|
Neuvoja buddhalaiselle tielle 17. Karmapa Ogyen Trinley Dorje puhui Bodhgayassa 14.3.2012 Koko puhe englanniksi: Kagyu Office
Kysymys: Miksi toivoisimme syntyvämme puhtaassa maassa? Miksi emme pyri syntymään uudelleen tässä maailmassa, jossa dharmaa tarvitaan niin kipeästi?
Gyalwang Karmapa: Lausumme toivomusrukouksia syntyäksemme puhtaissa maissa, koska siellä on kaikki suotuisat olosuhteet tehdä dharmaharjoitusta ilman viiveitä. Siellä on kaikki mitä tarvitaan harjoitusta varten ja siksi sinne pyritään. Markkinointikielellä puhuaksemme puhtaassa maassa syntymisestä on etua. Mutta se ei tarkoita, että olisi pakko toivoa syntyvänsä siellä tai ettei muualla voisi syntyä. Riippuu itsestämme, millaisia toivomuksia teemme. Se on oma valintamme.
Jos teemme parhaamme syntyäksemme onnellisiin jumalten tai ihmisten maailman tiloihin, jos saamme kokoon kaikki syyt ja olosuhteet, jotka johtavat kallisarvoiseen ihmiselämään, voimme kuoltuamme jälleensyntyä olentona, joka on suuresti hyödyksi opetuksille ja olennoille. On mahdollista, että pystymme siihen. Jos olemme päättäneet pyrkiä siihen, se on hienoa.
Mutta sitä ei ole välttämättä kovin helppo tehdä. Tämän maailman ihmisinä meillä on monenlaisia elämänvaiheita, ja kun yritämme harjoittaa dharmaa, se ei ole helppoa. Puhtaissa maissa on toisin. Siellä ei tarvitse ponnistella kovasti. Joko puhtaan maan voiman tai Amitabhan tekemien toivomusrukousten takia meillä on kaikki, mitä tarvitsemme dharmaharjoitusta varten. Eikä mikään viivytä harjoitustamme. Siellä syntyminen on siis todella eduksi. Toivotun syntymäpaikan valinta riippuu kuitenkin omasta kiinnostuksestamme ja rohkeudestamme.
Jos meillä on rohkeutta toivoa syntyvämme rappion aikana, kuten tämä aika, se on mitä mainiointa. Sitä voi verrata Bhagavan Buddhaan, joka toivoi tulevansa buddhaksi aikana, jolloin elinaika on sata vuotta. Sen takia sanotaan, että hän on mahtavin kaikista tällä aikakaudella ilmestyvistä tuhannesta valkoisen lootuksen buddhasta. Joten se on myös hieno asia.
Kysymys: Kun näen tuntevien olentojen kärsivän, otan sen hyvin vakavasti. Joskus myös yritän tehdä asialle jotain, mutta en aina onnistu. Onko siis parempi odottaa, kunnes valaistuu, ennen kuin toimii?
Gyalwang Karmapa: On tietenkin erinomaista, että on kiinnostunut saavuttamaan valaistumisen. Tämä mielenkiinto perustuu lähinnä siihen, että haluaa olla hyödyksi tunteville olennoille. Mutta niin kuin Atishan teoksessa Lamppu valaistumisen polulle sanotaan, ihmisten, jotka eivät ole selvänäköisiä, ei pitäisi pyrkiä auttamaan muita olentoja. Näin sanotaan, sillä ellemme ole hiukan selvänäköisiä, emme voi tuntea muiden olentojen mieltä. Emme todella tiedä heidän kykyjään, taipumuksiaan tai kiinnostuksen kohteitaan.
Ja jos emme tunne heitä, emme voi opettaa heille dharmaa heidän oman tasonsa mukaisesti. Emme voi auttaa kovin paljon. Emme esimerkiksi voi tietää, onko sopivaa puhua jollekulle tyhjyydestä vai ei. Ilman selvänäkökykyä olentoja ei ole helppo auttaa. Siksi teoksessa Lamppu valaistumisen polulle sanotaan, että dharmaa ei pitäisi opettaa, ellei ole selvänäköinen.
On myös sanottu, että kun me tavalliset olennot yritämme tehdä jotain muiden hyödyksi, useimmat tekemämme teot eivät auta. Bodhisattvan tiellä suurin osa teoistamme ei loppujen lopuksi ole suureksi hyödyksi. Tietenkin jotkut teoista ovat hyödyllisiä, ja kun saavutamme buddhuuden, kaikki tekomme ovat hyödyksi. Yksikään teko ei siinä vaiheessa ole ilman merkitystä. Se on syy, miksi meidän tulee saavuttaa buddhuus.
Jotkut voivat ajatella, että valaistuminen merkitsee suurta etua itselle, mutta todellisuudessa buddhuus tarkoittaa vain sitä, että pystyy olemaan hyödyksi muille tunteville olennoille. Eikä vain muutamalle sadalle tai tuhannelle vaan kaikille olennoille joilla on tajunta. Tavoitteemme on auttaa heitä saavuttamaan buddhuus ja tietoisuus kaikesta. Olentojen ohjaaminen täyteen buddhuuteen on jotain, minkä ainoastaan buddha voi tehdä, ja siksi meidän tulee saavuttaa buddhatila. Silloin olemme hyödyksi muille ilman ponnistusta.
Kun vielä olemme polulla, voimme tehdä muiden hyväksi kuitenkin jotain, vaikka se ei ole niin mittaamatonta kuin Buddhan teot. Ja meidän tulisi tehdä kaikki, mitä voimme. Siksi ei pidä vain luovuttaa ja ajatella, ettei voi tehdä mitään. Me voimme yrittää ja jos sitten huomaamme, että emme onnistu, toivomme, että voisimme tulevaisuudessa auttaa yrittämällämme tavalla.
Joka tapauksessa meidän tulisi tehdä kaikki mitä voimme tehdä nyt. Ei tarvitse odottaa valaistumiseen saakka. Koska buddhatila toimii olentojen hyödyksi, polku, joka siihen johtaa, on myös heille hyödyksi. Bodhisattvojen perillisten laajamittainen toiminta on auttamistyötä ja jos emme tee sitä nyt, meidän on tulevaisuudessa vaikea olla hyödyksi tunteville olennoille.
Meidän tulee siis harjaantua tämän tien kulkemisessa ja edetä vähitellen bodhisattvatasolta toiselle, jotta saavutamme buddhuuden. Se toteutuu olentojen hyväksi työskentelemällä sekä toiveidemme ja pyrkimystemme kautta. Sillä tavalla teemme buddhatoiminnasta todellisuutta ilman ponnistuksia.
|