|
Kuinka karma toimii? Lähde: Khenpo Karthar Rinpochen kommentaari Karma Chakmen teokseen Mountain Dharma, Volumes 1-4. Suomennokset Ani Sherab @ Rokpa Finland ry 2011
Karman lajit
Suurin osa Buddha Shakyamunin Neljää jaloa totuutta koskevista opetuksista liittyy karmaan, syyn ja seurauksen lakiin. Edes arhatit eivät ymmärrä karmaa täysin, vain täydelliset buddhat ymmärtävät sen kaikki hienoudet.
Karmaa on kolmea lajia: yhteistä, yksilöllistä ja liikkumatonta. Ympäristömme ja koko maailmankaikkeus on siinä olevien olentojen yhteisen karman tulosta. Tuntevien olentojen erilaiset kokemukset, ilot ja surut, ovat tulosta kunkin yksilön omista teoista. Hyvät teot johtavat kolmeen ylempään maailmaan (jumalat, puolijumalat ja ihmiset) ja huonot teot kolmeen alempaan maailmaan (eläimet, nälkäiset henget ja helvettiolennot). Liikkumaton karma syntyy tyyneysmietiskelystä (shamatha), jossa mieli keskittyy yksipisteisesti, mutta kiintyy keskittymisen tuottamaan rauhaan. Se johtaa jälleensyntymään jumalten maailmoissa.
Mikä karmaan vaikuttaa?
1. Tekojen motivaatio
Yksilön tekojen motivaatio määrittelee maailman, jossa hän jälleensyntyy (ks. samsaran kuusi maailmaa). Vaikka maailmojen rakenne ja olentojen ulkomuoto vaihtelee erilaisen karman takia loputtomasti, kärsimys koetaan samalla tavalla sen mukaan, minkälaisia tekoja on tehty.
Vihan vallassa tehdyt sanalliset ja ruumiilliset huonot teot johtavat helvettiin. Viha on tunteista kauhein ja helvetit kauheimpia olemassaolon tiloja. Halun vallassa tehdyt huonot teot vievät nälkäisten henkien maailmaan. Apaattiset ja hämmennyksen vallassa tehdyt huonot teot saavat olennon syntymään eläimenä.
Hyvät teot, joihin on sekoittunut henkilökohtaisia pyyteitä, johtavat syntymään ihmisten maailmassa. Loogista onkin, että ihmisten maailma on suhteellisen miellyttävä, mutta ihmiset joutuvat jatkuvasti ponnistelemaan tavoitteisiin päästäkseen. Ihmisten maailmaa leimaa kiire ja yhä uusien tavoitteiden perässä juokseminen. Kateellisella motivaatiolla tehdyt hyvät teot vievät kateellisten jumalten maailmaan, jonka vitsauksena on sotiminen. Ylpeyden vallassa tehdyt hyvät teot saavat syntymään jumalten maailmoissa. Siellä kaikki olisi muuten hyvin, mutta onnelliset olosuhteet päättyvät, kun ne aikaansaanut karma on kulunut loppuun.
2. Tekojen voimakkuus
Samalla tavalla kuin motivaatio, myös tekojen voima ohjaa syntymään eri maailmoissa. Vaikutukseltaan voimakkaat ja laajalle vaikuttavat huonot teot vievät helvettiin. Lievemmät teot saavat syntymään nälkäisenä henkenä ja vähäiset huonot teot eläimenä. Toisaalta hyvin ansiokkaat teot johtavat jumalten maailmoihin, keskinkertaisen hyvät teot ihmisten maailmaan ja vähäiset hyvät teot kateellisten jumalten maailmaan.
3. Tekojen laatu
Kolmas tapa ymmärtää karmaa on verrata kymmentä huonoa tekoa niiden tuloksiin.
Ensimmäinen näistä teoista on aikomuksellinen tappaminen. Se tarkoittaa, että vihan motivoimana ihminen tekee fyysisen, sanallisen tai ajatustason teon, jonka tarkoitus on tappaa joku elävä olento ja tämä myös kuolee.
Ensisijainen tulos taposta on jälleensyntymä helvetissä. Toissijainen tulos on, että jos myöhemmin syntyy uudelleen ihmisenä joidenkin hyvien tekojen seurauksena, kokee ennenaikaisen kuoleman. Kolmanneksi tuloksena on syntyminen luonteeltaan sellaiseksi, että pitää tappamisesta. Jokaisella huonolla teolla on nämä kolme tapaa kypsyä tuloksiksi. Mutta monet syyt ja olosuhteet vaikuttavat tunteviin olentoihin ja heidän ympäristöönsä ja syitä syvemmin tuntematta johtopäätöksiä eri yksilöiden kohdalla ei voi vetää. Tämä koskee kaikenlaisten tekojen tuloksia.
Yleistäen voidaan sanoa, että varastaminen saa syntymään nälkäisenä henkenä. Vaikka syntyisi lopulta ihmisenä, on köyhä ja elää köyhällä alueella. Luonne on varastamiseen taipuvainen.
Seksuaalisten väärinkäytöksen kuten pettämisen, alaikäiseen sekaantumisen ja uskonnollisista syistä selibaatissa olevan vietteleminen saa myös syntymään nälkäisenä henkenä. Jos myöhemmin syntyy ihmisenä, ympäristö on kuuma ja kuiva, pölyinen ja epämiellyttävä. Lisäksi kehosta voi puuttua normaali suoja äärilämpötiloja vastaan, esimerkiksi tukka. Kolmanneksi luonne on taipuvainen seksuaalisiin väärinkäytöksiin.
Valehtelemisen tuloksena synnytään eläimeksi. Jos myöhemmin syntyy ihmisenä, kärsii pahanhajuisesta hengityksestä. Luonne on valehteluun taipuvainen.
Riidan kylvämisen johdosta synnytään kateellisena jumalana. Jos myöhemmin syntyy ihmisenä, ei tule toimeen muiden kanssa, perhe ja ystävät tuntuvat aina olevan riidoissa entisen riidankylväjän kanssa ilman mitään syytä. Ihminen syyttää silloin muita, eikä näe vikaa itsessään. Todellisuudessa vika ei silloin ole niinkään toisissa, vaan se on tulosta henkilön teoista aiemmissa elämissä. Karmasta johtuen luonne on edelleen sellainen, että haluaa erottaa ihmiset toisistaan ja aiheuttaa riitoja puheillaan.
Kovien sanojen lausuminen johtaa helvettiin. Vaikka myöhemmin syntyisi ihmisenä, muut puhuvat itsestä pahaa ilman näkyvää syytä. Sanallinen väkivalta on tällaiselle ihmiselle helppoa.
Tyhjän puhuminen saa syntymään eläimenä. Jos myöhemmin syntyy ihmiseksi, kukaan ei usko vaikka puhuisi totta. Karman takia luonne on halpamainen, sanoilla ei ole vaikutusta, eikä johtaminen onnistu.
Himoitseminen on mielessä tehty huono teko. Se kohdistuu tyypillisesti muiden omaisuuteen, mutta ihminen voi olla kiintynyt myös omaan omaisuuteensa ja asemaansa siinä määrin, että yliarvioi niiden merkityksen. Ensisijainen tulos on syntyä johonkin alemmista maailmoista tilanteesta riippuen. Vaikka syntyisi ihmisenä, toiveet eivät koskaan täyty. Kaikki tavoitteet karkaavat käsistä. Näemme tätä ympärillämme: joidenkin ei tarvitse tehdä juuri mitään saavuttaakseen haluamansa kun taas toiset eivät saavuta mitään vaikka kuinka ponnistelisivat. Yleensä kysymys ei silloin ole siitä, että näissä ihmisissä olisi mitään vikaa tässä elämässä, vaan tilanne johtuu aikaisempien elämien teoista. Himoitsemisen tuloksena luonne on himoitsemiseen taipuvainen ja ihminen ajattelee: ”Miksi se ja se ei voi olla minun? Toivon että se olisi minun eikä muiden.”
Pahantahtoisuus saa syntymään helvetissä. Vaikka syntyisi myöhemmin taas ihmisenä, joutuu pelkäämään vihollisia. On koko ajan tunne, että joku vaanii itseä, ja yleensä niin myös on. Luonne on pahantahtoinen jatkossakin.
Väärät näkemykset merkitsevät totuuden hyljeksimistä. Sen seurauksena synnytään eläimeksi. Vaikka syntyisi myöhemmin ihmisenä, syntyy yhteiskuntaan, joka opettaa vääriä näkemyksiä. Sitten on taipuvainen totuudenvastaiseen toimintaan jatkossakin.
Huonojen tekojen vastakohtana hyvät teot johtavat hyviin jälleensyntymiin. Esimerkiksi siinä missä tappaminen lyhentää elämää, muiden olentojen elämän suojelu saa omankin elämän pitenemään ja niin edelleen.
Karman kypsyminen
Tässä tarkastellaan sitä, miten kauan kestää, ennen kuin teon seuraus tulee tekijän itsensä koettavaksi. Vaihtoehtoja on neljä tekojen voiman mukaan.
Ilmiselvä karma, hyvä tai huono, syntyy voimakkaan teon tuloksena ja seuraus koetaan heti seuraavassa elämässä (1) ilman että kukaan, edes Buddha, voi sitä estää. Tämä on tärkeä kohta ymmärtää: edes Buddha ei voi muuttaa karmaamme, vain me itse kykenemme siihen turvautumalla Buddhaan. Jos Buddha voisi poistaa karmamme, hyväntahtoisena hän olisi tehnyt sen jo ja me olisimme valaistuneet.
Karman puhdistamiseen tarvitsemme kahta asiaa. Buddhan puolelta tarvitaan hyviä ominaisuuksia ja myötätuntoa meitä kohtaan, niin että voimme tuntea inspiraatiota hänen esimerkkinä johdosta (hartautta, uskoa) ja kerätä sitä kautta henkisiä ansioita. Omalta puoleltamme tarvitaan ponnistelua. Buddha ei voi pelastaa meitä ilman että tekisimme mitään.
Teko puhdistuu, kun oikeat olosuhteet tulevat yhteen. Sitä voi verrata kasvin kasvattamiseen siemenestä. Teon luoma karminen siemen tarvitsee oikeat olosuhteet, jotta seuraus koetaan, niin kuin kasvin siemen tarvitsee kasvaakseen maata, kosteutta ja valoa. Teon seurausten poistaminen vaatii omaa toivetta saada karma puhdistetuksi, työtä sen eteen ja valaistuneiden olentojen hyviä ominaisuuksia, jotka toimivat henkisten ansioidemme kasvattajina.
Kokemamme kärsimykset johtuvat karmastamme, mutta kärsimyksen kokeminen ei automaattisesti puhdista karmaa. Jos kyseessä on tavallinen ihminen eikä dharmanharjoittaja, koettelemukset voivat kovettaa hänet. Jos kärsimys tunnistetaan karmaa puhdistavaksi, niin sitten se puhdistaa.
Vähemmän voimakkaiden tekojen aiheuttama karma ei kypsy seuraavassa elämässä, vaan sitä seuraavassa (2).
Vähäisten tekojen aiheuttaman karman kypsyminen on ajallisesti epävarmaa. On varmaa, että seuraukset koetaan, ei vain ole varmaa milloin. Omien tekojen seuraukset koetaan aina varmasti, ellei karmaa puhdisteta. Tulokset koetaan joskus tulevaisuudessa (3).
Neljänneksi, jos teko on hyvin voimakas, sen tulokset voivat tulla suoraa päätä (4). Viisi ns. anteeksiantamatonta tekoa ovat karmisesti niin vahvoja, että ne johtavat kuoleman jälkeen suoraan alimpaan helvettiin (Avici) ilman tavanomaisia bardo-kokemuksia. Kerrotaan, että Shakyamuni Buddhan serkku Devadatta yritti Buddhan salamurhaa kolme kertaa. Karma kypsyi niin, että maa avautui Devadattan jalkojen alla ja hän putosi laavaan. Kuollessaan hän tajusi virheensä ja huusi: ”Gautama, minä palan.” Katumuksen häivähdyksellä on voima päästää hänet Avicin helvetistä tämän maailmankauden lopulla, kun viimeinen tuhannesta täällä ilmestyvästä Buddhasta on päättänyt toimintansa. Silloin Devadatta saavuttaa pratyekabuddhan oivalluksen.
Hyväkin karma voi kypsyä välittömästi. Se voi tapahtua kahdella eri tavalla. Hyvä dharmanharjoittaja saattaa kuollessaan tunnistaa mielen peruskirkkauden. Hän pysyy meditatiivisessa tilassa (tiibetiksi thukdam) eikä koe bardoa. Toinen mahdollisuus on, että joku oivaltanut mestari suorittaa kuolleelle tajunnansiirron (phowa). Tajunta sinkoutuu ulos ruumiista kuin nuoli ja päätyy puhtaisiin maihin ilman bardoa.
Karmisiin seurauksiin vaikuttavia muita seikkoja
Karmisen seurauksen voima riippuu siitä, kehen teko kohdistuu. Omiin vanhempiin, vajramestariin, oivaltaneisiin bodhisattvoihin ja buddhiin kohdistuvat teot ovat voimakkaimpia. Ne voivat johtaa seurauksiin samassa elämässä.
Silläkin on vaikutusta, missä järjestyksessä teot tehdään. Jos tekee paljon pahaa elämänsä alkuvaiheessa, mutta muuttuu myöhemmin hyväksi, hyvien tekojen seuraukset koetaan ensin. Esimerkiksi Angulimala oli sarjamurhaaja, joka kuitenkin saavutti arhatin oivalluksen myöhemmin elämässään. Ikävä kyllä joku saattaa tehdä hyvää elämänsä alkuvaiheessa ja myöhemmin pahaa. Voi esimerkiksi harjoittaa dharmaa nuoruudessa ja myöhemmin katua ajatellen, että se oli ajan tuhlausta, koska on köyhtynyt ja menettänyt yhteiskunnallisen aseman. Asenne laimentaa hyvät teot.
Ansiokkaiden tekojen hyvät seuraukset laimenevat myös, jos tekijä tulee niistä ylpeäksi. Hyvät teot pysyvät tallessa, jos ne omistetaan muille puolueettomasti.
Karmaa voi puhdistaa neljän voiman avulla. Tärkein niistä on lupaus olla toistamatta huonoa tekoa. Pelkkä tunnustaminen ei riitä.
Jos mikään edellä oleva ei vaikuta tehdyn teon tulossa oleviin seurauksiin, se säilyy ja tekijä itse kokee seuraukset, vaikka siihen kuluisi aioneita. Karmiset seuraukset tulevat aina teon tekijälle, ei kenellekään muulle. Hyvästä teosta seuraa aina onnea ja pahasta teosta kärsimystä. Tämän karman lain kieltäminen on pahin mahdollinen väärä näkemys ja johtaa yksilön jälleensyntymiin, jossa hänen on mahdotonta ymmärtää karmaa. Niin käy, jos kuulee karman laista, mutta ei hyväksy sitä.
Vastauksia kysymyksiin
1. Kysymys: Miten voisin lakata arvostelemasta muiden tekoja?
Vastaus: Emme kerää itsellemme pahaa karmaa pelkästään huomaamalla toisen henkilön olevan tunnetason heikkouksien (klesha) vallassa tai toimivan sopimattomasti. Karma ei kerry sitä kautta että näkee asiat niin kuin ne ovat. Jos reagoimme toisen toimintaan kleshojen kautta, meille muodostuu karmaa, mutta omat reaktiot ovat omassa vallassa. Voimme tuntea myötätuntoa kleshojen vallassa olevaa kohtaan, jolloin keräämme hyvää karmaa ja puhdistamme huonoa.
Hinayana-perinteen mukaan aina kun muut kohtelevat meitä huonosti, ajatellaan näin: ”On oman huonon karmani tulosta, että kohtaan nämä huonot olosuhteet.” Se koskee sekä itseämme kohtaan huonosti käyttäytyviä ihmisiä että muuten vain epäsuotuisia olosuhteita. Kaikki se, mitä kohtaamme, on oman karmamme tulosta. Jos emme syytä ulkomaailmaa mistään, emme juutu kielteisiin ulkoisiin olosuhteisiin.
Mahayana-perinteessä yritetään tunnistaa tunne, jonka vallassa itseä arvosteleva henkilö on. Se voi olla esimerkiksi vihaa tai kateutta. Koska arvostelija kerää huonoa karmaa ja on vaarassa jälleensyntyä alempiin maailmoihin, tunnemme myötätuntoa häntä kohtaan ja omistamme omat henkiset ansiomme hänelle. Se tehdään rakkaudella ja ymmärtäen. Ajattelemme, että oma olemassaolomme aiheuttaa toisen esittämän kritiikin, joten olemme oikeastaan itse syypää siihen, että meitä arvosteleva henkilö kerää huonoa karmaa.
Mahyana-harjoituksessa ei tulla hetkessä mestariksi, mutta kun sitä toistaa yhä uudelleen, omat kielteiset tunteet alkavat rauhoittua. Hinayana- ja mahayana-lähestymistapaa voi käyttää rinnakkain.
2. Kysymys: Miten erotetaan oma ja muiden vastuu huonoista teoista?
Vastaus: Oma vastuumme on varmistaa, että emme lisää muiden huonon karman taakkaa. Samalla kehitämme itsessämme rakkautta ja myötätuntoa. Jos syytämme muita, saamme muut tekemään lisää huonoja tekoja. Se mitä muut tekevät on heidän vastuullaan, mutta meidän tehtävämme on välttää keräämästä lisää huonoa karmaa.
Jos vaikkapa pukeudun munkin kaapuun ja joku ihmettelee sitä kadulla, ilmapiiri voi muuttua vihamieliseksi. Ellen kävelisi epätavallisissa tamineissa, vastaantulija ei tulisi ennakkoluuloiseksi. Huomaan olevani itse vastuussa tilanteesta, enkä ala riidellä.
3. Kysymys: Joskus hyville ihmisille tapahtuu kamalia asioita. Miksi niin käy ja miten siihen suhtautua?
Vastaus: Pitää ymmärtää jotain karman laista. Jos meillä on asiat hyvin, se johtuu siitä, että olemme tehneet jotain hyvää menneisyydessä. Jos teemme jotain hyvää nyt, emme nauti sen tuloksista heti, vaan täytyy odottaa, kunnes karma kypsyy. Niin karma periaatteessa toimii.
Usko syyn ja seurauksen lakiin horjuu, kun hyvät ihmiset joutuvat kärsimään ja pahoille käy hyvin. Karma toimii silloin niin, että hyvien tekojen tekeminen polttaa pois heikkouksia ja paha karma kypsyy nopeammin. Jos velkainen ihminen päättää muuttaa ulkomaille, velkojat ryntäävät paikalle ennen kuin hän ehtii muuttaa. Kun dharmanharjoittaja on siirtymässä puhtaille buddhakentille, karmiset velkojat käyvät kimppuun. Toisaalta pahat ihmiset, jotka nauttivat suotuisista olosuhteista, kuluttavat hyvää karmaansa ja siirtyvät kuoltuaan todennäköisesti alempiin maailmoihin.
Jos teemme puhdistavaa harjoitusta kuten Vajrasattvaa, karma saattaa tuoda eteemme odottamattomia vastoinkäymisiä. Sitä voi verrata likaisen pyykin pesuun. Kun vaateita liotetaan, ne saattavat haista. Ne eivät kuitenkaan ole likaantumassa, vaan lika on poistumassa niistä. Sellaisten vastoinkäymisten edessä kannattaa olla kärsivällinen ja jatkaa harjoitusta.
4. Kysymys: Sanotaan, että korkean laman kuten Karmapan siunauksella voi välttyä helvetiltä, vaikka olisi kerännyt paljon pahaa karmaa. Pystyykö hän poistamaan syyt, jotka johtavat helvettiin syntymiseen, vai kohentaako hän karmisia olosuhteitamme?
Vastaus: Sekä että. Lisäksi tarvitaan paljon edellisissä elämissä kerättyä hyvää karmaa, että yksilö ylipäätään tapaisi Karmapan tai kuulisi hänen puhuvan. Karmapan näkeminen tai hänen puheensa kuuleminen aktivoi tuon hyvän karman. Karmapa on saavuttanut buddhuuden kauan sitten ja ilmestyy keskuudessamme auttaakseen olentoja. Olennon karma ja Karmapan myötätunto yhdistyvät.
5. Kysymys: Miksi sanotaan, että hyvä karma vie jumalten maailmoihin? Luulin, että valaistuminen ei ole siellä mahdollista.
Vastaus: Tätä pitää tarkastella asiayhteydessä. Sanotaan kyllä, että suuret hyvät teot vievät jumalten maailmaan, keskinkertaiset ihmisten maailmaan jne., mutta kyse on maallisista eli tahraisista teoista. Tahraamaton hyve syntyy teoista, joiden motivaationa on saavuttaa valaistuminen muiden olentojen hyödyksi. Maallisesta näkökulmasta jumalten maailma on parempi kuin ihmisten, siellä on enemmän nautintoja ja maallisesti katsottuna paremmat oltavat. Dharman kannalta ihmisten maailma on parempi, koska täällä saattaa olla mahdollisuus dharmaharjoitukseen. Kaikilla ihmisillä sitä ei ole, vain niillä, joiden elämässä arvokkaan ihmiselämän ehdot täyttyvät.
6. Kysymys: Opetusten mukaan vain kukin yksilö itse voi puhdistaa oman karmansa. Kuten sanoitte, jos Buddha voisi tehdä sen puolestamme, hän olisi tehnyt sen jo. Toisaalta toivomme, että voisimme vapauttaa kaikki olennot kärsimyksestä. Voimmeko todella vapauttaa olentoja alemmista maailmoista sitten kun meistä tulee bodhisattvoja?
Vastaus: Se riippuu siitä, millaisen yhteyden tietty bodhisattva ja tietty olento ovat aikaisemmin muodostaneet. Jos yhteyttä ei ole ollenkaan, bodhisattva ei voi tehdä kovin paljon. Jos olento on muodostanut yhteyden bodhisattvaan aikaisemmissa elämissä, bodhisattva voi tehdä aika lailla. Paljonko voidaan auttaa, riippuu yhteyden laadusta.
Yhteys voi olla myönteinen, neutraali tai kielteinen. Jos yhteys on myönteinen ja olennolla on jo uskoa bodhisattvaan, tämä voi mahdollisesti johdattaa olennon pois helvetistä. Neutraali yhteys riittää lyhentämään oleskeluaikaa helvetissä. Jos olento on aikaisemmassa elämässä yrittänyt vahingoittaa bodhisattvaa, yhteys on kielteinen ja se voikin olla syynä helvettiin joutumiselle. Bodhisattva ei todennäköisesti pysty auttamaan sellaista olentoa helvetistä ulos, kunnes tehdyn teon tuottama karma on kulunut loppuun. Bodhisattvan vahingoittamisyritys tuottaa valtavan määrän huonoa karmaa. Bodhisattvat toivovat sydämestään voivansa auttaa kaikkia, erityisesti niitä, jotka vahingoittavat heitä. Kun bodhisattva kohtaa vastoinkäymisiä, ne auttavat häntä kehittämään kärsivällisyyttä ja muita hyviä ominaisuuksia, joten yhteys on olemassa. Kun vahingontekijä vihdoin pääsee helvetistä, bodhisattva voi ohjata häntä vähä vähältä ensin puhtaisiin maihin ja sitten lopulliseen heräämiseen.
7. Kysymys: Voimmeko jotenkin auttaa muita olentoja dharmaharjoituksellamme jo nyt, vaikka emme ole saavuttaneet korkeita bodhisattvatasoja?
Vastaus: Sanan täydessä merkityksessä bodhichitta-motivaation vaikutukset näkyvät vasta sitten kun olemme itse korkeasti oivaltaneita. Harjoituksestamme on silti hyötyä muille monin tavoin. Kun kehitämme rakkautta ja myötätuntoa, muutumme muiden kannalta mukavammiksi. Voimme myös kylvää vapautuksen siemeniä olentojen mieliin lausumalla mantroja ja buddhien nimiä heidän kuultensa. Dharmakeskusten perustaminen ja ylläpitäminen auttavat dharmasta kiinnostuneita olentoja saamaan siihen yhteyden. Luomme olosuhteita, joissa muut voivat edetä henkisellä tiellä kohti omaa vapautumistaan.
8. Kysymys: Miten paljon omien olosuhteiden muuttamiseksi kannattaa tässä elämässä nähdä vaivaa?
Vastaus: Suurin osa kokemastamme on karman tulosta, joten ajalliset olosuhteet eivät ole kovin tärkeitä. Jos toimitaan muiden hyväksi vaikkapa luomalla retriittipaikkoja tai rakentamalla luostareita, sitten olosuhteet otetaan huomioon mahdollisimman hyvin.
9. Kysymys: Onko kuolevaa mahdollista auttaa?
Vastaus: Olipa olento eloissa tai kuollut, voimme auttaa vain, jos meillä on voima siihen. Pelkät hyvät toiveet eivät riitä ja siksi meidän täytyy harjoittaa dharmaa. Omistamme dharmaharjoituksemme muille olennoille vilpittömästi rakkaudella ja myötätunnolla. Hyöty on suurempi, jos olennolla on meihin fyysinen yhteys, eli hän on ystävä tai sukulainen tai jos hänellä on kanssamme dharmayhteys sanghan jäsenenä.
10. Kysymys: Miten voimme parhaiten auttaa itsemurhan tehnyttä läheistä?
Vastaus: Vaikka onkin ymmärrettävää, miksi ihmiset joissain tilanteissa riistävät oman henkensä, se on pahin mahdollinen virhe. Se on virhe sekä ihmisen itsensä kannalta että sen kannalta, miten se vaikuttaa muihin. Voimme rukoilla itsemurhan tehneen puolesta ja lausua mantroja om mani peme hung (Chenrezik) ja om ami dewa hri (Amitabha). Niitä lausuessasi ajattele läheisesi lisäksi kaikkia itsemurhan tehneitä, jotka kokevat kärsimystä. Luo mielessäsi yhteys ystävääsi ikään kuin antaen hänelle jotain, vähän niin kuin ruokkisit lintuja. Silloin mantra auttaa häntä. Rukouksellasi on voimaa siksi, että välillänne on yhteys.
11. Kysymys: Miksi visualisoisin hänen kasvonsa, kun ruumista ei enää ole?
Vastaus: Hänen mentaalinen kehonsa on fyysisen kehon kopio.
12. Kysymys: Miten välttää liikkumatonta karmaa ja syntymistä muodon maailmaan ja muodottomaan maailmaan?
Vastaus: Näihin jumalten maailmoihin päädytään siten, että harjoitetaan tyyneysmietiskelyä (shamatha) niin intensiivisesti, että syntyy ainakin pinnallisesti katsottuna hyvin syvä mielenrauha. Kun ajatukset eivät häiritse, olo on valtavan hyvä. Tuohon hyvänolontunteeseen kiinnytään ja takerrutaan ja siitä ongelmat alkavat.
Kun ihminen on kerran kokenut sellaisen hyvänolontunteen, hän tulee siitä helposti riippuvaiseksi. Hän alkaa tukahduttaa ajatuksiaan, koska ne tuntuvat tuhoavan hyvänolontunteen. Ajatukset tukahdutetaan niin tehokkaasti, että mieli keskittyy kokonaan sisäänpäin ja se voi tuottaa jälleensyntymän muodon maailmassa tai muodottomassa maailmassa.
Siellä ongelmana on se, että olennot eivät tee siellä mitään muuta kuin pysyvät jatkuvassa meditatiivisessa tilassa ja kuluttavat loppuun hyvää karmaansa. Sen loputtua jälleensynnytään yleensä alempiin maailmoihin, koska huonoa karmaa on jäljellä. Jotta tämä vältettäisiin, shamathan harjoittajan tulee muistaa, ettei tyyni meditaatiotila ole päämäärä vaan keino. Älä takerru mielenrauhan luomaan hyvänolontunteeseen.
13. Kysymys: Miten voin tietää tukahdutanko ajatuksiani liikaa?
Vastaus: Ongelma on kaksitahoinen: takertuva kiintymys ja vastenmielisyys. Vastenmielisyyden tunne koskee ajatuksia, ne tuntuvat vastenmielisiltä, joten ne tukahdutetaan. Kiintymys liittyy hyvänolontunteeseen, joka koetaan ajatusten poissa ollessa.
14. Kysymys: Voiko ihminen rukoilla, että kaikki karmiset seuraukset tulisivat mahdollisimman pian koettaviksi?
Vastaus: Bodhisattvat rukoilevat jatkuvasti, että heidän kaikki karmansa kypsyisi tässä elämässä. Sen lisäksi he toivovat, että voisivat ottaa muidenkin olentojen karman kantaakseen ja yksin kokea sen tulokset nykyisenä elinaikanaan. Rukouksen voimasta nopeasti kypsyvä karma on paljon lievempää, kuin jos tekojen seuraukset koettaisiin vasta sitten, kun niiden luonnollinen aika on.
15. Kysymys: Voinko omistaa menneisyydessä tekemiäni hyviä tekoja muille, jos en ole tekohetkellä tehnyt niin?
Vastaus: Kyllä, teemme niin jatkuvasti. Omistamme menneet, nykyiset ja tulevat hyvät tekomme muille noudattaen suurten bodhisattvojen, Samantabhadran, Manjushrin ja Avalokiteshvaran (Chenrezik) esimerkkiä. Lisätietoa omistusrukouksista
16. Kysymys: Kerrotaan, että eräs Buddhan oppilas oli karmansa seurauksena hyvin tyhmä, eikä osannut tehdä muuta kuin lakaista lattioita. Buddha käytti lakaisutaitoa karman puhdistamiseen. Mikä ero on olosuhteiden muuttamisella ja karman puhdistamisella?
Vastaus: Niillä on ero. Jos muutetaan olosuhteita, muutetaan nimenomaan olosuhteita. Kun muutetaan karman seurauksia, työskennellään seuraukset aiheuttavan syyn kanssa. Tässä tapauksessa oppilaan järki kasvoi työn myötä, koska älyn esteet puhdistuivat pois mielestä. Älyä ei voitu suoraan kasvattaa, se olisi ollut olosuhteiden muuttamista. Koska tyhmyys oli karmista, Buddha teki näin.
Me voimme vaikuttaa omaan karmaamme, emme niinkään vaikuttamalla karmisiin olosuhteisiimme, kuin työskentelemällä karmisten syiden kanssa. Teemme niin tunnustaessamme tai myöntäessämme huonot tekomme. Kaikkien dharmaharjoitusten tarkoitus on puhdistaa esteitä pois tieltämme. Esteiden vähentyessä kokemus ja oivallus karttuvat. Tässä ei työstetä olosuhteita vaan niiden syitä.
17. Kysymys: Ehtikö sarjamurhaaja Angulimala puhdistaa kaiken karmansa ennen kuin hänestä tuli arhat?
Vastaus: Itse asiassa ehti, sillä hän oli Buddhan henkilökohtainen oppilas ja tunnusti tekonsa suoraan fyysiselle Buddhalle. Hän oli niin vakuuttunut siitä, että oli tehnyt väärin, että kaikki neljä voimaa toimivat.
18. Kysymys: Ovatko teot erillisiä toisistaan, niin että jokaisesta teosta seuraa erillinen tulos?
Vastaus: Jokainen teko tuottaa erillisen tuloksen. Esimerkiksi ihmiseksi syntymiseen tarvitaan tietynlaisten tekojen joukko, mutta onnelliset ja kärsimystä sisältävät olosuhteet eivät synny sattumalta, vaan erillisten tekojen tuloksena.
19. Kysymys: Mitä ryhmäkarma tarkoittaa?
Vastaus: Se syntyy erillisen ryhmän tai yhteisön tekojen seurauksena. Maailmamme on ryhmäkarman tulosta, mutta kukin yksilö kokee elämänsä täällä yksilöllisesti. Tee maistuu teelle kaikkien mielestä, mutta jokaisen makukokemus on yksilöllinen.
20. Kysymys: Opetuksissa puhutaan ympäristökarmasta. Ovatko luonnonmullistukset sitä?
Vastaus: On vaikea sanoa johtuuko jokin luonnonmullistus ryhmäkarmasta vai ajallisista ohimenevistä olosuhteista. Mutta on muistettava, että ympäristömme on ryhmäkarman tulosta. Maailmat syntyvät, ovat olemassa ja tuhoutuvat sen karman mukaan, jota kussakin maailmassa elävillä olennoilla on. Kaikissa erilaisissa ympäristöissä on olentoja, jotka syntyvät, elävät ja kuolevat eri aikoina. Muutokset johtuvat kunkin olennon omasta karmasta ja ympäristö reagoi siihen.
21. Kysymys: Missä karma kypsyy, mielessäkö?
Vastaus: Se kypsyy tai ottaa muodon mielen virrassa. Mielemme on jatkuva virta, jossa karmiset jäljet säilyvät kaikesta, mitä olemme tehneet menneissä elämissä. Mieli kokee tulokset tässä ja seuraavissa elämissä. Olipa teko hyvä tai huono, mieli kokee sen seuraukset tulevissa elämissä. Mieli tekee valinnat ja se vie meidät hyvään tai huonoon suuntaan sen mukaan, miten se on motivoitunut ja mihin se keskittyy.
22. Kysymys: Mainitsitte, että nopein karma tulee teoista, jotka kypsyvät ”suoraa päätä” kuoleman jälkeen. Millaisten tekojen tulokset koetaan heti tässä elämässä, heti kohta kun teko on tehty?
Vastaus: Sitä ei oikeastaan sanota karman kypsymiseksi, vaan se on teon välitön seuraus. Teon karminen seuraus koetaan myöhemmin.
23. Kysymys: Selittäisittekö laajemmin välittömien seurausten ja karman kypsymisen eroa?
Vastaus: Teon välitön seuraus johtuu välittömistä olosuhteista. Se ei johdu karmisesta jäljestä mielesi virrassa. On erittäin vaikeaa erotella, mikä elämässä on karmista ja mikä ei. Vain buddha pystyy siihen. Olosuhteet ovat jotain, mitä voimme muuttaa. Sitä, mikä on karmista, ei voi muuttaa, esimerkiksi syntymistä, vanhenemista ja kuolemaa. Ne ovat väistämättömiä ja siksi karmisia tilanteita. Se, minkä voimme muuttaa, johtuu todennäköisesti olosuhteista. Jos kyseessä ovat olosuhteet, kuten äkillinen sadekuuro, mikä tahansa suoja voi riittää. Sairaudet, joihin löytyy hoitokeino, eivät myöskään ole karmisia.
24. Kysymys: Kun ihminen vahingoittaa toista, onko se vanhaa karmaa vai luodaanko siinä uutta karmaa?
Vastaus: Vahingollinen teko voi versoa aiemmasta karmasta tai se voi syntyä senhetkisten olosuhteiden nojalla, mutta vain buddha voi sanoa varmasti. Syntyvä karma riippuu tekijän motivaatiosta. Jos kyseessä on harkittu teko, karma on voimakkaampaa kuin jos teko on tehty vahingossa.
25. Kysymys: Pitääkö alempiin maailmoihin syntymistä pelätä?
Vastaus: Pelko on todella tarpeen ja soveliasta, koska alempien maailmojen kärsimykset ovat yhtä todellisia kuin mikä tahansa muu ja ne kestävät pitkän aikaa. On sopivaa pelätä sitä, mikä on epämiellyttävää ja välttää sitä, vaikka se olisi lyhytaikaistakin. Pelko yksin ei riitä, sen täytyy inspiroida meissä tarmoa ja ahkeruutta. Pelätessämme alempia maailmoja kunnostaudumme asioissa, jotka estävät sinne joutumisen.
Kun emme näe alempia maailmoja, kuvittelemme ne jotenkin unenomaisiksi aineettomiksi, mutta ne eivät todellakaan ole sitä. Olennot, jotka syntyvät siellä, kokevat alemmat maailmat vielä intensiivisempinä ja jatkuvampina kuin me koemme oman maailmamme. Se johtuu siitä, että karma, joka sinne johtaa, on niin voimakasta.
Helvettiolentojen ja nälkäisten henkien olo on kuin painajaista. Ero ihmisten painajaisiin on siinä, että ihminen herää painajaisesta, mutta noissa maailmoissa ei ole biologista pohjaa, jonka perusteella voisi herätä ja saada painajaisen lakkaamaan.
26. Kysymys: Koska emme muista kokemuksiamme alemmista maailmoista, joudummeko kuvittelemaan ne?
Vastaus: Paitsi että emme muista, emme voi edes ymmärtää alempien maailmojen kärsimyksiä tai ylempien nautintoja. Sellainen kyvyttömyys johtuu esteestä mielessä ja sitä kutsutaan tietämättömyydeksi. Siitä huolimatta alempiin maailmoihin joutumisen voi välttää luottamalla Buddhan opetuksiin. Hän opetti syyn ja seurauksen laista, joka voi johdattaa meitä niin kuin opas sokeaa.
27. Kysymys: Onko yleistä, että ihmiset muistavat entisiä elämiään ja onko siitä hyötyä?
Vastaus: Tehokkaan dharmanharjoituksen myötä esteet alkavat hälvetä mielestä. Entiset elämät muistuvat mieleen yhä selvemmin, ei vain omat vaan muidenkin olentojen elämät. Siitä on paljon hyötyä, koska silloin varmistumme karmasta. Juuri nyt kuulemme opetukset, mutta emme voi olla aivan varmoja karman laista. Kun mieli selkenee, näemme entisten elämien lisäksi syyt, jotka johtivat kuhunkin tilanteeseen, mistä kokemamme onni ja murheet johtuvat. Silloin on helpompi tehdä niitä tekoja, joista seuraa hyvä tulos ja välttää tekemästä väärin.
Ero on samanlainen kuin aikuisen ja lapsen välillä. Kumpikin voi syödä vahingossa myrkkyä yhden kerran, mutta jos he käyvät lääkärissä ja saavat selville mitä myrkky oli, aikuinen ei syö sitä uudelleen vaikka saisi tilaisuuden, lapsi voi syödä. Lapsella ei ole erottelukykyä ja me olemme siinä mielessä lapsen kaltaisia juuri nyt, emme muista menneisyydessä saamiamme läksyjä. Teemme yhä uudelleen tekoja, joista seuraa kärsimystä, koska emme usko täysin karman lakiin. Siksi menneiden ja tulevien elämien näkeminen auttaa suuresti sekä pitämään yllä itsekuria että auttamaan muita.
28. Kysymys: Olen kokenut kärsimyksiä tässäkin elämässä, mutta en muista niitä tarkasti. Miksi asiat unohtuvat?
Vastaus: Sillä samsaran tasolla, jossa olemme, pidämme itseämme hyvin todellisina, konkreettisina ja pysyvinä ja unohdamme sen, että samsara on pysymätön ja altis muuttumaan ja hajoamaan. Pysyvyyden tuntu aiheuttaa ajatuksiimme sulun, joka estää muistamasta asioita. Siksi pysymättömyyden pohdiskelu on niin tärkeää. Lopulta se herättää meidät.
29. Kysymys: Mitä tehdä kun tuntuu, että en millään viitsisi tehdä dharmaharjoitusta?
Vastaus: Motivaation puute johtuu siitä, että emme usko karmaan täysin. Siihen liittyy myös se, että emme todella usko kuoleman lähestyvän meitä koko ajan. Tieto kuolevaisuudesta tekee kagyu-mestareista ahkeria dharmanharjoittajia.
30. Kysymys: Jos näkisin karmiset syy-yhteydet selvemmin, olisi helpompi lakata tekemästä huonoja tekoja. Koska karman kypsymiseen kuluu pitkä aika, minun on vaikea vakuuttaa itseäni, että teoillani on seurauksensa. Miten vakuuttuisin siitä?
Vastaus: Se, mitä sanot, on totta useimmille meistä. Vaikka uskomme, että teoilla on seurauksensa, piintyneitä tapoja on vaikea muuttaa. Sitä voi verrata riippuvuuksiin, vaikkapa alkoholismiin: juoppo tietää viinan kirot, mutta juo silti. Seurauksiin uskominen ei riitä voittamaan totuttua tapaa.
Silti se, että uskot tekojesi tuottavan seuraukset itsesi koettaviksi on jo valtavan hyvä alku. Seuraavaksi vain muistutat itseäsi siitä toistuvasti ja pysyt tarkkaavaisena. Kun sinusta tuntuu, että olet tekemäisilläsi väärän valinnan, muistuta itseäsi seurauksista. Tällä mindfulness-tekniikalla voi lopulta voittaa piintyneimmätkin tavat.
31. Kysymys: Mikä rooli optimismilla on samsarassa?
Vastaus: Kyse on siitä, miten optimismia käytetään. Jos olet optimistinen ja uskot voivasi tehdä dharmaharjoitusta entistä paremmin, käytät optimismia oikein. Toisaalta, jos olet optimistinen samsarisiin tavoitteisiin nähden, niin onhan optimismi hyvä asia, mutta eräänä päivänä huomaat keränneesi paljon omaisuutta ja valtaa ja sitten kuolet. Siihen se loppuu.
32. Kysymys: Olen kuullut että joissain jumalten maailmoissa tehdään dharmaharjoitusta. Miten nämä maailmat ovat ihmisten maailmaa epäedullisempia?
Vastaus: Kaikki ne jumalten maailmat, joissa täydelliset opettajat opettavat dharmaa ja joissa olennoilla on mahdollisuus sitä harjoittaa, ovat yhtä hyviä henkisen kehityksen kannalta kuin arvokas ihmiselämä. Ne eivät oikeastaan ole puhtaita maailmoja, vaan ne luokitellaan nirmanakaya-maailmoiksi, esimerkiksi Tushita.
33. Kysymys: Vapautuksen kallisarvoisessa ornamentissa Gampopa sanoo ensiriveillä: ”Samsara on tyhjyyttä, mutta sen peruspiirre on tietämättömyys.” Jos voitamme tietämättömyyden, voitammeko karman?
Vastaus: Halu on pääsyy siihen, että emme koe samsaran tyhjyyttä ja halun syynä on tietämättömyys. Kun se poistetaan, jäljelle jää mielen viisaus, joka on vapaa karmasta. Tavallisesti sanotaan, että kaikki ilmiöt ovat tyhjyyttä. Se ei tarkoita, että ilmiöt häviäisivät, niillä ei vain ole konkreettista todellisuutta. Oivallettuasi buddhuuden täysin voit silti havaita samsaran, se ei häviä. Olet vain itse päässyt eroon halusta, vihasta, kateudesta ja muista tunnetason heikkouksista.
34. Kysymys: Ymmärtääkseni samsara on karman aikaansaama jälleensyntymien ketju. Onko se aina ollut olemassa tai milloin se alkoi?
Vastaus: Kysymys samsaran alusta on samanlainen kuin kysymys avaruuden alusta. Yleisesti ottaen samsaralla ei ole alkua eikä loppua. Jos sillä olisi alku, sillä olisi myös loppu. Tietämättömyydellä ei ole alkua eikä loppua. Yksilön näkökulmasta, esimerkiksi Buddha Shakyamunin tapauksessa, alussa oli tietämättömyys ja sitten hän sai sen loppumaan.
Tietämättömyyteen luetaan mm. apatia ja horros, mutta yksi vakavimmin otettavista harhan muodoista on epätietoisuus siitä mikä on oikein ja mikä väärin. Siksi suuret henkiset opettajat korostavat moraalia niin paljon. Oikean ja väärän sekoittaminen on väärä näkemys, josta syntyvää karmaa on vaikea mitenkään tehokkaasti tunnustaa, joten termi ”loppumaton samsara” sopii siihen erityisen hyvin. Ks. myös Mingyur Rinpochen opetus
Tietämättömyys johtaa tietämättömyyteen, yksi huono teko toiseen, siksi samsaraan kuvataan noidankehäksi ilman alkua. Jos sillä olisi alku, olisi myös aika, jolloin karmaa ei ollut, eikä samsaran alkamiselle olisi mitään syytä.
35. Kysymys: Kypsyykö karma aina?
Vastaus: Kyllä, ennemmin tai myöhemmin. Ainoastaan valaistuneen olennon ei tarvitse kokea karmaa. Bodhisattvankin teoilla on karminen rooli, koska hän edistää niillä omaa kehitystään.
36. Kysymys: Olen kuullut, että keräämällä paljon hyvää karmaa voi saada karman kypsymään ennen aikojaan. Miksi?
Vastaus: Mitä enemmän keräämme henkisiä ansioita, sitä nopeammin karmamme puhdistuu. Jos olemme äärimmäisen ahkeria dharmaharjoituksessa, voimme puhdistaa kaiken karman yhden elämän kuluessa. Esimerkiksi Milarepa teki niin. On paljon erilaisia karmaa puhdistavia vajrayana-harjoituksia, mutta yleensä niiden tekemiseen tarvitaan pätevän opettajan henkilökohtaista ohjausta.
37. Kysymys: Kristinuskossa on armon käsite. Jumalan armosta lähestymme häntä sen sijaan, että yrittäisimme itse kovasti puhdistaa tekojamme. Onko buddhalaisuudessa armoon verrattavaa käsitettä?
Vastaus: Kyllä, puhumme ”siunauksesta”. En voi sanoa onko se täsmälleen sama asia kuin armo, mutta buddhalaisittain valaistuneiden olentojen myötätunnon takia siunaus läpäisee jatkuvasti kaikki tuntevat olennot. Asiat ovat kuitenkin toisistaan riippuvaisia ja siksi siunaus on hyödyksi olennoille vain, jos nämä ottavat sen vastaan. Vaikka siunaus on aina voimallinen, se ei auta meitä, ellemme luota valaistuneiden olentojen voimaan.
38. Kysymys: Sanoitte, että karmaan vaikuttaa se, että asiat ovat riippuvaisia toisistaan. Voisitteko selittää tätä tarkemmin?
Vastaus: Olemme kylväneet niiden seurausten siemenet, joita nyt koemme, menneisyydessä tekemällä tiettyjä tekoja. Tällä hetkellä tekemämme teot kylvävät uusia siemeniä ja seuraukset koetaan tulevaisuudessa. Siemen viittaa karmaan, jota kylvämme, sitten viljelemme ja jonka sadon lopulta korjaamme onnena tai kärsimyksenä. Se, miten karmaan reagoimme, kylvää uusia karmisia siemeniä sen mukaan, onko reaktiomme myönteinen tai kielteinen. Karma, syy ja seuraus ja asioiden toisistaan riippuvaisuus ovat lähestulkoon synonyymejä.
39. Kysymys: Onko kaikki mitä koemme tyhjyyttä siksi, että se on karmamme luomaa?
Vastaus: Niin voi sanoa, koska karma täytyy kuluttaa kokonaan loppuun, ennen kuin tyhjyyden voi oivaltaa. Tyhjyys on helppo ymmärtää älyllisesti, mutta oivallus on eri asia.
40. Kysymys: Voiko tyhjyydestä kokea välähdyksiä ennen kuin karma on kulunut loppuun?
Vastaus: Kun lähestymme oivallusta, esteemme ikään kuin ohenevat ja koemme häivähdyksiä tyhjyydestä. Ne ovat todella heikkoja häivähdyksiä, sillä täytyy olla korkeilla bodhisattvatasoilla saadakseen edes välähdyksen tyhjyydestä. Valaistuneet olennot, jotka ovat oivaltaneet tyhjyyden, eivät koskaan kadota oivallustaan.
41. Kysymys: Miksi aikaa jolloin Shakyamuni Buddha eli maan päällä kutsutaan hyvän karman ajaksi tai kultakaudeksi?
Vastaus: Buddhan tuhansien oppilaiden mieli oli puhdas ja usko vakaa. He muistivat kaikki kuulemansa opetukset, vaikka eivät kirjoittaneet niitä ylös. Kun ihmiset toimivat hyveellisesti, dharma lisääntyy. Kun hyveet vähenevät, nirmanakaya-buddhaa on vaikeampi kohdata. Jos pahuus leviää laajalle, paitsi että emme näe nirmanakayoja, tunnemme heitä kohtaan vastenmielisyyttä. Lisättäköön, että termi ’alkuperäinen buddha’ viittaa kaikissa olennoissa olevaan buddhaluontoon, joka on tuhoutumaton ja ikuinen olosuhteista ja karmasta riippumatta.
42. Kysymys: Miten valaistumaton olento näkee puhtaat maat, esimerkiksi Sukhavatin (tiib. Dewachen)?
Vastaus: Sukhavati sijaitsee äärettömän kaukana Maasta, läntisessä ilmansuunnassa, hiukan ylempänä avaruudessa kuin meidän maailmamme. Jos onnistuisimme matkustamaan sinne tieteen keinoin, niin ne, jotka olisivat vähintään ensimmäisellä bodhisattvatasolla, näkisivät puhtaan maan. Ne, joiden karma on epäpuhdas, näkisivät vain omaa planeettaamme muistuttavan paikan, jossa on maata ja kiviä.
43. Kysymys: Miten valaistuneet olennot kokevat samsaran kuusi maailmaa?
Vastaus: Valaistuneelle olennolle jopa samsaran kuusi maailmaa on dharmadhatu. Samalla kun he itse näkevät puhtaasti, he ovat täysin tietoisia siitä, miten valaistumattomat olennot kokevat omat maailmansa. Siksi he tuntevat myötätuntoa. Sitä voi verrata terveen ja mieleltään sairaan kokemuksiin samasta ympäristöstä. Vainoharhainen voi tuntea valtavaa pelkoa, joka on hänelle hyvin todellista ja terve tietää, että kyse on sairastuneen harhasta.
Karmaan liittyviä muita opetuksia
12. Kenting Tai Situpa: Karma ja myötätunto
Kun todellinen bodhisattva tai bodhisattvan polun harjoittaja kohtaa jonkun makaamassa kadulla ilman ruokaa ja vaatteita ja kotia, ilman auttajaa ja kuolemaisillaan, mitä mahayana-buddhalainen tästä henkilöstä ajattelee? Hän ajattelee tämän kärsivän. Hän tietää myös, että kärsimys johtuu henkilön karmasta. Hän on tehnyt jotain menneisyydessä. Karma ei kuitenkaan ole loputon. Minä olen tässä ja näen kärsimyksen ja voin tehdä jotain, ainakin vähimmäismäärän: siirtää tuon ihmisen keskeltä katua sivummalle. Sen voin tehdä, vai mitä? Sieltä saattaa etsimällä löytyä jotain päälle pantavaa, se ei ole liian vaikeaa. Ja ehkä voin antaa jotain syötävää ja löytää yösijan, panna kylpyyn tai tarjota kuumaa juomaa. Sillä tavoin, sen osaa tehdä. Mutta syvemmällä, millainen on mahayana-henkilön asenne tuota ihmistä kohtaan?
Huolimatta siitä miten likainen hän on, hän saattaa myös olla aivan hullu, ja kun menee häntä lähelle hän huutaa ja panettelee, koettaa lyödä ja raapia tai mitä tahansa, vaikka puree. Tiedät, että se ei ole hyvä, et pitäisi siitä, mutta syvällä sisimmässäsi tiedät myös, että olipa hän miten aggressiivinen, tyhmä ja tietämätön tahansa, hän on silti buddha potentiaaliltaan. Tämän henkilön buddhaluonto on tasa-arvoinen prinssi Siddhartan buddhaluonnon kanssa. Tiedät, että on karmaa, mutta se ei ole ääretöntä, eikä henkilön tarvitse kärsiä. Kärsimys on karman tulos ja tulos hänen omista virheistään, se on varmaa, mutta oliko virhe tarpeellinen, niin että henkilö ansaitsee sen loputtomiin? Varmastikaan ei. Sillä tavoin myötätunto tuntevia olentoja kohtaan palautuu itse asiassa myötätunnon syvempään aspektiin joka on kunnioitus. Kunnioitus on myös hartauden aspekti. Tunnet hartautta prinssi Siddhartaa kohtaan koska hän onnistui. Tunnet myötätuntoa ja kunnioitusta edellä mainittua henkilöä kohtaan joka ei onnistunut. Sillä tavoin hartaus ja myötätunto menevät syvemmälle ja syvimmillään johtavat samaan asiaan. Koko teksti: Myötätunto ja hartaus
Ensimmäinen Jamgon Kongtrul Rinpoche: Karma (Torch of Certainty)
Lyhyesti: hyvän teon tulos on onnellisuus, pahan teon tulos on kärsimys eikä mikään muu. Näitä tuloksia ei voi vaihtaa keskenään. Kun kylvät tattaria, saat tattaria, kun kylvät ohraa, saat ohraa.
Teot ja aikomukset: Uhrata elävä olento Kallisarvoisille tai lyödä tai loukata toista hänen ”omaksi parhaakseen”, ovat esimerkkejä teoista, jotka ovat ”valkoisia” aikomukseltaan mutta ”mustia” käytännössä. Rakentaa temppeli kuuluisuutta tavoitellen tai opiskella ja hankkia koulutus kilpaillakseen ovat esimerkkejä teoista, joiden aikomus on ”musta” mutta teko itse ”valkoinen”. Samoin kuin että naamioituu munkiksi pelon tai häpeän vuoksi, kaikki nämä ovat epäterveellisiä tekoja, joita tulee välttää kuin myrkkyä. Näin ollen, mitä voikaan sanoa teoista, jotka ovat kokonaan pahoja. Tyydy hyviin tekoihin, tunnusta vahingolliset tekosi jne. Ellet vastakeinoin tuhoa pahoja tekojasi, teot, jotka olet tehnyt, kypsyvät tuloksiksi sinulle itsellesi eikä kenellekään muulle. Niitä ei mitenkään voi kadottaa tai käyttää loppuun edes kalpojen jälkeen.
Edelleen, teot aina suurentuvat, jopa ne, jotka nousevat vähäisimmästä vaikuttimesta. Saatat tappaa raivosta tai pelastaa tuomitun hyväntahtoisuudesta. Suuret teot suurenevat mittaamattomasti. Jopa heikoimmin motivoitu hyvä tai vahingollinen sana tai teko lisääntyy sata- tai tuhatkertaisesti. Ellet itse ole toiminut tai aikonut toimia, on mahdotonta, että jonkun toisen teot vaikuttaisivat sinuun. Täten, jos voit elää syyn ja seurauksen opin mukaan, mitä Buddha itse opetti, et mitenkään voi joutua alempiin maailmoihin, miten pahoja toiset ovatkaan. Tutki omia vikojasi, älä muiden. Näe muut puhtaina. Koska tämä on koko karman lain juuri, menneet kagyu-gurut arvostivat sitä suuresti. Koko teksti: Neljä perustavaa asiaa /Karma
Akong Tulku Rinpoche:
Kysymys: Ovatko karma ja jälleensyntymisoppi buddhalaisuuden olennaisia piirteitä?
Vastaus: Karman ymmärtäminen kuuluu buddhalaisuuteen. Hyvin yksinkertaisesti sanottuna kyse on syystä ja seurauksesta. Kyse ei ole palkinnosta ja rangaistuksesta. Jälleensyntyminen on osa karman lakia. Kun sen tietää, ymmärtää, että jos on tehnyt hyvää, siitä täytyy joskus seurata jotain hyvää, ja jos on tehnyt pahaa, seuraukset ovat pahoja. Karma, tai syy ja seuraus tarkoittaa, että jos haluaa parantaa jotain, itseään tai jotain muuta, on pyrittävä parantamaan itseään – se on buddhalaisuutta. Minusta tieto karmasta on hyödyllistä heillekin, jotka eivät kokonaan hyväksy sitä.
Kysymys: Tarkoittaako buddhalainen näkemys karmasta sitä, että koko elämä on ennalta määrättyä eikä ole minkäänlaista valinnanvapautta?
Vastaus: Jotkut ajattelevat niin, mutta se ei ole aivan totta. Tähän hetkeen saakka – alkaen aina siitä missä ja milloin synnyit, vanhempasi ja sisaruksesi ja kaikki muu sellainen johtuu edellisissä elämissä tekemistäsi teoista. Koet nyt noiden tekojen seurauksia. On myös sanottu, että meillä on mahdollisuus tehdä valintoja sekä ensi vuoden että seuraavan elämän suhteen. Tulevaisuutemme riippuu siitä mitä teemme juuri nyt. Tällä kuluvalla hetkellä kylvämme siemenen eli syyn ja koemme siitä johtuvan seurauksen myöhemmin. Ja jos kylvämme perunaa, siitä ei kasva omenapuita. Tulos, tulevaisuus on omissa käsissämme; tekomme luovat tuloksen. Karman laki ei merkitse sitä että vaipuu horrokseen ja ajattelee vain, että kaikki mitä voi tehdä on odottaa tuloksia. Tämänhetkinen ihmiselämämme sisältää menneitten tekojemme tulosten kokemisen, mutta samaan aikaan luomme tulevaisuuttamme. Tästä näkökulmasta kaikki ei ole karman ennalta määräämää, luommehan itse myös uuden karmamme. Tapaan sanoa, että sillä ei ole merkitystä mitä olet tehnyt, vaan sillä mitä teet nyt, sitä kautta voit luoda itsellesi paremman tulevaisuuden.
Kysymys: Jotkut ihmiset ovat huolestuneita karman käsitteestä. Jos heille tapahtuu jokin vastoinkäyminen kuten sairastuminen tai lapsi kuolee, sitä pidetään "rangaistuksena" jostain, mitä he ovat tehneet väärin. Voisitteko sanoa tähän jotain?
Vastaus: Mielestäni ihmiset, jotka ajattelevat karmasta näin, eivät joko ymmärrä sitä kunnolla tai käyttävät karmaa tekosyynä. Se mitä tapahtuu, ei riipu siitä, uskommeko karmaan vai emme, elämässä tapahtuu joka tapauksessa erilaisia asioita, hyviä ja pahoja, miellyttäviä ja epämiellyttäviä. Jos ymmärtää karmaa enemmän, on helpompi toimia eteen tulevien asioiden kanssa. Ilman ymmärrystä tuskallisten asioiden kohtaaminen on vaikeampaa ja silloin toteaa vain: " Tämä on varmastikin tekemisissä joidenkin edellisissä elämissä tekemieni todella huonojen tekojen kanssa, ja siksi en voi tehdä asialle mitään. Tämä kärsimys on rangaistukseni." Jos olette ymmärtäneet asian paremmin, niin en usko että käytätte karman käsitettä tällä tavoin, pikaisena tekosyynä. Parempi ymmärrys auttaa teitä kokemaan kaiken – hyvän ja pahan – myönteisemmällä tavalla. Se auttaa teitä muuttamaan henkilökohtaisen roskaröykkiönne hyväksi kompostiksi!
17. Karmapa Ogyen Trinley Dorje: Opetus tekojen puhdistamisesta
Kun puhutaan kielteisten tekojen puhdistamisesta, puhutaan neljästä voimasta. Ne ovat tuen voima, katumisen voima, vastalääkkeen voima ja päätöksen voima. Luulisin, että helpoin niistä on tuen voima.
Tuen voima on
yksinkertaisin siitä syystä, että se tarkoittaa Kolmeen Jalokiveen
luottamista. Luotamme siihen, mikä on ansioitunutta. Vaikka aikomuksemme
tai käytöksemme eivät olisi täysin puhtaita, tuen voimasta on paljon
apua. Kun esimerkiksi tunnustamme pahoja tekojamme, tunnustuksemme ei
ehkä ole aivan täydellinen tai aito, mutta jos tukeudumme Buddhaan,
dharmaan ja sanghaan, tuen viisaus tekee meille helpommaksi päästä eroon
pahasta karmastamme. Ehkäpä se on niin.
Jos tuo teko saa aikaan voimakkaan kielteisen kokemuksen tai vahvoja mielenliikkeitä, se oli luultavasti raskas väärä teko. Jos teette teon, mutta siitä ei seuraa voimakasta kielteistä kokemusta, ette itse saa siitä vahvaa vaikutelmaa, sitten se on pienehkö huono teko.
Kielteisten tekojen tekemiseen johtaa pääasiassa kolme seikkaa. On kuninkaan kaltaista tietämättömyyttä ja ministerin kaltaista vastenmielisyyttä ja halua. Näin on, koska tietämättömyys hallitsee kaikkia muita kielteisiä tunteita. Tietämättömyyden takia näemme asiat väärin ja se luo epätarkkoja käsitteitä. Näiden epätarkkojen käsitteiden takia syntyy muita kielteisiä tunteita. Samoin kuin tunneaisti kattaa koko kehon, tietämättömyys on läsnä kaikissa kielteisissä tunteissa. Siksi sitä kutsutaan ”kuninkaan kaltaiseksi”.
Kun puhutaan ministerin kaltaisista kielteisistä tunteista, niin kielteisiä tunteita on paljon, mutta päätunteet – ne joiden voimalla toimimme – ovat vastenmielisyys ja halu. Siksi ne ovat niin kuin ministerit.
Jos luokittelemme karman sen mukaan miten teemme tekoja, tyyppejä on kolme: teot, jotka teemme itse, teot, jotka pyydämme jonkun muun suorittamaan ja kolmanneksi muiden tekemät teot, joiden johdosta iloitsemme. Teot jotka teemme itse ovat selkeitä: se on sitä, mitä olemme todella tehneet. Mitä tulee niihin tekoihin, joita pyydämme muita tekemään, se, että pyytää muita tekemään pahaa puolestaan on vahingollisempaa kuin ne teot joita tekee itse. Voimme ikään kuin teeskennellä että emme ole tekemässä mitään pahaa, vaikka samalla pyydämme jotakuta muuta tekemään sen. Se on pahempaa siksi, että silloin kaksi ihmistä tekee pahaa, me itse ja tämä toinen joka teon tekee. Siitä tulee kaksi negatiivista tekoa ja siitä on enemmän vahinkoa.
Yongey Mingyur Dorje Rinpoche: Totuus kärsimyksen alkuperästä
Totuus kärsimyksen alkuperästä on toinen jalo totuus. Siihen liittyy se, että mielessä on ristiriitaa aiheuttavia tunteita ja karma on olemassa. Kärsimyksen todellinen syy on se, että mielessä on vihaa, ylpeyttä, kateutta ym. ristiriitaisia tunteita (mielenmyrkkyjä) ja niihin liittyy valtava takertuminen (takertuminen asioihin pysyvinä ja erillisinä yksikköinä). Takertuminen yhdessä viiden mielenmyrkyn kanssa saa aikaan sen, että koemme paljon kärsimystä, on paljon ongelmia.
Jos henkilö on jatkuvasti vihan vallassa, hän ei voi olla rauhallinen. Hän kuvittelee, että muut katsovat häntä uhkaavasti. On kuin käyttäisi keltasävyisiä aurinkolaseja ja sen tähden näkisi valkoiseksi maalatun talon keltaisena. Jos vaihtaa siniset linssit, talo näyttää siniseltä ja vihreiden linssien läpi se näyttää vihreältä.
Jos joku mielenmyrkyistä vallitsee, ei voi olla rauhan tilassa. Tekee kielteisiä tekoja, huono karma lisääntyy ja tuloksena kokee paljon kärsimyksiä. Jos voi poistaa ristiriitaa aiheuttavat tunteet, karmaa ei kerry, vaan se loppuu. Ellei ole karmaa, ei synny sen tulosta, kärsimystä, ja lopulta sekä karma että kärsimys poistuvat. Jos sitten tahtoo hypätä nuotioon, se on mahdollista. Jos voi poistaa kärsimyksensä kokonaan, myös illuusiot häviävät.
Kuinka parantua sairaudesta? Poistamalla sairauden syyn sairaus katoaa. Kysyn nyt teiltä jotakin, tämä on helppo kysymys. Korkean talon katossa on pieni reikä, ja sadevesi tippuu siitä lattialle, tippa toisensa jälkeen. Lattialankut mätänevät ajan myötä ja matot ovat aivan märkiä. Mitä tehdä?
Kysyjä: Myydään talo. Rinpoche: Onhan se ratkaisu, mutta ei tule aivan ensimmäisenä mieleen. Kysyjä: Tukitaan reikä. Haetaan ämpäri. Saadaan sade lakkaamaan. Rinpoche: Miten itse asiassa saisit sateen lakkaamaan? Kysyjä: Sitä varten olen täällä!
Mingyur Rinpoche: Kerron teille nyt vastauksen. Mielestäni paras menetelmä on tukkia reikä. Ellei sitä tukita, vesi tippuu sisään aina kun sataa. Jos alle laittaa ämpärin, se täyttyy ja tulvii lattialle. Voi myös pyyhkiä jokaisen tipan erikseen, mutta työ ei lopu, koska ei ole puuttunut varsinaiseen ongelmaan, siihen, miksi sisään sataa. Jos havaitsee, että sade valuu katosta sisään, kiipeää katolle ja korjaa reiän, kaikki on hyvin eikä tarvitse huolehtia pyyhkimisestä.
Jos voi poistaa sairauden tai kärsimyksen syyn, se lakkaa. Ellei voi poistaa kaikkia syitä, sairastuu joskus uudelleen. Lääkkeet auttavat vain joksikin aikaa, eikä sairaus parane kokonaan. Se jatkuu, kunnes koko syy sairauteen on poistettu. Tämä oli kuvaus toisesta totuudesta, joka on totuus kärsimyksen alkuperästä.
Kolmas on lakkaamisen totuus. Siihen liittyy tyhjyyden havaitseminen ja oman mielen luonnon tunnistaminen. Tyhjyys ja oman mielen luonto, buddhaluonto, eivät ole kaksi eri asiaa vaan itse asiassa toisistaan erottamattomat. Minkälainen luonnollinen tila, buddhaluonto, on? Se on täydellisen onnen tila; siinä ei ole kärsimystä eikä sairautta. Se on sellainen aina. Se on lepäämistä onnen tilassa ja se liittyy esimerkkiin onnellisena ja hyvinvoivana elämisestä. Buddha sanoi, että kaikilla tuntevilla olennoilla, joilla on mieli, on buddhaluonto. Joka ikisellä olennolla, niin buddhalaisilla kuin ei-buddhalaisilla, uskonnollisilla ja ei-uskonnollisilla on se. Se on ihmisillä ja eläimillä yhtä lailla, ja kaikilla olennoilla kuudessa maailmassa. Buddhallakin on buddhaluonto, ja se on täsmälleen samanlainen kuin meillä, eroa ei ole. Ei sanota, että Buddhan ja itsemme välinen ero olisi siinä, että Buddha on erinomainen ja itse olemme pahoja. Buddha on erinomainen ja me olemme myös erinomaisia. Vain siksi, että emme tiedä sitä, vaellamme samsarassa. Tietämättömyys buddhaluonnosta saa aikaan sen, että vaellamme samsarassa. Annan teille esimerkin.
Olipa kerran mies, jolla oli suuri kultakimpale. Hän ajeli pitkin tietä kultakimpale autossaan, ja yhtäkkiä se vieri ulos avoimesta ikkunasta ja peittyi mutaan. Mies etsi kimpaletta epätoivoisesti, mutta ei löytänyt sitä, ja lopulta hänen oli lähdettävä. Tuhat vuotta sen jälkeen kulta on edelleen tiellä mudan peitossa. Tulee henkilö, joka puhdistaa tietä ja hän löytää kimpaleen. Jos hän puhdistaisi tietä koneellisesti, hän ei tietäisi kullasta mitään, mutta hän tekee työtä käsin. Hän kiillottaa kimpaleen kaikesta liasta, mudasta ja tahroista. Se alkaa säihkyä ja hän laittaa sen alttarilleen. Kysyn teiltä nyt jotakin: kumpi on arvokkaampi, kulta silloin, kun se makaa tiellä mudan peitossa vai sitten, kun se on alttarilla?
Kysyjä: Se on samanarvoinen. Mingyur Rinpoche: Kyllä, ne ovat olemukseltaan samaa. Sellainen on absoluuttinen totuus. Kullan olemus ei muutu, olipa se mudassa tai alttarilla, Buddha antoi tämän esimerkin. Myös Buddhan olemus ja oma olemuksemme ovat samanlaiset. Itse muistutamme kultaa, joka on mudan peitossa. Harhakäsitykset peittävät meitä: meillä on harha epäpuhtaasta kehostamme ja harha erilaisista ilmiöistä, joita meille ilmentyy, erilaiset ilmiöt ovat harhaa. Meillä on myös harha syntymisestä, kuolemasta ja sairaudesta. Jos ymmärtää ilmiöiden luonnon olevan tyhjyyttä ja oman luonnollisen tilansa, mielen luonnon, joka on buddhaluonto, niin vähitellen, ajan kuluessa, puhdistaa kaikki harhat täysin. Silloin voi todella elää onnellisena ja hyvinvoivana ja on samanlainen kuin Buddha. Tämä oli kuvaus lakkaamisen totuudesta.
Neljäs totuus on totuus polusta. Buddha opetti asteittaisen polun ja siihen liittyy kaksi eri aspektia. On alkuharjoitus ja pääharjoitus. Alkuharjoitus jakaantuu tavallisiin ja erityisiin alkuharjoituksiin ja pääharjoitus jakaantuu tyyneysmietiskelyyn ja viisausmietiskelyyn.
Jos tekee harjoitusta polkua seuraten, voi nähdä buddhaluonnosta häivähdyksen. Vähitellen se tulee selkeämmäksi ja lopulta saavuttaa täydellisen valaistumisen. Se on kuvaus neljännestä totuudesta, joka on totuus polusta. Voitte kysyä kysymyksiä.
Kysymys: Onko kaikki kärsimys merkityksetöntä ja turhaa? Mingyur Rinpoche: Vastaus annetaan esimerkin muodossa. Ajatellaan köyttä - jos sitä pitää käärmeenä, se on turhaa kärsimystä. Jos sen sijaan pitää köyttä köytenä, suhteellisesti ottaen se on totta. Se on totta siksi, että suhteellinen totuus koetaan. Absoluuttiselta kannalta köyttä ei ole olemassa edes köytenä. Jos ymmärtää ilmiöiden tyhjyyden ja oman mielen luonnollisen tilan eli buddhaluonnon, lakkaa pitämästä köyttä köytenä. Lyhyesti sanottuna: kyllä, kaikki kärsimys on turhaa.
Kysymys: Miksi tietämättömyyttä on? Mingyur Rinpoche: Koska emme tunnista buddhaluontoa, omaa olemustamme, ja siksi luomme kärsimyksen. Emme ymmärrä ilmiöiden tyhjyyttä.
K: Miten tietämättömyys syntyy? R: Sillä ei ole alkua. Ei voida sanoa, että oli aika, jolloin tietämättömyyttä ei ollut. Olemme olleet tietämättömiä tähän saakka. Koko avaruus on aluton ja loputon. Ei ole alkua eikä loppua. Jotkut väittävät, että teoria alkuräjähdyksestä pätee ja avaruus kutistui. He kutsuvat sitä avaruudeksi. Buddha ei kuitenkaan kuvaa avaruutta sellaisena, vaan hän sanoi, että avaruus on esteetön ja ulottuu kaikkialle. Jos tahtoo uskoa alkuräjähdykseen, niin alkuräjähdyksen on täytynyt tapahtua jossakin tilassa, täytyy olla jonkinlaiset ulottuvuudet, jossa räjähtää. Ellei ole tilaa, miten voi räjähtää? Tuntevien olentojen sanotaan olevan määrältään rajattomat ja loputtomat, kuin avaruus.
K: Ellei alkua ole, miten voi toivoa, että kärsimys loppuu? R: Voi olla, että ei ole alkua, ja silti kokee lakkaamisen. Esimerkiksi, jos on siemen ja se poltetaan, tuhkasta ei kasva versoa. Samsaralla on loppu. Oman mielen luonto on loputon. Jos epäpuhtaat havainnot eli harha poistetaan, ei tarvitse vaeltaa enää samsarassa.
K: Tuleeko aika, jolloin kaikki tuntevat olennot ovat valaistuneet? R: Tuskinpa, tuntevia olentoja on loputtomasti.
K: Miten voi arkielämässä nähdä puhtaan olemuksensa? R: Paras menetelmä on ymmärtää, että ilmiöiden luonto on tyhjyyttä ja oivaltaa, mikä on oman mielen luonto, buddhaluonto. Näytän teille esimerkin, katsokaa tänne. Taivutan tämän paperiarkin tiukalle rullalle. Ensinnäkin harjoittelemme ymmärtämään ilmiöiden tyhjyyttä. Myöhemmin alamme vähitellen ymmärtää mielen luontoa. Sitä harjoitellaan yhä uudestaan harjoituksia toistamalla, kunnes kokemus tyhjyydestä voimistuu.
Tämä paperirulla kuvaa harhaa. Aluttoman ajan alusta asti samsara on pyörinyt ympäri tällä tavoin: harha, jälleensyntymä, samsara. (Rinpoche tiukentaa rullaa.) Takertuminen, pysyvänä ja erillisenä pitäminen. Kun nyt alamme ymmärtää tyhjyyttä, rulla löystyy. (Rinpoche päästää otteensa ja rulla löystyy hieman). Harjoittelun kautta oivallus syvenee (Rinpoche vetää rullan auki. Kun hän päästää otteensa, paperi kiertyy takaisin rullalle.) Kun istunnon jälkeen lähtee ulos, oivallus katoaa! Taas harjoitellaan ja ajatellaan: ”Kaikki on tyhjyyttä.” Oivallus on syvällinen. Sitten juodaan kuppi teetä. (Avattu paperi kiertyy taas rullalle, mutta ei enää niin tiukkaan.) Joka kerran, kun oivaltaa vähän tyhjyydestä, se on hiukan parempi kuin edellisellä kerralla. (Paperi alkaa pysyä oiottuna.) Harjoittelemme, kunnes saavutamme valaistumisen, täydellisen buddhuuden. Silloin kaikki harhat häviävät. Me kaikki valaistumme! Koko teksti: Kolme kulkuneuvoa, neljä totuutta
Ken Holmes Karma, elämänpyörä ja kuusi maailmaa
Miksi toiset ovat rikkaita, toiset köyhiä, toiset onnellisia ja toiset onnettomia? Ja miksi ihmeessä jotkut hyvät ja viattomat olennot kohtaavat kauheita onnettomuuksia samalla kun pahat tyrannit pysyvät terveinä ja rikkaina? Nämä ovat vaikeita kysymyksiä vastata mille tahansa uskonnolle, jossa uskotaan oikeudenmukaiseen ja hyvään Jumalaan.
Buddhalainen vastaus on nähdä tämä elämä osana monien elämien sarjaa. Nykyisessä olemassaolon muodossa kukin korjaa satoa siemenistä, joita hän on kylvänyt edellisissä elämissä tekemillään teoilla (karma). Samalla kylvetään uusia siemeniä, joiden sato kypsyy tulevassa elämässä. Tässä prosessissa ei ole luonnollista evoluutiota, vaan tietyllä tasolla elettyä elämää voi seurata elämä joko paremmissa tai huonommissa olosuhteissa, riippuen siitä, miten elämä käytetään. Elämästä toiseen siirtymistä kuvaa ns. elämän pyörä, jossa kuljetaan loputtomassa kehässä välillä ylöspäin, välillä alaspäin. Kun palataan yhä uudelleen tavaksi tulleisiin käytösmalleihin, korjataan aina uudestaan samanlainen sato. Koko teksti: Karma, elämänpyörä ja kuusi maailmaa
Ken Holmes
Today I’d like to talk about the difference between karma and inevitability or predestination, about choice and about acceptance and about the issue of guilt and shame. First thing is that many people confuse karma with the idea of predestination. They think, if karma exists, then we have no choice. The whole story of our life is already written, and there is no point in trying to do anything. That certainly is not the teaching in Buddhism.
Certain percentage, quite a large percentage of what we call our life; our own body, its health, its longevity, the people we meet, the places we might go to, so much of that is very largely determined by our past karma. So we have limited room for maneuver. But then how we react to that, the choices we make, how we use that, is an area where we have lots of choice. It’s the important area where we can do something, and where what we do will be shaping our future.
The first simple point is that karma does not mean predestination. The second point is that karma you experience in this life, what people call “their karma,” is part of three areas of karma. One main function of karma is to determine the type of life we will be born into – as a human, as an animal or some other sort of existence.
The second type of karma determines the quality of life within that existence. So many cats for instance are better fed, better cared for medically, better loved than human beings, even though they are cats. It’s the quality of life, the details of the experience of your life.
And the third area of karma, and especially our group karma, our collective karma, is to do with environment, the weather, the quality of life around us. The second one of those three, the details of your life is generally what people would call “my karma”. It includes the people we meet, whether we are rich or poor, loved or disliked and so on. People say: “This is my karma.”
One important point is: not everything is karma. Some people take karma in a way that is far over the top. They think everything that happens to them, everyone they meet, every time they catch cold, they say: “That’s my karma. There must be a reason for it, something in the past life.” That is not the teaching in Buddhism.
In the three types of karma the first one is what gives you your existence. So we are humans. Once you have a human body, if you don’t take care of it properly you can catch cold. If you go out in the spring too lightly dressed and there is a bit of wind, you catch cold. That is not your karma to catch cold. It’s simply your karma of being human and not looking after your body. It’s not that in the past life you did something to somebody and because of that now you are catching cold. That is not at all the case.
So we talk about some things being because of karma, some things being because of the play of the elements of life. But when you do have karma, we come to recognize the odor, the whiff of karma. When no matter how hard you try, you can never really make money. No matter how hard you try you can never have success or a relationship with another person, and so on.
When something really has the stamp of your karma, and it’s your story and nobody else’s, then one important point is acceptance. It’s a very simple guideline: if we can do something to change things, then we should change them and change them for the better. We have many opportunities for doing this. And we do our best.
But some things can’t be changed. And there it makes absolute sense to accept them. If you can’t accept, then you add suffering to the difficulty that’s already there. If you can accept, then you give yourself the opportunity of turning something, which is painful, not easy, into something positive, because then you can use it to bring you wisdom, to develop your compassion, to raise your awareness of the suffering in the world around you, often worse than your own. Anyway there are many things to be done.
Buddhism talks a lot about acceptance, but it doesn’t mean simply accepting everything as one would, if there were predestination. One needs to try, try one’s very best to change things for the better. If you are unwell, to get medical care and so on.
So, acceptance is very important. If you do have difficult karma, then another point is about guilt and shame. Let’s say, for instance, that you do have very poor finance karma. And if you are Buddhist you think: “Well, in past lives maybe I have been very mean. Maybe I cheated people, whatever it may be.” One needs to realize that it wasn’t you who did that. We can’t remember generally who we were in past lives. It was another person that became you, just like the person you were when you were five years old, became the person when you were ten years old, became the person when you were fifteen and twenty and now, whatever age you are. We change, and from life to life there is an enormous change.
There is no place for guilt in Buddhism. Tibetans say they don’t even have a word for it. Guilt, when you look closely, is a way of painting a negative image of oneself. It’s just another facet of creating ego-illusions. Just like a proud person can be me, the fantastic, so a guilty person is me, who did terrible things. It’s not really helpful.
These days there are many harsh comments about karma. They say: “Well, if a Buddhist sees a child who suffers, aren’t they saying, this is the child’s fault for having done things in past lives?” There is no fault, it’s just reality. Fault is a value judgment; fault is an idea that comes from systems where there is a concept of an external agent, who punishes or rewards.
In Buddhism we just look at the natural flow of the mind and the way it creates realities. So, if there is a child who suffers unexplainably, who has done nothing wrong, then we would say: “Yes, in the past life something must have been done, which is causing this particular result now. But it’s not forever, and there will be future lives and there will be the results of positive, good actions. It’s just the way it is.
Of course this leads to huge thinking: “Is this really so? This is what each of us needs to decide. Is there reincarnation, is there karma?” Anyway I wanted to mention those simple points. No guilt, acceptance of what can’t be changed, changing what can be changed. You do have choice. Every day presents us with a very special opportunity to choose in a way that can change the future. Wishing you all very peaceful, meaningful and wise day.
Khenpo Damcho Dawa Mountain Dharma MP3 track 12/12 Translated by Ken Holmes
Question about karma. Answer: There are various methods of purification of karma. The actual word in Tibetan, shagpa, means unburdening oneself, laying down the burden. We do that through our speech. Sometimes that is called confession, but it’s not a very good English term for it. Anyway, as far as karma itself is concerned, there are different categories of karma. There is karma that will definitely ripen in the next life, there is karma that will ripen in some uncertain time in the future, and there is karma that can ripen in this life. There is karma of which the ripening is uncertain. So already there are different natures of established karma.
And then, when we do the various purification practices, then we need to make a distinction in between what can and what can’t be purified by the practice. For that we need to distinguish between the negative mind that makes negative action and the consequences of the action itself, its full consequences in terms of rebirth.
So, one thing that is 100% sure is that when we do purification practice, we can rid ourselves of whatever traces of the negative mind that we have, the “evil mind” that brought our bad karma. That’s for sure. We can make pure mind that gets rid of… That’s the course of the evil action.
But then, when it comes to the results that we have made, that we have established through the past deeds, whether or not that can be removed, depends on which type it falls into. And there are some karmas, where you very definitely have to experience the result and there are some where it is less certain. So there it becomes less clear cut. But what we certainly can do through purification practice is to remove the type of stuff in our mind that led to those actions.
Taking the example in our world of someone, who is a killer, then while they are on trial, there some room for maneuver. Depending on the lawyers they can debate and what sentence they get, there is some flexibility in there. But once the judgment has been made then they are in prison for that term. So in terms of karma then in some stages there is something that can be done. In other stages it’s too late, and the karma has to be experienced.
Question about remedying wrong deeds. Answer: First Khenpo Rinpoche was reminding us that specific karmas and the number of beings and all of that, it’s really incomprehensible. It’s beyond the range of ordinary analytical thought. It really is like that. And then, in these teachings on karma, mainly what we study when we study karma, are the teachings that come from the first turning of the wheel of dharma, the sutra tradition, where this type of things are clearly outlined.
When it’s described in that way, there are some deeds, they are called the deeds of immediate consequence on death, like killing a parent or killing an arhat and so on, it says that those are irremediable; no matter what you do the consequence like that has to happen. And so, mainly the teachings on karma come from the general sutra tradition. When we come to the Mahayana teachings, it’s slightly different and there we say: even those five deeds, which are called of no reprieve, actually through purification processes they can be attenuated, they can be changed. So it doesn’t absolutely have to happen like that.
And it’s the same in Vajrayana, where it says there is something that can be done by way of purification. That does mean that it isn’t “there is no way out, that will definitely happen.” For the five deeds of immediate consequence on death, those are usually the worst of all the karmas, but in Vajrayana there are some deeds, where the consequence is inevitable, and they are mainly concerned with Vajrayana commitments.
So when we look at the tantric commitments, then we find that in terms of breaking them there are various stages where they can be damaged and broken. And then you have so much time in which you can put it right. There are procedures of putting it right. But then, when it goes way beyond that time, and you have not regretted, you have not done what it takes to put it right, then there is just no way of fixing it, there is definitely a terrible consequence. That’s like when for instance a series of tantric commitments have been broken and it’s not been fixed within three years, then the term is “gone beyond,” it’s gone beyond the fixing, so, as the time goes by, how you fix it changes, because it’s gone worse, but then it goes beyond fixing, so there is nothing to be done, if one has done something that bad.
We need to understand that the Lord Buddha’s teaching is something in part determined by the people he is teaching to, their mentality. And it corresponds to the reality in which they live. And it’s a bit like the way we have different laws in different realities in this world, the law in China, the law in UK, the law in USA won’t be the same, if we take the same crime, like killing. For instance in China if you kill somebody then you will be executed, whereas that might not be of the same consequence if you are in different system, such as the legal system in the UK or in the USA.
So, the Buddha taught his teaching for different minds in different states and this means that the nature of virtue and non-virtue, the ability of being able to cleanse and purify it, will vary according to the reality of the people he is speaking to. And that’s why we have these slight differences in between the public Buddhist teachings and the Mahayana and the Vajrayana.
Question about ripening of karma. Answer: I suppose the answer in complicated, and it’s self-determining between these different actions between these different actions which are lined up one after another, the major actions, which we have done in life. Then it’s the latest ones which will have the earliest ripening. That is one fact to take into account. But then another fact is the strength of the actions. There if there has been very powerful karma, then that can take precedence.
And then there are different ways in which we can give up the non-virtue. Practice the virtue, give up the non-virtue, all of those movements in the life are different factors that interact with themselves and then determine what the next life is. But as a sort of rule of thumb, when there isn’t something very powerful from before, or some reversal of the way that one has been acting, then it’s the latest ones which ripen first.
Part of this is the topic of tomorrow’s teaching. So then we see that when we die, if we’ve observed virtue towards the end of the life that can take us to a good human rebirth and so on.
When we look at karma and the making of karma in more detail, then we look at various factors involved in making the karma. There is so called launching force that lets it going, then other factors after that. So he was talking I think the space station and - rocket that goes up to the space station. The rocket goes up and then it goes down. So when the rocket goes up, there is that launching factor, which sets something into motion, and then once it has reaching its cruising altitude, then it goes round. We have something, which launches it into space. The launching force for rebirth in the higher realms is right conduct. The launching force for wealth, opulence is generosity. The launching force for beauty is forbearance and so on.
Question about dealing with karma. Now there is slippery slope. This is why we need to turn the mind round. That’s the whole reason why we are doing this. It’s because it can just get worse and worse. We definitely need to do it. And concerning of this understanding that it’s the negative mind, which makes you to reborn as demon, following up that could get worse and becoming a bigger demon going to deva realms and so on. That’s why we need to really stop that happening. And we have three weapons to overcome the demon. Compete it with a stick, shoot it with a gun or drop an atom bomb on it. Three ways, as a metaphor.
The first one, which is to beat it with a stick, that is to practice loving kindness towards the negativity. Our healing force is loving kindness. That’s like hitting it with a stick. More like putting a good bullet through its scull is to practice the yidam deity, such as the lotus family of Chenrezik and so on, and then in the form of the yidam dealing with the negativity that’s there. Then the third way, which is like an atom bomb, is voidness meditation and it says: “voidness, which has compassion as its very heart.” So if one has that skill of voidness then that is like an atom bomb as far as one’s inner demon, one’s negativity is concerned.
And of course this is not about combating demons out there and our dharma weapons that we can use for overcoming demonic forces. It’s all about dealing with our own mind, what people call these days dealing with the inner demons, the negativity that is there, the various means we have to deal with that, to fight it. And like we take the first one, which is loving kindness, then the loving kindness is the antithesis of the demon of malevolence and hostility. And so, the mind can’t both be hostile and loving, so we learn to transform hostility into loving kindness.
But then when we really look what’s happening, it’s not as if there are two things, one thing which needs to be washed away and another thing put in its place. It’s dealing with the way the mind is and the very nature of the mind. It means that our hostile state of mind can become a loving state of mind because of its void nature. So when we look really at all of those three levels dealing with things, really voidness is the main answer to overcoming the hostility demons.
Question: There was the launching karma and completing karma and the examples we had, the launching karma of what was done in the earlier part of your life and completing karmas of what happened in the later part of life. Is it always like that, what is done first and what is done later?
Answer: No, not necessarily. There are cases other than this. These were given as examples and it’s often presented like that. But for instance in Abhidharmakosha, the Treasury of Abhidharma, the topic is dealt with in more detail, because in our lives we do so many different things. Which of those things is the main launching karma creating our next existence? Which of the factors then become the completing karma? That is dealt with in there and if we look at this technically, there are some little shades of difference between Karma Chagme’s i.e. Rinpoche’s presentation and the Abhidharmakosha presentation. But the answer is no, it doesn’t always have to be like that.
In all the complex teachings on karma, the ones which launch and the ones which define the detail, the ones which complete, there is one factor which was mentioned yesterday, in the previous teachings, which is very special or very determined factor of karma, and this is pure conduct, right conduct. It’s very powerful. So, when there is good keeping of right conduct, keeping of vows and so on, that’s a very powerful karmic factor, which can become that launching factor and determine either a human or a deva rebirth. It stands out amongst the others, it takes presence, a priority.
However, if one has kept those vows very well, the right conduct, but let’s say one doesn’t have the other main Buddhist qualities, like you have not been very generous, because there is quite a bit of greediness and selfishness, so you have been keeping the good conduct, but you have rather selfish, narrow mind, or there is no forbearance and it’s very difficult to cope with difficulties, with aggression and so on, then one will be reborn a deva, because that right conduct is such a prioritizing launching karma, but then through the lack of the other qualities you might be a deva or a human, but very poor. So if there is no generosity, then usually there is some degree of poverty.
And if there has been no forbearance, forbearance is one of the things, of which ongoing influence produces beauty or ugliness. So one might be a deva or a human, so one has that rebirth, but then one is ugly.
Lama Yeshe Losal Rinpoche Meditation Made Simple 11 tracks on 1 MP3 Disc or on 4 CDs Mostly we cannot plan our entire life, because of cause and effect. Whatever is happening to us now, the seed has been planted in previous lives already. Nobody wants to be sick, but many people can’t help themselves not to be sick. Nobody wants to be a failure, but sometimes some people do nothing to manage not to be failure. So many things happen in our lives, because of what we did in previous lives. Some people seem to have all the luck in the world: healthy body and mind, everything goes well. There was no way for you to plan ahead you would be one day going to a Buddhist temple to listen to an ugly-looking Lama. You ended up here, nevertheless, why? It did happen. Some people say, it’s karma, but that is a very bad excuse. When people say, “It’s karma”, it means they don’t want to be responsible. Better not to blame the karma, but cause and effect happens every second, every moment. Always there, just like as long as your body is there, there is shadow. Simply put cause and effect means, if you punch someone, they will punch you back. If you talk badly about somebody, they will talk about you even worse than that, sooner or later. If we don’t help our mind to think positively; if you allow your mind to think negatively, you become just a negative human being. So, cause and effect in Buddhism means that what we do comes back to us. So we need to learn that cause and effect must be respected. In Christianity the path to escape is just to rely on God and He will fix up everything. But then, most of you are not in His favour, because you all make mistakes. God doesn’t seem to judge properly, for what reason you did a wrong thing. You are punished the same way whether you did something deliberately or because you were unable to do the right thing. There is one sort of flat judgment. And the Buddhist excuse is karma. “It is our karma…” That is just as bad, you don’t want to do anything to improve. Many people don’t like to hear the word karma. We have to dismiss the karma business and introduce cause and effect. That is absolutely clear, whether you have a belief or don’t have a belief or you are Buddhist or non-Buddhist. You really need to rely on cause and effect. |