|
Ken Holmes: Lääkäribuddhan initiaatio / voimansiirto 19.5.2006 Helsingissä In English
Alkurukoukset:
Turvautuminen
Sanje chö tang tsoji cho nam la chang-chub bardu dani chabsu’nchi dagi jinsok jipe sönam ji drola penchir sanje drupar sho.
Turvaudun Buddhaan, Dharmaan (Buddhan oppi) ja Sanghaan (korkeat bodhisattvat) kunnes saavutan valaistumisen. Täydellistämällä kuusi hyvettä (anteliaisuus, moraali, kärsivällisyys, ahkeruus, mietiskely ja viisaus) toivon saavuttavani buddhuuden kaikkien olentojen hyväksi.
Gampopan neljä dharmaa
Dag-lo tshö-su dro-var, dzin-tsji lab-tu sol lam-dzi trul-va zhi-var, dzin-tsji lab-tu sol trul-nang je-she-su shar-var, dzin-tsji lab-tu sol.
Anna siunauksesi, että minun ja kaikkien olentojen mieli kääntyy kohti dharmaa. Anna siunauksesi, että dharmasta tulee polku. Anna siunauksesi, että polku estää minua eksymästä. Anna siunauksesi, että löydän eksyksistä viisauteen.
Bodhimielen kehittäminen
Chang-chup sem-ni rin-po-che ma chie-pa nam che jur-chik chie-pa njam-pa me-pa dang kong-ne kong-du phel-war sho.
Kallisarvoinen bodhimieli, syntyköön se heissä, joissa se ei vielä ole syntynyt. Siellä missä se on syntynyt, älköön se laantuko vaan kasvakoon yhä suuremmaksi.
Rukous juurigurulle
Pal-den tsa-ve la-ma rin-po-che da-gi chi-vor pe-de den-shu la ka-drin chen-pö go-ne tse-zung te ku sung tu chi ngö-drup tsal-dy sol.
Loistava kallisarvoinen juuriguru pääni yläpuolella istuimenaan lootus ja kuunkiekko; rukoilen sinua, huolehdi minusta suurella ystävällisyydelläsi, anna minulle valaistumiseen liittyvät ruumiin, puheen ja mielen kyvyt (siddhit).
Tänään iltapäivällä meillä on onni vastaanottaa Lääkäribuddhan initiaatio Akong Rinpochelta. Ensin muutama sana voimansiirrosta yleensä. Kutsumme sitä lännessä toisinaan initaatioksi, toisinaan voimansiirroksi. Kumpikin sana on käyttökelpoinen. Rinpoche itse on kuvannut prosessia usein initiaatioksi (vihkimykseksi), koska se on ensimmäinen kerta, kun meidät tutustutetaan johonkin.
Jos opiskelisimme esimerkiksi puun veistoa, menisimme veistäjämestarin pakeille ja hän esittelisi meille työkalujaan, työpajaansa ja näyttäisi ehkä työtapojaan. Se olisi ensimmäinen kurkistuksemme puun veistämisen maailmaan. Sitten harjoittelisimme luultavasti kuukausia tai vuosia, kunnes hallitsisimme kaikki asiaankuuluvat taidot. Initiaatio – asiat joita meille näytetään tai joita teemme sen aikana – ovat siis ensimmäinen väläys harjoituksesta. Lähestymme harjoitusta sen kautta ensimmäistä kertaa.
Voimansiirto on myös hyvin käyttökelpoinen sana. Vajrayana-buddhalaisuudessa eli tantrisessa buddhalaisuudessa harjoitusta varten tarvitaan kolme asiaa. Tarvitaan voimansiirto, tekstin transmissio ja harjoitusohjeet. Tiibetiksi niitä kutsutaan sanoilla wang, lung ja tri tässä järjestyksessä. Voimansiirto on wang. Se on voiman antamista, jota kutsumme siunaukseksi. Se periytyy aikaisemmilta perinteen haltijoilta ja sen kautta avautuu ovi harjoitukseen. Sitä kautta tulee mahdolliseksi saavuttaa tuloksia harjoitusta tekemällä. Ilman voimansiirtoa voimme suorittaa harjoituksen teknisesti oikein, mutta tulokset eivät ilmaannu niin kuin niiden pitäisi. Luulisin, että monet täällä lännessä ovat lukeneet Milarepan elämäntarinan, se on hyvin tunnettu. Siinä kuvaillaan elävästi, miten hän kovasti rehkittyään lopulta murtuu ja pakenee gurunsa vaimon avustuksella! Hän murtuu, koska hän tekee paljon töitä saadakseen harjoitusohjeet, eikä niitä anneta hänelle, vaikka hän kaipaa niitä kovasti.
Niinpä Milarepan gurun vaimo säälii miestä, väärentää suosituskirjeen ja lähettää hänet yhden gurun pääoppilaan luo. Kirjeessä luki: ”Tämä on Milarepa, ole hyvä ja pidä hänestä huolta ja anna hänelle harjoitusohjeet.” Vaimo oli aika tuhma, sillä hän ”lainasi” joitakin miehensä omistamia arvokkaita pyhäinjäännöksiä, ja liitti ne lahjaksi kirjeen mukaan.
Niinpä Milarepa meni tämän toisen laman luo, joka iloitsi saadessaan niin hyvin suosituksin varustetun oppilaan. Hän lähetti Milarepan retriitille tekemään mietiskelyharjoituksia ja antoi hänelle ohjeet. Jonkin ajan kuluttua hän tuli tarkistamaan millaisia kokemuksia Milarepa oli saavuttanut, ja hänestä alkoi tuntua, että jokin oli vialla, koska oppilaalla ei ollut sellaisia kokemuksia kuin olisi pitänyt olla, vaikka hän oli tehnyt harjoituksia ahkerasti.
Aidon perinteen mestarin antama transimissio, lupa tehdä harjoitusta on se, joka todella avaa oven harjoitukseen. Tästä näkökulmasta katsottuna perimyslinja on hyvin tärkeä. Voimansiirron aikana lama on buddhamielestä alkavan puhtaan perinteen ruumiillistuma. Ulkopuolelta katsoen, voimansiirron vastaanottajan näkökulmasta vilpitön usko kyseiseen perinteeseen ja aikomus tehdä harjoitusta ovat pääasia.
Kun lamat ennen vanhaan antoivat voimansiirtoja, niihin liittyi yleensä sitoumus tehdä harjoitusta. Oli siis niin, että sen jälkeen kun harjoitus oli opetettu ja valtuutukset saatu, harjoitusta piti tehdä tietty määrä päivässä tai kuukaudessa, riippuen laman ohjeista.
Kun Rinpoche antaa voimansiirron, tänään ja yleensä ottaen, hän antaa sen kahdella tavalla. Ensinnäkin hän antaa sen heille, jotka tekevät harjoitusta keskittyneesti lähitulevaisuudessa, mutta heiltäkään hän ei vaadi muuta sitoumusta kuin sen, mitä hän pyytää kaikilta: että eläisimme yhä myötätuntoisempaa elämää. Vaikka hän ei pyydä ketään sitoutumaan, hänen kauttaan tulevan perimyslinjan siunauksen tähden ovi harjoitukseen avautuu ja voimme hyötyä siitä.
Toiseksi Rinpoche antaa voimansiirron siunauksena, mikä merkitsee sitä, että kuka tahansa voi osallistua seremoniaan, osallistujien ei välttämättä tarvitse olla edes buddhalaisia. Seremonia toimii hetkenä, jolloin solmitaan yhteys tähän tiettyyn henkiseen mestariin, tiettyyn perinteeseen ja Lääkäribuddhan harjoitukseen. Rinpoche ehkä mainitsee teille sen, että kun länsimaissa otetaan vuosittain flunssarokotus, tiibetiläiset yrittävät saada Lääkäribuddhan voimansiirron joka vuosi!
Tässä oli muutama sana voimansiirrosta ja myöhemmin käyn läpi seremonian vaiheet. Sitten näette, miten ovi harjoitukseen avautuu. Ennen sitä haluaisin kertoa hiukan Lääkäribuddhasta ja Lääkäribuddhan harjoituksesta, Puhuimme eilen äärimmäisestä totuudesta ja sanoin, että joko on olemassa jokin lopullinen pyhä korkein totuus tai sitten ei. Joko kaikki erilaiset uskontomme yrittävät ymmärtää tuota lopullista totuutta tai sitten mitään ei ole olemassa ja uskonnolliset kuvitelmamme ovat vain jotain mikä meitä auttaa. Olemme pelkkiä biologisia vahinkoja suuressa kuvitelmassa. Jos elämän normaalikuvioiden takana on jotain ikuista ja pyhää, miksi ikinä me ihmiset sitä kutsummekin ei muuta sitä hiukkaakaan. Voimme kutsua sitä Jumalaksi, buddhaluonnoksi, olemme vain ihmisiä, jotka yrittävät antaa sille nimen ja ymmärtää sitä vajavaisilla rajoittuneilla aivoillamme.
Tiibetinbuddhalaisuudessa uskotaan ehdottomasti siihen, että pyhä totuus on olemassa. Sen luonto on puhdasta viisautta, käsittämätöntä, loputonta rakkautta ja myötätuntoa, ja sillä on voima tavoittaa jokainen mieli ja sydän, joka avautuu sille. Ajattelemme, että se on täynnä tuhansia erilaisia hyviä ominaisuuksia, ja eilen vertasin niitä moniväriseen välkkeeseen, joka syntyy kun hiottua timanttia käännellään valossa. Tavallaan nuo erimuotoiset valot ja värit ovat olemassa, koska näemme ne, mutta toisaalta eivät, sillä kukaan ei voi löytää punaista ja sinistä väriä tai ihania valokuvioita timantin sisältä hajottamalla sen.
Näin tämä ikuinen mieli, jota kutsumme buddhaksi, on täynnä hyviä ominaisuuksia ja niiden joukossa on suuri parantamisen voima. Parantaminen ei merkitse pelkästään fyysistä parantamista. Se merkitsee kaikkien tuskallisten asioiden ja vääryyksien oikaisemista. Se kattaa kaiken ruumiillisten sairauksien parantamisesta siihen, että perustavanlaatuinen tietämättömyytemme jumalallisesta pyhästä ajattomasta totuudesta poistuu.
Luulisin että minulla on aikaa mainita lyhyesti viisi oppimisen pääaluetta, tai ainakin kaksi ensimmäistä. Ne käännetään usein aika huonosti. Ensimmäinen tieteenala liittyy syy- ja seuraussuhteeseen, joka koskee kaikkea koko maailmankaikkeudessa. Mikään ei tapahdu noin vain. Muuten minusta voisi tulla vaikka poro kahden sekunnin päästä, mutta niin ei tapahdu. Olen tällainen äitini ja isäni ansiosta, englantilaisten geenieni takia ja monesta muusta syystä. On miljoonia tekijöitä, jotka ulottuvat kauas menneisyyteen. Kaikella on syynsä, niin ulkopuolellamme kuin sisäpuolellamme olevalla. Ensimmäinen tieteenala on siis syy- ja seuraussuhde. Sitä kutsutaan luomisen tieteeksi. Voitte varmaankin ymmärtää sen laajuuden. Se käännetään usein otsikolla “taide ja käsityö”. Taiteissa ja käsitöissä ei ole mitään vikaa, mutta tämä tieteenala on liian suuri pala niiden haukattavaksi.
Toinen oppimisen alue on parantaminen. Kun syy- ja seuraussuhteiden synnyttämät prosessit tekevät kipeää, kun on henkistä tuskaa, ruumiillista kipua, kärsimystä, mitä voimme asioiden hyväksi? Tämä toinen tieteenala kattaa kaiken tähän liittyvän: jos on kylmä, laita lisää vaatteita päälle, jos on kuuma, tee päinvastoin. Buddha opetti parantamista monella tavalla ja erityisesti hän opetti sitä Lääkäribuddhan kolmen pääopetuksen kautta. Niistä joistakin tuli ajan myötä Lääkäribuddha-harjoituksia. Ja vajrayanassa Lääkäribuddhan parantamiseen liittyvistä opetuksista tulee hyvin voimakkaita ja syvällisiä.
Minun täytyy pysyä aiheessa, jos alan puhua tiibetiläisestä lääketieteestä, aika loppuu lyhyeen. Mutta lääketieteen asema buddhalaisuudessa ja mielen rooli tässä on kiehtova. Ei vain tiibetinbuddhalainen lääketiede vaan buddhalainen lääketiede yleensä sisältää Lääkäribuddhan harjoituksen ja sitä sovelletaan kaikessa: siinä mihin vuodenaikaan kasvit kerätään, miten ne valmistetaan lääkkeiksi, miten diagnoosi tehdään ja miten hoidetaan. Ylimalkaan henkistä ja ruumiillista puolta ei voi erottaa toisistaan. Eräs aikamme esimerkki tästä on ansioitunut tiibetiläinen lääkäri, professori Khempo Tsenam. Hän oli lama, suuren ja tärkeän Khatokin luostarin apotti. Samalla hän oli eturivin lääkäri. Ja hän oli yksi heistä, jotka rakensivat Lhasan lääketieteellisen instituutin, Lhasa Mentsikangin.
Silloisen hallitusmuodon takia hänen oppilaansa eivät saaneet virallisesti opiskella tiibetiläisen lääketieteen henkistä puolta, vain teknistä yrttilääketiedettä. Jotkut heistä eivät olleet buddhalaisia ollenkaan, vaan nykyaikaisia järkiperäisesti ajattelevia lääkäreitä, jotka pitivät buddhalaisuutta vanhanaikaisena taikauskona. He saattoivat ihmetellä: ”Onpa kummallista, jos minä annan lääkkeen tai hän [Khenpo Tsenam] antaa potilaalle samaa lääkettä, tulokset ovat erilaiset.” Työskenneltyään Khenpo Tsenamin kanssa monia vuosia he näkivät, että todellakin henkisestä osatekijästä seuraa ylimääräinen plussa tavanomaiseen hoitoon verrattuna.
Erityisesti on mainittava, että on joitakin sairauksia, joita ei voida parantaa tiibetiläisen lääketieteen keinoin, jolloin tapaus on tavallaan toivoton. Joskus paranemista voidaan kuitenkin edistää pelkällä henkisellä harjoituksella. Itse asiassa tämänpäiväinen vajramestarimme on Akong toinen. Ensimmäinen Akong tuli hyvin kuuluisaksi parannuskyvyistään. Tiibetissä asui tuolloin tunnettu lama Kongtrul Rinpoche, joka sairastui vakavasti, eivätkä tavalliset lääkärit voineet parantaa häntä. Edes munkkien tekemät rukoukset eivät auttaneet. Hyvin huolestuneina he suosittelivat, että hän menisi tapaamaan Lama Akongia, minkä hän tekikin. Ihmiset pitivät ensimmäistä Akongia Lääkäribuddhan emanaationa (ilmestyskehona). Hän paransi Kongtrulin rukouksin ja dharmaharjoituksen avulla ja Kongtrul Rinpoche sanoi kaikille, että Lama Akong on suuren kunnioituksen arvoinen. Hän sanoi että Akong on hyvin tärkeä lama ja kun hän kuolee, ihmisten tulee löytää hänen jälleensyntymänsä.
Oli miten oli, palatkaamme fyysisiin sairauksiin ja tutkikaamme tarkemmin Lääkäribuddhan merkitystä. Toisinaan ajattelemme, että buddhat ja suuret Lamat ovat yliolentoja, mutta buddhalaisuudessa pidämme heitä normaaleina, ja niin sen pitäisi olla. Me – tai ainakin minä – olen vain hiukan puutteellinen. Jos tarkastelemme buddhan ominaisuuksia, vaikkapa vain yhtä: täydellistä anteliaisuutta, tarkoitus on, että se olisi normaalia. Kaiken tarpeellisen antamisen pitäisi olla normaalia. Jos tahtoo pitää itsellään sen mitä ei tarvitse, eikä anna sitä niille, jotka tarvitsevat, onko se normaalia? Niin me teemme, koska olemme ihmisiä ja saatamme pelätä tai meillä on niin monenlaisia tarpeita.
Luonnollinen kaunis rakkaus kaikkia kohtaan, rakastaa kaikkia samalla tavalla – onko se erikoista vai pitäisikö niin olla luonnostaan? Kirkas mieli, joka ymmärtää täydellisesti kaiken, mitä se sitten kohtaakin, on normaalia. Asioiden väärinymmärtäminen, omien odotusten asettaminen muille ja kaikenlaiset väärinkäsitykset, ne eivät ole normaaleja.
Meillä on siis ymmärrys buddhasta, joka on sataprosenttisen terve olento. Siihen verrattuna olemme ehkä 80%, 60%, 20% tai ½% terveitä. Kun tutkimme sitä, mikä estää meitä olemasta yhtä luonnollisia kuin buddha, syntyy lista neljästä esteestä. Yksi niistä on menneiden elämien karma. Tavallaan karma on aivan näkymätöntä eikä siitä voi tietää mitään, mutta toisaalta se on niin itsestään selvää, koska minä olen minä ja sinä olet sinä. Me olemme kaikki niin erilaisia. Se on meidän karmaamme.
Jotkut ihmiset kantavat mukanaan raskasta synkkyyttä, se on yksi seikka, joka pimentää luonnollisen mielen. Sitten meillä on totuttuja tapoja, erityisesti kielteisiä tapoja kuten viha, intohimo, kateus, ylpeys. Paljon hienovaraisemmalla tasolla ovat totutut tapamme ajatella: ne tuhannet tavat joilla määrittelemme itsemme ja ympärillämme olevan maailman. Kaiken sen takana on perustason tietämättömyys jumalallisesta ikuisesta totuudesta. Lääkäribuddhan harjoitus siis auttaa meitä paranemaan, korjaamaan kaiken sen mikä ei ole aivan oikein. Aikaa myöten harjoitus auttaa meitä yhdistymään buddhamieleen mitä syvällisimmällä tavalla.
Tässä siis muutama sana Lääkäribuddhasta ja nyt perehdymme tänään annettavaan voimansiirto-seremoniaan. Tai ehkä on vielä yksi asia, joka minun pitäisi ottaa esille. Toivon että se ei tee asioita entistä sekavammiksi. Useimpiin harjoituksiin kuten Lääkäribuddhaan, Chenrezigiin ja Taraan liittyy kaksi selitystä siitä, mitä harjoitus koskee. Yksi on henkilökohtainen selitys ja toinen kosminen selitys. Esimerkiksi Chenrezigin kohdalla kosminen selitys on, että kun teemme harjoitusta, virittäydymme myötätuntoiseen mielentilaan, yhdistämme myötätuntomme kaikkien buddhien myötätuntoon. Samalla kuulemme tarinan siitä, miten kauan, kauan sitten joku teki lupauksen ja bodhisattvavalan ja muuttui lopulta Chenrezigiksi. Kaksi erilaista selitystä liittyy myös Taraan ja Lääkäribuddhaan.
Mainitsin eilen kolme kayaa. Seuratessamme tätä polkua päädymme lopulta ikuiseen, muuttumattomaan buddhamieleen. Se, mitä meistä jokaisesta tulee, on verrattavissa mereen valuviin vesipisaroihin. Mutta se, miten ilmestymme toisille, on jokaisen kohdalla erilaista. Kun meistä tulee buddhia, syvällä sisimmässämme menemme samaan paikkaan, mutta ulkoisesti ilmestymme eri tavoin. Ilmestymistapamme riippuu siitä, millaisia yhteyksiä solmimme ihmisiin matkallamme kohti päämäärää, millaisia erityisiä rukouksia teemme ja millainen motivaatio meillä on. Jos katsomme esimerkiksi sutraa nimeltä Vajrakalpa-sutra, joka kertoo meidän aikamme tuhannesta buddhasta, näemme, että jokaisen buddhan toiminta ulottuu eri määrään ihmisiä, heillä on oma ”tyylinsä” kullakin. Ja itse asiassa on aika hyvät perusteet edetä hitaasti kohti valaistumista, koska ajan kuluessa ehtii solmia yhteydet miljooniin ihmisiin. Sitten kun valaistumme, voimme säteillä valoa heidän elämäänsä auttaaksemme.
Mitä Lääkäribuddhaan tulee, jotakin ajatonta yhdistyy jonkun erityisiin toiveisiin ja aikomuksiin. Niinpä siinä sanotaan: ”Olipa kerran kauan, kauan sitten bodhisattva, joka teki kaksitoista syvällistä lupausta auttaa olentoja. Ja nämä lupaukset yhdistyivät erityisesti siihen, miten heitä autetaan kaikenlaisissa sairauksissa. Hän halusi tehdä kaikkien tuntevien olentojen henkisestä tiestä mahdollisimman helpon.
Jos sallitte henkilökohtaisen esimerkin, sen kautta tästä tulee ainakin minulle hyvin elävää ja todellista. Oma dharmatieni on ollut uskomattoman onnekas, oikea jättipotti. Kaikki alkoi vuosina 1969 – 70. Eräs ystäväni oli valtavan ystävällinen minua pennitöntä kohtaan, ja niin pääsin käymään Intiassa, Dharamsalassa. Vietin siellä vuoden. Ystäväni rahoitti oleskeluni ja lisäksi hän tutustutti minut Dharamsalaan, vei minut sinne ja myöhemmin hän vei minut Samye Lingiin Akong Rinpochen ja nykyisen vaimoni luo. Ja sitten hän kuoli. Jos olisin mennyt Intiaan omin päin, minun olisi täytynyt tehdä työtä luultavasti monta vuotta. Mutta jostain syystä hänellä oli varoja, välillämme oli yhteys ja minulla oli onnea.
Bodhisattvalla, josta tulisi Lääkäribuddha, oli samanlainen aikomus. Hän tahtoi matkallaan kohti valaistumista luoda sellaisen henkisen omaisuuden, että pelkästään luottamalla häneen ja muodostamalla yhteyden sitä kautta, olennot olisivat hyvin terveitä. Suuri perinteen opettaja Thrangu Rinpoche kuvasi Lääkäribuddhaa ja hänen lupauksiaan sanoen: ”Se on niin hyvää, ettei kukaan edes usko sitä!” Se on liian hyvää, parasta olla puhumatta siitä liikaa.
Eräs tärkeimmistä asioista harjoituksessa on vain yksinkertaisesti luottaa siihen, sitten paljon tapahtuu. Mielemme ja kehomme paranevat, tai vaikka kuolisimme, yksi Lääkäribuddhan erityisistä rukouksista on tarkoitettu auttamaan kuolevia ihmisiä, niin että he löytävät puhtauden tilan hyvin helposti kuoltuaan.
Kun Buddha Shakyamuni opetti Lääkäribuddhaa Bodhisattva Manjushrin pyynnöstä, hän sanoi, että yksi keskeinen asia mikä on tehtävä, on lausua luottavaisesti Lääkäribuddhan nimeä.
Tiedättehän, että jos antaisin teille puhelinnumeroni Skotlantiin ja painaisitte nappuloita, saisitte minut langan päähän. Teidän on otettava oikea numero, muuten joku muu vastaa! Tämä toimii samalla tavalla, näin puhelimet toimivat. Saamme yhteyden Lääkäribuddhaan tekemällä tätä harjoitusta ja erityisesti lausumalla nimeä ja uskomalla siihen. Niin kuin Akong Rinpoche sanoi: ”Muuta ei tarvitse tehdä, voima on Lääkäribuddhassa, voima on jo olemassa, meidän tarvitsee vain yhdistää itsemme sen virtaan.”
Varsinainen voimansiirto tapahtuu kahdessa vaiheessa. On valmistelu ja varsinainen voimansiirto. Valmisteluun kuuluu valmistelun valmisteleminen, joka on melkein kaikkien voimansiirtojen alussa. Ajatuksena on astua sisään pyhälle alueelle. Aivan niin kuin jätämme kengät temppelin ulkopuolelle, yritämme jättää maalliset ajatuksemme ja huolemme pyhäkön ulkopuolelle. Yritämme kuvitella tilan, jossa voimansiirto tapahtuu hyvin suurena ja puhtaana ja että olemme kaikki paikalla ystävinä. Joten vaikka et tavallisesti sietäisi vierustoveriasi, ajattele häntä voimansiirron aikana niin suurella rakkaudella kuin vain voit kuvitella.
Ulkoisesti kuvittelemme siirtyvämme puhtaaseen tilaan ja mikä tärkeintä, yritämme löytää mahdollisimman vastaanottavaisen pyhitetyn tilan sydämissämme. Niin meidän tulisi tehdä silloin, kun kunnianarvoisa munkki Tashi, avustaja, kaataa vettä kristallin päälle samalla kun lausumme Vajrasattva-mantraa. Kristalli kuvaa omaa mieltämme (tai sydäntämme), joka on perimmiltään ikuisesti puhdas. Vesi kuvaa voimansiirron voimaa. Se pesee pois ajallisen samsaramme pölyt. Tiedättehän, samsara on pelkästään ajallinen vahinko. Se on pelkkä uni.
Sitten seuraa pyhän tilan luominen ja yritämme kuvitella, etä todella olemme suuressa, puhtaassa, hyvin suojellussa tilassa. Se on tila, jossa voimme rentoutua ja avautua ottamaan vastaan perimyslinjan siunauksen ilman pelkoa tai levottomuutta. Tämän valmistelun valmistelun jälkeen seuraa mandalan uhraaminen. Siinä annetaan lahjaksi perinteiset 37 hämmästyttävän upeaa asia, joista monia ette ehkä tunne, mutta ajatus on se, että vaikka meillä olisi koko maailmankaikkeuden ihanimmat aineelliset aarteet, antaisimme ne iloisella mielellä pois vastaanottaaksemme tämän syvällisen parantavam voiman, joka virtaa puhtaan mielen kautta.
Synnymme uudelleen kerta toisensa jälkeen ja talot ja omaisuus tulee ja menee. Uhraamme niin paljon aikaa ja voimia siihen. Kuka muistaa edellisen elämänsä aviomiestä vai oliko se vaimo? Kuka muistaa taloaan? Oliko se Suomessa, Skotlannissa vai Tiibetissä? Kuitenkin käytimme todennäköisesti vuosia tällaisiin asioihin. No, se on elämää. Keskeistä on, että se kaikki tulee ja menee, mutta mieli on se, jonka kanssa meidän on elettävä jatkuvasti. Emme pääse eroon mielestämme sekunniksikaan. Mihin menisimme ilman mieltämme, mitä kokisimme? Olisimme jumissa. Sitä ajatellessamme Gyamto pinoaa riisinjyviä keoiksi ja lausuu mandalauhraukseen liittyvää rukousta. Me ajattelemme sitä, miten kallisarvoisia 37 uhrilahjaa ovat.
Sen jälkeen Rinpoche resitoi tiibetiksi, ja muutamaa ihmistä lukuunottamatta te ette ymmärrä siitä mitään. Useimpien voimansiirtojen aluksi lama kertoo yleisesti harjoituksesta muutamalla sanalla ja erityisesti käsillä olevan harjoituksen perinteensiirrosta, miten se alkoi ja kulki halki aikojen tähän päivään asti. Ensin hän siis puhuu siitä, miten Buddha Shakyamuni opetti Lääkäribiddhan sutrat, miten erilaiset harjoitukset kehittyivät noiden sutrien perusteella, miten nämä harjoitukset siirtyivät Tiibetiin. Erityisesti tämä Lääkäribudda-sutra on hyvin erikoinen, koska se yhdistää sutra-perinteen hyvin syvälliseen atijoogan mietiskelyperinteeseen. (Atijooga on nyingmapa-perinteen korkein taso.)
Sitten hän puhuu joistakin Lääkäribuddha-harjoituksen pääominaisuuksista, jotka kuulostavat niin hyviltä, että niitä on vaikea uskoa. Ja hän kertoo, miten tämä harjoitus on kätketty aarre (terma), jonka tertoniksi kutsuttu aarteenlöytäjä Mingyur Dorje paljasti. Mingyur Dorje oli vasta teini-ikäinen poika löytäessään sen. Hänen huoltajansa oli 1600-luvulla elänyt mestari Karma Chamey. Niistä ajoista lähtien tämä harjoitus on kulkenut katkeamattomana perinteenä sukupolvelta toiselle.
Sen jälkeen kun Rinpoche on sanonut tämän, hän ohjaa teitä pyytämään voimansiirtoa. Pyyntöjä on itse aisassa kaksi. Ensimmäinen on yleinen pyyntö, jonka avulla vajramestaria yydetään antamaan meille voimansiirto. Lausumme siihen liittyvät sanat Rinpochen perässä. Tiibetiä ei käännetä muille kielille.
Sitten muistutamme itseämme turvautumiseen liittyvästä sitoumuksesta ja bodhimielestä. Kaikki vajrayana-harjoitukset perustuvat rakastavaan ja myötätuntoiseen bodhisattva-mieleen, jonka pohjana on turvautumiseen liittyvä korkea etiikka. Toistamme turvautumiseen ja bodhimieleen liittyvät sanat Rinpochen perässä tiibetin kielellä.
Sitten visualisaatio. Se on hyvin tärkeä, eräs voimansiirron tärkeimmistä osista. Voimansiirto on nimittäin yhteys meidän ja perinteen välillä, perinne välittyy meille sen kautta. Se ei ole aineellista vaan siirtyy mielestä mieleen ja annamme sen tapahtua visualisoimalla jotakin samalla kun vajramestari tekee samoin. On kuin kaksi kaksi matkaradiota olisi säädetty samalle aallonpituudelle. Omalta puoleltamme meidän tulee siis mielikuvan avulla visualisoida itsemme Lääkäribuddhana. Ennen voimansiirtoa Rinpoche tekee Lääkäribuddhan harjoitusta tunnin ajan ja visualisoi itsensä Lääkäribuddhan hahmoon. Näin virittäydymme kukin mielessämme samalle värähtelytasolle. Siten useimmat perinteensiirrot toimivat.
Toinen tapa nähdä asia on, että herätämme Lääkäribuddhan itsessämme, samastumme siihen, visualisoimme itsemme sen muotoon ja tapahtumasarjan aikana toivomme apua joltakulta sellaiselta tämän perinteen edustajalta, jonka Lääkäribuddha on jo herättänyt. Kuvittelemme vajramestarimme edustavan Lääkäribuddhaa.
Olemme siis avarassa ja puhtaassa tilassa ystäviemme kanssa. Meillä on varaa antaa pienten haavoittuvaisten sydäntemme avautua ja kuvitella, että sekä vajramestari että me itse muutumme Lääkäribuddhaksi. Sitten voimansiirto tapahtuu. Näin sitä kuvataan. Tekstissä sanotaan, että koko maailmankaikkeus muuttuu Lääkäribuddhan Puhtaaksi maaksi, jonka nimi on Tanadu. Tanadu tarkoittaa ”kaunis katsella” ja tässä Puhtaassa maassa kaikkea voi käyttää lääkkeenä. Ei vain kasveja vaan myös mineraaleja ja maata. Jopa virtaavan veden äänellä ja linnun laululla on parantava vaikutus. Ne parantavat kehon, mielen ja kaikki luonnottomat asiat.
Koska harjoitus tehdään maha-atin mukaan, kaikki mitä kuvittelemme tapahtuu samalla hetkellä. Ei ole asteittaista muutosta. Puhtaan maan keskellä on elefanttien kannattelema valtaistuin ja sen päällä lootus. Lootuksen päällä on litteä kiekko. Se vain ilmestyy: elefantit, lootus, valtaistuin ja kiekko. Valokiekon päällä on syvänsinen tiibetinkielinen kirjain hung pystyasennossa. Se muuttuu hetkessä Lääkäribuddhaksi. Visualisoimme Lääkäribuddhan samoin kuin minkä tahansa muun buddhan onttona valohahmona. Se ei ole kiinteä vaan niin kuin saippuakupla. Sitä kuvataan teltan kaltaiseksi, se on vain sen ulkoinen olemus: ontto, sisältä tyhjä.
Lääkäribuddha väri on syvän sininen, niin kuin jalokivi, jota sanskritiksi kutsumme vaiduryaksi. Tekstin mukaan sitä ei itse asiassa ole olemassa meidän maailmassamme. Löydätte monia erilaisia käännöksiä, mutta mikään niistä ei ole oikea, koska väriä ei ole olemassa. Löytyy lapis lazuli, beryl ynnä muuta. Kysyttyäni asiaa kysymästä päästyäni lähin mihin olen päätynyt on tummansininen safiiri. Lapis lazuli on suunnilleen oikea väri, mutta sen ongelma on läpinäkymätön mattapinta, kun taas Lääkäribuddha on kokonaan läpinäkyvä.
Sitten seuraa varsinainen voimansiirto, jossa on kuusi eri osaa. Ensinnäkin pyydämme näitä voimansiirtoja. Ne tapahtuvat tormaksi kutsutun esineen kautta. [Torma on uhrikakku, tässä tapauksessa pysyvästi pyhitetty metallinen esine.] Juuri niin kuin kuvittelimme että itsestämme tulee Lääkäribuddha, Rinpoche muuttuu Lääkäribuddhaksi, nyt käännämme huomion tormaan. Ajattelemme sitä täydellisenä mikrokosmoksena, joka edustaa Lääkäribuddhan Puhdasta maata.
Torma on siis Puhdas maa ja siellä ovat elefantit ja valtaistuin, lootus ja kuunkiekko sekä Lääkäribuddhan pikkuruinen mutta täydellinen hahmo. Ensimmäistä voimansiirtoa kutsutaan keho-voimansiirroksi. Kuvittelemme, että tormassa olevan Lääkäribuddhan hahmosta otsan kohdalta säteilee valkoisen valon säde. Se tulee omaan kehoomme otsamme kautta ja täyttää kehomme valkoisella valolla. Sen kautta saamme niin sanotun keho-voimansiirron Lääkäribuddhalta. Rinpoche pitelee tormaa silloin käsissään ja resitoi tekstiä. Meidän on tarkoitus tuntea, että kehomme puhdistuu ja yritämme uskoa niin vakaasti kuin mahdollista, että vastaanotamme voimansiirron Lääkäribuddhalta voidaksemme mietiskellä Lääkäribuddhan hahmoa. Se kylvää siemenen, jonka avulla tulemme saavuttamaan Lääkäribuddhan tilan.
Toisena on Lääkäribuddhan puheen voimansiirto. Keskitymme uudelleen Lääkäribuddhaan tormassa. Tällä kertaa hänen kurkustaan säteilee punainen valonsäde, kirkas kuin aurinko, ja se kuvaa Lääkäribuddhan puhetta ja viestintää. Se välittää Lääkäribuddhan puheen siunauksen meille ja kylvää tulevan sambhogakayan saavutuksen siemenet meihin. Näin tapahtuu, kun Rinpoche nostaa torman ilmaan toisen kerran.
Kolmas voimansiirto on mielen voimansiirto. Tällä kertaa kuvittelemme, että sininen valonsäde säteilee Lääkäribuddhan sydämestä suoraan omaan sydämeemme. Se poistaa esteet mielestämme ja antaa meille kyvyn tehdä syvällisiä Lääkäribuddhaan liittyviä mietiskelyharjoituksia. Se kylvää siemenen tulevaan dharmakayan saavutukseen.
Seuraava, neljäs voimansiirto on Lääkäribuddhan kehon, puheen ja mielen sekä hyvien ominaisuuksien ja toiminnan yhtäaikainen voimansiirto. Kuvittelemme, että viidenväriset valonsäteet säteilevät Lääkäribuddhan viidestä kohdasta: valkoinen otsasta, punainen kurkusta, sininen sydämestä, keltainen navan kohdalta ja vihreä haaroista. Nuo viisi valoa muodostavat sateenkaaren, joka nousee ylöspäin ja menee sisään kehoomme navan kohdalta. Se täyttää ruumiimme valolla ja meidät tulisi tuntea, että sillä on erityinen kyky parantaa monimutkaisia sairauksia ja että se kylvää siemenen, jonka avulla tulemme saavuttamaan perimmäisen kayan.
Sitten tulee viides voimansiirto, jota kutsutaan torma-initiaatioksi. Kaikissa initiaatioissa on tarvittu tormaa, mutta tämä on saanut tormasta nimensä. Sen aikana tulette yksitellen ottamaan vastaan torman siunauksen Rinpochelta. Tähän liittyy visualisaatio, jonka Rinpoche pyytää kääntämään sitten kun on sen aika. Ja lisäksi on erityinen rukous, jossa hän ja me käymme läpi tämän harjoituksen hyödyt.
Kun tulette tänne eteen, jos teillä on valkoinen khata-liina lahjana, laittakaa se ensin istuimen edessä olevalle pöydälle. Sitten tulette Rinpochen luo ja pyydän, että tulette riittävän lähelle, niin ettei hänen tarvitse kurottaa kauas. Hän koskettaa päälakeanne ja käsiänne tormalla. Jos hänellä olisi aikaa ja jos se olisi käytännössä mahdollista, hän koskettaisi tormalla neljää ensimmäistä viidestä kehon kohdasta, mutta kun ihmisiä on paljon jonossa, se on liian epäkäytännöllistä, joten niin ei tehdä.
Kumarra sitten päätäsi, jotta Rinpoche voi asettaa torman pääsi päälle ja ojenna kämmenesi hänelle, niin hän koskettaa niitä tormalla. Ota siunaus vastaan ajatelemalla, että se siirtyy noihin kohtiin kehossasi. Sinun ei tarvitse tehdä mitään erityisiä liikkeitä, ota se vain vastaan.
Sen tehtyämme istuudumme taas alas ja seuraa kuudes, mantra-voimansiirto. Rinpoche pyytää meitä toistamaan Lääkäribuddhan mantran perässään. Hän pitelee sinistä rukousnauhaa (tiibetiksi malaa) ylhäällä ja lausuu mantraa.
Tähän saakka olemme keskittyneet tormaan ja visualisoineet Lääkäribuddhan sen sisällä. Nyt keskitymme Rinpocheen ja ajattelemme hänen läsnäoloaan Lääkäribuddhana. Kuvittelemme että Lääkäribuddhan mantra lähtee hänen sydämestään, kulkee ylös hänen suuhunsa ja tulee sitä kautta helminauhan tavoin omaan suuhumme ja asettuu sydämeemme. Visualisoimme sitä samalla kun lausumme mantraa.
Nämä olivat voimansiirron kuusi vaihetta. Lopuksi uhraamme mandalalahjan kiitollisina ja jaamme hyvyyden muiden olentojen kanssa. Rinpoche antaa meille tämän harjoituksen tekstin transmission (tiibetiksi lung).
Siinä oli aika paljon ohjeita, mutta toivon, että niistä on apua voimansiirrossa. Onko teillä kysymyksiä?
Ani Sherab: Ellei oppilaalla ole mukanaan valkoista liinaa tai muuta lahjaa, Rinpochen luo voi hyvin mennä yhteen liitetyin käsin ja antaa lahjaksi oman puhtaan mielensä.
Ken Holmes: Puhdas mieli on lahjoista suurin, se tarkoittaa että haluaa vilpittömästi auttaa muita itsensä unohtaen.
Kysymys: Kun alamme visualisoida valmisteluvaiheessa, kuinka kauan se kestää?
KH: 3 – 4 minuuttia. Haluaisin sanoa jotakin visualisaatiosta, monet eivät ehkä tiedä sitä. Sitä saatetaan pitää jonkinlaisena ajatusvoimisteluna: on pidettävä yllä mielikuvaa. Moni on valittanut, että se on hyvin vaikeaa ellei yleensä ajattele kuvin. Paljon tärkeämpää kuin kuva on tunne. Kun meistä tulee Lääkäribuddha, muutumme puhtaaksi viisaudeksi, joka on kaiken parantamisen ytimessä. Jokainen lääketieteellinen toimenpide riippuu lääkärin viisaudesta. Hänen on tiedettävä tarkkaan mitä potilaassa tapahtuu. Viisaus on kaiken parantamisen sydän, katsoimmepa sitä miltä kannalta tahansa. Buddhilla on aina tällainen viisaus, jonka keskeisin ominaisuus on myötätunto.
Muututte siis myötätunnon ja viisauden eläväksi läsnäoloksi ja sillä on kaikki vastaukset, joilla ongelmat ratkaistaan. Ellette pysty kuvittelemaan risti-istuntaa, voitte tuntea meditatiivisen vakauden, jota ne edustavat. Viisaus syntyy täysin tyynessä, selkeässä ja vakaassa mielessä. Lääkäribuddhan parantaminen on aina myötätuntoista. Joten ellette pysty kuvittelemaan sinisiä kasvoja, voitte tuntea miten omat kasvonne täyttyvät rakastavasta huolenpidosta olentoja katsoessanne. Tyyni ja rauhallinen; kyse on joksikin tulemisesta ennemminkin kuin jonkin ajatuskuvan luomisesta.
Kysymys: Alammeko visualisoida kuvattuja asioita heti mandalan uhraamisen jälkeen?
KH: Ei, mandala tulee ensin ja sen jälkeen Rinpoche kertoo tekstin historiasta. Sitten seuraa voimansiirron pyytäminen, turvautuminen ja bodhimielen kehittäminen. Rinpoche kertoo milloin nämä kohdat tehdään ja visualisaatio alkaa niiden jälkeen.
Muut opetukset Helsingissä: Buddhalaisuutta käytännössä ja Turvautuminen Linkkejä: Lääkäribuddha
Ken Holmes: Medicine Buddha 18th of May 2006 in Helsinki, Finland
It's very nice to see you here again today. This afternoon it's my great pleasure to say a few words about the Medicine Buddha empowerment. So let's start this moment we share with a very fine motivation turning our loving care to all beings and dedicating our studies and understanding to them.
Beginning prayers:
So, this afternoon we have the great fortune to receive the Medicine Buddha Empowerment from Akong Rinpoche. First just a few words about the empowerment itself. Sometimes in English we call it empowerment, sometimes we call it initiation. Both words are very relevant. Rinpoche himself has several times described the process as an initiation and it is like the first time that you are introduced to something.
So let's imagine you are going to learn wood carving for instance. And you turn up with the master wood carver's place and he shows you his tools, shows you round the workshop, and maybe gives you just couple of simple demonstrations. That's your first sort of glimpse of what it's all about. Then after that there is probably months or years of training or working with all those things until you acquire the skills. So initiation is really a first glimpse of a practice, the things that we are shown or the things we do. it refers to our first approach to the practice.
Then the other word, empowerment, is also very relevant. In Vajrayana Buddhism, Tantric Buddhism one needs three things in order to be able to practice. One needs empowerment, scriptural transmission and practice instructions. In Tibet those are called respectively wang, lung and tri. Empowerment is the wang. That is empowering as much as it is what we call the blessing. It comes through the lineage of transmission, which somewhere opens the door of practice and makes practice results possible. Without that transmission we do the technique but the results won't come properly. I think many people in the West in Buddhist centres have read Milarepa's life story, it's a most common thing. There is a very vivid example where after doing so much hard work he cracks and he runs away with help of his guru's wife! And he is cracking out because he is doing so much, but he is not getting the practice instructions he is longing for so deeply.
So his guru's wife, who feels really sorry for him, forges a letter saying it's from the guru to one of his main disciples saying: "This is Milarepa, please look after him and give him the instructions." Actually she was quite naughty because she, I could say, "borrowed" couple of precious relics from her husband and sent them along with the letter.
So he went to the other lama who was delighted to receive such a highly recommended student, and he sent him to retreat to practice and gave him the instructions. After some time he went to check out what kind of experiences Milarepa had achieved, and he started to feel there was something not quite right, because he was just not having the experiences he ought to have had, even he had been practising very hard.
So the transmission, the authorisation from a true lineage master is really what opens the door to practice. From that point of view the lineage is really the important thing. The lama who gives the empowerment is during the empowerment the very embodiment of this pure lineage that goes all the way back to the buddhamind, and from the outside, from the point of view of receiving an empowerment with an intention to practice, openness to that lineage is the main thing.
In the past, when lamas gave empowerments, they usually came with a practice commitment, so one should be introduced to the practice and then you have to do so much practice every day or every month, depending on what the lama asked to do.
When Rinpoche gives an empowerment today or in general, he gives it in two ways: one is foe those who do intense practice soon or in near future, but even in that case he wont ask you for any practice commitment, except for what he always asks to live more compassionately. Even if he doesn't ask for commitment, because he has the lineage blessing, then that door to practice will be opened and you can benefit from that.
The other way Rinpoche gives empowerment is what we call a blessing and this means that anyone – you don't have to be Buddhist – anyone can come along and just share this moment of ceremony as a contact with this particular master, particular lineage and with the Medicine Buddha practice. I think Rinpoche will probably explain that whereas in the West we go through a flu injection every year, in Tibet people will try to get Medicine Buddha empowerment every year!
That's just a few words about empowerment and a bit later on I go through the actual ceremony of the empowerment. Then you'll see how the opening up takes place. Before that I'd like to say a few words about Medicine Buddha and Medicine Buddha practice. Yesterday we talked about a topic called ultimate reality and what I said is that either there is some supreme sacred ultimate reality or there isn't. Either all our religions and faiths are trying to understand that ultimate reality or else there is nothing there and our religious fantasy just helps us with. We are just biological accidents with big imagination. If there is something eternal and sacred behind the regular fabric of life, whatever we humans call it won't change it a bit. We can call it God, Buddhanature, we are just human beings trying to give it a name and understand it with our poor limited minds.
In Tibetan Buddhism we definitely believe there is a sacred reality. Its nature is pure wisdom, unimaginable infinite love and compassion and the power to reach the heart and mind of anyone who opens to it. We think that it is full of thousands of different qualities and yesterday I compared these to all of the vivid colours, patterns that you can see in a diamond when you turn it. In one way these colours and patterns are there because you can see them, but in other way there is nothing there, because no-one can actually take the diamond apart and pull out the red colour and the blue colour and all those lovely patterns.
So this ultimate mind, which we call Buddha, is full of qualities and amongst those qualities one is the great power to heal. Healing does not just mean physical healing. It means to put right everything which is painful and wrong. All the way from physical sickness to our basic ignorance of this divine sacred timeless reality.
I think we have the time just to mention what we call the five main fields of learning, or at least the first two. They are often quite poorly translated. The first science of learning is about causality throughout everything, the whole universe. Nothing just happens. Otherwise in two seconds I could become a reindeer and it won't happen. If I'm like this it's because of my mother, my father, my English genes and so many things, millions of factors that stretch back through time. Everything has its reasons. Everything around us and everything inside us. So the first science is the science of causality. It's called the science of creation. I think you can appreciate how vast that is. It's often translated as "arts and crafts". There is nothing wrong with arts and crafts but it's a bit large for arts and crafts.
The second science or the second field of study is that of healing, and when those processes of causality hurt, when there is mental pain, physical pain, suffering, then how can we act to change things for the better? And the second science usually, when our teachers explain it, covers everything: if you are cold you put on a coat, and when you are warm you apply the second science. So the second science, healing, was taught in many ways by the Buddha, in particular through three main teachings on the Medicine Buddha. Some of these were turned into Medicine Buddha practices as time went by. And then in Vajrayana we take these teachings of healing of Medicine Buddha and we make them very powerful, very reflective.
I have to be careful because if I start to talk about Tibetan Medicine I run out of time very quickly. But the place of medicine in Buddhism and the role of the mind are very fascinating. In Tibetan Buddhism – not just Tibetan but in Buddhist medical science the Medicine Buddha practice everywhere: at the time of gathering plants, processing the plants, making medicines; of the time of diagnosis, and the time of treatment. The general idea is that one cannot really separate and the spiritual from the physical. And I think one of the vivid examples I found came from a very great Tibetan doctor, professor Khempo Sönam. He was both a lama and one of the abbots of the great Khatok Monastery, a very important monastery; and he was a very eminent doctor. And he was one of the main people who built up the Lhasa Mentsikang, The Medical Institute.
Now, because of the regime in which that happened, his students weren't officially allowed to learn any of the spiritual side of Tibetan Medicine, just mechanical herbal side. And some of them were not at all Buddhists; they were very modern pragmatic doctors, who saw Buddhism old-fashioned and superstitious. Even they said, you know: "It's strange, if I give the patient this medicine or if he gives the patient the same medicine, the results aren’t the same." And having worked with him for quite a few years I have seen it's very true, there is definitely an extra plus that comes along with the spiritual component compared to normal medicine.
Most specifically in Tibetan medicine there are some ailments that can be cured by medication and there are others that can't, where there normally would be no hope, but sometimes some can be helped purely through spiritual practice. In fact our vajramaster today is 2nd Akong… the 1st Akong actually became very famous because of his healing power. There was a very famous Lama in Tibet called Kongtrul Rinpoche, who become very ill and none of the regular doctors could cure him, nor could the prayers that his monks were doing for him. And so, very worried for him they said, maybe the only thing to do is to go and see Lama Akong, which he did. People saw the first Akong as an emanation of Medicine Buddha. Mainly through his prayers and practice he healed the Kongtrul, who then said that this Lama is very worthy of respect. He instated him as someone of great importance and said that when he dies we must find his incarnation.
Anyway, there we were back in the physical ailments, but let's look a bit more broadly the meaning of Medicine Buddha. I think sometimes we think Buddhas and great Lamas as super beings, but in Buddhism we see them as normal, and that's how it ought to be. We – at least I – are just little bit insufficient. If we look at the qualities of the Buddha, let's just take one of them: total generosity. The idea is that that should be normal, to give whatever is needed if you have it that should be normal. And to want to keep for oneself when you don't need it and not to give to others who need it, is that normal? We do it because we are human and we might have fear and so many needs.
To have natural beautiful love for everyone, same love for everyone, is that extraordinary or is that how it ought to be? To have a mind so clear that when it encounters anything it understands it perfectly. That's normal. And to misunderstand things, to project our own conditioning on them, to not really understand what is there and to have all sorts of wrong ideas, that's not normal.
So we have this idea of percentage of Buddha that a 100 % healthy being is. So then, compared to that we can score 80, 60, 20, 1, ½ percent. And when we are looking what is blocking our being so that we can't be natural like that, then we make a list of the three or four obscurations. This is the karma that we carry from past lives, which is one thing blocking us up. In one way our karma is totally invisible and unknowable, but in other way so obvious, because I am me and you are you. We are all so different – that is our karma.
Some people carry great heaviness and darkness that is one thing that is blocking the natural mind. Then there are the habits that we have, especially the negative ones of anger, passion, jealousy, pride. Then on a much more subtle level there are all the ways we think. All the thousands of ways we define ourselves and we define our world around us. Behind all of that there is a basic not knowing of the divine eternal reality. So the Medicine Buddha practice is there to help us heal, repair all those things which aren't quite right, and the most profound way they help us with the time is to link us up to the Buddha-mind.
So, those are just few words about the Medicine Buddha and let's now look at today's empowerment ceremony. Or there is maybe one more thing that I should say. I hope it makes sense and doesn't confuse things more. With the Medicine Buddha, Tara, Chenrezig and most practices you often get two explanations of what the practice is about. One is a personal explanation and other is a cosmic explanation. So with Chenrezig for instance we say: "When we do Chenrezig we tune into the compassion, combine the compassion of all Buddhas." That's cosmic explanation. But at the same time we get a story that a long, long time ago somebody first took a promise and then went through the bodhisattva vow and then in the end became Chenrezig. We have the same thing with Taras and Medicine Buddha.
It's very interesting with those three kayas I mentioned yesterday. As we follow this path and in the end go to that eternal changeless Buddha-mind, what we each become is exactly the same as drops of water going to the ocean. But how we manifest to others will be different. When we become Buddha, deep within we all go to the same place, but on the outside manifest differently. And how we manifest depends on all the connections we made with people on our journey to end, the specific prayers we made, the motivation we had. So if we look for instance in one sutra, it's called the Vajrakalpa-sutra about the thousand Buddhas of our age, we see that each Buddha has an activity that reaches to different number of people, its own particular "style", and its not the same, the each one. And in fact there is quite a good argument for taking your tame with enlightenment, because you can link up with millions and millions of people. Then when you become enlightened you radiate into their lives to help them.
Now in the case of Medicine Buddha we have this coming together which is timeless and somebody's particular wishes and intentions. So it says: "A long, long time ago there was a Bodhisattva who made twelve profound promises to help beings. And these promises were particularly connected with helping them in sickness in all its levels. What he wanted to do is to give the easiest access possible to help all sentient beings.
If you would allow a personal example I would like to give an example which for me at least makes this very vivid and real. Now, my own dharma-life has been incredibly lucky, a jackpot. It all started about 1969 – 70. Through great kindness of a friend I, who had not a penny, was able to go to India, to Dharamsala and spend a year out there. Not only that he financed it, he knew about Dharamsala and took me there, and then later on he introduced me to Samye Ling, to Akong Rinpoche and to my wife – and then he died. Normally to have gone to India I would have needed to have worked and worked probably for many years in order to save enough money to first go there, then to stay there and then to get back. But somehow he had the wealth, there was a connection between us and I was lucky.
Now, the bodhisattva who was became Medicine Buddha had this similar intention. He wanted on his journey to enlightenment to create such spiritual wealth that simply by opening up and making connection beings could have very good health indeed. A great lineage tutor Thrangu Rinpoche said about Medicine Buddha and his promises: "It's so good nobody would even believe it!" It's too good; better not to talk about it too much.
But one of the main points of the main points of the practice is that simply if we open up to what is there, a lot happens. Either in the process of healing our mind and our body, or even when we die; one of these specific prayers was to help people who are dying, to find a state of purity very easily after their death. When Buddha Shakyamuni taught about Medicine Buddha at the request of Bodhisattva Manjushri, he said that one of the main things you need to do is to open your mind and to recite the name of the Medicine Buddha.
You know if I gave you my phone number in Scotland and you push the buttons you get me on the other end. You have to get that number, otherwise you get somebody else! It's just like that, it's the way phones work. The way we connect up with the Medicine Buddha is by doing this practice and specifically by reciting the name and having faith in it. As Akong Rinpoche said: that's all there is to do, the power is in Medicine Buddha, the power is already there, we just need to know how to tap into it.
Now, the actual empowerment is in two parts. There is a preparation and the empowerment itself, and in the preparation there is the preparation of the preparation, we find this in the beginning of nearly every empowerment. The idea is one of entering into a sacred space. So just like we leave our shoes outside the shrineroom, we try to leave our worldly thoughts, cares, preoccupations outside the shrineroom. We try to imagine the space of empowerment as a very vast and pure space and that all of us here together are friends. So, even if normally you can't stand the person who is sitting next to you, during the empowerment think that person with the finest love you can imagine.
On the outside we imagine we are moving into a pure space, but most importantly we try to find the most sacred receptive space in our hearts. That's what we should be doing in the beginning when Ven. Gyamtso, the assistant, will be pouring water onto a crystal while we are reciting the Vajrasattva mantra. The crystal represents our mind, which in its true nature is primordially pure. The water is the power of the empowerment. It washes away the dust of our temporary samsara. You know, samsara is just a temporary accident. It's only a dream.
Then in the next step of this creation of the sacred space we try to imagine that we are really in a vast, pure, very protective space. It's a space in which we can relax and open our minds to the blessing of the lineage without any fear or anxiety. Then, after that (that's the preparation of the preparation) – after that we make the mandala offering. This is the traditional offering of 37 amazing things, which many of it you may not know, but the idea during that time is that even if I had the most wonderful fantastic things in this whole universe, material things, I would give them away very, very happily to have this deep healing power that comes through pure mind.
We are reborn time after another and houses and properties come and go. We put so much time and effort in that. Who can remember their husband or was it wife of the past life or the house they had? Was it in Finland, Scotland or Tibet? But you probably spent years and years putting lot of time in those things. Well, that's life. But the thing is: all of that comes and goes, but our mind we have to live with. You can't get out of your mind even for one second. Without mind where would you go, what would you experience? You would be stuck. So when we think about it we feel how precious it is to have peace, love and wisdom in yourself. We think about those things when Gyamtso is making the piles of rice and chanting the mandala offering. We think about how precious these things are.
Then after that Rinpoche will chant in Tibetan, and except for one or two of you, you won't understand a word. At the beginning of most empowerments the lama says a few words about the practice and in particular about the particular transmission of this practice, where it started, how it travelled through the time to the present day. So he talks first about how Buddha Shakyamuni taught the Medicine Buddha sutras, how various practices developed on the basis of those sutras, how those practices went to Tibet and when, and in particular how this Medicine Buddha sutra is rather extraordinary, because it combines the sutra tradition with the very profound meditation style of atiyoga. (Atiyoga is the highest level of the Nyingmapa tradiotion.)
Then he will talk about some of the main qualities of the Medicine Buddha practice, which are too good even to mention, no-one would believe in them. And he tells us how this particular practice is a terma, a hidden teaching revealed by somebody called terton Mingyur Dorje. Mingyur Dorje was just a teenager when he found this, and he was someone who was fostered, cared for by the great 17th century master Karma Chamey. There has been since that time an unbroken line of this practice.
After Rinpoche has chanted those things, he will ask us to make a request for empowerment. In fact we make two requests for empowerment. This one, the first one, is the general request for a vajra master to give us empowerment. So we repeat the words of request in Tibetan after Rinpoche. There won't be any translation.
Next thing is refreshing the refuge commitment and bodhicitta. Any vajrayana practice is based on a loving and compassionate mind of the bodhisattva and the bodhisattva mind is based on in the good ethics of refuge. So we repeat the words of refuge and bodhicitta in Tibetan after Rinpche.
Then the next thing is visualization. This is very important. It is one of the most important parts of the empowerment process. You see empowerment is a connection between us and a lineage, it's a transmission of something from the lineage to us. That's not a material thing, it's a mind to mind thing and the way we enable it to happen as well as possible is visualizing something by us and by the vajramaster. It's like two walkie talkies tuned into same frequency. So, what we need to do from our side is to visualize that we become the Medicine Buddha. Before the empowerment Rinpoche spends for an hour doing the Medicine Buddha practice and visualizing himself as the Medicine Buddha. So, it is this placing our minds in the same resonance that envoys the most transmission to happen.
Another way of looking at that is that we awaken the Medicine Buddha in ourselves, so we identify with it, visualize ourselves as Medicine Buddha, and in that process we want help from someone in the lineage in which Medicine Buddha has already been awaken. So we imagine our vajramaster being the very presence of the Medicine Buddha.
So, there we are, in this vast and pure space with our friends. We can afford our poor wounded hearts to open and we imagine that the vajramaster and ourselves become the Medicine Buddha, and then the empowerment happens. This is how it's described. It says the entire universe becomes Medicine Buddha's Pure Land, called Tanadu. Tanadu means "Beautiful to behold" and in that Pure Land everything is medicine. Not just plants, but minerals and earth. Even the sound of flowing water and song of birds has a healing quality. Heal the body, heal the mind, heal all the unnatural things.
Now this practice is in the maha-ati style, so what we imagine happens in an instant. There is no gradual transformation. In the middle of this Pure Land is a throne held up by elephants and on that throne is a lotus. On the lotus is a flat disc, flat plate. That just appears. Elephants, lotus, throne, the disc. Standing upright on that lightdisc is a deepblue syllable hung which instantly becomes the Medicine Buddha. Medicine Buddha like any other buddhas we visualize is hollow form of light. Not solid but like a soap bubble, they say like a tent, it's just an outer appearance, it's hollow, empty inside.
The colour of the Medicine Buddha is deep blue, it's like the colour of a gem which is called vaidurya. It actually says it's not a gem that exists in this world. You find many translations out of which no-one is correct, because it doesn't exist. You find lapis lazuli, beryl, all sorts of things. The closests that I have found after having asked many questions is that Medicine Buddha is deep blue sapphire. So lapis lazuli is about the right colour, but the problem with lapis lazuli is that it is solid, opaque, whereas Medicine Buddha is totally transparent.
The Medicine Buddha wears the three dharma robes like the historical Buddha. He has the legs in the vajraposture, the right hand is on the right knee in bestowing, the giving mudra and in the right hand he holds a medical plant which is known as arura. In ayurveda I think and certainly in Tibetan medicine arura is called the king of medicines, because it has all six tastes. Actually there are more that, a hundred different types of arura, and this is the best of the lot. I think it's a very, very wonderful symbol, because the Medicine Buddha represents healing, but healing with the finest wisdom. So, you remember the second science is adjusting reality to make it better, well, Medicine Buddha gives the best of the best. That means it doesn't just fix things, but there is a really intelligent repairing of things, making the best and in the long term.
The left hand is in what we call a meditation posture holding a begging bowl, which is filled with healing nectar. The extended right hand represents he is using relative means to help people and the meditative left hand represents he is using ultimate truth to help people. You visualize yourself and the vajramaster as being like that, and if you can't actually visualize the image, that doesn't matter, as long as you are really trying to feel that's what happens.
Then you imagine that in the middle of this hollow form there is a central axis. At the level of the forehead of that axis there is a white syllable om, in the throat a red syllable ah and in the heart a blue syllable hung.
Up to now we tried to create something in our mind, in imagination. When we come to the point where later on – when we do the practice – we have to let go of our creation and allow something greater to inhabit it, to do that we imagine that light radates from those three syllables: om, ah, hung. It radiats to all Buddhas and Bodhisattvas and in particular to Medicine Buddha inviting the real presence to come to this place of initiation. We imagine that in response to that thousands of forms of Medicine Buddha come, some as large as mountains, some as tiny as mustard seeds, and they dissolve into the vajramaster and ourselves. From that moment on the actual presence is here in the place of initiation.
Now, you know that we have come to the end of that visualization phase when Rinpoche says titra benza three times. That's the end of preparation.
Then we have the actual empowerments. At this point we make the second request for the empowerments and there are six of them. They all take place through an object, which is called torma. So, just as we visualize that we become Medicine Buddha, Rinpoche become Medicine Buddha, now we turn our attention to the torma. We think it is a perfect microcosm of the Medicine Buddha's Pure Land.
So, the torma is a Pure Land and in it there are the elephants and the throne, the lotus and the moondisc, and a perfect tiny form of the Medicine Buddha. The first empowerment is called the body empowerment. We imagine that from the foehead of the Medicine Buddha in the torma a beam of white light radiates. It penetrates our own body through forehead, fills up the body with white light, and through that we receive what's called the body empowerment of the Medicine Buddha. At that time Rinpoche will be holding up the torma reciting the text. We should feel that our body is purified and try really believe that we receive an empowerment to meditate on the form of the Medicine Buddha. It shows the seed of our own attainment of Nirmanakaya.
The second empowerment is that of the speech of Medicine Buddha. So, again concentrate or imagine Medicine Buddha in the torma. This time a beam of red light, brilliant as sunlight comes from the Medicine Buddha's throat to our throat and fills up our body with its light. We should feel it really purifies our power of speech and communication. It transmits the blessing of speech of Medicine Buddha and sows the seeds of our future attainment as Sambhogakaya. This happens, when Rinpoche holds up the torma the second time.
The third empowerment is the mind empowerment. This time we imagine a blue beam of light from the heart of the Medicine Buddha coming to our heart. This clears our mind of its various obscurations and enables us to do the deeper meditations of Medicine Buddha. It sows the seed of our future attainment of Dharmakaya.
The next empowerment, the fourth one, is simultaneous empowerment of body, speech and mind, qualities and activities of Medicine Buddha. So we imagine five different colours of light coming from five places in the Medicine Buddha: white from the forehead, red from the throat, blue from the heart, yellow from the navel and green from between the legs. Those five lights make like a rainbow beam which comes up and enters our body at the navel and fills up our body with its light. We should feel that it has a particular power of healing complicated diseases, and it sows the seed of our attainment of the Essencekaya.
The next empowerment, that's number five, is called the torma-initiation. Up to now they all need the torma, this one is just called torma-initiation At that point you will all come up one by one to receive the torma blessing from Rinpoche. There is a visualization associated with this which Rinpoche will ask to be translated at the time. And there is a particular prayer from both him and ourselves, which talks about the benefits of this practice.
So, when you come up, if you have got white scarf (khata) or an offering, the first thing is to put that on a chair or table in front of the throne. You present your offering and come close to Rinpoche – please do come close, because otherwise he has to stretch a long way. What he is going to do he is to touch to your head and your hands with the torma. If he had time and if it were practical, he would actually touch the torma to the first four places. But when people come up one after another that's very impractical, especially the throat and heart, so it's not done.
You bend your head so that he can put the torma on your head and you present your hands and he touches them with the torma. Bring the blessing into yourself imagining that it comes into those places.You don't need to do lots of complicated movements, just bring it to yourself.
Once we have done that we sit down again and there is number six: the mantra-empowerment. Rinpoche requests us to repeat the Medicine Buddha mantra after him. He will be turning the blue mala upwards and he says the mantra.
Up to now in the empowerment we focused on the torma. We have been visualizing the Medicine Buddha in the torma. At this stage we turn our focus to Rinpoche remembering, thinking of his presence as Medicine Buddha. We think of Medicine Buddha's mantra as coming from his heart, up and out through his mouth, coming like a garland of light to our own mouth and setting in our own heart. That is what we visualize as we are saying the mantra.
Those were the six stages of the empowerment. At the end we do a mandala offering gratitude and we share the goodness and Rinpoche will give us the lung, the scriptural transmission of this particular practice. So that was quite a lot of information but I hope it helps with the empowerment. Do you have any questions?
Ani Sherab: If one doesn't have any offerings or a white scarf it is completely all right to go to Rinpoche with your folded hands and offer your pure mind.
Ken Holmes: Pure mind, yes, the biggest offering is to really sincerely want to give yourself and to help others, that's fine.
Question: When we start to visualize during the preparation, how long does it take to complete it?
KH: Three or four minutes. I'd like to say one thing about visualization which I think many people don't get. Most people think visualization is bit like mental gymnastics: you have to hold an image. Many people say: "I can't visualize, I find visualization very, very difficult, I'm not visual." Much more important than the image is the feeling. Once you become the Medicine Buddha you become this pure wisdom, which is in itself the very heart of all healing. Any medical process depends on the wisdom of the doctor being very clear about what's happening in the patient. Wisdom is in the heart of healing, whichever way we look at it. Buddhas always have this wisdom which in its very heart is compassion.
So you are becoming a vivid presence of compassion and wisdom that has all the answers to sort things out. And if you can't visualize the crossed legs, you can feel the stability of meditation that they represent. That wisdom comes from totally calm, clear and stable mind. Medicine Buddha, the whole relationship to healing is one of compassion. So, if you can't visualize a blue face, you can feel that your own face is filled with loving care as you look upon other beings. Calm, peaceful; it's a question of becoming rather than making some mental picture.
Question: Is it right after mandala we start visualize those things? KH: No, mandala comes earlier on. After the mandala Rinpoche goes through the history of this text and then there is the request, refuge and bodhicitta. Rinpoche will tell you: now we are doing refuge and bodhicitta, so it's after that, at the time gap you get between bodhicitta and when we make the next request.
© Rokpa Trust
|
