Yongey Mingyur Dorje Rinpoche

Karma kagyu -perimyslinja ja gurujooga

Kagyu Samye Ling, Skotlanti, elokuu 2003 © 2005  Mingyur Rinpoche                                                                In English

Karma kagyu -perimyslinja

Tiibetissä on monia perimyslinjoja. Tämän opetuksen aiheina ovat Karma kagyu -perimyslinja ja gurujooga. Ensimmäinen kagyu-lama oli Tilopa. Tilopa oli Dorje Changin ja Khorlo Demchogin (skt. Chakrasamvara) emanaatio. Tuntevien olentojen hyödyksi, kesyttääkseen erilaisia olentoja maailmassa ja erityisesti meditaatioharjoitusta taitavin keinoin hyödyttääkseen Dorje Chang ilmestyi Tilopana.

Kun Tilopa oli nuori poika, hän paimensi lehmiä. Hän vei ne laitumille ja metsiin. Kun hän kerran vaelsi puiden seassa lehmineen, hän näki säteilevää valoa ja kuuli musiikkia. Dakini Dorje Phagmo (sanskritiksi Vajrajoogini) ilmestyi valon keskellä ja vei Tilopan Urgyeniin. Se on Dorje Phagmon ja Khorlo Demchogin puhdas maa. Tilopa tapasi Khorlo Demchogin kasvotusten ja sai tältä kaikki kagyu-perimyslinjan suulliset ohjeet.

Palattuaan maan päälle Tilopa alkoi opettaa Dharmaa. Monet ihmettelivät: ”Kuka on opettajasi?” Tilopa vastasi: ”Minulla ei ole ihmisopettajaa, minun opettajani ovat Khorlo Demchog ja Dorje Chang.” Ihmiset epäilivät: ”Niin ei voi olla, valehtelet. Ehkä sait siunauksen demoneilta, me emme kuuntele sinua.”

Suurella myötätunnolla ja taitavia keinoja käyttäen Tilopa rupesi opiskelemaan ja rukoili lamoja ja opettajia lähitienoilla. Kun ihmiset näkivät, että hänellä oli ihmisopettajia, he voivat uskoa helpommin.

Vaikka Tilopan olemus oli identtinen Dorje Changin ja Khorlo Demchogin kanssa ja hän itse asiassa oli oivaltanut Buddha, hän kuitenkin rupesi oppilaaksi, jolla ei juuri näyttänyt olevan tietoa Dharmasta. Hän käyttäytyi hyvin nöyrällä tavalla. Vähitellen, ajan kuluessa, hän näytti ihmisille esimerkkiä, miten oppia, harjoittaa ja hankkia oivallusta. Hänen ei täytynyt tehdä sitä itsensä takia, hän teki sen muiden tähden.

Tilopa meni neljään ilmansuuntaan ja oppi kaikilta opettajilta, ja sitten hän tiivisti opetukset neljäksi linjaksi. Nämä neljä opetuslinjaa siis tulivat neljästä ilmansuunnasta Intiassa. Esimerkkinä neljästä ilmansuunnasta tulleista opetuksista on tummo eli sisäinen lämpö, kirkas valo, unijooga ja harhanomainen keho. Hän tiivisti ne yhdeksi linjaksi, jota kutsutaan suullisen perinteen kagyu-perimyslinjaksi. 

Kagyu-perimyslinjan seuraava mestari oli Naropa. Naropa oli oppinut henkilö, joka vaikutti Nalandan yliopistossa ja osasi väitellä taitavasti. Hän voitti usein väittelyissä ja tuli hieman ylpeäksi. Eräänä päivänä hän istui Nalandan luostarin katolla auringonpaisteessa ja lausui ääneen rukouksia. Yhtäkkiä ihmisen varjo lankesi yli tekstin, jota hän oli parhaillaan lukemassa. Varjo pimensi kaiken niin, että Naropa ei nähnyt mitään, ja hän katsoi ylöspäin. Häntä tuijotti hyvin ruma vanha nainen, jolta puuttui hampaita ja jolla oli pitkät roikkuvat hiukset. Eukko nauroi: ”Ha, ha, ha!” ”Kuka sinä olet”, Naropa kysyi.“ ”Kuka sinä olet”, eukko vastasi. “Olen Naropa”. “Mitä teet, mitä tiedät?” eukko tiedusteli. “Tunnen tekstin”, Naropa vastasi. Eukko uteli edelleen: “Tunnetko sanat vai niiden merkityksen?” Naropa pohti hetken ja vastasi: “Tunnen sanat.” “Ha, ha, ha!” Vanha nainen tuli valtavan iloiseksi ja hypähteli ylös ilmaan.

Naropa ihmetteli sitä ja ajatteli: “Jos hän innostuu noin paljon siitä, että tunnen sanat, mitä hän mahtaa sitten sanoa, kun kerron, että tiedän myös niiden merkityksen.” Niinpä hän sanoi muorille: ”En tunne vain sanoja, ymmärrän myös niiden merkityksen!” Nainen jähmettyi: ”Ymmärrät sanojen merkityksen?? U huu!” Hän puhkesi kyyneliin ja nyyhkytti varsin surullisen oloisena. Hänen päänsä painui niin, että tukka viisti maata.

Hämmentyneenä Naropa kysyi naiselta: ”Kun sanoin, että tunnen sanat, ilostuit, mutta kun kerroin, että ymmärrän niiden merkityksen, rupesit itkemään. Miksi ihmeessä?” Nainen vastasi: ”Sinä valehtelit ja siksi tulin surulliseksi. “Miten niin valehtelin?” “Et ymmärrä sanojen merkitystä, pelkät sanat vain.” Naropa kummasteli: ”Kuka maailmassa sitten tietää niiden merkityksen?” Vanha nainen vastasi: ”Nuorempi veljeni Tilopa, hän tietää merkityksen.” Kun Naropa kuuli nimen ”Tilopa” hänen ihokarvansa nousivat pystyyn, kyynelet virtasivat hänen silmistään ja hän tunsi suurta hartautta. Hän kysyi: ”Missä Tilopa on?” Nainen vastasi: ”Hän on eräällä kaukaisella hautausmaalla.” Sitten nainen äkkiä katosi. Naropa ajatteli: ”Minun täytyy löytää Tilopa.”

Nalandan luostarissa oli monia munkkien kammioita. Naropa heräsi keskellä yötä, nousi ylös ja pakeni. Hän etsi Tilopaa kaikkialta, mutta ei löytänyt tätä mistään. Hän kohtasi monia vaikeuksia ja koettelemuksia, kunnes hän sitten lopulta kohtasi Tilopan. Kun he tapasivat, Tilopa kieltäytyi antamasta mitään opetuksia. Hän hankki Naropalle lisää vaikeuksia. Naropalla oli suuri usko, ja mitä Tilopa ikinä sanoikin, hän totteli.

Eräänä päivänä Tilopa ja Naropa kiipesivät korkean rakennuksen ylimpään kerrokseen. Siinä oli ehkä yhdeksän kerrosta. Tilopa pyöritteli päätään ja katseli ympärilleen: ”Hm, jos minulla olisi oppilas, jolla on vähänkään uskoa, hän hyppäisi tästä alas heti paikalla.” Naropa vilkaisi sivuilleen, eikä nähnyt ketään muuta. ”Täällä ei ole muita”, hän ajatteli. Tilopa jatkoi: ”Jos joku uskoisi minuun, hän hyppäisi alas.” Naropa tarkisti, oliko paikalle kenties tullut kolmas henkilö ja pohti: ”Olen täällä yksin. Ehkä Tilopa tarkoittaa minua!” Sitten hän heittäytyi alas rakennuksen harjalta.

Kun hän putosi maahan, hänen jalkansa ja kätensä katkesivat. Tilopa tuli alas - portaita. ”Mitä sinulle tapahtui? oletko sairas?” ”En vain sairas, olen puolikuollut!” Naropa vastasi. “Siinä tapauksessa kutsunkin sinua Naropaksi.” Tiibetiksi na tarkoittaa sairas, ro on ruumis ja pa on henkilö. Naropa tarkoittaa siis henkilöä, joka on sairas kuin ruumis. Tilopa antoi hänelle sen nimen ja lohdutti: ”Ei hätää.” Hän pyyhki kädellään Naropan kehon yli, ja hetkessä tämä oli parantunut, jopa terveemmäksi kuin aikaisemmin. Tällä tavoin Tilopa antoi Naropalle kaksitoista vaikeaa tehtävää. Mutta hän ei opettanut yhtään Dharmaa.

Eräänä päivänä Naropa tuli Tilopan luo, uhrasi mandalan ja rukoili tätä antamaan opetukset. Tässä vaiheessa Naropa oli suorittanut kaikki vaikeat tehtävät. Tilopa sieppasi sandaalin jalastaan ja tarttui Naropaa tukasta. ”Mielen luontoa ei ymmärretä sanoilla, sinun pitää itse tunnistaa se,” ja hän läimäytti Naropaa poskelle, niin että tämä kaatui pyörtyneenä. Kun hän heräsi, hän oivalsi mielensä todellisen luonnon. Tilopa ja Naropa olivat sitten identtiset, heidän luontonsa oli sama, oivallus samalla tasolla. He eivät muuttuneet samaksi henkilöksi, mutta heidän oivalluksensa mielen luonnosta oli sama.

Naropasta tuli voimallinen ja kyvykäs siddha. Kun Tilopa löi häntä kengällä poskelle, hän antoi hänelle merkityksen perimyslinjan. Nyt, kun Naropa heräsi, hän antoi sanojen merkitykseen liittyvät ohjeet, kaikki transmissiot. Miksi hänen sitten täytyi käydä läpi kaikki kaksitoista koettelemusta? - Se vastasi alkuharjoituksia, ngöndroa, jonka kautta Naropa puhdisti kaiken, mikä piti puhdistaa. Puhdistettuaan omat kielteisyytensä kahdellatoista vaikealla tehtävällä hän pystyi tunnistamaan mielensä luonnon yhdessä hetkessä.

Naropa siirsi perimyslinjan Marpa Kielenkääntäjälle. Marpa viipyi Naropan luona 12 vuotta ja 7 kuukautta. Naropa antoi Marpalle kaikki perinteensiirrot. Marpakin joutui kokemaan koettelemuksia. Marpa antoi opetukset Milarepalle, joka joutui tekemään työtä ja hänelläkin oli vaikeuksia. Erään kerran Marpa pyysi häntä rakentamaan kolmikulmaisen talon. Kun se oli valmis, hän sanoi: ”Pura se, ja tee pyöreä torni.” Sitten hän tahtoikin suorakulmaisen rakennuksen.

Vaikeat tehtävät täytettyään Milarepa sai Marpalta merkityksen perimyslinjan ja kaikki suulliset ohjeet. Hän antoi ne Gampopalle, joka ei joutunut koettelemuksiin. Hänellä oli onnea… Gampopa vietti Milarepan luona kolme vuotta ja sai perimyslinja haltuunsa vähitellen.

Sitten se jakaantui useiksi eri linjoiksi. Syntyi neljä suurta ja kahdeksan pienempää perimyslinjaa. Neljä päälinjaa ovat Kamsang Kagyu, Baram Kagyu, Phagdru Kagyu ja Tsalpa Kagyu. Pienempiin linjoihin kuuluvat mm. Drikung Kagyu, Drukpa Kagyu, Taklung Kagyu, Marpa Kagyu. [1. Drikung 2. Drukpa 3. Taklung 4. Yasang 5. Trophu 6. Shuksep 7. Yelpa 8. Martsang.] Nykyisin Karma Kamtsang Kagyu on vallitsevin ja myös Baram Kagyu linjan harjoittajia on jonkin verran, mutta suurin osa muista kagyu-linjoista on hävinnyt. Kahdeksasta pienemmästä linjasta Drukpa Kagyu, Taklung ja Drikung Kagyu ovat olemassa, muut viisi hävinneet.

On kolme erillistä linjaa: Shangpa Kagyu, Surmang Kagyu ja Nedo Kagyu. Niitä ei lasketa mukaan neljään suureen ja kahdeksaan pienempään linjaan, mutta ne ovat kagyu-linjoja. Tämä oli kuvaus perimyslinjasta.

Kagyu-perimyslinjan keskeisin harjoitus on meditaatioharjoitus. Tässä perimyslinjassa korostetaan sitä, miten harjoitusta tehdään, miten mietiskellään. Gelukpa-perinteessä taas opiskellaan kirjoituksia, mutta heidänkin täytyy tehdä harjoitusta. Kaikissa neljässä tiibetinbuddhalaisuuden pääperinteessä on omat erikoisalansa. Kagyu-perimyslinjaa kutsutaan siunauksien perinteeksi. Se johtuu siitä, että kun lamojen puhtaat aikomukset, hartaus ja usko yhdistyvät puhtaaseen perimyslinjaan toisistaan riippuvuuden kautta, se on hyvin siunauksellista. Seuraavaksi puhumme gurujoogasta.

Gurujooga

Hinayana-perinteessä lama tai opettaja ei ole sellainen guru kuin vajaryana-perinteessä. Hän on pikemmin kuin oppinut henkinen ystävä, tavallinen ihminen, vaikkakin itseämme henkisesti edistyneempi. Mahayana-opettaja on joku, jonka henkiset saavutukset ovat suuret, hän on bodhisattva. Opettaja on kuin lääkäri, ja oppilas on potilas ja tehdään bodhimieleen liittyviä myötätuntoharjoituksia. Vajrayanan näkökulmasta opettaja on Buddha. Miksi? - Siksi, että jos pitää opettajaa Buddhana, saa Buddhan siunauksen. Siunauksen voi saada viipymättä, koska oppilaan ja opettajan välillä on erittäin myönteinen yhteys.

Kolme hyvää yhteyttä ovat initiaation siunaus, kirjallinen valtuutus ja tekstinselitykset. Harjoittajan kannalta sen parempaa yhteyttä ei ole. Laman voi myös nähdä omin silmin ja kuulla hänen opetuksensa. Sitä sanotaan myönteiseksi ja hyväksi yhteydeksi lamaan, ja asiat riippuvat silloin toisistaan myönteisellä tavalla. Jos sitten rukoilee lamaa uskolla, on kuin kaikki Buddhien siunaukset yhdistyisivät hänessä, ja kun vastaanotamme lama siunauksen, saamme kaikkien Buddhien siunauksen.

Buddha Sakyamuni ja Buddha Dorje Chang ovat varsin tärkeitä, mutta kun verrataan sitä, että rukoilee Dorje Changia suoraan tai rukoilee lamaa, niin laman rukoilemisesta on enemmän hyötyä ja siunaus tulee nopeammin. Lama on siis Dorje Changia tärkeämpi. Miksi? - Emme ole koskaan saaneet initiaatioita, kirjallista valtuutusta tai harjoitusohjeita Dorje Changilta emmekä Buddha Sakyamunilta, emme ole kuulleet heidän puhuvan tai opettavan. Laman kylläkin, joten meille hän on tärkein.

Esimerkkinä Buddhan siunauksesta voidaan ajatella auringonpaistetta, joka ulottuu yli maan. Jos tahdon polttaa paperinpalasen ja asetan sen nurmikolle aurinkoon, se ei pala. Jos asetan polttolasin auringon ja paperin väliin, auringonsäteet keskittyvät tehokkaasti, ja paperi syttyy hetkessä. Buddhan siunaus on kuin auringonpaiste ja lama on kuin polttolasi, jonka kautta auringonsäteet tulevat, siis siunaus. Kun on luonut yhteyden laman perimyslinjaan, saa Buddhien siunauksen hänen kauttaan.

Vajrayanan harjoittajien tärkein harjoitus on gurujooga. Se johtuu siitä, että gurujoogan kautta kaikki siunaukset saadaan viipymättä. Sitten valaistuminen saavutetaan nopeasti. Turvautumisharjoituksessa, kun tehdään täyskumarruksia, edessä visualisoidaan turvautumisen kohteet ja lama on kaikkien turvautumisen kohteiden ruumiillistuma. Dorje Sempa harjoituksessa, kun mietiskelyjumaluus kuvitellaan pään yläpuolella, hän on erottamaton harjoittajan omasta gurusta. Kehittelyvaiheen jidam-harjoituksessa jidam ja lama ovat myös erottamattomat, ja kun tehdään dharmansuojelijoihin liittyviä harjoituksia, tunnetaan, että dharmansuojelija ja lama ovat yhtä.

Voimakas myönteinen yhteys oppilaan ja gurun välillä saa aikaan sen, että siunaus ja valaistumisen tasot saavutetaan viipymättä. Se johtuu siitä, että saamme initiaatiot, kirjallisen perinteensiirron ja ohjeet. Vaikka emme saisi lamalta niitä kaikkia, vaikka saisimme pelkästään yhden, esimerkiksi pelkät ohjeet tai initiaation, yhteys on silti hyvin myönteinen.

Kun siis rukoilemme lamaa, riippuu uskostamme, saammeko siunaukset kaikilta Buddhilta laman siunauksen myötä. Ellei meillä ole uskoa, vaikka meitä opettaisi itse Dorje Chang ja Buddha Sakyamuni, ja olisimme jatkuvasti heidän läheisyydessään, siunaus ei tavoittaisi meitä. Buddha Sakyamunilla oli aikoinaan munkki nimeltä Gelong Legpe Karma. Hän vietti Buddhan kanssa 25 vuotta. Hän ei kuitenkaan ihaillut tai kunnioittanut Buddhaa, eikä siis saanut siunausta. Vaikka lamamme siis olisi tavallinen ihminen, jolla ei ole kovin korkeaa oivallusta, mutta uskomme, että hän on Buddha, saamme Buddhan siunauksen kokonaisuudessaan. Lamaa kohtaan tunnettu hartaus on keskeistä; on uskottava, että lama ja Buddha ovat erottamattomat ja heillä on samat ominaisuudet.

Tämä perustellaan kahdella tavalla. Ensinnäkin absoluuttiselta kannalta lamalla on buddhaluonto, ja tämä luonto on Buddha. Siksi laman ja kaikkien Buddhien luonto on samanlainen ja lama todella on Buddha. Myös oppilas on Buddha, sillä hänelläkin on buddhaluonto. Kun sen ymmärtää, se on absoluuttista gurujoogaa. On niin kuin laman mieli ja oma mieli kohtaisivat. Kun sanotaan, että gurun mieli ja oppilaan mieli sekoittuvat keskenään, se ei tarkoita, että otettaisiin vähän ainetta sieltä ja hiukan täältä ja hierottaisiin ne yhteen. Ensinnäkin ymmärretään, että oma luonto ja laman luonto ovat identtiset. Sitten ymmärretään, että Buddhankin luonto on niiden kanssa identtinen. Jos sen on ymmärtänyt, sanotaan, että oma luonto on laman luonnosta erottamaton ja laman mieli ja oma mieli ovat tulleet erottamattomasti yhteen. Tämä on absoluuttiseen totuuteen perustuva syy uskoa laman olevan Buddha.

Suhteelliseen totuuteen liittyvä syy on seuraava. Buddha sanoi, että yleisesti ottaen kaikki Buddhat tuntevat myötätuntoa ja toimivat taitavin keinoin. Mitä he ikinä voivatkaan auttaakseen tuntevien olentojen suurta joukkoa, sen he tekevät ottaen huomioon, millainen apu kunkin yksilön luonteenlaadulle parhaiten sopii.

Meillä on kielteistä karmaa ja olemme harhan vallassa. Epäpuhtaitten havaintojemme takia emme näe puhtaita muotoja. Dorje Chang on edessämme juuri nyt, emme kuitenkaan näe häntä. Emme kuule hänen opetustaan. Se johtuu huonosta karmastamme, epäpuhtaasta havaitsemisesta ja illuusioistamme. Mitä me sitten näemme? Voimme nähdä jonkun, joka on jokseenkin samanlainen kuin itse olemme, jonkun, joka on lihaa ja verta. Jonkun, joka kärsii, joka vaikuttaa kaltaiseltamme, koska hän kärsii ja on heikko. Sellaisen henkilön voimme nähdä. Siksi Buddhat loputtomassa viisaudessaan ilmestyvät olentoina, jotka näyttävät kaltaisiltamme: kuten Karmapa ja Tai Situ Rinpoche. Maailmassa on tällä hetkellä monia sellaisia olentoja. He näyttävät samanlaisilta kuin me ja heidän täytyy syödä ruokaa. He voivat sairastua, heitä lääkitään ja he myös kuolevat. Ja joskus he tekevät pieniä virheitä.

Koska he ilmentyvät meidän kaltaisinamme voimme nähdä heidät ja puhua heille. Voimme myös kuunnella heidän opetuksiaan. Mutta todellisuudessa heidän luontonsa on Buddha ja he ovat sen kanssa identtiset, sillä he ovat Buddhan ilmestyksiä. Jos lamalla on kaikki tarvittavat ominaispiirteet ja hänellä on aito perimyslinja, hän on Buddhan ilmestyskeho. Se on suhteelliseen totuuteen perustuva syy uskoa lamaan.

Lyhyesti sanottuna tarvitaan siis uskoa ja tulee rukoilla lamaa. Saammeko siunauksen riippuu uskostamme lamaan, omasta hartaudestamme. Milarepan elämäkerrassa kerrotaan, miten hänen uskonsa ei horjunut koettelemuksissakaan. Eräänä päivänä yksi Milarepan oppilaista lähestyi häntä ja sanoi: ”Tiedän, miten Marpa koetteli sinua, kuinka sinnikkäästi teit harjoituksia ja kuinka valaistuit lopulta. Et varmastikaan ole ihmisolento niin kuin me. Me emme pysty siihen. Ehkäpä olet Dorje Changin ilmestyskeho, tai jonkun toisen Buddhan. Kertoisitko meille kenen?” Milarepa vastasi: ”Teidän kannaltanne on erinomaista, jos voitte ajatella, että olen Buddhan ilmestys, mutta itse en tiedä kenen ilmestyskeho olen. Jos olenkin helvettiolennon jälleensyntymä, koska näette minut Buddhana, siitä on teille paljon hyötyä.”

Näemme, että kaikki riippuu siitä, miten oma usko ja hartaus kehittyvät. Jos ymmärtää, että laman luonto on Buddha ja lama on Buddhaakin ystävällisempi, häntä kohtaan tuntee luonnollisesti uskoa ja kunnioitusta. Tämä oli kuvaus laman ja Buddhan samankaltaisuudesta.

Se, että lama on ystävällisempi kuin Buddhat, selitetään seuraavasti. Vaikka Dorje Chang ja Buddha Sakyamuni ovat suuria olentoja, emme ole tarpeeksi onnekkaita kuullaksemme heidän opetuksiaan, saadaksemme initiaatioita tai kirjallisia transmissioita heiltä; emme pysty edes tapaamaan heitä. Voimme kuitenkin tavata laman, kuulla hänen äänensä ja saada häneltä opetusta, initiaatioita ja ohjeita. Jos pystyisimme tapaamaan Buddha Dorje Changin henkilökohtaisesti ja pyytäisimme häntä vapauttamaan itsemme ja johtamaan valaistumiseen, mitä hän tekisi? Hän voisi antaa meille harjoitusohjeet, kuinka vapauttaa itsemme yhdessä elämässä. Sen parempaa opetusta hän ei voisi antaa. Hän ei voisi noin vain poimia meitä ja siirtää puhtaaseen maahan. Lamakin voi antaa harjoitusohjeet siitä, miten vapaudutaan yhdessä elämässä ja valaistutaan. Dorje Changia emme voi nähdä, mutta oman lamamme voimme. Kumpi siis on ystävällisempi? - Lama. Jos sen ymmärtää, tuntee hartautta. Siksi Vajrayana perinteessä hartaus on hyvin tärkeää, pääasia. Tämä kuvaa gurujoogaa yleisesti.

Miten sitä harjoitetaan? Jos ymmärrämme, että laman ja Buddhan mieli ovat identtiset, ja että lama on itse asiassa Buddha, voimme mietiskellä hänen kehoaan. Ellei voi uskoa niin syvästi, lama kuvitellaan Dorje Changin tai Buddha Sakyamunin muotoon ja ajatellaan, että hänen ilmentynyt muotonsa sisältää kaikkien Buddhien olemuksen. Lamaa rukoillaan ja sanotaan: ”Toivon, että minä ja kaikki tuntevat olennot olemme vapaita kärsimyksestä aina siihen saakka, kunnes saavutamme lopputuloksen, täydellisen valaistumisen. Anna siunauksesi, että oivallan mahamudran.” Näin rukoillaan.

Jotkut ihmiset mietiskelevät lamaa mielellään hänen tavallisessa hahmossaan, jotkut eivät. Eräs henkilö kertoi, että kun hän teki gurujooga-harjoituksia ja mietiskeli gurua päänsä yläpuolella, niin todellisessa elämässä lama yski jatkuvasti. Oli hankalaa, kun guru yski pään yläpuolella. Toinen henkilö kuvitteli, että lama putoaa hänen päänsä päältä, koska hänellä oli suippo päälaki.

Entisaikoina eräs intialainen oppilas meni opettajansa luo, koska hänellä oli tuo ongelma, ettei lama tahtonut pysyä pään päällä mielikuvaharjoituksen aikana, vaan tuntui keikahtavan puolelle tai toiselle. Hän pyysi neuvoa, ja opettaja vastasi: ”Sinun täytyy laittaa lama alimmaiseksi ja istua hänen päänsä päällä!” Oppilas teki niin, ja visualisaatio muuttui selkeäksi. Hän raportoi: ”Tein kuten neuvoit, ja mietiskely sujui nyt mainiosti.” Lama vastasi: Vaihda nyt henkilöt takaisin alkuperäisille paikoilleen, niin että olet itse alhaalla ja lama ylhäällä.” Sekin sujui nyt hyvin. Aikaisemmin ongelmana oli ollut se, että oppilas takertui ajatukseen siitä, että lama täytyy visualisoida hyvin selkeästi. Kun hän mietiskeli lamaa alhaalla, se ei ollut hänestä erikoisen hyvä visualisaatio, hän ei tahtonut ajatella lamaa alhaalla, ja siksi takertuminen väheni. Myöhemmin hän ymmärsi, mistä ongelma johtui ja hänen meditaationsa parani.

Jos voi mietiskellä oman gurun ja Dorje Sempan muotoa erottamattomina, on ymmärtänyt gurujogan merkityksen, niin kuin se selitetään ngöndrossa. Kun harjoittaa turvautumista ja täyskumarruksia, guru visualisoidaan edessä Dorje Changin muodossa.

Gurujoogan pääosa on initiaatioiden vastaanottaminen. Niitä on neljä. Ensin laman otsasta säteilee valkoinen valonsäde. Se koskettaa omaa otsaamme ja tunnemme, miten ruumiilliset esteet, heikkoudet ja epäpuhtaudet puhdistuvat kokonaan ja saamme laman kehon siunauksen. Se on maljainitiaatio.

Toiseksi laman kurkusta säteilee punainen valonsäde, joka koskettaa omaa kurkkukeskustamme. Tunnemme, miten puheeseen liittyvät epäpuhtaudet, esteet ja heikkoudet kokonaan puhdistuvat ja vastaanotamme laman puheen siunauksen. Sitä kutsutaan salaiseksi initiaatioksi.

Kolmanneksi laman sydänkeskuksesta säteilee sininen valonsäde, joka koskettaa omaa sydänkeskustamme. Tunnemme, miten kaikki mielen heikkoudet, esteet ja ajatustason epäpuhtaudet puhdistuvat kokonaan ja saamme laman mielen siunauksen. Sitä kutsutaan viisaus-tieto-initiaatioksi.

Neljänneksi kuvitellaan yhtä aikaa valkoinen, punainen ja sininen valonsäde, jotka tulevat ja koskettavat kolmea kohtaa kehossamme. Tunnemme, että kehon, puheen ja mielen epäpuhtaudet, heikkoudet ja esteet puhdistuvat kokonaan ja vastaanotamme laman kehon, puheen ja mielen siunaukset kokonaisuudessaan. Sitä sanotaan sanan initiaatioksi, mahahamudra-initiaatioksi.

Lopulta lama sulautuu valoon ja valo imeytyy itseemme. Se tarkoittaa, että lopuksi lama ja oma itse muuttuvat identtisiksi, kummankin ydinolemus on samanlainen. Se tulee ymmärtää, ja sitten rentoudutaan. Se on absoluuttisen totuuden gurujoogaa. Kun visualisoi laman itsensä ulkopuolella ja rukoilee häntä, se osa liittyy suhteelliseen totuuteen.

Kun on visualisoinut sen, miten lama sulautuu valoon ja valo imeytyy itseen, tunnistetaan, että laman mielen ja oman mielen olemus on samaa ja rentoudutaan tuossa tunnistamisessa. Se on siis absoluuttista gurujoogaa. Onko teillä kysymyksiä?

Kommentti: Toisissa lähteissä sanotaan että Marpa vietti Naropan kanssa 16 vuotta 7 kuukautta.

Kysymys: Tilopa ei puhunut suoraan Naropalle, kun hän pyysi tätä hyppäämään. Ehkä Naropa käsitti väärin. Olisiko hän saavuttanut saman tuloksen vaikka ei olisi hypännyt?

Rinpoche: On totta, ettei Tilopa pyytänyt Naropaa hyppäämään suoraan, mutta hän teki sen epäsuorasti, koska paikalla ei ollut muita. Ilman viisautta hän ei olisi kuunnellut laman ohjeita. Mutta hänellä oli viisautta, koska hän seurasi tämän neuvoa.

K: Mutta ei ollut mitään neuvoa.

R: Se oli epäsuora ohje. Muita ei ollut paikalla ja Naropa päätteli, että se koskee häntä. Epäsuorista ohjeista on paljon esimerkkejä, niitä on annettu muulloinkin.

K: Jos uskoo useaan lamaan, sisältyvätkö he päälaman muotoon ja ajatellaanko, että he edustavat samaa asiaa?

R: Kyllä. Ei tarvitse ajatella että tämän laman siunaus on suuri, mutta tuolla on ehkä vielä suurempi siunaus. Jos uskoo moneen lamaan, ajatellaan, että heidän ydinolemuksensa on yhtä.

K: Lamani oli 16. Karmapa, joka siirtyi pois tästä elämästä kauan sitten. Voinko edelleen ajatella häntä lamanani?

R: Tietenkin.

K: Voisiko Rinpoche selittää, mikä on juuriguru (tsawe lama)?

R: Juuriguruja on kahdenlaisia. Juurigurun todellinen merkitys on lama, joka osoittaa oppilaalle tämän mielen todellisen luonnon. Kun oppilas oivaltaa sen, laman ja oppilaan mielet kohtaavat. Se on oppilaan oikea juuriguru. Mutta ennen kuin vastaanottaa osoittavat ohjeet, voi saada opetusta monilta lamoilta. Ja juuriguruna voi pitää henkilöä, jolla on puhdas perimyslinja ja joilla on kunnollisen ja puhtaan opettajan ominaispiirteet. Jos häneen on yhteys ja uskoo häneen, häntä voi pitää juuriguruna. Gurujoogaa tehdessä on kuitenkin eniten hyötyä, jos lama, joka antaa oppilaalle initiaatiot, ohjeet ja transmissiot, on se, jonka olemus on keskeisin.

K: Mitkä ovat ne neljä opetusta, jotka saatiin neljästä ilmansuunnasta?

R: Tummo, kirkas valo, unijooga ja harhanomainen keho ovat vain esimerkki neljänlaisista opetuksista, jotka tulivat eri suunnista. Opetuksia on paljon, ei vain nämä neljä.

K: Mitä tarkoittaa, että gurusta tulee tie?

R: Gurujooga on tie. Emme sano, että guru itse olisi tie. Gurujoogan harjoitus on.

K: Opetusten aluksi tänään kuulimme, että Dorje Chang ilmesty Tilopalle. Jos hän pystyi siihen, miksei hän ilmestynyt eri maissa, puhunut ihmisille heidän omalla kielellään ja saanut työtä tehdyksi nopeammin?

R: Jos hän olisi voinut tehdä sen, hän voisi myös poimia meidät täältä ja siirtää puhtaisiin maihin. Meidän ei tarvitsisi pysyä samsarassa. Olisimme muuttuneet Buddhiksi kauan sitten.

K: Kertoisitteko meille Maitripasta?

R: Marpa vastaanotti kolmenlaisia mahamudra-opetuksia: sutraperinteen, tantraperinteen ja mahamudran ydinperinteen. Maitripa antoi Marpalle sutraperinteen mahamudra-transmission,  ja kaksi muuta hän sai Naropalta. Marpalla oli muitakin opettajia, mm. Maitripa ja Kukkuripa.

K: Länsimaalaisina vierastamme auktoriteettihahmoja, toisin kuin Intiassa ja Tiibetissä, missä ihmiset luonnostaan kunnioittavat vanhempiaan ja opettajiaan. Heille tämä lienee helpompaa. Miten me voisimme ratkaista ongelman, mikä liittyy suhteeseemme auktoriteetteihin?

R: On tärkeää ja tarpeellista seurata ohjeita ja neuvoja, jotka lama antaa. Arkipäivän elämää koskevien neuvojen suhteen voi olla hieman neutraalimpi. Joskus voi jättää jonkin ohjeen noudattamatta. Asian voi tarkistaa tutkimalla: kun aito ja suora lama antaa neuvon, hän ei etsi omaa etuaan. Hän ajattelee pelkästään sen henkilön etua, jolle puhuu. Maailmassa on kuitenkin myös sellaisia lamoja, jotka etsivät omaa hyötyään, eikä se auta oppilaita. On siis tutkittava asia. Lama on Buddha olemukseltaan, ja häntä rukoillaan sellaisena. Mutta jos tapaa väärän laman, joka sekoittaa oman etunsa opetuksiin, hänet tulee hylätä.

K: Hänen pyhyytensä Karmapan ja Tai Situ Rinpochen välillä on erityinen yhteys. Voisitteko selventää tätä?

R: Se liittyy Chögyur Lingpan ennustukseen, jossa mainitaan tämä yhteys 17. Karmapan ja Tai Situ Rinpochen välillä. Tai Situ Rinpoche ja Gyaltsap Rinpoche olivat edellisen 16. Karmapan oppilaita ja nyt 17. Karmapa on jälleensyntynyt ja on nuori iältään. Gyaltsab Rinpoche ja Tai Situ Rinpoche ovat hänen opettajiaan. Perimyslinjassa yksi on nuori, ja vanhemmat ihmiset huolehtivat hänestä, ja ajoittain roolit vaihtuvat.

Ennustuksen lisäksi Karmapalla itsellään on myös aito usko Tai Situ Rinpocheen. Se perustuu transmissioihin ja opetuksiin, joita hän saa Tai Situ Rinpochelta ja Gyaltsab Rinpochelta. Perimyslinja jatkuu siten, että Karmapa antaa kaikki opetukset pääoppilailleen ja kun hän syntyy uudelleen, vaikka hän on Buddha ja hänellä on kaikki opetukset hallussaan, hän kuitenkin oppii asiat ihmisopettajilta. Nyt hän on 17. Karmapa ja hänen opettajaan ovat Tai Situ Rinpoche ja Gyaltsap Rinpoche. He tavallaan vertauskuvallisesti antavat takaisin hänelle opetukset, jotka he vastaanottivat 16. Karmapalta. Niin tehdään, jotta oppilaat näkevät, millä tavoin oppiminen tapahtuu.

K: Kuka on teidän henkilökohtainen gurunne (tsawe lama)?

R: Tai Situ Rinpoche.

K: Lamoilla on toisinaan päässään erityisiä hattuja, Mitä hatut merkitsevät, erityisesti musta hattu?

R: Kruunun kantaminen päässä on merkki todellisuuden luonnon arvostamisesta ja kaikkien gurujen kunnioittamisesta. Entisaikaan kruunua pidettiin arvon merkkinä. Toinen syy sen käyttöön on, että kun olennot näkivät sen, se sai aikaan ilon tunteen.

Miksi Karmapalla on musta kruunu? - Ennen kuin ensimmäinen Karmapa Dusum Khyenpa syntyi, kauan ennen kuin hän ilmestyi Karmapana, hän mietiskeli luolassa. Suuri joukko dakineita kerääntyi ja he sanoivat: ”Tulevaisuudessa ilmestyt olentona, joka on suureksi hyödyksi muille, ja meillä on sinuun suuri usko. Haluamme osoittaa hartautta ja kunnioitusta ja sen merkkinä antaa uhrilahjan.” He ottivat omia hiuksiaan ja kutoivat niistä kruunun, jonka he asettivat Karmapan päähän. ”Nyt sinusta tulee Dharman kuningas.” Kruunu oli sateenkaaren kaltainen, aineeton, ja se on ollut Karmapan päässä siitä lähtien aina. Useimmat eivät voi nähdä sitä. Se on hänen päässään, minne hän meneekin, eikä sitä tarvitse ottaa välillä pois.

Kerran Karmapa sitten matkusti Kiinaan. Kiinan silloinen keisari oli Manjushrin ilmestyskeho. Kun Karmapa saapui, keisari näki kruunun heti hänen päässään. Hän ajatteli: ”Kaikkien pitäisi nähdä se, teemme siitä kopion.” Hän antoi valmistaa kruunun, joka vastasi kruunua Karmapan päässä, ja tarjosi sen Karmapalle. Tämä asetti sen päähänsä, ja nyt kaikki voivat nähdä, olihan se fyysinen esine. Itsestään olemassa olevan hatun ja sen kopion välillä olevan riippuvuussuhteen takia hatun näkeminen on siunauksellista.

K: Dorje Chang tungma -rukouksessa sanotaan: Anna siunauksesi, että ei-tehty hartaus nousee minussa.” Mitä siunaus siinä yhteydessä tarkoittaa?

R: Se on tietynlainen voima. Eri lääkkeillä on erityyppistä voimaa. Vedellä on voima kastella ja puhdistaa. Tulella on voima polttaa. Kasteleminen auttaa kasveja kasvamaan. Näihin ilmiöihin liittyy voima, ja toisistaan riippuvuuden takia, kun pyydämme siunausta, se tulee tietynlaisena voimana. Se, mitä tapahtuu, on, että vastaanottaa tuon voiman, siunauksen, ja omat heikkoudet ja esteet puhdistuvat ja kaikkoavat. Jos tuntee hartautta ja uskoa ja rukoilee, hartauden ja uskon tunteiden syntymiseen liittyy siunaus.

Mingyur Rinpochen elämäkerta

kotisivulle