|
Sisältö: Mahamudra upadeshan suomennos, joka pohjautuu Chögyam Trungpan käännökseen Mahamudra upadeshan suomennos, joka pohjautuu Lama Yeshe Gyamtson suulliseen käännökseen Khenchen Thrangu Rinpoche: Mahamudra upadeshan kommentaari Tilopan opetukset: Mietiskelyn kuusi olennaista asiaa (LamaTashi Namgyal)
Mahamudra upadesha (juuriteksti)
Mahamudran suulliset ohjeet, jotka Sri Tilopa antoi Naropalle Ganges-joen rantamilla. Sanskritin kielestä tiibetiksi kääntänyt Chokyi Lodro Marpa Kielenkääntäjä. Englanninkielinen käännös Chögyam Trungpa. Kuvat © Rokpa Trust
1 Kunnia samanaikaisesti syntyvälle viisaudelle! 2 Mahamudraa ei voi osoittaa; 3 mutta sinulle, joka olet omistautunut gurulle, hallitset askeesin 4 ja kestät koettelemuksissa, älykäs Naropa, 5 onnekas oppilaani, kätke tämä sydämeesi. 6 Kye ho! 7 Katso maailman olemusta, 8 joka on pysymätön kuin kangastus tai uni; 9 edes kangastusta tai unta ei ole olemassa. 10 Harjoittele siksi luopumista ja hylkää maalliset toimet. 11 Hylkää palvelusväki ja suku, intohimon ja vihan syyt. 12 Mietiskele yksin metsissä, retriiteillä yksinäisissä paikoissa. 13 Pysy ei-mietiskelyn tilassa. 14 Jos saavutat ei-saavutuksen, olet saavuttanut mahamudran. 15 Samsaran ilmiöt ovat turhanaikaisia, ne aikaansaavat halun ja aggression, 16 kaikella sillä, mitä olemme luoneet, ei ole mitään merkitystä; etsi siksi äärettömän merkitystä. 17 Mieltä koskeva oppi ei ymmärrä tuonpuoleisen mielen merkitystä. 18 Toiminnan oppi ei voi löytää merkitystä toimimattomuudessa. 19 Jos saavutat tuonpuoleisen mielen ja ei-toiminnan oivalluksen, 20 leikkaa mielen juuri poikki ja anna tajunnan jäädä paljaaksi. 21 Anna mielen toimintojen saastuneiden vesien selkiintyä. 22 Älä yritä saada projektioita lakkaamaan, vaan anna niiden rauhoittua omiin oloihinsa. 23 Ellet hyväksy etkä hylkää, olet vapautunut mahamudraan. 24 Kun puu versoo lehtiä ja oksia, 25 jos sen juuret leikataan, kaikki oksat ja lehdet kuihtuvat. 26 Samalla tavoin, jos leikkaat mielen juuren, 27 erilaiset ajatustason toiminnat laantuvat. 28 Tuhansien kalpojen aikana kertyneen pimeyden 29 poistaa yksi soihtu. 30 Samalla tavoin, hetken kokemus valaisevasta mielestä 31 hävittää karmisten epäpuhtauksien verhon. 32 He, joiden älykkyys ei ulotu tälle tasolle, 33 keskittykööt ja olkoot tietoisia hengityksestään. 34 Suuntaamalla katse tietyllä tavoin ja tekemällä muita keskittymisharjoituksia 35 opetelkaa, kunnes mieli lepää luonnollisesti. 36 Kun katsot avaruutta, 37 keskustan ja rajojen määritelmät häviävät. 38 Samalla tavoin, jos mieli katsoo mieltä, 39 kaikki mielentoiminnat lakkaavat, pysyy ajatuksettomassa tilassa 40 ja oivaltaa korkeimman bodhicittan. 41 Maasta nouseva höyry muuttuu pilviksi ja häviää taivaalle; 42 ei tiedetä, minne pilvet joutuvat hävitessään. 43 Samalla tavoin ajatusten aallot, jotka syntyvät mielessä, 44 häviävät, kun mieli näkee mielen. 45 Avaruudella ei ole väriä eikä muotoa; 46 se on muuttumaton, eikä mustavalkoinen. 47 Samalla tavoin kirkkaalla mielellä ei ole väri eikä muotoa; 48 se ei ole mustavalkoinen, hyveiden ja paheiden sävyttämä. 49 Auringon puhdas ja loistava olemus 50 ei hämärry pimeydessä edes tuhansien kalpojen aikana. 51 Ei myöskään mielen kirkas olemus 52 voi hämärtyä samsaran pitkien kalpojen aikana. 53 Vaikka voidaan sanoa, että avaruus on tyhjä, 54 avaruutta ei voi sanoin kuvata. 55 Ja vaikka voidaan sanoa, että mieli on kirkas, 56 sana ei todista, että se on olemassa. 57 Avaruus on kokonaan vailla paikkaa. 58 Mahamudra-mielikään ei asu missään. 59 Muuttumattomana lepää rentona ikiaikaisessa tilassa; 60 epäilemättä siteesi höltyvät. 61 Mielen olemus on kuin avaruus; 62 siksi se kattaa kaiken. 63 Anna kehosi liikkeen helpottua aitoudessa 64 lopeta joutavanpäiväinen juttelu, anna puheesi muuttua kaiuksi, 65 ole ilman mieltä, näe silti 'loikan' dharma. 66 Keho on kuin ontto ruoko, se ei ole aineellinen. 67 Mieli on kuin avaruuden ydin, ajatuksille ei ole siinä mitään paikkaa. 68 Anna mielesi olla rento; älä pidättele sitä, äläkä salli sen vaeltaa. 69 Jos mielellä ei ole mitään päämäärää, se on mahamudra. 70 Toteuta tämä korkeimman valaistumisen päämäärä. 71 Mielen luonto on kirkas, ilman havainnon kohdetta. 72 Löydät Buddhan tien, kun mietiskelyn tietä ei ole. 73 Mietiskelemällä ei-mietiskelyä saavutat korkeimman bodhin. 74 Tämä on näkemysten kuningas—se on kiinnittymisen ja kiinni pitämisen tuolla puolen. 75 Tämä on mietiskelyjen kuningas—ilman vaeltelevaa mieltä. 76 Tämä on tekojen kuningas—ponnistukseton. 77 Kun toivoa ja pelkoa ei ole, olet päässyt päämäärään. 78 Syntymätön alaya on ilman totuttuja tapoja, eikä mikään ole kätkettyä. 79 Anna mielen levätä olennaisessa, joka on syntymätön; äläkä erottele mietiskelyä ja sen jälkeistä aikaa toisistaan. 80 Kun projektiot näännyttävät mielen dharman, 81 tuloksena on korkein näkemys, vapaa kaikista rajoituksista. 82 Syvä ja rajaton on korkein meditaatio. 83 Ponnistukseton olemassaolo on toiminnan korkein muoto. 84 Olemassaolo ilman toivoa on paras tulos. 85 Alussa mieli on kuin pyörteinen virta. 86 Keskellä se on kuin Ganges-joki, virtaa hitaasti. 87 Lopussa on kuin kaikki joet yhtyisivät, kuin äiti ja lapsi kohtaisivat. 88 Tantran, prajnaparamitan, 89 vinayan, sutrien ja muiden uskontojen seuraajat— 90 kukaan heistä kirjoituksineen ja filosofisine oppeineen 91 ei näe kirkasta mahamudraa. 92 Ilman mieltä ja haluja 93 itsensä vaientaneena, itsestään olemassa olevana 94 se on kuin meren aalto. 95 Kirkkautta ei varjosta muu kuin syttyvä halu. 96 Todellinen samaya-vala rikotaan ajattelemalla sääntöjen mukaan. 97 Ellet pysy äärettömässä, havaitse ääretöntä, etkä erkane äärettömästä, 98 olet pyhä dharmanharjoittaja, pimeyden valaiseva soihtu. 99 Jos sinulla ole haluja, etkä mene äärimmäisyyksiin, 100 ymmärrät kaikkien opetusten opetukset. 101 Kun ponnistelet tässä yrityksessä, vapautat itsesi samsaran vankilasta. 102 Jos mietiskelet täten, poltat pois karmisen lian peitteen. 103 Siksi sinut tunnetaan "Opin soihtuna". 104 Jopa tietämättömät ihmiset, jotka eivät ole omistautuneet tälle opetukselle, 105 voit pelastaa hukkumasta koko ajan samsaran virtaan. 106 On sääli, että olennot joutuvat kestämään sellaisia alempien maailmojen kärsimyksiä. 107 Heidän, jotka haluavat säästää itsensä kärsimykseltä, tulisi etsiä viisas guru. 108 Gurun siunauksella mieli vapautuu. 109 Jos etsit karmamudraa (puolisoa), ilon ja tyhjyyden ykseyden viisaus syntyy. 110 Tiedon ja taidon yhtyminen on siunauksellista. 111 Tuo se alas ja nostata mandala. 112 Vie se tiettyihin kohtiin ja anna vallata koko kehosi. 113 Ellei siihen liity halua, ilon ja tyhjyyden ykseys syntyy. 114 Hanki pitkä elämä ilman harmaita hiuksia ja kasva kuin nouseva kuu. 115 Tule säteileväksi, voimasi on täydellinen. 116 Saavutettuasi suhteelliset kyvyt nopeasti, etsi absoluuttista siddhiä. 117 Säilyköön tämä mahamudran osoittava ohje onnekkaitten olentojen sydämissä.
Mahamudra upadesha (juuriteksti)
Englanniksi Khenchen Thrangu Rinpochen kommentaarista kääntänyt Lama Tashi Namgyal.
Vaikka mahamudraa ei voi opettaa, älykäs ja kärsivällinen Naropa, sinä joka kestät kärsimyksiä ja koettelemuksia ja olet omistautunut gurulle, mieti tätä mielessäsi.
Jos otetaan esimerkki: mikä on minkä päällä avaruudessa? Mielessäsi, mahamudrassa, ei ole mitään, minkä voisi paljastaa. Lepää rentoutuneena luonnollisessa tilassa yrittämättä muuttaa mitään.
Jos otetaan esimerkki, on kuin katsoisi keskelle taivasta näkemättä mitään. Samalla tavoin, kun mielesi katsoo mieltään, ajatukset lakkaavat ja saavutat korkeimman oivalluksen. Jos ajatusten lieka irrotetaan, ei ole epäilystäkään, ettetkö vapautuisi.
Jos otetaan esimerkki, niin kuin höyry nousee maasta, muuttuu pilviksi ja häviää avaruuden laajuuteen, menemättä muualle ja jäämättä mihinkään, samalla tavalla ajatukset saavat mielen levottomaksi, ja kun näet mielen luonnon, sillä hetkellä mieli rauhoittuu.
Jos otetaan esimerkki, avaruuden olemus on värin ja muodon tuolla puolen, ja siksi värit ja muodot sen sisällä eivät sitä muuta, peitä tai muuten vaikuta siihen. Samalla tavoin mielesi olemus on värien ja muotojen tuolla puolen, eivätkä hyvien ja pahojen tekojen värit ja muodot siihen vaikuta.
Jos otetaan esimerkki, se on kuin auringon säteilevä sydän, jota tuhannen aioonin pimeys ei peitä. Säteilevä kirkkaus, mielen olemus, ei hämärry, vaikka samsara kestää lukemattomien kalpojen ajan.
Jos otetaan esimerkki, vaikka käytämme avaruudesta sanaa 'tyhjä', avaruudessa ei ole mitään, mitä sillä sanalla kuvaisimme. Samalla tavoin, vaikka kutsumme mieltä säteileväksi kirkkaudeksi, niin sanominen ei tee todeksi sitä, että mielessä olisi jotain todellista tuon kuvauksen pohjana.
Mielen luonto on ollut aina avaruuden kaltainen, ja kaikki ilmiöt sisältyvät siihen. Luopumalla kaikista ruumiillisista toimista harjoittajan tulisi levätä rentona.
Sanaakaan sanomatta puheesi muuttuu kaiun kaltaiseksi, se on ääni, joka on tyhjyydestä erottamaton.
Mitään ajattelematta anna mielesi nähdä 'loikan' opetukset.
Keholla ei ole virkaa, se on tyhjä kuin ruoko. Millaista on avaruuden keskellä, sellainen on mieli: käsittämättömän suuri. Lepää siinä rentoutuneena, ilman että päästät siitä irti ja ilman että asetat sitä mihinkään. Lepää rentoutuneena tuossa tilassa ilman suuntaa ja saavutat korkeimman oivalluksen.
Ne, jotka seuraavat tantraa ja paramitojen kulkuneuvoa, luostarikuria, sutria ja Buddhan erilaisia opetuksia kiintyneinä omiin kirjallisiin perinteisiinsä ja filosofioihinsa, eivät näe kirkasta mahamudraa, koska heidän tarkoitusperänsä ja asenteensa varjostavat sitä.
Valojen pitäminen käsitteiden tasolla saa sinut itse asiassa rikkomaan samaya-valan merkityksen. Suuntaamatta mieltäsi mihinkään, ilman mielen toimintoja, ole vapaa kaikista tarkoitusperistä. Ajatukset syntyvät itsestään ja rauhoittuvat itsestään kuin kuviot veden pinnalla.
Ellet loukkaa merkitystä, jonka mukaan missään ei pysytä , ellet käsitteellistä etkä keskity, sitten, koska et ylitä tuota rajaa, et loukkaa samayaa. Tämä on soihtu, joka karkottaa kaikki varjot ja pimeyden.
Jos olet ilman mitään aikomuksia etkä mene äärimmäisyyksiin, näet Buddhan opetusten merkityksen. Kun lepäät siinä, vapaudut samsaran vankilasta. Kun lepäät siinä vakaasti, pahat tekosi ja esteesi palavat pois. Siksi puhutaan opin soihdusta.
Typerykset, joita tämä ei kiinnosta, ajelehtivat samsaran virran vietävinä. Nuo ymmärtämättömät ihmiset, jotka kokevat kestämättömiä kärsimyksiä olemassaolon alemmissa maailmoissa, ansaitsevat myötätuntoa.
Kun toivot vapautusta kestämättömästä kärsimyksestä, luota viisaaseen guruun. Kun gurun siunaukset saavuttavat sydämesi, mielesi vapautuu.
Kye ho! Samsariset asiat ovat vailla merkitystä, kärsimyksen syitä. Koska kaikki tehty on merkityksetöntä, etsi sitä, millä on merkitystä.
Kun et takerru teon kohteeseen etkä tekijään, se on näkemysten kuningas. Kun et häiriinny, se on kaikkien mietiskelyjen kuningas. Kun et ponnistele, se on käyttäytymistapojen kuningas. Kun ei ole toivoa eikä pelkoa, se on lopullinen tulos, ja päämäärään on päästy. Se on käsittämätön ja mielen luonto on selkeä.
Ei ole polkua kuljettavana, mutta siitä huolimatta niin päästään buddhuuteen. Ei ole mietiskelyn kohdetta, ja jos siihen tottuu, saavuttaa korkeimman oivalluksen.
Tutki maalliset asiat läpikotaisin. Jos teet niin, huomaat, ettei niistä yksikään pysy loputtomiin ja siinä mielessä ne ovat unien ja harhakuvien kaltaisia. Unet ja harhakuvat ovat merkityksettömiä. Luovu siksi maallisista huolista.
Leikkaa poikki kiintymyksen ja vastenmielisyyden siteet läheisiisi ja mietiskele eristyksissä retriiteillä, metsissä ja muualla, asustaen yksiksesi. Pysy siinä tilassa ilman että meditoisit. Kun saavutat sen, mikä on ilman saavutusta, saavutat mahamudran.
Esimerkiksi, kun kukkiva hedelmäpuu kaadetaan, kymmenen- tai satatuhatta oksaa kuolee automaattisesti. Kun mielen juuri katkaistaan, samsaran oksat ja lehdet kuihtuvat.
Esimerkiksi, aivan kuten tuhansien aioonien aikana kerääntynyt pimeys häviää yhdellä lampulla tai soihdulla, yksi mielen kirkkaan valon viisauden hetki poistaa kaiken tietämättömyyden, pahat teot ja esteet, joita on kerääntynyt monien aioonien aikana.
Järjellä ei voi ymmärtää sitä mikä on sanojen tuolla puolen, luodun kautta ei voi oivaltaa sitä, mitä ei ole luotu. Jos tahdot ymmärtää sen, mikä on järjen tavoittamattomissa ja ei-luotu, tutki omaa mieltäsi ja paljasta alaston tietoisuus.
Anna ajatusten sameiden vesien selkiytyä itsestään. Älä yritä estää ilmiöitä syntymästä äläkä luo niitä. Jätä ne oman onnensa nojaan. Ellet hyväksy etkä hylkää ulkoisia ilmiöitä, kaikki mikä ilmenee ja on olemassa, vapautuu mudrana.
Kaiken perusta on syntymätön, tuolla syntymättömällä perustalla hylkää kaikenlaiset tavat, pahat teot ja väärinkäsitykset. Sen tähden, älä määrittele äläkä laskelmoi. Lepää syntymättömyydessä. Siinä tilassa ilmiöt ovat ilmeisiä; kokiessasi eloisat ilmiöt anna käsitteiden lakata.
Täydellinen vapautus kaikista käsitteellisistä äärimmäisyyksistä on näkemysten kuningas. Rajaton avaruus on mietiskelyjen kuningas. Kun on vailla suuntaa ja aivan puolueeton, se on käytöstapojen korkein ruhtinas. Itsestään vapautuminen ilman toiveita ja odotuksia on paras tulos.
Aloittelijan mieli on kuin joki, jossa vuolas virta syöksyy kapeikon läpi. Myöhemmin siitä tulee kuin Ganges-joen rauhallinen virta. Lopulta on kuin kaikki joet virtaisivat äiti-meren syliin, kuin kaikki joet kohtaisivat kaikkien jokien äidin.
Ne, joiden äly on vähäinen, jos he eivät pysty olemaan siinä tilassa, he voivat keskittyä hengitykseen ja korostaa tietoisuuden olemusta, ja erilaisilla menetelmillä, kuten suuntaamalla katseen ja pitämällä mielen paikallaan he voivat tehostaa tietoisuutta, kunnes se pysyy. Ponnistelkaa, kunnes tietoisuus lepää siinä tilassa (omassa luonnossaan).
Jos luotat karmamudraan, autuuden ja tyhjyyden viisaus syntyy. Pyhitettyäsi menetelmän (upaya) ja viisauden (prajna), yhdistä ne. Anna sen laskeutua hitaasti, kääri kerälle ja suuntaa takaisin ylös sen lähtöpaikkaan. Anna sen lopulta levitä koko kehoosi. Ellei halu muodostu esteeksi, autuuden ja tyhjyyden viisaus ilmestyy.
Olet pitkäikäinen, terve kuin kasvava kuu ja hiuksesi jäävät harmaantumatta. Kehosi säteilee ja sinulla on leijonan voimat. Saavutat tavalliset siddhit aikailematta ja myös korkeimman siddhin. Pysykööt nämä mahamudran olennaiset ohjeet onnekkaitten olentojen sydämissä!
Näin sanoi suuri ja loistava siddha Tilopa, joka oli oivaltanut mahamudran, Ganges-joen rannalla kashmirilaiselle pandiitta Naropalle, joka oli sekä oppinut että oivaltanut, sen jälkeen kun Naropa oli käynyt läpi kaksitoista koettelemusta. Sen käänsi ja kirjoitti muistiin pohjoisessa Pullaharissa suuri Naropa ja kielenkääntäjistä suurin, tiibetiläinen kääntäjä Marpa Chökyi Lodro. Tekstin käänsi englanniksi suullisesti Lama Yeshe Gyamtso kunnianarvoisan Khenchen Thrangu Rinpochen kommentaarista.
Järjellä ei voi ymmärtää sitä mikä on sanojen tuolla puolen, luodun kautta ei voi oivaltaa sitä, mitä ei ole luotu. Jos tahdot ymmärtää sen, mikä on järjen tavoittamattomissa ja ei-luotu, tutki omaa mieltäsi ja paljasta alaston tietoisuus. —Tilopa
Johdanto
Mahamudra Upadesha sisältää osoittavat ohjeet, jotka intialainen mahasiddha Tilopa antoi parhaalle oppilaalleen Naropalle, suurelle pandiitalle ja mahasiddhalle, Ganges-joen rantamilla 1000-luvulla. Tilopaa pidetään Intian mahasiddhoista huomattavimpana. Perinne kertoo, että Naropa saavutti valaistumisen näillä ohjeilla.
Tuhannen vuoden ajan ohjeet ovat säilyneet oivaltaneiden opettajien hallussa katkeamattomana perimyslinjana, joka alkaa Marpa Kielenkääntäjästä, ensimmäisestä tiibetiläisestä mestarista, ja jatkuu 16.Karmapaan ja hänen kauttaan nykyiselle sukupolvelle valaistuneita mestareita Himalajan alueella. Khechen Thrangu Rinpochen kommentaari koskee tätä harvinaista ja syvällistä tekstiä.
Dharman harjoittajista heille, jotka ovat jo pitkällä ja jotka ovat vastaanottaneet neljännen initiaation tai muita mahamudran osoittavia ohjeita, tämä teksti edustaa lamaa sugatojen ohjeiden muodossa ja auttaa heitä ymmärtämään harjoitusta ja hienosäätämään sitä. Joillekin harvoille hyvin lahjakkaille aloittelijoille tämä voi käydä harjoitusohjeesta, mutta useimmat aloittelijat hyötyvät siitä vain karttana, joka kuvaa harjoituksen kautta avautuvia tulevaisuudennäkymiä. Näin asia on, vaikka teksti itse kuulostaa yksinkertaiselta.
Jokaiselle harjoittajalle on hyödyksi saada tekstin lukemistransmissio (lung) joltakin suurelta kagyu-lamalta sen opiskelua ja harjoitusta varten. Tämä teksti on varsin tiivis ja sisältää vain 120 - 130 riviä, joiden transmission useimmat lamat voivat antaa 5 - 10 minuutissa. Pyytäkää siis sen lung tai lung-tri, (tri tarkoittaa harjoitusohjeita) samoin kuin muiden Shenpen-Ösel -verkkolehdessä julkaistujen syvällisten tekstien transmissio.
Saadakseen Tilopan neuvoista suurimman hyödyn harjoittajan tulee tuntea aitoa ja voimakasta hartautta ja kunnioitusta ohjeita ja ohjeet välittäviä lamoja kohtaan, niin juurilamaa kuin muitakin perimyslinjan lamoja. Hartauden voimistuminen voimistaa oivallusta. Vaikkei sellainen hartaus olisikaan itsestäänselvyys, sitä voi kehittää harjoittamalla alkuharjoituksia (ngöndro) ja erilaisia jidamharjoituksia sekä pohdiskelemalla laman, buddhan, dharman ja sanghan hyviä ominaisuuksia. Saattaa kestää vuosia, ennen kuin harjoitus tuottaa tuloksena sellaisen psyykkisen puhdistautumisen, joka tarvitaan näiden ohjeiden merkityksen täydelliseen oivaltamiseen. Valmisteluvaihe on mitä olennaisin. Jos tekee valmistavat alkuharjoitukset kunnolla, edistyneemmät harjoitukset tuntuvat helpommilta ja tulokset saavutetaan nopeasti, jopa silmänräpäyksessä. - Lama Tashi Namgyal
Khenchen Thrangu Rinpoche: Mahamudra Upadesha
Kesäkuussa 1998 kunnianarvoisa Khenchen Thrangu Rinpoche luennoi Vancouverissa Kanadassa Tilopan opetuksista. Rinpoche puhui tiibetiksi ja Lama Yeshe Gyamtso käänsi opetukset suullisesti englanniksi. Tämä teksti on toimitettu versio noista opetuksista.
Luento 1: Tilopan opetuksista tärkein, suoraan Vajradharalta
Lausumme ensin perimyslinjan rukouksen ja kehitämme hartautta juuriguruamme ja perimyslinjan gurua kohtaan.
Puhun ensin motivaatiosta, jolla näitä opetuksia tulisi kuunnella. Se on bodhicitta-motivaatio. Olette tulleet tänne kuullaksenne mahamudraan liittyvää dharmaa, ja on varsin todennäköistä, että motivaationne on erinomainen. Opiskelette voidaksenne olla hyödyksi muille. Jos se on motivaationne, se on varsin hyvä, mutta koska olemme tavallisia olentoja, silloin tällöin voimme lipsua siitä hiukan. Se on inhimillistä. Jos tunnistatte sellaisen virheen itsessänne, päästäkää siitä vain irti ja korvatkaa se hyvällä motivaatiolla toivoen, että voitte vapauttaa kaikki olennot.
On äärimmäisen onnekasta saada tilaisuus Tilopan Mahamudra upadeshan opiskeluun. Se on mitä hyödyllisin teksti. Tiibetissä suuret siddhat tutkivat ennemminkin aiempien siddhojen ja oppineiden kommentaareja (shastroja), ei niinkään Buddhan alkuperäisiä opetuksia. Kommentaarit ovat Buddhan opetusten tiivistelmiä, ja niitä on helpompi opiskella ja soveltaa.
Shastroja on monenlaisia ja tärkeimpiä ovat käytännölliset ohjeet, upadeshat. Ne ovat buddhalaisuuden tärkeimmät tekstit, sillä ne selittävät kuinka mietiskellään - mikä on kehittelyvaihe, täydellistämisvaihe jne. Näitä ohjeita soveltamalla monet yksilöt ovat saavuttaneet ykseyden Vajradharan kanssa yhdessä elämässä ja yhdessä kehossa ja toiset ovat pystyneet siihen heti kuoleman jälkeen, omistettuaan elämänsä harjoituksille. Lukemattomat muut ovat päättäneet samsarisen kiertokulun lopullisesti.
Upadeshat on helppo muistaa, helppo ymmärtää ja niitä on helppo käyttää. Siksi ne ovat tärkeitä, varsinkin niihin kuuluvat vajralaulut eli dohat. Melkein kaikki intialaiset ja tiibetiläiset siddhat ovat sepittäneet vajralauluja. Intialaisiin siddhoihin kuuluvat mm. 84 suurta mahasiddhaa, mutta tärkein kaikista on Tilopa, koska yksin hän tapasi Vajradharan kasvoista kasvoihin ja sai tältä mahamudra-transmission suoraan. Tilopan laulut ovat tärkeitä, ja ehkä kaikkein tärkein niistä on mahamudraa kuvaava doha. Siitä hyötyvät erityisesti ne, joilla on ollut onni harjoittaa mahamudraa, mutta siitä on myös yleistä hyötyä.
Saatatte kysyä, onko Vajradhara henkilö, ja ellei ole, mitä se on? Buddhalaisuudeksihan kutsutaan Buddha Shakyamunin opetuksia. Hän on opetusten lähde. Hän syntyi Intiassa ja saavutti buddhuuden Bodh Gayassa (sanskritiksi Vajrasana). Hän käänsi dharman pyörää eli opetti ensimmäisen kerran Varanasissa ja siirtyi parinirvanaan Kushinagarassa. Parinirvanaan siirtyminen tarkoittaa, että hänen fyysinen kehonsa siirtyi pois. Hänen mielensä ja viisautensa on kuolematonta. Se, mitä hän oivalsi: viisaus, myötätunto ja taito auttaa, ei koskaan katoa. Viisaus tässä merkitsee tietoa kaikkien asioiden luonnosta ja asioiden monimuotoisuudesta ja myötätunto on omistautumista kaikkien olentojen vapauttamiseen. Buddhan muuttumatonta viisausmieltä kutsutaan dharmakayaksi. Se, mikä siirtyi pois Kushinagarassa 2500 vuotta sitten oli korkein nirmanakaya. Dharmakaya (totuusruumis) ei lakkaa eikä muutu. Muuttumattomuutensa takia dharmakayaa pidetään pysyvänä, ja koska se on pysyvä, kutsumme sitä "Vajradharaksi". Vajra merkitsee pysyvää, jotain, mikä ei muutu. Dhara on se, mikä pitelee vajraa: buddhan mieli, joka pitelee muuttumatonta viisautta sisällään.
[Toim. huom. Kun buddha kirjoitetaan pienellä b:llä. se viittaa dharmakayaan, joka on olemassa ennen ja jälkeen Buddha Shakyamunin tai kenen tahansa muun buddhan nirmanakayaan. Buddha isolla B:llä viittaa historialliseen Buddha Shakyamuniin, jonka uskotaan olleen neljäs niistä vertaansa vailla olevista nirmanakayoista, joita tämän maailmankauden aikana ilmestyy opetusten mukaan tuhat.
Puhumme usein valaistuneista olennoista. Tiibetissä sanottiin, että tuhannet tai kymmenettuhannet ihmiset saavuttivat buddhuuden. Heidän jälleensyntymänsä, olivatpa he ihmisen, eläimen tai jumalten muotoisia, ovat buddhan nirmanakayoja. Korkein, vertaansa vailla oleva nirmanakaya, kuten Shakyamuni, eroaa muista nirmanakayoista siinä, että hän ilmestyy, saavuttaa buddhuuden ja opettaa aikana, jolloin kaikki valaistumiseen johtavat opetukset ovat hävinneet siinä maailmassa, jossa hän ilmestyy.
Jokainen vertaansa vailla oleva nirmanakaya opettaa kolmessa suuressa jaksossa, joita kutsutaan kolmeksi dharmachakraksi, hän kääntää dharman pyörää kolme kertaa. Siitä muodostuu perusta sen aikakauden buddhadharman kehitykselle ja se inspiroi tuntevia olentoja myönteisesti sekä kehittää kulttuuria muutenkin valtavasti. 500 vuotta ennen ajanlaskumme alkua maailmassa oli paljon raakuutta ja sivistymättömyyttä. Kaikkea toimintaa, joka aidosti auttaa ylentämään tuntevien olentojen mieltä ja vapauttamaan heidät kärsimyksestä lopullisesti, kutsutaan buddhatoiminnaksi.]
Dharmakaya Vajradhara on rakastavan ystävällisyyden ja viisauden herännyt mielentila, ja kyky olla olennoille todella hyödyksi. Se on olennoille hyödyksi olemisen kyvyn saavuttamisen juuri. Toisaalta, se ei voi toimia itse suoraan siitä yksinkertaisesta syystä, että kukaan olento ei voi kokea tai kohdata dharmakayaa suoraan. Jotta siitä olisi hyötyä, sen täytyy näyttäytyä jossakin muodossa. Muoto voi olla nirmanakaya tai vertaansa vailla oleva nirmanakaya, kuten Buddha Shakyamuni. Jokseenkin tavalliset olennot voivat kohdata ne. Muoto voi olla myös sambhogakaya, jonka kokevat puhtaat olennot tai olennot, joiden havaintokyky on puhdistunut. Sambhogakaya ilmestyy puhtaassa ympäristössä tai puhtaassa maassa. Se Vajradhara, joka kuvataan maalauksissa sinisen värisenä hahmona, ja joka pitelee vajraa ja kelloa, on sambhogakaya Vajradhara puhtaassa ympäristössä. Hänet näkevät ne, joiden havaintokyky on puhdas. Sambogakayan kaltaisen kokemuksen voivat lähinnä saada 1 - 10. tason bodhisattvat. Sellaisen kokemuksen yhteydessä bodhisattva saa opetuksia ja transmission sambhogakayasta. Tilopalle kävi niin. Hän kohtasi sambhogakaya Vajradharan puhtaassa maassa ja sai häneltä opetuksia.
Tilopa erosi muista mahasiddhoista siinä, että hän voi vierailla puhtaissa maailmoissa opiskelemassa ja sitten taas ilmestyä epäpuhtaissa maailmoissa opettamassa oppimaansa. Tavallisesti boddhisattvat ja mahasiddhat valitsevat, syntyvätkö puhtaassa vai epäpuhtaassa maailmassa, ja pysyvät valitsemassaan paikassa koko elämänsä ajan kerran siellä synnyttyään. Heillä ei yleensä ole kykyä siirtyä tasolta toiselle tietyn elämän aikana. Tilopalla se kyky oli, ja se on harvinaislaatuista. Sellaisia ei ole monia. Hän vastaanotti paljon tantroja ja perinteensiirtoja puhtaissa maissa Vajradharalta ja opetti ne sitten oppilailleen tässä maailmassa.
Tärkein näistä opetuksista on Mahamudra upadesha, lyhyt käytännöllinen ohje, joka on niin tehokas, että se poistaa sutrissa mainitun tarpeen kerätä ansioita ja viisautta lukemattomien maailmankausien ajan, ennen kuin buddhuus voidaan saavuttaa.
Tämä teksti tunnetaan yleisesti nimellä Gangesin mahamudra, koska Tilopa ei opettanut sitä puhtaissa maailmoissa vaan Ganges-joen rannalla. Hän ei voinut opettaa sitä kaikille, ainoastaan hänen paras oppilaansa, pandiitta Naropa sai opetuksen hyvin suoralla ja käytännöllisellä tavalla, ja siksi hän saavutti oivalluksen.
Teksti alkaa näin: [Numeroidut rivit viittaavat suomennokseen jonka pohjana on Chögyam Trungpan käännös, lihavoitu teksti on Lama Yeshe Gyamtson suullinen käännös Thrangu Rinpochen kommentaarista.]
1 Kunnia samanaikaisesti syntyvälle viisaudelle! 2 Mahamudraa ei voi osoittaa; 3 mutta sinulle, joka olet omistautunut gurulle, hallitset askeesin 4 ja kestät koettelemuksissa, älykäs Naropa, 5 onnekas oppilaani, kätke tämä sydämeesi.
Vaikka mahamudraa ei voi opettaa, älykäs ja kärsivällinen Naropa, sinä joka kestät kärsimyksiä ja koettelemuksia ja olet omistautunut gurulle, mieti tätä mielessäsi.
Tilopa aloittaa kutsumalla Naropaa askeetikoksi. Hän kärsi koettelemuksia etsiessään Tilopaa, ollessaan tämän luona ja seuratessaan Tilopan antamia harjoitusohjeita. Hän koki kaksitoista suurta ja kaksitoista pienempää koettelemusta. Naropa lähti etsimään Tilopaa, vaikka hän oli tavannut jo monia suuria opettajia ja mahasiddhoja, koska hänen jidaminsa ennusti, että Tilopa on karmisesti hänelle oikea guru. Ennustuksen tähden Tilopa lähti matkaan, mutta ei pelkän toiveajattelun tai sokean uskon varassa. Ennen kuin Naropa tapasi Tilopan, hänestä oli jo tullut erittäin oppinut ja hänellä oli erinomaiset älynlahjat. Hän etsi Tilopaa luottaen saamaansa ennustukseen.
Tilopa kutsuu oppilastaan onnekkaaksi. Se tarkoittaa, että hän oli onnekas omatessaan suuren uskon ja hartaan kunnioituksen. Hän myös kykeni kestämään koettelemuksia löytääkseen opettajansa. Usko ja hartaus auttoivat Naropaa ymmärtämään opetusten merkityksen ja käyttämään niitä harjoituksen perustana, ja siksi oli oikein, että Tilopa antoi ohjeet juuri hänelle.
Tilopan opetuksissa mahamudra jakaantuu seitsemään alaotsikkoon. Ne ovat: 1. mahamudran mukainen näkemys 4. mahamudran samaya (valat tai lupaukset) 5. mahamudra-harjoituksen hyöty 6. mahamudran harjoittamatta jättämisestä koituva haitta 7. varsinaiset harjoitusohjeet.
1. Mahamudran mukainen näkemys
Ensimmäinen seitsemästä kohdasta on näkemys, jonka tehtävä on paljastaa perusta. Perusta merkitsee sitä perustaa, millä kaikki tapahtuu ja ilmentyy. Siihen kuuluu mietiskelyn perusta, käytöksen perusta, lupausten perusta jne.
Näkemys osoittaa asioiden luonnon kahdella tavalla, tavallisella ja epätavallisella. Tavanomainen näkemys sisältää sen, mihin päädytään päättelemällä asiat johdonmukaisesti älyllisesti analysoimalla ja määrittelemällä, että tyhjyys on kaiken luonto. Käytännöllisten upadesha-ohjeiden epätavallinen näkemys käyttää hyväkseen suoraa havainnointia tai kokemusta. Se välttää käyttämästä järkeä loogisen päättelyn välineenä, koska absoluuttinen totuus ei ole älyllinen, ja koska järki itsessään on suhteellinen totuus. Järki on ymmällään ja eksyksissä, eikä löydä pois omista kuvitelmistaan. Kun epätavallista näkemystä siis kehitetään, katsotaan vain suoraan asioita tai omaa mieltä, jotta voitaisiin määritellä sen luonto. Suora havainnointi ja suora kokeminen kuuluvat mahamudran mukaiseen näkemykseen.
Koska Tilopa puhuu suoran kokemisen näkökulmasta, hän aloittaa sanomalla: Vaikka mahamudraa ei voi opettaa… Mahamudraa ei voi opettaa eikä osoittaa, koska se on absoluuttinen totuus, sitä ei voi ilmaista sanoilla eikä käsitteillä. Shantideva totesi: " Järjellä ei voi käsitellä absoluuttista totuutta, koska järki itsessään on suhteellinen totuus." Järki on tietämättömyyden eräs aspekti ja siksi se on tietämätön, aina väärässä. Se ei näe asioita suoraan, sellaisina kuin ne ovat. Järki on oire harhasta ja havaitsee kaiken harhaisella tavalla. Älyä ei voi käyttää kokeakseen mahamudran, eikä mahamudraa sen tähden voi kuvata käsittein. Voi vain mietiskellä ja antaa itsestään tietoisen sisäisen älyn tulla esiin.
[Toim. huom. Tässä yhteydessä kaikki käsitteellinen tieto mukaan lukien Buddhan opetukset on epätarkkaa ja harhaanjohtavaa. Sanat voivat auttaa löytämään totuuden, mutta ne eivät itse ole totuus. Ne ovat kuin sormi joka osoittaa kuuta. Sormi näyttää, missä kuu on, mutta se ei ole kuu.]
Jos otetaan esimerkki: mikä on minkä päällä avaruudessa? (Rivi 57: Avaruus on kokonaan vailla paikkaa.) Tilopa käyttää kuvitelmaa avaruudesta puhuakseen mahamudrasta. Määritelmän mukaan avaruus, avara tila, on fyysistä tyhjyyttä, laajuutta. Sellaisena se on perustavanlaatuinen ympäristö, missä muut asiat voivat olla läsnä. Koska tila ei itsessään ole mitään, se ei myöskään tarvitse minkään muun asian tukea. Sen ei tarvitse levätä millään pohjalla tai perustalla. Tämä on syy, miksi tila ei tue muita asioita, mikään ei voi levätä tilan päällä, ainoastaan tilassa.
Samalla tavoin, koska mahamudra on tyhjyyttä, koska se on mielen aineellisuuden puuttumista, sitä ei voi osoittaa tai näyttää. Jotain, mikä ei ole mitään, ei voida osoittaa jonakin. Seuraavalla rivillä sanotaan: Mielessäsi, mahamudrassa, ei ole mitään, minkä voisi paljastaa. (Rivi 58: Mahamudra-mielikään ei asu missään.) Jos ei ole mitään näytettävää eikä sanottavaa, mitä voimme tehdä? Seuraava rivi kertoo sen meille: Lepää rentoutuneena luonnollisessa tilassa yrittämättä muuttaa mitään. (Rivi 59: Muuttumattomana lepää rentona ikiaikaisessa tilassa.)
Kun kuulee, ettei mahamudraa voi lainkaan opettaa eikä sitä voi ymmärtää älyllä, tuntuu toivottomalta. Toivotonta se ei kuitenkaan ole, sillä mahamudran merkityksen voi tuntea, ja sen voi oivaltaa ilman, että käyttää loogista päättelyä. Siihen ei tarvita opettajaa, kenenkään ei tarvitse osoittaa tai opettaa sitä toiselle. Ainoa mitä tulee tehdä, on levätä rentoutuneessa tilassa - joka on oman mielemme luonto - mitään muuttamatta.
"Mieli" tarkoittaa mieltä sellaisena kuin se on. Yleensä pidämme mieltämme surkeana, jopa säälittävänä ja murheiden vaivaamana. Toisinaan se voikin näyttäytyä sellaisena. Se ei kuitenkaan ole mielen todellinen tila. Kuten Saraha sen ilmaisi: "Kunnia mielelle, joka on kuin toiveet täyttävä jalokivi." Toiveet täyttävä jalokivi on legendaarinen ja täyttää kaikki toiveet. Mieltä verrataan siihen, sillä jos tutkii mieltään ja tulee tuntemaan sen, oivaltaa kaiken luonnon. Mielen tutkimiseksi mieltä ei tarvitse mitenkään muuttaa tai muokata. Siinä levätään sellaisena kuin se on. Jos mielesi on jotain, lepää siinä kuten jossakin levätään, ellei se ole mitään, lepää sen olemattomuudessa. Jos mieli näyttää olevan jotakin, älä ajattele, että sinun pitäisi muuttaa se olemattomaksi. Jos se näyttää olevan olematon, älä koeta tehdä siitä jotakin.
On selvää, että mieli ei ole jotakin: se ei ole aineellinen. Se ei ole olematon, koska se on selkeää tietoisuutta. Lepää siinä yrittämättä muuttaa sitä miksikään muuksi kuin mitä se on. Jos voit tehdä niin, oivallat, mikä on mahamudran mukainen näkemys.
Voi olla helppoa lepuuttaa mieltään omassa luonnossaan mitään muuttamatta. Toisaalta se on varsin vaikeaa. Jos jää pohtimaan, miten se oikein tehdään ja tuntee, ettei ole koskaan pystynyt siihen, ei ole yksin. Esimerkiksi kun Paldar Bum -niminen nainen sai ohjeet Jetsun Milarepalta, hän kysyi: "Pystyn mietiskelemään mieltäni, mutta mitä teen ajatuksilleni?" Tämähän on mietiskelijöiden usein kohtaama ongelma. Ajatukset alkavat liikkua mielessä ja vievät sen mukanaan ties minne. Silloin on vaikea levätä ja silloin mahamudraharjoitus estyy.
Tilopa vastaa sanattomaan kysymykseen näin: 36 Kun katsot avaruutta, 37 keskustan ja rajojen määritelmät häviävät. 38 Samalla tavoin, jos mieli katsoo mieltä, 39 kaikki mielentoiminnat lakkaavat, pysyy ajatuksettomassa tilassa 40 ja oivaltaa korkeimman bodhicittan.
Jos otetaan esimerkki, on kuin katsoisi keskelle taivasta näkemättä mitään. Samalla tavoin, kun mielesi katsoo mieltään, ajatukset lakkaavat ja saavutat korkeimman oivalluksen.
Tämä tarkoittaa, että riippumatta siitä, mikä on mielen sisältö, jos katsoo sitä suoraan, se häviää. Kun ajatuksia ilmestyy mieleen, ne ilmestyvät niin, että ensin ne syntyvät mielessä, sitten ne tuottavat kokemuksen, jolla on tietty kestoaika, ja sitten ne häviävät. Jos katsoo ajatusta suoraan missä tahansa tämän prosessin vaiheista, se häviää. Esimerkiksi, jos yrittää nähdä, mistä ajatus tuli ja miten, tai sen kestäessä koettaa tutkia missä se on ja millä tavalla se esiintyy, tai sen hävitessä katsoo nähdäkseen mihin se menee ja miten ja mitä se on joka jonnekin menee, ajatus häviää, sitä ei enää ole. Kun tutkii näin ajatuksiaan, vähitellen pääsee irti niiden kahleista ja se on korkein herännyt olotila.
Siksi Tilopa sanoo: Jos ajatusten lieka irrotetaan, ei ole epäilystäkään, ettetkö vapautuisi. (Rivi 60: epäilemättä siteesi höltyvät.) Joskus kokemuksemme on mahamudra-näkemyksen mukainen ja joskus ei. Kun emme koe niin, rohkeutemme pettää ja ajattelemme: "Tämä on mahdotonta, en voi harjoittaa tätä enkä oivalla mitään." Ei se kuitenkaan ole mahdotonta. Se on ihan mahdollista. Se toimii, mutta sitä on harjoiteltava ja tutkittava mieltään kaikessa rauhassa. Sillä tavoin syntyy suora kokemus ja oivallus. Sitten voi ajatella: "No, mahasiddhat kyllä pystyvät siihen, siksi he ovat mahasiddhoja, mutta minä en." On hyvä ihailla mahasiddhojen ominaisuuksia, mutta on muistettava, että hekin olivat joskus aloittelijoita ja heistä tuli mahasiddhoja tämän harjoituksen avulla.
Toisinaan vaikeroimme: "En voi katsoa mieltäni, miten mieli voisi itse katsoa itseään?" Kyllä se on mahdollista. Jos pitäisi katsoa jonkun toisen mieltä, se saattaisi olla hankalaa. Siihen ei pysty, mutta oma mieli on oma mieli. Sitä voi katsoa ihan milloin vain.
Luento 2: Vapautuksen polku on kuin hyppäisi vuoren yli
Aloitamme taas perimyslinjan rukouksella. Se johtuu siitä, että olen itse vailla myötätuntoa eikä minulla ole mitään siunausta annettavana, ja jotta siunaus tulisi, rukoilen ensin perimyslinjaa. Rukoilkaa kanssani uskolla ja hartaudella.
Mahamudran eri puoliin kuuluu näkemys, käytös ja tulos tai hedelmä, ja käsittelimme viime kerralla näkemystä. Näimme, että mielen luonto, jota mahamudraksi kutsutaan, ja jota toisinaan pidämme jonakin aineellisena, ei ole aineellinen ja siksi sitä pidetään tyhjänä. Puhuimme myös siitä, että vaikka ajatuksen ilmestyminen näyttää varjostavan tai ehkäisevän tyhjyyttä, kun ajatuksen luonto nähdään, ajatus häviää, ja siksi edes ajatukset eivät hämärrä tyhjyyttä, joka on mielen luonto.
Saattaa kysyä: "Jos se on mielen luonto koko ajan, miksi harjoitus on tarpeen?" Niin kauan kuin on samsarassa, kärsii kovasti niin ruumiillisesti kuin henkisestikin. Psyykkinen kärsimys johtuu siitä, että mieleen ilmestyy ristiriitaisia tunteita, ja niiden syntyessä tuntee tuskaa. Ne aiheuttavat kurjuutta heti, ja myöhemmin kurjuus, masennus ja huolet vielä lisääntyvät. Keholle voi sattua kaikenlaisia haavereita, omaisuuden voi menettää ym. Mahamudra-harjoituksella estetään fyysinen ja psyykkinen kärsimys. Miten, se selitetään seuraavaksi esimerkin kera: 41 Maasta nouseva höyry muuttuu pilviksi ja häviää taivaalle; 42 ei tiedetä, minne pilvet joutuvat hävitessään. 43 Samalla tavoin ajatusten aallot, jotka syntyvät mielessä, 44 häviävät, kun mieli näkee mielen.
Jos otetaan esimerkki, niin kuin höyry nousee maasta, muuttuu pilviksi ja häviää avaruuden laajuuteen, menemättä muualle ja jäämättä mihinkään, samalla tavalla ajatukset saavat mielen levottomaksi, ja kun näet mielen luonnon, sillä hetkellä mieli rauhoittuu.
Kokemamme henkinen kärsimys koostuu mieleen juolahtavista ajatuksista, jotka itsessään ovat ikäviä, kuten huolet ja levottomuus sekä ristiriitaisista tunteista (kleshoista), jotka ovat syntyessään epämiellyttäviä ja lisäksi aiheuttavat ongelmia myöhemmin. Koko ajan kärsimme, ja luomme tulevan kärsimyksen syitä. Jos kysyt: "Voimmeko lopettaa sen?", vastaus on: ei. Vaikka yrittäisi katkaista prosessin, se jatkuu.
Sen sijaan, että yrittäisi väkivalloin katkaista näennäisesti loputtoman ajatusten ketjun, hävittää ristiriitaiset tunteet ja kärsimyksen, voi harjoittaa mahamudraa, johon liittyy syntyvien ajatusten luonnon katseleminen. Sen kautta päästään ajatusten yli. Kun mielessäsi syntyy ajatus, katso sitä suoraan ja kysy: "Mikä ajatus on?" Onko sillä muoto, koko ja väri, koostuuko se jostakin aineesta? Jos sillä on jotakin näistä piirteistä, millainen sen muoto tarkkaan ottaen on, mikä on sen koko ja väri jne. Ellei sillä ole näitä piirteitä, onko sillä jotain muita ominaisuuksia vai ei? Jos sillä on jotain piirteitä, voit varmasti nähdä ne, koska ne ovat mielessä.
Todellisuudessa ajatuksilla ei ole mitään piirteitä, ne ovat luonnoltaan puhtaita. Kuten mahasiddha Saraha sanoi: "Osoitan kunnioitusta mielelle, joka on kuin toiveet täyttävä jalokivi." Toiveet täyttävä jalokivi on virheetön ja aina hyödyllinen. Vaikka erheellisesti pidämmekin mieltä surkeana, todellisuudessa — kun se luonto nähdään — se on virheetön ja luonnostaan vapaa kärsimyksestä.
Seuraava säe osoittaa, miten kärsimyksen toinen laji, ruumiillinen kärsimys helpottuu mahamudra-harjoituksella.
45 Avaruudella ei ole väriä eikä muotoa; 46 se on muuttumaton, eikä mustavalkoinen. 47 Samalla tavoin kirkkaalla mielellä ei ole väri eikä muotoa; 48 se ei ole mustavalkoinen, hyveiden ja paheiden sävyttämä.
Jos otetaan esimerkki, avaruuden olemus on värin ja muodon tuolla puolen, ja siksi värit ja muodot sen sisällä eivät sitä muuta, peitä tai muuten vaikuta siihen. Samalla tavoin mielesi olemus on värien ja muotojen tuolla puolen, eivätkä hyvien ja pahojen tekojen värit ja muodot siihen vaikuta.
Tämä säkeistö selittää, että mahamudra-harjoitus helpottaa ruumiillista kärsimystä, koska mieli on avaruuden kaltainen, eikä siihen vaikuta se, mitä sen sisällä tapahtuu. Jos tekee väärin, teosta syntyy ehdottomasti karmaa, jonka tekijä yksin kokee epämiellyttävinä kokemuksina. Karmiset siemenet itävät, ne eivät häviä itsestään, ja kun ne kypsyvät tuloksiksi, kohtaa mullistuksia, esteitä ja epämiellyttävät olosuhteet.
[Toim. huom. Koska kielteiset teot lähes aina vaikuttavat toisiin tunteviin olentoihin, saatamme ihmetellä, eivätkö omat huonot tekomme synnytä epämiellyttäviä kokemuksia myös muille. Vastaus on kyllä, mutta karman näkökulmasta tietty huono teko, vaikka se vahingoittaa muita, kylvää tulevaisuudessa koettavan kärsimyksen syitä vain tekijälle. Ne, jotka joutuvat teon kohteeksi, kärsivät itse luomansa aikaisemman karman seurauksena. Jos siis emme vastaa pahaan pahalla, hyökkäys itseämme kohtaan hävittää kielteistä karmaamme, eikä siitä aiheudu itsellemme vahinkoa tulevaisuudessa.]
Fyysinen kärsimys, johon aina liittyy myös henkistä kärsimystä, tapahtuu mielen laajuudessa. Koska mielen luonto ei ole kiinteä, sillä ole kiinteyden ominaispiirteitä, niin kuin sen luonnossa levätään mahamudra-harjoituksessa, sitä, mikä muuten koettaisiin kärsimyksenä, ei lainkaan koeta. Tai vaikka kärsisikin vähän, se on paljon lievempää, kuin tavallisissa oloissa.
Mietiskelyä harjoitetaan siksi, että se lieventää psyykkistä tuskaa ja lopulta auttaa tulemaan toimeen myös ulkoisen ja ruumiillisen kärsimyksen kanssa. Voi kuitenkin kysyä onko siitä mitään muuta hyötyä, kehittääkö se meissä jotakin hyviä ominaisuuksia? Kyllä se kehittää. Vaikka mielen luonto on tyhjyyttä, ts. se ei ole aineellinen, eikä se muodosta perustaa myötäsyntyisille heikkouksille, se ei kuitenkaan ole kokonaan olematon. Esimerkiksi Prajnaparamita sutrassa sanotaan: "Ei silmiä, ei korvia, ei kieltä, ei nenää, ei tuntoaistimuksia" jne. Siinä käydään läpi erilaisia asioita, joiden voisi ajatella olevan olemassa, koko suhteellinen todellisuus joka meille ilmestyy, ja osoitetaan, ettei noilla asioilla ole aineellista olemassaoloa ja että ne ovat tyhjyyttä. Vaikka ne ovat tyhjyyttä, se ei tarkoita, että ne ovat kokonaan olemattomia. Buddha opetti sutrissa, että asioiden todellinen luonto, tyhjyys, on buddhaluonto eli sugatagarbha. Tyhjyys, mielen luonto, sisältää luonnostaan kaikki buddhuuden hyvät ominaisuudet mahdollisuutena tai siemenenä. Se tarkoittaa, että vaikka mieltään katsoessa ei näe mitään aineellista, mieli ei kuitenkaan ole pelkkää olemattomuutta. Kun sanotaan, että mielellä ei ole aineellisia ominaisuuksia, se merkitsee, ettei mieltä voi löytää mistään, vaikka etsisi sitä päästä varpaisiin.
Usein, kun ihmiset etsivät mieltä, eivätkä löydä sitä, ensimmäinen ajatus on, että he eivät ole etsineet tarpeeksi hyvin, tai että he eivät tiedä miten etsiä sitä. Se ei kuitenkaan ole syy siihen, ettei mieltä löydy. Mieltä ei voi löytää, koska se on tyhjyyttä todelliselta luonnoltaan. Olematon se ei kuitenkaan ole, muuten olisimme käveleviä ruumiita. Mielellä on kyky tietää. Mieli on jotain, joka tietää, mutta jota ei mistään löydy. Sen perusolemus onkin luontaisen havaitsemiskykyisen selkeyden ja tyhjyyden eli aineellisuuden puuttumisen ykseys. Selkeyden ja tyhjyyden ykseys on buddhan viisautta. Mielesi on siis luontaisesti kirkasta tietoisuutta ilman minkäänlaista aineellisuutta.
Teksti jatkaa esimerkillä: 49 Auringon puhdas ja loistava olemus 50 ei hämärry pimeydessä edes tuhansien kalpojen aikana. 51 Ei myöskään mielen kirkas olemus 52 voi hämärtyä samsaran pitkien kalpojen aikana.
Jos otetaan esimerkki, se on kuin auringon säteilevä sydän, jota tuhannen aioonin pimeys ei peitä. Säteilevä kirkkaus, mielen olemus, ei hämärry, vaikka samsara kestää lukemattomien kalpojen ajan.
Tämä tarkoittaa, että mielesi on luonnostaan selkeä, ja kun se paljastuu, sen kirkkaus valaisee kaiken, mitä se kohtaa, huolimatta siitä, miten kauan nyt valaistu asia on ollut pimeydessä. Kun mieli kirkastuu, se valaistuu hetkessä kokonaan. Pimeys ei kasaudu.
Mielen luonto on aina havaitsemiskykyistä selkeyttä tai kirkkautta ja kun se tunnistetaan, vaikka samsarassa on vietetty hyvin pitkä aika, tietämättömyys poistuu automaattisesti. Näin on, koska tietämättömyys tarkoittaa sitä, että havaitsemiskykyistä selkeyttä ei tunnisteta. Mielen luontainen selkeys on aina olemassa ja sen tunnistaminen riittää karkottamaan tietämättömyyden. Kun siis puhumme buddhaluonnosta, se tarkoittaa luontaista havaitsemiskykyistä selkeyttä, koska se sinällään on yhtä kuin heräämisen mahdollisuus. Tutustuttamalla itsemme yhä paremmin luontaiseen havaitsemiskykyiseen selkeyteemme saavutamme vähitellen buddhuuden. Mitä mielen hyviin ominaisuuksiin kuten selkeyteen tulee, ne eivät koskaan katoa, eikä mikään vaikuta niihin, siksi ne voi tunnistaa mietiskelyn kautta milloin tahansa.
[Toim. huom. Hyvät ominaisuudet ovat erilaisia hyveitä, joita voidaan kuvata viisauden ja tyhjyyden ykseydellä, selkeyden ja tyhjyyden ykseydellä, tietoisuuden ja tyhjyyden ykseydellä, autuuden ja tyhjyyden ykseydellä sekä myötätunnon ja tyhjyyden ykseydellä. Samsaraan sidottuina käytämme sellaisia sanoja kuin rakastava ystävällisyys, myötätunto ikiaikainen viisaus, hartaus, alkuperäinen itseluottamus jne. viitatessamme hyveisiin, jotka itse asiassa ovat kaikki yhdessä yksi hyve.]
Kun viittaamme mieleen tyhjänä tai tyhjyytenä korostaaksemme sen aineettomuutta, niin tosiasiassa mieli ei ole pelkkää tyhjyyttä. Kun viittaamme mieleen selkeytenä tai kirkkaana valona, koska sillä on luontainen havaitsemiskykyinen selkeys, joka saa ajattelemaan, että mielen luonto on viisautta tai älyä, niin todellisuudessa mieli ei ole mitään. Siksi Buddha opetti, että absoluuttinen totuus, mielen todellinen luonto on sanoinkuvaamaton ja käsittämätön. Se merkitsee, että tarkkaan ottaen mielen ei voida sanoa olevan jotain eikä mitään. Kun kuvataan mielen tyhjyyttä, kuulostaa siltä, että se ei ole mitään, ja kun kuvataan havaintokykyistä selkeyttä, kuulostaa siltä, että se on jotakin. On kuitenkin niin, että mielen luonto, buddhaluonto tai mahamudra on sanoinkuvaamaton. Koska sitä ei voi kuvata sanoin eikä käsittää, sen voi ymmärtää vain suoran kokemuksen kautta. Tekstissä sanotaan:
53 Vaikka voidaan sanoa, että avaruus on tyhjä, 54 avaruutta ei voi sanoin kuvata. 55 Ja vaikka voidaan sanoa, että mieli on kirkas, 56 sana ei todista, että se on olemassa.
Jos otetaan esimerkki, vaikka käytämme avaruudesta sanaa 'tyhjä', avaruudessa ei ole mitään, mitä sillä sanalla kuvaisimme. Samalla tavoin, vaikka kutsumme mieltä säteileväksi kirkkaudeksi, niin sanominen ei tee todeksi sitä, että mielessä olisi jotain todellista tuon kuvauksen pohjana.
Kuvataksemme mieltä suurpiirteisesti käytämme näitä termejä, mutta on muistettava, että ne eivät todella kuvaa sitä, mikä mieli on. Se voidaan kokea vain suoraan oman sisäisen ymmärryksen kautta. Marpa Kielenkääntäjä sanoi, että se on, kuin mykkä maistaisi sokeria. Hän kokee sen selkeästi ja tietää, mitä se on, mutta ei pysty kuvaamaan sitä. Kun Marpa koki mielensä luonnon Naropan ohjauksessa, hän ei voinut ilmaista sitä sanoin.
Mahamudra-näkemystä mielestä on edellä kuvattu kuudella eri vertauksella. Sitä verrattiin pilviin, aurinkoon ja sitten neljällä eri tavalla avaruuteen. Ne ovat todella erilaisia tapoja eivätkä toistoa. Kolmas Gyalwa Karmapa, Rangjung Dorje kirjoitti kommentaarin, jossa hän selitti, että kun avaruutta käytetään tässä esimerkkinä ensimmäisen kerran, se osoittaa mielen olevan luonteeltaan aineeton. Toisella kerralla käytetään kielikuvaa: kun katsoo suoraan ajatuksia, ne lakkaavat, ikään kuin ne häviäisivät avaruuteen. Kolmannella kerralla puhutaan siitä, että vaikka voikin tehdä hyviä ja pahoja tekoja, jotka varjostavat mieltä, mikään teko ei voi pimentää mielen todellisen luonnon säteilevää selkeyttä, kirkasta valoa. Neljännellä kerralla avaruutta käytetään esimerkkinä, kun todetaan, että mieli on sanoinkuvaamaton.
Seuraavat kaksi riviä ovat näkemyksen yhteenveto, yhteenveto kuudesta vertauksesta: 61 Mielen olemus on kuin avaruus; 62 siksi se kattaa kaiken.
Mielen luonto on ollut aina avaruuden kaltainen, ja kaikki ilmiöt sisältyvät siihen.
Koska mieli on kuin avaruus, kaikki kokemukset sisältyvät tai mahtuvat mieleen. Tämä vastaa kysymykseen siitä, mitä hyötyä on tuntea mielen luonto, kun ongelmat tuntuvat tulevan ulkopuolelta. Viholliset, luonnonmullistukset, sairaudet, ne kaikki tulevat ulkoa päin. Miksi siis mietiskellä mielen luontoa, kun se ei ole ongelma? Vaikkei se ole ongelma, sen mietiskelystä on paljonkin hyötyä. Vaikka näyttää siltä, että katastrofit saavat alkunsa ulkopuoleltamme, itse asiassa useimmat ongelmistamme alkavat sisältämme käsin. Koemme asiat tavalla, johon pääasiassa liittyy huumaavaa ilontunnetta, masentavaa kurjuutta ja riippuvaisuutta aikaansaavaa halua ja kiintymystä. Kaikki ne tulevat omasta mielestä. Kun tunnistaa mielensä luonnon, nuo mielentilat laantuvat. Tehtävämme ei ole välttää ulkoisia uhkia ja kesyttää ulkoisia vihollisia, vaan sisäiset uhat on saatavat talttumaan.
Shantideva huomautti, että kun ryhtyy taisteluun ulkoisia vihollisia ja ulkoisia kärsimyksen aiheuttajia vastaan, yhden kaatuessa kaksi tulee tilalle. Sen sijaan, että ryhtyisimme sotimaan muita vastaan, olisi syytä voittaa oma aggressio. Jos voittaa sen, ulkoisia vihollisia ei ilmaannu. Tulos on sama, tasoittaapa maan pinnan kokonaan tai laittaa kengät jalkaan. Ulkoista maailmaa ei voi kokonaan kontrolloida, joten on opittava hallitsemaan mieltään.
Mielen luonnosta on hankittava oikea näkemys ja lisäksi se on itse koettava. Mahamudran näkemys korostaa, että mielen luonnosta täytyy saada suora kokemus, päättelyyn perustuva ymmärrys ei riitä.
2. Mahamudran mukainen käytös
Käytös koostuu ruumiillisista teoista, sanoista ja ajatuksista. Vajrayanan tiellä valaistumiseen on kaksi toisiaan täydentävää polkua. Toinen on taitavien keinojen tie eli upaya marga, johon kuuluu mm. monimutkaisia alttarilahjojen uhrausseremonioita, fyysisiä tekoja, mantroja ja visualisaatioita. Toinen on vapautumisen polku, mahamudra, jossa yksinkertaisesti mietiskellään mielen luontoa suoraan. Siksi käytöksemme kehon, puheen ja mielen tasoilla, jotka ovat osa mahamudraa, on todella käytöstä vapautuksen tiellä.
Mitä kehoon tulee, tekstissä sanotaan: Luopumalla kaikista ruumiillisista toimista harjoittajan tulisi levätä rentona. (Rivi 63: Anna kehosi liikkeen helpottua aitoudessa.) Mahamudraa harjoitettaessa ei ole tarpeen juosta, hyppiä eikä tanssia, eikä tehdä mitään fyysisesti monimutkaista, kuten istua täydellisessä pimeydessä, tuijottaa aurinkoa tms. Levätään vain fyysisesti rentona.
Puhetta koskevat samat ohjeet: Sanaakaan sanomatta puheesi muuttuu kaiun kaltaiseksi, se on ääni, joka on tyhjyydestä erottamaton. (Rivi 64: Lopeta joutavanpäiväinen juttelu, anna puheesi muuttua kaiuksi.) Mahamudra-harjoituksessa puhe ei sisällä pääasiallisesti mantroja, huudahduksia tai väittelyä. Se koostuu levosta ilman minkäänlaista kiintymystä puheeseen tai ääneen.
Ajatustason käytös mahamudrassa on seuraavanlaista: Mitään ajattelematta anna mielesi nähdä 'loikan' opetukset (Rivi 65: Ole ilman mieltä, näe silti 'loikan' dharma.) Se ei tarkoita sitä, että pyrittäisiin lopettamaan ajattelu tai ajattelemaan jotakin. "Loikan dharma" on sanonta, jota käytetään tässä vertauskuvallisesti. Kirjaimellisesti tuo loikkaaminen merkitsee vuoren toiselle puolen pääsemistä. Kun vuorta ylitetään, tavallisesti etsitään kauttakulkureitti, ja solaa etsittäessä tutkitaan maastoa vasemmalla ja oikealla sen mukaan, mitä vuoren muoto vaatii. Loikkaaminen viittaa siihen, että hypätään solan yli.
Vertaus kuvaa taitavien menetelmien polun ja vapautuksen polun välistä eroa. Kummankin tarkoituksena on tunnistaa oman mielen luonto, mutta menetelmien polulla etsitään sola ja päästään vuoren toiselle pulen sitä kautta. Se on asteittainen ja kuluu aikaa, kun on ensin tutkittava maastoa vasemmalla ja oikealla. Toisin sanoen, käytetään eri menetelmiä yksi toisensa jälkeen, ja vähitellen ne vievät lähemmäs mielen luonnon tunnistamista. Vapautumisen polulla on vain yksi menetelmä: katsotaan mieltä suoraan ja nähdään sen luonto, joka paljastuu hetkessä. Siksi vapautumisen polku on kuin hyppäisi vuoren yli.
Tämä päättää kuvauksen mahamudran mukaisesta käytöksestä, mahamudra-harjoituksesta yleensä. Voitte kysyä kysymyksiä.
Kysymys: Miksi Tilopa pitelee kuvassa kalaa? Rinpoche: Kun Naropa etsi guruaan, hänellä ei ollut aavistustakaan, mistä hänet löytää. Hän vain seurasi saamaansa ennustusta, jonka mukaan hänen gurunsa nimeltä Tilopa on jossain Itä-Intiassa. Hän ei tiennyt, miltä guru näyttää, eikä hänen löytämisensä käynyt helposti. Kohdattuaan monia vaikeuksia Naropa saapui eräänä päivänä kylään, ja kysyi asuisiko mahasiddha Tilopa ehkä siellä. Paikalliset asukkaat eivät olleet koskaan kuulleet mahasiddha Tilopasta, mutta kerjäläinen Tilopa asui lähistöllä. Naropa kiinnostui, sillä hän arveli mahasiddhan voivan hyvinkin elää kerjäläisenä. Kun hän näki Tilopan, tämä istui pyydystämiensä kalojen röykkiön äärellä ja napsutteli sormiaan. Joka napsautuksella jonkun kalan tajunta vapautui dharmadhatuun, ja sitten Tilopa söi sen ateriakseen. Perinteisesti Tilopa kuvataan pitelemässä kalaa, koska se liittyi ihmetekoon, ja silloin oli ensimmäinen kerta, kun Naropa tapasi gurunsa fyysisesti.
Kysymys: Shamata-harjoituksessa ajatukseni häviävät, vaikka en erityisesti katso niitä. Ensin ne näyttävät syntyvän ja sitten äkkiä häviävät. Rinpoche: Niin ajatukset tekevät, mietiskelitpä niitä tai et. Mikään ajatus ei pysy ikuisesti, lopulta ne aina häviävät.
Kysymys: Mitä mahamudran viitekehyksessä on "tosirakkaus", jota länsimaissa ihmiset kokevat parisuhteessa? Miten buddhalaiset näkevät rakkauden, miten ja miksi se on? Ja toiseksi, miten syyt ja olosuhteet vaikuttavat rakkauteen? Kääntäjä: Tarkoitatko tosirakkaudella seksuaalista rakkautta, romanttista rakkautta? Kysyjä: Useimmat ihmiset ajattelevat, että ajaton puhdas todellinen rakkaus on olemassa. Rinpoche: Dharman mukaan siinä ei ole mitään väärää, se ei ole dharman vastaista. Dharma opettaa, että on tarpeen rakastaa tuntevia olentoja, mikä tarkoittaa kaikkia olentoja, joiden lukumäärällä ei ole rajoja, mutta on aloitettava niistä, jotka ovat lähellä. Et ole uskottava jos sanot rakastavasi kaikkia, mutta olet vihainen ja kylmä läheisillesi. Mahamudraan liittyen kaikki mitä mieleen juolahtaa rakkaus, myötätunto ja muut myönteiset tunteet mukaan lukien, nähdään kuitenkin tyhjänä siinä mielessä, että nähdään noiden tunteiden luonto, joka on tyhjyyttä.
Kysymys: Kalu Rinpoche opetti, että mielen luonto on tyhjä, selkeä ja ilman esteitä. Mitä tarkoittaa, että se on ilman esteitä (tiib. mang gakpa)? Rinpoche: Mang gakpa, mielen loppumaton ilmentyminen on selkeyden aspekti. Jos mieltä kuvataan kahdella käsitteellä, tyhjyydellä ja havaintokykyisellä selkeydellä, loppumaton ilmentyminen ilman esteitä sisältyy siihen.
Yksityiskohtaisemmin voidaan sanoa, että mieli on tyhjä aineksesta, luonnostaan selkeä ja ilmentyy lakkaamatta. Mielihän on tyhjä, koska sitä ei löydy mistään, se ei ole aineellinen. Kun yrittää ymmärtää aineettomuutta, kehittää käsitteen olemattomuudesta. Jos mieli olisi olematon, emme olisi elossa. Keho olisi elotonta ainetta. Vaikka mieli on tyhjä sikäli, että se ei ole ainetta, jonka voisi löytää jostakin, se ei kuitenkaan koskaan lakkaa. Mang gakpa merkitsee, että vaikka ei ole mitään, mikä voisi lakata, se ei lakkaa. Se ei lakkaa siinä mielessä, että voi ajatella, muistaa ja kokea jatkuvasti. Jos tahtoo nimetä sen, mikä ei lakkaa, se on selkeyttä. Puhumme selkeyden esteettömästä tai lakkaamattomasta ominaisuudesta. Yleensä sitä kutsutaan nimellä lakkaamaton ilmentyminen, nangpa mang gakpa, loppumaton kuvien virta.
Kysymys: Rinpoche, mistä tulee kyky hypätä suoraan yli, niin että ei tarvitse kiertää? Naropa ja Milarepa kokivat kovia koettelemuksia ennen kuin oivalsivat mielensä luonnon. Tarvitsisimmeko me nykyaikana sellaisen valmisteluvaiheen, ennen kuin voimme hypätä yli? Rinpoche: Mielen luonnon yksinkertainen tunnistaminen ja täydellinen oivaltaminen on erotettava toisistaan. Tunnistamista varten sankarillinen asketismi ei ole tarpeen, mutta täydellinen oivallus saattaa vaatia koettelemuksia. Esimerkiksi Jetsun Milarepa tunnisti mielensä luonnon heti saatuaan ohjeet Marpalta, koska Marpa selitti hänelle asian ja hän ymmärsi sen. Sen jälkeen hän kävi läpi koettelemuksia oivaltaakseen täysin sen, minkä hän oli jo tunnistanut.
[Toim. huom. Oppilas tunnistaa mielensä luonnon ensimmäistä kertaa laman avulla joko opetuksen aikana, seremoniassa tai ohjatussa mietiskelyssä. Se muodostaa pohjan hänen dharmanharjoitukselleen, jonka tarkoitus on totuttaa hänet kokemaan maailma osoitetulla tavalla. Kun oppilas saavuttaa buddhuuden sanoinkuvaamattoman tuloksen polulla tekemiensä harjoitusten avulla, hänen sanotaan oivaltaneen mielen luonnon täydellisesti.]
Jos kysytään, ovatko sellaiset koettelemukset tarpeen nykypäivänä, niin jos sellaista pystyy kestämään, sitten tulokset tulevat nopeasti ja ovat monella tavoin erinomaiset. Se on paras vaihtoehto. Ei kuitenkaan tarvitse ajatella, että oman harjoituksen onnistuminen riippuu kyvystä tehdä samoin kuin Milarepa. Mikä tahansa oivalluksen häivähdys tekee elämästä elämisen arvoista ja antaa harjoituksille tarkoituksen. Olisi mahtavaa yltää Milarepan sataprosenttiseen oivallukseen. Puoletkin siitä tai neljännes, yksikin prosentti olisi erikoislaatuinen saavutus. Ei pidä ajatella, että on huono harjoittaja, ellei yllä Milarepan tasolle. Kaikki mahamudraharjoitus on hyvin hyödyllistä.
Kysymys: Tenga Rinpoche tulee tänne seuraavaksi opettamaan chöd-harjoitusta (englanninkielinen pdf-tiedosto), jossa puhutaan demoneista ja erilaisista harjoituksen esteistä. Voisitteko selittää, mitä nuo esteet ovat ja miten ne liittyvät mahamudraan, esimerkiksi aineellisuuden demoni? Rinpoche: Chöd on mahamudraharjoituksen eräs tapa tai perinne, se soveltaa mahamudran mukaista näkemystä. Chöd käyttää hyväksi pelonaiheita ja ristiriitaisten tunteiden nostattajia. Siinä hakeudutaan tilanteisiin, joissa nousee pelko jotakin ulkoista kohtaan, esimerkiksi pahoja henkiä. Sitten opitaan katkaisemaan käsitteellinen ajattelu ja pelko. Jos niin voi tehdä suuren paineen alla, voi levätä mielen luonnon tunnistamisessa, oli tilanne mikä tahansa. Chödin tarkoitus on laajentaa ja syventää mielen luonnon tunnistamista.
Chöd-perinteessä puhutaan neljästä marasta: aineellinen (skandha) mara ja aineeton (klesha) mara, ylpeyden mara ja ilon (devaputra) mara. Aineellinen mara ilmestyy, kun olosuhteet ovat sellaiset, että havaitsee jotakin itsensä ulkopuolella olevaa ja aineellista. Olosuhteista, jotka saavat sen aikaan, tärkeimpiä ovat ristiriitaiset tunteet (kleshat) ja kehossa olevissa kanavissa liikkuvat energiat. Keskeistä on, että noita asioita ei näe silloin, kun mieli on lepotilassa. Ne näkyvät, kun mieli on levoton elementtien jouduttua epätasapainoon tai muista vastaavista syistä. Maroihin suhtaudutaan siten, että lakataan ajattelemasta niitä itsestä erillisinä, olemassa olevina asioina. Tunnistetaan, että ne ovat oman sisäisen olemuksemme ja omien prosessiemme luonnollisia ilmentymiä. Kun lakataan uskomasta niiden erilliseen olemassaoloon, tunnistetaan lisää dharmataa.
Kysymys: Rinpoche, voisitteko puhua lisää siitä miten sanojen tasolla tulisi käyttäytyä? Rinpoche: Pääasia on, että koska mahamudra on vapautuksen polku, siihen ei liity resitaatioita (lausuntaa rukouskaavan mukaan) eikä muita sanallisia harjoituksia. Mahamudraan liittyvä puheen harjoitus on pääasiassa hiljaisuutta. Samalla äänet havaitaan aineettomina ja kaiun kaltaisina, äänen ja tyhjyyden ykseytenä. Olipa kyseessä keho, puhe tai mieli, mahamudran ydin on olla ponnistelematta.
Se ei tarkoita, että mantroja ei enää lausuttaisi, että mahamudran harjoittajalta mantrojen lausuminen olisi kielletty, liikkuminen ja työnteko olisi kielletty. Se ei tarkoita sitä, vaan että ei ole olemassa tiettyjä fyysisiä liikkeitä, sanoja kuten rukoukset tai rituaaleja, joita mahamudran harjoittamiseen tarvittaisiin. Puhe on pelkkää tyhjyyttä, joka ilmenee äänenä. Se ei ole todellista vaan kaiun kaltaista, se vain koetaan. Koska se on sellaista, puhuminen ei ole tärkeää.
Kysymys: Rinpoche, miten hartaus ja mahamudra liittyvät yhteen? Rinpoche: Hartaudella on mahamudran kannalta kaksi tehtävää. Toinen on välitön hyöty ja toinen on hartauden päätehtävä. Välitön hyöty liittyy siihen, että toisinaan, kun rukoilee hartaasti, voi käydä niin, että kokemus maailmasta muuttuu hetkessä toisenlaiseksi ja se on suuri edistysaskel. Voi olla, että esimerkiksi tunnistaa mielensä luonnon ensimmäistä kertaa. Kaikki kokemukset vahvistuvat hartauden avulla. Välitön vaikutus on siis se, että hartaus tuo siunaukset ja siunausten avulla edistytään.
Hartauden päätehtävä on aivan yksinkertainen. Mitä enemmän harrasta kunnioitusta tuntee, sitä enemmän tuntee luottamusta ja sitä enemmän on intoa tehdä harjoituksia. Jos pitää mahamudraa luotettavana opetuksena, kiinnostuu siitä ja soveltaa sitä elämäänsä. Ellei hartautta ole, epäilee ja pohtii: "Voiko jokin näin yksinkertainen todella toimia?" Jos ajattelee, että siinä on jotain epäilyttävää, ei tietenkään ryhdy harjoittamaan sitä. Luottamus ja hartaus tarkoittavat tässä samaa asiaa. Sataprosenttisella luottamuksella opetuksiin saavutetaan sataprosenttinen ahkeruus niiden käytäntöön soveltamisessa. Puhumme nyt mahamudrasta, mutta tämä hartauden asenne koskee kaikkia ponnistuksia, olivatpa ne henkisiä ja tai maallisia. Mitä enemmän luottaa siihen, että jokin toimii, sitä enemmän sen parissa ahkeroi ja sitä paremmat tulokset saavutetaan.
Luento 3: Tarve tiukkaan tarkkaavaisuuteen mietiskelyssä
Olemme käsitelleet mahamudran mukaista näkemystä ja käytöstä. Seuraavaksi tarkastelemme mietiskelyä. Näkemystä kehitettäessä tunnistetaan perusta, joka on myös mietiskelyn perusta. Käytös liittyy siihen, miten kehoa, puhetta ja mieltä käytetään näkemyksen mukaisesti. Mietiskely on sitä, että näkemys tehdään tutuksi itselle.
3. Mahamudra-mietiskely
Tähän mietiskelyyn kuuluu alkuharjoituksia ja pääharjoitus. Teksti kuvaa ensin alkuharjoituksia: Keholla ei ole virkaa, se on tyhjä kuin ruoko. (Rivi 66: Keho on kuin ontto ruoko, se ei ole aineellinen.)
Koemme, että itseen kuuluu aineellinen keho sekä mieli, joka on selkeää tietoisuutta. Elämän aikana ne ovat riippuvuussuhteessa keskenään, ne ovat olemassa yhtä aikaa samassa tilassa. Jos pohtii kokemuksen luontoa, voi helposti päätellä, että mieli on kehoa tärkeämpi, mutta tavallisesti toimimme ikään kuin keho olisi näistä kahdesta tärkeämpi. Sen tähden suurin osa siitä, mitä teemme, tehdään joko suoraan tai epäsuorasti kehon ylläpitämiseksi ja suojelemiseksi. Vaikka keho on vain mielen edustaja, teemme mielestä kehon palvelijan ja pelkäämme kuollaksemme mm. sitä, että jokin vahingoittaisi kehoamme. Laajemmasta näkökulmasta se on merkityksetöntä, koska keho on joka tapauksessa väliaikainen. Kohtelemme sitä niin kuin sillä olisi itseisarvo, vaikka pitkällä tähtäyksellä se on arvoton.
Tätä ymmärrystä syvennetään alustavilla pohdiskeluilla, jotka koskevat ihmiselämän kallisarvoisuutta ja vaikeutta saavuttaa se, pysymättömyyttä ja kuolemaa, tekojen seurauksia ja samsaran vikoja. Pohdiskelu vähentää pakkomielteen omaista tarvetta korostaa kehon ja siihen liittyvien seikkojen merkitystä ja sillä tavoin vapautuu aikaa dharman harjoittamiseen. Nämä ns. tavalliset alkuharjoitukset tehdään, jotta innostus mietiskelyyn ja alkaa luonnostaan ahkeroida sillä saralla. Ks. Neljä perusajatusta
Varsinaisessa mietiskelyssä on kaksi tasoa: tyyneysmietiskely (shamata) ja viisausmietiskely (vipashyana). Ne voidaan opettaa erikseen tai yhdessä. Yleensä ensin käydään läpi mietiskelyasento, sitten mietiskelymenetelmät ja hengitystekniikat. Koska Tilopan opetus on lyhyt, siinä ei mennä yksityiskohtiin vaan oletetaan, että yleisesti käytetty seitsenkohtainen mietiskelyasento (Vairocanan seitsemän dharmaa) on jo tuttu. On kuitenkin tärkeää ettei risti-istunnassa jännity liikaa, muuten siitä ei ole hyötyä. Mestari Machig Labdron huomautti: "Fyysinen menetelmä on rentouttaa neljä raajaa." Vaikka kehon oikea asento on tärkeä, pidä huolta, ettei se aiheuta jännityksiä. 9. Gyalwa Karmapa Wangchuk Dorje puuttuu samaan teoksessaan Dharmakayan osoittavat ohjeet. Siihen on tärkeä kiinnittää huomiota, sillä kun keskittyy mielessään johonkin kovasti, keho helposti jännittyy. Sitten alkaa tuntua tukalalta. Vaikka se ei ole vaarallista, jotta sen välttäisi, täytyy muistaa rentoutua.
Tilopa selittää seuraavaksi, miten mieli asetetaan lepäämään aloilleen mietiskelyn aikana. [Toim. huom. Aloilleen merkitsee tässä mielen asettamista keskittymisen kohteeseen tai tiettyyn mielentilaan.] Kaikki buddhalaiset perinteet, mm. theravada, zen ja vajrayana käyttävät menetelmänä hengityksen seurantaa, joka onkin varsin hyödyllinen. Buddha sanoi: "Jos ajatuksia on paljon, seuraa hengitystäsi."
Tässä tekstissä ei opeteta miten hengitykseen keskitytään, joten voidaan ajatella, että opetus on suunnattu heille, joiden mietiskely on jo vakaata tai jotka ovat saavuttaneet jonkin verran tyyneyttä mietiskelyssään. Toisaalta teksti voidaan tulkita niin, että mietiskellä voi sekä keskittymällä kohteeseen että ilman keskittymisen kohdetta ja tässä opetetaan mietiskelyä ilman, että keskitytään johonkin, so. ilman tukea: Millaista on avaruuden keskellä, sellainen on mieli: käsittämättömän suuri. (Rivi 67: Mieli on kuin avaruuden ydin, ajatuksille ei ole siinä mitään paikkaa.)
Kun mieltä verrataan avaruuteen sen käsittämättömässä laajuudessa, se merkitsee, että mieltä katsoessa ei näy mitään. Näyttää, kuin ei mitään olisi, mutta sitä on niin paljon, että sitä ei voi kutsua olemattomuudeksi. Aineettomuus itsessään on havainto. Tämä on tyhjyyden ja havaitsemiskykyisen selkeyden ykseyttä. Kuka tahansa voi kokea sen suoraan katsomalla omaa mieltään. Kukaan ei kuitenkaan voi käsittää sitä. Mielen voi tuntea kokemuksellisesti, mutta sitä ei voi tarkasti ajatella, koska se on ajatusten ulottumattomissa. Sitä ei voi kuvitella, se on käsittämätön. Siitä huolimatta suora kokemus on mahdollinen - se on jotakin, joka on yhtä aikaa aineetonta ja eloisan selkeää. Siinä mielessä se on sellaista kuin on keskellä taivasta tai avaruutta.
Vaikkei mieltä voi ymmärtää ajattelemalla sen voi kokea, koska se on oma mieli. Etsimällä ei löydä mitään näkyvää. Mieli havaitsee ja tietää ja sitä kutsutaan selkeydeksi tai kirkkaudeksi, joskin täytyy painottaa, että kyseessä ei ole valo fyysisessä mielessä. Siitä, mikä on tietoinen ja havaitsee, ei voida sanoa mitään. Kun kokee oman kykynsä havaita, se on kokijallekin käsittämätöntä ja sanoinkuvaamatonta sen tähden, että kaiken, mitä voidaan käsittää tai ajatella, täytyy olla joko jotain tai ei mitään. Joko se on olemassa tai sitten ei. Mieli on kummankin vaihtoehdon tuolla puolen ja siksi ajatusten ulottumattomissa. Onneksi sitä ei tarvitsekaan ajatella, koska se voidaan kokea suoraan. Mm. siksi mieltä verrataan toiveet täyttävään jalokiveen; onhan se käsillä ja koettavissa ilman että täytyy ottaa siitä selvää.
Lepää siinä rentoutuneena, ilman että päästät siitä irti ja ilman että asetat sitä mihinkään. (Rivi 68: Anna mielesi olla rento; älä pidättele sitä, äläkä salli sen vaeltaa.)
Kun neuvotaan, että ei pidä antaa mielen lähteä vaeltelemaan eikä asettaa sitä mihinkään, ei päästää sitä menemään eikä pakottaa lepäämään, se tarkoittaa, että sillä, mitä mielessä tapahtuu, ei ole merkitystä. Kun katsoo mieltään, jos ajatus syntyy, se ei ole ongelma, sillä voi katsoa ajatuksen luontoa ja nähdä sitä kautta mielen luonnon. Ellei ajatuksia ole, sitäkään ei tarvitse pitää ongelmana, ajatuksia ei tarvitse houkutella esiin, vaan katsotaan mielen luontoa sellaisena kuin se on ajatusten poissa ollessa. Tässä mietiskelyharjoituksessa vallitsevaa mielentilaa ei tarvitse mitenkään muuttaa eikä koettaa tehdä siitä tietynlaista. Jos mieli ei ole selkeä, älä koeta selkeyttää sitä. Katso suoraan sitä, mitä koet. Se tehdään rentoutumalla. Jos mieli rentoutuu, sen luonnon voi nähdä ja pysyä rentona mielen luonnon suorassa kokemisessa.
Ohje on erityisen hyödyllinen ja tärkeä, sillä muuten voi luulla, että mietiskelyssä yritetään pysäyttää ajatteleminen. Ajatuksia ei voi pysäyttää, se on mahdotonta, ja vaikka onnistuisikin, jää tarkkailemaan ajatusten lakkaamista, joka on ajatus. Jos alkaa taistella ajatuksiaan vastaan, häviää aina. Sen sijaan kannattaa lähestyä asiaa mahamudran keinoin ja tarkastella mielensä sisällön luontoa; ajatukset rauhoittuvat silloin itsestään, ilman että niitä pitäisi ajaa pois. Ne rauhoittuvat, kun nähdään ne sellaisina, kuin ne ovat.
Täten ajatuksia vastaan ei tarvitse taistella, eikä pitää niitä uhkaavina. Mitä enemmän taistelee, sitä enemmän väsyy ja lannistuu, koska taistelu on loputonta. Ajatusten luonnon katsominen sen sijaan ei vaadi ponnistuksia, koska ajatukset vapauttavat itse itsensä ja rauhoittuvat, kun ne nähdään sellaisina kuin ne ovat. Jotta se toimisi, tarvitaan kuitenkin tarkkaavaisuutta ja tietoisuutta, sitä ovat kaikki opettajat aina korostaneet. Tarvitaan valpas tarkkaavainen asenne.
Kun mieli sitten lepää aloillaan shamatan tilassa, harjoitetaan vipashyanaa, syvällistä ymmärtämistä. Shamatassa mieli lepää omassa luonnossaan, mutta ei tunnista tuota luontoa. Jotta vipashyana kehittyisi, tarvitaan lisää ohjeita: 69 Jos mielellä ei ole mitään päämäärää, se on mahamudra. 70 Toteuta tämä korkeimman valaistumisen päämäärä.
Lepää rentoutuneena tuossa tilassa ilman suuntaa ja saavutat korkeimman oivalluksen.
Suunta tarkoittaa jonkin katsomista. Vipashyana eli syvällinen ymmärrys tässä merkitsee, että ei katso mitään, koska ei ole mitään nähtävää. Muuten etsii mieltä jostakin paikasta tai etsii piirteitä, joilla sen voisi määritellä, kuten väri ja muoto. Mielen luonto, joka tunnistetaan, on olinpaikan ja kaikkien aineellisten piirteiden puutumista. Tuo luonto, joka on mahamudra, on se, mihin totuttaudutaan. Tähän luontoon totuttautuminen on mahamudraharjoitusta. Buddha selitti tämän eri tavoin eri yhteyksissä. Hän opetti henkilöiden tai yksilöiden itsettömyydestä ja että minä puuttuu kaikista ilmiöistä. Hän kutsui sitä tyhjyydeksi ja joissain yhteyksissä buddhaluonnoksi.
Mielellä ei ole paikkaa eikä ulottuvuuksia, ja sen kokee mieli vailla paikkaa ja ulottuvuuksia, mielen luonto, itsettömyys ja tyhjyys. Jos tuon buddhaluonnon kanssa tulee tutuksi, se johtaa korkeimpaan heräämiseen. Mielessä liikkuu kaikenlaista jatkuvasti. Tunnemme surua, pelkoa, vihaa, epäilyksiä ja syyllisyyttä. Ne ovat epämiellyttäviä kokemuksia ja tahtoisimme, että ne lakkaavat, emme vai tiedä miten saada ne lakkaamaan. Mitä enemmän niihin samastuu, sitä surullisemmaksi, pelokkaammaksi, vihaisemmaksi jne. muuttuu. Sitä enemmän tuntee syyllisyyttä ja kaunaa. Jos jatkaa tällä tavalla pitkän aikaa, sairastuu fyysisesti. Ratkaisu on nähdä epämiellyttävien mielentilojen läpi, sillä niin kauan kuin niitä pakenee, ne näyttävät varsin uhkaavilta ja voimakkailta. Kun katsoo niitä suoraan, mitään ei löydy.
Esimerkiksi jos suuressa surussa kääntyy katsomaan surua, ei löydy mitään kiinteää, mitä voi sanoa suruksi. Vihaa pidetään vaarallisena ja voimakkaana ja niin se onkin siltä kannalta, miten asiat suhteellisesti ottaen toimivat. Näin kuitenkin on vain niin kauan kuin pakenee vihaansa. Jos katsoo sitä suoraan, sitä ei löydy, sitä ei ole. Sama koskee kaikkia heikkouksia ja epämiellyttäviä mielentiloja. Jos tunnistaa niiden luonnon, ne eivät enää voi vahingoittaa itseä. Tämä on tärkeää paitsi buddhuuden saavuttamiseksi myös siksi, että voi elää onnellista elämää nyt.
4. Mahamudran samaya (valat tai lupaukset)
Samaya on sitoumus tai lupaus, jotakin, mikä otetaan tehtäväksi ja täytettäväksi. Tantrateksteissä se kuulostaa hirvittävän vaaralliselta, täydelliseltä kontrollilta ja henkilökohtaisen vapauden puutteelta, johon ryhdyttyä pienikin askel kohti yksilönvapautta heittää ihmisen syvimpään helvettiin. Se kuvataan näin, koska jotain saavuttaakseen täytyy pitää yllä tietty suunta ja ahkeroida. Niinhän on kaikissa asioissa. Se ei ole totta, että yksilöllinen vapaus tai samayan rikkominen johtaisi suoraan helvettiin. Tärkeää samayan pitäminen kuitenkin on.
Jotta ymmärtäisimme, mikä sanskritinkielinen termi samaya oikein merkitsee, tutkimme sen tiibetinkielistä vastinetta, dam-tsig. Siinä on kaksi tavua, joista kummallakin on erillinen merkitys. Dam tarkoittaa lupausta ja tsig tarkoittaa sanoja. Suomeksi käännös voisi olla lupauksen sanat. Ikään kuin lupasi jotakin toiselle sanomalla "teen sitä ja sitä". Jokainen teko, johon liittyy aikomus, alkaa ajatuksella: "Teen niin ja niin." Jotta se tulisi tehtyä, ajatusta on pidettävä yllä. Jos jossain vaiheessa alkaa ajatella: "En teekään niin", sitten teko ei tietenkään tule tehdyksi. Jos siis haluaa saavuttaa jotain, aikomusta on pidettävä yllä, lupaus on pidettävä. Se koskee aivan vähäpätöisiäkin asioita. Jos tahtoo juoda vettä, on ensin ajateltava: "Aion juoda vettä", ja sitten pidettävä aikomusta yllä, kunnes on saanut juotua. Jos muuttaa mielensä kesken kaiken, ei tule juoneeksi vettä ollenkaan. Samayan idea siis on, että jos sen hylkää, ei pääse päämäärään.
Se koskee kaikkia asioita, mutta dharmassa mainittu samaya viittaa sellaisiin lupauksiin kuin "Harjoitan mahamudraa" ja "Harjoitan dharmaa", "Otan sen ja sen initiaation" jne. Ellei pidä lupaustaan, ei saavuta sitä mitä aikoi saavuttaa nuo asiat tekemällä. Lupauksen rikkominen ei vie ihmistä lakkaamattomaan kidutukseen avici helvettiin. Toisaalta on olennaista, että samaya pysyy, jotta jotain tulisi tehdyksi.
Teksti puhuu samayasta näin: 88 Tantran, prajnaparamitan, 89 vinayan, sutrien ja muiden uskontojen seuraajat— 90 kukaan heistä kirjoituksineen ja filosofisine oppeineen 91 ei näe kirkasta mahamudraa.
95 Kirkkautta ei varjosta muu kuin syttyvä halu.
Ne, jotka seuraavat tantraa ja paramitojen kulkuneuvoa, luostarikuria, sutria ja Buddhan erilaisia opetuksia kiintyneinä omiin kirjallisiin perinteisiinsä ja filosofioihinsa, eivät näe kirkasta mahamudraa, koska heidän tarkoitusperänsä ja asenteensa varjostavat sitä.
Pinnalta katsoen vaikuttaa siltä, kuin Tilopa väittäisi, ettei buddhalaisuudesta ole erityistä hyötyä. Hän ei kuitenkaan tarkoita, että nämä perinteet ja harjoitukset ovat käyttökelvottomia. Hän sanoo, että ne ovat välineitä mahamudra-oivalluksen saavuttamiseksi, ja jos niitä harjoitetaan ilman mahamudra-näkemystä, ne eivät johda siihen oivallukseen, joka on niiden todellinen tarkoitus. Jos esimerkiksi harjoittaa vajrayanaa, joka on tehokas keino mahamudran oivaltamiseksi, jollain muulla tarkoituksella ja unohtaa mahamudran, niin mahamudraa ei silloin oivalla, vaikka tekisi paljon harjoituksia. Sama koskee kuutta tuonpuoleista täydellisyyttä eli paramitaa. Ne johtavat mahamudran oivaltamiseen, jos ymmärrys mahamudrasta on olemassa alusta asti. Ellei mahamudra-näkemystä ole, niin ei voi toivoa mahamudran mielentilan syntyvän itsessä yhtäkkiä samalla, kun harjoittaa jotakin muuta. Kaikki buddhalaiset perinteet ovat menetelmiä mahamudran oivaltamiseksi. Ne toimivat sillä tavoin vain, jos mahamudra-näkemys on olemassa harjoituksen alusta asti. Muutoin kyseessä on jonkinlainen muunnelma ja sen mukanaan tuomat väärät johtopäätökset itse asiassa hämärtävät sitä luontoa, jonka koettaa tunnistaa.
Esimerkiksi, jos harjoittaa Chenrezig-meditaatiota korvatakseen vihamieliset ajatukset myötätuntoisilla, joutuu tukahduttamaan vihaansa ja matkimaan menneisyydessä mahdollisesti kokemiaan myötätunnon häivähdyksiä. Kumpikin yritys vahvistaa dualismiin takertumista ja se estää tunnistamasta mielen luontoa, joka on kaiken dualismin ja käsitteiden tuolla puolen. Tulee muistaa, että se mahamudra-viisaus, joka tunnistaa todellisen luonnon, on itsessään myötätuntoa, ja että mielen tai ajatusten luonnon tunnistaminen sinänsä, esimerkiksi vihan ajatusten tunnistaminen, on myötätuntoinen ele.
Keskeistä tässä on siis se, että mitä tekeekin — vajrayanaharjoituksia, paramitoja, luostarikuriin liittyviä harjoituksia — dharman kaikkiin aspekteihin tulee liittää mahamudra. Tämä liittyy samayaan sikäli, että todellinen samaya on lupaus tunnistaa mielen luonto pääsemällä ajatusten tuoman levottomuuden yli. Sen tähden teksti jatkuu: Valojen pitäminen käsitteiden tasolla saa sinut itse asiassa rikkomaan samaya-valan merkityksen. (Rivi 96: Todellinen samaya-vala rikotaan ajattelemalla sääntöjen mukaan.) Tai voitaisiin sanoa: se saa samaya-valan merkityksen vähenemään.
Tämä tarkoittaa, että koska samaya on käsitteisiin takertumisen tuolla puolen, tuolla puolen sen, mikä estää sinua tunnistamasta mielesi luontoa, niin samayan käsitteellistäminen rikkoo sen. Jos ymmärtää samayan sanojen tasolla, ei tunnista mielensä luontoa kunnolla. Tunnistaminen on samaya, ja kaikki mikä estää tunnistamista rikkoo sitä vastaan. Kun selittää samayaa sanoin, luo tilanteen, joka on perimmäisen tarkoituksen kanssa ristiriidassa. Se ei tietenkään huononna mielen luontoa mitenkään, mutta se vaikuttaa siihen, tunnistaako ja oivaltaako sen.
92 Ilman mieltä ja haluja 93 itsensä vaientaneena, itsestään olemassa olevana Suuntaamatta mieltäsi mihinkään, ilman mielen toimintoja, ole vapaa kaikista tarkoitusperistä.
Tämä tarkoittaa, että pitää välttää ajattelemasta liikaa syntyviä ajatuksia. Mahamudra käsittelee ajatuksia niin kuin käärme solmuja, joihin se on itse mennyt. Se suoristaa itse itsensä. Käärme ei tarvitse ulkopuolista apua avatakseen omat kiemuransa. Samalla tavalla ajatukset häviävät itsestään eikä niille tarvitse tehdä mitään.
[Toim. huom. Opetusten mukaan alussa ajatukset vapautuvat itsestään kuin tapaisi vanhan ystävän. Sitten ne vapautuvat itsestään kuin käärme solmuistaan ja lopuksi ne vapautuvat kuin varas, joka tunkeutuu tyhjään taloon.]
Ajatukset syntyvät itsestään ja rauhoittuvat itsestään kuin kuviot veden pinnalla. (Rivi 94: se on kuin meren aalto.) Samalla kun ajatus syntyy, se jo häviää, eikä sen lisäksi, että näkee ajatuksen luonnon, ole mitään tehtävää. Yritykset tehdä sille jotain estävät ajatuksen luonnon tunnistamista. Veden pintaa ei tarvitse erikseen silottaa, se pitää huolen itsestään, eikä ajatuksia tarvitse pyyhkiä pois. Jos voi katsoa ajatusten luontoa, niin kaikki ajatukset kärsimys, levottomuus ja muu sellainen mukaan lukien, rauhoittuvat luonnostaan ilman mitään aikomusta tehdä niille jotain.
97 Ellet pysy äärettömässä, havaitse ääretöntä, etkä erkane äärettömästä, 98 olet pyhä dharmanharjoittaja, pimeyden valaiseva soihtu.
Ellet loukkaa merkitystä, jonka mukaan missään ei pysytä, ellet käsitteellistä etkä keskity, sitten, koska et ylitä tuota rajaa, et loukkaa samayaa. Tämä on soihtu, joka karkottaa kaikki varjot ja pimeyden.
Samayan perusidea on tehdä se, mitä on luvannut. Tässä tehtävänä on pitää yllä mahamudran, mielen luonnon tunnistamista toivova asenne. Siksi on mietiskeltävä mahamudraa, mielen luontoa. Mietiskely viittaa tässä pelkkään mielen luonnon katsomiseen, sen luonnon katsomiseen, mitä mielessä liikkuukaan. Samaya tässä merkitsee siis sitä, että katsoo suoraan oman mielensä luontoa. Kuten olemme havainneet, se on tyhjyyttä ilman itseä. Se mitä katsomme tai etsimme, tyhjyys, ei ole paikka. Ei siis etsitä mistään tietystä paikasta eikä lepuuteta mieltä missään paikassa. Kun katsoo mieltään, ei ole paikkaa, mihin sen asettaisi. Mihinkään ei erityisesti keskitytä, koska se on tyhjyyttä. Samaya pidetään ja mieltä katsotaan olemalla ilman keskittymisen kohdetta.
Vaikka mielen luonto on paikan tai tarkennuspisteen ulottumattomissa, se voidaan kuitenkin kokea. Mielen luonnon katsominen ei ole poissaoleva, typertynyt tila. Siihen liittyy selkeys, joka voidaan kokea. Se ei myöskään ole häiriintynyt tila, jossa ajatukset ovat vieneet ihmisen mennessään. Häiriintyminen, poissaolon tunne ja tunnistaminen ovat eri asioita. Kun pystyy katsomaan mielensä luontoa ilman, että mieli muuttuu poissaolevaksi tai häiriintyy muihin ajatuksiin, pysyy samayan piirissä. Se on ainoa todellinen samaya, sillä samaya on mielen luonnon tunnistamista. Samalla tulee tehtyä enemmänkin, sillä se pimeys, joka on vaivannut aiemmin, valkenee. Silloin sytyttää soihdun, joka karkottaa hetkessä lukemattomien kalpojen ajan vallinneen pimeyden. Karkottaa tietämättömyyden pimeyden ja siksi myös kärsimys, joka tietämättömyyden mukana tulee, poistuu. Keskeistä on, että meidän tarvitsee pitää samaya lepäämällä mielemme luonnon tunnistamisessa. Siinä tulee ahkeroida.
5. Mahamudra-harjoituksen hyöty
99 Jos sinulla ole haluja, etkä mene äärimmäisyyksiin, 100 ymmärrät kaikkien opetusten opetukset.
Jos olet ilman mitään aikomuksia etkä mene äärimmäisyyksiin, näet Buddhan opetusten merkityksen.
Voimakas syventyminen oman mielen luontoon ilman äärimmäisyyksiä, osittainenkin syventyminen tai yritys siihen suuntaan, kuten näkemyksen arvostaminen ja kiinnostus siihen, mikä on mielen luonto, johtaa siihen, että ymmärtää sutrien, luostarikurin, abhidharman ja vajrayanan merkityksen, koska se, mitä arvostaa, on niiden kaikkien ydin.
101 Kun ponnistelet tässä yrityksessä, vapautat itsesi samsaran vankilasta. Kun lepäät siinä, vapaudut samsaran vankilasta.
Se tarkoittaa, että jos tunnistat mielesi luonnon, vapautat itsesi kaikista samsaran kärsimyksistä; alemmista maailmoista, nykyisistä kärsimyksistä, ja jälleensyntymästä kärsimyksen maailmoihin.
102 Jos mietiskelet täten, poltat pois karmisen lian peitteen. Kun lepäät siinä vakaasti, pahat tekosi ja esteesi palavat pois.
Kaksi asiaa estää näkemästä mielen luontoa. Niistä toista kutsutaan pahoiksi teoiksi, mutta oikeastaan kyse on pahojen tekojen tuloksista, jota usein sanotaan pahaksi karmaksi. Ne ovat jälkiä, joita jää kehon, puheen tai ajatusten kautta tehdyistä teoista. Jotta ne puhdistuisivat, tehdään sellaisia harjoituksia kuin Vajrasattva meditaatio, sovelletaan tunnustamisen neljää voimaa ym.
[Neljä voimaa ovat Jamgon Kongtrul Lodro Thayen mukaan: 1. Huonoista teoista luopumisen ja entisten tekojen katumisen voima. Tekoja kadutaan tunnustamalla ne ajatuksissa Kolmen jalokiven ja Kolmen juuren edessä. Se täytyisi tehdä sellaisella voimalla kuin 'olisi syönyt myrkkyä'. 2. Huonoista teoista kieltäytymisen voima ja vakaa päätös olla toistamatta niitä. 3. Turvautumisen ja valaistumismielen (bodhicitta) kehittämisen voima. 4. Hyvien tekojen voima parantaa tilannetta ja puhdistaa aiempien vahingollisten tekojen vaikutuksia.
Kuusi parannuksen porttia ovat 1. buddhien ja bodhisattvojen nimien lausuminen 2. pyhien kuvien ja kirjojen esille laittaminen ja stupien rakentaminen 3. lahjoitusten tekeminen buddhalle, dharmalle ja sanghalle sekä lamalle, judamille, dakoille, dakineille ja dharmansuojelijoille 4. Buddhan opettamien sutrien ja tantrojen ääneen lausuminen 5. syvällisten mantrojen lausuminen, kuten Tathagatan 100-tavun mantra, Vairocanan, Akshobyan ym. mantrat 6. luottamus buddhuuden mahdollisuuteen mietiskellessä ja resitoidessa, itsettömyyden (tyhjyyden) merkityksen mietiskeleminen ja kolminkertainen puhtaus, jossa keskitytään kaikkien ilmiöiden harhanomaisuuteen tai epätodellisuuteen, huolimatta esteistä, jotka tulee puhdistaa, puhdistamiseen käytetystä välineestä ja puhdistajasta. Toim. huom.]
Mahamudran epätavallinen harjoitus on menetelmä, joka voi pelkästäänkin puhdistaa tai poistaa kaiken huonon karman.
Toinen oivalluksen este on yleinen este, johon kuuluvat ristiriitaiset tunteet ja tietämättömyys sinänsä. Se voidaan myös puhdistaa lepäämällä oman mielen luonnossa.
103 Siksi sinut tunnetaan "Opin soihtuna". Siksi puhutaan opin soihdusta.
Oppi tarkoittaa tässä tietenkin Buddhan opetuksia ja mahamudraa kutsutaan buddhalaisten opetusten soihduksi, koska se on opetusten ydin ja se, mikä todella karkottaa tietämättömyytemme. Hyödyt, jotka on selitetty tässä, ovat kolme eri asiaa, ja ne sisältyvät kaiken tietämättömyyden poistamiseen. Siksi mahamudrasta koituva hyöty on se, että samalla kun tietämättömyys poistuu, saavutetaan kaikki hyveet tai hyvät ominaisuudet ja vapaudutaan kaikista vioista.
6. Mahamudran harjoittamatta jättämisestä koituva haitta
104 Jopa tietämättömät ihmiset, jotka eivät ole omistautuneet tälle opetukselle, 105 voit pelastaa hukkumasta koko ajan samsaran virtaan.
Typerykset, joita tämä ei kiinnosta, ajelehtivat samsaran virran vietävinä.
Vaikka mahamudra on hyvin helppoa harjoittaa käytännössä, ja sen avulla voi tehokkaasti kehittää itsessään kaikki myönteiset ominaisuudet sekä vapautua vioistaan, ihmiset eivät ylimalkaan ole siitä kiinnostuneita. Vaikka he olisivat muuten hyvinkin älykkäitä, he ovat tyhmiä siinä mielessä, että eivät kiinnostu siitä, mitä eniten tarvitsevat. Kiinnostuksen puute mielen luontoa kohtaan johtaa siihen, että ei yritä tunnistaa sitä. Ellei oivalla mahamudraa, oman mielen luontoa, ei saa samsaraa lakkaamaan, vaan ajelehtii siinä jatkuvasti.
106 On sääli, että olennot joutuvat kestämään sellaisia alempien maailmojen kärsimyksiä.
Nuo ymmärtämättömät ihmiset, jotka kokevat kestämättömiä kärsimyksiä olemassaolon alemmissa maailmoissa, ansaitsevat myötätuntoa.
Jatkuva ajelehtiminen samsarassa on ongelma, koska jälleensyntyminen on hallitsematonta ja voi kokea ns. alempien maailmojen kärsimyksiä eläimenä, nälkäisenä henkenä tai helvettiolentona. Syntyipä missä tahansa, on epävarmaa, mitä tulee tapahtumaan, ja suuri osa siitä, mitä samsarassa tapahtuu, on tavalla tai toisella ikävää. Jos kokee hallitsemattoman jälleensyntymän, on alttiina monenlaiselle kärsimykselle, joka voi olla ankaraa psyykkistä tai fyysistä tuskaa ja kipua tai sitten ulkoiset olosuhteet, ystävät, perhe jne. voivat olla ongelmien syy. Mitä vain voi tapahtua ja se jatkuu niin kauan kuin ei kiinnitä huomiota tähän yhteen ainoaan asiaan: miten mieleen juolahtavien asioiden annetaan rauhoittua itsestään. Ellei käytä tätä menetelmää, kärsimys ei lopu. Tässä kohdin Tilopa ilmaisee suurta ja vilpitöntä myötätuntoa heitä kohtaan, jotka eivät tietenkään tahdo kärsiä, mutta varmasti kärsivät niin pitkään kuin hyljeksivät sitä ainoaa asiaa, jolla kärsimys saadaan lakkaamaan.
Viimeinen osio tekstissä liittyy siihen, miten mahamudraa harjoitetaan. Varsinaiset harjoitusohjeet ovat laajat. Näissä Tilopan ohjeissa ohjeet on supistettu 28 säkeeseen. Tilopa on mahasiddhoista suurin ja teksti on todella arvokas, sen jokaisella rivillä on itseisarvo ja erillinen merkitys, jota kannattaa pohtia. Lukekaa sitä siis yhä uudelleen, ajatelkaa mitä se tarkoittaa ja käyttäkää sitä meditaation pohjana.
Vaikutukset voivat olla erilaisia. Ohjeen mukaan harjoittamalla voi yltää jonkinlaiseen oivallukseen mielensä luonnosta. Olette ehkä saaneet lukuisia ohjeita eri opettajilta ja oivaltaneet niistä osan. Jos olette tunnistaneet mielen luonnon, älkää tyytykö siihen. Pitäkää sitä perustana elämänmittaiselle tarkkaavaisuudelle ja valppaudella aina siihen asti, kunnes saavutatte täydellisen heränneen tilan ja todella vapaudutte kärsimyksestä ikuisiksi ajoiksi. Ellei teillä ole oivallusta, mutta kuitenkin uteliaisuus mahamudraa kohtaan on herännyt ja tahtoisitte oivaltaa sen, sekin riittää. Kyselevä mieli tunnistaa itsensä lopulta. Kolmas reaktio on, että kiinnostusta ei ole. Siksi Tilopa perustelee, miksi mahamudran harjoittaminen kannattaa, että työskentelemällä suoraan oman mielensä kanssa voi olla suureksi hyödyksi itselleen ja muille. Joka tapauksessa, olipa teillä oivallusta tai ei, olittepa kiinnostuneita mielen luonnosta tai ette, jos katsotte sitä, näette sen.
Tämän tekstin harjoittamista varten on olemassa ohjeet (tri), jotka ovat oheisena. Siihen liittyy myös initiaatio (wang) ja tekstin suullinen transmissio (lung). Tri ja lung yhdessä muodostavat harjoitukselle riittävän pohjan.
Päätän tämän luennon omistamalla tämän opetuksen ansiot sille päämäärälle, että kaikki olennot oivaltaisivat mahamudran ja vapautuisivat sodista, sairauksista, nälästä, riidoista ja kaikenlaisista katastrofeista.
Luento 4: Ainostaan luottamalla viisaaseen guruun voi vastaanottaa vapautumisen siunauksen
Lausumme ensin perimyslinjan rukouksen. Mahamudra upadeshan tutkimisesta tuleva hyöty riipuu uskostanne ja hartaudestanne, joten pyydän teitä lausumaan rukouksen juuriguruanne ja perimyslinjan guruja kohtaan tunnetulla hartaudella.
7. Mahamudran varsinaiset harjoitusohjeet
Mahamudran harjoitusohjeisiin kuuluu kaksi osaa: alkuharjoitukset ja pääharjoitus. Ensin selitetään, mitä aloittelija tarvitsee ja sitten se mitä pääharjoitukseen kuuluu.
107 Heidän, jotka haluavat säästää itsensä kärsimykseltä, tulisi etsiä viisas guru. 108 Gurun siunauksella mieli vapautuu.
Kun toivot vapautusta kestämättömästä kärsimyksestä, luota viisaaseen guruun. Kun gurun siunaukset saavuttavat sydämesi, mielesi vapautuu.
Jotta voisi astua tälle tielle, tarvitaan ensinnäkin toive vapautua kestämättömästä kärsimyksestä. Se viittaa samsaran kaikkiin kärsimyksiin nyt ja pitkällä aikavälillä, varsinkin alemmissa maailmoissa. Tässäkin elämässä meihin vaikuttavat monenlaiset mullistukset ja ongelmat. Kun toivoo vapautumista niistä, siihen liittyy ymmärrys siitä, että jokainen tunteva olento ilman poikkeusta tahtoo olla onnellinen ja vapaa kärsimyksestä.
Mahamudraa harjoittamalla voi vapauttaa itsensä kärsimyksestä ja tulla pysyvästi onnelliseksi. Siihen tarvitaan kuitenkin ohjeet, jotka saadaan toiselta henkilöltä. Joissakin asioissa voi tulla itseoppineeksi, mutta mieltään ei voi tunnistaa eikä siihen voi kunnolla tutustua ilman opettajaa. Henkilöä, jonka ohjeita tässä tarvitaan, kutsutaan tekstissä viisaaksi tai oppineeksi guruksi.
Guru tarvitaan, koska oma älymme suuntautuu poispäin itsestään. Mieli tahtoo katsella ulospäin, sen sijaan, että se katselisi sisäänpäin. Se on sen perusominaisuus ja lisäksi se rajoittuu siihen, mitä voidaan tietää. Älyllä voi käsittää vain olemassa olevaa ja olematonta. Se ei näe asioiden luontoa, joka on jonkin ja ei-minkään käsitteiden tuolla puolen. Käsitteellinen mieli ei sen tähden koskaan voi täysin ymmärtää todellista luontoa. Kuten Shantideva sanoi: "Absoluuttinen totuus ei ole järjellä käsitettävissä, koska järki itse on suhteellinen totuus." Koska mielen ja asioiden luontoa ei voi järjellä käsittää, aihetta pitää lähestyä toisin. Sitä lähestytään työskentelemällä opettajan kanssa, jolta saadaan käytännöllisiä ohjeita. Käytännölliset ohjeet (sanskritiksi upadesha) antavat mahdollisuuden kohdata mielen luonto. Mieli, jota katsotaan, on tietenkin oma. Tarvitset opastusta sen takia, että aluttoman ajan alusta lähtien olet aina katsonut ulospäin. Mielesi ei ole koskaan katsonut itse itseään. Ohjeet liittyvät siihen, miten käännytään sisäänpäin ja kohdataan oma luonto. Gurua sanotaan viisaaksi, ja se merkitsee, että hänellä on kokemusta mietiskelystä ja hän voi sen tähden ohjata oppilaan mahamudra-harjoitusta järjestelmällisesti ja tarkasti.
Kun gurun siunaukset saavuttavat sydämesi, mielesi vapautuu. Mitä viisaan gurun alaisuudessa työskenneltäessä saavutetaan ja miten? Hyöty sisältyy sanaan siunaus, jota yleisesti pidetään jonkinlaisena voimansiirtona opettajalta oppilaalle. Tiibetiksi se on jin lap, missä ensimmäinen sana jin merkitsee antaa-verbin mennyttä aikamuotoa. Se, mikä on annettu tai välitetty opettajan kautta. Lap tarkoittaa aaltoja, energia-aaltoja, jotka nielaisevat oppilaan.
Tarkasti ottaen, mitä on tuo energia tai voima, joka tekee harjoituksesta tehokkaan ja miten se välittyy? Se koostuu kahdesta yhteen liittyvästä prosessista, joita kumpaakin kutsutaan siunaukseksi. Ensimmäinen niistä on luonnollinen ja voidaan ehkä sanoa automaattinen reaktio, joka seuraa hartaudesta ja uskosta. Kun on uskoa ja hartautta, kokee maailman eri tavalla ja varsinkin oman mielensä. Kokemus voi muuttua äkisti ja paljon, esimerkiksi niin, että ennen levottomasta ihmisestä tulee rauhallinen. Jos on jokseenkin tyyni ja hartaus kasvaa, tyyneyskin muuttuu entistä vakaammaksi. Sama koskee mielen selkeyttä. Mieli selkenee hartauden myötä. Se koskee kaikkia mietiskelykokemuksia ja oivalluksia. Ellei kokemusta tai oivallusta ole, mutta kehittää hartautta, kokemus (mielen luonnosta) seuraa. Jos jokin kokemus on syntynyt, se kasvaa hartauden kasvaessa. Se on luonnollinen ja välitön tulos kunnioittavasta hartaudesta ja siihen viitataan siunauksena.
Siunauksen toinen aspekti on gurun opetusten kuuleminen. Kun saa opetusta, hyötyy siitä suoraan ja tunnistaa mielensä luonnon ohjeiden avulla. Kun ymmärtää dharmaa, luottaa siihen ja se tekee ahkeraksi. Ahkeruudella saavutetaan mietiskelykokemuksia ja entiset kokemukset vahvistuvat. Gurun puhe on tässä mielessä siunauksellista. Kun siunaus menee sydämeen, se tarkoittaa, että se koetaan. Sitten mieli vapautuu ja tulee näkyväksi. Kuten Saraha sanoi: "Kunnia mielelle, joka on luonnoltaan kuin toiveet täyttävä jalokivi." Se tarkoittaa, että mieli itsessään on virheetön ja siinä ovat kaikki hyvät ominaisuudet täydellisinä ja runsaina. Kyky olla hyödyksi itselle ja muille on jo läsnä meissä.
Esimerkiksi Buddha Shakyamunin hyvät ominaisuudet valaistumisesta dharman pyörän kääntämiseen ja lukemattomien olentojen vapauttamiseen saakka, hänen kykynsä olla muille tällä tavoin hyödyksi kumpusi ominaisuuksista, jotka olivat olleet aina Buddha Shakyamunin mielen ominaisuuksia. Hän tunnisti kykynsä silloin, kun hän saavutti buddhuuden. Hän ei ole ainoa laatuaan. Meissäkin on samat kyvyt, mutta ne uinuvat jossain, mitä mahasiddhat ovat kutsuneet käsitteellisyyden koteloksi. Kehräämme kotelon ajatuksillamme ja se peittää täysin ne hyvät ominaisuudet, jotka ovat aina olleet mielen ominaisuuksia. Sillä tavoin mielen luonto hukataan. Se ei mene rikki eikä tuhoudu, mutta se on piilossa niin täysin, että se ikään kuin uinuu. Vapautuminen viittaa siihen, että mieli tuodaan ulos tästä piilopaikasta, toukkakotelosta.
Teksti jatkuu näin:
15 Samsaran ilmiöt ovat turhanaikaisia, ne aikaansaavat halun ja aggression.
Kye ho! Samsariset asiat ovat vailla merkitystä, kärsimyksen syitä.
Polku alkaa luottamalla opettajaan ja vastaanottamalla hänen siunauksensa. Sen jälkeen mietiskellään. Harjoituksen myötä mielen luonto paljastuu. Kye ho kiinnittää huomion ja ilmaisee ihastusta, johon liittyy samsaran merkityksettömyyden tunnistaminen. Samsara viittaa siis tilaan, jossa mieli on ajatusten (käsitteellisyyden) kahlehtima. Siinä tilassa ajatus seuraa toista aamusta iltaan. Jotkut ajatukset ovat tarpeen, mutta useimmilla ei ole mitään virkaa. Ne eivät ole vain turhia, niistä on suorastaan vahinkoa, sillä ne saavat meidät tuntemaan olomme kurjaksi. Jotkut ajatukset saavat iloiselle mielelle, mutta jos tutkii asiaa huomaa, että ajatusten enemmistö liittyy suruun, katumiseen, pelkoon, huoliin, levottomuuteen jne. Se on itsekidutusta ja sinänsä turhaa. Koska ajatusten ketju eli samsara on ilman merkitystä, miksi emme tekisi jotain, millä on merkitystä, jotain, mikä ei ole hyödytöntä: katsoisi mielemme luontoa kaikissa olosuhteissa? Hyöty on siinä, että sen myötä kaikki kärsimys kaikkoaa. Se vapauttaa kaikenlaisista kärsimyksen muodoista.
Mietiskelyharjoituksen tulee perustua muodollisiin istuntoihin, näin perinteemme gurut opettavat. Vaikka muodollinen harjoitus on olennaisen tärkeää, tarkkaavaisuutta ja valppautta pidetään yllä myös istunnon jälkeen ja se on yhtä olennaista kuin muodollinen harjoitus. Ei voi olla tarkkaavainen istuntojen aikana ja elää muuten täysin huolettomasti. Muuten istunnon jälkeinen tarkkaamaton vaihe keskeyttää meditaation, eikä edistymistä tapahdu. On siis pysyttävä häiriintymättä, ts. pidettävä yllä perusvalppautta kaiken aikaa, tekipä mitä tahansa. Se voimistaa meditaatiota istunnoilla.
16 Kaikella sillä, mitä olemme luoneet, ei ole mitään merkitystä; etsi siksi äärettömän merkitystä. Koska kaikki tehty on merkityksetöntä, etsi sitä, millä on merkitystä.
Ohje liittyy pääasiassa istuntojen väliaikana tehtävään harjoitukseen, mutta todellisuudessa sitä sovelletaan myös istuntojen aikana. Marpa Kielenkääntäjä sanoo eräässä laulussaan: "Minulla on 108 ohjetta — niistä 'sekoittaminen' ja tajunnan siirto ovat tärkeimmät." Muissakin yhteyksissä hän korosti näitä kahta. Kaikkein tärkein ohje liittyy 'sekoittamiseen'; se viittaa siihen, että kaikki mitä tapahtuu, tulee sekoittaa mietiskelyyn. Olemme usein ristiriitaisten tunteiden kuten levottomuuden tai pelon vallassa. Jos tunne (klesha) sekoittuu mietiskelyyn, sen valtaan ei joudu. Sen sijaan, että pelkoja paettaisiin, ne kohdataan ja tutkitaan, missä pelko oikein on. Ensin tunnistetaan tunne: "Olen levoton ja huolissani." Sitten katsotaan, missä pelko on, mistä se on tehty, millainen se on luonnoltaan. Katsotaan sitä suoraan.
Kun katsoo suoraan sitä, mitä mielessä juuri nyt on, olipa se pelkoa, huolta tai levottomuutta, sen luonnollinen tyhjyys nähdään. Siksi se ei saa mieltä valtaansa. Tämä koskee myös halun ja vihan tunteita. Kun tuntee halua tai vihaa, jos sekoittaa ne mietiskelyyn, niillä on vähemmän voimaa. Muuten ne ilmentyvät suurina, kiinteinä ja uhkaavina. Niitä katsoessaan huomaa, että ne ovatkin kuin vesikuplia. Vaikka niistä voi tulla suuria, kun niitä koskettaa, ne poksahtavat helposti, eikä niistä jää mitään jäljelle. Sisäänpäin kääntyminen ja omien pelkojen kohtaaminen on verrattavissa kuplien poksauttelemiseen, koska havaitsee, että todellisuudessa mitään ei ole. Sitä Buddha tarkoitti sanoessaan, että kaikkien asioiden luonto on tyhjyyttä. Oman mielensä luonnon voi kokea suoraan katsomalla mieleen juolahtavia asioita, sitten heikkoudet ja pelot eivät enää saa valtaa.
Tähän päättyvät alkuharjoitukset. Seuraavaksi puhutaan mahamudran pääharjoituksesta, joka esitetään neljän alaotsikon alla: näkemys, mietiskely, käytös ja tulokset. Niistä ensimmäinen on näkemys.
74 Tämä on näkemysten kuningas—se on kiinnittymisen ja kiinni pitämisen tuolla puolen. Kun et takerru teon kohteeseen etkä tekijään, se on näkemysten kuningas.
Se, että ei pitäisi objektia ja subjektia todella olemassa olevina kuulostaa varsin syvälliseltä, eikä oikein käytännölliseltä. Se ei kuitenkaan ole kaukana arkikokemuksesta. Vaikka voi olla vaikea nähdä ulkoisia kohteita jonakin, mikä ei liittyisi siihen, miten projisoimme ulkomaailman, voi kuitenkin kokea mielensä luonnon, eikä siinä ole kokijaa ja koettua. Mieltään katsoessaan ei löydä mitään, mitä katsotaan, eikä ketään katsojaa. Mieli on kokijan ja koetun tuolla puolen, siinä ei ole subjektia eikä objektia. Näin koetaan oletetun subjektin ja objektin puuttuminen, tyhjyys. Mielen katsominen täten on kaikkien erilaisten näkemysten kuningas.
75 Tämä on mietiskelyjen kuningas—ilman vaeltelevaa mieltä. Kun et häiriinny, se on kaikkien mietiskelyjen kuningas.
Usein kuvitellaan, että mietiskely on jonkinlainen jäykkä keskittymisen tila, johon mieli täytyy pakottaa. Tilopa sanoo, ettei asia ole lainkaan niin, mietiskely tarkoittaa vain sitä, että pysytään tietoisena mielen luonnosta, eikä häiriinnytä muihin asioihin. Ja mieli on tyhjä, silti tietoisen selkeä. Häiriintymättömyys vaatii tarkkaavaisuuden ja valppauden harjoittamista. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että kun syntyy ristiriitainen tunne tai muu mahdollinen häiriö, tullaan siitä tietoiseksi ja tarkkaillaan sitä, jolloin mieli ei häiriinny.
76 Tämä on tekojen kuningas—ponnistukseton. Kun et ponnistele, se on käyttäytymistapojen kuningas.
Ponnistus merkitsee tässä käsitteellisen energian käyttämistä mietiskelyssä tarkoituksellisesti. Sen sijaan, että katsoisi mieltään, ajattelee: "Aion katsoa mieltäni, minun täytyy katsoa mieltä ja harjoittaa mahamudraa. " Sen yli pitää päästä ja sen sijaan katsoa mieltä suoraan, se on paras tapa käyttäytyä.
77 Kun toivoa ja pelkoa ei ole, olet päässyt päämäärään. Kun ei ole toivoa eikä pelkoa, se on lopullinen tulos, ja päämäärään on päästy.
Mielen olennainen luonto on tyhjyyttä, eikä sitä tarvitse muuttaa mitenkään. Sitä määrittelee havainnoiva selkeys, joka on täydellinen itsessään. Mieltä ei tarvitse puhdistaa eikä parantaa, ja toivo paranemisesta sekä pelko parantumattomuudesta ovat mielen suhteen tarpeettomia tunteita. Kun toivoa ja pelkoa ei enää tunneta, tulos on saavutettu.
Kolme seuraavaa riviä ovat aiemmin sanotun yhteenveto:
71 Mielen luonto on kirkas, ilman havainnon kohdetta. Se on käsittämätön ja mielen luonto on selkeä.
Koska mieli on tyhjyyttä, se ei voi olla käsitteellinen asia, eikä siihen voida keskittyä kuten aineelliseen esineeseen. Sillä ei ole väriä, muotoa eikä paikkaa. Sitä ei voi kuvata edes sanalla olematon, koska sillä on lakkaamaton kyky havaita ja tietää. Tietäminen ei lakkaa, siitä huolimatta, ettei ole mitään kiinteää, mikä ei lakkaa. Gampopa neuvoi siksi: "Katso mieltäsi, koska se ihan varmasti on oikea näkemys." Toisaalta siihen ei voi keskittyä ajatuksin, toisaalta - koska se on havaintokykyä - se voi kokea itsensä tai katsoa itse itseään.
72 Löydät Buddhan tien, kun mietiskelyn tietä ei ole. Ei ole polkua kuljettavana, mutta siitä huolimatta niin päästään buddhuuteen.
Mielen luonto on mikä on, siksi ei ole polkua kuljettavana. Mielen luontoa ei tarvitse muuttaa eikä sitä voi muuttaa. Siinä mielessä mitään ei tapahdu. Tuon luonnon tunnistaminen on kuitenkin prosessi, jonka tuloksena on herääminen.
73 Mietiskelemällä ei-mietiskelyä saavutat korkeimman bodhin. Ei ole mietiskelyn kohdetta, ja jos siihen tottuu, saavuttaa korkeimman oivalluksen.
Mahamudraharjoituksessa ei keskitytä mihinkään erityiseen, ei ole mitään valoa, jonka saattaisi nähdä, eikä visualisaatiota. Omaan luontoonsa tutustuminen on se, mitä mahamudra-perinteessä kutsutaan mietiskelyksi. Kun siihen tutustuu, se johtaa budhuuteen. Tämä oli näkemyksen, mietiskelyn, käytöksen ja tuloksen yhteenveto.
Seuraavat säkeet liittyvät siihen, miten tärkeää on tehdä harjoitusta yksinäisyydessä ja eristyksissä. Ensin ylistetään yksinäisyyden hyviä puolia:
7 Katso maailman olemusta, 8 joka on pysymätön kuin kangastus tai uni; 9 edes kangastusta tai unta ei ole olemassa. 10 Harjoittele siksi luopumista ja hylkää maalliset toimet.
Tutki maalliset asiat läpikotaisin. Jos teet niin, huomaat, ettei niistä yksikään pysy loputtomiin ja siinä mielessä ne ovat unien ja harhakuvien kaltaisia. Unet ja harhakuvat ovat merkityksettömiä. Luovu siksi maallisista huolista.
Kaikki se, mihin annamme itsemme kiintyä, muuttuu. Vaikka miten tahtoisimme, asiat eivät pysy ennallaan. Ei ole sopivaa tunteilla tässä asiassa. Pakkomielteen kaltainen takertuminen joihinkin ihmisiin, esineisiin ja asioihin ja vastenmielisyys toisia kohtaan saa aikaan ongelmia ja kärsimystä.
11 Hylkää palvelusväki ja suku, intohimon ja vihan syyt. 12 Mietiskele yksin metsissä, retriiteillä yksinäisissä paikoissa.
Leikkaa poikki kiintymyksen ja vastenmielisyyden siteet läheisiisi ja mietiskele eristyksissä retriiteillä, metsissä ja muualla, asustaen yksiksesi.
Jos tahtoo harjoittaa dharmaa, täytyy tulla itsenäiseksi ympäristöstään. Tässä ylistetään eristynyttä harjoitusta.
13 Pysy ei-mietiskelyn tilassa. 14 Jos saavutat ei-saavutuksen, olet saavuttanut mahamudran.
Pysy siinä tilassa ilman että meditoisit. Kun saavutat sen, mikä on ilman saavutusta, saavutat mahamudran.
Yksinäisyydessä tehty harjoitus on tavallaan mietiskelemättömyyttä, koska sillä ei ole kohdetta. Sillä ei saavuteta mitään uutta siinä mielessä, että asioiden luonto muuttuisi. Se on saavutus, jota ei tavanomaisessa kielenkäytössä kutsuta saavutukseksi. Kun oivaltaa, ettei mitään tarvitse muuttaa eikä saavuttaa, saavuttaa mahamudran.
Tilopa kuvaa harjoituksen hyötyä näin:
24 Kun puu versoo lehtiä ja oksia, 25 jos sen juuret leikataan, kaikki oksat ja lehdet kuihtuvat. 26 Samalla tavoin, jos leikkaat mielen juuren, 27 erilaiset ajatustason toiminnat laantuvat.
Esimerkiksi, kun kukkiva hedelmäpuu kaadetaan, kymmenen- tai satatuhatta oksaa kuolee automaattisesti. Kun mielen juuri katkaistaan, samsaran oksat ja lehdet kuihtuvat.
Tämä tarkoittaa, että salaisen mantran (vajrayanan) harjoitukset yleensä ja erityisesti mahamudra- ja dzogchen-ohjeet liittyvät oman mielen luonnon katsomiseen. Kummankin perinteen olennaisin ohje liittyy tuon luonnon tunnistamiseen lopullisesti. Vaikka pinnallisia eroja on, perusharjoitus ja sen ydin on yhteinen. Kärsimykset kasvavat samsaran puussa kuin oksat ja kukat, ja jos koettaa vapautua eri olosuhteista yksi kerrallaan, se on hyvin vaikeaa. On kuin koettaisi kaataa puun katkaisemalla siitä oksan kerrallaan. Kun puu katkaistaan juuresta, oksat kuolevat. Kun mielen luonto tunnistetaan, vapaudutaan niin ruumiillisista kuin henkisistäkin samsaran kärsimyksistä.
Kysymys: Rinpoche, tekstissä sanotaan, että mahamudrassa ei tarvita tarkkaavaisuuden tai keskittymisen kohdetta. Toisaalla Tilopa neuvoo, että aina kun mieleen ilmestyy ristiriitainen tunne, sitä katsotaan suoraan. Näyttää siltä, että harjoituksessa siirrytään lepotilasta, jossa ei ole keskittymisen kohdetta katsomaan suoraan jotakin, siis kleshaa. Tämä on vaikeaa erityisesti muodollisen mietiskelyistunnon jälkeisenä aikana, kun virikkeitä on paljon. Kun ajan ruuhkaisella tiellä autolla, muutun levottomaksi ja minun on keskityttävä liikenteeseen. Samalla pitäisi katsoa mieltä häiriintymättä, se tuntuu silloin hyvin vaikealta.
Rinpoche: Ensinnäkin, kuten sanoit, mahamudra-mietiskelyssä ei ole keskittymisen kohdetta, häiriintymättömästä tilasta katsottuna. Häiriöiden vallassa olevassa viitekehyksessä keskittymisen kohde on: esimerkiksi syntyvä ajatus. Kun tietoisuus kohdistetaan ajatuksen luontoon, se on käsitteellinen kohde. Koska ajatuksen synty on harhaa, se on suhteellinen totuus, tässä tullaan tekemisiin harhan kanssa. Kun ajatuksen luonto nähdään havaitaan, että ei ole mitään ajatusta - ei ole keskittymisen kohdetta. Kun katsoo, on kohde; kun näkee, kohdetta ei ole.
Mietiskelyn jälkeinen harjoitus on olla häiriintymättä siitä, mitä on tekemässä. On paljon turvallisempaa ajaa, jos on tarkkaavainen ja valpas, kuin jos on muissa maailmoissa. Harjoituksen tulisi siis vähentää pelkoa onnettomuudesta liikenneruuhkassa!
Kysymys: Jos kaikkien asioiden luonto on tyhjyyttä ja katsomme kuplaa, joka puhkeaa, eikä mitään jää ja pelot poistuvat, entä sitten kun katsomme perhettä ja ystäviä. Ovatko hekin pelkkiä kuplia, eivät todella olemassa?
Rinpoche: On olemassa päättelyketjuja, joilla todistetaan kaiken, myös henkilöiden tyhjyys, mutta niitä ei käytetä mietiskelyn yhteydessä. Olemme tekemisissä suoran kokemuksen kanssa ja helpoimmin suoran kokemuksen saa oman mielensä tyhjyydestä tai luonnosta. Mahamudra-harjoituksessa ei analysoida eikä tutkita ulkoisten kohteiden tai henkilöiden olemassa olevaa merkitystä, pelkästään ajatuksia, jotka voidaan kokea suoraan ilman tutkimuksia. Perinteemme neuvoo: "Älä pyri luomaan ulkoisia ilmiöitä äläkä pyri niistä eroon. Jätä ne omaan arvoonsa, sillä niistä ei ole vahinkoa eikä hyötyä." Ulkoiset ilmiöt eivät ole tässä keskeisiä vaan mieli ja sen taipumus pitää asioita jonakin, so. ajattelu. Siksi mietiskelyn perustana on ajattelu ja mieli.
Kysymys: Puhuitte 'sekoittamisesta' ja tajunnan siirrosta. Mitä tajunnan siirto on? Rinpoche: Se on Marpan ohje, mutta tajunnan siirto ei liity mitenkään aiheeseen, josta nyt puhumme. Sen sijaan 'sekoittaminen' liittyy aiheeseemme ja auttaa ymmärtämään mahamudra-harjoitusta.
Kysymys: Tarvitsisin tarkempia mietiskelyohjeita. Kun ristiriitainen tunne ilmestyy, sen rakenne pitäisi tuntea, pitäisi tuntea sen olemus ilman sisältöä. Katsotaanko tunnetta sillä tavoin suoraan? Rinpoche: Ristiriitaisten tunteiden kanssa työskentely on eri asia kuin se, mistä puhumme nyt. Kyseessä on kaksi eri menetelmää. Kun tunteen rakennetta tunnustellaan ja katsotaan mistä se on tullut ym., se perustuu uskomukseen, että tunne on todella olemassa. Kleshaa pidetään jonakin. Mahamudrassa ei työskennellä sen kanssa, mitä klesha näyttää olevan, vaan sen kanssa, mitä se todella on. Kun sitä katsoo suoraan puuttumatta sen ulkomuotoon (siihen, mikä tunne on kyseessä ym.), se koetaan ennemminkin olemattomana kuin jonakin. Se on merkittävää, koska ristiriitaisista tunteista päästään eroon huomaamalla niiden olemattomuus, se, ettei niillä ole aineellista olemassaoloa. Aiemmin sitä, mitä nähdään, verrattiin veden pinnan väreilyyn; kun aalto syntyy, se alkaa samalla sulautua takaisin.
Kysymys: Millä tavalla voi yhdistää mahamudra-harjoituksen työhön tiedemaailmassa? Miten voi 'sekoittaa' käsitteiden oppimisen ja tiedon hankinnan yhteen mahamudra-harjoituksen kanssa?
Rinpoche: Tässä yhteydessä on hyvä oppia ymmärtämään, mikä on häiriintymistä ja mikä ei. Tikopa sanoi: "Lapsi, ilmiöt eivät sinua kahlehdi vaan halu. Sen tähden, Naropa, luovu haluistasi." On siis erotettava ilmiöt ja ilmiöitten kaipuu. Kaipuu ja halu on ongelmallista. Opiskellessa älyä kehitetään hankkimalla tietoa ja oppimalla tehokkaita oppimismenetelmiä. Älyn kehittäminen on oppimisen viisautta, eikä se ole ongelma, siinä vain työskennellään havaintokykyisen selkeyden kanssa. Selkeys on mielen ominaisuuksista yksi ja tyhjyys on toinen. Ongelma tulee siitä, kun kiintyy oppimiinsa käsitteisiin. Se vältetään opiskelemalla niin, että pysytään tarkkaavaisena, ja sitä voi verrata mietiskelyyn. Jos pysyy valppaana, oppiminen ei tuo mukanaan tuota kiintymystä ja se sekoittuu harjoitukseen ainakin jossakin määrin.
Luento 5: Silloin, kun mahamudra oivalletaan, kaikki tietämättömyys kaikkoaa ja paha karma puhdistuu
Lausumme ensin perimyslinjan rukouksen. Kaikki Kagyu-perinteen pääluostarit, kuten Tsurphu ja Palpung käyttävät sitä seremoioissaan ja myös maallikot rukoilevat sen sanoin tehdessään henkilökohtaisia mahamudra-harjoituksia. Rukoustekstin laati Benkar Jampal Zangpo, joka sai mahamudraohjeet kuudennelta Karmapalta Thongwa Döndeniltä. Ohjet saatuaan hän vetäytyi Pohjois-Tiibetissä sijaitsevan Namtso järven keskellä sijaitsevalle saarelle ja vietti siellä yhteensä 18 vuotta mahamudra-harjoituksia tehden. Retriitin päätteeksi hän kirjoitti tämän perimyslinjan rukouksen, jota pidetään hänen kokemuksensa ja oivalluksensa tiivistelmänä. Koska hänellä oli takanaan varsin intensiivinen harjoitusjakso, rukousta arvostetaan paljon ja sen lausumista pidetään siunauksellisena. Suosittelen, että tekin käytätte sitä harjoituksissanne.
Mahamudrateksti, jota käsittelemme parhaillaan, puhuu harjoituksen hyödyistä, ja olemme nähneet, miten sen avulla voi päästä eroon ristiriitaisista tunteista. Se voi myös poistaa tietämättömyyden:
28 Tuhansien kalpojen aikana kertyneen pimeyden 29 poistaa yksi soihtu. 30 Samalla tavoin, hetken kokemus valaisevasta mielestä 31 hävittää karmisten epäpuhtauksien verhon.
Esimerkiksi, aivan kuten tuhansien aioonien aikana kerääntynyt pimeys häviää yhdellä lampulla tai soihdulla, yksi mielen kirkkaan valon viisauden hetki poistaa kaiken tietämättömyyden, pahat teot ja esteet, joita on kerääntynyt monien aioonien aikana.
Kielikuva, jota tässä käytetään, on paikka, jossa ei koskaan ole ollut valoa, kuten syvä vuorenonkalo. Heti, kun soihtu sytytetään, pimeys häviää, huolimatta siitä, miten kauan pimeys on vallinnut. Kun oivaltaa mahamudran, kaikki paha karma puhdistuu heti ja tietämättömyys häviää. Sitä voi epäillä, koska sutrissa sanotaan, että oivallukseen kuluu hyvin pitkä aika. Mahamudra-perinteessä meille opetetaan, että täydellisen heräämisen, Vajradharan tilan, voi saavuttaa yhdessä elämässä ja yhdessä kehossa. Kumpi on totta?
Todellisuudessa ristiriitaa opetusten välillä ei ole; jos jollakulla on olennaiset ohjeet, upadesha, sitten buddhuus on mahdollista saavuttaa yhden elämän aikana, muuten siihen kuluu erittäin kauan, sillä tyhjyyden määrittelemiseen joudutaan käyttämään loogista päättelyä. Päättelyn kautta saavutettua ymmärrystä on vaikea soveltaa mietiskelyssä, ja siksi tarvitaan paljon hyvää karmaa. Ansioiden keräämiseen kuluu pitkä aika. Mahamudra-ohjeiden ydin on välttää analysoimasta ulkoisia kohteita, siinä tutkitaan sen sijaan mieltä. Siinä missä muiden asioiden tyhjyys täytyy todistaa, mieli on ilmiselvästi tyhjä ja sen tietää kokemuksen kautta heti, jos katsoo mieltään. Tyhjyyden kanssa tullaan tässä tekemisiin heti, kun opetellaan mietiskelemään.
Olennaisten tai käytännöllisten ohjeiden (ts. mahamudran) perinteen mukaan menetelmänä käytetään suoraa pätevää havaintoa. Koska mielen luonto koetaan suoraan, buddhuus voidaan saavuttaa yhden elämän aikana. Se ei ole pelkkä iskulause, vaan monet mahasiddhat ovat tehneet sen. Esimerkiksi kun Jetsun Milarepan oppilaat epäilivät, että mestarin täytyy olla jonkin buddhan tai bodhisattvan inkarnaatio, hän vastasi: "Se, että pidätte minua buddhan ilmestyskehona, todistaa suuren uskonne minuun ja sen, että olette väärinkäsittäneet dharman pahan kerran. Siihen mitä kysytte, sisältyy väite, että tavallinen ihminen ei voisi saavuttaa sitä, mitä minä olen saavuttanut, ja ettei dharma ole kovin tehokasta." Hän jatkoi: "Olin tavallinen ihminen ja saavutin sen minkä saavutin sen tähden, että tapasin hyvän opettajan, vastaanotin opetukset ja harjoitin niitä ahkerasti."
17 Mieltä koskeva oppi ei ymmärrä tuonpuoleisen mielen merkitystä. 18 Toiminnan oppi ei voi löytää merkitystä toimimattomuudessa. 19 Jos saavutat tuonpuoleisen mielen ja ei-toiminnan oivalluksen, 20 leikkaa mielen juuri poikki ja anna tajunnan jäädä paljaaksi.
Järjellä ei voi ymmärtää sitä, mikä on sanojen tuolla puolen, luodun kautta ei voi oivaltaa sitä, mitä ei ole luotu. Jos tahdot ymmärtää sen, mikä on järjen tavoittamattomissa ja ei-luotu, tutki omaa mieltäsi ja paljasta alaston tietoisuus.
Säkeen sanoma on, että asioiden luontoa ei voi oivaltaa mitenkään muuten kuin katsomalla omaa mieltä suoraan ja kokemalla sen olemus omassa mielessä. Päättelyä ja analysointia ei voi käyttää, koska järki ei voi tunnistaa sellaista, mitä ei voi käsitteellistää. Mielen luontoa ei voi kuvata sanoin. Käsitteelliseen maailmaan kuuluvat hyveet ja ahkeruus eivät myöskään vie oivallukseen, vaikka niistä voikin olla paljon muuta hyötyä. Mikään muu kuin mielen katsominen ei tuo oivallusta sen luonnosta. On siis tutkittava mieltä, ja tutkiminen ei tarkoita tässä analysointia tai mielen ajattelemista. Emme yritä määritellä järjellä minkälainen mieli on. Jos alkaa ajatella mieltään, syntyy loputon ajatusten virta, siitä voidaan kehittää kaikenlaisia määritelmiä: "Mieli näyttää olevan olemassa, koska se toimii. Järjellä ajatellen, jos jokin toimii, sen täytyy olla olemassa. Mieli tuottaa ajatuksia ja koemme ne, joten ajatustenkin täytyy olla olemassa. Koemme myös ristiriitaisia tunteita, joten nekin ovat varmasti olemassa." Tuloksena on monenlaisia asioita, jotka näyttävät olevan olemassa.
Tutkiminen merkitsee tässä mielen katsomista suoraan, sitä, että yrittää kokea suoraan, onko se olemassa vai olematon. Jos se on jotain, minkälainen se on? Ellei se ole mitään, miltä se tuntuu? Katsomalla mieltä suoraan kokee mielen, joka on kaikkien niiden käsitteiden tuolla puolen, mitä siitä voitaisiin kehitellä. Se ei ole olemassa, se ei ole olematon, se ei ole olemattoman ja olemassa olevan välimaastossa, se ei ole yhtä aikaa olemassa ja olematon, eikä mikään näistä poikkeava vaihtoehto. Tällä tavoin mieltä voi ajatella, mutta kun sen kokee, se on käsitteiden tuolla puolen. Kun tutkii mieltä suoraan, riisuu sen käsitteistä, ja sitä kutsutaan 'tietoisuuden riisumiseksi alastomaksi'. Mielen ydin, tietoisuus paljastuu, kun lakkaa käsitteellistämästä sitä, ts. lakkaa ajattelemasta, millainen mieli on. Jos tekee niin ja lepää mielensä luonnon suorassa kokemisessa, oivaltaa merkityksen, jota ei voi ymmärtää älyllä, ja joka on kaikenlaisten luomisyritysten ulottumattomissa. Harjoituksen aikana ajatuksia silloin tällöin tietenkin nousee. Ne voivat olla kokonaan ilmentyneitä eli karkeita ajatuksia, tai ne voivat olla lähes huomaamaton alitajuisten ajatusten virta. Siksi sanotaan:
21 Anna mielen toimintojen saastuneiden vesien selkiintyä. Anna ajatusten sameiden vesien selkiytyä itsestään.
Kuvitellaan, että lasissa olisi vettä ja veteen sekoitettaisiin hiekkaa. Jos lasin annetaan olla paikallaan, hiekka laskeutuu lasin pohjalle ja vesi kirkastuu. Samalla tavoin, jos asettaa mielensä lepotilaan, ajatusten aiheuttama hämminki häviää, eikä tietoisuus jää ajatusten varjoon. Ulkoisista ilmiöistä teksti sanoo näin:
22 Älä yritä saada projektioita lakkaamaan, vaan anna niiden rauhoittua omiin oloihinsa. Älä yritä estää ilmiöitä syntymästä äläkä luo niitä. Jätä ne oman onnensa nojaan.
Estäminen ja luominen merkitsevät asioiden muuttamista; epämiellyttävien asioiden hylkimistä ja pyrkimystä lisätä sitä, mikä on miellyttävää. Koemme tietenkin ilmiöitä edelleen ja tavallisesti pidämme kokemaamme joko miellyttävänä tai epämiellyttävänä. Mitä sitten pidämmekin ulkoisena ilmiönä, mitä esimerkiksi näemme ja kuulemme, mieli on se, joka pääasiassa määrittelee asioiden miellyttävyyden ja epämiellyttävyyden. Se on määräävämpi tekijä kuin ulkoisen kohteen piirteet, ja siitä seuraa se, että niin kauan, kuin emme anna mielen hukkua ilmiöihin, emme ole niiden vallassa kovinkaan paljon.
Ulkoiset ilmiöt alkavat vaikuttaa meihin, kun mielemme uppoutuu niihin, ja siksi Tilopa sanoi: "Lapsi, ilmiöt eivät sinua kahlehdi vaan halu. Sen tähden, Naropa, luovu haluistasi." Käytännössä se merkitsee, että mitä ikinä näkee, kuulee jne., sitä ei pidä pitää hyvänä eikä pahana, ei miellyttävänä eikä epämiellyttävänä. Tulee muistaa, että nautinnon ja tuskan juuri ei ole ulkoinen ilmiö vaan oma mieli. Siksi sanotaan:
23 Ellet hyväksy etkä hylkää, olet vapautunut mahamudraan. Ellet hyväksy etkä hylkää ulkoisia ilmiöitä, kaikki mikä ilmenee ja on olemassa, vapautuu mudrana.
Ohjeeseen siitä, että mielen tulisi katsoa omaa luontoaan, liittyy jotain mitä tulee selventää. Jos luette Shantidevan Bodhicharyavataraa, siellä sanotaan: "Ei ole olemassa mitään sellaista kuin itsetietoisuus. Mieli ei voi nähdä eikä tuntea itseään." Ja jos luette loistokkaan Chandrakirtin teosta Madhyamakavatara, siinä sanotaan samoin. Näissä yhteyksissä puhutaan kuitenkin siitä, että mieli ei ole aineellinen, se ei voi kokea itseään minään aineellisena. Kun katsoo mielensä luontoa, ei koe mitään aineellisia piirteitä, eikä tässä siksi ole ristiriitaa, vaikka voi siltä näyttää. Se, mitä koetaan, on tyhjyyttä, ei aineen läsnäoloa ja se on sanoinkuvaamatonta. Koska mielellä on sisäinen kyky tietää ja havaita, kuvaamme sitä havaitsemiskykyisen selkeyden ja tyhjyyden ykseytenä. Kun Tilopa sanoo Mahamudra upadeshassa, että mieli voi tuntea itsensä ja hän käyttää sanaa itsetietoisuus, hän käyttää sitä eri yhteydessä kuin Shantideva ja Chandrakirti. Mieli katsoo itseään näkemättä mitään ja siinä, että mitään ei näy, se kokee oman luontonsa. Teksti jatkuu:
78 Syntymätön alaya on ilman totuttuja tapoja, eikä mikään ole kätkettyä. Kaiken perusta on syntymätön, tuolla syntymättömällä perustalla hylkää kaikenlaiset tavat, pahat teot ja väärinkäsitykset.
'Kaiken perusta' on termi, joka mm. Vain mieli -koulukunnassa viittaa perustajuntaan (sanskritiksi alaya, tiibetiksi kun shi), joka on samsaran kaikkien epäpuhtaitten ilmiöiden perusta. Tässä sitä käytetään eri tavalla: se viittaa kaiken perustaan, kaiken luontoon. Tämä perusta on kaiken kehittymisen poissaoloa; syntymätön ominaisuus, joka on tyhjyyttä. Tuon luonnon tunnistamisessa kaikki tavat ja tottumukset lakkaavat, niistä pääsee irti.
79 Anna mielen levätä olennaisessa, joka on syntymätön; äläkä erottele mietiskelyä ja sen jälkeistä aikaa toisistaan. Sen tähden, älä määrittele äläkä laskelmoi. Lepää syntymättömyydessä.
Siispä, jos luovut käsitteistä ja koet mielesi luonnon suoraan keskittymättä siihen ajatuksissasi ja ilman, että yrittäisit luonnehtia sitä tai arvailisit sen olevan tällainen tai tuollainen, käy niin, että lepäät tuossa luonnossa itsessään, sitä kutsutaan tässä syntymättömäksi.
80 Kun projektiot näännyttävät mielen dharman, Siinä tilassa ilmiöt ovat ilmeisiä; kokiessasi eloisat ilmiöt anna käsitteiden lakata.
Kun antaa ulkoisten ilmiöiden olla juuri sitä mitä ne ovat, ne ilmentyvät entistäkin eloisampina, koska käsitteellisyys ei hämärrä niitä. Käsitteiden luomat projektiot lakkaavat, ellei asioita käsitteellistetä. Kun kokee mielensä, se on kokemisen alku ja juuri. Kun kokemusta ei käsitteellistä, vapautuu ajatusten luomista kahleista.
Seuraavaksi Tilopa esittää näkemyksen, mietiskelyn, käytöksen ja tuloksen yhteenvedon. Hän teki sen jo aiemmin, silloin aloittelijan näkökulmasta:
74 Tämä on näkemysten kuningas—se ylittää kiinnittymisen ja kiinni pitämisen. 75 Tämä on mietiskelyjen kuningas—ilman vaeltelevaa mieltä. 76 Tämä on tekojen kuningas—ponnistukseton. 77 Kun toivoa ja pelkoa ei ole, olet päässyt päämäärään.
Nyt hän esittää yhteenvedon tulosten kannalta. Sen ensimmäinen lause koskee näkemystä:
81 tuloksena on korkein näkemys, vapaa kaikista rajoituksista. Täydellinen vapautus kaikista käsitteellisistä äärimmäisyyksistä on näkemysten kuningas.
Toisin sanoen, kun mitään ei käsitteellistetä, se on paras näkemys.
82 Syvä ja rajaton on korkein meditaatio. Rajaton avaruus on mietiskelyjen kuningas.
Toisin sanoen, mietiskelyn tulee olla vapaa rajoituksista kaikissa olosuhteissa.
83 Ponnistukseton olemassaolo on toiminnan korkein muoto. Kun on vailla suuntaa ja aivan puolueeton, se on käytöstapojen korkein ruhtinas.
84 Olemassaolo ilman toivoa on paras tulos. Itsestään vapautuminen ilman toiveita ja odotuksia on paras tulos.
Itsestään vapautuminen ilman toiveita ja odotuksia tarkoittaa sitä, että itsevapautus muodostuu suorasta kokemuksesta, kaikkien asioiden yhtäläisen luonnon tunnistamisesta. Vapautumiseen ei liity toiveita, koska havaitaan, että kaikki asiat ovat itse itsensä vapauttavia.
Seuraavaksi Tilopa kuvaa kolmella eri tasolla olevien mahamudran harjoittajien kokemuksia. Kolmesta tasosta ensimmäinen on aloittelijan taso, toinen taso tarkoittaa kokenutta mietiskelijää ja kolmas taso saavutetaan oivaltamalla se, mitä mietiskelyssä harjoitellaan. Vertauskuvat sopivat sekä tyyneys- että viisausmietiskelyyn (shamata ja vipashyana) ja myös niiden yhdistelmään.
85 Alussa mieli on kuin pyörteinen virta. Aloittelijan mieli on kuin joki, jossa vuolas virta syöksyy kapeikon läpi.
Se merkitsee, että kun harjoitus aloitetaan, mieli ei ole rauhallinen. Mietiskelijä kokee mielensä levottomuuden ja vikkelän liikehdinnän. Jos tyyni hetki syntyy, sen jälkeen on luultavasti entistä enemmän ajatuksia. Silloin aloitteleva mietiskelijä luulee, että mietiskely on lisännyt ajatusten määrää. Todellisuudessa mietiskely on ensimmäistä kertaa raivannut mieleen sen verran tilaa, että on mahdollista tulla tietoiseksi ajatustensa määrästä. Ne eivät ole lisääntyneet, vaikka siltä näyttäisikin.
86 Keskellä se on kuin Ganges-joki, virtaa hitaasti. Myöhemmin siitä tulee kuin Ganges-joen rauhallinen virta.
Ganges-joella ei ole korkeaa aallokkoa eikä pyörteitä, mutta se virtaa. Kun mietiskelyharjoituksia on tehty, mutta mieli ei ole kokonaan tyyntynyt, se koetaan liikkuvana ajatusten virtana. Nopeus ei kuitenkaan ole enää täysin hallitsematon.
87 Lopussa on kuin kaikki joet yhtyisivät, kuin äiti ja lapsi kohtaisivat. Lopulta on kuin kaikki joet virtaisivat äiti-meren syliin, kuin kaikki joet kohtaisivat kaikkien jokien äidin.
Tämä viittaa harjoituksen kohtaan, jossa shamata on vaikuttanut mieleen niin, että se on muuttunut aivan liikkumattomaksi. Vipashyanan näkökulmasta katsottuna tyyneys luo selkeyttä, joka ei vähene, koska minkäänlainen mielenliike ei varjosta sitä.
Seuraavaksi annetaan menetelmiä, joita alussa voi käyttää, jos pelkkä mielen katsominen ei riitä.
32 He, joiden älykkyys ei ulotu tälle tasolle, 33 keskittykööt ja olkoot tietoisia hengityksestään. 34 Suuntaamalla katse tietyllä tavoin ja tekemällä muita keskittymisharjoituksia 35 opetelkaa, kunnes mieli lepää luonnollisesti.
Ne, joiden äly on vähäinen, jos he eivät pysty olemaan siinä tilassa, he voivat keskittyä hengitykseen ja korostaa tietoisuuden olemusta, ja erilaisilla menetelmillä, kuten suuntaamalla katseen ja pitämällä mielen paikallaan he voivat tehostaa tietoisuutta, kunnes se pysyy. Ponnistelkaa, kunnes tietoisuus lepää siinä tilassa (omassa luonnossaan).
Jos mieli ei yksinkertaisesti tahdo pysyä paikallaan ilman mitään menetelmiä, voi käyttää shamatan tekniikoita. Jos suree sitä, että selkeyttä ei synny, koska mielessä on liikettä, menetelmiä käytetään harjoitukseen, jossa shamata ja vipashyana yhdistyvät. On tavallista, että aloittelija kokee välähdyksiä mielensä luonnosta mietiskelyn aikana, mutta välähdystä seuraa häiriintyminen, ja niin se katoaa.
Jos kyseessä on erityisen lahjakas opettaja, jolla on erityisen lahjakkaita oppilaita, voi olla että riittää, kun opettaja vain osoittaa mielen luonnon oppilaalle ja oppilas pystyy lepäämään siinä ja kehittymään. Useimmiten on kuitenkin niin, että vaikka oppilas saattaakin jollain tavalla tunnistaa mielensä, kun se hänelle osoitetaan, tunnistus on hauras ja epävakaa ja riippuu opettajan läsnäolosta ym. Silloin tarvitaan menetelmiä, jotka tukevat tunnistamista, esimerkiksi niitä, joita tässä ehdotetaan. Niiden avulla voi saada sekä tyyneyden että selkeyden vahvistumaan.
Ensimmäinen menetelmä, joka mainitaan, on hengitykseen keskittyminen. Se voi merkitä hengityksen seuraamista tai laskemista. Dharmakayan osoittavissa ohjeissa mainitaan, että hengitystä voidaan laskea laskemalla, montako kertaa ilma kulkee ulos sieraimista. Hengitystä voidaan myös pidättää eri tavoin. Vajra-resitaatiossa hengitys tasoitetaan siten, että sisään hengitys, lyhyt pidätys ja uloshengitys ovat kaikki yhtä pitkiä. Sisään hengitys yhdistetään tavuun OM, pidätys tavuun AH ja uloshengitys tavuun HUNG. Näitä voidaan käyttää myös niin, että aloitetaan uloshengityksellä ja pidätetään ennen sisään hengitystä jolloin tavut ovat järjestyksessä HUNG, AH ja OM. On myös voimakas maljahengitys-menetelmä, jossa sisäänhengitetty ilma pysyy kauan vatsan alaosassa. [Toim. huom. Tätä menetelmää voi harjoitella ainoastaan asiantuntevan laman opastuksella, muuten se on vaaraksi sekä fyysiselle että mielenterveydelle.] Kaikissa näissä menetelmissä hengitys auttaa mieltä rauhoittumaan ja sitä kautta selkeys voimistuu.
Samalla rivillä mainitaan tietoisuuden olemuksen korostaminen. Tietoisuus viittaa tässä sekä tarkkaavaisuuteen että valppauteen, niiden tulee olla teräviä ja niitä voi terävöittää lyhyen ajan pitkän istunnon kuluessa, esimerkiksi 1 - 4 minuuttia. Jos tarkkaavaisuus ja valppaus pysyvät terävinä, silloin mieli on häiriötön - aina kun tarkkaavaisuus katoaa, häiriintyy välittömästi (muihin ajatuksiin).
Tässä mainitaan myös katseen suuntaaminen tietyllä tavoin ja mielen pitäminen paikoillaan eri menetelmin. Ne ovat lääkkeitä mietiskelyn virheisiin. On esimerkiksi samadhin viisi virhettä jne. Käytännössä virheet voidaan tiivistää kahteen: levottomuus ja turtumus. Turtumus on mielentila, jossa on uninen tai tylsistynyt, eikä mieli ole selkeä. Levottomassa tilassa mieli on hallitsematon. Se on kiihtynyt ja villi ja menee minne sattuu. Näihin tarvitaan parannuskeinoja ja niistä yksi on katseen suuntaaminen. Kun on turtunut olo, katsetta kohotetaan ylöspäin ja avataan silmät suuriksi Jos on levoton, tulee laskea katse alaspäin ja pitää silmät puoliavoimina.
Eräs tapa pitää mieltä paikallaan on visualisointi. Turtuneessa tilassa voi kuvitella mielessään valkoisen valopisaran, joka nousee kehosta ja kulkee päälaen kautta avaruuteen. Keskitytään ylhäällä avaruudessa pysyvään kirkkaaseen valopisteeseen. Jos taas on kiihtynyt ja levoton, voi kuvitella mustan valopallon tai pisaran, joka kulkeutuu kehosta suoraan alaspäin istuimeen, esim. tyynyyn, jonka päällä istuu. Keskitytään siihen. Tarkemmat ohjeet löytyvät tästä.
Mieltä voi pitää paikoillaan myös esimerkiksi siten, että pitkästyessään muistelee Buddhan ja bodhisattvojen hyviä ominaisuuksia, mahamudran hyötyä ym. Kiihtyneenä voi muistuttaa mieleensä samsaran huonot puolet, pohdiskella pysymättömyyttä jne. Tekniikkaa vaihdetaan aina mielentilasta riippuen.
35 opetelkaa, kunnes mieli lepää luonnollisesti. Ponnistelkaa, kunnes tietoisuus lepää siinä tilassa (omassa luonnossaan).
Tässä käytetään siis ponnistusta tarkoituksella ja lisätään tarkkaavaisuutta ja valppautta, jotta tietoisuus saadaan takaisin meditaatiotilaan.
Seuraava säe kuvaa toista metodia, jolla mahamudra-harjoitusta voi vahvistaa. Tämä on tarkoitettu heille, joiden mieli on vakaa, mutta jotka eivät saavuta mahamudran syvää viisautta.
109 Jos etsit karmamudraa (puolisoa), ilon ja tyhjyyden ykseyden viisaus syntyy. 110 Tiedon ja taidon yhtyminen on siunauksellista. 111 Tuo se alas ja nostata mandala. 112 Vie se tiettyihin kohtiin ja anna vallata koko kehosi. 113 Ellei siihen liity halua, ilon ja tyhjyyden ykseys syntyy.
Jos luotat karmamudraan, autuuden ja tyhjyyden viisaus syntyy. Pyhitettyäsi menetelmän (upaya) ja viisauden (prajna), yhdistä ne. Anna sen laskeutua hitaasti, kääri kerälle ja suuntaa takaisin ylös sen lähtöpaikkaan. Anna sen lopulta levitä koko kehoosi. Ellei halu muodostu esteeksi, autuuden ja tyhjyyden viisaus ilmestyy.
Tämä on lisäharjoitus viisauden syventämiseksi. Toiminnan sinetti eli karmamudra on harjoitus, johon voidaan ryhtyä ylemmän tai alemman oven kautta. Alemman portin tai oven kautta harjoittaminen on hyvin vaarallista. Muutamat suuret joogit ja jooginit harjoittavat sitä, mutta useimmat eivät.
[Toim. huom. Karmamudra alemman oven kautta viittaa yhdynnän käyttämistä polkuna valaistumiseen. Yleisemmin karmamudraa harjoitetaan ylemmän oven kautta, mikä tarkoittaa sisäisen lämmön harjoituksia (sanskritiksi chandali, tiibetiksi tummo). Tämä harjoitus sisältyy mm. Naropan kuuteen joogaan. Siinä käytetään olemassa olevia energiakanavia, energiavirtoja ja energian tiivistymiä, jotka saavat autuuden tunteen syntymään fyysisessä kehossa tyhjyyden viisauteen yhdistettynä.]
Pääharjoitus mahamudrassa, sen viisaus, korostaa havaintokykyisen selkeyden ja tyhjyyden ykseyttä. Tässä syntyy sama viisaus eri menetelmällä ja sen tähden hiukan erilaisena. Sen sijaan, että se olisi pääasiassa selkeyttä ja tyhjyyttä, se on autuutta ja tyhjyyttä, koska menetelmä on fyysinen. Autuuden tunne syntyy kehossa ja kun katsotaan sen luontoa, joka on tyhjyyttä, koetaan autuuden ja tyhjyyden ykseys.
Yksityiskohtaisemmin sanottuna kun kehon kanavia, energiavirtoja ja energiapisaroita käytetään tietyllä tavalla, kehittyy erityinen lämmön tai kuumuuden aistimus sekä autuaallinen olo. Tuo autuus on pohja tyhjyyden oivaltamiselle tai kokemiselle. Menetelmään liittyy visualisaatioita, mm. kuvitellaan tiibetiläinen HAM tavu päälaella ja siitä pisaroiva bodhicitta. Navan alapuolella visualisoidaan AH-tavu, ja kuinka sisäisen lämmön tuli liekehtii siitä ylöspäin. Tätä teksti kuvaa neuvoessaan: "Anna sen laskeutua hitaasti, kääri kerälle ja suuntaa takaisin ylös sen lähtöpaikkaan." Harjoitusta opetetaan yleensä vain pitkillä kolmen vuoden retriiteillä.
[Tätä harjoitusta ei pidä tehdä ilman asiantuntevaa opastusta. Tehtiinpä harjoitus ylemmän tai alemman portin kautta, keskeistä on, ettei autuuden tunteeseen kiinny ja takerru. Koska tarkoitus on nähdä autuuden tyhjyys, jos autuuteen ei takerru, näkee sen tyhjyyden ja autuuden ja tyhjyyden viisaus syntyy.]
Sitten kuvataan harjoituksen tuloksia. Sanat ovat selkeitä, mutta kirjaimellisen merkityksen lisäksi säkeeseen kätkeytyy toinenkin merkitys.
114 Hanki pitkä elämä ilman harmaita hiuksia ja kasva kuin nouseva kuu. 115 Tule säteileväksi, voimasi on täydellinen. 116 Saavutettuasi suhteelliset kyvyt nopeasti, etsi absoluuttista siddhiä.
Olet pitkäikäinen, terve kuin kasvava kuu ja hiuksesi jäävät harmaantumatta. Kehosi säteilee ja sinulla on leijonan voimat. Saavutat tavalliset siddhit aikailematta ja myös korkeimman siddhin.
Kirjaimellinen merkitys on se, että mahamudra-oivalluksen kautta energiakanavat suoristuvat ja energiavirtojen kulku korjaantuu. Muuttuu terveeksi ja on pitkäikäinen, eivätkä edes hiukset harmaannu. Kätketty merkitys on se, että pitkäikäisyyden merkit viittaavat Vajradharan pysyvään oivaltamiseen. Terveys viittaa mahamudran täysin kehittyneeseen viisauteen. Tässä tapauksessa viisaus on yhtä kuin prajna, joka on ohjeiden kuulemisen, pohdiskelun ja mietiskelyn kautta kerättyä tietoa ja ymmärrystä. Mahamudraa harjoitettaessa viisaus syntyy mietiskelemällä ja oivaltamalla todellinen luonto. Viisautesi on vakaa ja kirkas ymmärryksen tila. Leijonan voimat tarkoittaa buddhan erityisominaisuuksia, kuten kymmenen voimaa, nelinkertainen pelottomuus ym.
[Toim. huom. Arya Maitreyan ja Acarya Asangan teos Mahayana Uttara Tantra Sastra (The Changeless Nature) kuvaavat täydellisen olennon ominaisuuksia luvussa kuusi, jonka otsikko on Kuudes vajrakohta - buddhuuden ominaisuudet.
Täydellisen tiedon kymmenen voimaa ovat 1) täydellinen tieto siitä minkälainen tulos syntyy kustakin teosta 2) täydellinen tieto siitä, miten karma kypsyy 3) täydellinen tieto erilaisten olentojen kyvyistä 4) täydellinen tieto olentojen erilaisista luonteenlaaduista 5) täydellinen tieto olentojen toiveista 6) täydellinen tieto erilaisista poluista ja siitä mihin ne johtavat 7) täydellinen taito pysyä vakaassa meditatiivisessa tilassa ilman häiriöitä 8) täydellinen tieto aikaisemmista olemassaolon tiloista 9) täydellinen selvänäkökyky 10) täydellinen tieto rauhasta - miten epäpuhtaus saadaan loppumaan.
Näiden kymmenen voiman sanotaan olevan vajrankaltaisia, koska ne läpäisevät tietämättömyyden haarniskan, särkevät tietämättömyyden muurit ja hakkaavat tietämättömyyden puun poikki.
Kun valaistuminen on saavutettu, kaikki, mikä pitää puhdistaa, on puhdistettu ja kaikki, mikä pitää oivaltaa, on oivallettu. Siksi buddhat ovat nelinkertaisesti pelottomia: 1) pelottomia tiedossa omasta täydellisestä valaistumisestaan verrattuna kaikkiin ilmiöihin 2) opettavat pelottomasti mitkä ovat esteitä ja miten ne saadaan lakkaamaan 3) pelottomia henkisen tien kulkijoiden ohjaajana 4) pelottomia ilmaisemaan sen, että he ovat saaneet kärsimyksensä lakkaamaan.
Buddhat voivat totuudenmukaisesti kertoa muille omasta oivalluksestaan ilman mitään esteitä, koska 1) he itse tietävät ja auttavat muita tietämään kaiken tiedettävän eri aspektit 2) he ovat itse luopuneet ja auttavat muita luopumaan niistä asioista, joista on luovuttava 3) he opettavat ja saavat muut opettamaan sen, mikä pitää opettaa 4) he ovat saavuttaneet ja auttavat muista saavuttamaan täysin tahrattoman korkeimman saavutuksen.
Tähän liittyen se, mikä pitää tietää, on totuus kärsimyksestä; se mistä tulee luopua, karma ja ristiriitaiset tunteet, on totuus kärsimyksen syistä; se mikä pitää opettaa tai mihin tulee luottaa, on totuus polusta; ja saavutettava päämäärä on lakkaamisen totuus.
Buddhien 18 erillistä ominaisuutta ovat nämä: 1) Buddhat eivät tee virheitä 2) he eivät juttele äänekkäästi 3) heidän tarkkaavaisuutensa ei koskaan petä 4) heidän mielensä lepää aina meditaatiotilassa 5) he eivät haudo ajatuksia mielessään 6) heidän puolueettomuutensa ei koskaan ole harkitsematonta 7) heidän suuri pyrkimyksensä auttaa muita ei koskaan vähene 8) heidän ahkeruutensa ei myöskään koskaan vähene 9) he muistavat kaiken 10) heidän viisautensa (prajna) pysyy täysin puhtaana ja tahrattomana 11) heidän jatkuva ja täydellinen vapautunut tilansa ei koskaan vähene 12) heidän havaintonsa täydellisestä vapautumisesta ikiaikaisen viisauden (jnanan) kautta, joka näkee tiedettävän kaikki aspektit, ei koskaan vähene 13) tekoja, joita he tekevät täydellisillä kehoillaan, edeltää ikiaikainen viisaus 14) tekoja, joita he tekevät puhtaan puheensa välityksellä, edeltää ikiaikainen viisaus 15) tekoja, joita he tekevät jalon mielensä avulla, edeltää ikiaikainen viisaus 16) heidän ikiaikaista viisauttaan ei estä menneisyys 17) heidän ikiaikaista viisauttaan ei estä nykyisyys 18) heidän ikiaikaista viisauttaan ei estä tulevaisuus.
Koska buddhuus on aina olemassa ollutta viisautta ja tietoisuutta, buddhatoiminta on viisauden spontaania toimintaa ja toimintaan liittyy aina viisaus. Kaikkeen kolmeen toimintaan - kehon, puheen ja mielen - liittyy jnana. Buddhien täydellinen tieto kattaa kaikki kolme aikaa - menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden - esteettä.
Voittajat, buddhat, jotka ovat muuttaneet todeksi nämä 18 voimaa ja joilla on valtava myötätunto, kääntävät dharman pyörää olennoille täydellisesti ja ilman pelkoa. Lähde: The Changeless Nature, by Arya Maitreya and Acarya Asanga.]
Tekstin lopussa on toivomusrukous. Tilopa liittää ohjeisiinsa tämän toiveen:
117 Säilyköön tämä mahamudran osoittava ohje onnekkaitten olentojen sydämissä. Pysykööt nämä mahamudran olennaiset ohjeet onnekkaitten olentojen sydämissä!
Toisin sanoen Tilopa toivoo, että he, jotka haluavat seurata näitä ohjeita, löytäisivät ne, omaksuisivat ne ja ymmärtäisivät ne. Tässä on esitetty ohjeet, jotka ovat mahamudran olennaisin osa ja menetelmät, jolla sitä harjoitetaan.
Näin sanoi suuri ja loistava siddha Tilopa, joka oli oivaltanut mahamudran, Ganges-joen rannalla kashmirilaiselle pandiitta Naropalle, joka oli sekä oppinut että oivaltanut, sen jälkeen kun Naropa oli käynyt läpi kaksitoista koettelemusta.
Tähän päättyvät Tilopan lausumat mahamudran vajra-sanat. Tilopa opetti tämän Naropalle hänen kestettyään kaksitoista suurta koettelemusta. Naropa kesti kaksitoista pienempää koettelemusta Tilopaa etsiessään, ja suuremmat koettelemukset seurasivat, kun guru oli löytynyt. Kun hän oli kestänyt ne kaikki, Tilopa antoi Naropalle nämä ohjeet.
Sen käänsi ja kirjoitti muistiin pohjoisessa Pullaharissa suuri Naropa ja kielenkääntäjistä suurin, tiibetiläinen kääntäjä Marpa Chökyi Lodro.
Kysymys: Voiko autuuden tunteen tarjota valaistuneille olennoille mandalana? Onko se takertumista jos toivoo itselleen jotain, minkä voisi lahjoittaa edelleen muiden hyödyksi? Rinpoche: Yleensä lahjat ovat ulkomaailmassa olevia asioita, jotain, mikä on yhteisesti eri yksilöiden havaittavissa. Voi lahjoittaa kauniita kukkia, joita maapallolla kasvaa, laaksoja, joissa kasvaa lääkeyrttejä, korkeita vuoria jne. Tämäntyyppisiä asioita mandalassa yleensä lahjoitetaan. Omia aistimuksia ei lahjoiteta, olivatpa ne miellyttäviä tai muunlaisia.
Kysymys: En oikein ymmärrä, miten mieltä katsotaan. Teksti neuvoo katsomaan ulkoisia ilmiöitä niitä muuttamatta, projisoimatta mitään, onko se sama menetelmä kuin mitä käytetään mieltä katsoessa ja ellei ole, miten mieltä katsotaan? Rinpoche: Nämä kaksi menetelmää eroavat toisistaan hiukan. Se johtuu siitä, että meillä on ollut tottumus olla samsarassa jo ikiajat, ja koemme ulkoiset ilmiöt sen takia aineellisina, eikä se lopu, ennen kuin saavutetaan merkittävän korkea oivalluksen taso. On hyvin vaikea työskennellä ulkoisten ilmiöiden kanssa alussa, koska ne näyttävät niin kiinteiltä, ja siksi näissä ohjeissa suositellaan, että niitä ei käsitellä, koska ne eivät ole ongelma. Niistä ei ole erityistä hyötyä eikä vahinkoa. Oma mieli sen sijaan on ilmeisen aineeton ja aineettomuuden voi havaita kokemuksen kautta etsimällä jotakin ainetta, mistä se saattaisi koostua. Jos tuntuu liian vaikealta katsoa mieltä suoraan ja havaita sen aineettomuus, voi valita aineellisia piirteitä, ja tutkia niitä. Voi etsiä väriä, sijaintipaikkaa, muotoa, kokoa ym. Sillä tavoin askel askelelta vähitellen kokee suoraan mielensä aineettomuuden.
Kysymys: Rinpoche, minulla on kaksi kysymystä. Ensimmäinen koskee sitä, miten ystävällisyys tuntuu ilmaantuvan tyhjästä. Teidän siunauksenne voimalla, eikä niinkään omasta ansiostani, minulla on hiukan kokemusta ja ymmärrystä siitä, miten selkeyden tilassa levätään. Mietin, miten oikein käy niin, että kun todella lepuuttaa mieltään ja sallii aineettomuuden ja äärettömyyden kokemuksen itselleen, siitä tunteesta poikii herkkyys, hellyys ja kaipaus olla ystävällisempi muille?
Rinpoche: Tämä kuulostaa hyvältä. Kolmannen Karmapan laatimassa mahamudrarukouksessa sanotaan: Kaikkien olentojen luonto on aina Buddha. Sitä ymmärtämättä he vaeltavat loputtomassa samsarassa. Tähän ymmärrykseen päätyy luonnostaan, kun kokee mielensä luonnon. Kun sen kokee jossain määrin, siitä on heti hyötyä itselle. Silloin ymmärtää, että jos muut oivaltaisivat saman, he hyötyisivät samalla tavoin, koska kaikkien olentojen mielen luonto on samanlainen. Kun he eivät oivalla buddhaluontoaan, vaikka heillä on se, ja kärsivät kovasti, niin on selvää, että myötätunto herää. Se näyttää aina liittyvän mahamudra-kokemukseen.
Kysymys: Voimmeko rukoilla teille pitkää ikää opetusten päätteeksi? Rinpoche: Varmasti.
Lisäksi, jos meillä olisi aikaa, kävisin mielelläni läpi opetuksen, joka koskee kahdeksaa tajuntaa. Niiden ymmärtäminen auttaa mahamudra-harjoituksissa. [Luento on englanniksi luettavissa Shenpen Osel verkkolehden sivuilta 16 -18.]
Kysymys: Tahtoisin kysyä mielen rentouttamisesta. Kun mieltä katsotaan, mikä siinä itse asiassa rentoutuu ja kehittyykö rentoutumiskyky tekemällä hyviä tekoja, keräämällä ansioita? Rinpoche: Rentoutuminen ei perustu jännitykseen tai pelkoon. Rentoutumiseen ei liity sellaisia ajatuksia kuin "En saa ajatella, en aio ajatella, voi, nyt ajattelin, oh, pysäytin ajatukseni, tuota ajatusta en pysäyttänyt, se lipsahti ohi", jne. Sellainen asenne mietiskelyä kohtaan tekee harjoituksesta taistelua. Rentoutuneessa mietiskelyssä annetaan ajatuksen syntyä, jos se on syntyäkseen ja katsotaan sitä suoraan. Se vaatii vähemmän ponnistelua ja harjoitus on erilaista.
Mitä tulee ansioiden kertymään suhteessa kykyyn mietiskellä, niin hyvät teot auttavat mietiskelyssä varmasti. Siksi suositellaan, että ihmiset tekisivät alkuharjoitukset, ennen kuin he saavat mahamudraohjeet. Täyskumarruksia tekemällä kasvatetaan uskoa ja hartautta, joka lisää harjoitukseen sitoutumista. Vajrasattva-harjoituksella poistetaan taipumuksia ajatella hallitsemattomasti. Mandalan uhraamisella kartutetaan ansion kertymää, joka auttaa mahamudra-harjoituksessa, ja gurujoogan kautta vstaanotetaan gurun siunaus, joka tuo kokemuksen ja oivalluksen.
Kaikki nämä harjoitukset, jotka johtavat ansioiden ja viisauden kasvuun, auttavat mahamudrassa. Ei pidä kuitenkaan luulla, ettei mahamudraa voisi tehdä ilman niitä. Sitä voi, mutta alkuharjoituksista on paljon apua.
Olette kuunnelleet opetuksia kiinnostuneina dharmasta, erityisesti mahamudrasta ja kysyneet kysymyksiä selventääksenne itsellenne hämäräksi jääneitä kohtia. Olen siitä kovin iloinen. Tunnen itseni onnekkaaksi voituani osallistua tähän, sillä vaikka itselläni ei ole mitään voimaa olla teille hyödyksi, nämä mahasiddha Tilopan sanat ovat täysin luotettavia ja ilman virheitä. Sen takia olen varma, että tästä on paljon hyötyä, varsinkin heille, jotka ryhtyvät harjoitukseen ja yrittävät viedä sen päätökseen.
Omistamme opettamisesta ja opetusten kuuntelemisesta kertyneen olennon kaikkien olentojen vapautumiselle, olkoon maailma ilman sotia, sairauksia ja nälänhätää kunnes kaikki olennot ovat vapautuneet, eläkööt opetusten haltijat, perimyslinjan vastuussa olevat henkilöt pitkään, erityisesti hänen pyhyytensä Gyalwa Karmapa.
Khenchen Thrangu Rinpochen pitkän iän rukous:
TEN PÉ PAL JOR KAR MA LO DRÖ SHAB
CHÖ PHEL ZANG PO YÖN TEN KHA CHAB TU
PEL ZHING SHAK PÉ TAK TEN SHÉ DRUB
CHI
TRIN LÉ CHOK LÉ NAM JAL PAL BAR SHOK
Lama Tashi Namgyal Tilopan opetukset: Mietiskelyn kuusi olennaista asiaa
Kaikki mietiskelyn muodot kuuluvat jompaankumpaan kahdesta luokasta: tyyneysmietiskelyyn (sanskritiksi shamatha, tiibetiksi shine) ja viisausmietiskelyyn (sanskritiksi vipashyana, tiibetiksi lhatong). Tyyneysmietiskelyn avulla voidaan tyynnyttää ristiriitaiset tunteet, kesyttää ja terävöittää mieltä ja kehittää erinomainen keskittymisen kyky. Sen avulla ei kuitenkaan voida saavuttaa pysyvää rauhantilaa eikä buddhuuden korkeinta viisautta. Pelkkä shamata tyynnyttää vain väliaikaisesti tunnetason häiriötiloja, joista huono karma ja kärsimys aiheutuvat.
Siitä huolimatta tyyneysmietiskelyn harjoitus on varsin tärkeää, sillä se on sellaisen viisauden perusta, joka antaa selkeän ymmärryksen hämmentyneen mielen toimintamalleista ja suhteesta ulkomaailmaan. Vähitellen harjoitus johtaa ei-kaksinaisuuden syvempään ymmärtämiseen, ja sitä kautta ristiriitaisten tunteiden (kleshojen) juuret katkaistaan. Silloin harjoittaja alkaa nähdä kokemustensa läpi ja lakkaa pitämästä niitä kiinteinä. Takertuminen itseen häviää. Khenpo Tsultrim Gyamtson sanoja lainataksemme: Hän, joka tietää, että tämä maailma on kuin kuun kuvajainen veden pinnalla, ei takerru onneen, kun onni on läsnä, ei masennu kärsimysten kohdatessa; hän saavuttaa todellisen sisäisen rauhan.
Vipashyana-opetuksiin liittyy kaksi menetelmää. Toinen on analyyttinen meditaatio, jolloin oppilas analysoi kokemuksiaan oivaltaakseen, että itse, ilmiöt ja tajunta ovat vailla itseä. Kokemus tyhjyydestä johtaa korkeimpaan heränneeseen tilaan. Vipashyanan toinen muoto on mielen asettaminen paikalleen. Siinä pätevä opettaja asettaa oppilaan mielen mietiskelytilaan, jossa pysymällä oppilas ahkeran harjoituksen kautta kokee saman viisauden kuin opettajalla on. Tässä menetelmässä ei analysoida mitään, itse asiassa analysointia vältetään viimeiseen asti.
Mahasiddha Tilopan kuusi olennaista mietiskelyyn liittyvää asiaa sisältävät perusperiaatteet, joilla mieli asetetaan paikoilleen. Ensimmäinen ohje on olla seuraamatta menneisyyteen liittyviä ajatuksia. Jos mieleen tulee jotain, mikä koskee kuluvaa hetkeä aikaisempia tapahtumia, siitä pitäisi vain päästää irti ja antaa sen mennä, mitä nopeammin, sen parempi. Tulisi kehittää automaattinen tapa irrottaa itsensä sellaisista ajatuksista heti paikalla kun ne ilmestyvät, pitäisi pysyä jatkuvassa irrottamisen tilassa.
Toiseksi ei pitäisi antaa nykyisyyteen liittyvien ajatusten häiritä itseään eikä seurata sellaisia ajatuksia. Erityisesti tulee välttää kiinnittymästä ulkoisiin ja sisäisiin ilmiöihin.
Kolmanneksi ei pidä suunnitella tulevaa eikä seurata tulevaisuuteen liittyviä ajatuksia vaan päästää niistä irti saman tien.
Neljäs olennainen asia on olla mietiskelemättä. Pitäisi vastustaa kiusausta parannella mietiskelyään mietiskelemällä tyyneyttä, tyhjyyden kokemusta, kirkkautta ja autuutta. Mietiskelyn tekemällä tekeminen muodostuu esteeksi.
Viidenneksi ei pidä analysoida. Vaikka analyyttinen meditaatiomenetelmä on olemassa, sen tarkoitus on ylittää analyyttiset käsitteet, jotta mielen todellinen luonto voidaan kokea suoraan. Ohjeen mukaan ei tule kysellä sellaisia kysymyksiä kuin minkä värinen mieli on, missä se on, miten se on ja miksi, onko sillä muotoa, sijaintia tai muita piirteitä. Pitäisi päästä taipumuksesta analysoida kokemuksiaan.
Ellei siis pidä antaa menneisyyttä, nykyisyyttä tai tulevaisuutta koskevien ajatusten häiritä itseään, ei mietiskellä eikä analysoida, niin mitä sitten pitää tehdä? Mihin kiinnittää mielensä? Vastaus Tilopan mukaan on: "Ei mihinkään." Kuudes olennainen asia on jättää mieli sellaiseksi kuin se on. Mitä mieleen juolahtaakin, sitä ei pitäisi toivottaa tervetulleeksi eikä hyljeksiä, ei rohkaista eikä tukahduttaa, eikä pitäisi unohtua ajatuksiinsa. Bokar Rinpoche huomauttaa: "Ei ole mitään tehtävää." Ei mitään muuta tehtävää kuin levätä jatkuvassa tietoisuudessa kaikesta, mitä tapahtuu.
Monissa tiibetinbuddhalaisissa kagyu- ja nyingma-koulukuntien opetuksissa on hengitysharjoituksia, joissa tyyneysmietiskely yhdistyy viisausmietiskelyn tapaan asettaa mieli paikoilleen. Kun hengitämme ulos, siihen liittyy tunne mielen ja hengityksen yhteen tulemisesta sekä mielen ja hengityksen yhdistymisestä avaruuteen. Se on shamatha-harjoitusta. Kun uloshengitettyämme rentoudumme ja lepäämme ennen seuraavaa sisään hengitystä ilman, että keskitymme sisään hengitykseen erityisesti, harjoitamme mielen asettamista paikoilleen. Jos uloshengitystä seuraava "väliaika" täyttää Tilopan kuusi olennaista mietiskelyyn liittyvää asiaa, hengitystä ei ole enää tarpeen seurata.
Jos mieli tylsistyy tai ikävystyy, eikä tylsyys häviä heti ilmestyessään, tai jos unohtuu ajatuksiinsa, tulee palata shamata-harjoitukseen ja seurata hengitystä.
|
