistä perimyslinjan guruista. On ymmärrettävä, että menneinä aikoina ollut valaistuneita olentoja, jotka ilmestyivät täällä Dharman pyörää kääntääkseen (so. opettaakseen Dharmaa). Sanotaan, että tuhat valaistunutta olentoa vielä tulee tänne siinä tehtävässä.
Tällä hetkellä seuraamme neljännen, Shakyamuni Buddhan opetuksia. Hän syntyi Intiassa ja eli 81 vuotta. Elinaikanaan hän käänsi Dharman pyörää kolmasti. Shakyamuni Buddha on valaistumisen nirmanakaya aspekti (fyysisessä kehossa ilmestynyt Buddha) ja häneltä opetukset siirtyivät rikkoontumattomana perinteensiirtona Nagarjunalle, Asangalle ja muille suurille mestareille, jotka sitten toivat ne Tiibetiin, missä kehittyi tiibetinbuddhalaisuuden neljä suurta koulukuntaa. Nämä opetukset saivat alkunsa nirmanakayasta. Nirmanakayan alku on valaistumisen sambhogakaya aspekti ja sambhogakayan alku on dharmakaya. Esimerkki tästä voisi olla huoneen valaistus, joka tulee ulkoa päivänvalosta, joka tulee auringosta. Tiibetinbuddhalaisuuden neljän koulukunnan opetusten alkulähde on dharmakaya eli Vajradhara, lopullisen valaistumisen oivaltanut tila.
Tämän huoneen valaistus riippuu ulkona olevasta päivänvalosta, ja päivänvalo tulee auringosta. Vajradharan tilan oivaltaminen on tulla itse auringon kaltaiseksi, niin että ei ole enää riippuvainen ulkopuolella olevasta valosta valaistuksenaan.
Tämä on se syy, miksi tiibetinbuddhalaisten koulukuntien, kagyupoiden, gelukpojen, ja sakyapoiden perimyslinjat menevät takaisin Vajradharaan eivätkä Shakyamuni Buddhaan. Se viittaa suoraan valaistumisen ytimeen, valonlähteeseen, aurinkoon, ei pelkkään auringonvaloon. Vajradhara toimii kaikkien olentojen hyödyksi puolueettomasti.
Nyingmapa perinteessä opetukset saavat alkunsa Samantabhadrasta ja joskus oppilaat hämmentyvät, kumpi on korkeampi, Vajradhara vai Samantabhadra. Ne ovat tasa-arvoisia ja kysymys on vain nimityksestä. Jos on idässä, on itäisen taivaan alla ja jos on lännessä, on läntisen taivaan alla. Taivas on kuitenkin yksi eikä itäinen ole parempi läntistä.
Nimiä on kuitenkin kaksi. Sanskritinkielinen nimitys Samantabhadra käännetään tiibetiksi Kuntuzangpo. ”Kuntu” tarkoittaa ”lopullinen” ja ”zangpo” tarkoittaa ”hyvyys”. Se, mitä kutsutaan Kuntuzangpoksi, on alusta alkaen virheetön ja tahraton, ilman henkistä häiriintymistä, siksi puhdas ja paitsi nyt, myös tulevaisuudessa viaton.
Sanskritinkielinen sana ”Vajradhara” on tiibetiksi Dorje Chang. ”Dorje” tarkoittaa tuhoutumattomuutta ja ”chang” tarkoittaa ”pysyvästi omistuksessa”. Se ominaisuus, jonka valaistuneet olennot ovat oivaltaneet, on kaikissa tuntevissa olennoissa. Sitä kutsutaan nimellä Dorje Chang ja se on valaistuneisuuden täydellinen oivaltaminen ja vakauttaminen kaikissa.
Voidaan huomata, että kun Samantabhadraa ja Vajradharaa kuvataan thangkamaalauksissa, toinen kuvataan ilman vaatteita ja koristeita ja toinen ornamentein koristeltuna. Samantabhadra (Kuntuzangpo) on alaston, vertauskuvana siitä, että hänen oivalluksensa tila on dharmakayan kaltaisena ikuisesti puhdas ja käsitteistä vapaa. Vajradhara (Dorje Chang) kuvataan taivaallisin koristein ja vaattein, jotka symbolisoivat hänen kykyään hyödyttää eläviä olentoja lakkaamatta ilmestyskehoja luoden, ja täten sambhogakayan ja nirmanakayan keinoin heidän tarpeitaan täyttäen.
Uttaratantra Shastrassa Maitreya selittää, että varsinainen valaistunut olento on Samantabhadra tai Vajradhara, ja valaistumisen emanaatioaspekti eli ilmestyskeho on Shakyamuni Buddha, joka ilmestyi maan päällä. Shakyamuni Buddha itse sanoi, ettei hän ollut sanonut mitään eikä koskaan opettanut, mutta tuntevien olentojen karman voimasta he kuulivat hänen opettavan. Valaistumisen äärimmäisestä näkökulmasta, dharmakayan kannalta, hän ei opettanut. Shakyamuni Buddha oli emanaatio, ilmestys, ei valaistumisen ääretön aspekti. Nirmanakayan kautta ihmiset kuulivat eri opetuksia kukin karmisten kykyjensä mukaisesti.
Aurinko ei koskaan ole maan päällä eikä Vajradharakaan. Tuntevat olennot kokevat auringon valon ja Vajradharan emanaation kykyjensä ja mielensä puhtauden mukaisesti. Valaistuneet olennot ovat käsitteiden tuolla puolen, eikä heillä ole mieltymystä valaista jotakin kohtaa enemmän kuin toista. Kuten aurinko, he vain loistavat. Monet olennot kokevat auringon eri tavoin. Ne joilla on keho, voivat kokea lämmön. Ne joilla on silmät, näkevät valossa selvästi. Kuten auringonvalo auttaa näkemään selvästi, mielen puhtaus auttaa näkemään ja kokemaan valaistumisen nirmanakaya-aspektin. Vajradhara ei ilmesty maan päällä.
Vaikka Shakyamuni Buddha siirtyi parinirvanaan noin 2530 vuotta sitten, voimme edelleen kokea hänen siunauksensa hartauden, luottamuksen ja harjoituksen kautta, koska buddhuuden äärimmäinen aspekti, dharmakaya tai Vajradhara on kuolematon. Vaikka pilvi peittäisi auringon ja tulisi pimeää, se ei tarkoita että aurinko olisi sammunut; aurinko paistaa aina. Vaikka Shakyamuni Buddha siirtyi parinirvanaan kauan sitten, jos harjoitamme ahkerasti uskolla ja luottaen, voimme edelleen kokea Buddhan siunauksen, koska Vajradhara aspekti on lakkaamatta läsnä.
Vajradharan tehtävä on olla hyödyksi kaikille olennoille erottelematta. Niin kuin puun luonto on palaa tulessa riippumatta siitä, missä se on kasvanut, Vajradharan toiminta on luonteeltaan sellaista, että siitä on hyötyä kaikille riippumatta siitä, millainen elävä olento on kyseessä. Äärimmäisen valaistumisen Vajradhara-aspektin buddhaluonto on sillä tavoin hyödyksi ja sen lisäksi buddhaluonto on myös kaikissa olennoissa, itsessämmekin.
Ymmärrämme, että puun luonto on palaa, mutta se ei pala itsekseen, tarvitaan tietyt olosuhteet. Vaikka buddhaluonto tai valaistumisen Vajradhara-aspekti on kaikissa, ellei se kohtaa olosuhteita, missä se kypsyy tai tuo sen ominaisuuden esiin, emme voi sitä oivaltaa. Siksi kaikkien koulukuntien opettajat korostavat perimyslinjan rikkoontumattoman perinteen siirron saaneiden gurujen tärkeyttä. Heidän neuvojaan seuraamalla luomme olosuhteet, joissa buddhaluontomme kypsyy.
Jotta voisi kokea valaistumisen, täytyy olla oikeat olosuhteet. Opetuksissa sanotaan, että kynttilän liekki sytyttää toisen. Alttarilla voi olla sata kynttilää, eivätkä ne syty itsestään, mutta jos yksi palaa, muut voidaan sytyttää siitä; ne syttyvät oikeissa olosuhteissa.
Kun dharman opiskelijat eivät tiedä, mitä Vajradhara merkitsee, he kysyvät milloin tämä syntyi ja ketkä olivat hänen vanhempansa. Jotkut pitävät häntä yli-ihmisenä joka asuu taivaassa. Nämä ajatukset syntyvät, kun ei ymmärrä valaistumista. Vaikka Vajradhara on sanojen ja käsitteiden tuolla puolen, hänen luullaan olevan olemassa jossakin fyysisessä ruumiissa taivasmaailmoissa. Vaikkakin Vajradharan tila on sanallisten kuvausten ulottumattomissa, se on sisällämme ja ahkeran harjoituksen kautta se voidaan kokea. Vajradhara ei ole meistä erillinen.
Sanomme, että Vajradharalla ei ole fyysistä muotoa, mutta thangkamaalauksissa näemme tummansinisen ihmishahmon, jota silkit ja ornamentit koristavat, ja joka pitelee kelloa ja vajraa. Ne ovat symboleita, joiden tarkoitus on auttaa oppilasta ymmärtämään valaistunutta aspektia. Tummansininen väri, kello ja vajra kuvaavat Vajradharan tuhoutumattomuutta. Tummansinisyys liittyy myös hänen lakkaamattomaan toimintaansa olentojen hyödyksi ja ornamentit symbolisoivat sen toiminnan kallisarvoisuutta.
Tunnettu mahamudrarukous (Vajranpitäjän rukous) alkaa sanoilla ”Suuri Dorje Chang, Tilopa, Naropa...” On tärkeää että käsitämme Vajradharan merkityksen, koska kaikki, mikä opitaan myöhemmin, perustuu tähän valaistumisen äärimmäiseen aspektiin. Jos ymmärrämme asiat väärin nyt, hämmennys seuraa myöhemmin. Varmistamalla sen, että olemme ymmärtäneet Vajradharan oikein, varmistamme että ymmärrämme opetukset jatkossa.
|