H.E. 12. Kenting Tai Situpa:

Guru Rinpoche

Opetus on annettu Samye Lingissä Skotlannissa elokuussa 1988

Aiheeni käsittelee Guru Rinpochea. Tämän aiheen ja tänään Samye Lingissä alkavien temppelin avajaisseremonioiden välillä on yhteys historiallisesti ja käytännön tasolla. Te kutsutte tätä paikkaa Samye Lingiksi. Samye on alkuperäinen nimi ensimmäiselle, kaikkein tärkeimmälle paikalle, josta buddhalaisuus levisi Tiibetissä Guru Rinpochen aikana. On tietenkin niin, että buddhalaisuus oli jo tullut Tiibetiin jonkin aikaa ennen kuin Samye rakennettiin, mutta kaikki pyhyys, eräänlainen täydellisyys ja opetuksen syvyys, perimyslinja, liittyy suoraan Guru Rinpocheen, koska hän perusti Samyen luostarin yhdessä kuninkaan ja apotin kanssa, ja se mahdollisti tiibetinbuddhalaisuuden opetusten täydellisyyden ja rikkauden.

Samyen luostari Tiibetissä

Niin kutsumme sitä nyt, ja henkilökohtaisesti pidän siitä, että Tiibetin nimi on liitetty opetukseen, mutta luulisin että sopivin nimi on vajrayana, jota on säilytetty ja opetettu Tiibetissä. Tunnen itseni etuoikeutetuksi saadessani kertoa sen vähäisen tiedon mikä minulla on Guru Rinpochen taustasta.

Thangkamaalaus Guru Rinpochesta, Lootuksessa syntyneestä. Hänen päänsä yläpuolella on Buddha Amitabha, alhaalla pääoppilaat prinsessa Mandarava ja Yeshe Tsogyal. © Kagyu Samye Ling Monastery

Guru Rinpochen alkuperä on sama kuin millä tahansa suurella valaistuneella olennolla. Se saa alkunsa myötätunnosta ja viisaudesta. Mutta tapa jolla hän ilmentyi, on selitetty melkein mytologisesti. Kauan ennen kuin Guru Rinpoche vieraili Tiibetissä, hän syntyi Intian luoteiskolkassa. Jotkut uskovat, että tämä paikka on tänä päivänä jossain Pakistanin ja Afganistanin rajalla. Siihen on syynsä, koska emme löydä tarkkaa paikkaa Intiasta, mutta paikkojen nimet ja jotkin tarinat, joita vielä kerrotaan, melkein sadun kaltaisia näiden ihmisten mielestä, liittyvät tähän.

Guru Rinpochen syntymää voidaan tutkia ja se voidaan ymmärtää symbolisesti, ja samalla siihen voidaan suhtautua todellisena historiallisena tapahtumana. Sillä tavoin sitä voi konventionaalisesti pitää äärimmäisenä paradoksina, mutta näiden asioiden välille voi luoda yksinkertaisen yhteyden: kaikki on vertauskuvallista ja sen täytyy olla historiallista. Sen täytyy tapahtua joskus jossain.

Tämä tapahtui Avalokiteshvaran myötätunnon ilmentymän ja Buddha Amitabhan oivalluksen ilmentymän välillä. Se oli viestintää heidän välillään. Avalokiteshvara – kaikkien valaistuneiden olentojen myötätunnon ruumiillistuma. Tämän voi tulkita niin monella tavalla kuin tahdotte ja se on aina oikein: ilman myötätuntoa valaistumista ei voi saavuttaa. Ilman valaistumista ei voi ilmentää myötätuntoa täysin ja oikein. Siksi myötätunto on pääasia ja periaate ja elementti, joka saa jonkun tai kenet tahansa saavuttamaan vapautumisen. Siksi myötätunto. Myötätunnon manifestaatio, Avalokiteshvara, ilmestyi tavanomaisessa muodossa: yksi pää, kaksi kättä ja kaksi jalkaa. Tai hieman enemmän kuin se: yksi pää ja kaksi jalkaa mutta neljä kättä! Ja äärimmäisen monimutkainen ilmentymä on 11 päätä ja 1000 kättä joista jokaista koristaa yksi silmä. Avalokiteshvara, myötätunnon ilmentymä.

Avalokiteshvaran myötätunto on kaikkien elävien olentojen päällä rajoituksetta, sitä ei rajoita aika eikä paikka. Sen takia Avalokiteshvaran myötätunto näki, että on tarve ilmentymälle, joka on niin kuin Guru Rinpoche. Tuon myötätunnon tulos on oivallus, valaistuminen, jota Buddha - mikä tahansa Buddha – edustaa; jos kuka tahansa meistä oikeissa olosuhteissa ja ponnistamalla siihen suuntaan tulisi buddhaksi, jokainen meistä olisi tuon valaistumisen manifestaatio. Siksi tuo tietty ilmentymä, joka on tässä edustettuna, on Buddha Amitabha. Yksi aspekti, jota Amitabha Buddha edustaa, on täysin valaistunut ja vapautunut halun manifestaatio. Se edustaa läntistä ilmansuuntaa. Minne menemmekin, täytyy olla länsi, sitä se edustaa. Buddha Amitabha on ääretön ja kokonaan puhdistunut halun ilmentymä. Läntisen suunnan buddha.

Tämä Avalokiteshvaran myötätuntoinen ele herätti Amitabhan valaistuneen olemuksen ilmentymän. Ja Amitabhan ilmentymä manifestoitui kultaisena vajrana. Kuten aurinko vajran muodossa. Se säteili ja ilmestyi Amitabhasta, sieltä missä hän nyt sitten silloin oli, jossain hänen on täytynyt olla. Siis, hänen ilmentymänsä ilmestyi ja se saavutti tuon tietyn paikan, jonka uskomme olevan jossain luoteisessa osassa tuota maailmankolkkaa, Intia, Afganistan ja Pakistan juuri nyt.

Siellä oli järvi, jonka nimi oli Danakosha. Tuolla järvellä tämä tietty aines, joka ilmestyi Amitabhasta, imeytyi, ja tuli esiin suurena lootuksena. Siitä ilmestyi henkilö, lapsi. Lapsi joka on epätavallinen, koska se ei ole tekemisissä äidin ja isän kanssa. Joten se oli spontaani ihmeenomainen syntymä. Tämä lapsi löydettiin kuninkaan läheisyydestä ja kaikella kunnioituksella tämä adoptoi hänet, niin että hänestä tuli prinssi. Tähän Avalokiteshvaran myötätuntoon ja Amitabhan oivallukseen liittyy kolme päämäärää: ensinnäkin tällä planeetalla aikoo tuhat buddhaa saavuttaa valaistumisen. Montako heistä teki sen jo? – Neljä. Heistä neljäs on jo lähtenyt pois seuraajiensa näkyvistä. Sen takia, vaikka hänen opetuksensa on edelleen olemassa, hän ei ole läsnä henkilönä kuolevaisessa muodossa. Sen takia Guru Rinpoche edustaa tuota valaistunutta vielä yhden kerran ja hän ilmestyi kuolevaisessa muodossa.

Toinen syy on, että kaikista ennustuksissa mainituista ajoista tämä on yksi jakso, jolloin ihmiset käyvät ihmisiä vastaan, eikä vain yksilötasolla vaan kansakuntina joutuvat monenlaisten onnettomuuksien uhriksi. Siksi on tarpeetonta sanoa että on suuri tarve saada apua, se on toinen syy miksi Avalokiteshvaran myötätunto ja Amitabhan valaistunut olemus joutuivat ilmentymään Guru Rinpochena.

On kolmaskin suora syy. Ei vain tänä tiettynä aikana, vaan niin kauan kuin eläviä olentoja on, he tarvitsevat kaiken oikean ohjauksen, siunaukset ja avun kyetäkseen vapautumaan. Vapautuminen on heidän ääretön olemuksensa, se ei ole jotain mikä heiltä puuttuu, mutta vapautuksen polkua täytyy seurata ja sen tähden jonkun täytyy esitellä tuo polku. Jonkun täytyy suojella heitä sillä polulla, jotta varmistetaan niin hyvin kuin mahdollista, etteivät he eksy. Etteivät he lähde väärään suuntaan hyvää tarkoittaessaan. Nämä siis ovat kolme syytä miksi Guru Padmasambhava syntyi ihmeenomaisissa olosuhteissa myötätunnon manifestaationa valaistumisen voimasta.

Kun tämä ihmelapsi löytyi, kuninkaalle, josta tuli tämän lapsen adoptioisä, selitettiin, että lapsen isä on täydellinen viisaus ja hänen äitinsä on ystävällisyys, myötätunto. Lapsi kuuluu loputtomaan ja rajattomaan täydelliseen avaruuteen, Dharma-avaruuteen. Hän ei ole afganistanilainen, pakistanilainen intialainen eikä tiibetiläinen. Hän kuuluu puhtaaseen tilaan, Dharman tilaan. Tiibetiksi sitä kutsutaan chö kyi ying, sinne hän kuuluu. Häntä ravitsee keskinäisesti riippuvainen dualistinen malli. Se johtuu siitä, ettei hän ole täällä ollakseen muita parempi itsensä takia. Hän on täällä ollakseen muita parempi kaikkien tähden. Ja jokainen on tekemisissä dualistisen mallin kanssa. Se ravitsee häntä.

Miten hän toimii? Hänen tehtävänsä on voittaa kielteisyys, kaikki heikkouksien eri aspektit, missä niitä ikinä onkaan, niitä hän voittaa. Missä hän nyt on? Hän elää vielä. Hän elää jossain – se tarkoittaa hän elää joka paikassa. Guru Rinpoche syntyi fyysisesti ja hän on fyysisesti elossa juuri nyt. Näin Guru Rinpochen voi kuvata ja näin hänet kuvattiin silloin kun hän löytyi.

Olette ehkä kuulleet Guru Rinpochen monista ominaisuuksista, tavallisimmin mainitaan Guru Rinpochen kahdeksan aspektia. Niillä on kahdeksan nimeä, sillä nimeämme asioita. Tuolloin muodostui ensimmäinen nimi, Pema Jungne. Jotkut nimistä on vaikea kääntää, enkä käännä niitä huonosti, mutta jotkut voi kääntää. Pema Jungne tarkoittaa jotakuta, joka on tullut lootuksesta, se käännetään lootuksesta syntynyt. On suora selitys, hän ei syntynyt isästä ja äidistä, hän syntyi lootuksesta.

Sen jälkeen kuningas, ministerit ja koko valtakunta rupesivat anteliaiksi ja kuningas tyhjensi aarreaitan köyhien tähden. Kun se tyhjennettiin, se täyttyi ja kuningas voi tyhjentää sen useaan kertaan. Silloin muodostui toinen nimi, Pema Gyalpo, Lootuskuningas. Se oli hänen toinen nimensä. Guru Rinpoche kruunattiin kuninkaaksi, hän meni naimisiin ja hänellä oli kuningatar. Jonkin ajan kuluttua hänen kuitenkin tuli aika lähteä.

Koko valtakunnan oli hyvin vaikea hyväksyä sitä että tämä ihmeellinen kuningas jättäisi heidät ja hänen lähtönsä estettiin. Kuulostaa, että he yrittivät vangita hänet palatsiinsa. Niinpä hän pakeni. Hän pakeni mitä mielenkiintoisimmalla tavalla: hän käyttäytyi niin huonosti, että heidän täytyi lähettää hänet pois, koska hän ei sopinut palatsiin. Hänellä oli niin huonot käytöstavat. He siis päättivät lähettää hänet pois ja on selvää, ettei siitä suunniteltu mitään huvimatkaa. Tapahtui niin, että universumin neljä kuningasta tulivat ihmeellisillä voimillaan ja nostivat hänet ylös, veivät hänet pois. Valtakunta siis halusi päästä eroon hänestä ja joku vei hänet, niin tapahtui.

Useiden vuosien kuluttua, kun hän vaelsi ympäri suurena joogina, tantrisen joogapolun jumaluudet ilmestyivät hänelle, ja heidän ennustuksensa mukaan hän otti luostarilupaukset kahdelta suurelta mestarilta. Heistä toisen nimi on Kunga-O ja toinen on Nyima Kungpa. Tuohon aikaan häntä kutsuttiin nimellä Shakya Senge, Shakyoiden leijona. Se on ajanjakso, jolloin Guru Rinpoche ilmestyi munkkina.

Sitten Guru Rinpoche oleskeli Intiassa hautausmaalla nimeltä Beta viiden vuoden ajan. Hän oli siellä kesyttääkseen kaikki pahat. Siitä johtuen hänen nimensä silloin oli Nyima Özer, Auringonsäde, sitä ei kukaan voi katsoa suoraan. Täytyy katsoa tumman lasin läpi. Hänen loistonsa oli vertaansa vailla. Hän kesytti kaikki pahat. Miten paha joku voikaan olla, häntä ei voi millään vastustaa. Sen takia hänen pelkkä läsnäolonsa taltutti kaiken pahan siellä. Tämä on Guru Rinpochen ilmentyminen Nyima Özerinä.

Tässä kohdin Guru Rinpochen elämässä on jakso, joka edustaa hänen elämänsä korkeinta oivallusta. Aina olevalta Buddhalta hän vastaanotti aina läsnä olevan valaistuneen luonnon olemuksen. Sen kautta hän kesytti ja opasti sekä ihmisiä ja henkiä Kashmirissa, jolloin häntä kutsuttiin nimellä Loden Chokse. Sitä on vaikea kääntää. Loden merkitsee viisasta ja erittäin älykästä ja chok tarkoittaa parasta. Suora käännös on intohimo, mutta asiayhteyttä on vaikea selittää. Se tarkoittaa kuitenkin ihmisolennon oivalluksen korkeinta aspektia, mielihalun maailmaa. Vastaanottamalla korkeimman tason, korkeimman olennaisen transmission aina läsnä olevalta buddhalta hänen nimensä muodostui sen ympärille, näin saatte edes jonkinlaisen kuvan.

Sen jälkeen hän oli Nepalissa ja mietiskeli Boudanath stupan juurella viisi vuotta. Hän kesytti ja siunasi paikan ympäristöineen ja kaikki ihmiset, eläimet ja henkiolennot jotka siellä olivat. Silloin hänen nimensä oli Senge Dradog. Se tarkoittaa Leijonan karjaisua. Merkitys on yksinkertainen. Kun leijona karjuu, kaikki vapisevat. Guru Rinpochen läsnäolo kaikille siellä oli leijonan karjaisun kaltainen.

Sen jälkeen Guru Rinpoche oli Leossa, se on nykyisin Bhutan. Siellä on eräs vajrayana buddhalaisten pyhimmistä paikoista, Tiikerinpesä. Hän mietiskeli siellä viisi vuotta. Silloin hänen nimensä oli Dorje Trollö. Sitäkään ei voi kääntää. Dorje tarkoittaa vajraa ja trollö on vertauskuvallinen, eikä sitä voi tulkita kunnolla edes tiibetiksi. Kuva kuitenkin kertoo jotain. Hän asui tiikerinpesä luolassa, missä on tiikerien jalanjälkiä kivissä vielä tänä päivänä ihmisten nähtävänä. Hän kulki ympäriinsä ratsastaen villillä tiikerillä. Nimi liittyy tuohon tiettyyn manifestaatioon. Olisi aivan sopimatonta kutsua häntä tiikerillä ratsastajaksi.

Tällaisia yksityiskohtia liittyy joihinkin Guru Rinpochen nimiin ja ilmentymiin.

Kun hän tuli Tiibetiin joskus kahdeksannella vuosisadalla, kuninkaana oli Trisong Detsen. Hänen esi-isänsä Songtsen Gampo oli saanut ensimmäisen merkin kallisarvoisesta opetuksesta ja rakentanut ensimmäisen oikean linnan Tiibetiin nimeltä Yumpu Lhakang. Se tuhottiin kulttuurivallankumouksessa ja sen tilalla on nyt toinen, vääristelmä, mutta näköinen. Kun kuningas oli linnan korkeimmalla kohdalla yksin, hän kuuli mitä kauneinta musiikkia ja yhtäkkiä hän näki mitä kauneimman pilven joka toi rasian hänen käteensä. Kun hän avasi rasian, siellä oli teksti ja jotakin esineitä. Hän ei tiennyt mistä on kysymys. Niinpä sitä säilytettiin ja useita sukupolvia tämän kuninkaan jälkeen, ja jo ennen kuin Guru Rinpoche tuli Tiibetiin, teksti käännettiin. Siinä oli eräänlainen mantra ja jokin sutra ym. Se on buddhalainen teksti.

Kun kuningas Trison Detsen sitten seitsemänsataa luvulla koetti vakiinnuttaa buddhalaisuutta Tiibetissä, hänen työssään oli paljon esteitä. Luulisin että niin kuin kuka tahansa, joka koettaa tehdä hyvää, kohtaa vaikeuksia. Siitä ei pidä menettää rohkeuttaan, sillä oikean ja väärän määritelmän mukaan oikea merkitsee: meidän täytyy korjata. Korjaaminen tarkoittaa että on tehtävä jotain. Muuten ei ole oikein. Korjaamiseen tarvitaan ponnistusta ja kuningas oli sen haasteen edessä. Sen takia hänen opettajansa, apotti ja monet muut, jotka auttoivat häntä, ehdottivat, että hän etsisi jonkun, jonka läsnäolo on tarpeeksi voimakas tässä tilanteessa. Erityisesti apotti ehdotti Guru Rinpochen kutsumista, koska tämä oli henkisesti hyvin voimakas, pystyi ihmetekoihin jne.

Kuningas teki siis parhaansa kutsuakseen Guru Rinpochen Tiibetiin. Ja Guru Rinpoche tuli mitä ihmeellisimmin. Hän ei tullut kuninkaan lähettämän saattueen matkassa, vaan lähetti heidät edeltä ja tuli yksin. Minä uskon että hän lensi. Ei lentokoneella, ihan itse. Mahdoton tietää miten, mutta hän lensi. Matkalla hän kesytti henget ja voimat jotka oli tarpeen kesyttää. Ja sitten hän saapui ja tapasi kuninkaan. Siitä alkoi buddhalaisuuden täydellinen vakiinnuttaminen Tiibetissä. Ja koko asia tapahtui yhdessä paikassa, johon kuningas, Guru Rinpoche ja apotti rakensivat. Kun he rakensivat, he valitsivat tämän paikan, koska sen oli sillä alueella paras. Siihen paikkaan rakennettiin mitä parhaiten soveltuva ja vahva rakennelma, he rakensivat koko Samyen, rakennusryhmäksi sitä voi kai kutsua. Ja se rakennettiin universumin rakenteen mukaan. Aurinkokunnan rakenteen mukaan. Perusrakennelma, luonnollinen rakennelma oli taivas yläpuolella, maa alapuolella ja liike välissä. Maa alla, vuoret ympärillä, kukkuloiden huiput ja tila johon voitiin rakentaa. Liike – joki. Suunta. Miten tähtien energia voi liikkua idästä länteen. Miten se energia, jota voisimme kutsua magneettiseksi energiaksi, voi liikkua pohjoisen ja etelän välillä. Miten koko virta liikkuu sopusointuisen näköisesti. Sen mukaan Samyen temppeli rakennettiin sinne.

Itse temppeliä ympäröi muuri. Sen muoto piirrettiin niin, että Guru Rinpoche nousi ilmaan ja tanssi. Sen mukaan, miten hänen varjonsa kosketti maata, ihmiset piirsivät ääriviivat ja se on tuon muurin muoto. Muurissa on edustettuna jokainen rakennus, ja jokainen rakennus kuvaa aurinkojärjestelmää. On rakennuksia jotka kuvaavat maaplaneettaa, muita planeettoja, järjestelmän keskusta, aurinkoa, kuuta jne., se on kaikki kuvattu. Ja siellä käännettiin kaikki arvokkaat opetukset sanskritista tiibetin kielelle.

Tässä paikassa Guru Rinpoche oli läsnä, suuret opettajat koulutettiin siellä ja valaistuneet olennot saivat siellä ohjauksensa ja saavuttivat oman oivalluksensa kukin, se muodostaa tiibetinbuddhalaisuuden ytimen. Kaikki alkoi siellä tukevasti. Ennen sitä jotakin oli jo saatu alulle. Mutta täällä selkeästi ja vakaasti. Ennen sitä mitään tähän verrattavaa ei Tiibetissä ollut tapahtunut buddhalaisuuteen liittyen, eikä sen jälkeen. Se oli päätapaus.

Minä en tiedä Guru Rinpochesta kaikkea. Olen lukenut hänen elämäkertansa, tiedän hiukan ja halusin kertoa siitä tänään teille lyhyesti, niin että teillä on Guru Rinpochesta jonkinlainen käsitys. Mielestäni se ei ole läheskään tarpeeksi, vain johdannon kaltaista perustietoutta yleisellä tasolla. Jos haluatte, voitte kysyä kysymyksiä.

K: Rinpoche, olen kuullut että on olemassa erityisesti parantamiseen liittyvä Guru Rinpochen ilmentymä, lääkäribuddha, voitteko kertoa siitä?

R: Ajattelen että manifestaatioita on hyvin paljon, koska kun Guru Rinpoche ilmestyi Tiibetissä, hän ilmestyi eri ihmisille, eri mestareille monin eri tavoin. Silloin oli kaksikymmentäviisi yksilöä, jotka olivat saavuttamassa valaistumisen sinä aikana. Ja heistä jokaiselle ilmestyi useita Guru Rinpochen manifestaatioita. Siksi olen varma, että on olemassa Guru Rinpochen parantava aspekti, varmastikin. Se liittyy sen kaiken rauhoittamiseen mikä sitten onkin väärin. Rikastaminen on toinen tarpeellinen toiminnan muoto parantamisessa.

K: Miten toiminta-aspekti liittyy Samye Lingiin tänään?

R: No, on tarpeetonta sanoa - se on jo täällä, ei vain tulevaisuudessa vaan koko toiminta on täällä jo mitä parhaiten perustettuna. Ja se on hyvin talonpoikaiseen järkeen käypää. En yritä imarrella ketään täällä. Se mikä on hyvin perustettu ja käytännöllistä jatkaa sillä tavoin kukoistustaan. Alku on tärkeä. Ja alku on jo tapahtunut kunnolla. Aika, tilanteet ja ristiriidat tulevat aina esteeksi ellei perustus ole kunnollinen, ellei ole käytännöllinen niin ne voivat vaikuttaa koko asiaan, pilata sen vaikka vain kuukauden kärsimättömyydellä. Tai viikon, joskus viisi minuuttia riittää. Jos henkilö odottaa viisi minuuttia kaikki sujuu, mutta ellei odota, hän pilaa koko asian. Siitä syystä pidän tätä jo vallansijana. Se merkitsee hyvin juurtunutta ja perustettua eikä niin paljon hölynpölyä. Siksi se on käytännöllinen ja maanläheinen. Joten minusta Samye on jo läsnä täällä. Ja paljon muuta toimintaa on tulossa. Jos perustus on kunnollinen, toimintakin juurtuu hyvin ja on maanläheistä.

K: Sanoitte, että Guru Rinpoche tuli buddhasta joka on valaistunut halu. Voisitteko kertoa siitä lisää, sillä en ymmärrä.

R: Tämä maailma jossa olemme, on halun maailma. On vihan maailma, tietämättömyyden maailma, kateuden maailma, ylpeyden maailma jne. Se ei tarkoita, ettei meillä ole vihaa, meillä on, joskus paljonkin, ja se muuttaa maailman rumaksi ja veriseksi. Meillä on se, mutta halu on meidän pääheikkoutemme. Mistä tuo heikkous on tullut? Miten se alkoi olla olemassa alunperin? Siihen tarvitaan selitys. Sellainen joka on totta.

No niin. Täytyy olla olemassa ääretön ydinaines joka liittyy kaikkeen, minkä kanssa olemme tekemisissä. Muuten tässä ei ole mitään järkeä. Kaikella mikä on täällä, täytyy olla kaksi puolta. Suhteellinen ilmennys ja sen ääretön olemus. Muuten kaikki on kovin ohutta, halpahintaista. Joten halun ääretön aspekti, siis kaikkein voimakkaimman heikkoutemme, jolla on kaikki se voima jota emme tarvitse – sen täytyy löytyä halun kautta. Oikea tie on sopivat toivomukset, inspiraatio ja halu. Toive auttaa muita, olla myötätuntoinen. Haluta olla parempi. Kaikki se, ja enemmänkin. Kun koko asia on kokonaan vapautettu, se on valaistunut ihmisolento. Ihminen joka selvisi kaikista halun heikkouden ansoista. Buddha Amitabha edustaa sitä. Samalla on muistettava, että on muita buddhia jotka edustavat muita asioita, jotka myös liittyvät ihmisolentoihin. Joten ei voi sanoa että "Amitabha on ihmisten buddha". Ei voi sanoa niin, mutta tässä on liittymäkohta.

K: Miten kauan Samye oli olemassa?

R: Samye on vieläkin olemassa. Viimeisten 25 - 26 vuoden aikana tuhot ovat olleet valtavia. Monet huoneista ja pyhäköistä ovat olleet viljavarastoina, mikä ei ole niin kauheaa. Monia on käytetty sikaloina mikä ei myöskään ole kovin kauhea asia. Mutta monia Samyen huoneista ja alttareista on käytetty sikojen teurastukseen. Se on aika hirveää. Ei absoluuttisesti mutta suhteellisesti se on paha asia. Se on tuhonnut paljon ja siellä vieraillessani näin suuria vaurioita. Mutta kaiken jälkeenkin rakennelma on jäljellä. Joissain osissa on kolme neljäsosaa tuhoutunut, jossain puolet tai kolmannes, mutta kaikki on korjattavissa. Viimeisinä parina vuotena korjaustöissä on ponnisteltu aika lailla ja kuulin, että se on nyt suhteellisen hyvässä kunnossa, ei niin hyvässä kuin aikaisemmin mutta lähestymässä sitä. Ikivanhat esineet 800-luvulta ovat hävinneet, niitä on rikottu tai myyty. Kuulin että monia patsaita oli sulatettu koneen osiksi tai ehkäpä kuuliksi, en tiedä. Noita esineitä ei enää löydy. Mutta rakennusta kunnostetaan. Ja luulisin että tulokset ovat jo hyviä. Samye Ling täällä, pelkkä Samyen käsite ja nimi jo hengittää, on elävä. Nimi on elossa. Sen tähden jotkin niistä asioista jotka tapahtuivat Tiibetissä 800-luvulla, sen kaltaista tapahtuu jo täällä, ja luulen että lisää on tulossa. Tällä nimellä on siunaus ja voimaa, siitä on jo olemassa todisteita.

K: Oletteko te Guru Rinpochen edustaja?

R: No, minä kunnioitan Guru Rinpochea ja historiallisesti on monia yhteyksiä joista on puhuttu. Mutta en tee niistä suurta numeroa. Joka tapauksessa kunnioitan Guru Rinpochea todella ja hänen ponnistuksiaan. Tarkoitan että jos on rehellinen ja katsoo asioita silmästä silmään, koko tiibetinbuddhalaisuus on hänen ansiotaan. Joskus ajatellaan että Guru Rinpoche kuuluu yhteen tiibetinbuddhalaisuuden perimyslinjoista. En usko sitä. Hän on kaikkia perimyslinjoja varten, liittyy niihin kaikkiin. Niin kuin isoisä. Ei aivan isä mutta ilman isoisää oma isä ei olisi olemassa. Jotain siihen suuntaan.

K: Kun Padmasambhava meni Tiibetiin, hänen täytyi ottaa huomioon paikallinen kulttuuri, sen voima ja kääntää se jotenkin buddhalaisuuteen. Miten näette että prosessin tulisi edetä Skotlannissa lännen maaperällä?

R: Epäilemättä kuulostan hiukan itsevarmalta joskus, ottaen huomioon että en tiedä paljonkaan länsimaisesta kulttuurista. Mutta henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että tarpeellisia askeleita on jo otettu. Nämä pylväät, tämä temppelisali on jo esimerkki siitä, asiat eivät ole vain kirjoista luettavissa eikä kuvina tai dokumenttifilmeinä vaan olemme itse sen keskellä, voimme kokea itse, koskettaa ja saada jonkinlaisen kuvan itse. Se on aika ohut pintakuori tässä asiassa, mutta minusta kuitenkin tärkeää.

Ja mitä opetusten ytimeen tulee, en usko, että kenenkään tarvitsee muotoilla sitä mihinkään kulttuuriin. Kieltä on käytettävä, viestintää ja tervettä järkeä. Ei voi odottaa että länsimaalaiset tietäisivät helposti ja luontevasti sen mitä itämaalaiset ja päinvastoin. Joten jotkin asiat saattavat tuntua teistä hyvin kummallisilta, ylikorostuneilta. Mutta keskustellessanne itämaalaisten kanssa teidän on ehkä tehtävä niin, koska asia ei ole heidän tavallisen tietoutensa piiriin kuuluva. Näin on myös idästä länteen päin. Se ei ole suuri asia, on vain vähennettävä egoa, oltava vähemmän itsevarma, lisättävä huomaavaisuutta ja ehdottomasti tarvitaan jonkin verran kirkasta älyä. Mielen täytyy olla selkeä, sitten viesti selviää.

Perussanoman ydintä ei voi mitenkään muuttaa. Mutta viestintäkeinot tarvitsevat luonnollisesti virittelyä. Kulttuuri on paljon helpompi tuntea, ymmärtää ja hyväksyä jos sen kokee itse. Kulttuuria ei voi selittää ja sitten hyväksyä, mutta kun on sen piirissä, siihen voi olla suhteessa henkilökohtaisesti. Hyvä kysymys, mutta tarvitaan paljon kärsivällisyyttä. Kärsivällisyyttä kärsimättömyyden vastakohtana.

K: Sanoitte, että kaikki on vertauskuvallista ja sillä on suhteellinen ja ääretön merkitys. Ja että oli tärkeää että Tiibetissä oikeat energiat saatiin temppelissä oikeisiin paikkoihin. Tämä temppeli näyttää sen valossa olevan oikeassa paikassa. Mietin, koska se on suoraan yhteydessä universaaleihin energioihin, onko sillä voima itse korjata ne energiat jotka ovat villiintyneet ja virtaavat väärin? Ja toiseksi, tämä ei oikein liity asiaan, mutta kun olemme halun maailmassa, jos kaikki on vertauskuvallista, on miehiä ja naisia, miten se selittyy oikealla tavalla?

R: Täytyy selittyä, muuten meillä on ongelma. Siis koska puolet ihmisistä on miehiä ja puolet naisia, se on iso ongelma.

K: Tarkoitan että täytyy olla oikea tapa ymmärtää mitä tahansa samoin kuin temppelin rakentamista. Se auttaa kaikessa ympärillä olevassa.

R: No mies on isä, nainen on äiti, mies on veli, nainen on sisar, mies on munkki, nainen on nunna, mies on setä ja nainen on täti, tiedäthän. Se on perusta. Jokaisella on rooli. Setä ei voi olla täti eikä täti setä. Voi yrittää mutta hyvin monimutkaista.

Sitten symbolismista. Pidän sitä hyvin tärkeänä. On tärkeää yksinkertaistaa se, muuten kaikki on hyvin monimutkaista. Olen tavannut ihmisiä jotka sanovat minulle mitä kummallisimpia asioita joita en koskaan ole edes ajatellut. Mutta kaveri tulee ja sanoo, odotettuaan audienssia päiväkausia, että annoin hänelle sellaisen ja sellaisen viestin, merkin, ja suurimmaksi osaksi minulla ei ole aavistustakaan mistä hän puhuu. Tarkoitan että hänen täytyy kävellä ympäriinsä ja lintu ääntelee oksalla. Sitten hän luulee että minä olen antanut hänelle viestin linnun kautta. Hyvänen aika, ymmärrättehän mitä tarkoitan. Olen kiikissä, sillä jos sanon, että en tehnyt sitä, hän ajattelee entistä enemmän, että tein. Jos sanon että tein sen, hän tarvitsee selityksen. Ja jos selitän hänelle taitavasti koettaen tehdä asiasta helposti ymmärrettävän ja saada siitä jotain myönteistä tulokseksi, vaikka se onkin valehtelua, niin hän ajattelee että sanon jotain täysin päinvastaista kuin mitä tarkoitan. Ja koko juttu muuttuu aivan mielenvikaiseksi ja mahdottomaksi.

Meidän on siis yksinkertaistettava symbolismia. Muuten, jos kaikki on vertauskuvallista, tulkitset kaiken ja toimit niin kuin mielipuoli eikä se auta ketään. Sinulla on vaikeaa ja teet vaikeaa kaikkien niiden elämästä jotka ovat tekemisissä kanssasi. Asian ydin on, että kaikki on ele, symboli. Tarvitsee vain ottaa pala puuta tämän lattian nurkasta, pieni palanen, se on symboli joka kuvastaa koko universumia. Se on historiankirja, esimerkkikappale. Täytyy olla. Voit oppia kaikesta tavallisista asioista valaistumiseen saakka tuosta puunkappaleesta. Tai otat puun lehden, joka kasvaa ulkona ja se on sanakirja ja historiankirja. Se kertoo esi-isistämme, omasta luonnostamme, tulevaisuudesta, menneisyydestä ja nykyisyydestä. Mutta miten saada se tieto ulos tuosta pienestä ja mitättömästä on melkein mahdoton tehtävä sovinnaisella asenteellamme.

Joten kun sanon "kaikki on vertauskuvallista", se tarkoittaa tätä. Kaikki on ele, symboli. Mitä miehiin ja naisiin tulee, luulisin että ainoa asia joka tekee miehestä sedän ja naisesta tädin on fyysinen ero. Fyysisesti tunteva olento, joka meni miehen ruumiiseen, on luonnollisesti mies, mies kuolemaansa asti. Hän ajattelee miehen tavoin ja suhtautuu koko todellisuuteen miehenä. Se on aivan yksinkertaista. Se ei tarkoita että hän olisi aina mies, hän kuolee ja seuraavassa elämässä hän saattaa olla nainen. Sitten hän käyttäytyy kuin täti, ajattelee kuten täti ja suhtautuu kaikkeen tädin tavoin. Ja seuraavassa elämässä hän on ehkä taas setä. Niin se on. Ainoa tapa olla sopusoinnussa on ymmärtää se. Sitten ei sano "tahdon olla nainen" tai "en tahdo olla mies".

K: Rakentamisessa ja parantamisessa ei ole ulkoista toimintaa, vaan kyse on ajattelusta, vai kuinka? Kun puhuitte siitä miten Samyen temppeli rakennettiin ja miten kaikki symbolisoi jotain.

R: Kyllä, on helpompi puhua rakentamisesta kuin miehistä ja naisista. Koetan käsitellä asiaa lyhyesti. Rakennetaan rakennus tietyllä motivaatiolla, luontoon, uusi rakennus. Paikka on luonnollisesti vanha mutta rakennus uusi, rakensit sen tiettyä tarkoitusta varten. Sen mukaan, kuka suhteellisesti olet, sinulla on oma energiasi, oma luonteesi. Kaksi ihmistä ei ole sataprosenttisesti samanlaisia. Jokainen on hiukan erilainen. Sen mukaan kuka olet, mitä haluat tehdä ja missä ja milloin, se kaikki liittyy yhteen. Esimerkiksi, jos haluat keittää, tarvitset lämpöä. Jos on lämpöä, sille tarvitaan paikka, kattila missä keittää, muuten ruoka palaa. Lämmön ja ruuan välillä on oltava suoja. Jos se on liian paksu, se ei kiehu. Liian ohutkaan ei kelpaa vaan sen on oltava juuri sopiva. Se on yksinkertainen periaate. Oikea henkilö, joka tekee oikean asian oikean aikaan oikeassa paikassa, saa asiat tehtyä. Väärä henkilö tekemässä väärää asiaa väärässä paikassa väärään aikaan ei saa tulosta aikaan. Se on perusperiaate. Tämä on kokonainen tiede. Sitä on opiskeltava jos haluaa tietää. Se ei ole helppoa.

Minusta Samye Lingin ilmapiiri on, kuten sanoit, aika hyvä, siis joki ja kaikki, mutta jos haluaa todella tietää, on opiskeltava. Pelkkä joki ja mäki ei paljon merkitse. On tiedettävä millainen joki, mistä mihin se virtaa, millainen paikka, mikä lämpötila mihinkin vuodenaikaan kuvaa mitäkin. Millainen rakennus, mihin suuntaan ja miten monta huonetta siellä on. Mitä eri huoneet edustavat? On varastohuone ja lepohuone. On paikka missä jätteet heitetään pois ja on paikka jossa esiinnytään muille. On tutkimushuone. Sen kaiken pitää olla oikein. Jotkin paikat, ilmansuunnat ja tilanteet ovat hyviä jätteiden poisheittämiselle mutta eivät varastoinnille. Jos se menee vikaan, varastoinnin sijaan heität pois. Se ei käy. Jotkut paikat ovat hyviä esiintymiselle mutta eivät itseensä syventymiselle ja jos se on väärin kaikki käy päinvastoin. Periaate on se. Mutta miten se käytännössä tehdään, on iso asia. Sitä on opiskeltava.

* * *

Koetan nyt selvittää Guru Rinpochen tiettyjä ominaisuuksia ja hänen opetustensa soveltamista, mikä on hänen ominaisuuksistaan erottamatonta. Tämä on valtava aihe itsessään, mutta voimme saada siitä jonkinlaisen käsityksen poimimalla joitakin perusominaisuuksia, jotka on mainittu. Ensinnäkin Guru Rinpochen syntymä ei sellaisenaan liittynyt inhimillisiin olemassaolon olosuhteisiin. Hän syntyi lootuksesta, ei isästä ja äidistä. Se sinänsä on vertansa vailla oleva manifestoituminen.

Ajattelemme muotoa jossa hän ilmentyi, ihmisenä, jonka maailma on halun maailma. Ihmisten maailmassa on aivan varmasti kaikki heikkoudet jotka vain voimme kuvitella, mutta ne ovat suhteessa toisiinsa ja samalla syvästi juurtuneena yhteen heikkouteen, joka on halu, takertuva kiintymys, intohimo. Tuo vertauskuva puhuu itsessään sen puolesta, että hän on vapaa kaikista ihmisolennon tahroista ja silti ilmestyi ihmisenä.

Tiedämme hyvin vähän, mutta Guru Rinpochen ilmentymisen lähde on Avalokiteshvara, joka edustaa ääretöntä puhtautta ja halun muutettua aspektia. Siksi se on Guru Rinpochen ensimmäinen ominaisuus. Kaikki muut ominaisuudet liittyvät tähän. Kuten sisäiset ominaisuudet, jotka ovat häntä itseään varten. Ja Guru Rinpochen ulospäin suuntautuvat ominaisuudet, jotka hyödyttävät muita, ovat kuten aurinko. Auringossa itsessään on sisällään kaikki ominaisuudet jotka voivat loistaa avaruudessa pitkän matkan. Samanlainen on Guru Rinpochen sisäinen ominaisuus. Ulospäin suuntautuva Guru Rinpochen ominaisuus liittyy tähän mutta siinä on kaksi puolta.

Koettakaamme ymmärtää Guru Rinpochen sisäinen ominaisuus Se ilmaistaan kolmella tavalla. Ensinnäkin kaikki tieto, hän on kaiken tiedon ruumiillistuma. Toiseksi hän on kaiken viisauden ruumiillistuma. Ja kolmanneksi hän on kaiken voiman ruumiillistuma.

Tieto viittaa jollakin tavoin laajuuteen, kaiken loputtomuuteen. Viisaus viittaa syvyyteen ja kaiken rajattomuuteen. Koska tämä tieto ja viisaus ilmentyivät ihmishahmossa, Guru Rinpoche on sen ruumiillistuma. Se on voimaa. Koska hänen tietonsa ja viisautensa on rajaton ja loputon, sen takia hänen voimansa on loputon ja rajaton. Hänen voimansa on yli kaiken ja viisautensa rajoitusten ulottumattomissa.

Nämä kolme kuvaavat Guru Rinpochen sisäisen olemuksen yksinkertaisella tavalla ja yleistäen. Hänen tietonsa, viisautensa ja voimansa. Sitten tutkimme Guru Rinpochen ulkoisia ominaisuuksia. Hän voi valaista muiden tietämättömyyden pimeyden. Se on ensimmäinen tapa jolla hän ilmaisee itsensä. Toiseksi hän voi kesyttää kaikki jotka eivät ole kesytettävissä. Kolmanneksi hän voi korjata väärät näkemykset ja neljänneksi hän voi tuhota kaikki esteet.

Guru Rinpochen sisäiset ominaisuudet saavat aikaan sen, että tämä ilmentymä voi ilmestyä ulkoisesti ja etenkin valaista tietämättömyyden pimeyden. Tietämättömyyden pimeys on toisissa. Niissä jotka ovat sen kanssa tekemisissä. Voimansa avulla hän pystyy valaisemaan tuon pimeyden. Tietämättömyys ja viisaus eivät voi olla yhdessä.

Toinen ulkoisen ilmenemisen aspekti liittyy kesyttämiseen. Se, onko jokin kesytettävissä, riippuu kyseisen neuroosin tai heikkouden syvyydestä. Miten syvälle se on juurtunut, niin vaikea sitä on vapauttaa. Siitä syystä siitä tulee ei-kesytettävissä oleva. Jos sillä joka kesyttää on viisauden ja tiedon kyvyt, rajaton voima, rajatonta heikkoutta ei voi olla. Heikkouden kaikki puolet ovat rajallisia. Miksi, koska se ei ole ääretön vaan suhteellinen. Siksi Guru Rinpoche kesyttää ei kesytettävissä olevat, hänellä on kyky ja voima tehdä se.

Väärän näkemyksen korjaaminen. Väärä näkemys on se mikä tekee jostakusta kielteisen. Voimme käydä tämän läpi tietyssä järjestyksessä. Ensinnäkin sanokaamme että se saa jonkun kärsimään. Sitten se tekee henkilöstä kielteisen. Sitten se tekee hänestä pahan. Siksi väärän näkemyksen korjaaminen on mitä tärkein asia henkilön vapauttamiseksi. Kun jollakulla on oikea näkemys väärän sijasta, se tekee hänelle mahdolliseksi löytää tie ulos kärsimyksestä. Se tekee henkilölle mahdottomaksi olla kielteinen. Sitten hän ei ikimaailmassa olisi paha. Niinpä jokainen Guru Rinpochen tiedon ja viisauden aspekti voi korjata vääriä näkemyksiä. Jopa hänen elämäntarinansa jokainen yksityiskohta, tarina joka on meillä tiedossa aina siihen saakka kunnes hän lähti tiettyyn paikkaan joka on tässä mainittu, joskin se on tuntematon maailmankartalla. Joka tapauksessa hänen oletetaan elävän siellä juuri nyt eikä meillä ole hänen hautaansa. Emme ole sellaista löytäneet emmekä löydä. Siksi hän elää edelleen.

Jokainen toiminnan eri puoli, jossa Guru Rinpoche oli mukana, joka ikinen, on tullut esimerkiksi muille. Ja esimerkit ovat inspiroineet oikeaan näkemykseen. Sen takia yksilöt ovat hyötyneet siitä suunnattomasti. Sen takia hän korjasi vääriä näkemyksiä.

Neljäs tapa, jolla Guru Rinpoche ilmaisee itsensä on se, että hänellä on voima ja kyky tuhota esteet, kielteiset esteet. Ensinnäkin miten este syntyy? - Koska esteelle on aina tilaa. Ja mikä saa jonkun kohtaamaan esteen? - Koska henkilö antaa esteen tulla eteen. Miten henkilö antaa esteen tulla? - Hän luo esteen tilaan. Ikuisesti läsnä oleva tila esteille. Annat sille mahdollisuuden. Ei kieltämällä, ei jättämättä vaille huomiota vaan kaivautumalla esteen juurille Guru Rinpochen voima voi tuhota esteen. Voin kertoa esimerkin. Se on aika mytologinen tai kuulostaa mytologiselta vaikkei ole.

Hän tuli Tiibetiin joskus kahdeksannella vuosisadalla kuninkaan ja apotin kutsusta. Hän kieltäytyi menemästä yhdessä sotilaiden, ministerien ja muun väen kanssa, jotka kuningas oli lähettänyt. Hän lähetti heidät edellä ja tuli yksin perästä päin. Minusta hän oli heitä kohtaan hyvin kiltti.

Kävi näin: hän kohtasi kaikki mahdolliset esteet mitä voi kuvitella, ja nuo esteet tulivat, koska Guru Rinpoche itse sanoi kuninkaalle heidän ensi kerran tavatessaan: "Tämä maa on kummitusten maa. Täällä on niin monia haamuja ja henkiä ja ne kaikki haluavat sulkea tieni." Ne eivät halunneet häntä Tiibetiin, koska niillä oli väärä näkemys, koska ne olivat pahoja. Joten koko matkan Nepalin rajalta kuninkaan palatsiin saakka hän kesytti henkiä matkalla ja tuhosi jokaisen yksittäisen esteen, joka hänen tielleen laitettiin.

Yksi niistä on aika dramaattinen. En voi sanoa pitäväni siitä, mutta se on kiehtova. Tämä on hyvin voimakas henki. Kun Guru Rinpoche oli ylittämässä ikuisen lumen vyöhykettä korkealla vuoristossa, eräällä suurella vuorella oli naispuolinen paha henki, hyvin ilkeä, ja se loi kaikenlaisia esteitä mitä vain voi kuvitella. Pahin este, joka sille oli käytännössä helppo toteuttaa, oli lumivyöry. Sillähän oli vuori ja lunta, joten se voi luoda lumivyöryn. Helppo tehtävä tosiaan. Se teki sen eikä Guru Rinpochelle käynyt kuinkaan. Se loi kaikki muut esteet. Lopulta Guru Rinpoche sai hengen näkyviinsä ja eikä henki voinut kestää katsoa häntä. Niinpä se pakeni. Se pakeni vuorelleen, mutta Guru Rinpoche sulatti lumen eikä sillä ollut piilopaikkaa.

Niin se juoksi läheiseen järveen ja Guru Rinpoche heitti vajran sen perään. Järvi alkoi kiehua ja hengen nahka ja lihat irtosivat luista. Vain silmä ja aivot jäivät jäljelle. Silloin se tuli ylös ja antautui. Kun Guru Rinpoche heitti vajran järveen, niin se osui henkeä silmään, en tiedä vahingossako vai tarkoituksella, mutta se menetti toisen silmänsä ja siitä tuli yksisilmäinen. Ja tänäkin päivänä se on yksi suojelijoistamme. Kunnioitamme sitä suojelijana, ei buddhana mutta suojelijana. Se suojelee vajrayanaa. Yksi vajrayana suojelijoista. Piirrämme sen luurankona ja yksisilmäisenä. Ja luurankokädessään se pitää Guru Rinpochen heittämää vajraa.

Sillä tavoin Guru Rinpoche kesytti henget ja käänsi ne pois niiden kielteisestä näkemyksestä, jossa ne tuhosivat muita ja asettivat toisille esteitä, niin että niistä tuli oikean asian suojelijoita. Tämä kertoo siitä jotakin, mutta kaikki tarinat eivät ole niin dramaattisia. Tämä on kaikkien äärimmäisin ja epätavallinen, mutta se on yksi esimerkki. Kun tarkastelemme tapoja kuvata Guru Rinpochen ominaisuuksia niin tämä auttaa saamaan kuvan henkilökohtaisella tasolla, ei tietenkään sellaista että jostakusta tehdään luuranko, mutta tarina antaa suoran, yksinkertaisen ja henkilökohtaisen kuvauksen.

Nyt käymme läpi nämä sisäiset ja ulkoiset ominaisuudet. Ihmisten suurin ja voimakkain heikkous on halu. Meidän on löydettävä kaikki keinot joilla voittaa tuo halu. Ei pitäen sitä kielteisenä mutta sanomalla: tarpeeksi on tarpeeksi. Kaikissa mahdollisissa tilanteissa, joissa asia tulee eteemme, meidän on sanottava itsellemme: olet saanut tarpeeksi. Sen lisäksi tarvitaan tieto ja viisaus. Emme koskaan voi sanoa itsellemme: tiedät kaiken. Se olisi väärin. Ei kukaan tiedä kaikkea, tieto on rajaton.

Mitä viisauteen tulee, kaiken mitä tiedämme, tulisi olla jotain millä on tarkoitus: hyödyllistä ja käyttökelpoista. Kun tiedämme jotain, sitä on sovellettava. Esimerkiksi, perustietoutta, joka on niin perustavaa, että siitä on kummallista puhua, on tämä: kukaan täällä maapallolla ei halua kärsiä. Jokainen tahtoo olla onnellinen kuten minäkin. Se on perustietoa. Kun tiedät jotain tällaista yksinkertaista, sinun on sovellettava sitä. Sinun on sovellettava sitä niin että et aiheuta ongelmia muille aivan niin kuin et aiheuttaisi ongelmia itsellesi. Koetat olla avulias kaikille aivan niin kuin koetat auttaa itseäsikin. Se on tiedon käyttöä. Sitten tuosta perustiedosta tulee viisautta. Tiedosta tulee viisautta ainoastaan soveltamalla sitä.

Guru Rinpochen ominaisuudet tulevat meille läheisiksi ja voimme oppia hänestä esimerkin kautta ja siten hän tulee meille tieksi, niin että voimme harjoittaa hänen ominaisuuksiensa kautta. Se viittaa kolmanteen sisäiseen ominaisuuteen joka on voima. Jos sinulla on oikea tieto ja osaat soveltaa sitä, niin sinulla on sen tiedon ja viisauden voima. Muuten, vaikka teeskentelisi, niin oikeaa voimaa ei ole, vain voiman teeskentelyä. Tämän kaltainen tie kehittää voiman. Soveltaminen on hyödyksi sekä itsellesi että muille. Itsellesi sen tähden, että voisit loistaa ulos, sinun täytyy loistaa sisäpuolella. Ellei sisällä ole mitään loistavaa, ei voi säteillä mitään ulos. Se merkitsee, että sisällä on oltava voimaa, jotta se voisi ilmentyä ulkona.

Miten tämä sisäinen ominaisuus, jota kehitämme Guru Rinpochen esimerkkiä seuraten, voi ilmentyä meistä ulkoisesti niin kuin Guru Rinpoche? No, se on aika kunnianhimoista mutta inspiraation ja päämäärän täytyy olla oikein suunnattu. Kun kehittää tietoa ja viisautta, niin sen ehdottomasti täytyisi ilmentyä ulkoisesti valaistakseen muiden tietämättömyyden pimeyttä. Esimerkkisi kautta he voivat voittaa heikkoutensa, tietämättömyytensä. Jopa se, että puhun tässä Guru Rinpochesta josta tiedän hyvin vähän ja te kuuntelette, olen varma että monet saavat inspiraatiota, se voi tapahtua jopa tällaisessa tilanteessa, teidän ja minun välillä. Sen pitäisi varmastikin tapahtua teidän ja muiden välillä. Ja sillä tavoin voimme soveltaa tätä esimerkkiä tiellämme. Sitten kaikkien muiden asioiden kuten väärien näkemysten korjaamisen, kesyttämättömien kesyttämisen, esteiden tuhoamisen, pitäisi tapahtua.

Jos meillä on kyky tuhota esteitä niin todella haluamme tuhota seinät ympäriltämme. On länsimainen satu jossa tavallinen ihminen muuttuu äkkiä suureksi ja rikkoo kaikki esteet ympäriltään, seinät ym. Me haluamme olla sellaisia. Ympärillämme on niin paljon esteitä. Joten kykenemme tulevaisuudessa voittamaan kaikki nämä esteet, rikkomaan seinät, jos meillä on nämä ominaisuudet.

Käymme tässä läpi joitain Guru Rinpochen perinteellisesti mainittuja ominaisuuksia. Haluaisin puhua muutamasta asiasta, joita pidän tärkeinä. Nämä liittyvät Guru Rinpochen elämään. Kun Guru Rinpoche jätti Nepalin, hän sanoi ajan olevan oikea ja kaiken valmista. Hänelle oli oikein mennä Tiibetiin. Tiibetiläiset olivat valmiita ja hän oli valmis. Hän puhui tästä eräiden henkiolentojen ryhmälle laulaen seuraavat säkeet: "Kun on oikea vuodenaika kaikki kasvit versovat, kaikki kukat kukkivat. Kun olennot ovat valmiit, valaistuneiden olentojen myötätunto kukoistaa." Ja hän sanoi:" Kun nuoren kotkan siivet ovat kasvaneet täyteen mittaan, sen täytyy lentää. Kun kaikki on tehty sisäisesti, on aika tehdä se ulkoisesti." Se tarkoittaa, että kun on täydellistynyt sisäisesti, ulkoisen manifestaation täytyy tapahtua. Se selittää sen, että Guru Rinpochelle sen ajan henkilönä – erikoisena henkilönä, mutta joka tapauksessa – hänelle se oli oikea aika ja paikka, ja kaikki mitä hänelle piti tapahtua kävi juuri siten.

Entä sitten me? Tapahtuuko meille mitään, minkä ei pitäisi meille tapahtua? Voi sanoa että ei halua jotain tapahtuvaksi, koska ei pidä siitä, ja sen takia se on jotain minkä ei pitäisi tapahtua itselle. Mutta meille ei voi tapahtua mitään minkä ei pitäisi meille tapahtua. Se käy selväksi seuraavassa. Guru Rinpoche ilmestyi kun oli oikea aika. Silloin oli oikeat syyt ja olosuhteet. Meille tapahtuu oikeat asiat syiden ja olosuhteiden mukaan. Kun kaikki on valmista, sitten se tapahtuu. Pikku puuhissamme on paljon, mitä haluamme saavuttaa. Kun on oikeat olosuhteet, on oikea aika. Sitten esteet poistuvat. Muuten vain petymme, esteet eivät poistu pelkästään haluamalla. Voitamme ne, kun on oikeat olosuhteet voittaa ne. Silloin on oikea aika ja tilanne.

On toinen sanonta, jonka kirjoitti eräs kääntäjistä. Guru Rinpoche ja apotti valitsivat monia kääntäjiä. Se tapahtui sen jälkeen kun tiibetiläisiä poikia ja tyttöjä oli koetettu kouluttaa kääntäjiksi eikä heistä ollut siihen. Pettymys oli suuri, mutta Guru Rinpoche löysi useita lapsia jotka olivat menneiden suurten olentojen emanaatioita. Heille oppiminen ei ollut niin vaikeaa. Siksi hän valitsi heidät. Valitut lähetettiin Intiaan oppimaan kääntämistä. Yksi heistä joutui ryövärien käsiin ja he koettivat tappaa hänet.

Hän sanoi näin, ja myöhemmin se kirjoitettiin muistiin: " Tämä keho on matkustajan vuokra-asunto. Tapettu tai kuollut, eräänä päivänä se tyhjentyy. Tappamisen asenne ja ponnistus, siitä iloitseminen, se tuhoaa tappajan. Tappaja on tappamisen uhri, ei se, joka tapettiin. Se joka tapettiin lähtee eräänä päivänä varmasti, kymmenen vuotta aiemmin tai myöhemmin. Kuolemalla ei ole vaikutusta kuolevaan. Kuollut tai elävä on sama asia, mieli on aina elävä, keho on vain koti. Ruumis ilman mieltä on kuollut ruumis mutta mieli ilman kehoa on elävä mieli. Ei kuollut mieli."

Näin asiat, jotka tapahtuvat elämässä, kuten tämän Guru Rinpochen oppilaan kohdalla, ovat jatkuva kokemus ja opetus. Se itsessään, että kohtaa kauhean tilanteen kun joku yrittää tappaa, oli harjoitus, ja sitten hän tuli sanoneeksi jotain mikä uinui hänen pääkopassaan. Yhtäkkiä se tuli ulos, joku työnsi sen ilmoille. Joka tapauksessa, olipa tilanne kauhistuttava tai aivan tavallinen, jokainen yksittäinen asia on merkityksellinen. Jos pystymme käyttämään sitä, niin siitä tulee tehokas ja tärkeä tapahtuma meille. Sen tähden harjoitusta ei ole vain silloin kun sanomme: "Nyt harjoitan tässä vakavissani. Kaikki ulos, tahdon olla yksin. Nyt on oikea aika meditointiin, älkää häiritkö." Vaikka työmatkalla, jos pystymme, niin se on hyvä aika harjoitukseen. Jokainen tilanne ja kaikki paikat ovat sopivia. Jopa suuret mestarit kuten Guru Rinpoche ja hänen oppilaansa, joista monet olivat valittuja, kohtasivat onnenpotkuja ja vastoinkäymisiä juuri kuten me. Meillä on paljon ylä- ja alamäkiä, niin helläkin.

Eräs oppilas nimeltä Vairocana on tärkeä hahmo tiibetinbuddhalaisuudessa Hänen oletetaan olevan Anandan, Buddhan henkilökohtaisen palvelijan, jälleensyntymä. Guru Rinpoche valitsi hänet, koulutti ja lähetti Intiaan oppimaan lisää. Hänestä on paljon tarinoita. Kuningas lähetti ministerinsä etsimään häntä ja etsintäpartio kysyi pikkupojan löydettyään: "Missä äitisi on?" Hän sanoi: "Äitini meni ostamaan puhetta." Se tarkoittaa alkoholia, kun ihmiset juovat he tulevat puheliaiksi. "Missä on isäsi?" "Isäni meni hakemaan silmää." Hän meni ostamaan öljyä lamppuun. "Missä asut?" "Asun kotonani." Hän oli aikamoinen pikkukaveri mielestäni. Hänet siis löydettiin ja Guru Rinpoche koulutti hänet ja siunasi ja lähetti Intiaan, jotta hänestä tulisi yksi suurista kääntäjistä.

Eräänä päivänä eräs hänen opettajistaan löysi hänet makaamassa vuoteella mahallaan. Opettaja kysyi: "Oletko sairas?" Hän sanoi opettajalle. "Olen hyvin sairas. Voin pahoin neljästä asiasta. Minulla on neljä tautia." Ja hän jatkoi: "Näin itseni, mutten ole koskaan tavannut itseä, se tekee minut sairaaksi." Se on suuri sairaus. Sitten hän sanoi: "Koin monia asioita, mutten ole tyytyväinen. Se tekee minut sairaaksi." Se on toinen tauti. Sitten hän sanoi: "Kuulin ja ymmärsin paljon, mutta en ole oivaltanut noita asioita. Se tekee minut sairaaksi." Se on kolmas. Sitten hän sanoi: "Sitä mitä minulla on tässä, en ole koskaan voinut vapauttaa. Se tekee minut sairaaksi." Hän oli hienostuneesti masentunut. Mutta masentunut. Tämä on yksi esimerkki. Harjoittaessaan ihminen tulee tietämään paljon sellaista mitä ei ennen tiennyt mutta sen pelkkä tietäminen ei riitä. Siksi on taipumus, tilaa pettymykselle ja tämä kuvaa sitä selkeästi.

Viimeinen asia. Olen tänään puhunut pahasta. Sana "paha" on sanakirjassamme, ja jokainen uskonto puhuu pahasta ja buddhalaisuudessakin siitä joskus puhutan. Sanan voi ymmärtää väärin, niin että siitä tulee jonkinlainen aina olemassa oleva ikuinen hirviö, "jotain pahaa on tapahtumassa". Tiedättehän, "pahuus on valloillaan" jne., asenteemme muuttuu sellaiseksi että paha on olemassa. On kiinteästi olemassa. Se ei ole oikein hyvä. Siksi haluan sanoa asiasta jotain.

Paha on edustettuna kolmella tasolla. Ulkoinen pahuus, sisäinen pahuus ja salainen pahuus. Niin kuin avain, salainen, se on yhdistelmä. Ulkoinen pahuus perustuu kokonaan väärään näkemykseen. Väärä näkemys on ulkoinen pahuus. Väärä näkemys saa aikaan ruumiillisen pahuuden. Vaikka henkilö tekisi kaiken oikein, mutta väärällä motivaatiolla siitä seuraa voimakas pahuus joka on hyvin vahingollista. Hän on voimakas koska hän tekee kaiken oikein, mutta paha, koska hänen motivaationsa on väärä. Se on ulkoista pahaa. Ulkoinen paha syntyy niin, että älykäs henkilö luo asioita jotka synnyttävät toisissa halua, vihaa ja tietämättömyyttä. Se on pahan tuottamista. Esimerkiksi ase on tuhoava, se tappaa ja tuhoaa, se on pahan motivaation tuote. Väärän näkemyksen. Se jollakin tavoin selittää, miten voi olla olento joka ilmenee pahana ja on paha. Sellainen syy ja olosuhde tuo tuloksen, hedelmän, ilmennyksen, pahan.

Mutta on muistettava, että jopa olento joka on niin kielteinen, että se ilmentyy pahalla tavalla, sen olennon ääretön olemus ei ole paha vaan täydellinen. Mutta olennon absoluuttinen olemus on suhteellisen pahuuden peitossa, niin ettei kannata uhrata edes ajatusta sille, että siellä on puhtautta, paitsi siinä mielessä että se on sen olennon toivo. Pahuuden ulkoinen kuori on niin paksu, että se peittää sisäisen laadun täysin. Mutta silläkin olennolla on toivoa. Jos olento voittaa ulkoisen kuoren, murtaa pahuuden läpi, ja jos se, mitä on sisällä, vapautuu, pahoista pahin voi muuttua mitä valaistuneimmaksi. Se on siis ulkoista pahuutta.

Mitä sisäiseen pahuuteen tulee, meistä kaikilla on sitä jonkin verran. Opetukset kuvaavat sitä neljänä pahuutena. Ensimmäinen on intohimo, viha ja tietämättömyys. Se on ensimmäinen pahuus. Ellemme saa asioita tasapainoon ja pidä yllä jatkuvaa tarkkaavaisuutta ja tietoisuutta, niin intohimostamme voi tulla hyvin paha. Vihamme voi muuttua hyvin pahaksi. Länsimaisille ihmisille on helppo ymmärtää miten viha voi olla paha. Mutta intohimon ja tietämättömyyden kohdalla se ei ole niin selvää. Ne ovat kuitenkin kaikki samanlaisia. Juuri niin kuin viha voi olla paha, tietämättömyys ja intohimokin voivat olla pahoja. Se on perusta, pahuus, meillä kaikilla on nämä. Jättiläinen nukkuu sisällämme. Ellemme huolehdi asioista se voi herätä.

Toinen pahuus on tämä fyysinen maailma, jota kutsumme skandhoiksi. On viisi skandhan aspektia: muoto, tunne, havaitseminen, ajatukset ja tajunta. Ne voivat olla myös pahuuden syy. Miksi? Koska rajattomuus, äärimmäinen puhtaus voi olla ja on vangittu niihin, niiden rajoittama. Yksinkertainen esimerkki: vammainen voi helposti sanoa olevansa vammainen. Jokainen sanoo hänestä että hän on vammainen. Se merkitsee vain sitä, että hänen fyysinen muotonsa, skandhat ovat vammaiset. Henkilö ei koskaan, kukaan ei koskaan voi olla vammainen absoluuttisesti. Mutta suhteellisesti kyllä. Näin tämä erityinen pahuuden puoli kuvataan.

Kolmas pahuuden aspekti on luonnollinen muutos. Jos emme pysty suhtautumaan siihen kunnolla, siitä tulee paha. Jos kysyn keneltä tahansa maan päällä ja hän vastaa rehellisesti, ei löydy ketään joka ei pelkäisi kuolemaa. Kaikki pelkäävät kuolemaa. Miten niin on käynyt? Se on pelon lähde, Pelko tulee ja alkaa kuolemasta. Ja sitten pelko kehittyy kaikenlaisiksi asioiksi. Samalla tavoin kuin jos pudotat pisaran veteen niin renkaat laajenevat. Kuoleman pelko on keskellä ja sitten se leviää. Alkaa pelätä elämää, pelkää totuudellisuutta, pelkää olla hyvä itseään kohtaan, hyvä muille, avoimuutta, pelkää olla ystävällinen. Se on paha mutta sellaista tapahtuu. Se on siis pahuuden toinen aspekti.

Sitten viimeinen asia. Tätä on vaikea kääntää mutta on olemassa voima, joka saa kaikki ihmiset valtaansa, tai tuntevat olennot, mutta kun nyt olemme tässä niin ihmiset. Se on jonkin sellaisen haluamista joka on aina hiukan parempaa ja miellyttävämpää kaikin tavoin. Jotain mitä kuulemme, näemme, haistamme, maistamme, kosketamme; haluamme kaikkea aina hiukan parempaa, ymmärrättehän. Jopa kaikkein käytännöllisin ja nuuka ihminen jalat maassa haluaisi asiat vielä hiukan mukavammin. Käytämme runollista ilmaisua, se on kuin jumalan pojan ampuma nuoli. Otsikkona tässä on jumalten poika.

Nämä ovat sisäistä pahuutta, johon sotkeudumme. Ulkoisesti voi tulla pahaksi, sisäiseen pahuuteen sotkeudutaan, tullaan osallisiksi. Sitten salainen aspekti. Tämän kaiken salaisuus, miten kaikki tämä ulkoinen ja sisäinen pahuus syntyy? Mistä se tulee? Siinä kohtaa me kaikki menemme vikaan. Siinäkin, että te kuuntelette ja minä puhun Dharmaa on vikaa, mutta se on parasta mitä voimme. Tämä on kaiken kielteisyyden avain. Eräs tietty rukous puhuu tästä hyvin selkeästi, se on mahamudra rukous. Siinä sanotaan: "Tuolla ulkona ei ole mitään, mutta heijastusta täällä sisällä luullaan joksikin tuolla ulkona." Siinä tehdään ensimmäinen virhe. "Näet itsesi, mutta luulet näkeväsi jotain muuta." Siinäkin tehdään virhe. "Koska tämä kaksinaisuus muodostuu, kaikki yhdistyy toisiinsa ystävänä tai vihollisena." Se on kolmas kohta missä mennään vikaan. Tätä kaikkea kutsutaan "tietämättömyydeksi". Sen nimi, otsikko on tietämättömyys. Koetan selittää yksinkertaisesti. Kun sanon "minä sanon" jo siinä kaikki on väärin. Kaikki on pilalla, kokonaan pilalla. Tarkoitan näkemyksen kannalta. "Minä" - kuka sanoo "minä"? Minä sanon "minä". Minä sanon "minä" minulle. Minä joka on erottamaton ja kaikkien kuviteltavissa olevien rajoitusten tuolla puolen. Kutsun sitä minäksi. Ja tämä ilmaus joka ilmentyy minusta, kutsun sitä "minä sanon". Aivan väärin. Seuraavaksi saattaa tulla: "Minun ei pitäisi sanoa minä sanon." Tiedättehän, minusta tulee mielipuolinen. Ja koko juttu kääntyy taas päälaelleen. Joten parempi olla puhumatta siitä liikaa. Se on salainen pahuus, avain, kielteisyys josta muu kehittyy. Meidän ei pitäisi pettyä.

Se, mitä meidän tulee tehdä näiden kolmen Maran kanssa, on juuri kuten Guru Rinpoche ilmentyy: kesyttää ne ja pitää niistä huolta. Sillä tavoin. Salainen heikkoutemme, salainen pahuus, tietämättömyys, hallitaan kehittämällä myötätuntoa itseämme ja muita kohtaan. Juuri nyt minusta meistä useimmille tällä tasolla ainoa tapa saada suurempi tuntuma ei-dualistisesta tietoisuudesta ja sisäisestä ymmärryksestä on myötätunnon kautta, hartauden kautta. Myötätunto ja hartaus. Myötätunto kaikkia kohtaan ja hartaus ydintä kohtaan ja kaikkea sitä kohtaan mikä siihen liittyy. Valaistuneet olennot, kaiken ydin.

Ulkoinen pahuus hallitaan jatkuvalla tietoisuudella ja tarkkaavaisuudella. Älä anna yhtään tilaa tuon pahuuden kehittymiselle. Miten sen voi tehdä? - Se tehdään jatkuvalla tarkkaavaisuudella ja tietoisuudella. Jotkut meistä saattavat ajatella, että se kuulostaa kauhean paljolta työltä, jatkuva tarkkaavaisuus ja tietoisuus, mutta ymmärtääkseni olemme jatkuvasti ei-tarkkaavaisia ja ei-tietoisia. Jos käännämme sen toisin päin ja olemme tarkkaavaisia ja tietoisia, ponnistus on aivan yhtä suuri. Jatkuva tarkkaavaisuus ja tietoisuus siis pitää huolen ulkoisen pahuuden hallinnasta. Jos meillä on periaatteena rakastava ystävällisyys, myötätunto, hartaus, ja olemme jatkuvasti tarkkaavaisia ja tietoisia, niin tämä hoituu. Sitten ulkoinen pahuuden aspekti ei tapahdu. Ja mikään ulkoinen paha tuolla ei voi vaikuttaa meihin ulkoisena pahana. Ei ole mitään voimakkaampaa kuin myötätunto pahuutta vastaan. Sen takia sillä on tärkeä osuus elämässämme, kun olemme tekemisissä kaikkien näiden pahuuden ulkoisten, sisäisten ja salaisten aspektien kanssa, jotka ovat olemassa maailmankaikkeudessa ja meissä ja ympärillämme.

Minusta tuntui, että tämä selvennys ehkä auttaa koska buddhalaistenkin keskuudessa olen tavannut yksinkertaisia ihmisiä, maalaisia, ei-koulutettuja tavallisia ihmisiä, jotka eivät ole harjoittajia. He puhuvat tosissaan "jostakin pahasta". "Lehmäni ei anna maitoa, jokin paha on varmaankin mennyt lehmääni." Se kuulostaa naurettavalta, mutta niin he uskovat, joten ei olisi reilua sanoa: "Puhut hölynpölyä." Ei niin voi sanoa. Täytyy sanoa: "Kyllä, ehkä jotain pahaa meni lehmääsi ja minä rukoilen että lehmä antaa maitoa. Muuten, anna lehmälle kunnon ruokaa."

* * *

Haluaisin nyt selostaa joitakin erityisiä niiden ominaisuuksien puolia, jotka tulevat esiin tavoissa, joilla Guru Rinpoche ilmentyy, ja myös ornamentit jotka hänen manifestaatioihinsa liittyvät. On myös joitain lyhyitä ja suppeita aspekteja hänen opetuksistaan. On yksi erityinen opetus jonka hän antoi prinsessa Mandaravalle. Ja toinen opetus joka on viimeinen fyysisesti läsnä olevana annettu historiallinen opetus Tiibetin kuninkaalle ja hänen seurueelleen.

Minusta tuntuu, että teidän on tarpeellista tietää joitain perusasioita siitä, miten Guru Rinpoche fyysisesti ilmentyi, miten hänet on kuvattu maalauksissa ym. Monet täällä tekevät Guru Rinpoche sadhanaa, harjoitusta. Ensinnäkin on tiedettävä että on paljon yksittäisiä sadhanoita eri lähteistä. Niistä jokaisessa saattaa olla hiukan erilainen manifestaatio. Sen takia joskus oikea käsi on ylhäällä, joskus vasen. Joskus molemmat kädet on nostettu ylös. Fyysiset eleet ja ornamentit vaihtelevat sadhanan mukaan. Mutta se manifestaation kuvaus jonka olen valmistautunut selittämään teille, on kaikkein yleisin.

Aloittakaamme Guru Rinpochen päästä. Jostakin on aloitettava ja minusta on kohteliasta aloittaa kruunusta. Mitä hän pitää päänsä päällä: hänellä on kruunu joka kuvaa viittä buddhaperhettä. Se tarkoittaa viittä erillistä kaikkein olennaisinta ominaisuutta, joiden kautta voimme kuvata buddhan. Kaikki buddhaperheet ovat edustettuina hänen päälaellaan. Sen merkitys on, että pelkkä kruunu jo kertoo, mikä Guru Rinpoche on. Viisi buddha perhettä, sen yhteys yksittäiseen tuntevaan olentoon jolla on pitkä matka kuljettavana, kuten yksi meistä. Ja yksilö, joka on kokonaan valaistunut, kuten Guru Rinpoche, ja jonka kautta voimme yhteyden ymmärtää.

Juuri nyt viisi buddhaperhettä ilmentyvät meissä tällä tavoin. Meillä on varmasti vihaa joka silloin tällöin ilmenee. Meillä on varmasti ego ylpeyttä, joskus huikean paljon ja varmasti on takertuvaa kiintymystä, halua. Meillä on kateutta ja tietämättömyyttä. Kaikki nämä viisi ovat tunnistettavasti meissä. Joskus enemmänkin kuin vain tunnistettavasti, joskus saattaa näyttää, että olemme niiden ruumiillistuma. Joskus ne pysyvät vain ärsyttävänä ongelmana jonka voittamiseen meillä on tarve ja myöskin mahdollisuudet.

Sillä tavoin viisi buddhaperhettä on selkeästi meissä juuri nyt epäpuhtaina heikkouksina. Miten nämä viisi mitä puhtainta valaistunutta buddhaominaisuutta voivat ilmetä mitä vahingollisimpina maanvaivoina, viitenä heikkoutena? Miten se on mahdollista? Joku on siitä meille selityksen velkaa.

Selitys on aika yksinkertainen. Kaiken kaikkiaan ääretön luontomme on kaikkien rajoitusten ulottumattomissa. Jokainen joka pohtii asiaa perusteellisesti ja ymmärtää jotain itsestään, on tästä samaa mieltä. Äärettömän täytyy olla rajaton. Loppujen lopuksi minun täytyy olla hyvä. Mitä muuta voin olla, ellei hyvä. On vaikea tunnistaa omaa rajattomuuttaan ja vielä vaikeampaa, melkein mahdotonta tehdä itsestään rajallinen. Niin vaikeaa, että itse asiassa ei voi. Koska meissä siis on tuo mitä äärettömin rajaton puhtain ja myönteinen olemus, vaikka emme sitä tunnista, tulisi sanoa, ikiajoista lähtien, niin joka hetki, juuri nytkin, me rajoitamme tuon rajattomuuden "minänä". Niin yksinkertaista. Kutsumme sitä vain "minäksi". Samalla tavoin viisi buddha ominaisuutta, niitä tunnistamatta ne muuttuvat haluksi, vihaksi, tietämättömyydeksi, kateudeksi ja ylpeydeksi. Sillä tavoin voimme kuvata valaistuneen olennon, kuten Buddhan, viiden buddhaperheen ominaisuuksien kautta.

Viittä buddhaperhettä symbolisoivan kruunun kautta kuvataan Guru Rinpochen oivalluksen tasoa. Hänen kruunussaan on paljon yksityiskohtia. Aivan huipussa on kultainen vajra, se on korkein kappale kruunua. Se kuvaa timantin tai vajran kaltaista meditaatiotilaa ja vielä timanttiakin voimakkaampaa. Vahvinta, voimakkainta ja kirkkainta. Se, mitä tämä sana merkitsee, on korkein kaikista oivalluksista, juuri ennen lopullista oivallusta joka on viisauden dualistisen aspektin toisella puolen. (Suuri kuva.) Meidän on oltava järkeviä, vaikkakin se on vaikeaa toisinaan, kun olemme tekemisissä asian kanssa, jota emme yksilöinä ole koskaan kokeneet, emmekä vielä ole siellä mutta puhumme siitä. Se on vaikeaa. Mutta jos sitä katsoo järkevästi, niin tunteva olento kuten me, kehittyy asteittain ja saavuttaa oivalluksen, tulee buddhaksi. Kun ajan sisällä etenee, niin ennen kuin menee ajan ulottumiin, täytyy olla viimeinen sekunnin murto-osa, viimeinen hetki. Tajunnan tila, oivalluksen tila, viisauden aste tuona viimeisenä hetkenä on nimeltään vajran kaltainen samadhi.

Se on korkein viisauden ja oivalluksen alueella jota voi vielä kutsua viisaudeksi ja oivallukseksi. Pitämällä tuota vajraa korkeimmalla kohdalla kruunussaan, kruunun huipussa, kuvataan buddhuuden oivaltamista. Sitä se edustaa.

Keskellä ja sivuilla, siis vajran kummallakin puolella oikealla ja vasemmalla, on kolme sulkaa. Oikealla ja vasemmalla on korppikotkan sulat. Se edustaa sitä, että koko manifestaatio on menetelmän ja viisauden ykseys. Se on keskitie. Ei vain menetelmä, ei pelkästään viisaus vaan kumpikin yhdessä. Tämä meidän täytyy ymmärtää selkeästi, koska menetelmään ja viisauteen liittyy monta eri tasoa.

Eräs tapa ymmärtää menetelmä ja viisaus on tämä: viisaus on sisäinen oivallus, menetelmä on sen ulkoinen ilmaisu. Hiukan syvemmin ajateltuna menetelmä voisi olla selkeys ja viisaus sen olemus, joka on selkeydenkin tuolla puolen, kuten tyhjyys. Tyhjyys ja selkeys siis.

Kahden sulan keskellä on kolmas sulka ja se on riikinkukon sulka. Riikinkukon sulassa on kuvio, jossa on keskusta ja sen ympärys. Ja kuvio on täydellinen. Se tarkoittaa: kaikki ulkoiset asiat, jotka ovat kaiken ympärillä, ovat keskustasta erottamattomia. Jos kysyt mitä tapahtuu sinun ja ympäristön (puiden, kivien, jokien, pilvien ym.) välillä kun saavutat valaistumisen, niin siitä tulee sinusta erottamatonta. Sinun ääretön oivalluksesi ei ole pelkästään ihmisen oivallus. Se on universaali oivallus kaikesta. Ei ole mitään mikä ei sisältyisi siihen. Ei mitään mikä on oivalluksen rajojen toisella puolen. Sitä riikinkukon sulka edustaa.

Monet teistä ovat ehkä huomanneet tai tietävät, että Guru Rinpochen silmät maalauksissa ja patsaissa ovat erikoisen muotoiset. Ne ovat pyöreähköt ja lävistävät. Silmät eivät ole passiivisesti puoliunessa, vaan pyöreät, täysin hereillä ja säteilevät. Nämä kaksi silmää edustavat tyhjyyttä ja myötätuntoa kaikkia olentoja kohtaan. Niiden ykseys katsoo ja säteilee ajattomasti ja rajattomasti tuntevia olentoja kohti. Tyhjyys ja myötätunto. Tämä on tärkeää.

Pelkkä myötätunto on helpompi ymmärtää. Kun näkee Lontoon kaduilla jonkun ilman suojaa sateessa ja etsimässä ruokaa roskalaatikosta niin tuntee myötätuntoa luonnollisesti. Tahtoo antaa viisikymmentä penniä, ehkä punnan tai pari. Se on myötätuntoa. Tässä myötätunto kuitenkin kattaa koko bodhicittan. Kun myötätuntoon liittyy tyhjyys, se kohdistuu kaikkiin yhtä paljon kuin tuohon kerjäläiseen. Mutta ei vain se. Myötätuntosi on minimimäärän tekemisissä sen minän kanssa, jolla on paljon syötävää ja sen kaverin jolla ei ole mitään. Minä tunnen myötätuntoa häntä kohti. Minä haluan ottaa setelin lompakostani ja antaa hänelle. Siinä ei ole sellaista kaksinaisuutta, se on spontaania myötätuntoa, rajatonta myötätuntoa. Sitä siis Guru Rinpochen kaksi silmää kuvaa. Tyhjyys ja myötätunto ykseytenä kaikkia olentoja kohtaan ilman aikarajoitusta.

Sitten kasvojen ilme, jos sen onnistuu maalaamaan tai veistämään oikein, niin siinä on hymy ja loistokkuus yhtä aikaa, ei pelkkä passiivi hymy, joku hymyilemässä sinua kohti. Sillä on painoarvoa, joka ei ole pelkkä hymy. Eräänlainen vahvuus ja voimakas hymy. Tämä tarkoittaa, että hänen toimintansa, joka kehittyy hänestä, on kaikkien esteiden ulottumattomissa. Se on sen tähden peloton manifestaatio. Pelottomuus.

Omalla kohdallamme tähän liittyvä esimerkki on se, että kun koetamme olla mukavia, pelkäämme käyttäytyvämme typerästi. Sanomme: "Haluaisin todella olla hyvä tuota ihmistä kohtaan, mutta mitä hän siitä ajattelee. Ehkä hän kuvittelee että haluan jotain häneltä ja että olen röyhkeä. Hän ei halua, että olen hyvä hänelle." Tiedättehän, kaikenlaisia pelkoja siitä, että sinua pidetään typeränä tai ymmärretään väärin ja kukaties mitä. Tämä on valaistuneen olennon toimintaa kaikkien pelkojen ulottumattomissa, vapaana tuosta pelosta. Pelottomuutta.

Guru Rinpochen vasen käsi on eräänlaisessa meditaatioasennossa ja pitelee kallokuppia täynnä nektaria. Tämä kuvaa sitä että hän ja koko universumin kaunis puoli – takertuvan kiintymyksen ja kauneuden välillä ei ole yhteyttä. Siitä vapaana kauneus on Guru Rinpochen realisaation ruumiillistuma. Sitä kuvaa kallokuppi täynnä nektaria hänen vasemmassa kädessään.

Oikeassa kädessä hän pitelee vajraa. Vajra edustaa monia asioita, enkä mene tässä yksityiskohtiin. Siitä voi saada tietoa monista lähteistä, vajraan liittyy mm. sellaisia merkityksiä kuin viisi viisautta, viisi buddhaa ja heidän puolisonsa. Vajra on siis oikeassa kädessä ja se edustaa ääretöntä totuutta. Ääretöntä luontoa tai totuutta. Oikeassa kädessä piteleminen merkitsee, että Guru Rinpoche on äärettömän totuuden herra. Vajran piteleminen oikeassa kädessä kuvaa kaiken kaikkiaan sitä että hän on äärettömän totuuden herra tai mestari, hän on sen ruumiillistuma.

Hän istuu risti-istunnassa. Sen merkitys on, että hän on täydellistänyt kaikki viisi polkua ja kymmenen tasoa. Saavutti ne kaikki.

Sitten hänen pukunsa, vaatteet ja koristeet. Ornamentit liittyvät tiettyyn kuninkaaseen, joka poltti hänet elävältä, koska hän piti kuninkaantytärtä rakastajattarenaan. Kuningas otti hänet kiinni ja pani roviolle. Useiden päivien perästä hän havaitsi, että polttopuut olivat muuttuneet lootukseksi ja rovioon kaadetusta öljystä oli muodostunut järvi. Järvelle tehdään pyhiinvaellusmatkoja. Se on Intiassa. Kuningas katui tekoaan ja anteeksiannon merkkinä hän antoi Guru Rinpochelle kaikki vallan merkkinsä ja kuninkaalliset vaatteensa. Guru Rinpochen puku on oikeastaan eräänlainen majesteettinen vaatetus, ja se on peräisin tuolta kuninkaalta. Yleensä ottaen kuitenkin rikkaat koristeet, jotka koristavat valaistuneita olentoja, buddhia ja bodhisattvoja tai tässä Guru Rinpochea, kuvaavat sisäisen näkemyksen täydellisyyttä tai rikkautta. Ei varmasti ole mitään tarpeeksi hyvää, jolla sitä voisi todella kuvata, sen syvyyttä ja rikkautta. Mutta ilmaistaksemme sen edes jotenkin käytetään parhaimpia ornamentteja. Guru Rinpochen koristeet siis kuvaavat hänen täydellisyyttään, laadukkuuttaan.

Guru Rinpochea esittävissä tankoissa ja veistoksissa hän yleensä istuu lootuksen päällä keskellä järveä. Se on itse asiassa historiallinen asia. Hän syntyi lootuksessa. Mutta on toinenkin selitys. Lootus, joka on mitä puhtain ja kaunein kukka, ei kasva puhtaassa vedessä. Se kasvaa mutaisessa ja seisoneessa lammikkovedessä. Se, mitä vedessä syntyy, on mitä kauneinta, mutta se miltä kukka tuoksuu ja miltä lammikko haisee, on kaksi aivan vastakkaista asiaa. Tämä tarkoittaa, että Guru Rinpoche on tahraton niin kuin lootus. Vaikka hän ilmestyi ihmishahmossa, hän ei ole minkään inhimillisen tahraama. Ja miten Guru Rinpoche ilmestyykin, hänen tekonsa ovat tahrattomat. Ja sitä lootus kuvaa.

Hänen ympärillään on sateenkaaren hohtoinen ilmapiiri. Nykyisin ihmiset kutsuvat auroiksi tms. Se on eräänlainen sateenkaarikehä. Se kuvaa sitä, että Guru Rinpoche on ikuinen. Fyysinen muoto on vapaa kaikista skandhojen tahroista. Sen takia hän on ikuinen. Hän saavutti siddhan kuolemattoman tilan, oivalluksen taso on kuolemattomuus, ja siksi hänet kuvataan sateenkaaren ympäröimänä.

Nämä ovat muutamia asioita, jotka kuvaavat sen merkitystä, mitä Guru Rinpoche pitää päällään ja miltä hän näyttää tankoissa ja patsaissa. On muita ilmennyksiä, mm. kahdeksan tiettyä aspektia joista kerroin aiemmin. Niillä on omat selityksensä. Mutta tämä on Guru Rinpochen perusilmentymän selitys.

On eräs opetus, jonka Guru Rinpoche antoi puolisolleen, prinsessa Mandaravalle, Sahorin kuninkaantyttärelle, tai suppea esitys siitä. Syntymäpaikastaan Danakoshasta, tuosta valtakunnasta, Guru Rinpoche näki kuninkaan ja Sahorin kansan valmiuden. Siksi hän ilmestyi Sahorissa prinsessa Mandaravan ja hänen hovinsa edessä. Guru Rinpoche ilmestyi heidän edessään puutarhassa, ylhäällä ilmassa itse asiassa. Prinsessa hämmästyi, niin kuin kuka tahansa ällistyisi, jos joku ilmestyy ilmaan keskellä puutarhaa kun itse on puutarhassa, onhan se melkoinen tapaus. Niinpä prinsessasta tuli Guru Rinpochen seuraaja.

Kuningas sai sen sitten selville mitä eriskummallisimmalla hetkellä ja väärällä tavalla. Mutta en sanoisi että se oli virhe, sillä siitä seurasi loppujen lopuksi paljon hyvää. Sen täytyy siis olla ollut oikea tapa, mutta siinä tilanteessa se oli väärä. Hän otti Guru Rinpochen kiinni ja pani vankilaan ja alkoi valmistella polttoroviota. Se on kauhea tapa kuolla, jolla pahimpia rikollisia noihin aikoihin rangaistiin. Hän sai valmistelut loppuun ja yritti sitten polttaa Guru Rinpochen elävältä.

Tyttärensä puolesta kuningas oli niin häpeissään, että käski sotilaidensa panna hänet paikkaan, jossa pienempiä rikollisia rangaistiin. Se oli maakuoppa, jonka päällä oli piikkikatos. Sen hän teki tyttärelleen ja rangaistus kuului: tämän tulee olla siellä kaksikymmentäviisi vuotta. Kuningas oli ottanut jutun hyvin vakavasti.

Useiden päivien perästä savu ei ollut vieläkään hälvennyt polttoroviolta ja lähiseudun ihmiset todistivat tätä ihmettä. Uutiset kiirivät kuninkaalle, joka tuli itse paikan päälle ja näki Guru Rinpochen istuvan lootuksen päällä, entistä paremman näköisenä, mitä kauneimman järven keskellä. Kutsumme sitä nykyisin lootusjärveksi ja teemme sinne matkoja. Se on Pohjois-Intiassa.

Kuningas oli niin hämmästyksissään, että riisui välittömästi kuninkaalliset asusteensa ja puki Guru Rinpochen niihin, ja hän laittoi Guru Rinpochen vaunuihinsa ja veti vaunut itse järveltä palatsiin. Sitten hän lähetti sotilaansa hakemaan tytärtään takaisin linnaan. Tytär ei suostunut puhumaan sotilaiden kanssa. Nämä tulivat takaisin ja kertoivat kuningattarelle. Kuningatar meni sinne ja prinsessa sanoi hänelle: "Isäni sanoi, että minun pitää olla täällä kaksikymmentäviisi vuotta. Tämä ei ole miellyttävä paikka, mutta minun tulee jäädä, koska minun täytyy totella isääni." Eikä hän lähtenyt. Kuningatar meni hakemaan kuninkaan. Kun kuningas käski, niin hän tuli. Ja tapasi sitten Guru Rinpochen, tällä kertaa kunnolla, palatsissa, kuninkaan ja kuningattaren ollessa läsnä. Ja hän ylisti Guru Rinpochea. Sitten tämä antoi hänelle pitkähkön opetuksen.

Tämä on lyhyt muoto siitä. Hän sanoi: "Toisistaan riippuvaisen alkunsa saamisen kautta, mikä ei koskaan voi olla virheellinen, asiat jotka ilmenevät, jos se on suotuisaa, sitä kutsutaan hyväksi, ystäväksi ja ystävälliseksi. Jos se ei ole suotuisaa, sitä kutsutaan pahaksi ja viholliseksi. Tämän juurena on aikomus ja teko. Aikomus ja teko ilmentyvät toisistaan riippuvaisina: jonakin mukavana tai epämukavana. Ja siihen liittyy jotakin tai joku. Jos siihen liittyy joku ja tilanne ei ole mukava, kutsut sitä viholliseksi. Kun siihen liittyy joku ja tilanne on mukava, kutsut sitä ystäväksi. Nyt nämä ns. ystävä ja vihollinen, miten ne muuttuvat enemmän ystäviksi tai vihollisiksi, on täysin omissa käsissäsi. Jotain mukavaa, jota kutsut ystäväksi, mutta käsittelet väärin, muuttuu viholliseksi. Jotakin epämukavaa, jota kutsut viholliseksi mutta käsittelet asian oikealla tavalla, muuttuu ystäväksi. Niin että se on omissa käsissäsi," hän sanoi.

Guru Rinpochellehan tapahtui jotain mikä ei ollut mukavaa, polttaminen, palaviin öljyihin kastetut polttopuut, sotilaat varmastikin sitoivat hänet paaluun väkivalloin, olen varma siitä. Ja sytyttivät tulen. Nämä epämiellyttävät asiat muuttuivat mitä miellyttävimmiksi, jopa historialliseksi nähtävyydeksi, järveksi jossa on lootus. Ja entä kuningas sitten, joka tahtoi polttaa hänet koska oli niin häpäisty siitä, että tämä hyypiö vei hänen prinsessansa. Kuka voisi olla suurempi vihollinen. Mutta hänestä tuli paras ystävä, oppilas, seuraaja ja kaikki. Tämä teko oli selkeä esimerkki siitä mitä hän opetti prinsessalle.

On toinen opetus, jonka Guru Rinpoche antoi hyvin tärkeässä historiallisessa tilanteessa. Hän oli ollut Tiibetissä pitkän aikaa ja hänen voimansa oli edesauttanut buddhalaisuuden perustamisessa sinne kuninkaan ja apotin tuella. Aikojen kuluttua Guru Rinpochen kutsunut kuningas oli kuollut ja hänen poikansa hallitsi. Karma on kummallinen, mutta poika ei kuunnellut Guru Rinpochea vaan halusi pitää hauskaa ja hän tuli tapetuksi.

Oli uusi vuosi. Guru Rinpoche neuvoi häntä olemaa osallistumatta uuden vuoden juhlallisuuksiin, mutta hän ei totellut. Sitten Guru Rinpoche sanoi: "Jos haluat voit osallistua, mutta älä missään tapauksessa ratsasta hevosella." Mutta on perinne, että kuninkaan täytyy ratsastaa kulkueessa ja kansa kantaa soihtuja. Hän voi mennä niin hitaasti kuin haluaa, mutta se on tehtävä, se on perinteellistä. Niinpä, kun hän teki sen vastoin Guru Rinpochen neuvoa, joku ampui häntä nuolella ja myöhemmin hän kuoli. Tuon kuninkaan pojan hallitusaikana Guru Rinpoche sitten kertoi kuninkaalle ja kaikille ministereille, että hänen oli tullut aika jättää Tiibet. "Tehtäväni täällä on suoritettu loppuun." Ja hän mainitsi toisen paikan kutsuen sitä ihmissyöjien maaksi. Hän sanoi, että hänen täytyi mennä sinne heitä auttamaan, koska hän oli jo auttanut tiibetiläisiä. Ihmiset pyysivät häntä tietenkin jäämään mutta hänen päätöstään ei voinut muuttaa.

Lopulta hän antoi viimeisen opetuksensa ja vetäytyi sitten valitsemalleen vuorelle, josta käsin hän aikoi jättää Tiibetin. Kun hän oli saapunut sinne kuningas ja seurue mukanaan, he kaikki näkivät hevosen laskeutuvan alas pilvestä. Hän nousi tuon hevosen selkään ja nousi ylös pilveen ja katsoi sitten takaisin alas maahan sieltä ylhäältä ja antoi tämän opetuksen kuninkaalle ja hänen seurueelleen. Tämä on lyhennelmä siitä.

Hän sanoi: "Tiibetiläinen hartaus on oikullista. Se on niin kuin sää. Päivisin halu ja viha vievät kaiken aikanne. Yöllä olette täysin tietämättömyyden vallassa. Nukutte niin kuin kuolleet. Siinä välissä puuhastelette kaikenlaista, joka koostuu siitä että panette joitakin vaatteita päällenne ja ahdatte itseenne ruokaa. Se vie kaiken ajan. Kallisarvoinen ihmiselämänne kuluu ihan vain noissa asioissa. Että laitatte vaatteita päällenne, tungette ruokaa suuhun ja lopun aikaa vallitsevat halu ja viha ja yöllä tietämättömyys. Ja hartaus vaihtelee. Sinä aikanne kuluu. Jos haluatte seurata minua – (se tarkoitti mennä sinne ylös!) – seurataksenne minua teidän täytyy muuttaa se kaikki. Teidän täytyy rakentaa itsenne uudelleen, kehittää itseänne, muuttaa itsenne, sitten seurata minua."

Ja kaikki näkivät hänen muuttuvan yhä pienemmäksi, kyyhkysen kokoiseksi, oravan kokoiseksi, sitten hän hävisi. Hän meni sinne minne hänen piti mennä. Tämä on viimeinen opetus jonka hän antoi kuninkaalle ja koko seurueelle.

Guru Rinpochen opetusten seuraajana olen sitä mieltä, että hänen opetuksensa ei liity yhteen tiettyyn tiibetinbuddhalaisuuden perimyslinjaan. Se kuuluu joka ikiseen perimyslinjaan. Ellei hän olisi perustanut sitä, tiibetinbuddhalaisuus ei olisi se mikä se on. Jokainen joka on rehellinen ja tietää, on siitä samaa mieltä. Ei kukaan ole tehnyt yhtä paljon kuin hän. Siksi hänen opetustensa seuraajana luulisin, että se mitä kaikki yritämme tehdä, on muuttua sillä tavoin. Kun meillä on hiukan vapaata aikaa teemme jotain muuta kuin haluamme ja vihaamme. Se kuulostaa reilulta. Vaikka on pantava vaatteet päälle ja syötävä, niin koetamme tehdä vähän jotain muutakin. Harkitsemme miten käytämme aikamme ja tämän kehon ja mielen tarmon ja kyvyt. Ja hän sanoi: "Koko yön olette tietämättömiä." Mutta minusta harjoitus on niin kuin unijoogaa. Koettakaa olla tietoisia nukkuessanne ja uneksiessanne. Se saattaa kuulostaa liian kunnianhimoiselta, mutta voitte huomata, että se on hyvin kätevää.

Minua uniharjoitus inspiroi kovasti varsinkin kun maailma on niin kiireinen, koko päivä on täynnä toimintaa jota ei voi välttää, mutta koko yö on aikaa. Ja jos kääntää niin päin, että antaa päivän olla unta ja unen harjoitusta, se on aika hyvin, joskaan hän ei ehdota, että tekisimme niin. Hän sanoo: "Käyttäkää päivä ja yö, käyttäkää kaikki vapaa tila, älkää tuhlatko siitä yhtään."

Kuten tiedätte, tällä paikalla on hyväenteinen yhteys Guru Rinpocheen nimen kautta. Samye Ling, Samye, tunnen että hänen siunauksensa on laskeutunut meidän keskuuteemme hyvin selvästi. Joten mielestäni teimme oikein opiskelemalla hänen elämäntarinaansa ja koettamalla ymmärtää yhden tai pari hänen rajattomista opetuksistaan. Yhden tai kaksi olemme yrittäneet ymmärtää. Siitä olen hyvilläni. Minusta on mitä sopivinta että kaikki koetamme omistaa muille ansiomme ja viisautemme, erityisesti ansion jonka olemme kehittäneet tutkimalla Guru Rinpochen elämää, hänen eri ilmennyksiään. Ja sitä miten soveltaa sitä omaan elämäämme. Oppimalla hänen ilmennyksiensä symboliikasta. Kuulemalla yhden tai pari hänen olennaisista opetuksistaan. Meidän tulee omistaa ansio tästä hyödystä kaikille tunteville olennoille. © Kagyu Samye Ling Monastery Guru Rinpocheen liittyviä opetuksia Kuinka buddhalaisuus tuli Tiibetiin Tiibetinbuddhalaisuuden historia kotisivulle
		Guru Rinpochen patsas Samye Lingin puutarhassa Skotlannissa..